Rajat suvaitsevaisuudelle!

palstalla. Ei ole edes nikissäsi sanaa keskusta, kuten kerimäellä.

"Suvaitkaa kaikkea muuta, kuin suvaitsemattomuutta."

Siitä mistä olet ollut pitkään itsesi kanssa samaa mieltä, on ihan oikein ajateltu. Kyse on länsimaisesta imperialismista ja tähän kerhoon haluavat tulla mukaan myös eräät itämaat. Imperialismin muodot ovat moninaiset ja viekkaatkin. Tehokkain imperialismin muoto on nykyään kauppasota, jonka avulla halutaan päästä raaka-aineisiin käsiksi ja eliminoida kilpailua markkinoilta. USA käyttää kylläkin edelleen tarvittaessa myös vanhastaan tuttuja pakkokeinoja.

Mutta sitten. Olisit edes jättänyt tuon "ehdottamasti" -sanan pois, niin jotakin olisi voinut antaa tässä kohdin tekstissäsi anteeksi. Asia nimittäinen ei näytä olevan niin, että vain riittävän suuren sotilaallisen uhkan asettaminen olisi toimiva resepti. USAhan ei ole nyt vain käyttänyt tätä sotilaallista uhkaa vaan pannut väkivaltakoneistonsa myös täyteen toimintaan. Ja mitä on tuloksena: Terrori-isku Turkissa, terrori-isku Madridissa, terrori-isku Lontoossa ja päivittäisiä terroritekoja Irakissa. Irak on pantu polvilleen ja todella ikävin seurauksin. What´s next and whose turn, kysytään seuraavaksi.

Ongelma on siinä, ettei voida osoittaa mitään arabivaltiota, joka tätä tekee. Se ainoa, joka voitiin sellaiseksi jotenkuten osoittaa, on pantu jo kuriin ja kivikautiseen asuunsa eli Afganistan. Kyllä saudihallinto tekee kaikkensa, jotta sen omat terroristit saadaan kuriin, koska he ovat ensisijainen uhka saudihallinnolle. Saudi-Arabiassahan on ollut myös suoraan länsimielisiin saudeihin suunnattua terrorismia. Sitähän nämä sauditerroristit nimenomaan haluaisivat, että USA panisi riittävän sotilaallisen uhan saudeja vastaan, mikä vain yhdistäisi näitä ja johtaisi vallankaappaukseen.

Keinoehdotuksesi ovat kauttaaltaan hyvin epärealistisia. Joku Somalian tapainen valtio voitaisiin ehkä eristää muista, mutta ei sellaisia valtioita, joilla on suuri taloudellinen merkitys lännelle. Kaikki näiden maiden kansalaisiin kohdistuvat rajoitukset ym. toimet ainoastaan yhdistävät niiden kansalaisia länsimaita vastaan. Sellaisen seurauksena olisi ensin vakava öljykriisi ja sitten sota öljystä.

Kyse ei ole mistään siviilisaatioiden sodasta siinä mielessä, että jotkin kulltturiset erot olisivat riitelyn takana. Tietysti jos länsimaiseen kulttuuriin lasketaan kuuluvaksi imperialistinen toiminta oman talouden pönkittämiseksi, voidaan puhua sivilisaatiokonfliktista.

Öljyn saanti on varmaan turvattava tulevaisuudessakin. Kyse on vaan siitä, millä keinoin ja millä hinnalla. USA on valinnut oman keinonsa olla paikan päällä varmistamassa, että öljyä pumpataan ja toimitetaan oikeisiin osoitteisiin. Öljyntuottajamailla voi olla jatkossa edelleen intressiä pyytää öljystään muutakin vastiketta kuin riihikuivia dollareita. Aina välillä USAn johtajien puheenvuoroista on luettavissa, että hintaan on pantu joitakin vaatimuksia esim. Israelin suhteen.

Kyllähän tämä tilanne jossain vaiheessa ratkeaa, mutta siihen menee vielä tovi. Ratkaisun asiaan tuo se, että öljy aikoinaan loppuu ja silloin loppuu USAnkin mielenkiinto Lähi-itään kertalaakista. Silloin voidaan lännessä ajatella, että hoitakoot hommansa miten taitavat, me emme siihen puutu. Sitä ennen kestävän ratkaisun keksijä ansaitsee kyllä Nobelin palkinnon saamisen viitenäkin peräkkäisenä vuonna.