Miksi te ette luota omaan kirjaanne?

On tämä palsta joskus surullista luettavaa.
Ei siksi, että täällä olisi liian vähän Raamattua. Vaan siksi, että ne, jotka väittävät siihen eniten nojaavansa, eivät oikeasti usko siihen, mitä siellä selvästi sanotaan.

Eikö ole merkillistä?

Suu käy kovaa “harhaopista” ja “eksytyksestä”, mutta kun Uuden Testamentin sivuilla seisoo kirkas, suora lupaus koko maailman sovituksesta, niin se ohitetaan kuin kiusallinen sääennuste.

1. Joh. 2:2
“Hän on meidän syntiemme sovitus, eikä vain meidän, vaan myös koko maailman.”

Ei siinä sanota “vain meidän uskovien maailman” eikä “vain niiden maailman, jotka tajuavat asian ajoissa” vaan KOKO MAAILMAN.
Ja silti täällä toistellaan, että “tuollaista oppia ei ole UT:ssa”.

Mikä siinä mättää? Eikö omaan kirjaan uskalleta luottaa?

Paavali sanoo vielä painavammin:

Kol. 1:19–20
“Sillä Jumala näki hyväksi… sovittaa itsensä kanssa kaiken, tehden rauhan hänen ristinsä verellä – hänen kauttaan, sekä maan päällä että taivaissa olevat.”

Jos tuo ei ole universaali sovitus, niin mikä sitten on?
Vai pitäisikö Paavalin kynääkin korjata, että sopisi paremmin nykyisten “pienten porttien” ja “valittujen klubien” oppirakennelmiin?

Tämän palstan “eksytystä” vastustavat äänekkäät uskovat paljastavat tahtomattaan kaksi asiaa:

1. He eivät luota, että Jumala tekee, mitä sanoo.
2. He tarvitsevat kadotuksen uhkaa pitääkseen yllä omaa hengellistä ylemmyyttään.

Koko systeemi romahtaa, jos sovitus on todella täydellinen. Silloin ei tarvita kerhoja, portinvartijoita, eikä ihmisten “viime hetken” päätöksiä. Silloin Kristus on todella “kaiken pää ja täyttäjä kaikessa” (Ef. 1:23).

Ehkä tämä on se todellinen eksytys: ei se, että joku uskoo koko maailman pelastuvan, vaan se, että joku väittää Jumalan armon loppuvan kesken.