Ihmiskunta sallii oman lajinsa edustajille asioita, jotka ajavat planeetan ekosysteemin tuhoon.
Elämme jo oman idiotiamme huipennusta rotkon reunalla.
Elämme jo oman idiotiamme huipennusta rotkon reunalla.
Ihmislajin rajat
Anonyymi-ap
6118
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Massa päättää, joten iho umpeen.
Media (eli markkina) tyhmentää ihmistä ja some löi viimeisen naulan arkkuun.
kaik mätänee ja lahoo, ihminen kans, ku aikaa kuluu
Veltot keski-ikäiset kuppaavat rahaa vanhemmiltaan ja tekevät omista lapsistaan täysiä zombeja, joille ei enää riitä mikään ja ADHD on yleinen ammattinimike joka antaa erikoisaseman.
Ihmiseltä valitettavasti puuttuu tässä faunassa ekologinen lokero ja tämän johdosta sen tekemisillä ei ole mitään rajoja. Se iskee kyntensä milloin mihinkin asiaan johon muu luonto ei ole osannut varautua. Jälki on sen mukaista. Ihminen on kaikessa idiotismissaan (jota tieteeksi kutsuu) alkanut päättää siitä, että mikä laji saa olla olemassa ja missä se saa elää. Se luokittelee oman typerän järjestelmänsä mukaisesti eläimiä ja kasveja vieraslajeiksi ja haitallisiksi vieraslajeiksi. Ihminen haluaa päättää siitä, että mitkä hyönteiset saavat pörrätä milläkin niityllä, mitkä kukat saavat kasvaa missäkin, mitkä kalat saavat kutea missäkin joessa ja järvessä. Tämän ihminen tekee siksi, että ihmisellä on itsensä itselleen suoma "tieteen" status jonka varjolla se voi harjoittaa luonnon diktatuuria.
Kaikki eläinlajit hyödyntävät toisia lajeja ja luontoa maksimaalisesti mutta niiden kyky toimia kuten ihminen on vajavainen. Vaikea nähdä että jokin eläinlaji toimisi luontoa säästäen muista syistä kuin siksi ettei sillä ole kykyä tuhota enempää, ihminen lienee sittenkin ainoa joka edes tiedostaa asian?
Luonto itsessään voi harjoittaa "diktatuuria" itseään kohtaan erilaisten suurten mullistusten voimin, tällöin se on itse myös uhrin roolissa kokien paljon tuhoakin myös esim. sukupuuttojen merkeissä. Kaikkea tuollaista luonnon itsensä harjoittamaa suurta tuhoa on tiettävästi sattunut ja tapahtunut runsain mitoin paljon ennen ensimmäisen ihmisen ilmestymistä...
Joskus miljoonan vuoden kuluttua ihmisen toiminnasta maapallolla ei välttämättä ole jäljellä merkkiäkään.