Kristinuskon syntyhistoria on mielenkiintoinen. Jerusalemin tapahtumat eivät olleet jääneet huomaamatta, vaan Jeesuksen elämä, ristiinnaulitseminen ja tyhjän haudan arvoitus kiinnosti ihmisiä. Ajasta meille kertoo löydetyt kirjoitukset joissa on paljon huomionarvoisia kuvauksia. Voimme huomata miten Pietari aloittaa puheensa kertoessaan tapahtumista jopa pakanoille ”Te olette kuulleet Jeesuksesta, nasaretilaisesta, jonka Jumala voiteli Pyhällä Hengellä ja voimalla. Hän kulki ympäri maata, teki hyvää ja..”
”Te olette kuulleet..” Kuulijoille oli itsestään selvää, mistä tapahtumasta Pietari kertoi, koska se oli kaikkien huulilla, lööpeissä, niin kuin sanoisimme. Ristiinnaulitseminen ei itsessään ollut mitenkään poikkeuksellista tuona aikana, mutta ihmiset olivat havahtuneet huomaamaan sen, että Jeesuksessa toteutuivat vuosisatojen aikana saadut ennustukset, joita Messiaasta oli annettu. Messias odotukset olivat olemassa jo ennen Jeesuksen tekemiä tunnustekoja ja hänen ristiinnaulitsemistaan, mutta Jeesus oli myös kiusallinen henkilö aikansa papistolle. Omiin kaavoihinsa sitoutunut papisto ei halunnut tunnustaa Jeesuksen kaltaista radikaalia, heidän kaavoihinsa sopeutumatonta Jumalan sanan julistajaa Messiaaksi. Osa kyllä tunnusti, itse asiassa monetkin uskoivat Jeesukseen jo hänen vaikuttaessaan Jerusalemissa, mutta myös monille hänen sanansa olivat liikaa. Tunnusteot osoittivat Jeesuksen Messiaaksi, Jumalan ennalta ilmoittamaksi pelastukseksi eikä nämä ennalta ilmoitetut profetiat satoine Messias-viittauksineen olleet tuntemattomia fariseuksille, mutta silti monet pitäytyivät ihmisten itse määrittelemissä perinnäissäädöksissä eivätkä halunneet toimia Jumalan sanaksi ymmärtämänsä ilmoituksen mukaan.
Jeesuksen julistama pelastus ei erotellut naisia ja miehiä, köyhiä ja rikkaita, uskonnollisista muodoista huolta pitäviä niistä, jotka eivät täyttäneet muotoja. Pelastus oli kaikille avoin mutta se myös tuomitsi ihmisen syntiseksi Jumalan edessä. Jeesus osoitti, ettei ihmiset olleet omilla teoillaan kelpaavia Jumalalle, joka koko maailmankaikkeuden luojana asettaa vaatimuksensa syntiin langenneelle ihmiselle täysin mahdottomiin korkeuksiin. Jumalan kuvaksi alun perin luodulle ihmiselle itsestään selvä oikeudenmukaisuus, totuudellisuus ja rakkaudellisuus muuttuivat ihmisen oman syntiin lankeamisen myötä kaikille ihmisille mahdottomiksi vaatimuksiksi. Vaatimukset kuitenkin ovat oikeutettuja, eikä Jumalan ratkaisu ollut hyväksyä syntiä, vaan sovittaa se. Syntisyytensä tunnustaminen on tänä päivänä mahdottoman tuntuista monille, kuten se oli tuolloin erityisesti fariseuksille, jotka kuvittelivat olevansa synnittömiä noudattaessaan Vanhan Testamentin lakia ja yli kuuttasataa siitä sovellettua perinnäissäädöstä.
Jeesuksen sanoman ydin oli kuitenkin aivan toisaalla kuin käskyjen noudattamisessa, ydin sanoma oli vapautus ja pelastustien tarjoaminen. Ihmiset olivat kautta aikojen eri kulttuureissa etsineet tietä Jumalan luokse ja kehittäneet monenlaisia uskontoja. Jeesus julisti nyt Jumalan lähestyvän ihmisiä, Jumala itse avaa pelastustien joka on kaikille avoin, jokaiselle ihmiselle maapallolla. Jumala itse lunastaa itselleen oikeuden antaa ihmisten synnit anteeksi sillä uhrilla, joka annettiin Golgatalla. Jumalalta ei kukaan voi perätä hänen tekojensa oikeutusta, mutta Jumalan omaan olemukseen kuuluva oikeudenmukaisuus ei voisi vain painaa villaisella niitä syntejä, jotka ihmiset ovat tehneet.
Ristillä tapahtui siis Jumalan oman sisäisen ristiriidan sovittaminen, Kaikkivaltias Jumala paljastaa siinä sydämensä ihmisille. Jumalan oman rakkauden vaatimus häntä vastaan rikkovien ihmisten pelastamiseksi oli niin suuri, että hän itse sovitti oikeudenmukaisuuden vaatimuksen ihmisten puolesta. Näin Jumala lunasti oikeuden antaa synnit anteeksi ihmisille ja siksi oli välttämätöntä, että hän tuli ihmiseksi Jeesuksena. Tätä pelastustietä Jeesus julisti, sitä, että hän itse oli uhri ihmisten syntien edestä ja hänen kauttaan ihmiset saisivat syntinsä anteeksi.
Kukaan meistä ei voi sanoa, ettei ole tehnyt syntiä, rikkonut Jumalaa vastaan. Kukaan ei voi sanoa, etteikö Jumala oikeudenmukaisuudessaan vaatisi synnille rangaistusta. Kuitenkin Jumalan rakkaus voitti ja siitä me tunnemme hänen luontonsa. Syntien anteeksisaaminen on totta, sen saa omakseen jokainen joka syntinsä tunnustaa, pyytää niitä anteeksi niiden sovittajalta, Jeesukselta, ja kiitoksella ottaa armon vastaan. Se on myös koettavissa oleva asia, ei teoria.
Jeesus pakottaa ihmisen ottamaan kantaa, hän pakotti siihen opetuksissaan silloin ja pakottaa siihen edelleen. Jeesus ei koskaan opetuksissaan jättänyt kolmatta mahdollisuutta, vaan korosti sitä, että ihmisillä on vain kaksi tietä. Jo ihmisen elämässä voi olla nähtävissä kumpaa tietä hän kulkee, mutta vaikka se ei ulkoisesti näkyisikään niin selvästi, niin Jumala tietää sen ihmisen sydämen valinnan, jonka jokainen on sisäisesti tehnyt. Jokainen on päättänyt ottaa Jeesuksen sanoman vakavasti, tai olla piittaamatta siitä. Sisäisesti asia on jokaiselle myös itselleen selvä, koska syntinsä anteeksi saaneen ihmisen sisimmässä on syntynyt aivan uusi elämä, eikä kukaan voi olla sitä itse huomaamatta. Se on Jumalan lahja, jonka jokainen pelastunut on saanut ja siitä iloinnut.
Ihmisen näkökulmasta kristinusko on syvää yhteyttä Jumalan kanssa, niin syvää ettei mikään näkyvä tai mitkään olosuhteet voi sitä estää. Se yhteys on niin syvällä tasolla, että vaikka ihminen olisi itse tajuton, niin pelastuneena hän on Jumalan yhteydessä. Näin on siksi, ettei siinä yhteydessä ole mitään ihmisestä itsestään. Ihmisestä lähtöisin olevat yhteyspyrkimykset Jumalaan kuuluvat monenlaisiin uskontoihin, mutta kun Jumala on yhteydessä ihmiseen, niin sitä ei voi mikään estää tai tuhota. Sitä ei pysty kuvailemaan ihmisen käsitteistöllä mutta sen saa kokea ja sen vaikutukset ovat kyllä nähtävissä myös ulkoisesti.
Kristinusko ei ole kirkon luoma uskonto, vaan syvä usko ja yhteys Jumalaan oli lähtölaukaus myös ulkonaiselle ilmentymiselle Jeesukseen uskovien ihmisten yhteisten kokoontumisien muodossa. Tästä muodostui myös seurakunnat ja kirkot, jotka valitettavasti ovat jo osittain kadottaneet alkuperäisen uskon huolehtiessaan vain ulkonaisista muodoista ja kirkkojen jäsenmääristä. Todellinen Jumalan omien seurakunta ovat ne ihmiset, jotka ovat Jeesuksen uhrin perusteella saaneet syntinsä anteeksi kirkkokunnasta riippumatta. Joiden usko ei ole ulkoista uskonnollisuutta, vaan elävä yhteys, läheinen suhde Jeesuksen kanssa, yhteys joka on kaikille tarjolla sellaisena kuin olemme. Jumala on lähestynyt ihmisiä ja lähestyy jatkuvasti tarjoten tietä luokseen. Jumala tarjoaa sitä omalla tavallaan ja monien suurin ongelma on se, että he tahtoisivat itse määritellä oman tapansa ja olla yhteydessä Jumalaan itse päättämiensä uskonnollisten muotojen kautta. Kuitenkin ihmisen määrittelemät muodot ja yritys löytää Jumala jää ihmisen oman uskonnollisuuden ja oman psyykeen tasolle. Ihmisestä voi tuntua omassa itseriittoisuudessaan nöyryyttävältä suostua yhteyteen Jumalan kanssa Jumalan ehdoilla. Silloin ihmisellä ei ole kovinkaan realistinen käsitys siitä, minkä kanssa hän on tekemisissä ja kuinka suuri kunnia on saada olla yhteydessä Kaikkivaltiaaseen taivaan ja maan Luojaan. Silloin puuttuu myös käsitys siitä miten suuren ilon ja vapauden Jumalan tarjoama yhteys ihmiselle tuo, sillä jos ihminen sen voisi tietää jo ennen sen kokemista, niin hän ei välittäisi mistään ulkoisista asioista, vaan kiiruhtaisi kiitoksen kera Jeesuksen luokse. Kristinuskon olemus on ja pysyy salattuna, kuten Jumala on salattu Jumala niiltä jotka etsivät häntä tutkiakseen, mutta ilmaisee itsensä niille, jotka häntä etsivät löytääkseen rakkauden ja totuuden.
Johannes kertoo Jeesuksen läheisenä opetuslapsena hänen maailmaan tulosta ja olemuksesta jotain sanoessaan: ”Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta.”
Niin myös tässä meille niin tutussa kohdassa, joka koskee meitä jokaista, meidän ihmisten takia Jeesus tuli maailmaan, ei itsensä tai minkään uskonnon takia ”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.”
”Te olette kuulleet..” Kuulijoille oli itsestään selvää, mistä tapahtumasta Pietari kertoi, koska se oli kaikkien huulilla, lööpeissä, niin kuin sanoisimme. Ristiinnaulitseminen ei itsessään ollut mitenkään poikkeuksellista tuona aikana, mutta ihmiset olivat havahtuneet huomaamaan sen, että Jeesuksessa toteutuivat vuosisatojen aikana saadut ennustukset, joita Messiaasta oli annettu. Messias odotukset olivat olemassa jo ennen Jeesuksen tekemiä tunnustekoja ja hänen ristiinnaulitsemistaan, mutta Jeesus oli myös kiusallinen henkilö aikansa papistolle. Omiin kaavoihinsa sitoutunut papisto ei halunnut tunnustaa Jeesuksen kaltaista radikaalia, heidän kaavoihinsa sopeutumatonta Jumalan sanan julistajaa Messiaaksi. Osa kyllä tunnusti, itse asiassa monetkin uskoivat Jeesukseen jo hänen vaikuttaessaan Jerusalemissa, mutta myös monille hänen sanansa olivat liikaa. Tunnusteot osoittivat Jeesuksen Messiaaksi, Jumalan ennalta ilmoittamaksi pelastukseksi eikä nämä ennalta ilmoitetut profetiat satoine Messias-viittauksineen olleet tuntemattomia fariseuksille, mutta silti monet pitäytyivät ihmisten itse määrittelemissä perinnäissäädöksissä eivätkä halunneet toimia Jumalan sanaksi ymmärtämänsä ilmoituksen mukaan.
Jeesuksen julistama pelastus ei erotellut naisia ja miehiä, köyhiä ja rikkaita, uskonnollisista muodoista huolta pitäviä niistä, jotka eivät täyttäneet muotoja. Pelastus oli kaikille avoin mutta se myös tuomitsi ihmisen syntiseksi Jumalan edessä. Jeesus osoitti, ettei ihmiset olleet omilla teoillaan kelpaavia Jumalalle, joka koko maailmankaikkeuden luojana asettaa vaatimuksensa syntiin langenneelle ihmiselle täysin mahdottomiin korkeuksiin. Jumalan kuvaksi alun perin luodulle ihmiselle itsestään selvä oikeudenmukaisuus, totuudellisuus ja rakkaudellisuus muuttuivat ihmisen oman syntiin lankeamisen myötä kaikille ihmisille mahdottomiksi vaatimuksiksi. Vaatimukset kuitenkin ovat oikeutettuja, eikä Jumalan ratkaisu ollut hyväksyä syntiä, vaan sovittaa se. Syntisyytensä tunnustaminen on tänä päivänä mahdottoman tuntuista monille, kuten se oli tuolloin erityisesti fariseuksille, jotka kuvittelivat olevansa synnittömiä noudattaessaan Vanhan Testamentin lakia ja yli kuuttasataa siitä sovellettua perinnäissäädöstä.
Jeesuksen sanoman ydin oli kuitenkin aivan toisaalla kuin käskyjen noudattamisessa, ydin sanoma oli vapautus ja pelastustien tarjoaminen. Ihmiset olivat kautta aikojen eri kulttuureissa etsineet tietä Jumalan luokse ja kehittäneet monenlaisia uskontoja. Jeesus julisti nyt Jumalan lähestyvän ihmisiä, Jumala itse avaa pelastustien joka on kaikille avoin, jokaiselle ihmiselle maapallolla. Jumala itse lunastaa itselleen oikeuden antaa ihmisten synnit anteeksi sillä uhrilla, joka annettiin Golgatalla. Jumalalta ei kukaan voi perätä hänen tekojensa oikeutusta, mutta Jumalan omaan olemukseen kuuluva oikeudenmukaisuus ei voisi vain painaa villaisella niitä syntejä, jotka ihmiset ovat tehneet.
Ristillä tapahtui siis Jumalan oman sisäisen ristiriidan sovittaminen, Kaikkivaltias Jumala paljastaa siinä sydämensä ihmisille. Jumalan oman rakkauden vaatimus häntä vastaan rikkovien ihmisten pelastamiseksi oli niin suuri, että hän itse sovitti oikeudenmukaisuuden vaatimuksen ihmisten puolesta. Näin Jumala lunasti oikeuden antaa synnit anteeksi ihmisille ja siksi oli välttämätöntä, että hän tuli ihmiseksi Jeesuksena. Tätä pelastustietä Jeesus julisti, sitä, että hän itse oli uhri ihmisten syntien edestä ja hänen kauttaan ihmiset saisivat syntinsä anteeksi.
Kukaan meistä ei voi sanoa, ettei ole tehnyt syntiä, rikkonut Jumalaa vastaan. Kukaan ei voi sanoa, etteikö Jumala oikeudenmukaisuudessaan vaatisi synnille rangaistusta. Kuitenkin Jumalan rakkaus voitti ja siitä me tunnemme hänen luontonsa. Syntien anteeksisaaminen on totta, sen saa omakseen jokainen joka syntinsä tunnustaa, pyytää niitä anteeksi niiden sovittajalta, Jeesukselta, ja kiitoksella ottaa armon vastaan. Se on myös koettavissa oleva asia, ei teoria.
Jeesus pakottaa ihmisen ottamaan kantaa, hän pakotti siihen opetuksissaan silloin ja pakottaa siihen edelleen. Jeesus ei koskaan opetuksissaan jättänyt kolmatta mahdollisuutta, vaan korosti sitä, että ihmisillä on vain kaksi tietä. Jo ihmisen elämässä voi olla nähtävissä kumpaa tietä hän kulkee, mutta vaikka se ei ulkoisesti näkyisikään niin selvästi, niin Jumala tietää sen ihmisen sydämen valinnan, jonka jokainen on sisäisesti tehnyt. Jokainen on päättänyt ottaa Jeesuksen sanoman vakavasti, tai olla piittaamatta siitä. Sisäisesti asia on jokaiselle myös itselleen selvä, koska syntinsä anteeksi saaneen ihmisen sisimmässä on syntynyt aivan uusi elämä, eikä kukaan voi olla sitä itse huomaamatta. Se on Jumalan lahja, jonka jokainen pelastunut on saanut ja siitä iloinnut.
Ihmisen näkökulmasta kristinusko on syvää yhteyttä Jumalan kanssa, niin syvää ettei mikään näkyvä tai mitkään olosuhteet voi sitä estää. Se yhteys on niin syvällä tasolla, että vaikka ihminen olisi itse tajuton, niin pelastuneena hän on Jumalan yhteydessä. Näin on siksi, ettei siinä yhteydessä ole mitään ihmisestä itsestään. Ihmisestä lähtöisin olevat yhteyspyrkimykset Jumalaan kuuluvat monenlaisiin uskontoihin, mutta kun Jumala on yhteydessä ihmiseen, niin sitä ei voi mikään estää tai tuhota. Sitä ei pysty kuvailemaan ihmisen käsitteistöllä mutta sen saa kokea ja sen vaikutukset ovat kyllä nähtävissä myös ulkoisesti.
Kristinusko ei ole kirkon luoma uskonto, vaan syvä usko ja yhteys Jumalaan oli lähtölaukaus myös ulkonaiselle ilmentymiselle Jeesukseen uskovien ihmisten yhteisten kokoontumisien muodossa. Tästä muodostui myös seurakunnat ja kirkot, jotka valitettavasti ovat jo osittain kadottaneet alkuperäisen uskon huolehtiessaan vain ulkonaisista muodoista ja kirkkojen jäsenmääristä. Todellinen Jumalan omien seurakunta ovat ne ihmiset, jotka ovat Jeesuksen uhrin perusteella saaneet syntinsä anteeksi kirkkokunnasta riippumatta. Joiden usko ei ole ulkoista uskonnollisuutta, vaan elävä yhteys, läheinen suhde Jeesuksen kanssa, yhteys joka on kaikille tarjolla sellaisena kuin olemme. Jumala on lähestynyt ihmisiä ja lähestyy jatkuvasti tarjoten tietä luokseen. Jumala tarjoaa sitä omalla tavallaan ja monien suurin ongelma on se, että he tahtoisivat itse määritellä oman tapansa ja olla yhteydessä Jumalaan itse päättämiensä uskonnollisten muotojen kautta. Kuitenkin ihmisen määrittelemät muodot ja yritys löytää Jumala jää ihmisen oman uskonnollisuuden ja oman psyykeen tasolle. Ihmisestä voi tuntua omassa itseriittoisuudessaan nöyryyttävältä suostua yhteyteen Jumalan kanssa Jumalan ehdoilla. Silloin ihmisellä ei ole kovinkaan realistinen käsitys siitä, minkä kanssa hän on tekemisissä ja kuinka suuri kunnia on saada olla yhteydessä Kaikkivaltiaaseen taivaan ja maan Luojaan. Silloin puuttuu myös käsitys siitä miten suuren ilon ja vapauden Jumalan tarjoama yhteys ihmiselle tuo, sillä jos ihminen sen voisi tietää jo ennen sen kokemista, niin hän ei välittäisi mistään ulkoisista asioista, vaan kiiruhtaisi kiitoksen kera Jeesuksen luokse. Kristinuskon olemus on ja pysyy salattuna, kuten Jumala on salattu Jumala niiltä jotka etsivät häntä tutkiakseen, mutta ilmaisee itsensä niille, jotka häntä etsivät löytääkseen rakkauden ja totuuden.
Johannes kertoo Jeesuksen läheisenä opetuslapsena hänen maailmaan tulosta ja olemuksesta jotain sanoessaan: ”Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta.”
Niin myös tässä meille niin tutussa kohdassa, joka koskee meitä jokaista, meidän ihmisten takia Jeesus tuli maailmaan, ei itsensä tai minkään uskonnon takia ”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.”
Vastaukset 32
Vanhimmat
what´s Your point?
Parhaimmillaan keskustelu tuo esiin uusia näkökulmia, joita itse ei ole aikaisemmin ajatellutkaan. Se on minun pointtini keskusteluun osallistumisessa. Tämän yksittäisen kirjoituksen tarkoitus taas on osallistua keskusteluun niistä aiheista joita täällä on hieman käsiteltykin ja esittää yleinen kuvaus kristinuskon tärkeimmästä sanomasta, siitä mitä Jeesus merkitsi ihmiskunnalle. Asia näyttää kovin helposti unohtuvan palstalla, kun huomio kiinnitetään useissa kirjoituksissa ainoastaan joihinkin uskonnollisiin muotoihin ja ulkoiseen puoleen asiasta. Mielestäni on perusteltua tutustua myös uskon sisältöön siitä keskusteltaessa ja sehän käy oikein hyvin näin keskustelun muodossa :)
Hyvin kirjoitettu, toivon useamman ihmisen lukevan tämän postin.
Täytyy nyt kiittää positiivisesta palautteesta tuon puheenvuoron suhteen, sitä näkee täällä oikeastaan aika harvoin vaikka sopiva rohkaisu on aina paikallaan. Eihän keskusteluun osallistumiselle aina tarvitsisi olla edellytyksenä se, että on erimieltä ;)
>>Jumala tarjoaa sitä omalla tavallaan ja monien suurin ongelma on se, että he tahtoisivat itse määritellä oman tapansa ja olla yhteydessä Jumalaan itse päättämiensä uskonnollisten muotojen kautta. Kuitenkin ihmisen määrittelemät muodot ja yritys löytää Jumala jää ihmisen oman uskonnollisuuden ja oman psyykeen tasolle. Ihmisestä voi tuntua omassa itseriittoisuudessaan nöyryyttävältä suostua yhteyteen Jumalan kanssa Jumalan ehdoilla. vaan jokaisen "sydämen-salainen-ihminen" kohtaa henkilökohtaisella "ajatuselämys-tasolla" koko olemassolon kirjon ja se on ratkaisevaa kaikessa, ei muoto vaan olentojen sisäinen valmius ja olemus olla olemassa kestävällä ja ainoalla oikealla alustalla,,eli Rakkauden,Oikeudenmukaisuuden ja Nöyryyden kestävällä pohjalla.
Tämän ymärtävät yksilöt eivät kaadu ja kompastu maailmassa valitsevaan uskontojen ja uskomusten "sekametelisoppaan",,,eli kaiken olevaisen syvintä olemusta ulkoisista toimituksista ja tavoista etsiminen vie ihmisen "pellolle" ja vaikka ihminen löytääkin lopulta menttaliteettinsa mukaisen tavan vaeltaa jumalansa mukaan on kuitenkin olennaisinta ja ratkaisevinta tuo sydämen tila ja henkilökohtainen ymmärrys ja asioiden sisäistäminen ei siis muodot joilla jokainen tyylinsä mukaan vaeltaa(kunhan ei ilkeyksiä tietenkään tehdä silloin ollaan vika tiellä).
Taidetaan olla ihan samaa mieltä kun asiayhteydessä huomioidaan se, ettei sitä rakkauden, totuuden ja oikeudenmukaisuuden kestävää pohjaa löydy ihmisestä, vaan se on langenneelle ihmiselle mahdoton vaatimus kuten kirjoitin. Toisin sanoen siis se pohja on ihmisen ulkopuolella, vaikkakin siihen saa liittyä Jumalan yhteydessä ja se on silloin myöskin ihmisessä olevaa, mutta ulkoa saatua. "Kristus meissä" kuten Paavali asiaa hienosti kuvaa. Käsite kertoo, ettei kysymys ole meidän hyvyydestämme, vaan Jeesuksen hyvyydestä, josta saamme olla osalliset myös sydämen tasolla. Tämä selvennys saattoi olla tässä yhteydessä turhakin, mutta yleisesti tärkeä huomio tässä asiassa.
Jeesus on fiktio
http://www.kolumbus.fi/harry.hilden/artikkeleita.htm#ONKO
HEH HEH HEH ...
No tuosta kirjoituksesta voisi ottaa ihan pari kohtaa, jotka kyllä ilmentävät koko kirjoituksen tarkoitusta ja kertoo siitä ehkä muutakin. Kirjoituksessa kerrotaan Jeesuksesta mm. näin:
”kukaan ei tiedä hänestä juuri mitään historiallisena henkilönä. Konkreettinen Jeesus Nasaretilainen on aina vain hämärän peitossa.”
No väite tuntuu tietysti uskomattomalta jo sen tähden, että Jeesuksesta tiedetään varmaankin enemmän kuin juuri kenestäkään muusta tuohon aikaan eläneestä historian henkilöstä. Kirjoittaja selittelee asiaa sillä, että kysymys olisi vain jostain myytistä joka olisi ”luotu” niihin aikoihin kuin Jeesus eli. Tällaisen näkemyksen perusteet romahtavat kuitenkin jo siinä vaiheessa kun kysytään kuka myytin olisi luonut, missä se tosiasiallisesti olisi tapahtunut, mihin aikaan sen luominen historiallisesti ajoittuu ja ennen kaikkea miksi? Jos yritetään väittää ettei Jeesus olisi ollenkaan historiallinen henkilö, niin sen tueksi pitäisi voida osoittaa esimerkiksi jokin muu syy kristinuskon synnylle, mutta muuta syytä ei tietenkään ole, koska kristinusko on nimenomaan uskoa Jeesukseen. Ei ainoastaan Jumalan lähettämänä Messiaana, joka antaa syntejä anteeksi tänäänkin, vaan myös historian henkilönä, koska hän eli maan päällä.
Joskus törmää jopa niin uskomattomiin väitteisiin, että kristinusko on keksitty vasta myöhemmin, eikä sitä vielä Jeesuksen aikana ja heti Jeesuksen teloituksen jälkeen ilmaantunut, mutta silloin pitäisi unohtaa kaikki tuolta ajalta olevat arkeologiset löydöt, koska aineisto on niin vahvaa. Jo alle 20 vuotta Jeesuksen ristiinnaulitsemisen jälkeen kristinusko oli niin yleinen Roomassa, että siellä vanhaoppiset juutalaiset käyttäytyivät levottomasti kristinuskon leviämisen takia ja siitäkin on selkeää historiallista aineistoa jo keisari Klaudiuksen ajalta. Puhumattakaan tietysti Rooman palosta, josta keisari Nero syytti kristittyjä vuonna 64 jKr, vaikka syytöstä ei uskottu kansan parissa, vaan syyllisenä pidettiin Neroa itseään kuten tiedämme ilmeisesti olleenkin.
Meillä on varsin kattava aineisto kirjoituksia, jotka ovat ajallisesti samalta ajalta kuin milloin Jeesus eli ja ne ovat kuvauksissaan hämmästyttävän tarkkoja kuvauksia omasta ajastaan. Tekstin kirjoittaja esittää kyllä teorian siitä, että myytin ainekset olisi kerätty vanhemmista taruista, jotka olisivat lähtöisin pääsääntöisesti Egyptistä ja idästä. Kuitenkin tiedetään historiasta, että niin Egyptissä kuin idässäkin, esimerkiksi Syyriassa tiedettiin Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta ja sitä epäiltiin jopa pakanoiden parissa syyksi Jerusalemin hävitykselle vuonna 70 jKr. kuin ”Jumalan kostona”. Mutta jatketaan vähän eteenpäin kirjoituksessa, perustietoa historiasta voi halutessaan katsoa vaikka tuolta:
http://www.helsinki.fi/~pjojala/Raamatun_arkeologinen_arvo.htm
”Noin puolitoista tuhatta vuotta ajanlaskumme alusta sallittiin vain sellaisia kirjoituksia, jotka vahvistivat Raamatun kuvaa Jeesuksesta”
Kirjoittaja on nyt unohtanut kokonaan sen tosiasian, että kristittyjä vainottiin neljännelle vuosisadalle asti jKr. Kristityillä ei ollut oikein minkäänlaista kotipaikkaoikeutta, vaan toistuvat vainot saivat monia muuttamaan pitkiäkin matkoja. Väite on siis täysin vastoin historian tosiasioita, eikä taida antaa aihetta pitemmälle kommentoinnille. Väite kuuluu näihin salaliittoteorioiden sarjaan, kuten seuraavakin:
” Renessanssiin saakka kirkon käskystä hävitettiin kaikki kritiikki”
Lisäksi kirjoittaja puhuu ”vallassa olevista teologeista” muistamatta mainita yhtäkään esimerkkiä, mikä saattaa olla ymmärrettävääkin tässä tilanteessa, mutta ei yhtään lisää kirjoituksen uskottavuutta. Mutta mennään seuraavaan väitteeseen, joka tällä kertaa onkin ihan paikkansapitävä:
”Ensimmäiset kirjoitukset, jossa historiallisen Jeesuksen olemassaolo todella kyseenalaistettiin, tulivat vasta 1700- ja 1800-luvuilla.”
Tässä ei ole kysymys kirkon salaliitosta, kuten kirjoittaja vihjailee, vaan siitä tosiasiata, ettei mitään historiallista tapahtumaa yleensäkään kyseenalaisteta silloin kun sen todistajia on elossa, tai silloin kun aiheesta on niin paljon historiallista aineistoa kuin Jeesuksesta on. Kysymys Jeesuksen historiallisuuden kyseenalaistamisessa on aivan eri asiasta kuin se, että sille olisi mitään todellisia perusteita. Monin verroin huterammat todisteet riittäisivät minkä tahansa muun asian kohdalla hyväksymään tapahtuneen historiallisena faktana, mutta tässä on niin kovat ideologiset paineet takana, ettei mitkään todisteet tunnu riittävän kaikille. Nämä Jeesuksen historiallisuuden kyseenalaistamisethan on osoitettu 1900 –luvun alkupuolella täysin perusteettomiksi päätelmiksi hyvin oppineilta tahoilta, eikä vakavasti otettavaa kyseenalaistamista ole sen jälkeen edes tehty. Luonnollisesti vapaa-ajattelijat ja muut uskonnolliset tahot esittävät kyseenalaistamisia jatkuvasti, mutta perusteet eivät ole historiallisia, vaan ideologisia ja tunteellisia.
Kirjoittaja jatkaa kertomalla erilaisia taruja ja on niissä näkevinään yhdenmukaisuutta Raamatun kertomuksen kanssa. Olisin henkilökohtaisesti yllättyneempi ellei maailman tuhansista taruista jotkin olisi edes pieniltä yksityiskohdiltaan hieman samansuuntaisia kuin ne tapahtumat joita historiasta tunnemme. Kirjoitus on nyt kokonaisuutena niin räikeää historian vääristelyä, että lähdekritiikki ja hieman tarkempi tutkimus olisi paikallaan ennen kuin sellaista lähtee ihan vakavasti ottamaan. Otitko sinä tuon kirjoituksen ihan tosissasi Mirka?
* * * * * * *
Tässä taas linkki sivulle, jossa on joitain kommentteja näihin Harri Hildenin väitteisiin:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000012&posting=22000000009105039#22000000009105039
* * * * * * *
Lupailin liittää tähän viestiketjuun kommentteja myös toisesta kirjoituksesta, joka koskee kristinuskon ja pakanauskontojen yhdenmukaisuuksia. Kirjoitus löytyy tuolta:
http://www.teosofia.net/eriusk/aaltonen.htm
Kirjoittaja on VT Aaltonen, jolta on tullut vapaa-ajattelijat ry:n kustantamia julkaisuja ainakin 1940-50 luvuilla (tämä on julkaistu 50-luvun alkupuolella). Kustantaja on hyvä huomata, koska sekularismin aate on koko kirjoituksen syy ja asioiden ideologinen tulkinta on kirjoituksen lähtökohta joka tuodaan voimakkaasti esille. Vapaa-ajattelijat ei ole uskonnoista vapaa järjestö, vaan hyvin voimakkaasti sitoutunut uskontoihin ja heidän toimintansa ei tähtää minkään oman ajatuksen esiin tuomiseen, johonkin rakentavaan, vaan uskontojen kieltämiseen. Erityispiirteenä on jatkuvat hyökkäykset kristinuskoa vastaan, joka ainoana uskontona perustuu todellisesti historiassa tapahtuneisiin asioihin. Vapaa-ajattelija nimitys on siinä mielessä harhaanjohtava, että järjestöllä on esim. vapaa-ajattelijoiden käsikirja, jonka mukaan vapaa-ajattelijan käytännössä vaaditaan ajattelevan. http://www.vapaa-ajattelijat.fi/
Vapaa-ajattelija Aaltosen novellissa tämä sitoutuneisuus muihin uskontoihin tulee selvästi esille, koska hän ei puhu muusta kuin sellaisista uskonnoista, joita ei itse edusta. Novellin asiakysymyksiä en ole kovin täsmällisesti tarkastanut, vaikka uudempaa tutkimustietoa olisi varmaankin saatavilla roppakaupalla. Tämän puheenvuoron on tarkoitus olla vain lyhyt henkilökohtainen kommentti ja pohjustus keskustelulle aiheesta.
Kirjoitus siis ei ole historian tutkielma, eikä se ole historian selityskään, vaan osa kuvitteellista romaania, joka koostuu tällaisista novelleista. Novellissa on esitetty myös tarkoitushakuinen tulkinta muutamista historiasta todella tunnetuista asioista. Henkilökohtaisesti en kristittynä koe kiusallisena sitä, että useiden kansakuntien yhteinen historia on näkyvissä noissa vanhoissa kulttuureissa, joihin kirjoituksessa viitataan. Sekään, että muissakin kansoissa on ollut tällaisia ns. ”Messias ehdokkaita” ei myöskään hätkähdytä, kun tietää niitä olleen jo juutalaisessa kulttuurissakin. Kuitenkin Messiaasta annetut ennusmerkit olivat niin täsmällisiä, ettei kukaan muu Jeesusta lukuun ottamatta täyttänyt niitä.
Kirjoittajan motiivi käy selväksi sitten tuota kirjoitusta lukiessa ja tulee huomaamaan kirjoituksella olevan vain yksi tarkoitus. Pyrkimys esittää asiat siitä epähistoriallisesta lähtökohdasta käsin, että oletetaan Jeesus taruhahmoksi ja halutaan näyttää kristinuskosta tunnettujen asioiden olevan aivan yleismaailmallisia, eikä kristinuskoon erityisesti kuuluvia. Siinä on kyllä jotain todellistakin, sillä kristinuskolla on juurensa historiassa pitkällä ennen Jeesuksen ihmiseksi syntymää, ristinkuolemaa ja ylösnousemusta. Tämä asia on hyvä tiedostaa jokaisen kristityn ja aiheesta löytyy mainioita kirjojakin, erityisesti mieleen tulee Risto Santalan ”Kristinuskon juuret”, joka valottaa sitä miten vahvasti myös apostolien opetukset on sidottu Vanhan Testamentin kirjoituksiin. Usein apostolit huomauttavat saman, minkä Jeesus opetuksissaan, ”niin kuin kirjoitettu on..” Jumala on ikiaikojen Jumala, joka on ilmaissut itseään koko ihmiskunnan historian ajan.
Aaltosen kirjoituksessa käytetään toistuvasti omassa kulttuurissamme kristillisen sisällön omaavia käsitteitä sellaisista asioista, joiden sisältö on kokonaan toinen, eikä tämä ole mielestäni perusteltua vaan ehkä jopa tahallista harhaanjohtamista. Yhtenä esimerkkinä tästä on ehtoollinen, vaikka pitäisi käsittää, että yhteinen ateria oli koko kulttuurissa ystävien välinen yhteyden ateria, ei ollut sopivaa aterioida kenen kanssa tahansa. Ateriayhteys oli kulttuurillinen piirre laajalla alueella Lähi-Idän ympäristössäkin, ja sillä lujitettiin ystävyyttä, sen sijaan kristillisen ehtoollisen sanoma on huomattavasti syvällisempi. Myös leivän murtaminen ja viinin nauttiminen yhteisellä aterialla on tuttua juutalais-kristillisestä perinteestä jo yli 4000 vuoden takaa, Aabrahamin ajoista asti (1.Moos.14:18-19) Illalla syöminen ei tee ateriasta kristillistä ehtoollista, ei vaikka olisi kutsuttu kavereitakin syömään samassa yhteydessä. Ehkä näistä pitäisi keskustella enemmänkin, koska jo näiden käsitteiden käyttö antaa harhaanjohtavan kuvan siitä, mistä kussakin tapahtumassa todellisesti on kysymys. Käsitteet luovat sen perustan, jolla asioita ilmaistaan ja käsitteiden väärin käytöllä voidaan saada asiat kuulostamaan aivan erilaisilta kuin ne ovat.
Kirjoituksen luettuani mieleeni jäi myös sellainen vihjailun tapainen, jossa ei sanottu suoraan asioita, koska suora sanominen olisi asiasisältönsä osalta väärin, mutta kuitenkin jätettiin harhaanjohtava mielikuva. Selkeä esimerkki löytyy mm. kohdasta jossa puhutaan seitsemän päivän pituisesta viikosta ja halutaan kertoa, ettei sekään ole juutalais-kristillistä alkuperää. Samassa yhteydessä tuodaan esimerkkejä siitä, että viikon pituudesta puhuvat esimerkiksi Homeros ja Hesiodos, jotka kuitenkin elivät vasta 600-700 vuotta sen jälkeen kun juutalaiset alkoivat viettää sapattia. Tällaisia outoja piirteitä löytyy useimmistakin kohdista. Mithra kultista puhutaan ja sen samankaltaisuudesta kristillisyyden kanssa, vaikka samankaltaisuuksien lainaus tapahtui juuri päinvastoin kuin annetaan ymmärtää. Mithra kultti on kyllä kulttina jo ajanlaskua edeltävältä ajalta tuttu, mutta se sai samankaltaiset piirteensä pääasiassa vasta kristinuskon levittyä samoille alueille. Joitain yhdenmukaisuuksia voisi löytyä ehkä aikaisemmaltakin ajalta, mutta ei oleellisia.
Yhtäläisyyksiä historiassa tietysti on kansakuntien yhteisen historian takia, mutta uskontojen piirissä muodostetuissa käsityksissä on paljon erittäin keskeisiä sisällöllisiä eroja. Aaltonen keskittyy ainoastaan uskontojen muotoihin, eikä uskontojen sisältöön lainkaan - niiltä osin kuin kirjoitus on paikkansa pitävä. Esimerkkinä voisi huomauttaa vaikka ettei missään muissa kuin juutalais-kristillisen uskon piiriin kuuluvissa kirjoituksissa ole mainintaa armollisesta ja rakastavasta Jumalasta, ei edes missään antiikin kirjoituksissa ole sellaista ajatusta esitetty, vaikka voisi kuvitella juutalaisuudesta sellaista edes lainatun. En ehtinyt tässä yhteydessä tutustua kuinka nämä asiat ilmaistaan esimerkiksi tuossa parsilaisten kirjassa, kuinka täsmällisesti tuo väite on totuuden mukainen, mutta oletetaan nyt ettei pahoja asiavirheitä löytyisi. Ensimmäiseksi tulee mieleen, että onko tässä kysymys samasta asiasta josta on esitetty täysin toisesta ääripäästä oleva tulkinta mm. tuon sivun loppupuolella http://www.kp-art.fi/taustaa/taustaa2/35.htm
Kansakunnilla on todellakin melko selvästi yhteinen historia, koska monissa toisistaan erillisissä kulttuureissa kerrotaan samoja tapahtumia maan alkuajoista, löytyy kertomuksia luomisesta, syntiinlankeemuksesta, vedenpaisumuksesta, ym. ja niillä on selvästi havaittavia yhteisiä piirteitä.
Hämmästyttävin kohta tuossa Aaltosen kirjoituksessa on mielestäni se, että hän vertaa Jeesuksen opetuksien etiikkaa jopa koraaniin. En oikein ymmärrä logiikkaa, kun koraani on kirjoitettu 600 vuotta myöhemmin kuin Jeesus eli ja siinä on melko suoriakin lainauksia Raamatusta, vaikkakin tarkoitushakuisesti muunneltuina. Noista varsinaisista asiakysymyksistä voisi tähän sanoa sen verran, että käytännössä kaikki väitteet muiden uskontojen neitseestäsyntymislegendoista ja kolminaisuusopista ovat täysin virheellisiä. Yksikään väitetyistä hahmoista ei ole alkuperäisten tarinoiden mukaan syntynyt neitseestä, kun asiaa huolellisesti tarkastelee. Kysymys on siitä, että ihmishahmoisista jumalista on tarinoita monissa uskonnoista ja jotkin hahmot ovat tarinoiden mukaan äidin puolelta ihmisen jälkeläisiä isän ollessa ihmishahmoinen jumalolento mutta tällainen ajattelu ei tarkoita neitseellistä syntymää, kuten Aaltonen on kai asian väärin ymmärtänyt. Samantyyppisiä kertomuksia on ollut juutalaisuudenkin piirissä kautta aikojen, eikä niitä tarvitsisi lainata muualta, tosin sillä erotuksella, että juutalaiset kertomukset käsitellessään jotain jumalallista olentoa pitävät sitä kuitenkin luotuna, eivät Jumalana itsenään. Kolminaisuusopin osalta ei myöskään löydy vastaavuutta mainituista jumaluuksista, vaikka samaan perheeseen kuuluvia jumalolentoja on taruissa esiintynytkin. Ilmeisesti Aaltonen ei ole ymmärtänyt mitä kolminaisuudella kristinuskossa tarkoitetaan tai sitten kysymys tässäkin on vain kirjailijan ottamasta taiteellisesta vapaudesta. Jos haluaa lukea aiheesta käytyä keskustelua, niin laitan linkin keskustelupalstalle, jossa tätä on käsitelty. Siellä on mm. käyty läpi noita Aaltosen kirjoituksessa mainittujen tarujen jumalolentoja yksitellen ja huomautettu ettei niihin liity kirjoituksessa mainittuja tapahtumia kuten neitseellistä syntymää tai ristiinnaulitsemista. Täsmällisempää ja syvemmin historiaan paneutuvaa keskustelua voisi aiheesta olla silti hyvä käydä.
http://www.nakokulma.net/keskustelu/index.php?topic=2992.0
Aaltonen ei lainaa alkuperäisiä kirjoituksia, joihin viittaa, koska niistä ei ole löydettävissä tukea esitetyille väitteille. Tällainen yleinen vihjailu, että ehkä oikein sopivasti asioita vääntämällä voitaisiin tulkita näin, ei ole mitään muuta kuin henkilökohtainen uskontunnustus. Aaltonen ehkä uskoo oikeasti noin, vaikka epäilen hänen tulleen itsensäkään vakuuttuneeksi noista novellinsa tarinoista.
Yhteenvetona siis voi todeta, että suurin osa novellista on asiasisällön puolesta virheellistä ja ne kohdat joissa olisi jotain todellistakin takana, on saatu virheelliseksi suunnattomalla liioittelulla. Aaltonen on lainannut kristinuskosta tuttuja tapahtumia ja yrittää sovittaa niitä eri kulttuurien vanhoihin jumaltaruihin, mutta todella epäuskottavasti. Ehkä olisi syytä ottaa jokin yksittäinen väite tuolta kirjoituksesta keskustelun alle ja tutkia mitä todella tiedetään kun asiaan otetaankin historiallinen näkökulma. Myös tästä kansakuntien yhteisestä historiasta voisi saada mielenkiintoista keskustelua, siitä mitä samantyyppisiä asioita eri kulttuureissa on perimätietona säilynyt. Keskeinen havainto tietenkin on se, että monet Jeesukseen liittyvät tapahtumat on todellakin historian tutkimuksen kautta tuttuja, eikä erilaisista kuvitteellisista legendoista, joilla niilläkin voi olla juurensa jossain. Läpinäkyvän teennäiset väitteet siitä, että kristinuskoon olisi kopioitu tarinoita ja siten luotu uusi uskonto, ovat kyllä harvinaisen helposti osoitettavissa hölynpölyksi, mutta ehkäpä väitteitä ei tässä romaanissa ole tarkoituskaan esittää historiallisesti paikkansapitävinä. Ehkäpä tämän viimeisimmän lauseen haasteen myötä saamme aiheesta keskustelua. Muutamiin näistä asioista on viitattu jo tämän ketjun aloituskirjoituksessa, joten niihin en ole tässä ottanut kantaa.
länkytätä sinäkin.
Aihe on ilmeisen arka, koska aiheuttaa noinkin laajan vuodatuksen?
Te olette väsyneitä te hihhulit.
Keksikää välillä jotain uutta, vaikkapa uusi uskonto ja Jumala.
Sehän on sen perimmäinen saatanan tahto, että ihmiset perustaisivat uuden uskonnon ja tekisivät itselleen teko-jumalan, saatanan.
Siis kaiken jo aijemminkin sanomasi perusteella voisi jopa sanoa; Kyllä todella näyttää siltä, jotta olet hyvin perehtynyt vain satanismiin. Vaikutat jopa asiantuntijalta.
jo uuden uskonnon itsellesi tehnyt
Älä väistele totuutta itsestäsi luikertelija. ;)
totutta.
Kyllä. Olen mies.
Sinä taasen?
No mutta tästähän se keskustelu lähtee liikkeelle. Kirjoitukseni ei mielestäni ole pitkä, kun huomioi miten pitkästä kirjoituksesta siinä pyrin joitain pääkohtia tuomaan esille, paljon jäi sanomatta. Jos pidät tuota kommenttiani liian ankarana siinä mielessä, että pitäisin siinä perusteetta jotain Aaltosen väitteitä liioiteltuina tai väärinä, niin tarkastellaan yhdessä niitä kohtia. Toivon, että otat vain yksittäisen tai pari yksittäistä kohtaa, joihin olisi sitten mahdollisuus paneutua hieman syvemmälle ja tutkia niitä myös ilman ideologisia värityksiä.
ja koska itse et kykene edes samantasoiseen argumentointiin aaltosen kanssa, niin antaa olla.
Hihhuloitumisesi paistaa turhan pahasti läpi kirjoituksestasi.
Ainakin tarjoan mahdollisuutta keskustelulle, eikö sinua kiinnosta löytää varmaoja perusteita sille miten asiat todellisuudessa on? Keskustelu voisi tuoda sellaiseen etsintään monta hyvää näkökulmaa. Aaltosen tekstiin on vaikea suhtautua oikein historiallisena kirjoituksena, kun se sisältää väärää informaatiota, tämä ainakin on todistettavissa oleva asia. Missä määrin väärää tietoa tekstissä on, siitä voisimme keskustella ja tutustua tekstiin paremmin.
Sinulla oli lukuisia väitteitä. Yhdellekkään ei ole parempaa todistus aineistoa kuin raamattu, joka on tietolähteenä hyvin epäluotettava. Vai onko jotain todistetta. Väitteesi on niin kummallinen ja outo, että vaadin kyllä todisteita. Sinä väität, että olisi elänyt joku "messias".
Koko tekstisi sivuaa jumalaa, jota en ole nähnyt missään lehdissä, historian kirjoissa, tai TV:ssä. Voisitko toki selittää, mistä voisin tavoittaa tämän "jumalan" kuka ikinä hän sitten onkin.
Puhut myös jonkun "Jeesuksen" ihmeteista. Tästäkään en ole kuullut. Tapahtuiko se ihan hiljattain? Sitä ei ainakaan mainita missään TV-uutisissa. Eikä häntä kyllä mainita historiankirjoissakaan. Tästä ilmeisesti ilmeisesti puhutaan "raamatussa". Tämä vaikuttaa kummalliselta, että se ainut paikka, missä Jeesuksesta puhutaan. Ainut paikka, missä puhutaan hänen ihmeistään. Kummallista, miksi tälläisiä ei mainita MISSÄÄN aikalaisten kirjoituksissa? Vai olenko erehtynyt, mainitaanko hänet jossain? Kerro toki, jos näin on.
Mukavaa, että luit kirjoitukseni nyt, ellet ole kuullut aikaisemmin näistä asioista. Kyllä niistä historian kirjoituksissa on mainintoja, koska kirjoitukseni käsittelee henkilöä, jonka vaikutus koko maailman historiaan on suurempi kuin kenenkään toisen. Kysymys on maailman tunnetuimmasta miehestä, Jeesuksesta. Hänestä on kerrottu kyllä lehdissä, sillä Suomessakin toimii useita kustantamoja, jotka tuottavat ainoastaan hänestä kertovaa materiaalia lehtien ja kirjojen muodossa, myös televisiossa hänestä kerrotaan viikoittain lähes kaikilla kanavilla jotain ja maailmanlaajuisten satelliittikanavien lisäksi Suomessakin on myös yksi tv kanava, joka keskittyy kertomaan ainoastaan hänestä, tosin näkyvyysalue ei ole vielä kovin laaja http://www.tv7.fi/ Myös radiossa Jeesuksesta kerrotaan useillakin kanavilla, mutta erityisesti sitä varten perustetulla lähes koko maan kattavalla, myös internetin kautta toimivalla radioasemalla http://www.radiodei.fi/
Historiaan ei voi kovin paljoa tutustua törmäämättä Jeesukseen ja hänen vaikutukseensa kokonaisten yhteiskuntien perusrakenteissakin. Hänen puheitaan on käännetty noin 2400 eri kielelle ja ainoastaan pienet paikalliset kielet, jotka ovat usein pienten heimojen omia murteita, ovat vailla kirjallista materiaalia hänestä. Voisi sanoa, että lähes kaikilla maailman ihmisillä on jo nyt mahdollisuus lukea Jeesuksen opetuksia jollain osaamallaan kielellä.
Jumaluus taas on jo käsitteenä sellainen asia, että se kertoo kysymyksen olevan jostain, joka ei kuulu tähän näkyvään maailmaan, luomakuntaan jossa elämme, vaan on olemukseltaan toisenlainen. Jumalan olemukseen liittyy asioita, joita meidän on vaikea käsittää, kuten ikuinen olemassa oleminen, muuttumattomuus ja muita sellaisia kuvaavia käsitteitä, joita ei voida käyttää mistään muusta havaintopiiriimme kuuluvasta asiasta. Lasken tässä Jumalan kuitenkin kuuluvan havaintopiiriimme, koska hän ei piileskele maailmankaikkeuden kulissien takana, vaan toimii ohjaajan paikalla ja vaikuttaa myös näkyvässä maailmassamme.
Jumala myös tahtoo ilmoittaa itsensä ihmisille. Hän on ennalta kertonut monia maailman tapahtumia, hyvinkin yksityiskohtaisesti ja painottaa kertoneensa niitä siksi, että ihmiset voisivat käsittää hänen olevan kaiken takana, että kaikki tapahtumat ovat hänen käsissään, eikä mikään ulotu hänen vaikutuspiirinsä ulkopuolelle. Näitä asioita tutkiessa tulee väistämättä siihen päätelmään, että niin on tapahtunut, kuin Jumala on ennalta ilmoittanut. Ilmoituksia ihmiset ovat kautta aikojen kirjanneet ylös ja niitä löytyy myös kirjallisessa muodossa, joita nykyisetkin arkeologit aika ajoin löytävät.
Kuitenkaan ihmistä ei vakuuta ulkoiset todisteet silloin, jos omista syistään ei halua ottaa niitä vakavasti. Jos kokee, että Jeesuksen opetukset tuomitsevat ihmisen ja kutsuvat parannuksen tekemiseen ja armoon, eikä kuitenkaan itse halua sitä, niin silloin ihminen jättää mieluummin koko asian huomioimatta vaikka se olisi itselle tuhoisa päätös ja johtaisi totuuden kiertämiseen. Eihän suomalaista miestä vakuuta edes naapurin todistelut jonkin asian puolesta, vaan usein vielä ollaan ihan periaatteesta erimieltä naapurin kanssa, olipa kysymys melkein mistä tahansa näin leikillisesti sanottuna. Mutta se kertoo jotain ihmisluonnon itsekeskeisyydestä, ihminen vaatii todisteita, jotka voi itse kokea, tai voi olla ettei suostu pitämään edes muiden kokemuksia aitoina.
Jumala onkin nähnyt hyväksi ilmoittaa itsestään myös näin. Ei ainoastaan luomakunnassaan, historian tapahtumissa, kansojen vaiheissa, Jeesuksessa hänen eläessään maan päällä, Sanassaan jonka on antanut, vaan myös henkilökohtaisesti, koska vasta se lopulta riittää ihmiselle. Puhutaan Jeesuksen kohtaamisen salaisuudesta ja se on ihan hyvä kuvaus tapahtumasta ja kertoo mistä siinä on kysymys. Silloin saadaan varmuus siitä, että Jeesus elää tälläkin hetkellä, että kuolleista nouseminen on todellinen tapahtuma ja että hänen lupauksensa ovat luotettavia.
Meitä ihmisiä kaikkein eniten koskettava yksityiskohta tässä asiassa on se, että Jumala on antanut meille lupauksia. Siis vaikka kaikki muu olisi vai jotain teoriaa, niin kuitenkin lupausten toteutuminen on merkki teorian toimivuudesta. Kuitenkaan kaikki muukaan ei ole teoriaa, on historia, on nyt jo toteutuneet ennustukset, on todella monenlaisia ulkokohtaisia osoituksia Jumalasta, mutta myös se sisäinen on saatava ennen kuin kaiken toden voi uskoa todeksi.
Raamatusta sen verran tähän vielä, että kyllä kirjoituksia on paljon enemmänkin olemassa. Ne kertomukset, jotka nyt tunnemme Raamatun kirjoituksina, ovat olleet niitä, joilla on ollut tietty luotettavuus jo syntyhetkestään alkaen. On tiedetty kuka on kirjoittanut Jumalalta saamansa sanoman, missä ja milloin. On tunnettu kirjoittajan luotettavuus oman yhteiskuntansa keskellä ja hänen omistautumisensa Jumalalle. On tiedetty että se mies mieluummin kuolisi, kuin väittäisi valheellisesti saaneensa Jumalalta sanoman. Useissa kirjoituksissa on myös joitain lyhyen aikavälin profetioita, jotka ovat toteutuneet omana aikanaan ja kirjoitus on uskottu kaikki nämä perusasiat huomioiden luotettavaksi myös pitemmän aikavälin ennusteissa ja muissa kohdissaan. Näitä pitemmän aikavälin ennusteitahan me jo näemme toteutuneen, sellaisia joita kirjoitusten aikalaiset eivät nähneet. UT kirjoituksiksi ovat valikoituneet vain ne, jotka ovat Jeesuksen aikalaisten kirjoituksia, eivät ihmiset silloin uskoneet jos joku kirjoitti vaikka ei ollut itse paikalla.
Sellaiset tekstit ovat valikoituneet jo alun perin pois, joiden alkuperästä ei ole tietoa, joiden kirjoitushetkestä ei ole selvyyttä, joissa on todisteluja henkilöstä jonka lähipiiriin ei kirjoittaja itse kuulunut. Sellaisia kirjoituksia on paljonkin olemassa, mutta ne joita on alusta asti pidetty luotettavina, on koottu yksiin kansiin ja meillä Suomessa sitä kutsutaan Raamatuksi. Aika kätevää, vai mitä? Muistakin kirjoituksista on erilaisia kokoelmia, kuten UT:n apokryfit jne.
Tässä nyt on joitain asioita jo tullut keskustelun pohjustukseksi, ehkäpä näistä jo päästään jatkamaan.
Kristinusko taisi olla juuri parhaimmillaan pienenä vallankumouksellisena aatteena, joka vesittyi pahasti muuttuessaan valtauskonnoksi sekä politiikan välikappaleeksi.
Jeesus-nimisen henkilön alkuperäinen sanoma hukkui moniin muiden lausumiin, jotka hänen suuhunsa on istutettu.
viimeistään silloin kun poliittisin perustein kirkolliskokous teki jeesuksesta jumalan.
Eikä samansuuntainen säätäminen pyhän hengen keksimisellä ole sekään ollut eduksi.
Muutoinhan tuo olisi edelleen ihan käypäinen usko - paimentolaiskansalle.
Ensimmäisen kirkolliskokouksen aikaan jo uskonto toimi valtapolitiikan välikappaleena...
Nikean kirkolliskokous (325), jossa ensimmäistä kertaa vainojen jälkeen oli mahdollisuus tarkastella kristinuskon perimmäistä olemusta oli hyvin yksinkertainen tilaisuus. Siihen mennessä oli jo tullut esille joitain gnostilaisia tulkintoja, jotka olivat vaarassa hämärtää alkuperäisen kristinuskon sisältöä joillain alueilla. Oli hyvä, että alkuperäisen uskon syvin sanoma ja kristinuskolla alusta asti ollut sisältö saatiin vahvistettua yksiselitteisen uskontunnuksen muodossa. Nikean uskontunnustus sisältää samat asiat kuin apostolinen uskontunnuskin, siinä ei ole mitään enemmän, eikä myöskään ole jätetty pois mitään, mitä usko Jeesukseen alusta asti on käsittänyt. Se siis vain vahvisti ensimmäistä kertaa virallisesti alkuperäisen uskon Jeesukseen myös kirkon uskoksi. Tiedämme toki, että lännen katolisessa kirkossa on sen jälkeen tullut monenlaisia asioita, jotka eivät enää seuraakaan alkuperäisen uskon viitoittamaa tietä ja oli hyvä, että uskonpuhdistus tapahtui, koska se toi jälleen alkuperäisen uskon sisällön yleiseen tietoisuuteen.
Nikeassa 325 Rooman keisarilla Konstanniuksella oli paineita saada aikaan yksi yhtenäinen valtiouskonto ja hän ei edes ollut saanut kastetta ja näin ei virallisesti tunnustanut kristinuskoa (jonka hän sai myöhemmin ennen kuolemaansa).
Nikean kokous oli ristiriitainen, jossa Konstantanius pitkälle ratkaisi, mihin suuntaan K-kirkko/uskonto lähti kehittymään.
Tämä keskustelu on ihan mielenkiintoista, kun samassa ketjussa kristinuskoa syytetään siitä, että olisi ottanut vaikutteita muista uskonnoista. Nikean kirkolliskokous taas osoittaa miten määrätietoisesti ulkopuolisia vaikutteita ei hyväksytty kristinuskon sisällä. Siis tuossa kokouksessa torjuttiin arieolainen harhaoppi, joka ei ollut alkuperäisen kristinuskon mukainen, vaan oli ottanut gnostilaisia vaikutteita ja oli siten jonkinlainen ”sekauskonto”. Siitä kokouksessa oli kysymys, mutta kerropa mihin perustat väitteen jonka mukaan Konstantinus olisi vaikuttanut päätökseen, hänhän itse kääntyi kristityksi vasta vähän ennen kuolemaansa.
Erityisesti kun huomioidaan, ettei kokouksessa päätetty mistään uudesta suunnasta, vaan nimenomaisesti alkuperäisen kristinuskon säilyttämisestä seurakunnissa siinä muodossa kuin se on alusta asti ollut tunnettu.
Konstantinius kutsui kirkolliskokouksen koolle, kuunteli eri oppien edustajien mielipiteitä, halusi löytää Rooman sisäisen hajaannuksen yhdistävää uutta uskontoa, päätyi kannattamaan ns. virallista kantaa, vaikka sen kannatus ei ollut kokouksessa enemmistönä.
Virallisessa kristinuskossa on yhtäläisyyksiä muihin vanhempiin uskontoihin, joka sekin on oma mielenkiintoinen aihe, ja joista on palstoilla aiemmin ollut juttua.
Nikeassa selkiintyi virallinen linja ja hävinneet kannat julistettiin harhaopeiksi ja niitä koskevat kirjoitukset määrättiin tuhottaviksi.
Virallista oppia tukevat kirjoitukset päätettiin kaonisoida. Huomiota herättävää on, että vasta toisessa kirkolliskokouksessa Pyhä Henki julistettiin Jumalan kolmanneksi persoonaksi.
Ja riita Pyhän Hengen olemuksesta johti lopulta idän ja lännen kirkon eroon.
Voittajien ja häviäjien välillä saattaa olla hyvin hiuksenhieno ero, mutta voittajat ovat niitä, jotka historian kirjoittavat.
Tuollainen kuvaus vaikuttaa kyllä mielenkiintoiselta, jos pitää salaliittoteorioista. Kuitenkin kristillisen uskon sisältö on määritetty ensimmäisellä vuosisadalla Jeesuksen ja apostolien toimesta. Meillä on valtava määrä tietoa siitä miten ensimmäisen, toisen ja kolmannen vuosisadan kristityt uskoivat.
Nikean kirkolliskokouksen jälkeen uskottiin edelleen samoin, eikä Nikean kokous ole ensimmäinen kirkolliskokous, vaan ensimmäinen oli 40-50 lukujen taitteessa. Siitä voit lukea Apostolien tekojen 15. luvusta. Nikeassa oli ensimmäinen ns. ekumeeninen kokous, mutta kirkolliskokouksia oli sitä ennen pari muutakin.
Areiolaisuus, joka tuossa kokouksessa oli puheenaiheena, ei edusta alkuperäistä kristinuskoa, jos sitä voi sanoa kristinuskoksi ollenkaan ja Nikean kokouksen ansiosta se ei levinnytkään kristillisiin seurakuntiin.
jonka yksiytyiskohtia säädettiin myöhemmin.
Mm. Jeesuksen jumaluus ja pyhä henki.
Kirkolliskokouksessa oli lähtökohtana se, että tiedettiin hyvin selvästi mitä oli todella tapahtunut. Tiedettiin Jeesuksen itsensä antama todistus itsestään, tiedettiin tunnustekojen merkitys, tiedettiin mitä ylösnouseminen merkitsi. Nämä kaikki asiat olivat lähtökohtana, kun samaan aikaan areiolaisen, jostain uskonnoista vaikutteita ottaneet käsitykset pyrittiin tuomaan kristillisiin seurakuntiin. Ei kysymys ole sen ihmeellisemmästä asiasta, tämä pyrkimys torjuttiin Nikean kirkolliskokouksessa.
tai sitten et edes ole kiinnostunut mitä ja miksi tapahtui.
Niin, kyllä kristinuskoon kuuluu erottamattomasti tuokin henkilökohtainen usko ja siihen myös mystiikka. Kristinuskon mysteeri on syvä ja mielenkiintoinen. Kuitenkin tässä keskustelussa ei ole kysymys minun uskostani, vaan tapahtumista, joihun voi tutustua historiallisista lähteistä. En taida nyt näistä kirjoittaa pitemmin, koska näitä molempia puolia hieman jo yritin hahmotella tuolla toisessa kirjoituksessa:
http://www.nakokulma.net/keskustelu/index.php?topic=3894.0