Laaksossa laaja ja lempeä ilma,
siell’ oli talo – jo toivonsa hylännyt,
pellot pusikoituneet, lato notkolla,
navetta tyhjä kuin työttömän lompsa.
Kalevi-poika, vanhapoika,
äidin suojassa, aikain suoma,
eli eloa hiljaista, harmaata,
päivää venyttäin, pontikkaa keittäin.
Isä kun kuoli, jäi maatyöt siihen,
ei jyvä kasva, ei lehmät ammu,
vain nurmi kasvaa villiä viittaa,
jossa nyt makaavat romunraadot.
Vuonna kuuskasi syntynyt kulkuri,
Corollaa vielä hän silittää aamuisin,
öljyt se vuotaa ja peltikin kukkii,
mut Kalevin silmissä loistaa se kuin
rautainen ratsu Ritvalan tiellä.
Äiti on hiljaa, mutta hörppää silti,
kaffinsa mustana, maidotta, mykkinä.
Eläkkeen varassa elo jo pitkään,
Kela on kirja, ei pyhä, vaan arki.
Kalevi käy vielä Ahtolan kylällä,
kioskin nurkassa seisoo ja huokaa.
Nauraapi nuoret, nimeä antain:
“Katsos tuolla se kulkee taas,
Kalevin linna on Kalevila.”
siell’ oli talo – jo toivonsa hylännyt,
pellot pusikoituneet, lato notkolla,
navetta tyhjä kuin työttömän lompsa.
Kalevi-poika, vanhapoika,
äidin suojassa, aikain suoma,
eli eloa hiljaista, harmaata,
päivää venyttäin, pontikkaa keittäin.
Isä kun kuoli, jäi maatyöt siihen,
ei jyvä kasva, ei lehmät ammu,
vain nurmi kasvaa villiä viittaa,
jossa nyt makaavat romunraadot.
Vuonna kuuskasi syntynyt kulkuri,
Corollaa vielä hän silittää aamuisin,
öljyt se vuotaa ja peltikin kukkii,
mut Kalevin silmissä loistaa se kuin
rautainen ratsu Ritvalan tiellä.
Äiti on hiljaa, mutta hörppää silti,
kaffinsa mustana, maidotta, mykkinä.
Eläkkeen varassa elo jo pitkään,
Kela on kirja, ei pyhä, vaan arki.
Kalevi käy vielä Ahtolan kylällä,
kioskin nurkassa seisoo ja huokaa.
Nauraapi nuoret, nimeä antain:
“Katsos tuolla se kulkee taas,
Kalevin linna on Kalevila.”
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.