ANTIKRISTUKSEN PALJASTAMINEN
Kautta vuosisatojen ovat Raamatun profetioiden tutkijat olleet kiinnostuneita antikristuksen olemuksesta ja persoonasta. Monia antikristillisiä persoonia onkin esiintynyt historian saatossa. Ne ovat olleet esikuvana lopulliselle antikristukselle. Tällaisia persoonia ovat olleet mm. Vanhan testamentin antikristukseksi kutsuttu Antiokus Epifanes, joka toimi yli kaksi vuosituhatta sitten (Dan.8), ja nykyajassa Saksan Adolf Hitler. Mutta he eivät täytä Raamatun antikristukselle asettamia tunnusmerkkejä, mm. että he nousevat kristillisyyden keskeltä. 1 Joh. 2:18,19.
Monta antikristusta oli jo Johanneksen päivinä: ”Jeesus vastasi ja sanoi heille: 'Katsokaa, ettei kukaan teitä eksytä. Sillä monta tulee minun nimessäni sanoen: 'Minä olen Kristus', ja he eksyttävät monta...Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin'." (Mat.24:4-5, 24).
"Lapsukaiset, nyt on viimeinen aika. Ja niin kuin te olette kuulleet, että antikristus tulee, niin onkin nyt monta antikristusta ilmaantunut; siitä me tiedämme, että nyt on viimeinen aika" (1.Joh.2:18).
Hyvin monilla uskovilla on se virheellinen käsitys, että maailma kulkee omaa tietänsä melko mukavasti siihen saakka, kunnes lopun ajassa tulee antikristus, joka tyrannisoi koko maailmaa hetken aikaa. Tähän virheelliseen käsitykseen kuuluu myöskin se, että antikristuksen ilmaantuessa seurakunta on muka jo pois maan päältä, eikä näin ollen joudu kokemaan mitään vaivaa tai ahdistusta ennen ylöstempausta.
Raamattu opettaa kuitenkin toisella tavalla. Jumalan Sanassa ei ole sellaista käsitettä kuin yksi ainoa antikristus. Kun Jeesus puhui tulemuksensa merkeistä, Hän mainitsi, että tulee monia vääriä kristuksia.
Puhuessaan laittomuuden salaisuuden vaikutuksesta apostolisena aikana, Paavali mainitsee jonkin pidättävän tekijän estävän laittomuuden ihmisen eli antikristuksen ilmestymisen (2.Tes.2:1-12). Paavalin teksti itsessään paljastaa sen, että ensin täytyy luopumuksen tapahtua. Niin kauan kuin apostolit valvoivat alkuseurakuntaa, ei luopumus ja antikristillinen eksytys saanut valtaa, mutta Paavali varoitti, että hänen lähtönsä jälkeen raatelevat sudet, väärät profeetat, tulevat hajottamaan Jumalan seurakunnan eksytyksellään ja silloin pidättävä tekijä, Jumalan Sanan totuus, on väistynyt ja laittomuuden ihminen pääsee ilmestymään totuudesta luopuneeseen seurakuntaan (Ap.t.20:17-18; 28-32; Mat.7:15; 2.Tes.2:1-12; Ps.119:142, 160).
Muutama vuosikymmen myöhemmin, apostoli Johanneksen vielä eläessä, villitsevät ja eksyttävät antikristukset olivat jo tekemässä työtään seurakunnan keskuudessa. Apostoli mainitsee, että jo hänen päivinään oli monta antikristusta ilmaantunut. Kun siis puhumme antikristuksesta, meidän on ymmärrettävä, että Raamattu puhuu monista antikristuksista, aina alkuseurakunnan päivistä asti, esikuvallisessa mielessä jopa vanhan liiton päivistä asti. Voimme sanoa, että olemme eläneet tavallaan jo n. 2000 vuotta antikristillisessä ajassa, monien antikristuksien keskellä (1.Joh.4:1-3). Se antikristus, joka tulee lopussa, Jeesuksen tulemuksen läheisyydessä, on siten vain viimeinen ja lopullinen täyttymys antikristuksien vuosituhantisessa historiassa.
Keitä sitten olivat nämä apostoli Johanneksen aikaiset antikristukset? Ensinnäkin ne olivat Jumalan seurakuntaa ja uskovia villitseviä ja eksyttäviä henkilöitä, vääriä profeettoja ja vääriä Kristuksia, joita tuohon aikaan esiintyi runsaasti, niin kuin on esiintynyt kautta seurakunnan historian.
Myös keisarit korottivat itsensä Jumalan asemaan ja vaativat itselleen palvontaa. Mutta alkuseurakunnan uskovat eivät suostuneet kumartamaan keisaria jumalana ja siitä seurasi veristä vainoa ja marttyyrien veri virtasi. Apostoli Johanneskin joutui kokemaan tätä vainoa, ollessaan Patmos luodolla vankeudessa (96 jKr.) keisari Domitianuksen hallitessa (81-96 jKr.; Ilm.1:9).
Rooman keisarin istuin oli uskovia vainoavan antikristuksen istuin. Rooman keisarinistuimen ja samalla antikristuksen istuimen perillinen on tämän päivän paavinistuin. Leo I (440-461 jKr.) oli ensimmäinen Rooman keisari, joka käytti itsestään paavin eli pyhän isän arvoa. Maallinen keisarinistuin muuttui näin hengelliseksi Rooman paavinistuimeksi.
Paavi on siis antikristus, joka tuhotaan Jeesuksen Kristuksen tulemuksessa: ” jonka Herra Jeesus on surmaava suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulemuksensa kirkkaudella.” 2 Tess. 2:8.
Kautta vuosisatojen ovat Raamatun profetioiden tutkijat olleet kiinnostuneita antikristuksen olemuksesta ja persoonasta. Monia antikristillisiä persoonia onkin esiintynyt historian saatossa. Ne ovat olleet esikuvana lopulliselle antikristukselle. Tällaisia persoonia ovat olleet mm. Vanhan testamentin antikristukseksi kutsuttu Antiokus Epifanes, joka toimi yli kaksi vuosituhatta sitten (Dan.8), ja nykyajassa Saksan Adolf Hitler. Mutta he eivät täytä Raamatun antikristukselle asettamia tunnusmerkkejä, mm. että he nousevat kristillisyyden keskeltä. 1 Joh. 2:18,19.
Monta antikristusta oli jo Johanneksen päivinä: ”Jeesus vastasi ja sanoi heille: 'Katsokaa, ettei kukaan teitä eksytä. Sillä monta tulee minun nimessäni sanoen: 'Minä olen Kristus', ja he eksyttävät monta...Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin'." (Mat.24:4-5, 24).
"Lapsukaiset, nyt on viimeinen aika. Ja niin kuin te olette kuulleet, että antikristus tulee, niin onkin nyt monta antikristusta ilmaantunut; siitä me tiedämme, että nyt on viimeinen aika" (1.Joh.2:18).
Hyvin monilla uskovilla on se virheellinen käsitys, että maailma kulkee omaa tietänsä melko mukavasti siihen saakka, kunnes lopun ajassa tulee antikristus, joka tyrannisoi koko maailmaa hetken aikaa. Tähän virheelliseen käsitykseen kuuluu myöskin se, että antikristuksen ilmaantuessa seurakunta on muka jo pois maan päältä, eikä näin ollen joudu kokemaan mitään vaivaa tai ahdistusta ennen ylöstempausta.
Raamattu opettaa kuitenkin toisella tavalla. Jumalan Sanassa ei ole sellaista käsitettä kuin yksi ainoa antikristus. Kun Jeesus puhui tulemuksensa merkeistä, Hän mainitsi, että tulee monia vääriä kristuksia.
Puhuessaan laittomuuden salaisuuden vaikutuksesta apostolisena aikana, Paavali mainitsee jonkin pidättävän tekijän estävän laittomuuden ihmisen eli antikristuksen ilmestymisen (2.Tes.2:1-12). Paavalin teksti itsessään paljastaa sen, että ensin täytyy luopumuksen tapahtua. Niin kauan kuin apostolit valvoivat alkuseurakuntaa, ei luopumus ja antikristillinen eksytys saanut valtaa, mutta Paavali varoitti, että hänen lähtönsä jälkeen raatelevat sudet, väärät profeetat, tulevat hajottamaan Jumalan seurakunnan eksytyksellään ja silloin pidättävä tekijä, Jumalan Sanan totuus, on väistynyt ja laittomuuden ihminen pääsee ilmestymään totuudesta luopuneeseen seurakuntaan (Ap.t.20:17-18; 28-32; Mat.7:15; 2.Tes.2:1-12; Ps.119:142, 160).
Muutama vuosikymmen myöhemmin, apostoli Johanneksen vielä eläessä, villitsevät ja eksyttävät antikristukset olivat jo tekemässä työtään seurakunnan keskuudessa. Apostoli mainitsee, että jo hänen päivinään oli monta antikristusta ilmaantunut. Kun siis puhumme antikristuksesta, meidän on ymmärrettävä, että Raamattu puhuu monista antikristuksista, aina alkuseurakunnan päivistä asti, esikuvallisessa mielessä jopa vanhan liiton päivistä asti. Voimme sanoa, että olemme eläneet tavallaan jo n. 2000 vuotta antikristillisessä ajassa, monien antikristuksien keskellä (1.Joh.4:1-3). Se antikristus, joka tulee lopussa, Jeesuksen tulemuksen läheisyydessä, on siten vain viimeinen ja lopullinen täyttymys antikristuksien vuosituhantisessa historiassa.
Keitä sitten olivat nämä apostoli Johanneksen aikaiset antikristukset? Ensinnäkin ne olivat Jumalan seurakuntaa ja uskovia villitseviä ja eksyttäviä henkilöitä, vääriä profeettoja ja vääriä Kristuksia, joita tuohon aikaan esiintyi runsaasti, niin kuin on esiintynyt kautta seurakunnan historian.
Myös keisarit korottivat itsensä Jumalan asemaan ja vaativat itselleen palvontaa. Mutta alkuseurakunnan uskovat eivät suostuneet kumartamaan keisaria jumalana ja siitä seurasi veristä vainoa ja marttyyrien veri virtasi. Apostoli Johanneskin joutui kokemaan tätä vainoa, ollessaan Patmos luodolla vankeudessa (96 jKr.) keisari Domitianuksen hallitessa (81-96 jKr.; Ilm.1:9).
Rooman keisarin istuin oli uskovia vainoavan antikristuksen istuin. Rooman keisarinistuimen ja samalla antikristuksen istuimen perillinen on tämän päivän paavinistuin. Leo I (440-461 jKr.) oli ensimmäinen Rooman keisari, joka käytti itsestään paavin eli pyhän isän arvoa. Maallinen keisarinistuin muuttui näin hengelliseksi Rooman paavinistuimeksi.
Paavi on siis antikristus, joka tuhotaan Jeesuksen Kristuksen tulemuksessa: ” jonka Herra Jeesus on surmaava suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulemuksensa kirkkaudella.” 2 Tess. 2:8.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hyvää sanaa. Mutta opetusta tästäkin asiasta on tarjolla liikaa. Tämä artikkeli yksistään olisi riittävä.
Amplified Biblessä mainitaan, että Daniel 8:n lopullinen toteutuminen tapahtuu lopunaikana.
23”Heidän hallituskautensa loppuvaiheessa, kun rikkomukset ovat päättyneet, nousee valtaan röyhkeä ja juonitteluissa ja oveluudessa taitava kuningas.
24”Hänen valtansa on mahtava, mutta ei hänen omasta voimastaan; Ja hän turmelee ja tuhoaa hämmästyttävällä tavalla Ja [hän] menestyy ja tekee juuri niin kuin haluaa; Hän turmelee ja tuhoaa mahtavat miehet ja pyhän kansan.
25 "Ja hänen oveluudellaan Hän saa petoksen onnistumaan käsillään (vaikutusvallallaan); Hän suurentaa itseään mielessään, Hän turmelee ja tuhoaa monet, jotka nauttivat väärästä turvallisuuden tunteesta. Hän myös nousee vastustamaan ruhtinaiden ruhtinasta,
Mutta hänet murskataan, eikä ihmisen käden toimesta [vaan Jumalan käden toimesta].
26”Iltaisin ja aamuisin nähty näky, Joka [sinulle] on kerrottu, on totta.
Mutta pidä näky salassa, sillä se koskee monia päiviä kaukaisessa tulevaisuudessa.”
- Jakeiden 23–25:n profetian lopullinen täyttyminen liittyy todennäköisesti Antikristukseen ja ahdistuksen aikaan. -
https://biblehub.com/amp/daniel/8.htm
Translated with DeepL.com (free version)
Voi hyvinkin olla niin, että antikristus saa nyt lopunaikana uudestaan suuren vallan. Ovathan EU valtioiden johtajat jo esittäneet, että tarvitaan yli kansallisuusrajojen toimiva yksi Euroopan johtaja. Paavi antikristus olisi siihen sopiva henkilö.
Ne suuret ihmeteot ovat vain jääneet siltä antikristukselta tekemättä.
Vanha seniilini vain höpisee joutavia.
Eivät ne ole ihmetekoja.