täällä ajassa vaikuttaa sen minne joudut kuoleman jälkeen.
https://rll.fi/2020/08/ennaltamaaraamisoppi/
https://rll.fi/2020/08/ennaltamaaraamisoppi/
Ihmisen valinnat
Anonyymi-ap
10123
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
mielenkiintoista kyllä
Vaikka toisaalta, ei sillä hautausmaalla ole koskaan ollut kuolleelle juuri väliä.
Väitän, että kukaan ei tiedä, että miksi me olemme täällä, voidakseen määritellä mikä sen merkitys on siihen, että mihin siirrymne kuoleman jälkeen täältä, jos siirrymme.
Aukaisin sivun, ja kun näin ensimmäisenä Paavalin nimen, suljin välittömästi. Anteeksi, että häiritsin, tulin vahingossa väärään paikkaan.
Selvä hommahan tuo on,minnekkä siirrymme kuoleman jälkeen.Valintansa mukaan osahautataan maan sisään maatumaan,osa tuhkataan ja tuhkat pölläytetään mitkä minnekin.Siinä on meidän ijankaikkinen tuon puoleinen elämä.Hyvä niin.Mitä muuta pitäisikään olla??
.
Ei kyllä ihmisen kannattaa elää tämä maallinen elämä eikä ainoastaan panostaa tulevaan. Enitenhän kuolevat ihmiset katuvat "elättömyyttä" esimerkiksi ettei ole uskaltanut tehdä elämässään ratkaisuja jotka olisivat tehneet elämästä erilaisen.
Onkohan tuo juttu vain legenda ja kaupunkitarina, olen kuullut enemmän 'en kadu mitään' -tarinoita. Ei kuulosta realistiselta, että kuoleva ihminen ajattelisi, että jotakin olisikin pitänyt tehdä toisin.
Tärkeä osahan vanhuutta ja kuolemaa on nimenomaan hyväksyminen kaiken ja koko elämä rajallisuudesta, eikä enää valinnoista.
No en oikein usko. Olen kuullut tuon ihmiseltä joka työskenteli saattohoidossa yli kaksikymmentä vuotta. Tuo en kadu mitään , no varmasti ei kaikilla olekaan mitään katumista ja hiuksia tuollainen ihminen tuskin jaksaa halkoa. Tosin voihan kyse olla tavallaan myös vääjäämättömän edellä "viimeiseksi" periksiantamattomuudesta jossa ajatellaan, että tehty mikä tehty .
Oli tuo asia kuinka vain niin meillä jokaisellahan on vain tämä yksi maallinen elämä ja kyllä sillä matkalla saa mukavaakin olla jotta sitten tosiaan olisi aikanaan valmis lähtemään. Eihän tuo tietenkään tarkoita holtitonta elämää vaan sitä , että muistaa myös elää tätä matkaa.
Kyllähän se on tosi, että kuolinvuoteella ihminen suree eniten elämää joka on jäänyt elämättä.
Ts. on vain ollut, mutta ei ole elänyt, eikä käyttänyt niitä lahjoja ja mahdollisuuksia mitä elämä olisi voinut antaa. Tästä ovat kertoneet monet sairaalapapit, jotka ovat kuolevien kanssa tekemisessä.