En oikeastaan tiedä, pitäisikö ateismissa jalostua ja tulla vahvaksi ateistiksi? Oli ennen toiseksi kovimman luokan hihhuli kristitty, mutta koska pidin erehtymistä mahdollisena, lakkasin vähitellen uskomasta ihan vaan todisteiden valossa tai niiden puutteessa.
Pidän edelleen mahdollisena - mutta epätodennäköisenä - jonkinlaisen hirviö-jumalan, joka on pannut universumin alulle ja jättänyt sen sitten kehittymään omissa oloissaan luonnonlakien ja sattuman kautta. Saattaahan se piru tosin vaikuttaa haluamiaan mutaatioita, jotta saisi aikaan esimerkiksi tursaan suojavärityksen, mutta miksi se sitten sallii lukemattomat haitalliset ja neutraalit mutaatiot?
Niin - jos haluaa viedä kehitystä eteenpäin, niin eikö riittäisi että tuottaa vain halutut kelpoisuutta parantavat mutaatiot.
Tästä syystä en pidä kovinkaan mahdollisena "Luojaa", joka vaikuttaisi elokehään.
Vaikeaa on pitää mahdollisena edes universumin luomista, mutta ihan mahdottomaksi en sitä uskalla vielä sanoa. Pitäisikö vain rohkaista mielensä, jotta ei joutuisi pilkatuksi heikon uskonsa vuoksi?
Pilkka tekee kipeää. Oli helpotus, kun lakkasin uskomasta.
Pidän edelleen mahdollisena - mutta epätodennäköisenä - jonkinlaisen hirviö-jumalan, joka on pannut universumin alulle ja jättänyt sen sitten kehittymään omissa oloissaan luonnonlakien ja sattuman kautta. Saattaahan se piru tosin vaikuttaa haluamiaan mutaatioita, jotta saisi aikaan esimerkiksi tursaan suojavärityksen, mutta miksi se sitten sallii lukemattomat haitalliset ja neutraalit mutaatiot?
Niin - jos haluaa viedä kehitystä eteenpäin, niin eikö riittäisi että tuottaa vain halutut kelpoisuutta parantavat mutaatiot.
Tästä syystä en pidä kovinkaan mahdollisena "Luojaa", joka vaikuttaisi elokehään.
Vaikeaa on pitää mahdollisena edes universumin luomista, mutta ihan mahdottomaksi en sitä uskalla vielä sanoa. Pitäisikö vain rohkaista mielensä, jotta ei joutuisi pilkatuksi heikon uskonsa vuoksi?
Pilkka tekee kipeää. Oli helpotus, kun lakkasin uskomasta.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Et tarvitse mitään “vahvan ateistin” leimaa. Se, että hylkäsit uskon siksi, ettei sille ollut näyttöä, riittää. On täysin johdonmukaista sanoa, että jumalan olemassaolo on teoreettisesti mahdollista mutta käytännössä erittäin epätodennäköistä – se on jo itsessään vahva ja perusteltu kanta. Pilkan pelko ei ole syy muuttaa näkemystä, koska kyse on totuuden etsimisestä, ei siitä miltä muilta kuulostaa. Se, että lopetit uskomasta, oli järjen ja rehellisyyden valinta – eikä sitä tarvitse enää erikseen kovettaa.
Uskon siis, että jonkinlainen luoja on mahdollinen, vaikka kovin epätodennäköinen. En usko tähän luojaan, mutta pidän sitä mahdollisena, tosin epätodennäköisenä.
Tämä näin selvennyksenä.
Agnostikko muuten uskoo, että kaikki jumalat ovat mahdollisia, mukaan lukien Lentävä Spagettihirviö. Itse pidän kaikkia muita jumalia mahdottomana paitsi jotakin tuntematona, jonka todennäköisyys on pieni. Agnostikkohan pitää 50 % todennäköisenä Allahin, Jehovan ja Zeuksen sekä muut uskontojen jumalat, mikä on typeryyttä.
Mikä sai sinut uskomaan, että jonkinlainen persoonallinen olento kykenisi luomaan universumeita?
Käsityksesi agnostismista on täysin lapsellinen - mutta söpö.
Ensinnäkin agnostikko ei osaa laittaa todennäköisyyksiä jumalien mahdollisuudelle - hän korostaa, ettei niistä voida tietää mitään. Agnostikko voi kuitenkin kieltää joidenkin jumalien olemassa olon ihan hyvin - voidaanhan aina määritellä jumalia, jotka ovat jo sisäisesti ristiriitaisia tai selvästi havaintojen vastaisia.
Wikipediasta:
"Agnostismi on käsitys, jonka mukaan olemassaoloa koskevien väitteiden – erityisesti Jumalan tai yliluonnollisen olemassaoloa koskevien – totuusarvoa ei tiedetä tai ei voida tietää. Termin loi Thomas Henry Huxley vuonna 1869. Agnostisismi ei tarkoita välttämättä uskonnottomuutta. Vaikka agnostikko kieltää esimerkiksi kristillisen jumalan olemassaoloa koskevan tiedon olemassaolon, agnostikko ei välttämättä ole ateisti eli hän saattaa silti uskoa Jumalaan."
Ateismi ja uskonnolliuus voivat molemmat kovettaa
Sydäntä jos hakeutuu ääripäiden etäisyydelle.
Se ei auta etsijän matkalla luonnollisen käsityksen
muodostumiseen päinvastoin voi tulla esteeksi.
Tieteen historian nerojen käsitykset jumalasta ja itämainen kirjallisuus ovat helpottaneet
Koska sanoma on hienovaraista ja heti ymmärrettävää ilman ylivoimaisia vertauskuvia. Tässä portaalissa ei ole kiihkoa tai hurmiollisuutta. Sen jälkeen olen ollut. Eli.
Seurannut tieteellis kristillistä sanomaa. USA. Ja tietysti
Musiikkia joka on ollut ammatti pitkän aikaa.
Nyt kuitenkin eläkkeellä.
se on katsos geeneissä , toiset ovat enemmän jotain ja toiset vähemmän
on minullakin suvussa uskovia , mutta onneksi ei ihan lähisuvussa
sanotaan näin että jos on lähisuvussa niin on riski että jossain elämän vaiheessa hairahtuu uskovaiseksi , koska ympäristö tapahtumat jotan mitkä järkyttävät elämää
itse en ole koskaan sen jälkeen kun kakarana pidin jumalaa mahdollisena mutta epätodennäköisenä , ole kertaakaa epäillyt etteikö jumala olisi vale .
ja pitää hautaan saakka , sillä viimeisenä ennen kuolemaa 🤣elämälle
Tuossa jo todettiin hyvin ettei tarvitse. En edes ymmärrä miksi ihmettelet tuollaista asiaa?
Sinusta tuli omalla tutkimuksellasi ateisti. Näin siinä yleensä käy.
Pidät vielä mahdollisena jonkinlaista korkeampaa voimaa. Siitä vain. Emme tiedä kaikkea.
Itse olin monta kymmentä vuotta samassa tilanteessa kuin sinä, ja olin vain ihan ateisti. En välittänyt siitä miten "vahva" ateismini on. Tiesin, että väitteet jumalista eivät olleet totta.
Nykyään olen huomannut olevani vahva ateisti, mutta siltikin olen vain ateisti itselleni. Ainoa mikä on muuttunut minulla on näkemykseni mistään korkeimmasta voimasta. En pidä mahdollisena enää äärimmäisen monimutkaista entiteettiä ennen "alkua". Se ei ole looginen ilman, että sen takana ei olisi muuta vastaavaa tai vieläkin monimutkaisempaa. Yksinkertaisuudesta kehittyminen on itselleni loogisempi. Sen ilmiön pystyy jopa havaitsemaan kaikesta.
Upea todistus ateistisesta kasvutarinasta ja oman ateistisen identiteetin tavoitteellisesta löytämisestä, kehittymishalusta ja opiskelun merkityksestä ateismissa. Ateistisella tiellä kilvoittelu on normaali asia ateismissa, vaikka osa ateismin harjoittajista tai sellaisina esiintyvistä kieltääkin nämä asiat ja seikat, tehden ateismista eräänlaisen pyhän sakramentin, jossa olisi noudatettava heidän näkemyksiään ja mielipiteitään. Vaikka näin ei ole asianlaita edes lainkaan suhteen. Jokaisella saa olla omat mielipiteet asiasta.
Olet teisti, epäilevä teisti. Turha yrittää tulla ateistien täydelliseen kerhoon.