Jeesuksen toinen tuleminen, Fanfic

Moi,

olen Jeesus. Tulin takaisin maapallolle jo 33 vuotta sitten. Minun piti aloittaa viimeinen taisto pahuuden voimia vastaan. Synti, sieltä jostain alitajunnan koukeroista nousevat mielihalut ja egoistiset tuntemisen sijaistoiminnot, erottavat ihmisiä nyt 2000 vuotta edellisen käyntini jälkeen aivan samalla tavalla kuin ekalla käynnilläni. Työtä siis riittäisi. Harmi, että taustajoukkoni ovat kelvottomia.

Saavuin Suomeen, maahan, jota on profetioissa kutsuttu pohjolan valoksi. Luulin löytäväni täältä hyveellisiä kristittyjä. Laupiaita, voimakastahtoisia yksilöitä, jotka pitkästä ja ankarasta historiastaan johtuen ymmärtäisivät ihmiselämässä vastaantulevia vaikeuksia. Miten jokainen on joskus heikko, eikä kukaan meistä ole valmis tai tunne maailmaa tai edes itseään kovin hyvin. Mitä vielä...

Maassa oli lukuisia kristittyjen joukkoja. Eräät pelkäsivät omiensa reaktioita kristittyyn sanomaan. He alkoivat kosiskella jäseniä markkinatempauksilla ja vesittämällä sanomaani. Maailma on ankara paikka, jossa kukin joutuu tekemään ratkaisunsa olla vastuullinen, itsestä ja muista huolehtiva yksilö. Silti tämä pelokas kirkko alkoi kertoa ihmisille, mitä nämä haluavat kuulla, vesitettyä versioita kristinuskosta.

Toinen joukko taas kosiskeli heikkoja ja kärsineitä lupaamalla tunnehurmoksia ja sellaisia henkisiä vapautuksia, joita toinen ihminen, edes samassa seurakunnassa, ei voi myöntää. Nämä kristityt etsivät ihmisiä, joilta puuttui joku palanen sisimmästään. Monet löytyneistä olivat entisiä rikollisia, alkoholisteja tai narkkareita, jotka vain ottivat addiktion tilalle suggestion. Jotka ajattelemalla vapautusta vapauttivat itsensä pahojen tekojensa seurauksista. He alkoivat tulkita maailmaa omien tunteidensa ja ajatustensa kautta, kuin ne vuorovaikuttaisivat ihan normaalin arkitodellisuuden kanssa. Tämä liike on Johannekselle antamani ilmestyksen Babylonin Porton valtakunnan kristinuskoa. Portto korostaa vaurautta, haavekuvia ja ihmisen loogisen älyn himmentäviä hurmoksia. Minä halusin kertoa, että Jumala on Jumala myös köyhille ja sorretuille. Että teistä pidetään huolta, ja on ihan ok olla rikkinäinen ja surkea - voit valita myös toisin, ja olla vahva ja moraalisesti itsenäinen.

Kolmas joukko oli omaksunut oppini hyvin... mutta vain rituaalit, säännöt ja lait pintapuolisesti, ja itse sisältö, se miten se on yhteydessä ihan konkreettiseen maailmaan, oli unohtunut. Nämä ihmiset hukuttivat itsensä sääntöihin, ja kitkivät juuri niitä inhimillisiä piirteitään, joita pidän tärkeänä. Kristinuskon piti vapauttaa ihmisiä, ei vangita heitä heidän mieltensä sisäisiin vankiloihin.

Tämän vuoksi toinen tulemiseni on ollut hieman pannukakku. Hengailen kotonani Kontulassa, korkean kerrostalon 9. kerroksessa. Muutan vettä viiniksi, ja hörpin sitä parvekkeella maailman menoa katsellen. Välillä avaan television, ja nauran TV7:n hourupäille. Miten ihminen voikaan sotkeä itsensä omien ajatustensa ja tunteidensa sokkeloihin.

Tänään teen ruoksi pyttipannua, ja käyn sen jälkeen kävelyllä puistossa. Jos naapurini mummeli on samaan aikaan kävelylläään, pysähdyn hänen kanssaan puistonpenkille juttelemaan. Voidapa kokea kahden ihmisen välinen yhteys ja lämpö, ilman jatkuvaa höyryämistä.