Skeptismi voi tarttua ihmiseen niin voimakkaasti, että hänestä tulee lähes täysin epäluuloinen kaikkea kohtaan, mikä ylittää hänen oman ymmärryksensä tai kokemuksensa.
Tällaisessa tapauksessa puhutaan joskus radikaalista skeptismistä, jossa ihminen hylkää kaikki väitteet, joita ei voi itse todistaa tai järjellisesti käsittää. Tämä voi johtaa:
Uskontojen ja merkitysten köyhtymiseen.
Ihminen voi kokea elämän merkityksettömäksi.
Koska hän ei enää kykene uskomaan mihinkään suurempaan, kuten arvoihin, hengellisyyteen, rakkauteen tai ihmisen hyvyyteen ilman todisteita.
Js luottamuksen menetykseen. Skeptikko voi kyseenalaistaa muiden motiivit, yhteiskunnan instituutiot tai jopa omat havaintonsa jatkuvasti, mikä voi aiheuttaa ahdistusta tai eristäytymistä.
Voi myös johtaa tieteen väärinkäyttöön
Äärimmäinen skeptikko voi tukeutua vain "kovaan" tieteeseen, mutta samalla unohtaa, että myös tieteellinen tieto on rajallista ja usein muuttuvaa.
Myös...
Henkisen kasvun pysähtymiseen. Jos ihminen ei enää ole avoin uusille kokemuksille, intuitiolle tai asioille, joita ei voi mitata, hänen sisäinen kehityksensä voi hidastua tai pysähtyä.
Mutta skeptismi ei ole aina pahasta.
Terve skeptismi suojaa ihmistä harhaluuloilta, huijauksilta ja sokealta uskolta. Ongelmia syntyy vasta, kun skeptismi muuttuu dogmaattiseksi, eli kun ihminen alkaa "uskoa epäuskoon" yhtä fanaattisesti kuin joku toinen voi uskoa Jumalaan tai salaliittoon.
Joskus voimakas skeptismi on puolustusmekanismi: ihminen voi suojella itseään pettymyksiltä tai epävarmuudelta kieltäytymällä uskomasta mihinkään, mitä ei voi hallita tai ymmärtää.
Silloin voi olla hyödyllistä pysähtyä ja kysyä:
"Suojeleeko tämä skeptisyys minua, vai estääkö se minua elämästä täysillä?"
Tiede ei ole kaikki kaikessa. Ja.
Harhaluuloisuus liittyy mm. Skitsofreniaan.
Tätäkin sairautta.
Liitetetään rennolla kouralla uskoviin.
Uusateismi. Hyökkäys. Tarpeeton.
Tällaisessa tapauksessa puhutaan joskus radikaalista skeptismistä, jossa ihminen hylkää kaikki väitteet, joita ei voi itse todistaa tai järjellisesti käsittää. Tämä voi johtaa:
Uskontojen ja merkitysten köyhtymiseen.
Ihminen voi kokea elämän merkityksettömäksi.
Koska hän ei enää kykene uskomaan mihinkään suurempaan, kuten arvoihin, hengellisyyteen, rakkauteen tai ihmisen hyvyyteen ilman todisteita.
Js luottamuksen menetykseen. Skeptikko voi kyseenalaistaa muiden motiivit, yhteiskunnan instituutiot tai jopa omat havaintonsa jatkuvasti, mikä voi aiheuttaa ahdistusta tai eristäytymistä.
Voi myös johtaa tieteen väärinkäyttöön
Äärimmäinen skeptikko voi tukeutua vain "kovaan" tieteeseen, mutta samalla unohtaa, että myös tieteellinen tieto on rajallista ja usein muuttuvaa.
Myös...
Henkisen kasvun pysähtymiseen. Jos ihminen ei enää ole avoin uusille kokemuksille, intuitiolle tai asioille, joita ei voi mitata, hänen sisäinen kehityksensä voi hidastua tai pysähtyä.
Mutta skeptismi ei ole aina pahasta.
Terve skeptismi suojaa ihmistä harhaluuloilta, huijauksilta ja sokealta uskolta. Ongelmia syntyy vasta, kun skeptismi muuttuu dogmaattiseksi, eli kun ihminen alkaa "uskoa epäuskoon" yhtä fanaattisesti kuin joku toinen voi uskoa Jumalaan tai salaliittoon.
Joskus voimakas skeptismi on puolustusmekanismi: ihminen voi suojella itseään pettymyksiltä tai epävarmuudelta kieltäytymällä uskomasta mihinkään, mitä ei voi hallita tai ymmärtää.
Silloin voi olla hyödyllistä pysähtyä ja kysyä:
"Suojeleeko tämä skeptisyys minua, vai estääkö se minua elämästä täysillä?"
Tiede ei ole kaikki kaikessa. Ja.
Harhaluuloisuus liittyy mm. Skitsofreniaan.
Tätäkin sairautta.
Liitetetään rennolla kouralla uskoviin.
Uusateismi. Hyökkäys. Tarpeeton.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Maailmankuva on niin henk. koht. monille, että sen kyseenalaistaminen saa henkilön suorastaan raivoihinsa, rakkautta maailmankuvaansa kohtaan loukataan verisesti!
Ei osata keskustella kiihkottomasti, tunteet tulevat heti pintaan.
Rakkauteen ei tarvitse uskoa, dorka. Se koetaan, jos sitä on ja nämä kokemukset ovat tosia. Sitä joko rakastaa tai ei rakasta.
kennokonna rakastaa toista kennokonnaa 🤔 se kertoo paljon rakkaudesta 🤣 se on sokea , tai evoluution muokkaama
Tieteellinen tieto on harvoin virheellistä. Se on täydentyvää. Aiemmin ei oltu väärässä, mutta uudemmat tutkimukset tuloksineen tarkentavat tietoa.
Epäuskoon ei uskota. Ihminen joko uskoo teistiseen jumaluuteen tai ei usko. Ateisti ei usko. Ateisti ei usko epäuskoon. Ateisti ei usko mihinkään jumalaan.
Uskovaiset väittävät joskus, että ateistit eivät uskoisi mihinkään. Se on kuitenkin täysin väärä käsitys ja ilmeisesti tahallista väärin ymmärtämistä.
Ateistit uskovat moniinkin asioihin. Ateistit uskovat, että ihmisiä on olemassa, maapallo on olemassa, aurinko on olemassa, tunteita on olemassa, rakkautta on olemassa, tietoisuus on olemassa. (Jotkin uskovaiset väittävät esimerkiksi, että tietoisuus olisi ateisteille jokin ongelma. Luulevatko ehkä, että uskonto jotenkin selittäisi tietoisuutta sen paremmin?)
"Tällaisessa tapauksessa puhutaan joskus radikaalista skeptismistä, jossa ihminen hylkää kaikki väitteet, joita ei voi itse todistaa tai järjellisesti käsittää."
Skeptisismi on ihan normaalia rationaalisen päättelyn työkalujen käyttöä - Occamin partaveistä, Hitchensin partaveistä ja onus probandia. Niiden mukaan todistamisvelvollisuus on väitteen esittäjällä ja todistamaton väite voidaan ohittaa ilman todisteita. Tämä avaajan väite "ei voi itse todistaa tai ei itse ymmärrä" on kyllä enemmänkin denialismin määritelmä ja liittyy teismiin. Siihen liittyy läheisesti herkkäuskoisuus ja alttius salaliittoteorioihin uskomiseen. Jumalmyytit, paranormaalit ilmiöt, salaliitot ja humpuuki ovat helppoja vastauksia herkkäuskoiselle ja yksinkertaiselle teistille monimutkaisessa maailmassa.
Intiaanit (jotkut) sanovat, että sellainen, joka ei osaa epäillä mitään, on outo.
UGH, olen puhunut..
intuitio ? se on uskovaisen silmässä 🤣 eräs venäläinen uskova väitti minun olevan ennustaja 🤣🤣🤣
uskovaiset näkevät asioita joilla ei ole oikeasti yhteyttä 🤔