Aikuinen mies menee terapiaan, koska elämä on tullut ahtaaksi, masennus on jokapäiväninen vieras, ahdistaa ja itsemurha-ajatukset vaivaavat usein.
Terapiassa lähdetään lapsuudesta; saitko rakkautta isältä ja äidiltä? Saitko riittävästi huomiota isältä ja äidiltä? Huomioitiinko toisia sisaruksia enemmän kuin sinua? Saitko enimmäkseen moitteita vanhemmilta? jne jne
Tuota lapsuutta kelataan ja kelataan; täytyyhän se syy olla siellä lapsuudessa, että sinä poltit sen ensimmäisen sätkän jo hyvin nuorena, täytyyhän se syy olla siellä lapsuudessa, että se ensimmäinen alkoholiryyppy jäi päälle koko elämäksi, täytyyhän se syy olla lapsuudessa, kun ne huumeet tulivat kuvaan, ensimmäiset kannabishaikoset, täytyyhän se syy olla lapsuudessa, että lääkkeiden väärinkäyttökin ilmaantui elämään,, täytyyhän se syy olla lapsuudessa, kun alettiin harrastamaan vapaata seksiä ja naisten hyväksikäyttöä,, niin täytyyhän se syy olla siellä lapsuudessa, kun tuli niitä lapsia eri naisille elämän varrella, vaikka nuo kaikki ihmissuhteet särkyivät .. täytyihän se syy olla siellä lapsuudessa, kun opiskelu ei sujunut tai kun työsuhteet jäivät lyhyiksi, kun työpaikkoilla oli niitä surkeita pomoja ja työkavereita ..jne jne
Entäpä, jos se syy ei olekaan siellä lapsuudessa? JOS se syy onkin siinä, ettei ei ottanut vastuuta omasta elämästä, kun siirryttiin lpasuudesta aikuisuuteen.
Harva vanhempi se lapsensa suuhun sätkän laittaa ja sanoo, nyt on pakko polttaa ..
Harva vanhempi sen pullon lapsensa suuhun pistää ja sanoo, nyt on pakko juoda viinaa..
Harva vanhempi se huumeen sinne lapsen kitusiin työntää ja sanoo, että näitä on nyt pakko käyttää ..
Harva vanhempi sen lapsen panee naisen päälle ja sanoo, että nyt on pakko ruveta nussimaan naisia ..
Olisiko terapeuttien aika lopettaa se avuntarvitsijan lapsuudessa rypeminen ja puuttua siihen, että otitko vastuun omasta elämästäsi? Miksi et ottanut sitä vastuuta, kun tulit aikuisuuteen? Miksi annoit toisten tehdä päätökset omasta puolestasi ja menit vain joukon mukana asioihin, jotka alkoivat tuhota sinun tulevaisuuttasi? Miksi et lähtenyt niistä porukoista pois? Miksi jatkoit, vaikka tuntui sisimmässä pahalta? Entä jos nyt alkaisit opetella vastuun ottamista omasta elämästäsi? Olisiko se mahdollista?
Aikuinen mies, jo melkein viisikymppinen tulee edelleen ja sanoo vanhemmilleen; te olette syyllisiä, että elämäni on mennyt näin pieleen, etten ole onnistunut missään! Te olette niitä perkeleitä, jotka olette tuhonneet elämäni!
Ei ole siis hänen syynsä, ei vieläkään lähes viisikymppisenä, että sitä vastuuta ei ole ottanut, vaan elämä jatkuu, mutta nyt se tuntuu helvetilliseltä ja siihen pakko olla muiden syyllisiä!
Pitäisikö terapeuttien alkaa kysellä aikuisilta ihmisiltä vastuun perään? Omasta elämästä otettavan vastuu perään? Voiko koko elämänsä syyttää muita kaikesta siitä, että on helvetin paha olo?
Eikö se paha olo ole juuri tullut siksi, että sitä vastuuta omasta elämästä ja omista valiinoista ei ole otettu? Ihmisen sisin on alkanut yhä vaativampaan sävyyn kertoa ihmiselle, että olisi aika ottaa itse vastuu valinjoista, joita on tehnyt ja tehdä nyt sitten valintoja, joihin oma sisinkin on tyytyväinen!
Olisiko terapeuttien syytä tarkastella hoitotapojaan?
Kun tuo aikuinen mies sitten tappaa omat vanhempansa, koska on terapiassa saanut kuulla, että sinulla on todella ollut vanhemmat, jotka eivät ole sinua kohdelleet hyvin. Vaikka tuo ei ole edes totta, mutta tuo aikuinen mies ottaa tyytyväisenä vastaan tiedon terapeutilta, ettei hän itse ole vastuussa omista valinnoistaan ja nykyisestä helvetistään! Oli siis oikein tappaa tuollaiset vanhemmat!
Linnassa oli hyvä pohtia sitä; tuliko vanhempien tappamisesta hyvä olo nyt sitten. Pahastahan päästiin tappamalla heidät! Miksi se paha jäi yhä miehen sisälle asumaan, se ei lähtenytkään sieltä; vaan sisimmän syytökset tulivat entistä pahemmiksi. Ainut keino oli enää vaientaa tuo sisin tappamalla itsensä vankilassa.
Olisiko terapeuttien syytä miettiä, mihin terapiassa pyritään?
Terapiassa lähdetään lapsuudesta; saitko rakkautta isältä ja äidiltä? Saitko riittävästi huomiota isältä ja äidiltä? Huomioitiinko toisia sisaruksia enemmän kuin sinua? Saitko enimmäkseen moitteita vanhemmilta? jne jne
Tuota lapsuutta kelataan ja kelataan; täytyyhän se syy olla siellä lapsuudessa, että sinä poltit sen ensimmäisen sätkän jo hyvin nuorena, täytyyhän se syy olla siellä lapsuudessa, että se ensimmäinen alkoholiryyppy jäi päälle koko elämäksi, täytyyhän se syy olla lapsuudessa, kun ne huumeet tulivat kuvaan, ensimmäiset kannabishaikoset, täytyyhän se syy olla lapsuudessa, että lääkkeiden väärinkäyttökin ilmaantui elämään,, täytyyhän se syy olla lapsuudessa, kun alettiin harrastamaan vapaata seksiä ja naisten hyväksikäyttöä,, niin täytyyhän se syy olla siellä lapsuudessa, kun tuli niitä lapsia eri naisille elämän varrella, vaikka nuo kaikki ihmissuhteet särkyivät .. täytyihän se syy olla siellä lapsuudessa, kun opiskelu ei sujunut tai kun työsuhteet jäivät lyhyiksi, kun työpaikkoilla oli niitä surkeita pomoja ja työkavereita ..jne jne
Entäpä, jos se syy ei olekaan siellä lapsuudessa? JOS se syy onkin siinä, ettei ei ottanut vastuuta omasta elämästä, kun siirryttiin lpasuudesta aikuisuuteen.
Harva vanhempi se lapsensa suuhun sätkän laittaa ja sanoo, nyt on pakko polttaa ..
Harva vanhempi sen pullon lapsensa suuhun pistää ja sanoo, nyt on pakko juoda viinaa..
Harva vanhempi se huumeen sinne lapsen kitusiin työntää ja sanoo, että näitä on nyt pakko käyttää ..
Harva vanhempi sen lapsen panee naisen päälle ja sanoo, että nyt on pakko ruveta nussimaan naisia ..
Olisiko terapeuttien aika lopettaa se avuntarvitsijan lapsuudessa rypeminen ja puuttua siihen, että otitko vastuun omasta elämästäsi? Miksi et ottanut sitä vastuuta, kun tulit aikuisuuteen? Miksi annoit toisten tehdä päätökset omasta puolestasi ja menit vain joukon mukana asioihin, jotka alkoivat tuhota sinun tulevaisuuttasi? Miksi et lähtenyt niistä porukoista pois? Miksi jatkoit, vaikka tuntui sisimmässä pahalta? Entä jos nyt alkaisit opetella vastuun ottamista omasta elämästäsi? Olisiko se mahdollista?
Aikuinen mies, jo melkein viisikymppinen tulee edelleen ja sanoo vanhemmilleen; te olette syyllisiä, että elämäni on mennyt näin pieleen, etten ole onnistunut missään! Te olette niitä perkeleitä, jotka olette tuhonneet elämäni!
Ei ole siis hänen syynsä, ei vieläkään lähes viisikymppisenä, että sitä vastuuta ei ole ottanut, vaan elämä jatkuu, mutta nyt se tuntuu helvetilliseltä ja siihen pakko olla muiden syyllisiä!
Pitäisikö terapeuttien alkaa kysellä aikuisilta ihmisiltä vastuun perään? Omasta elämästä otettavan vastuu perään? Voiko koko elämänsä syyttää muita kaikesta siitä, että on helvetin paha olo?
Eikö se paha olo ole juuri tullut siksi, että sitä vastuuta omasta elämästä ja omista valiinoista ei ole otettu? Ihmisen sisin on alkanut yhä vaativampaan sävyyn kertoa ihmiselle, että olisi aika ottaa itse vastuu valinjoista, joita on tehnyt ja tehdä nyt sitten valintoja, joihin oma sisinkin on tyytyväinen!
Olisiko terapeuttien syytä tarkastella hoitotapojaan?
Kun tuo aikuinen mies sitten tappaa omat vanhempansa, koska on terapiassa saanut kuulla, että sinulla on todella ollut vanhemmat, jotka eivät ole sinua kohdelleet hyvin. Vaikka tuo ei ole edes totta, mutta tuo aikuinen mies ottaa tyytyväisenä vastaan tiedon terapeutilta, ettei hän itse ole vastuussa omista valinnoistaan ja nykyisestä helvetistään! Oli siis oikein tappaa tuollaiset vanhemmat!
Linnassa oli hyvä pohtia sitä; tuliko vanhempien tappamisesta hyvä olo nyt sitten. Pahastahan päästiin tappamalla heidät! Miksi se paha jäi yhä miehen sisälle asumaan, se ei lähtenytkään sieltä; vaan sisimmän syytökset tulivat entistä pahemmiksi. Ainut keino oli enää vaientaa tuo sisin tappamalla itsensä vankilassa.
Olisiko terapeuttien syytä miettiä, mihin terapiassa pyritään?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Vastuun opettelu pitäisi alkaa jo kotoana ja koulussa ja niin se alkaakin, mutta sitten tulee se kuuluisa murrosikä, jossa kyseenalaistetaan vanhempien elämäntapa.
Mikäli vanhemmat ovat kunnollisia, lapsilla on suuri vaara lähteä kokeilemaan eri tietä.
Mikäli vanhemmat ovat ongelmallisia, lapsilla on taipumus lähteä kokeilemaan samaa tietä.
Ei siis pitäisi syyttää tai etsiä terapiassa syytä vanhemmista, vaan yrittää aikuinen saamaan kiinni siitä, mitä se vastuu omasta elämästä tarkoittaa.
Terapiassa ei sanominen auta. Ihmisen pitää itse ymmärtää tai keksiä se juttu. Ehkä siksi asiaa lähestytään hitaasti ja kaukaa?
Psykologia ja etenkin psykiatria on puppua.
Ne vain pahentaa ihmisten tiloja, ja pääasiassahan ne jakaa kaikilel huumelääkkeet, että siinä sitä vastuuta sitten onkin,,.. syö pillerit ?
Vantaalla pillereissä ollut tappoi nyt viisi?
Mikä sitten ajaa aikuistuvat lapset vääriin porukoihin?
Miksi toinen perheen lapsista pärjää hyvin ja toisesta tulee vastuuton paskiainen?
Miksi toinen lapsista lähtee rikollisuuden tielleä ja toisesta lapsesta tulee kunniallinen ja rehellinen työtä tekevä kansalainen?
Luultavasti vanhemmat ovat kasvattaneet molempia samalla lailla!
Monesti näin se vain menee.
Yhdestä siraruksesta tulee alkoholisti ja muista ei!
Yksi lapsista ajautuu huumeiden käyttäjäksi ja toiset lapsista pärjäävät oikein hyvin ja menestyvät elämässä.
Onko meille tullut terapiahoitoihin vääriä kaavoja?
Veikkaan että kyse on vaan siitä, että vaikka huoltamolle pysähdytään, yhdellä ipanalla on silti hätä vessaan vartin päästä.
Kaikkia ei vaan voi "pelastaa" niiltä itseltään.
Erilaisia persoonia voi syntyä samaan perheeseen. Kaikki ei istu samaan muottiin eikä toimi samalla kaavalla. Kasvatuskaavalla.
Siitä ei voi päätellä, että lapsessa olisi vikaa. Se on vain erilainen kuin muut. Sitten vielä sekin tosiasia, ettei kaikki lapset ole aina saman isän.
Totta, valitettavasti.
Suurin uhka ihmiselle, on hän itse.
Jokainen itse tuhoaa kroppansa, vaikka tietää, se on ainoa.
Kun ihminen epäonnistuu, ja huomaa sen itsekkin. On helppoa etsiä syyllistä muista. Muiden syyttely tulee kuin luonnostaan, ei ihminen halua myöntää, että itse on syypää kaikkeen. Siinähän pahottaisi mielensä, ja masentuisi.
Esim. Alkoholisti
Mitä ikinä hänenkanssaan puhutkaan. Hän humalapäissään pyörittelee asiaa mielessään, ja muutaman kk päästä asia on muuttunut hurjasti. Muut, ovat syyllisiä kaikkiin hänen ongelmiinsa. Ei hän itsr, eikä tietenkään alkoholi.
Kasvatus voi olla kaavamaista ja toki se voi sen takia joiltain osin olla jollekin luonteelle helpompaa kuin toiselle.
Mutta niin on lukemaan oppiminen tai vaikka matikka helpompaa toiselle kuin toiselle.
Mutta jos homma ei ollenkaan suju, oli se kasvatus tai esimerkin matikka, niin kyllä silloin on syytä myös lähteä selvittämään onko lapsessa vikaa.
Ja johtopäätös voi olla ihan perustellusti, että kyllä on.
Joka suvusta taitaa löytyä se 'musta' lammas.
Ehkä joka sukupolvestakin.
Joku on aina huonoin.
Vanhempien syyttäminen kuuluu terapiaan silloin, kun potilaalla on pahat itsesyytökset. Ne on hyvin usein esim alkoholismin takana.
Asioiden käsittely terapiassa on kesken niin kauan kuin vanhempia syytetään (potilas syyttää). Se on ohimenevä vaihe.
Jos tuollaista oiretta tulee, pitää varata uusi aika. Terapian tavoite on kyllä aina se, että palataan tähän päivään ja eletään tätä päivää. Kannetaan vastuu elämästä aikuisena ihmisenä. Missähän puoskarilla olette käyneet vai onko telkkarista opittua?
Ei terapeutille mennä mitään nyökytteleen, vaan jos edes alkaa vaikuttaa ettei homma toimi, niin terapeutti vaihtoon.
Niitäkin on paskoja jotka ei ole edes veloituksensa arvoisia.
Niimpä.
Toisaalta, yhteiskunta, lähinnä media.
Toitottaa ihmisille " Uutisillaan" oman itsensä muiden edelle laittamisen ihanuutta, itsekeskeisyyttä,huolettomuutta, vapautta, sitoutumattomuutta, vastuuttomuutta ja niihin ohjaa pyrkimään.
Irtosuhteisiin ja eroihin jipa yllytetään.
2x viikossa mediasta saa lukea " Narsistin merkkejä",
" Näin erotat narsistin", " Tällainen on vaarallisin narsisti", jne, jne..
Media yllyttää ihmisiä kyttäämään toisiaan, ja leimaamaan toisiaan narsisteiksi.
Sekö on hyvä perusta parisuhteelle, etsiä toisesta vikoja, puutteita, narsistin merkkejä?
Viihde ei ole hyväksi.
Ota sinäkin viinottelu tavaksi ja kärsi rapulat ihan itse!
Ei me olla täällä mitään spykiatreja