Olen heikko ateisti

Et tarvitse mitään “vahvan ateistin” leimaa. Se, että hylkäsit uskon siksi, ettei sille ollut näyttöä, riittää. On täysin johdonmukaista sanoa, että jumalan olemassaolo on teoreettisesti mahdollista mutta käytännössä erittäin epätodennäköistä – se on jo itsessään vahva ja perusteltu kanta. Pilkan pelko ei ole syy muuttaa näkemystä, koska kyse on totuuden etsimisestä, ei siitä miltä muilta kuulostaa. Se, että lopetit uskomasta, oli järjen ja rehellisyyden valinta – eikä sitä tarvitse enää erikseen kovettaa.

Uskon siis, että jonkinlainen luoja on mahdollinen, vaikka kovin epätodennäköinen. En usko tähän luojaan, mutta pidän sitä mahdollisena, tosin epätodennäköisenä.

Tämä näin selvennyksenä.

Agnostikko muuten uskoo, että kaikki jumalat ovat mahdollisia, mukaan lukien Lentävä Spagettihirviö. Itse pidän kaikkia muita jumalia mahdottomana paitsi jotakin tuntematona, jonka todennäköisyys on pieni. Agnostikkohan pitää 50 % todennäköisenä Allahin, Jehovan ja Zeuksen sekä muut uskontojen jumalat, mikä on typeryyttä.

Ateismi ja uskonnolliuus voivat molemmat kovettaa
Sydäntä jos hakeutuu ääripäiden etäisyydelle.
Se ei auta etsijän matkalla luonnollisen käsityksen
muodostumiseen päinvastoin voi tulla esteeksi.
Tieteen historian nerojen käsitykset jumalasta ja itämainen kirjallisuus ovat helpottaneet
Koska sanoma on hienovaraista ja heti ymmärrettävää ilman ylivoimaisia vertauskuvia. Tässä portaalissa ei ole kiihkoa tai hurmiollisuutta. Sen jälkeen olen ollut. Eli.
Seurannut tieteellis kristillistä sanomaa. USA. Ja tietysti
Musiikkia joka on ollut ammatti pitkän aikaa.
Nyt kuitenkin eläkkeellä.

se on katsos geeneissä , toiset ovat enemmän jotain ja toiset vähemmän
on minullakin suvussa uskovia , mutta onneksi ei ihan lähisuvussa

Tuossa jo todettiin hyvin ettei tarvitse. En edes ymmärrä miksi ihmettelet tuollaista asiaa?

Sinusta tuli omalla tutkimuksellasi ateisti. Näin siinä yleensä käy.

Pidät vielä mahdollisena jonkinlaista korkeampaa voimaa. Siitä vain. Emme tiedä kaikkea.

Itse olin monta kymmentä vuotta samassa tilanteessa kuin sinä, ja olin vain ihan ateisti. En välittänyt siitä miten "vahva" ateismini on. Tiesin, että väitteet jumalista eivät olleet totta.

Nykyään olen huomannut olevani vahva ateisti, mutta siltikin olen vain ateisti itselleni. Ainoa mikä on muuttunut minulla on näkemykseni mistään korkeimmasta voimasta. En pidä mahdollisena enää äärimmäisen monimutkaista entiteettiä ennen "alkua". Se ei ole looginen ilman, että sen takana ei olisi muuta vastaavaa tai vieläkin monimutkaisempaa. Yksinkertaisuudesta kehittyminen on itselleni loogisempi. Sen ilmiön pystyy jopa havaitsemaan kaikesta.

Upea todistus ateistisesta kasvutarinasta ja oman ateistisen identiteetin tavoitteellisesta löytämisestä, kehittymishalusta ja opiskelun merkityksestä ateismissa. Ateistisella tiellä kilvoittelu on normaali asia ateismissa, vaikka osa ateismin harjoittajista tai sellaisina esiintyvistä kieltääkin nämä asiat ja seikat, tehden ateismista eräänlaisen pyhän sakramentin, jossa olisi noudatettava heidän näkemyksiään ja mielipiteitään. Vaikka näin ei ole asianlaita edes lainkaan suhteen. Jokaisella saa olla omat mielipiteet asiasta.

Olet teisti, epäilevä teisti. Turha yrittää tulla ateistien täydelliseen kerhoon.