Avataan keskustelu taikauskon mekanismeista. Miten ihmisestä tulee taikauskoinen? Onko biologialla ja evoluutiolla osaa asiaan? Kerron pari esimerkkiä kissoista.
Meidän vanhalle naaraskissalle tuli virtsakiviä ja aivan ilmeisesti virtsaaminen alkoi sattua. Sen johdosta kissa alkoi karttaa hiekkalaatikkoa ja virtsasi lattialle.
Toinen esimerkki on tänä kesänä hankituista kissanpennuista (vanha kissapariskunta kuolivat jo pois tänä keväänä). Kissanpennuilla on edessä sterilaatio elokuussa ja aloimme totuttamaan niitä haavapukuun. Molemmat villiintyivät kiristävästä puvusta ja koki sen ahdistavaksi. Toinen kissa alko pelätä sisartaan, vaikka muuten ne ovat ylimpiä ystäviä. Kissa naukui, murisi ja sähisi ahdistuneena.
Molemmissa esimerkeissä epämukavuuden, kivun tai poikkeavuuden lähde on eläimessä itsessään, mutta se ei osaa yhdistää sitä omaan kehoonsa vaan se yhdistää epämukavuuden lähteen johonkin ulkoiseen olosuhteeseen. Kivulias virtsaaminen yhdistyy hiekkalaatikkoon. Epämukava ja ahdistava puku yhdistyy rasavilliin sisarukseen, jonka kanssa painitaan päivittäin.
Samaan perustuu erilaiset taikauskomukset. Omaa materiaalista kehoa ei tunnisteta vaan sen reaktiolle selitetään ulkoiset syyt. Uskovaisilla hyvin yleinen selitys, että jumala on rakkaus, tunne yms. Tämä on juuri sama asia. Onko tästä evolutiivista hyötyä? Totta kai on. Eläin ei voi tehdä juurikaan mitään omalle keholle (paitsi varsinainen voimakas kipu sitten estää liikkumisen niin, ettei vammautunut eläin vahingoita itseään lisää), mutta omaa käyttäytymistä voi muuttaa ja parantaa selviytymistä. Tästä voi syntyä jopa toistuva kaava, rituaali ja vaistomainen toiminta muistuttaa taikauskoa.
Meidän vanhalle naaraskissalle tuli virtsakiviä ja aivan ilmeisesti virtsaaminen alkoi sattua. Sen johdosta kissa alkoi karttaa hiekkalaatikkoa ja virtsasi lattialle.
Toinen esimerkki on tänä kesänä hankituista kissanpennuista (vanha kissapariskunta kuolivat jo pois tänä keväänä). Kissanpennuilla on edessä sterilaatio elokuussa ja aloimme totuttamaan niitä haavapukuun. Molemmat villiintyivät kiristävästä puvusta ja koki sen ahdistavaksi. Toinen kissa alko pelätä sisartaan, vaikka muuten ne ovat ylimpiä ystäviä. Kissa naukui, murisi ja sähisi ahdistuneena.
Molemmissa esimerkeissä epämukavuuden, kivun tai poikkeavuuden lähde on eläimessä itsessään, mutta se ei osaa yhdistää sitä omaan kehoonsa vaan se yhdistää epämukavuuden lähteen johonkin ulkoiseen olosuhteeseen. Kivulias virtsaaminen yhdistyy hiekkalaatikkoon. Epämukava ja ahdistava puku yhdistyy rasavilliin sisarukseen, jonka kanssa painitaan päivittäin.
Samaan perustuu erilaiset taikauskomukset. Omaa materiaalista kehoa ei tunnisteta vaan sen reaktiolle selitetään ulkoiset syyt. Uskovaisilla hyvin yleinen selitys, että jumala on rakkaus, tunne yms. Tämä on juuri sama asia. Onko tästä evolutiivista hyötyä? Totta kai on. Eläin ei voi tehdä juurikaan mitään omalle keholle (paitsi varsinainen voimakas kipu sitten estää liikkumisen niin, ettei vammautunut eläin vahingoita itseään lisää), mutta omaa käyttäytymistä voi muuttaa ja parantaa selviytymistä. Tästä voi syntyä jopa toistuva kaava, rituaali ja vaistomainen toiminta muistuttaa taikauskoa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Unohdat sen, että jumalat ja etenkin Jehova ovat käskeneet tappamaan.
Kissa joka alkaa karttamaan hiekkalaatikkoa kipujen tähden tekee väärän, mutta sinällään loogisen johtopäätöksen kivun syystä. Kun eläin ei tiedä, mistä kipu johtuu, hän yhdistää sen ilmeiseen eli paikkaan jossa se ilmenee. Sukulaiselleni kävi niin, että pariskunnan mies kuoli koiran ollessa kotona ja kaatui olohuoneen lattialla olevalle matolle. Koira ei suostunut enää astumaan tuolle matolle. Leski pesetti maton, mutta tilanne ei muuttunut. Matto piti hävittää. Koira oli vakuuttunut, että matto oli hengenvaarallinen eikä halunut ottaa riskiä.
Nuo eläinten "väärät johtopäätökset" ovat sukua B.F. Skinnerin rituaalien syntyä hahmottaneelle kuuluisalle kyyhkykokeelle, jossa kyyhkyjä laitettiin laatikkoon / häkkiin, jossa niille annettiin ruokaa epäsäännöllisin aikavälein – riippumatta siitä, mitä ne tekivät. Koska ruokaa tuli satunnaisesti, kyyhkyt yhdistivät oman satunnaisen käyttäytymisensä ruoan saamiseen ja kehittivät "rituaaleja" ruuan saannin varmistamiseksi. Esimerkiksi jos kyyhky pyörähti ympäri juuri ennen kuin ruokaa tuli, se saattoi alkaa toistaa pyörähdystä "uskoen" että se edisti ruuan saantia.
Tekivätkö kyyhkyt vain vääriä johtopäätöksiä, vai tuliko niistä taikauskoisia? Ihmisellä keskeistä on. että kyse ei ole pelkästään väärästä johtopäätöksestä, vaan siitä, että näistä "johtopäätöksitä" tai uskomuksista ei haluta luopua vaikka saatavilla olisi mitä tietoa, että uskomus on väärä.
ai ehdollistaminen ?
saat tonnin jos sanot uskovasi 🤣
ulkoinen syy ja seuraus 🤔 taitaa olla laumaeläimen käytöstä , se naapuri voi aina viedä kaiken joten syytä sitä