Bussilla Helsinkiin

Lavian linja-automuseo on auki heinäkuun sunnuntaisin. Siellä pääsylipun hintaan sisältyy ajelu museobussilla. Tänäkin kesänä pääsi Palmusen Vanajan kyytiin. Oli hyvä kyyti. Jousitus oli mukava autossa ja ilmanvaihto hoitui kattoluukkujen kautta, mikä oli myös mukavaa nostalgiaa.

Olisihan se hevosillekin mielekästä tekemistä,ettei tylsisty samojen reittien kulutukseen.Kannattaa yrittää.

Anonyymi kirjoitti:

Olisihan se hevosillekin mielekästä tekemistä,ettei tylsisty samojen reittien kulutukseen.Kannattaa yrittää.

klopoti klop klopoti klop klopoti klop.....

Nyt on oiva tilaisuus tarttua haasteeseen,ja päästä elämysmatkalle Isolle kirkolle.On paljon erilaisia kuvattavia kohteita,kun muutenkin ratsastajilla on puhelimet laukaisu valmiina.Nyt kuvaavat autoja, ihmisiä ja muuta mikä on hevosen edessä tiellä. Päät liikkuvat kuin vieterissä, joko nyt saisi valittamista. Liikenneturvallisuus on hukassa,ihme etteivät putoa sieltä selästä. Turvallista ja avartavaa Helsingin matkaa.

Kyllä matka hevosellakin onnistuisi, mutta siihen olisi varattava aikaa. Ennen vanhaan edestakainen matka hevosella ja kärryillä merkitsi kahden tai kolmen päivän reissua riippuen siitä, jäätiinkö perille yhdeksi vai kahdeksi yöksi.

Moni isäntä tai renkimies teki tämän reissun U.l. Pyhäjärveltä viikottain kauppamatkoillaan vielä ennen sotia. Pääkaupunkiin vietiin voita, juustoa, kermaa, perunoita, lanttuja, nauriita, herneitä jne.

Liikkeelle piti lähteä varhain aamuyöllä. Vaarini kertoi, että yleinen kauppareitti kulki Ikkalan tai Haaviston kautta Vihdin kirkonkylään, jossa ”otettiin ensimmäiset kunnon hömpsyt” vanhan meijerin edessä, jossa oli tapana pysähtyä paperossi-tauolle muiden ”karavaanilaisten” kanssa. Sen jälkeen hömpsyjä otettiinkin pitkin matkaa, jotta matka joutuisi.

Hevosrattaiden kolonna jatkoi Vihdistä vanhaa ”meritietä” pitkin Nummelaan, jossa tie haarautui Espooseen. Tie kulki Palojärven kautta Veikkolaan, jossa käännyttiin etelään Lapinkyläntielle.

Reitti kulki kauniiden maisemien keskellä Kauklahteen ja sieltä Bembölen, Kilon ja Pitäjänmäen kautta Helsinkiin jollekin torille tai sitten mentiin suoraan jonkun kauppiaan pihaan, jossa tavarat vaihdettiin markoiksi tai kaupunkitavaroiksi. Kauppiaan takapihalla oli hevostallit ja matkalaiset saivat omat kortteerit samassa talossa.

Pyhäjärveläisten isäntien käyttämiä hevostalleja on yhä jäljellä mm. kauppias Nymanin talon pihalla Eerikinkadun ja Fredrikinkadun kulmatalossa. Pihaan ajettiin Fredrikinkadun puolelta.

Yhden tai kaksi yötä majapaikassaan remuttuaan isännät lähtivät paluumatkalle kaupunkitavaroiden kanssa. Kuormaan pakattiin toppa sokeria, suolaa, kahvia, viinaa, pakka kangasta, mellejä. Lähtöryyppyjäkin otettiin.

Moni oli niin väsynyt, että nukahti loppumatkan ajaksi jo Lapinkylän kohdalla, jolloin polle sai huolehtia siitä, että päästiin kotiin. Mikäpä siinä, sehän osasi vanhan ja tutun reitin, jota oli kuljettu vuodesta toiseen edestakaisin.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä matka hevosellakin onnistuisi, mutta siihen olisi varattava aikaa. Ennen vanhaan edestakainen matka hevosella ja kärryillä merkitsi kahden tai kolmen päivän reissua riippuen siitä, jäätiinkö perille yhdeksi vai kahdeksi yöksi.

Moni isäntä tai renkimies teki tämän reissun U.l. Pyhäjärveltä viikottain kauppamatkoillaan vielä ennen sotia. Pääkaupunkiin vietiin voita, juustoa, kermaa, perunoita, lanttuja, nauriita, herneitä jne.

Liikkeelle piti lähteä varhain aamuyöllä. Vaarini kertoi, että yleinen kauppareitti kulki Ikkalan tai Haaviston kautta Vihdin kirkonkylään, jossa ”otettiin ensimmäiset kunnon hömpsyt” vanhan meijerin edessä, jossa oli tapana pysähtyä paperossi-tauolle muiden ”karavaanilaisten” kanssa. Sen jälkeen hömpsyjä otettiinkin pitkin matkaa, jotta matka joutuisi.

Hevosrattaiden kolonna jatkoi Vihdistä vanhaa ”meritietä” pitkin Nummelaan, jossa tie haarautui Espooseen. Tie kulki Palojärven kautta Veikkolaan, jossa käännyttiin etelään Lapinkyläntielle.

Reitti kulki kauniiden maisemien keskellä Kauklahteen ja sieltä Bembölen, Kilon ja Pitäjänmäen kautta Helsinkiin jollekin torille tai sitten mentiin suoraan jonkun kauppiaan pihaan, jossa tavarat vaihdettiin markoiksi tai kaupunkitavaroiksi. Kauppiaan takapihalla oli hevostallit ja matkalaiset saivat omat kortteerit samassa talossa.

Pyhäjärveläisten isäntien käyttämiä hevostalleja on yhä jäljellä mm. kauppias Nymanin talon pihalla Eerikinkadun ja Fredrikinkadun kulmatalossa. Pihaan ajettiin Fredrikinkadun puolelta.

Yhden tai kaksi yötä majapaikassaan remuttuaan isännät lähtivät paluumatkalle kaupunkitavaroiden kanssa. Kuormaan pakattiin toppa sokeria, suolaa, kahvia, viinaa, pakka kangasta, mellejä. Lähtöryyppyjäkin otettiin.

Moni oli niin väsynyt, että nukahti loppumatkan ajaksi jo Lapinkylän kohdalla, jolloin polle sai huolehtia siitä, että päästiin kotiin. Mikäpä siinä, sehän osasi vanhan ja tutun reitin, jota oli kuljettu vuodesta toiseen edestakaisin.

Lue lisää

Ei Helsinkiin noin vain mennä muuten kuin ratsastamalla. Jos hevosrattailla menee, on maksettava 5 penniä Töölön Tullinpuomissa.