Kaikki pelastuvat, sori siitä

Jumala pelasti jo maailman. Olkaa nyt hyvä ja päästäkää irti.

"Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut ihmisille heidän rikkomuksiaan..."
(2. Kor. 5:19)

Siinä. Siinä se lukee. Suoraan teidän omasta kirjasta, mustaa valkoisella. Ei lisättyjä ehtoja, ei pikkuriveillä piilotettuja "mutta ensin sinun on..." -temppuja. Ei helvetinuhkauksia, ei vuosikymmenten ristinkantamista, ei jatkuvaa hengellistä itsetutkiskelua, joka muistuttaa enemmän neuroosia kuin rakkautta.

Jumala sovitti. Menneessä aikamuodossa. Koko maailman. Ei osaa, ei vain niitä, jotka jaksoivat käydä kaikki seurakunnan alfa-kurssit ja lopulta sisäistää, että kyllä, minä olen niin kurja, että tarvitsen tämän sovituksen. Ei, rakkaat veljet ja siskot, se tehtiin ilman teitä.

Tiedän, tämä ajatus on tuskallinen erityisesti niille, jotka ovat vuosikymmenet pyörittäneet hengellistä hamsteripyöräänsä kuin Usko Toivonen konsanaan, murehtien, riittäväkö usko, kestääkö kilvoitus, onko synti nyt varmasti tunnustettu. Voi teitä s-seutulaisia, jotka kierittelette dogmien suossa kuin syntienhylkäämiskisassa - eikö jo vähän väsyttäisi?

Minulle - ja tiedeorientoituneelle maailmankuvalle - tämä kaikki on häiritsevän yksinkertaista. Occamin partaveitsi viuhuu, ja turhat selitykset lentävät kuin traktaatit kevättuulessa: Jos Jumala on kaikkivaltias, ja jos Hän tahtoo kaikkien pelastuvan, miksi Hän epäonnistuisi? Kuten E=mc2 on yksinkertaisen kaunis Einsteinin kaava, koska se on totta. Yhtä kauniisti yksinkertainen on tämäkin: Kaikki pelastuvat. Koska niin sanottiin, ja mitään loogista syytä epäillä sitä ei ole. Paitsi tietenkin se, että se ei sovi kirkollisiin valtarakenteisiin.

Mutta tietysti - te ette pidä yksinkertaisesta. Te rakastatte koukeroita, kaavioita ja hengellisiä selviytymiskursseja. Rakastatte harmaita alueita, joissa voi moralisoida ja olla vähän muita parempi. Pitäähän armon olla ansaitsematonta - mutta ei nyt sentään ihan kaikille.

Ja juuri siksi tämä totuus tuntuu niin skandaalimaiselta: te ette tarvitse mitään muuta. Mikään ei jäänyt kesken. Ette tekään.

Voitte nyt siis huokaista, luopua syyllisyydestä, kasteista, väittelystä kasteista, väittelystä siitä kuka sai syntinsä anteeksi ja koska ja miten. Teidät pelastettiin. Se tapahtui jo. Aivan kuten teidät synnytettiin - ilman että teillä oli siihen sananvaltaa.

Ehkä joskus uskotte siihen.

Tai vielä parempaa – lopetatte uskomisen ja katsotte suoraan totuuteen.

t. Unitaristi-Ateisti