Rukousvastausten teologia

Sain rukousvastauksen, tai sanotaan mieluummin, että tulkitsin tapahtuman rukousvastaukseksi. Tämä vastaus toteutui toisten ihmisten toiminnan kautta, mikä pani minut miettimään rukousvastausten teologiaa.

Asia on mutkaton, jos Jumala toimii suoraan, jos esimerkiksi sairas rukoilee parantumista ja Jumala parantaa hänet ihmeellisesti ilman ihmiskätten työtä.

Mutta jos rukousvastaus toteutuu toisten ihmisten toiminnan kautta, asia voidaan ymmärtää ainakin kahdella tavalla:

1) Molinistinen ratkaisu. Tämän ratkaisun mukaan ihmiset ovat vapaita ja Jumala ottaa maailmaa luodessaan huomioon ihmisten vapauden. Rukousvastauksen tapauksessa tämä tarkoittaisi sitä, että koska minä vapaasta tahdostani rukoilen jotakin ja koska Jumala tahtoo vastata tähän rukoukseen, Jumala luo sellaisen maailman, jossa joku muu myöhemmin vapaasta tahdostaan tekee jotakin, minkä minä koen vastaukseksi rukoukseeni.

2) Deterministinen ratkaisu. Tämän ratkaisun mukaan Jumala luo maailman säätämyksensä mukaan ja tästä säätämyksestä riippuu, mitä ihmiset tekevät. Ihmiset eivät ole vapaita. Tässä tapauksessa Jumala voi säätää, että minä rukoilen jotakin ja että joku muu myöhemmin tekee jotakin, minkä minä koen vastaukseksi rukoukseeni.

Sitten mietin sitä, että jos jonkun toiminta on vastaus minun rukoukseeni, myös minun toimintani voi olla vastaus jonkun muun rukoukseen. Edellä kuvattujen vaihtoehtojen valossa näyttää siltä, että ihminen tekee asioita omista syistään (tai determinismin tapauksessa ilmeisesti luulee tekevänsä) ja nämä asiat tai näiden asioiden luonnolliset seuraukset koituvat rukousvastaukseksi jollekulle muulle.

Voidaan kuvitella myös sellainen tapaus, että Jumala erikseen kehottaa jotakuta yksittäistä ihmistä tekemään jotakin. Tällöin ihminen ei tee jotakin omista syistään, vaan saamansa kehotuksen vuoksi. Molinismin tapauksessa ihmisellä olisi vapaus jättää kehotus huomiotta ja olla tekemättä sitä, mihin häntä kehotettiin. Mutta tietysti jos Jumala tahtoo vastata jonkun rukoukseen jonkun toisen ihmisen toiminnan kautta, hän kehottaa vain sellaista ihmistä, jonka hän tietää noudattavan kehotusta. Tämä on ikään kuin kudottu sisään molinistiseen järjestykseen. Determinismin tapauksessa sekä kehotus että kehotuksen noudattaminen ovat ennaltasäädettyjä.

Tässä vaiheessa heräsi kysymys, olenko minä tuntenut sellaista kehotusta. Näyttää siltä, että olen. Tämä kehotus ilmeni tarpeena tehdä jotakin, mitä en tavallisesti tee, koska olen paha ihminen. Olisin voinut jättää sen tekemättä, mutta en jättänyt, vaan tein sen. Tämä voisi olla jonkun rukousvastaus (en sano, että on, vaan että voisi olla).