KUMPI ON KIRKON KANTA? - KENELLE HPE?
1) KANTA: "Kenelle lahja on tarkoitettu?
"Yhä suuremmassa määrin vallalla on käsitys, että jokaiselle tulee erotuksetta
jakaa ehtoollinen. Monet katsovat ikään kuin perusoikeudekseen päästä mille tahansa alttarille ehtoolliselle. Siitä on tullut jopa ase suvaitsevaisuustaistelussa. Hiljattain Yhdysvalloissa kymmenkunta homoaktivistia pukeutuneina sateenkaariväreihin meni katoliseen kirkkoon
saadakseen sakramentin. Kun heille ei sitä annettu, he suureen ääneen julkisuudessa syyttivät syrjinnästä näitä pastoreita.
Kristuksen evankeliumi on tarkoitettu erotuksetta kaikille. Sitä saa ja tulee julistaa katoiltakin, sopivana ja sopimattomana hetkenä. Mutta ehtoollinen ei ole evankelioimisväline, vaan uskovien ateria. Se ei ole automaatti, jota saa vapaasti käyttää kunhan maksaa kirkollisverot. Sillä Raamattu vakavasti varoittaa, että koska Kristuksen ruumis ja veri meidän uskostamme riippumatta todellisesti, objektiivisesti on läsnä siunatussa leivässä ja viinissä, voimme nauttia sen myös epäuskossa omaksi vahingoksemme. On kyse Herran PYHÄSTÄ ehtoollisesta! Jos liitonarkki oli niin pyhä, että Daavidin ystävä, Ussa, joka siihen koski, kuoli, niin kuinka paljon pyhempi liitonarkkia
on Uuden liiton merkki, Jumalan Pojan ruumis ja veri!
Ehtoollisosiota ei voi repäistä irralleen muusta katekismuksesta. Jos et halua kilvoitella kymmenen käskyn mukaan elämässäsi, tai uskoa uskontunnustuksen mukaisesti, tai Isä meidän -rukouksen sanoin antaa anteeksi,
niille jotka ovat sinua vastaan rikkoneet, tai jos et halua vastaanottaa
kastetta tai elää sen arvon mukaisesti, niin miksi sitten tulisit ehtoolliselle?
Siksi halu - ei välttämättä onnistuminen - niin uskossa kuin elämässä
kulkea katekismuksen viitoittamaa tietä on ehtoolliselle menemisen ja ehtoollisyhteyden edellytys. Katekismus opastaa, että kelvollinen ehtoollisvieras on se, joka uskoo nämä sanat: teidän edestänne annettu ja vuodatettu syntien anteeksiantamiseksi. Ehtoollisen pätevyys ei siis riipu uskostamme, vaan sen vaikuttaa Jumalan sana, mutta vain uskon kautta nautimme sen hyödyksemme. Miten on sitten meidän uskomme laita?
Voiko se koskaan olla riittävän suuri vastaanottamaan näin suurta lahjaa?
Voiko joku astua alttarille ja sanoa: Herra, katso tässä on minun uskoni,
anna sinä nyt vuorostasi sakramenttisi! Taitaisi alttari pysyä tyhjänä. Kukaan
meistä ei voi oman uskonsa kelvollisuuteen nojaten tulla Herran
pöytään. Sinne tullaan oman hädän ja syyllisyyden työntämänä, mutta
ennen kaikkea siksi, koska meillä on Kristuksen lupaus ja käsky: tehkää
se minun muistokseni! Ihanasti Katekismus neuvoo sanomaan:
”Kovin mielelläni olisin kelvollinen. Ehtoolliselle en kuitenkaan
tule kelvollisuuteni varassa, vaan sinun sanasi ja käskysi tähden,
koska mielelläni olisin sinun opetuslapsesi. Kelvollisuuteni taas on mitä
on.” Jos pelkäät polvistua alttarille, niin voit mielessäsi sanoa: Herra, en
uskaltaisi muuten tulla, mutta minä tarvitsen sinua eikä minulla ole muuta
paikkaa mennä. Ei Kristus ole meille säätänyt vahingonvälinettä vaan armonvälineen! Mutta sanat ´teidän edestänne´ merkitsevät
myös sitä, että ehtoollisen vietossa on kyse aina seurakunnasta.
Kaste liittää meidät seurakuntaan, mutta usein se toimitetaan irrallaan
seurakunnasta kodissa. Kaste on kertaluontoinen portin sakramentti.
Saarnoja voi yksin lukea postilloista, tai kuunnella kasetilta, radiosta,
internetistä. Ripillä voi käydä yksin pastorin luona. Mutta ehtoollista ei
vietetä yksin, paitsi poikkeustilanteissa. Ehtoollinen on aina yhteisöllinen
asia: Teidän edestänne! Keskustelin kerran erään uskonystävän
kanssa, joka lukee Raamattua ja hartauskirjoja, mutta jolta puuttuu
seurakuntayhteys kirkollisen tilanteemme takia, kun Kristus ei saa olla
tarjoilija sanansa tarkoittamalla tavalla. Sillä ovathan sanat tehkää
tämä minun muistokseni, myös apostolisen paimenviran asetussanat! Ystäväni
lausui minut pysäyttäneet sanat: ”Pelkään, että tässä alkaa jo
tottua siihen, etten käy kirkossa, kun niin pitkään olen jo elänyt ilman
sitä.” Toisin sanoen hän on tottumassa elämään ilman ehtoollista! Tämähän
tarkoittaa sitä, että monet tottuvat siihen, että tapaavat Kristuksen ruumiillisesti vain satunnaisesti! Mitä se kertoisi avioliitosta, jos puolisot
sanoisivat, olemme tottuneet siihen, että tapaamme toisemme muutaman
kerran vuodessa. Eikö siinä suhteessa olisi jo suuri hätä käsillä!
Kristillinen seurakunta, taivaallisen Yljän morsian, on alusta saakka
viikon ensimmäisenä päivänä, siis joka sunnuntai kokoontunut murtamaan
leipää! Tämä on ja tulee olla kristillisen seurakunnan normaalitila.
Me tarvitsemme henkilökohtaista hartauselämää, seuroja, raamattuopetusta,
mutta emme koskaan saa tottua elämään verettömän ja ruumiittoman
Kristuksen kanssa. Emme milloinkaan saa tyytyä vähempään,
kuin siihen, että meillä olisi viikoittainen mahdollisuus nauttia Kristuksen
seurasta ruumiillisesti. Tämä hengellis-ruumiillinen yhteys Kristuksen
kanssa tulisi olla aina suurin halumme, koska Ylkä rakastaa morsianta.
Kristus rakastaa meitä niin paljon, että hän haluaa antaa meille itsensä
ihan joka viikko ruumiillisesti. Vaikka sinulle riittäisi vähempi, niin
hänelle ei riitä, koska hän rakastaa sinua ja hänellä on niin paljon sinulle annettavaa! Ehtoollisessa on kyse seurakunnan
elämän keskuksesta. Siihen Perkele iskee aina, ja sen ympärillä käydään
myös taistelut! Kun saamme kohottaa pelastuksen maljan ja maistaa kuinka
Herra on hyvä, niin innoittakoon se meitä jaloon tehtäväämme niin oman
itsemme, perheemme kuin kristillisen seurakunnan tähden, että voimme
jokainen hakeutua sellaiseen seurakuntayhteyteen, jossa Kristus on kokki,
tarjoilija ja ruoka. Mikään vähempi ei riitä, mutta mitään enempää emme tarvitse."
(lainaus; Pyhäkön lamppu 3/2005
TEKSTI: JUHANA POHJOLA,
http://www.luthersaatio.com/pyhakonlamppu/lehti23.pdf)
2) KANTA:
"Ehtoollisella voi käydä jokainen rippikoulun käynyt ja konfirmoitu seurakuntalainen. Kastettu lapsi voi osallistua ehtoolliselle yhdessä vanhempansa tai muun hänen kristillisestä kasvatuksestaan huolehtivan konfirmoidun kirkon jäsenen kanssa. Lasten ehtoollinen tuli Suomen luterilaisessa kirkossa mahdolliseksi vuonna 1979. Kastettu seurakunnan jäsen, joka osallistuu rippikouluun, voi ehtoollisopetusta saatuaan osallistua ehtoolliseen seurakunnan yhteisessä jumalanpalveluksessa rippikoulunsa opettajan kanssa. "
(Suomen Ev. Lut. Kirkko, sanasto,
http://www.evl.fi/sanasto/selitysE.htm#EHTOOLLINEN
"11 §
Ehtoolliseen saa osallistua jokainen konfirmoitu kirkon jäsen.
Kastettu lapsi, jolle on opetettu ehtoollisen merkitystä, saa osallistua ehtoolliseen yhdessä vanhempansa tai muun hänen kristillisestä kasvatuksestaan huolehtiva konfirmoidun jäsenen kanssa. Kastettu seurakunnan jäsen, joka osallistuu rippikouluun, voi ehtoollisopetusta saatuaan osallistua ehtoolliseen seurakunnan yhteisessä jumalanpalveluksessa rippikoulunsa opettajan kanssa. (9.11.2001/1163)
Ehtoollinen voidaan antaa myös muulle henkilölle, joka on sairaana tai hätätilassa ja käsittää ehtoollisen merkityksen."
(KIRKKOJÄRJESTYS (1055/1993)
II OSA JUMALANPALVELUS, KIRKOLLISET TOIMITUKSET JA SEURAKUNNAN MUU TOIMINTA,
http://213.250.93.194/asiakas/evl/kirkkolainsaadanto.nsf/0/cde4eb2fec8f16d4c2256e3c0043b99e?)
1) KANTA: "Kenelle lahja on tarkoitettu?
"Yhä suuremmassa määrin vallalla on käsitys, että jokaiselle tulee erotuksetta
jakaa ehtoollinen. Monet katsovat ikään kuin perusoikeudekseen päästä mille tahansa alttarille ehtoolliselle. Siitä on tullut jopa ase suvaitsevaisuustaistelussa. Hiljattain Yhdysvalloissa kymmenkunta homoaktivistia pukeutuneina sateenkaariväreihin meni katoliseen kirkkoon
saadakseen sakramentin. Kun heille ei sitä annettu, he suureen ääneen julkisuudessa syyttivät syrjinnästä näitä pastoreita.
Kristuksen evankeliumi on tarkoitettu erotuksetta kaikille. Sitä saa ja tulee julistaa katoiltakin, sopivana ja sopimattomana hetkenä. Mutta ehtoollinen ei ole evankelioimisväline, vaan uskovien ateria. Se ei ole automaatti, jota saa vapaasti käyttää kunhan maksaa kirkollisverot. Sillä Raamattu vakavasti varoittaa, että koska Kristuksen ruumis ja veri meidän uskostamme riippumatta todellisesti, objektiivisesti on läsnä siunatussa leivässä ja viinissä, voimme nauttia sen myös epäuskossa omaksi vahingoksemme. On kyse Herran PYHÄSTÄ ehtoollisesta! Jos liitonarkki oli niin pyhä, että Daavidin ystävä, Ussa, joka siihen koski, kuoli, niin kuinka paljon pyhempi liitonarkkia
on Uuden liiton merkki, Jumalan Pojan ruumis ja veri!
Ehtoollisosiota ei voi repäistä irralleen muusta katekismuksesta. Jos et halua kilvoitella kymmenen käskyn mukaan elämässäsi, tai uskoa uskontunnustuksen mukaisesti, tai Isä meidän -rukouksen sanoin antaa anteeksi,
niille jotka ovat sinua vastaan rikkoneet, tai jos et halua vastaanottaa
kastetta tai elää sen arvon mukaisesti, niin miksi sitten tulisit ehtoolliselle?
Siksi halu - ei välttämättä onnistuminen - niin uskossa kuin elämässä
kulkea katekismuksen viitoittamaa tietä on ehtoolliselle menemisen ja ehtoollisyhteyden edellytys. Katekismus opastaa, että kelvollinen ehtoollisvieras on se, joka uskoo nämä sanat: teidän edestänne annettu ja vuodatettu syntien anteeksiantamiseksi. Ehtoollisen pätevyys ei siis riipu uskostamme, vaan sen vaikuttaa Jumalan sana, mutta vain uskon kautta nautimme sen hyödyksemme. Miten on sitten meidän uskomme laita?
Voiko se koskaan olla riittävän suuri vastaanottamaan näin suurta lahjaa?
Voiko joku astua alttarille ja sanoa: Herra, katso tässä on minun uskoni,
anna sinä nyt vuorostasi sakramenttisi! Taitaisi alttari pysyä tyhjänä. Kukaan
meistä ei voi oman uskonsa kelvollisuuteen nojaten tulla Herran
pöytään. Sinne tullaan oman hädän ja syyllisyyden työntämänä, mutta
ennen kaikkea siksi, koska meillä on Kristuksen lupaus ja käsky: tehkää
se minun muistokseni! Ihanasti Katekismus neuvoo sanomaan:
”Kovin mielelläni olisin kelvollinen. Ehtoolliselle en kuitenkaan
tule kelvollisuuteni varassa, vaan sinun sanasi ja käskysi tähden,
koska mielelläni olisin sinun opetuslapsesi. Kelvollisuuteni taas on mitä
on.” Jos pelkäät polvistua alttarille, niin voit mielessäsi sanoa: Herra, en
uskaltaisi muuten tulla, mutta minä tarvitsen sinua eikä minulla ole muuta
paikkaa mennä. Ei Kristus ole meille säätänyt vahingonvälinettä vaan armonvälineen! Mutta sanat ´teidän edestänne´ merkitsevät
myös sitä, että ehtoollisen vietossa on kyse aina seurakunnasta.
Kaste liittää meidät seurakuntaan, mutta usein se toimitetaan irrallaan
seurakunnasta kodissa. Kaste on kertaluontoinen portin sakramentti.
Saarnoja voi yksin lukea postilloista, tai kuunnella kasetilta, radiosta,
internetistä. Ripillä voi käydä yksin pastorin luona. Mutta ehtoollista ei
vietetä yksin, paitsi poikkeustilanteissa. Ehtoollinen on aina yhteisöllinen
asia: Teidän edestänne! Keskustelin kerran erään uskonystävän
kanssa, joka lukee Raamattua ja hartauskirjoja, mutta jolta puuttuu
seurakuntayhteys kirkollisen tilanteemme takia, kun Kristus ei saa olla
tarjoilija sanansa tarkoittamalla tavalla. Sillä ovathan sanat tehkää
tämä minun muistokseni, myös apostolisen paimenviran asetussanat! Ystäväni
lausui minut pysäyttäneet sanat: ”Pelkään, että tässä alkaa jo
tottua siihen, etten käy kirkossa, kun niin pitkään olen jo elänyt ilman
sitä.” Toisin sanoen hän on tottumassa elämään ilman ehtoollista! Tämähän
tarkoittaa sitä, että monet tottuvat siihen, että tapaavat Kristuksen ruumiillisesti vain satunnaisesti! Mitä se kertoisi avioliitosta, jos puolisot
sanoisivat, olemme tottuneet siihen, että tapaamme toisemme muutaman
kerran vuodessa. Eikö siinä suhteessa olisi jo suuri hätä käsillä!
Kristillinen seurakunta, taivaallisen Yljän morsian, on alusta saakka
viikon ensimmäisenä päivänä, siis joka sunnuntai kokoontunut murtamaan
leipää! Tämä on ja tulee olla kristillisen seurakunnan normaalitila.
Me tarvitsemme henkilökohtaista hartauselämää, seuroja, raamattuopetusta,
mutta emme koskaan saa tottua elämään verettömän ja ruumiittoman
Kristuksen kanssa. Emme milloinkaan saa tyytyä vähempään,
kuin siihen, että meillä olisi viikoittainen mahdollisuus nauttia Kristuksen
seurasta ruumiillisesti. Tämä hengellis-ruumiillinen yhteys Kristuksen
kanssa tulisi olla aina suurin halumme, koska Ylkä rakastaa morsianta.
Kristus rakastaa meitä niin paljon, että hän haluaa antaa meille itsensä
ihan joka viikko ruumiillisesti. Vaikka sinulle riittäisi vähempi, niin
hänelle ei riitä, koska hän rakastaa sinua ja hänellä on niin paljon sinulle annettavaa! Ehtoollisessa on kyse seurakunnan
elämän keskuksesta. Siihen Perkele iskee aina, ja sen ympärillä käydään
myös taistelut! Kun saamme kohottaa pelastuksen maljan ja maistaa kuinka
Herra on hyvä, niin innoittakoon se meitä jaloon tehtäväämme niin oman
itsemme, perheemme kuin kristillisen seurakunnan tähden, että voimme
jokainen hakeutua sellaiseen seurakuntayhteyteen, jossa Kristus on kokki,
tarjoilija ja ruoka. Mikään vähempi ei riitä, mutta mitään enempää emme tarvitse."
(lainaus; Pyhäkön lamppu 3/2005
TEKSTI: JUHANA POHJOLA,
http://www.luthersaatio.com/pyhakonlamppu/lehti23.pdf)
2) KANTA:
"Ehtoollisella voi käydä jokainen rippikoulun käynyt ja konfirmoitu seurakuntalainen. Kastettu lapsi voi osallistua ehtoolliselle yhdessä vanhempansa tai muun hänen kristillisestä kasvatuksestaan huolehtivan konfirmoidun kirkon jäsenen kanssa. Lasten ehtoollinen tuli Suomen luterilaisessa kirkossa mahdolliseksi vuonna 1979. Kastettu seurakunnan jäsen, joka osallistuu rippikouluun, voi ehtoollisopetusta saatuaan osallistua ehtoolliseen seurakunnan yhteisessä jumalanpalveluksessa rippikoulunsa opettajan kanssa. "
(Suomen Ev. Lut. Kirkko, sanasto,
http://www.evl.fi/sanasto/selitysE.htm#EHTOOLLINEN
"11 §
Ehtoolliseen saa osallistua jokainen konfirmoitu kirkon jäsen.
Kastettu lapsi, jolle on opetettu ehtoollisen merkitystä, saa osallistua ehtoolliseen yhdessä vanhempansa tai muun hänen kristillisestä kasvatuksestaan huolehtiva konfirmoidun jäsenen kanssa. Kastettu seurakunnan jäsen, joka osallistuu rippikouluun, voi ehtoollisopetusta saatuaan osallistua ehtoolliseen seurakunnan yhteisessä jumalanpalveluksessa rippikoulunsa opettajan kanssa. (9.11.2001/1163)
Ehtoollinen voidaan antaa myös muulle henkilölle, joka on sairaana tai hätätilassa ja käsittää ehtoollisen merkityksen."
(KIRKKOJÄRJESTYS (1055/1993)
II OSA JUMALANPALVELUS, KIRKOLLISET TOIMITUKSET JA SEURAKUNNAN MUU TOIMINTA,
http://213.250.93.194/asiakas/evl/kirkkolainsaadanto.nsf/0/cde4eb2fec8f16d4c2256e3c0043b99e?)
Vastaukset 8
Vanhimmat
sillä eihän luterilaisuudella ole mitään tekemistä kirkon kanssa, mutta kirjoittaja rinnastaa edellisessä tekstissään kirkon ja luterilaisuuden.
- tuon kysymyksen taustalla on? Kaali_koi varmaan tarkoitti Suomen evankelisluterilaista kirkkoa. Sen virallinen kanta ja käytäntö on tietysti vaihtoehto 2:n mukainen, mutta ehtoollisopetuksessa varmasti otetaan huomioon vaihtoehto 1:ssä esille otetut asiat. Siis kyseessä eivät ole oikeasti toisensa pois sulkevat vaihtoehdot; jos niin käsitetään, niin ollaan vaarallisella tiellä, valittiinpa kummin päin tahansa.
Mitähän- tuon kysymyksen taustalla on?
V: Ei muuta, kuin mitä kysytään.
Kaali_koi varmaan tarkoitti Suomen evankelisluterilaista kirkkoa.
V: Kyllä.
Sen virallinen kanta ja käytäntö on tietysti vaihtoehto 2:n mukainen, mutta ehtoollisopetuksessa varmasti otetaan huomioon vaihtoehto 1:ssä esille otetut asiat.
V: Jaa, että miten otetaan huomioon vaihtoehto 1:n asiat?
Siis kyseessä eivät ole oikeasti toisensa pois sulkevat vaihtoehdot; jos niin käsitetään, niin ollaan vaarallisella tiellä, valittiinpa kummin päin tahansa.
V: Kyllä vaan ne ovat toisensa poissulkevat asiat. Kärjistäen sanottuna vaihtoehdossa 1 kelvottomat hylkää ja kelvolliset valitsee ihminen ja vaihtoehdossa 2 tehtävä on jätetty Jumalan huoleksi. Onhan siinä aika iso ero!
Eiköhän anneta Jumalan päättää, kuka on kelvollinen ja kuka ei. Kyllä me mielellämme tuomarin paikalla "hutkimme". Kun ihminen alkaa tuomaroida "ainoassa oikeassa uskossaan ja opissaan", minkä jäljen se saa aikaan? Toisaalta jos annamme sakramentin väärälle, niin keneltä se on pois? Jumalalta? Kristukselta? Pyhältä Hengeltä?
Yst. terv. Kaali_koi
- kohdistui siihen, mitä sinulle vastattiin eli kirkon ja luterilaisuuden suhteeseen. En ihmetellessäni muistanut, ettei se ollutkaan kysymyksen muodossa.
Vaihtoehto 1 sisältää mielestäni asioita, jotka normaalissa ehtoollisopetuksessa otetaan ja on otettava esille. On niitä, joiden ei ole suotavaa mennä ehtoolliselle tai joiden ainakin on tarkkaan mietittävä, voivatko mennä. Ehkä kyseisen vaihtoehdon yksityiskohdista voidaan ja pitääkin keskustella, mutta itse asiaa ei voi jättää huomiotta. Virsikirjan ehtoollisvirret 221 (6. säkeistössä) ja 222 (4. säkeistössä) sisältävät myös tämän näkökulman. Ehtoollisopetuksessa on kuitenkin muistettava rohkaista arkoja samalla kun tuodaan varoittava näkökulma esille.
Toinen asia on sitten, ettei ainakaan nykytilanteessa ole mahdollisuutta suorittaa sellaista karsintaa, joka osuisi millään tavoin oikeaan. Ja se, että sama pappi jakaa tavallisessa paikallisseurakunnan messussa ongelmitta ehtoollisen sille, jonka hän sitten oman joukkokuntansa messussa ilmaisee haluavansa torjua, haiskahtaa jo pahasti "pyhien lauman" rakentamiselta - eli on messuja, joissa tuolle "vääräuskoiselle" voidaan antaa ehtoollinen, ja sitten toisia messuja, joissa opillinen erimielisyys saa suuremman merkityksen.
Toisaalta voidaan sanoa, ettei pitäisi kiristää linjaa ehtoollisen viettojen kohdalla ja ruveta rankaisemaan messujen pitämisestä vihittyjen sakraalitilojen ulkopuolella. Asia muuttuu erityisen absurdiksi, kun ajatellaan, että mikään kurinpidollinen toimenpide ei voi ulottua niihin, jotka eivät ole kirkon pappisvirkaan vihittyjä. Ellen ole saanut väärää infoa, niin Nokian herätyksen ehtoollisenvietoissa ainakin harkittiin tästä syystä maallikkoselebrantteja. Silläkö se nyt sitten paranisi?
Jos Vartiokylän tapaus on ehtoollisen alentamista vallankäytön välineeksi - kuten voidaan ajatella - niin yhtä hyvin sitä on pappien rankaiseminen siitä, että he viettävät ehtoollista kirkkotilojen ulkopuolella, kun messu kuitenkin on toimitettu asiaan kuuluvalla tavalla.
Kiitokset viestistä.
Ihmettelen minäkin.
Ehkä ei kaikkea maallikon tarvitse ymmärtääkään.
"Mutta pysy sinä siinä, minkä olet oppinut ja mistä olet varma, koska tiedät, keiltä olet sen oppinut, ja koska jo lapsuudestasi saakka tunnet pyhät kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi, niin että pelastut uskon kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa."
(1 Tim. 3:14-15).
"Joka uskoo Herran sanan,
kelvollinen vieras on,
ken ei myönnä syntejänsä,
armosta on osaton.
Herran lahjat saatuaankin
hän jää alle tuomion."
(VK 221:6).
"Kukin tänne käydessänsä
koetelkoon itseänsä.
Itsevarman mahdoton
turvata Herran armoon on."
(VK 22:4).
Luthersäätiöläiset käyttivät EHTOOLLISTA rankaisumenetelmänä kieltäytyessään jakamaan piispalle ehtoollista.
Se on Raamatun ja kirkon hengellisiä oppeja vastaan oleva tapa käyttää ehtoollista.
Pohjola ei näkemyksissään yhdy Suomen Ev.Lut. kirkkoon, eikä myöskään muiden maiden Evankelisluterilaisiin kirkkoihin.
Pohjolan ja l-säätiön omat tulkintansa ja sääntönsä niin ehtoolliselle kuin muullekin, ovat vain heidän omia oppejaan. Ne ovat ristiriitaisia kirkon oppeihin nähden.
Ev.lut. kirkoo ei ala muuttamaan sääntöjään ja perinteitään l-säätiön oppien mukaisiksi.
Sen sijaan kirkossa keskustellaan vakavasti l-säätiön erottamisesta kirkosta pois, koska l-säätiöllä on omat oppinsa, jotka eivät ole sopusoinnussa Suomn Ev.lut. kirkon oppien kanssa.
Toivottavasti l-säätiön erottaminen tapahtuu mitä pikaisemmin.
Vaikea on ymmärtää, miten kukaan tervejärkinen aikuinen voi kuvitella, että kirkko alkaisi muuttamaan oppejaan ja perinteitään jonkin pienen lahkon tähden. Vaikea on siten myös ymmärtää, miksi l-säätiö ei perusta omaa kirkkoaan, vaikka eivät voi hyväksyä Suomen Ev.lut. kirkon oppeja ja hengellisiä oppeja.
Jos kirkko hyväksyisi, että jokin pieni lahko saa määritellä sille omia sääntöjä ja toimintatapoja, silloin kirkko olisi muuttunut anarkistiseksi.
Onneksi kirkko ei muutu anarkistiseksi.
Sen sijaan l-säätiö on anarkistinen lahko.
että luterilaisuus olisi kirkko, käsittääkseni sekä luterilaisuus että luther-säätiö ovat molemmat lahkoja tai jonkilaisia uskonnollisia suuntia. Kaikki protestanttiset liikkeethän ovat hyläneet kirkon perinteen ja opetuksenkin, joten niillä ei voi olla mitään tekemistä kirkon kanssa.
- kirkko Suomessa on suoraa jatkoa sille läntisen kristikunnan haaralle, jonka järjestäytyminen tapahtui noin 850 v sitten. Osittain poliittisista, mutta suuremmaksi osaksi puhtaasti uskonnollisista syistä kirkko täällä liittyi Lutherin aloittamaan reformaatioon, jonka pyrkimyksenä oli palauttaa kirkon alkuperäinen katolisuus ja puhdistaa se vieraista aineksista.
Augsburgin tunnustuksen intentio on olla katolinen asiakirja. Suomen evankelisluterilainen kirkko on siis kirkko sanan täydessä merkityksessä, ei lahko eikä mikään pelkkä "uskonnollinen suunta", eikä se ole hylännyt kirkon perinnettä eikä opetusta - ainoastaan joitakin siihen pesiytyneitä epäkatolisia elemettejä.