Huomenna se sitten alkaa, syksy meinaan

Huomisen Jaakon päivän (25.7.) jälkeen lähestytään syyskesää. Yöt pitenevät ja tummuvat. Jaakko heittää kylmän kiven veteen ja naulaa tuohen kiinni koivuihin. Poutaista Jaakkoa sanotaan seuraavan hyvä loppukesä. Mikäli Jaakkona on kirkasta ja lämmintä, tietää se kylmää joulua.
Etelä-Suomessa päivä päättää jo heinänteon, mutta pohjoisessa ollaan vasta puoliheinässä. Jaakon ja Laurin (10. elokuuta) välinen ajanjakso mainitaan useimmin elonkorjuun ajaksi. Lauriin mennessä viljanleikkuun tulee olla ohi tai se pitää silloin viimeistään aloittaa. Jos säät suosivat, nopeasti tuleentuva ohra – ja ehkä ruiskin – ehtii valmistua Jaakoksi. Ruista voidaan jo kylvää Jaakon jälkeen kaskiin, mutta peltoon syysruis kylvetään vasta myöhemmin.
Jaakkona katsellaan myös naurismaalle, jossa nauriiden sanotaan olevan jo »jäniksen silmän kokoisia». Kasvimaata uhkaa kuitenkin useina vuosina Jaakon halla. Jos Jaakon halla merkitsee perunan lehden, Lauri merkitsee lisää ja Perttu (24. elokuuta) vie kaiken. Jollei hallaa kuitenkaan Jaakkona tule, ei siitä ole vaaraa Perttunakaan.
Itä-Suomessa Jaakon päivää on kutsuttu Ukon pyhäksi tai Ukon päiväksi. Pohjois-Karjalasta ja Kajaanin seudulta on tästä nimestä tietoja 1600-luvulta. Etelä-Savosta Mäntyharjulta tallennetun tiedon mukaan kansa on kunnioittanut ukkosen väkeä hiljentymällä sekä melua ja kolinaa aiheuttavia töitä välttämällä.
Ukon päivänä ei käytetä myllyjä, puida viljaa, kudota kangasta, kehrätä lankoja, leikata viljaa tai pidetä talkoita. Tuli on tullut maailmaan salamasta, joten tulta ei viritetä taloissa ennen iltaa. Näin ukkonen ei tee ihmisille vahinkoa. Päivää varten kodit puhdistetaan ja sisätilat koristellaan lehdillä kuten juhannuksena.
Pohjoisessa Jaakko aloittaa hanhien ja muiden vesilintujen pyyntikauden. Heinäisillä rannoilla ja nevoilla liikkuvien metsästäjien perinteisiä välineitä ovat hangasverkko ja kadikka. Metsästäjien apuna työskentelee koira, jonka tehtävänä on ajaa lintuja hankaaseen.