Terapian sietämättömät harha-askeleet

Aikuinen mies menee terapiaan, koska elämä on tullut ahtaaksi, masennus on jokapäiväninen vieras, ahdistaa ja itsemurha-ajatukset vaivaavat usein.

Terapiassa lähdetään lapsuudesta; saitko rakkautta isältä ja äidiltä? Saitko riittävästi huomiota isältä ja äidiltä? Huomioitiinko toisia sisaruksia enemmän kuin sinua? Saitko enimmäkseen moitteita vanhemmilta? jne jne

Tuota lapsuutta kelataan ja kelataan; täytyyhän se syy olla siellä lapsuudessa, että sinä poltit sen ensimmäisen sätkän jo hyvin nuorena, täytyyhän se syy olla siellä lapsuudessa, että se ensimmäinen alkoholiryyppy jäi päälle koko elämäksi, täytyyhän se syy olla lapsuudessa, kun ne huumeet tulivat kuvaan, ensimmäiset kannabishaikoset, täytyyhän se syy olla lapsuudessa, että lääkkeiden väärinkäyttökin ilmaantui elämään,, täytyyhän se syy olla lapsuudessa, kun alettiin harrastamaan vapaata seksiä ja naisten hyväksikäyttöä,, niin täytyyhän se syy olla siellä lapsuudessa, kun tuli niitä lapsia eri naisille elämän varrella, vaikka nuo kaikki ihmissuhteet särkyivät .. täytyihän se syy olla siellä lapsuudessa, kun opiskelu ei sujunut tai kun työsuhteet jäivät lyhyiksi, kun työpaikkoilla oli niitä surkeita pomoja ja työkavereita ..jne jne

Entäpä, jos se syy ei olekaan siellä lapsuudessa? JOS se syy onkin siinä, ettei ei ottanut vastuuta omasta elämästä, kun siirryttiin lpasuudesta aikuisuuteen.

Harva vanhempi se lapsensa suuhun sätkän laittaa ja sanoo, nyt on pakko polttaa ..
Harva vanhempi sen pullon lapsensa suuhun pistää ja sanoo, nyt on pakko juoda viinaa..
Harva vanhempi se huumeen sinne lapsen kitusiin työntää ja sanoo, että näitä on nyt pakko käyttää ..
Harva vanhempi sen lapsen panee naisen päälle ja sanoo, että nyt on pakko ruveta nussimaan naisia ..

Olisiko terapeuttien aika lopettaa se avuntarvitsijan lapsuudessa rypeminen ja puuttua siihen, että otitko vastuun omasta elämästäsi? Miksi et ottanut sitä vastuuta, kun tulit aikuisuuteen? Miksi annoit toisten tehdä päätökset omasta puolestasi ja menit vain joukon mukana asioihin, jotka alkoivat tuhota sinun tulevaisuuttasi? Miksi et lähtenyt niistä porukoista pois? Miksi jatkoit, vaikka tuntui sisimmässä pahalta? Entä jos nyt alkaisit opetella vastuun ottamista omasta elämästäsi? Olisiko se mahdollista?

Aikuinen mies, jo melkein viisikymppinen tulee edelleen ja sanoo vanhemmilleen; te olette syyllisiä, että elämäni on mennyt näin pieleen, etten ole onnistunut missään! Te olette niitä perkeleitä, jotka olette tuhonneet elämäni!

Ei ole siis hänen syynsä, ei vieläkään lähes viisikymppisenä, että sitä vastuuta ei ole ottanut, vaan elämä jatkuu, mutta nyt se tuntuu helvetilliseltä ja siihen pakko olla muiden syyllisiä!

Pitäisikö terapeuttien alkaa kysellä aikuisilta ihmisiltä vastuun perään? Omasta elämästä otettavan vastuu perään? Voiko koko elämänsä syyttää muita kaikesta siitä, että on helvetin paha olo?

Eikö se paha olo ole juuri tullut siksi, että sitä vastuuta omasta elämästä ja omista valiinoista ei ole otettu? Ihmisen sisin on alkanut yhä vaativampaan sävyyn kertoa ihmiselle, että olisi aika ottaa itse vastuu valinjoista, joita on tehnyt ja tehdä nyt sitten valintoja, joihin oma sisinkin on tyytyväinen!

Olisiko terapeuttien syytä tarkastella hoitotapojaan?

Kun tuo aikuinen mies sitten tappaa omat vanhempansa, koska on terapiassa saanut kuulla, että sinulla on todella ollut vanhemmat, jotka eivät ole sinua kohdelleet hyvin. Vaikka tuo ei ole edes totta, mutta tuo aikuinen mies ottaa tyytyväisenä vastaan tiedon terapeutilta, ettei hän itse ole vastuussa omista valinnoistaan ja nykyisestä helvetistään! Oli siis oikein tappaa tuollaiset vanhemmat!

Linnassa oli hyvä pohtia sitä; tuliko vanhempien tappamisesta hyvä olo nyt sitten. Pahastahan päästiin tappamalla heidät! Miksi se paha jäi yhä miehen sisälle asumaan, se ei lähtenytkään sieltä; vaan sisimmän syytökset tulivat entistä pahemmiksi. Ainut keino oli enää vaientaa tuo sisin tappamalla itsensä vankilassa.

Olisiko terapeuttien syytä miettiä, mihin terapiassa pyritään?