Haluaisin tietää millaista kantaa löytyy uudelleen avioitumiseen? Mielestäni kysymys on kipakka. Raamattu sanoo, että joka nai erotetun tekee huorin. Muistaakseni Raamattu sanoo paljon muutakin asiasta, en vaan muista kohtia. Kysymys on lähellä minua, koska tuttavapiirissäni(vl)on tapahtunut uudelleen avioituminen. Kyseisessä tapauksessa oli kysymys avioerosta, ei puolison kuolemasta. Puolison kuollessahan tilanne on selvä.
Toinen osapuoli tuli hyljätyksi ja meni uusiin naimisiin. Hylkäävä osapuoli ei halunnut olla enää uskomassa. Aikaisemman avioliiton lapset ovat nyt mukana tässä uudessa liitossa. Luther on sanonut, että katolisten säädös siitä, että erotettu ei saa avioitua uudelleen on väärä. Mutta onko tälle perusteluja Raamatusta? Luther ei niitä ainakaan tässä yhteydessä esittänyt.
Olisin erityisen kiinnostunut vanhoillislestadiolaisten näkemyksistä ja mahdollisesti siitä onko asiasta olemassa jotain yhteistä linjaa, julkilausumaa tai jotain? Toki muidenkin näkemykset ovat tervetulleita. Ja toivoisin, että asiaa voitaisiin perustella mahdollisimman pitkälle Raamatulla.
Uudelleen avioituminen?
28
4792
Vastaukset
- minä itse
näkemykseni on, että en ala tuomitsemaan.
kukin tehköön niinkuin haluaa ja saa vastata siitä viimeisellä tuomiolla. - LOB
Vanhoillislestadiolaisuudessa on pitädytty siinä yksinkertaisessa Raamatun totuudessa, että sekä eroaminen että uudelleen avioituminen ovat syntejä. Eroaja tekee väärin. Niin myös uudelleen naimisiin menevä, oli hän sitten hylkääjä tai hylätty osapuoli. Tästä on Raamatussa selkeä opetus, ja se perustuu siihen totuuteen, että avioliiton voimassaolo päättyy Jumalan edessä kuolemaan. Eli tässä valossa voimme käsittää uudelleen avioitumisen kaksinnaimisena.
Tämä asia on hyvin kipeä, varsinkin silloin jos uudelleen naimisiin mennyt saa parannuksen armon. Niissä tilanteissa olemme opettaneet, että tulee pysyä siinä toisessa avioliitossa eikä lähteä enää eroamaan ja rikkomaan lisää ihmissuhteita. Usein palaaminen vanhaan liittoon ei ole edes mahdollista.- Purcu
Kiitos hyvästä vastauksesta. Asiaa kuitenkin mutkistuttaa ehkä hiukan se, että tämän liiton solmijat olivat jo ennestään uskomassa. Vai onko mahdollista olla uskomassa ja tehdä näin samanaikaisesti? Itse olen ollut vasta vähän aikaa uskomassa enkä oikein ole kaikista opin koukeroista oikein perillä. Myöskään tässä tilanteessa palaaminen vanhaan liittoon ei ole mahdollista.
- Jorkki
Eroaminen on tietenkin väärin ja syntiä. Mutta perhehelvetti ennen eroa on myös väärin ja syntiä.
Syntisellä on vapaa syntien anteeksiantamus Jeesuksessa Kristuksessa. Eronneella on täysi anteeksiantamus synnistään, ja armahdettuna mahdollisuus uuteen avioliittoon, tietenkin.
Toisin on tilanne mooseksenuskoisilla, heitä sitoo koko Pyhä laki, ja se tuomitsee jokaisen ihmisen täysin varmasti helvettiin.
Hyvältä ei siis näytä mooseksenuskoisen loppu, ilman Vapahtajaa. - kysyttiin
Jorkki kirjoitti:
Eroaminen on tietenkin väärin ja syntiä. Mutta perhehelvetti ennen eroa on myös väärin ja syntiä.
Syntisellä on vapaa syntien anteeksiantamus Jeesuksessa Kristuksessa. Eronneella on täysi anteeksiantamus synnistään, ja armahdettuna mahdollisuus uuteen avioliittoon, tietenkin.
Toisin on tilanne mooseksenuskoisilla, heitä sitoo koko Pyhä laki, ja se tuomitsee jokaisen ihmisen täysin varmasti helvettiin.
Hyvältä ei siis näytä mooseksenuskoisen loppu, ilman Vapahtajaa.nimenomaan vl-kantaa; älä sekaannu tähän, malta mielesi!
- Jorkki
kysyttiin kirjoitti:
nimenomaan vl-kantaa; älä sekaannu tähän, malta mielesi!
Minä, Jorkki, olen Kristukseen uskova, minua eivät sido minkään nimisen yhdistyksen perinteet.
Eivät yhdistysten perinteet voi ketään auttaa helvetistä, niitä on sen vuoksi turhas täällä tarjoilla.
Vanhoillisilla on puhtaaksi viljelty mooseksenusko, siis legalismi, eli lainvanhurskaus autuutensa perusteena.
Eivät he tunne Kristusta lain täyttäjää ja Vapahtajaa. On vain yksdi synti jota ihminen ei saa anteeksi, tämä on totuus jota ei yksikään omaa vanhurskauttanbsa rakentava legalisti pysty muuksi muuttamaan. Se on syntisten ilo ja riemu, ja legalistille se on ikuinen kateus ja vaino syntisiä armahtavaa Kristusta kohtaan.
- Sahramih
Vanhoillislestadiolaisten kanta avioeroon ja sen jälkeen uudelleen avioitumiseen on kielteinen. Kanta perustuu Raamtun sanaan. Sinä tiesitkin jo muutamia kohtia Raamtusta asiaan liittyen. Toki vanhoillislestadiolaisetkin ovat pahasia ihmisiä siinä kuin muutkin, jos sallivat synnin päästä turmelemaan elämäänsä. Yksi surullinen ja vakava synnin seuraus voi avioparille olla avioero. tiedän tapauksia, joissa useiden sovittelujen ja sopimistenkaan jälkeen ei anteeksiantavaa ja mieltä ole löytynyt ja tilanne on ajautunut niin hankalaksi, että pariskunta on muuttanut erilleen asumaan. Inhimillisesti ajatellen tämä saattaa joskus tuntua parhaalta ratkaisulta, mutta ehkä tässäkin tapuksessa pariskunta ei silti eroa, vaan on periaatteessa avioliitossa, vaikkakin asuu erillään..? Uutta aviopuolisoa ei silti ole lupa ottaa. Joskus olen kuullut puhujaveljen sanovan, että vaikka ihminen vallitsevan lain puitteissa voi erota ja avioitua uudelleen, ei tilanne Jumalan silmissä silti muutu. Eli Jumalan silmissä aviopari pysyy avioparina jomman kumman kuolemaan asti ja näin ajatellen uudelleen avioituminen toisen puolison eläessä on synti ja aviorikos...
- Sahramih
Katkelma srk:n tuoreesta vuosikirjasta:
Raamatussa Markuksen evankeliumissa kirjoitetaan: "Se, joka hylkää vaimonsa ja menee naimisiin toisen kanssa, on aviorikkoja ja tekee väärin vaimoaan kohtaan. Ja jos vaimo hylkää miehensä ja menee naimisiin toisen kanssa, hänkin tekee aviorikoksen." (Mark.10:11-12)
Raamattu kieltää tekemästä aviorikosta. Kun Raamatun opetuksia eletään todeksi, uusi avioituminen ei ole mahdollista ilman aviorikokseen syyllistymistä. Avioliiton elinikäisyyttä korostaa myös opetus, jonka mukaan puolisot kuuluvat yhteen, kunnes kuolema heidät erottaa. Minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako. Toisen kuoleman jälkeen toinen on vapaa menemään uudelleen naimisiin.
Raamatussa aviosuhteen solmimisesta käytetään nimitystä "mennä naimisiin". Kyseesä on miehen ja naisen virallinen liitto, avioliitto. Raamattu ei hyväksy avoliittoa. Parannuksen armon saanutta ihmistä ei elämänhistoriassa oleva avoliitto tai avoliitot sido, kun taas eroon päättynyt avioliitto tai avioliitot sitovat.
Lainsäädäntö on tehnyt avioeron helpoksi. Muutama nimi papereihin ja asia hoituu noin puolessa vuodessa. Kun avioliitossa tulee ristiriitoja, ero voi tuntua helpolta ratkaisulta. Monen kokemus eron jälkeen on kuitenkin, että olisi ollut parempi sittenki jatkaa yhdessä.
Jos avioliiton perusajatuksena on elinikäisyys, se antaa perusteen avioliiton vaalimiselle. Puolisot ymmärtävät, että molemminpuolinen hyvinvointi on kaikkien etu.
Avioliitossa on sekä hyviä että huonoja päiviä, sekä myötä- että vastoinkäymisiä--. Vastoinkäymisten pahoina päivinä tahto rakastaa estää sen, että ajatellaan avioliiton purkamista. Yhteinen ajatus avioliiton elinikäisyydestä lujittaa luottamusta toiseen. Elämän varjoisat asiat on turvallista kohdata yhdessä rakastavan puolison kanssa. "Minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako" on viisas Raamatun opetus. Puoliso on Jumalan lahja. Jumala on aina elämän puolella.
(s.105) - Matthew
Sahramih kirjoitti:
Katkelma srk:n tuoreesta vuosikirjasta:
Raamatussa Markuksen evankeliumissa kirjoitetaan: "Se, joka hylkää vaimonsa ja menee naimisiin toisen kanssa, on aviorikkoja ja tekee väärin vaimoaan kohtaan. Ja jos vaimo hylkää miehensä ja menee naimisiin toisen kanssa, hänkin tekee aviorikoksen." (Mark.10:11-12)
Raamattu kieltää tekemästä aviorikosta. Kun Raamatun opetuksia eletään todeksi, uusi avioituminen ei ole mahdollista ilman aviorikokseen syyllistymistä. Avioliiton elinikäisyyttä korostaa myös opetus, jonka mukaan puolisot kuuluvat yhteen, kunnes kuolema heidät erottaa. Minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako. Toisen kuoleman jälkeen toinen on vapaa menemään uudelleen naimisiin.
Raamatussa aviosuhteen solmimisesta käytetään nimitystä "mennä naimisiin". Kyseesä on miehen ja naisen virallinen liitto, avioliitto. Raamattu ei hyväksy avoliittoa. Parannuksen armon saanutta ihmistä ei elämänhistoriassa oleva avoliitto tai avoliitot sido, kun taas eroon päättynyt avioliitto tai avioliitot sitovat.
Lainsäädäntö on tehnyt avioeron helpoksi. Muutama nimi papereihin ja asia hoituu noin puolessa vuodessa. Kun avioliitossa tulee ristiriitoja, ero voi tuntua helpolta ratkaisulta. Monen kokemus eron jälkeen on kuitenkin, että olisi ollut parempi sittenki jatkaa yhdessä.
Jos avioliiton perusajatuksena on elinikäisyys, se antaa perusteen avioliiton vaalimiselle. Puolisot ymmärtävät, että molemminpuolinen hyvinvointi on kaikkien etu.
Avioliitossa on sekä hyviä että huonoja päiviä, sekä myötä- että vastoinkäymisiä--. Vastoinkäymisten pahoina päivinä tahto rakastaa estää sen, että ajatellaan avioliiton purkamista. Yhteinen ajatus avioliiton elinikäisyydestä lujittaa luottamusta toiseen. Elämän varjoisat asiat on turvallista kohdata yhdessä rakastavan puolison kanssa. "Minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako" on viisas Raamatun opetus. Puoliso on Jumalan lahja. Jumala on aina elämän puolella.
(s.105)VL-kanta tulikin jo edellä selvitettyä, mutta haluaisin kuitenkin ottaa osaa keskusteluun. Olen itse myös vl.
Raamatusta nimittäin löytyy Jeesuksen sanat, jotka luterilaisen Raamatuntulkinnan mukaan mahdollistavat avioeron ja uuden avioliiton. Tätä kohtaa en ole, ikävä kyllä, kuullut koskaan luettavan seurapuheen alustukseksi:
"Mutta minä sanon teille: joka hylkää vaimonsa *muun kuin huoruuden tähden* ja nai toisen, se tekee huorin; ja joka nai hyljätyn, se tekee huorin." (Matt.19:9)
Uskoisin Lutherin perustaneen oman kantansa juuri tähän kohtaan: avioerossa voi Jeesuksen mukaan olla syytön osapuoli, jolla on lupa ottaa avioero (nimenomaan avio- ei asumusero, koska Jeesus vastaa tässä fariseusten kysymykseen avioerosta).
Avioliitto on elinikäinen ja pyhä liitto. Joskus aviopuolison jatkuva uskottomuus kuitenkin voi johtaa liiton täydelliseen umpikujaan - siinä ei ole enää silloin kyse kenenkään anteeksiantavasta mielestä. Ei sarjamurhaajankaan anneta jatkaa rikoksiaan, vaikka hän saisikin uskoa syntinsä anteeksi, joten miksi siis avionrikkoja olisi eri asemassa?
Edellinen kirjoittaja (joka kirjoitti kyllä muuten erittäin hienosti) antoi mielestäni SRK:n vuosikirjaa lainatessaan valitettavan väärän kuvan avioeron perusteista: "Kun avioliitossa tulee ristiriitoja, ero voi tuntua helpolta ratkaisulta". Harva lähtee kuitenkaan hakemaan eroa "ristiriitojen" takia, vaan siksi, että toisen puolison käytös, uskottomuus tai väkivalta, ovat uhka omalle terveydelle, jopa hengelle sekä lasten hyvinvoinnille.
SRK:n näkemykset allekirjoitan täysin ja pidän niitä kauniina ja oikeina, mutta niiden lähtökohta on kuitenkin liian yksinkertainen ja sinisilmäinen: Niissä oletetaan, että molemmat puolisot sitoutuvat liiton vaalimiseen yhtä suurella vakaumuksella. Näin ei valitettavasti aina ole, vaan toinen puoliso voi käyttää hyödyksi toisen vakaumusta avioliiton elinikäisyydestä, elää kuin sika pellossa ja luottaa siihen, että voi palata retkiltään kotiin silloin, kun huvittaa. Lisäksi, mikäli kotona odottanut puoliso itkee ja voi pahoin toisen käytöksen vuoksi, tätä voidaan syyttää siitä, ettei hänellä ole tarpeeksi "anteeksiantavaa mieltä".
Kuka julkeaisi mennä esimerkiksi murhatun lapsen äidin luo ja *vaatia* häneltä "anteeksiantavaa mieltä", jotta murhaajalla olisi parempi olo? Miksi sitten aviorikoksen uhri on eri asemassa?
Luterilaisen kirkon tunnustuskirjoissa, joita Raamatun ohella pidetään ainoana opillisina auktoriteetteina vl-opetuksessakin, todetaan:
"Epävanhurskas on sekin säädös, joka avioeron jälkeen estää syytöntä osapuolta menemästä uuteen avioliittoon." (Paavin valta ja johtoasema, vuodelta 1537)
Näinkö uskonpuhdistajamme, joihin seurapuheissakin niin monesti viitataan uskonveljinämme, olisivat kirjoittaneet ilman Raamatun perinpohjaista tuntemusta ja Pyhän Hengen ohjausta? He eivät edustaneet "maailmaa", heidän sydämensä ei ollut kiinni synnissä. He näkivät avioliiton pyhänä ja elinikäisenä liittona, mutta tunnustivat huoruuden synnin mahdollistavan avioeron, niin kuin itse Jeesus opettaa yllä lainaamassani kohdassa sekä tässä:
"Mutta minä sanon teille: jokainen, joka hylkää vaimonsa muun kuin huoruuden tähden, saattaa hänet tekemään huorin, ja joka nai hyljätyn, tekee huorin." (Matt.5:32) - löysi toisen
Matthew kirjoitti:
VL-kanta tulikin jo edellä selvitettyä, mutta haluaisin kuitenkin ottaa osaa keskusteluun. Olen itse myös vl.
Raamatusta nimittäin löytyy Jeesuksen sanat, jotka luterilaisen Raamatuntulkinnan mukaan mahdollistavat avioeron ja uuden avioliiton. Tätä kohtaa en ole, ikävä kyllä, kuullut koskaan luettavan seurapuheen alustukseksi:
"Mutta minä sanon teille: joka hylkää vaimonsa *muun kuin huoruuden tähden* ja nai toisen, se tekee huorin; ja joka nai hyljätyn, se tekee huorin." (Matt.19:9)
Uskoisin Lutherin perustaneen oman kantansa juuri tähän kohtaan: avioerossa voi Jeesuksen mukaan olla syytön osapuoli, jolla on lupa ottaa avioero (nimenomaan avio- ei asumusero, koska Jeesus vastaa tässä fariseusten kysymykseen avioerosta).
Avioliitto on elinikäinen ja pyhä liitto. Joskus aviopuolison jatkuva uskottomuus kuitenkin voi johtaa liiton täydelliseen umpikujaan - siinä ei ole enää silloin kyse kenenkään anteeksiantavasta mielestä. Ei sarjamurhaajankaan anneta jatkaa rikoksiaan, vaikka hän saisikin uskoa syntinsä anteeksi, joten miksi siis avionrikkoja olisi eri asemassa?
Edellinen kirjoittaja (joka kirjoitti kyllä muuten erittäin hienosti) antoi mielestäni SRK:n vuosikirjaa lainatessaan valitettavan väärän kuvan avioeron perusteista: "Kun avioliitossa tulee ristiriitoja, ero voi tuntua helpolta ratkaisulta". Harva lähtee kuitenkaan hakemaan eroa "ristiriitojen" takia, vaan siksi, että toisen puolison käytös, uskottomuus tai väkivalta, ovat uhka omalle terveydelle, jopa hengelle sekä lasten hyvinvoinnille.
SRK:n näkemykset allekirjoitan täysin ja pidän niitä kauniina ja oikeina, mutta niiden lähtökohta on kuitenkin liian yksinkertainen ja sinisilmäinen: Niissä oletetaan, että molemmat puolisot sitoutuvat liiton vaalimiseen yhtä suurella vakaumuksella. Näin ei valitettavasti aina ole, vaan toinen puoliso voi käyttää hyödyksi toisen vakaumusta avioliiton elinikäisyydestä, elää kuin sika pellossa ja luottaa siihen, että voi palata retkiltään kotiin silloin, kun huvittaa. Lisäksi, mikäli kotona odottanut puoliso itkee ja voi pahoin toisen käytöksen vuoksi, tätä voidaan syyttää siitä, ettei hänellä ole tarpeeksi "anteeksiantavaa mieltä".
Kuka julkeaisi mennä esimerkiksi murhatun lapsen äidin luo ja *vaatia* häneltä "anteeksiantavaa mieltä", jotta murhaajalla olisi parempi olo? Miksi sitten aviorikoksen uhri on eri asemassa?
Luterilaisen kirkon tunnustuskirjoissa, joita Raamatun ohella pidetään ainoana opillisina auktoriteetteina vl-opetuksessakin, todetaan:
"Epävanhurskas on sekin säädös, joka avioeron jälkeen estää syytöntä osapuolta menemästä uuteen avioliittoon." (Paavin valta ja johtoasema, vuodelta 1537)
Näinkö uskonpuhdistajamme, joihin seurapuheissakin niin monesti viitataan uskonveljinämme, olisivat kirjoittaneet ilman Raamatun perinpohjaista tuntemusta ja Pyhän Hengen ohjausta? He eivät edustaneet "maailmaa", heidän sydämensä ei ollut kiinni synnissä. He näkivät avioliiton pyhänä ja elinikäisenä liittona, mutta tunnustivat huoruuden synnin mahdollistavan avioeron, niin kuin itse Jeesus opettaa yllä lainaamassani kohdassa sekä tässä:
"Mutta minä sanon teille: jokainen, joka hylkää vaimonsa muun kuin huoruuden tähden, saattaa hänet tekemään huorin, ja joka nai hyljätyn, tekee huorin." (Matt.5:32)ja hengas sen kanssa 2.v ja vaimo sai tietää,pakkas kamat ja lähti lasten kanssa.teki tasan ihan oikeen.
- n-n.
Matthew kirjoitti:
VL-kanta tulikin jo edellä selvitettyä, mutta haluaisin kuitenkin ottaa osaa keskusteluun. Olen itse myös vl.
Raamatusta nimittäin löytyy Jeesuksen sanat, jotka luterilaisen Raamatuntulkinnan mukaan mahdollistavat avioeron ja uuden avioliiton. Tätä kohtaa en ole, ikävä kyllä, kuullut koskaan luettavan seurapuheen alustukseksi:
"Mutta minä sanon teille: joka hylkää vaimonsa *muun kuin huoruuden tähden* ja nai toisen, se tekee huorin; ja joka nai hyljätyn, se tekee huorin." (Matt.19:9)
Uskoisin Lutherin perustaneen oman kantansa juuri tähän kohtaan: avioerossa voi Jeesuksen mukaan olla syytön osapuoli, jolla on lupa ottaa avioero (nimenomaan avio- ei asumusero, koska Jeesus vastaa tässä fariseusten kysymykseen avioerosta).
Avioliitto on elinikäinen ja pyhä liitto. Joskus aviopuolison jatkuva uskottomuus kuitenkin voi johtaa liiton täydelliseen umpikujaan - siinä ei ole enää silloin kyse kenenkään anteeksiantavasta mielestä. Ei sarjamurhaajankaan anneta jatkaa rikoksiaan, vaikka hän saisikin uskoa syntinsä anteeksi, joten miksi siis avionrikkoja olisi eri asemassa?
Edellinen kirjoittaja (joka kirjoitti kyllä muuten erittäin hienosti) antoi mielestäni SRK:n vuosikirjaa lainatessaan valitettavan väärän kuvan avioeron perusteista: "Kun avioliitossa tulee ristiriitoja, ero voi tuntua helpolta ratkaisulta". Harva lähtee kuitenkaan hakemaan eroa "ristiriitojen" takia, vaan siksi, että toisen puolison käytös, uskottomuus tai väkivalta, ovat uhka omalle terveydelle, jopa hengelle sekä lasten hyvinvoinnille.
SRK:n näkemykset allekirjoitan täysin ja pidän niitä kauniina ja oikeina, mutta niiden lähtökohta on kuitenkin liian yksinkertainen ja sinisilmäinen: Niissä oletetaan, että molemmat puolisot sitoutuvat liiton vaalimiseen yhtä suurella vakaumuksella. Näin ei valitettavasti aina ole, vaan toinen puoliso voi käyttää hyödyksi toisen vakaumusta avioliiton elinikäisyydestä, elää kuin sika pellossa ja luottaa siihen, että voi palata retkiltään kotiin silloin, kun huvittaa. Lisäksi, mikäli kotona odottanut puoliso itkee ja voi pahoin toisen käytöksen vuoksi, tätä voidaan syyttää siitä, ettei hänellä ole tarpeeksi "anteeksiantavaa mieltä".
Kuka julkeaisi mennä esimerkiksi murhatun lapsen äidin luo ja *vaatia* häneltä "anteeksiantavaa mieltä", jotta murhaajalla olisi parempi olo? Miksi sitten aviorikoksen uhri on eri asemassa?
Luterilaisen kirkon tunnustuskirjoissa, joita Raamatun ohella pidetään ainoana opillisina auktoriteetteina vl-opetuksessakin, todetaan:
"Epävanhurskas on sekin säädös, joka avioeron jälkeen estää syytöntä osapuolta menemästä uuteen avioliittoon." (Paavin valta ja johtoasema, vuodelta 1537)
Näinkö uskonpuhdistajamme, joihin seurapuheissakin niin monesti viitataan uskonveljinämme, olisivat kirjoittaneet ilman Raamatun perinpohjaista tuntemusta ja Pyhän Hengen ohjausta? He eivät edustaneet "maailmaa", heidän sydämensä ei ollut kiinni synnissä. He näkivät avioliiton pyhänä ja elinikäisenä liittona, mutta tunnustivat huoruuden synnin mahdollistavan avioeron, niin kuin itse Jeesus opettaa yllä lainaamassani kohdassa sekä tässä:
"Mutta minä sanon teille: jokainen, joka hylkää vaimonsa muun kuin huoruuden tähden, saattaa hänet tekemään huorin, ja joka nai hyljätyn, tekee huorin." (Matt.5:32)on kyllä 8. jakeessa se Jeesuksen sana, joka on ratkaisu tähän.
Siinähän Jeesus mainitsee, että ´teidän sydämenne kovuuden tähden salli Mooses teidän eritä vaimoistanne, vaan EI ALUSTA NIIN OLLUT´. - saa
n-n. kirjoitti:
on kyllä 8. jakeessa se Jeesuksen sana, joka on ratkaisu tähän.
Siinähän Jeesus mainitsee, että ´teidän sydämenne kovuuden tähden salli Mooses teidän eritä vaimoistanne, vaan EI ALUSTA NIIN OLLUT´.kulkeakko huorissa ja vaimon pitäisi ottaa vain avo sylin vastaan? !?Ootta te uskomatonta porukkaa...
- n-n.
saa kirjoitti:
kulkeakko huorissa ja vaimon pitäisi ottaa vain avo sylin vastaan? !?Ootta te uskomatonta porukkaa...
Raamatun sanomaa?.... ei se ole tämän "uskomattoman porukan" kirjoittamaa....
- suhtaudut
n-n. kirjoitti:
on kyllä 8. jakeessa se Jeesuksen sana, joka on ratkaisu tähän.
Siinähän Jeesus mainitsee, että ´teidän sydämenne kovuuden tähden salli Mooses teidän eritä vaimoistanne, vaan EI ALUSTA NIIN OLLUT´.tällaiseen: Vl-uskovainen aviopari eroaa miehen petturuuden vuoksi. Mies haluaa mennä uudelleen naimisiin uuden puolisonsa kanssa. He menevät naimisiin, jonka jälkeen he käyvät tekemässä seurakunnan edessä parannuksen, ja aloittavat niinikään puhtaalta pöydältä, elämänsä vanhoillislestadiolaisina.
Pidätkö sinä tätä uutta avioparia uskovaisena? - VL-mies
saa kirjoitti:
kulkeakko huorissa ja vaimon pitäisi ottaa vain avo sylin vastaan? !?Ootta te uskomatonta porukkaa...
todellakaan ottaa avosylin vastaan. Avioelämän jatkaminen voi olla mahdotonta tuollaisen jälkeen.
- VL-mies
suhtaudut kirjoitti:
tällaiseen: Vl-uskovainen aviopari eroaa miehen petturuuden vuoksi. Mies haluaa mennä uudelleen naimisiin uuden puolisonsa kanssa. He menevät naimisiin, jonka jälkeen he käyvät tekemässä seurakunnan edessä parannuksen, ja aloittavat niinikään puhtaalta pöydältä, elämänsä vanhoillislestadiolaisina.
Pidätkö sinä tätä uutta avioparia uskovaisena?Siis mies, joka oli välillä ei-uskova, eläisi taas parisuhteessa kaikilla mausteilla (ihana seksielämä yms.), ja nainen, joka olisi ollut koko ajan uskova, ei saisi koskaan enää rakkautta. Minusta jos jollakin olisi oikeus uuteen onneen, olisi se tällä petetyllä naisella. Ei ainakaan reilulta kuulosta..
- Matthew
n-n. kirjoitti:
on kyllä 8. jakeessa se Jeesuksen sana, joka on ratkaisu tähän.
Siinähän Jeesus mainitsee, että ´teidän sydämenne kovuuden tähden salli Mooses teidän eritä vaimoistanne, vaan EI ALUSTA NIIN OLLUT´.Kaikella kunnioituksella, ei ole oikein sulkea silmiään Raamatusta löytyville Jeesuksen sanoille ja siteerata jotain toista kohtaa varsinkin, kun Jeesus puhuu tuossa eri asiasta, nimittäin avioerosta *mistä syystä tahansa*. Sen Jeesus osoittaa vääräksi selvin sanoin, eikä siitä olekaan tässä kyse.
Ei Raamatusta löydy lupaa avioerolle muusta syystä kuin huoruuden tähden. Jeesus itse sanoo näin kahdessa kohdassa (Matt.5:32, Matt.19:9). Miksi Jeesuksen sanoja ei ole lupa uskoa juuri sellaisina kuin hän on ne sanonut? - Matthew
VL-mies kirjoitti:
Siis mies, joka oli välillä ei-uskova, eläisi taas parisuhteessa kaikilla mausteilla (ihana seksielämä yms.), ja nainen, joka olisi ollut koko ajan uskova, ei saisi koskaan enää rakkautta. Minusta jos jollakin olisi oikeus uuteen onneen, olisi se tällä petetyllä naisella. Ei ainakaan reilulta kuulosta..
Olen samaa mieltä edellä kirjoittaneen veljen kanssa. Itse asiassa tuo Matteuksen 19. luku on osoitus Jumalan armosta ja rakkaudesta rikottua kohtaan sekä oikeudenmukaisuudesta rikkojaa kohtaan:
"Mutta minä sanon teille: joka hylkää vaimonsa muun kuin huoruuden tähden ja nai toisen, se tekee huorin; ja joka nai hyljätyn, se tekee huorin." (Matt.19:9)
On tärkeä huomata, että "hyljätty" tarkoittaa tässä aviorikoksen tekijää eli aviorikoksen takia hyljättyä. Se EI tarkoita viatonta puolisoa, joka ottaa aviorikoksen vuoksi eron tai joka hyljätään muun kuin aviorikoksen tähden.
Eli jos mies jättää vaimonsa muun kuin huoruuden tähden, hän tekee aviorikoksen. Vaimolla on Jeesuksen sanojen mukaan aviorikoksen uhrina oikeus avioeroon (tämä voi olla merkityksetöntä jos mies on jo ottanut eron) sekä uuteen avioliittoon. Miehen uuden liiton tässä tilanteessa Jeesus osoittaa selvästi synniksi, mutta aviorikoksen uhrina ollut nainen ei tee syntiä, mikäli uuden puolison löytää.
Luther muistaakseni kirjoittaa huoruuden synnistä siten, että sitä seuraavassa avioerossa liiton purkajana ei ole ihminen vaan Jumala. Miksi näin? Ehkä siksi, että Jeesus osoittaa, ettei huoruuden tähden otettu ero ole syntiä. - n-n.
suhtaudut kirjoitti:
tällaiseen: Vl-uskovainen aviopari eroaa miehen petturuuden vuoksi. Mies haluaa mennä uudelleen naimisiin uuden puolisonsa kanssa. He menevät naimisiin, jonka jälkeen he käyvät tekemässä seurakunnan edessä parannuksen, ja aloittavat niinikään puhtaalta pöydältä, elämänsä vanhoillislestadiolaisina.
Pidätkö sinä tätä uutta avioparia uskovaisena?elävien ja kuolleiden tuomari.
- on yksinkertainen
n-n. kirjoitti:
elävien ja kuolleiden tuomari.
tervehtisitkö Sinä tätä pariskuntaa sanomalla heille Jumalan terve?
- Raamatusta
on yksinkertainen kirjoitti:
tervehtisitkö Sinä tätä pariskuntaa sanomalla heille Jumalan terve?
on Jeesus ja syntinen nainen: se, joka on synnitön, heittäköön ensimmäisen kiven...
Mielestäni syntejään katunutta ja ne anteeksisaanutta on uskovaisena tervehdittävä. - Jarha Tutustaa
Matthew kirjoitti:
VL-kanta tulikin jo edellä selvitettyä, mutta haluaisin kuitenkin ottaa osaa keskusteluun. Olen itse myös vl.
Raamatusta nimittäin löytyy Jeesuksen sanat, jotka luterilaisen Raamatuntulkinnan mukaan mahdollistavat avioeron ja uuden avioliiton. Tätä kohtaa en ole, ikävä kyllä, kuullut koskaan luettavan seurapuheen alustukseksi:
"Mutta minä sanon teille: joka hylkää vaimonsa *muun kuin huoruuden tähden* ja nai toisen, se tekee huorin; ja joka nai hyljätyn, se tekee huorin." (Matt.19:9)
Uskoisin Lutherin perustaneen oman kantansa juuri tähän kohtaan: avioerossa voi Jeesuksen mukaan olla syytön osapuoli, jolla on lupa ottaa avioero (nimenomaan avio- ei asumusero, koska Jeesus vastaa tässä fariseusten kysymykseen avioerosta).
Avioliitto on elinikäinen ja pyhä liitto. Joskus aviopuolison jatkuva uskottomuus kuitenkin voi johtaa liiton täydelliseen umpikujaan - siinä ei ole enää silloin kyse kenenkään anteeksiantavasta mielestä. Ei sarjamurhaajankaan anneta jatkaa rikoksiaan, vaikka hän saisikin uskoa syntinsä anteeksi, joten miksi siis avionrikkoja olisi eri asemassa?
Edellinen kirjoittaja (joka kirjoitti kyllä muuten erittäin hienosti) antoi mielestäni SRK:n vuosikirjaa lainatessaan valitettavan väärän kuvan avioeron perusteista: "Kun avioliitossa tulee ristiriitoja, ero voi tuntua helpolta ratkaisulta". Harva lähtee kuitenkaan hakemaan eroa "ristiriitojen" takia, vaan siksi, että toisen puolison käytös, uskottomuus tai väkivalta, ovat uhka omalle terveydelle, jopa hengelle sekä lasten hyvinvoinnille.
SRK:n näkemykset allekirjoitan täysin ja pidän niitä kauniina ja oikeina, mutta niiden lähtökohta on kuitenkin liian yksinkertainen ja sinisilmäinen: Niissä oletetaan, että molemmat puolisot sitoutuvat liiton vaalimiseen yhtä suurella vakaumuksella. Näin ei valitettavasti aina ole, vaan toinen puoliso voi käyttää hyödyksi toisen vakaumusta avioliiton elinikäisyydestä, elää kuin sika pellossa ja luottaa siihen, että voi palata retkiltään kotiin silloin, kun huvittaa. Lisäksi, mikäli kotona odottanut puoliso itkee ja voi pahoin toisen käytöksen vuoksi, tätä voidaan syyttää siitä, ettei hänellä ole tarpeeksi "anteeksiantavaa mieltä".
Kuka julkeaisi mennä esimerkiksi murhatun lapsen äidin luo ja *vaatia* häneltä "anteeksiantavaa mieltä", jotta murhaajalla olisi parempi olo? Miksi sitten aviorikoksen uhri on eri asemassa?
Luterilaisen kirkon tunnustuskirjoissa, joita Raamatun ohella pidetään ainoana opillisina auktoriteetteina vl-opetuksessakin, todetaan:
"Epävanhurskas on sekin säädös, joka avioeron jälkeen estää syytöntä osapuolta menemästä uuteen avioliittoon." (Paavin valta ja johtoasema, vuodelta 1537)
Näinkö uskonpuhdistajamme, joihin seurapuheissakin niin monesti viitataan uskonveljinämme, olisivat kirjoittaneet ilman Raamatun perinpohjaista tuntemusta ja Pyhän Hengen ohjausta? He eivät edustaneet "maailmaa", heidän sydämensä ei ollut kiinni synnissä. He näkivät avioliiton pyhänä ja elinikäisenä liittona, mutta tunnustivat huoruuden synnin mahdollistavan avioeron, niin kuin itse Jeesus opettaa yllä lainaamassani kohdassa sekä tässä:
"Mutta minä sanon teille: jokainen, joka hylkää vaimonsa muun kuin huoruuden tähden, saattaa hänet tekemään huorin, ja joka nai hyljätyn, tekee huorin." (Matt.5:32)Taivaan ilo on mahdollinen ainoastaan syntisen armahtamisen kautta.
Lakiuskoiset omavanhurskaat pyristelevät täysin turhaan, ja pilkkaavat tällä tavoin Kristuksen veren voimaa ja lunastustyötä.
He tekevät näin täysin häpeämättä, koska he ovat sokeita ja luulevat olevansa Jumalalle kelvollisia omien tekojensa kautta. - Jamppa
Sahramih kirjoitti:
Katkelma srk:n tuoreesta vuosikirjasta:
Raamatussa Markuksen evankeliumissa kirjoitetaan: "Se, joka hylkää vaimonsa ja menee naimisiin toisen kanssa, on aviorikkoja ja tekee väärin vaimoaan kohtaan. Ja jos vaimo hylkää miehensä ja menee naimisiin toisen kanssa, hänkin tekee aviorikoksen." (Mark.10:11-12)
Raamattu kieltää tekemästä aviorikosta. Kun Raamatun opetuksia eletään todeksi, uusi avioituminen ei ole mahdollista ilman aviorikokseen syyllistymistä. Avioliiton elinikäisyyttä korostaa myös opetus, jonka mukaan puolisot kuuluvat yhteen, kunnes kuolema heidät erottaa. Minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako. Toisen kuoleman jälkeen toinen on vapaa menemään uudelleen naimisiin.
Raamatussa aviosuhteen solmimisesta käytetään nimitystä "mennä naimisiin". Kyseesä on miehen ja naisen virallinen liitto, avioliitto. Raamattu ei hyväksy avoliittoa. Parannuksen armon saanutta ihmistä ei elämänhistoriassa oleva avoliitto tai avoliitot sido, kun taas eroon päättynyt avioliitto tai avioliitot sitovat.
Lainsäädäntö on tehnyt avioeron helpoksi. Muutama nimi papereihin ja asia hoituu noin puolessa vuodessa. Kun avioliitossa tulee ristiriitoja, ero voi tuntua helpolta ratkaisulta. Monen kokemus eron jälkeen on kuitenkin, että olisi ollut parempi sittenki jatkaa yhdessä.
Jos avioliiton perusajatuksena on elinikäisyys, se antaa perusteen avioliiton vaalimiselle. Puolisot ymmärtävät, että molemminpuolinen hyvinvointi on kaikkien etu.
Avioliitossa on sekä hyviä että huonoja päiviä, sekä myötä- että vastoinkäymisiä--. Vastoinkäymisten pahoina päivinä tahto rakastaa estää sen, että ajatellaan avioliiton purkamista. Yhteinen ajatus avioliiton elinikäisyydestä lujittaa luottamusta toiseen. Elämän varjoisat asiat on turvallista kohdata yhdessä rakastavan puolison kanssa. "Minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako" on viisas Raamatun opetus. Puoliso on Jumalan lahja. Jumala on aina elämän puolella.
(s.105)Joutavaa ja täysin asiaa tuntemattoman jaarittelua, koko tuo sinun juttusi.
Synti on tietenkin syntiä, ja avioero on syntiä, se on selvä asia. Sen toteamiseen me emme tarvitse vanhoillislestadiolaisia.
Syntiä ovat myöskin kaikki ne tapahtumat jotka edeltävät usein hyvin kipeätä avioeroa.
Syntiä on myöskin sivullisten, asiaa tuntemattomien yrittää estää avioeroa, koska avioliiton jatkaminen farisealaisten viljelemää henkistä väkivaltaa käyttäen, voisi koitua monessa tapauksessa toisen puolison terveyden ja usein myös hengen menetykseksi.
Kysymys on nyt vain siitä, tässä vanhoillisten tapauksessa, että farisealaiset yrittävät kaikkin keinoin estää syntisiltä Jumalan armon vastaaottamisen lahjana Jeesuksen Kristuksen kautta.
Farisealaiseen mooseksenuskoon perustuvat kaikki nämä anteeksiantamattomat lain tuomiot, ja niiden myötä uudelleen avioitumisen estämiset, armahdetuilta syntisiltä.
Jonka Poika tekee vapaaksi se on totisesti vapaa, eikä sitä kysytä vanhoillislestoilta, sillä se on iankaikkisesti pysyvä Jumalan sana.
- ei sais
...mennä naimisiin. Eikö vl saa olla onnellinen? Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, sanovat jotkut.
Olis kamalaa kun pitäs joltain toiselta saada lupa rakastaa. Luulenpa että ihmisiä vl:ki vaan on, ja himot ne on hiirelläkin.
Ei mee minulla jakeluun.- Matush
Näin on helppo julistaa lakia muille, kun ei tajua olevansa itse Kristuksen murhaaja, vaan kuvittelee olevansa puhdas kuin pulmunen omien valintojensa seurauksena. Omavanhurskaus on laillinen muita (fariseuksiakin) kohtaan, eikä se siedä silmissään syntisen ansiotonta armahdusta ollenakaan.
- itse kokenut
Matush kirjoitti:
Näin on helppo julistaa lakia muille, kun ei tajua olevansa itse Kristuksen murhaaja, vaan kuvittelee olevansa puhdas kuin pulmunen omien valintojensa seurauksena. Omavanhurskaus on laillinen muita (fariseuksiakin) kohtaan, eikä se siedä silmissään syntisen ansiotonta armahdusta ollenakaan.
Mietin vaan tätä lueskellessani että pitääkös naisen/miehen elää väkivaltaisessa avioliitossa?Jos tälläisessä tilanteessa toinen lähtee ja ottaa eron henkensä säästämiseksi niin onko tämä ihminen tehnyt Vl:n mielestä huorin.Sen käsityksen olen saanut että vaan pettäminen on "pätevä" syy erota.Eikös sitä voisi miettiä tapauskohtaisesti eikä heti tuomita jos joku sanoo olevansa eronnut liitosta???
- VL-mies
itse kokenut kirjoitti:
Mietin vaan tätä lueskellessani että pitääkös naisen/miehen elää väkivaltaisessa avioliitossa?Jos tälläisessä tilanteessa toinen lähtee ja ottaa eron henkensä säästämiseksi niin onko tämä ihminen tehnyt Vl:n mielestä huorin.Sen käsityksen olen saanut että vaan pettäminen on "pätevä" syy erota.Eikös sitä voisi miettiä tapauskohtaisesti eikä heti tuomita jos joku sanoo olevansa eronnut liitosta???
ja ymmärrettävää. Ei väkivallan alla tarvitse olla ja poismuutto ei ole mitään huorintekoa, ei tietenkään. Toinen kysymys on sitten uudelleenavioituminen. Siihen ei kai Raamattu anna lupaa kerran vihityn puolison eläessä, vai olisiko hänen aviorikos hyväksyttävä syy? Joka tapauksessa, mitään syytä tuomita ei ole. Jokainen tekee omat ratkaisunsa, eivätkä toiset niitä aina ymmärrä, mutta omaan ratkaisuun on oikeus.
- Kiinnostunut tietämään
Olisin kiinnostunut tietämään, onko vanhoillislestadiolaisten mukaan suotavampaa elää huonossa ja onnettomassa sekä uskottomassakin liitossa kuin erota? Voisiko joku asiasta perillä oleva vastata.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1908627
En löydä sinua
En löydä sinua täältä, etkä sinä varmaankaan minua. Ennen kirjoitin selkeillä tunnisteilla, nyt jätän ne pois. Varmaan k264788- 504248
- 623817
- 513226
- 503000
Ne oli ne hymyt
Mitä vaihdettiin. Siksi mulla on taas niin järjetön ikävä. Jos haluat musta eroon päästä niin älä huomioi mua. Muuten kä262686- 432491
Miten mä olisin
Rohkeampi lähestymään häntä. En tiedä. En osaa nykyään edes tikusta tehdä asiaa vaan käyttäydyn päin vastoin välttelen.452359Anteeksi kun käyttäydyn
niin ristiriitaisesti. Mä en usko että haluaisit minusta mitään, hyvässä tapauksessa olet unohtanut minut. Ja silti toiv382223