miten ollakkaan airnb ja punainen prikaati sama asia nousemassa

Niin kutsutut Uudet punaiset prikaatit
Vuonna 1999 pääministeri Massimo D'Aleman avustaja Massimo D'Antona ammuttiin Punaisten prikaatien nimissä. Italian median yleisesti käyttämä nimitys ”Uudet punaiset prikaatit” (Nuove Brigate Rosse) koski kuitenkin ryhmää, jolla ei ollut minkäänlaista kytkentää alkuperäisiin Punaisiin prikaateihin. Kyseessä oli yksinkertaisesti tunnetun nimen uudelleen käyttö aivan erilaisessa historiallisessa tilanteessa.[50] Tämä uusi ryhmä ampui 20. maaliskuuta 2002 Marco Biagin, Silvio Berlusconin taloudellisen neuvonantajan. Biagin henkivartiointi oli lopetettu 11. syyskuuta 2001 jälkeen voimavarojen vapauttamiseksi kansainvälisen terrorin vastaiseen taisteluun, Italian työministeri Roberto Maronin vetoomuksista huolimatta.

Maaliskuussa 2003 Italian poliisi ampui junassa käydyssä tulitaistelussa yhden etsintäkuulutetun Uusien punaisten prikaatien jäsenen ja pidätti toisen. Tulitaistelussa sai surmansa yksi poliisi ja toinen haavoittui. Seitsemän Massimo D'Antonan murhasta ja Punaisten prikaatien jäsenyydestä epäiltyä pidätettiin lokakuussa 2003 ja kaksi helmikuussa 2004. Tämän jälkeen ryhmän toiminta näyttää päättyneen.

Bolognassa syyttäjät vaativat elinkautisia vankeusrangaistuksia Roberto Morandille, Nadia Desdemona Liocelle, Marco Mezzasalmalle ja Diana Blefari Melazzille ja 24 vuoden vankeusrangaistusta Simone Boccaccinille, jolla ei ollut yhtä merkittävää osaa Marco Biagin murhassa. Teknisen tutkinnan mukaan Massimo D'Antona ja Marco Biagi olisi ammuttu samalla aseella. Kaikki mainitut paitsi Boccaccini saivat syyttäjien pyyntöjen mukaisesti elinkautisen vankeusrangaistuksen.[51] Boccaccini sai 21 vuotta vankeutta.[52] Melazzi teki neljä päivää elinkautistuomionsa vahvistamisen jälkeen 31. lokakuuta 2009 itsemurhan sellissään Rebibbian vankilassa.[53]

Internetissä Uusien punaisten prikaatien julkaiseman 26-sivuisen julkilausuman mukaan Marco Biagi olisi teloitettu merkittävästä roolistaan työreformissa, joka vaikuttaa kuukausipalkkaa saavien työntekijöiden riiston säätelemiseen. Julkilausuman oli allekirjoittanut ”Taistelevan kommunistipuolueen rakentamisen Punainen prikaati”.

SANNA MARI ELI MATA HARI SDP VAKOOJA DESANTTI SDP

Mata Hari

Artikkeli
Keskustelu
Lue
Muokkaa
Muokkaa wikitekstiä
Näytä historia

Työkalut
Ulkoasu piilota
Teksti

Pieni

Perinteinen

Suuri
Leveys

Perinteinen

Leveä
Väri (beeta)

Automaattinen

Vaalea

Tumma
Tämä on lupaava artikkeli.

Mata Hari
Mata Hari vuonna 1910.
Mata Hari vuonna 1910.
Henkilötiedot
Syntynyt Margaretha Geertruida Zelle
7. elokuuta 1876
Leeuwarden, Alankomaat
Kuollut 15. lokakuuta 1917 (41 vuotta)
Pariisi, Ranska
Kansalaisuus hollantilainen
Ammatti tanssija, vakooja
Puoliso Rudolf John MacLeod (vih. 1895; ero 1906)
Lapset Norman-John MacLeod (poika, 30. tammikuuta 1897 – 27. kesäkuuta 1899)
Louise Jeanne MacLeod (tytär, 2. toukokuuta 1898 – 10. elokuuta 1919)
Muut tiedot
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Mata Hari (oikealta nimeltään Margaretha Geertruida Zelle; 7. elokuuta 1876 Leeuwarden, Alankomaat – 15. lokakuuta 1917 Pariisi, Ranska) oli alankomaalainen tanssija, joka teloitettiin vakoojana. Hän oli oppinut itämaisia tansseja asuessaan miehensä kanssa Alankomaiden Itä-Intiassa 1890-luvulla. Erottuaan miehestään 1900-luvun alussa hän muutti Pariisiin, loi siellä itselleen uuden identiteetin jaavalaissyntyisenä naisena ja saavutti kansainvälisen uran itämaisten tanssien esittäjänä, jonka tanssissa yhdistyivät intohimo ja pyhyys. Muutamassa elämänvaiheessaan hän toimi myös kurtisaanina.

Ensimmäisen maailmansodan puhjettua Mata Hari yritti parantaa tilannettaan suostumalla Saksan, Ranskan ja Venäjän vakoojaksi. Ranskalaiset pidättivät hänet ja teloittivat vakoilusta Saksan hyväksi.

Elämä
Nuoruusvaiheet
Margaretha Geertruida Zelle syntyi 7. elokuuta 1876 porvarillisessa Leeuwardenin kaupungissa. Margaretha, kutsumanimeltään M’greet, oli nelilapsisen perheen vanhin ja kauppiasisänsä Adrumin hemmottelema suosikkilapsi. Margarethan äiti Antje oli ylempää keskiluokkaa ja huolehti tunnollisesti kodin asioista. Isän kauppa menestyi hyvin, ja lapset kävivät yksityiskoulua. Adrum ryhtyi kuitenkin keinottelemaan öljykentillä ja joutui taitamattomuuttaan vararikkoon. Maineensa menettänyt perhe muutti pieneen asuntoon, lapset lopettivat koulunkäynnin, ja äiti sai hermoromahduksen, josta hän ei koskaan toipunut kunnolla.[1]

Adrum muutti Haagiin etsimään töitä ja jätti muun perheen selviämään sukulaisten avulla. Kun hän ei saanutkaan töitä, pariskunnan välit tulehtuivat ja he erosivat vuonna 1890. Margaretha ja sisarukset jäivät äidille, mutta kun äiti kuoli jo seuraavana keväänä, isä ei avustanut lapsiaan eikä huolinut heitä asumaan kanssaan Amsterdamiin. Puoli vuotta myöhemmin äidin sukulaiset ottivat lapset hoiviinsa, ja Margaretha muutti yksin enonsa perheeseen Sneekin pikkukaupunkiin. Kasvattiperhettään tummempi ja luonteeltaan sopeutumaton tyttö lähetettiin keväällä 1892 Leideniin lastentarhanopettajakouluun. Hän menestyi opinnoissaan hyvin, kunnes aloitti keväällä 1893 seksisuhteen rehtorin kanssa, joka oli 16-vuotiasta tyttöä 35 vuotta vanhempi. Kun suhde paljastui, kasvattiperhe haki tytön väkisin takaisin Sneekiin. Parin viikon kuluttua maineensa menettänyt tyttö lähetettiin Haagiin sukulaisten luo.[2]

Vaimona Alankomaiden Itä-Intiassa
Haagissa 18-vuotias Zelle tapasi 38-vuotiaan hollantilaisupseerin Rudolf John MacLeodin, joka oli palannut Alankomaiden Itä-Intiasta kahden vuoden sairauslomalle. MacLeod halusi vaimon ja oli laittanut lehteen ilmoituksen, johon Zelle vastasi, kuten 15 muutakin nuorta naista. Zelle ja MacLeod aloittivat kirjeenvaihdon, tapasivat maaliskuussa 1895 Amsterdamissa ja kihlautuivat kuusi päivää myöhemmin. Kun Zellen isäkin hyväksyi avioliiton, häät pidettiin heinäkuussa. Virallista lupaa avioliittoon ylemmältä upseeriltaan ei MacLeod jostain syystä ollut hankkinut.[3]


Aviomies Rudolf MacLeod ja pariskunnan poika Norman.
Pariskunta vietti kuherruskuukauden Wiesbadenissa Saksassa ja asettui sen jälkeen asumaan MacLeodin siskon luokse. Talo oli ahdas, pariskunta oli rahapulassa, ja yli varojensa elänyt MacLeod kävi vieraissa, mikä aiheutti pian säröjä avioliittoon. Zelle tuli raskaaksi ja synnytti pojan tammikuussa 1897. Vihdoin MacLeod kutsuttiin takaisin palvelukseen Jaavalle, ja toukokuun alussa perhe lähti laivalla kohti Itä-Intiaa.[4]


Zelle vuonna 1897.
MacLeodin ensimmäinen asemapaikka oli Ambarawassa Semarangin lähellä Jaavan keskiosassa. Siellä Zelle eli tarkkaan säädeltyä ja ikävystyttävää upseerinvaimon elämää. MacLeod ryhtyi jälleen juopottelemaan ja viettämään aikaansa paikallisten naisten seurassa ja jätti vaimonsa usein yksikseen. Miehen saatua ylennyksen

Zelle synnytti tyttären toukokuussa 1898. Hän kiinnostui paikallisten kansantansseista ja opetteli itsekin tanssimaan. Pian avioliitto ajautui jälleen vaikeuksiin, kun mies jatkoi ryyppäämistä ja Zellekin oli ollut uskoton. Kaiken muun lisäksi MacLeodia vaivasivat huhut tumman Zellen ”sekarotuisuudesta”, jota korosti tämän tapa pukeutua malaijilaisiin vaatteisiin tanssiessaan. Väkivaltaisessa liitossa ansassa ollut Zelle kirjoitti isälleen useasti haluavansa palata kotiin Alankomaihin.[5]

MacLeod sijoitettiin seuraavaksi Medaniin, missä perheen elämä oli vaikeaa, sillä paikalliset ja eurooppalaiset eivät tulleet toimeen. Zelle oli siellä myös entistä pahemmin eristyksissä. Vanhempi lapsista kuoli pian tuntemattomaan sairauteen tai myrkytykseen, ja tytärkin sairastui vakavasti mutta toipui. MacLeod siirrettiin taas uuteen asemapaikkaan Banjoe Biroeen. Pariskunta vihasi jo toisiaan ja syytteli toisiaan poikansa kuolemasta, ja MacLeod pahoinpiteli uskotonta vaimoaan. Zelle ei kuitenkaan halunnut erota, sillä hänellä ei ollut omaa rahaa. MacLeod pääsi eläkkeelle armeijasta lokakuussa 1900, ja perhe muutti pariksi vuodeksi Sindanglajan kylään. He palasivat Amsterdamiin maaliskuussa 1902. Zelle haki jo samana vuonna avioeroa vaatien tyttärensä huoltajuutta ja sadan guldenin kuukausittaista elatusmaksua. Asumusero astui nopeasti voimaan, ja virallinen avioero määrättiin tapahtuvaksi neljä vuotta myöhemmin. Zelle sai tyttärensä ja 50 guldenin elatusmaksun, jota MacLeod ei kuitenkaan velkaisena pystynyt maksamaan. Koska Zellellä oli ollut prostituutioon viittaavia miessuhteita paluunsakin jälkeen ja MacLeod oli saanut ne tietoonsa salapoliisien avulla, Zelle joutui palaamaan miehensä kanssa vielä vähäksi aikaa yhteen. Maineeltaan ryvettyneellä Zellellä ei lopulta ollut muuta mahdollisuutta kuin jättää tyttärensä MacLeodin luo.[6]

Tanssijana Pariisissa
Zelle muutti alkuvuodesta 1903 yksin Pariisiin ja alkoi käyttää nimeä Lady Gresha MacLeod.[7] Pariisissa Zelle kohtasi sen ongelman, että hänellä ei ollut rahaa, koulutusta eikä sukulaisia. Hän teki muutaman viikon ajan töitä taiteilijan mallina, mutta koska hän ei saanut siitä kunnollista toimeentuloa, hän ryhtyi prostituoiduksi. Kun Rudolf MacLeod sai kuulla, mitä suvun kunniakasta nimeä käyttävä nainen teki Pariisissa, hän uhkasi vaimoaan pidätyksellä ja sijoittamisella mielenvikaisten laitokseen. Zelle lähti Pariisista syksyllä 1903 ja majoittui MacLeodin sedän perheen luo Nijmegeniin. Aluksi kenraali uskoi hänen tarinoitaan, mutta kun MacLeod kirjoitti sukulaiselleen oman versionsa, Zelle joutui lähtemään. Hän palasi Pariisiin keväällä 1904.[8]

Toinen kerta Pariisissa osoittautui menestyksellisemmäksi kuin ensimmäinen. Zelle sai taitavana ratsastajana vakituisen työpaikan Ernst Molierin Cirque Molier -hevossirkuksessa. Kun Molier kuuli Zellen taustasta, hän ehdotti naiselle ryhtymistä itämaiseksi tanssijaksi, sillä koko Eurooppa oli tuohon aikaan innostunut kaikesta itämaisesta. Molier esitteli Zellen seurapiirinainen Madame Kiréevskylle, joka järjesti tälle esiintymisen salongissaan. Zelle kehitti itselleen taustatarinan aitona jaavalaisnaisena, jonka skottilainen sotilasmies oli kuollut. Zellen ensimmäistä yksityistä esiintymistä katsomassa ollut seurapiirilehti The Kingin toimittaja oli haltioissaan värikkäisiin ja läpikuultaviin huiveihin, itämaiseen päähineeseen ja koruihin pukeutuneen lady MacLeodin eksoottisesta ja intohimoisesta esityksestä ja kirjoitti siitä ylistävän kuvauksen lehteen.[9]

Zellestä tuli lehtijutun ansiosta välittömästi sensaatio Pariisissa, ja hänelle järjestyi uusia esiintymisiä. Hän otti taiteilijanimen Mata Hari, joka tarkoittaa malaijiksi aurinkoa, ’päivän silmää’. Nimeä Zelle oli harkinnut jo Itä-Intiassa tanssijanurasta haaveillessaan. Nimi oli sopivan eksoottinen, eikä Zelle enää joutunut pelkäämään joutuvansa oikeuteen miehensä nimen lokaamisesta. MacLeod lakkasikin vähäksi aikaa seuraamasta vaimonsa edesottamuksia.[10]


Mata Hari esiintymässä aasialaisten taiteiden museossa vuonna 1905.
Maaliskuussa 1905 Mata Hari alkoi esiintyä Pariisissa itämaisen taiteen Guimet-museossa. Tuoksuvien kukkien, köynnöskasvien, kynttilöiden ja Shiva-patsaan ympäröimä Mata Hari tanssi tarkkaan valituille arvokkaille kutsuvieraille säestäjänään pieni orkesteri, joka soitti jaavalais- ja intialaisvaikutteista musiikkia. Huiveihin sekä ihonvärisin ja ihonmyötäisiin trikoisiin ja rintaliiveihin pukeutunut Mata Hari ei koskaan tanssinut alastomana mutta antoi vaikutelman lähes täydellisestä alastomuudesta ja samalla henkisyydestä ja pyhyydestä. Hän hyödynsi kaikkia itämaisen eksotiikan stereotyyppejä, ja hän käytti Itä-Intiassa oppimiaan vartalon ja käden liikkeitä sekä Shivan tanssia ja yhdisti ne itse keksimäänsä tanssiin. Pariisilaiset lehtiarvostelut olivat jälleen haltioituneita ja korostivat ”intialaisen” alastoman tanssijattaren hekumallisuutta ja traagisuutta, kun tämän ”äärettömän naisellinen ja kurvikas vartalo värisi tuhansissa rytm

Syyttäjän raportissa Mata Harin syyllisyydestä esitettiin todisteina muun muassa saksalaiselta konsuli Kroemerilta Hollannissa saatu maksu, Pariisissa siepatut radioviestit sekä kuitit Hollannin konsulaatin kautta kulkeneista maksuista. Myös Mata Harin turmeltunut käytös esitettiin perusteena hänen syyllisyytensä todennäköisyydestä. Syyttäjä suositteli, että Mata Haria vastaan nostettaisiin kahdeksankohtainen syyte. Syytteet olivat ylimalkaisia, sillä tarkkoja yksityiskohtia vakoojan paljastamista tiedoista ei haluttu julkistaa. Oikeudenkäynti alkoi 24. heinäkuuta oikeuspalatsissa. Yleisö oli runsaslukuinen. Kaksi päivää kestäneen oikeudenkäynnin tuloksena tuomarit totesivat Mata Harin syylliseksi kaikkiin kahdeksaan kohtaan ja tuomitsivat hänet kuolemaan.[26]

Mata Hari teloitettiin aamulla 15. lokakuuta 1917 Vincennesissä ampumalla Pariisin lähellä 12-miehisen teloituskomppanian edessä. Hän kieltäytyi silmät peittävästä siteestä eikä halunnut itseään sidottavan teloituspaaluun. Teloituksen jälkeen kukaan ei noutanut ruumista. Ruumis laitettiin arkkuun ja kuljetettiin läheiselle hautausmaalle, jossa pappi toimitti siunauksen. Sen jälkeen ruumis vietiin Pariisin yliopiston lääketieteelliseen tiedekuntaan.[27] Ruumiinavauksen jälkeen pää palsamoitiin ja sitä säilytettiin museossa esimerkkinä ”rikollistyypistä”. Pään havaittiin kadonneen vuonna 2000, mutta se oli saattanut kadota jo vuonna 1954, kun museo siirtyi uusiin tiloihin.[28] Mata Harin kanssa yhtä aikaa teloitettiin viipurilaissyntyinen Gösta Michelsson. Lentokonetehtaassa työskennellyt Michelsson oli vakoillut saksalaisten hyväksi Espanjassa toimineen järjestön avulla.[29]

TÄÄLLÄ POLTETTIIN TUHANSIA JUUTALIAS LAPSIA SAUNASSA

Sanna Marin poseeraa saunassa – Ihastelua ympäri maailmaa
Sanna Marin julkaisi runsaasti kuvia juhannuksen vietostaan, johon kuului muun muassa musiikkia, saunomista ja veneilyä.

Kuvasarjan otoksissa Marin poseeraa sateenvarjon alla viinilasien äärellä. Marin on piipahtanut juhannuksen aikana Mustikkamaan lisäksi ainakin veneilemässä, Helsingin Töölönlahden rannalla, Liuskaluodolla muun muassa yhdessä kansanedustaja Nazima Razmyar (sd) ja näyttelijä Minka Kuustosen kanssa.

Tietenkin juhannusaktiviteetteihin on kuulunut myös sauna, josta on myös taltioitu kuvamateriaalia kuvasarjan viimeiseen otokseen.

KYLLÄ HUUTAVAT INKA JA RAZYAMAR JUUTALINEN LIHA TUOKSUU..

KAASU KAMMIO KUTSUU,,

ZYKLON-B HUUTAVAT SDP VASEMMISTOLIITTILLAISET DESANTIT

SARAMO JO VALMIIKI TUKKA AJETTUNA NÄIN KÄY JUUTALAISILLE HUUTAA SARAMO ..

SDP SUOMEN TUHO VASEMMITOLIITTO LAPPI ANNETTAVA VENÄJÄLLE KEKKOSEN JÄJILLÄ. LINTMAN TYTTI .SANNA ..KILJUNEN ,HALONENE .. KISSAN TAPPAJA MIKKEL..WALLIN.KRISTA KIURU . MINJA KOSKELA DESANTTI ..

ddd

soo trooth