Einstein ei uskonut vaan tiesi

Mistä tämä tieto Einsteinin tiedosta on peräisin? Keksitkö ihan itse vai kaveri kertoi?

Poutapäivää. Niin. Eistein tiesi että tulee teknisiä
Välineitä. Niitä oli jo silloin. Yhteys on mahdollista.
Monta tidemiestä. Kauan sitten.

LUKEKAA JOS ON VOIMIA AJATELLA:
-----------------
Tämä haastattelu ei ollut koskaan tarkoitettu päivänvaloon, mutta nyt luet sitä. Vuonna 1954, vuotta ennen kuolemaansa, Albert Einstein väitetysti antoi haastattelun, joka salattiin välittömästi. Virallinen tiede kiistää yhä tämän haastattelun olemassaolon, mutta 2000-luvulla, kiitos Einsteinin läheisen ystävän, tohtori Kurt Gödelin kadonneiden arkistojen, nämä sanat ovat tulleet julki. Kyse ei ole pelkästään haastattelusta – se on tunnustus, suuren mielen pohdintoja siitä, mitä on kuoleman tuolla puolen.

Vuonna 2022 Princetonissa löydettiin Gödelin käsikirjoitus vanhan kassakaapin kaksoispohjasta. Asiakirja alkoi sanoin: "Nämä tunnustukset voivat muuttaa ihmiskunnan tai tuhota sen." Nimetön toimittaja esitti ensimmäisen kysymyksen: "Professori Einstein, uskotteko elämän jatkumiseen kuoleman jälkeen?"

Pitkä hiljaisuus. Hymy. "Uskoa ei ole oikea sana. Tässä iässä haluan tietää." Toimittaja ei odottanut tällaista vastausta. Hän jatkoi: "Mutta tiede, teidän tieteenne, on aina kiistänyt sielun olemassaolon." Einstein korjasi: "Ei minun tieteeni. Joukkojen ymmärtämä tiede rajoittuu siihen, mikä on havaittavissa. Se on sokea sille, mikä ei mahdu kaavoihin." Hän lisäsi vakavasti: "Kuuntele tarkasti. Se, mitä sanon, pitää pysyä meidän välillämme, kunnes ihmiskunta on valmis.

Elämä ei pääty kuolemaan. Tämä ei ole oletus, vaan tosiasia. Ymmärsin sen tutkimalla ajan ja avaruuden matemaattisia rakenteita, ei fysiikkaa."
Toimittaja oli hämmentynyt. "Puhutteko sielusta, taivaasta?" Einstein vastasi: "Puhun jatkumosta, muutoksesta. Kuvittele aalto meren pinnalla. Niin kauan kuin tuulee, se on olemassa. Kun tuuli lakkaa, vesi ei katoa. Aalto ei näy, mutta sen energia jää mereen. Ihmisen tietoisuus on tuo aalto. Keho on vain väliaikainen muoto, jossa aalto ilmenee. Kun keho kuolee, tietoisuus ei lakkaa olemasta – se palaa mereen."

Toimittaja tarvitsi aikaa sulattaakseen kuulemansa. "Miten tämä sopii suhteellisuusteoriaan?" Einstein hymyili. "Suhteellisuusteoria koskee ainetta ja energiaa, mutta tietoisuus on aina paennut kaavoja. Tietoisuus ei ole aineen tuote, se on ensisijainen. Koko maailmankaikkeus on olemassa, koska joku havaitsee sen. Tämä on mystikoiden aavistama totuus, johon päädyin matematiikan kautta. Kaksoisrakokoe ja kvanttihiukkasten lomittuminen viittaavat siihen, että tietoisuus muovaa todellisuutta. Kuoleman jälkeen se ei katoa, vaan palaa lähteeseen, puhtaaseen havaintoon."

Toimittaja kysyi: "Entä Jumala?" Einstein vastasi: "Jumala ei ole henkilö, ei parrakas vanha mies pilvellä. Jumala on itse meri. Kaikkien olentojen tietoisuus sulautuu tähän mereen. Siksi kukaan, joka on elänyt, ei katoa ikuisesti. Kuolema ei ole loppu, se on kotiinpaluu."
Toimittaja oli hämmästynyt. "Kuinka tiedemies voi väittää jotain näin metafyysistä?" Einstein kumartui eteenpäin. "Tämä ei ole uskoa, tämä on tietoa. Työskentelyni yhtenäiskenttäteorian parissa osoitti, että on olemassa rakenne, joka yhdistää aineen, energian ja tietoisuuden. 1900-luvun alussa luulimme, että atomi on todellisuuden jakamaton palikka. Erehtyminen. Atomin takana on tyhjyys, tyhjyyden takana värähtelyjä, ja niiden takana – mieli."
Hän viittasi Einsteinin-Podolsky-Rosenin paradoksiin: "Kvanttilomittuminen osoittaa, että kerran vuorovaikuttaneet hiukkaset pysyvät yhteydessä etäisyydestä riippumatta. Jos hiukkaset voivat olla yhteydessä, miksi tietoisuudet eivät voisi olla yhteydessä kuoleman yli?"

Toimittaja tunsi huoneen kylmenevän. "Tarkoitatteko, että tietoisuus on ei-pää?" Einstein nyökkäsi. "Se ei ole sidottu aivoihin. Aivot ovat vastaanotin, antenni. Lähde on ajan ja avaruuden tuolla puolen. Kuolema ei tuhoa antennia, se vain katkaisee yhden kanavan. Eetteri jää, kuten radiotaallot, vaikka vastaanotin hajoaisi."

Einstein jatkoi hiljaa: "Aikani on käymässä vähiin. Totuus ei saa kadota kanssani. Ihmiskunta on suurimman löydön kynnyksellä: kuolema ei ole vihollinen, se on siirtymä. Mutta jos tämä totuus paljastuu liian aikaisin, sitä voidaan vääristellä, käyttää vallan välineenä." Kello löi keskiyön. "Ne, jotka elivät vallan, nautintojen ja itsekkyyden vuoksi, jäävät alemmille todellisuuden tasoille, vaeltamaan menneisyytensä varjoissa. Ne, jotka etsivät totuutta, rakastivat ja palvelivat muita, sulautuvat lähteeseen, löytävät rauhan ja uuden alun."

Toimittaja kysyi: "Uudestisyntyminen?" Einstein nyökkäsi. "Ei automaattista. Se on valinta. Vapaa tahto on korkein laki. Kun tietoisuus on valmis, se voi jättää kiertokulun – sitä muinaiset kutsuivat vapautukseksi. Silloin yksilöllisyys ei kuole, vaan liukenee valon mereen, ilman pelkoa, vain rakkaus."
Hän katsoi pimeään yötaivaaseen. "Olemme matkailijoita, ja kuolema ei ole muuri, vaan ovi."

Toimittaja kysyi, miksi muut suuret mielet vaikenevat tästä. Einstein hymyili surullisesti. "Totuus on liian yksinkertainen ja liian vaarallinen. Tiedemies pelkää naurunalaisuutta, uskonto vallan menetystä, poliitikot kontrollin häviämistä. Jotkut tiesivät – Newton, Planck, Tesla, jopa Darwin aavisti, että evoluution takana on jotain suurempaa kuin sattuma. Mutta he vaikenivat tai puhuivat vertauskuvin."

Einstein jatkoi: "Kaava E=mc² paljasti massan ja energian vastaavuuden, mutta tietoisuus on myös energiaa, hienovaraista energiaa. Kun keho kuolee, tietoisuuden energia siirtyy toiseen muotoon, toisiin ulottuvuuksiin. Sitä kutsutaan sieluksi, atmaniksi, tietoisuuden kvantiksi – nimellä ei ole väliä. Tärkeää on, että se jatkuu."

Toimittaja kysyi: "Eikö kuolemaa siis ole?" Einstein vastasi: "Kuolema on olemassa, mutta ei niin kuin ihmiset sen ymmärtävät. On muodon kuolema, kehon kuolema, persoonallisuuden kuolema. Mutta olemus on kuolematon. Kaikki, jotka ovat eläneet, ovat yhä olemassa toisilla todellisuuden tasoilla. Heidän ajatuksensa, tunteensa ja kokemuksensa säilyvät laajassa kentässä, jota jotkut kutsuvat akashaksi."

"Kärsimys, sairaus, menetys – miksi?" toimittaja kysyi. Einstein katsoi pitkään. "Kärsimys on koulu. Ilman kipua tietoisuus ei kehity. Jokaisella elämällä on tarkoitus, vaikka ihmismieli ei aina ymmärrä sitä. Kun lähdemme täältä, paljon selkenee. Kukaan ei ole koskaan ollut yksin."

Kello löi yhden. Einstein sanoi vakavana: "Ihmiskunta liikkuu kohti jakautumista. Teknologia kehittyy, mutta moraali laahaa perässä. Ihmiset unohtavat yhteytensä toisiinsa, näkevät vihollisia itsensä heijastusten sijaan. Jos emme ymmärrä todellista luontoamme, emme ehkä selviä seuraavasta vuosisadasta. Valinta on meidän: joko hyväksymme, että olemme yhtä, tai tuhoamme itsemme."
Hän katsoi toimittajaa silmiin. "Siksi annoin tämän haastattelun, ehkä viimeiseni. Sanani muistuttakoon: kuolema ei ole loppu, vihollinen ei ole toinen ihminen, vaan tietämättömyys. Tieto on valoa, ja valo voittaa pimeyden."

Toimittaja oli liikuttunut. Einstein sanoi: "Välitä tämä niille, jotka ovat valmiita kuulemaan, mutta älä tuputa. Jokaisen on löydettävä totuus itse. Kysymys ei ole, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu, vaan miten elämme ennen sitä. Rakkaus on ainoa todellisuus, joka ei katoa."
Toimittaja kysyi viimeisen kysymyksen: "Voiko tietoisuuden jatkumisen todistaa?" Einstein nojasi taaksepäin, katse ajassa. "Tieteellinen menetelmä vaatii toistettavuutta, mutta on ilmiöitä, joita ei voi tutkia laboratoriossa. Lasten muistot entisistä elämistä, kvanttilomittuminen, kliinisen kuoleman kokemukset – ne ovat todisteita. Tiede kiistää ne, mutta kiistäminen ei ole kumoamista.

Tulevaisuudessa tutkijat kehittävät laitteita, jotka mittaavat tietoisuuden kenttiä kuoleman jälkeen. Kyse on ajasta."
Hän lisäsi: "Vaikka huomenna saisimme kiistattoman todisteen elämästä kuoleman jälkeen, se ei ratkaisisi päätehtävää: elämän muuttamista. Ymmärrys siitä, että kuolema ei ole loppu, pitäisi innostaa ihmisiä kohottamaan tekojaan. Jos kaikki tietäisivät, että ajatukset, sanat ja teot säilyvät todellisuuden kentässä, maailma muuttuisi. Mutta onko ihmiskunta valmis?"
Tällöin ovi narahti. Einstein nyökkäsi. "Olen väsynyt, keho pettää, mutta henki on valmis jatkamaan. Jos joskus, 10, 20 tai 100 vuoden päästä, joku lukee tämän, tietäköön: en ollut mystikko, olin totuuden etsijä. Totuus ei kuulu uskonnoille eikä tieteelle – se kuuluu etsijöille."

Hän nousi vaivalloisesti, kätteli toimittajaa ja sanoi: "Muista: kuolema on herääminen niille, jotka ovat valmiita näkemään. Suojele valoa. Maailma ei ole vielä valmis, mutta aika koittaa."
Einstein katsoi ikkunasta vaaleaan aamunkoittoon. "Nuorena luulin, että tärkeintä on löytää maailmankaikkeuden lait. Vuosien myötä ymmärsin, että vaikeinta on ymmärtää itseään ja yhteyttään muihin. Elämän tarkoitus jokainen löytää itse. Pelkäämme kuolemaa, koska pelkäämme menettämistä. Mutta mitään ei voi menettää – rakkaus, hyvät teot, muistot kulkevat mukana."
Poutapäivät loppuu. Mutta uusi alkaa...


Toimittaja sulki muistikirjansa. "Kiitos, professori. Säilytän sananne." Einstein hymyili. "Älä toista, pohdi. Elä etsien, älä pelossa." Toimittaja astui aamukylmyyteen. Ovi sulkeutui. Hän käveli kujalla, missä kevään lehdet puhkesivat, ja kirjoitti muistikirjan viimeiselle sivulle: "Ei ole väliä, mitä tapahtuu myöhemmin. Tärkeää on, mitä teemme nyt." Hän ei avannut muistikirjaa enää.
Kiitos, että luit tämän tarinan loppuun. Jos se sai sinut ajattelemaan, jaa ajatuksesi – mitä mieltä olet Einsteinin sanoista? Totuus ei aina huuda, joskus se kuiskaa.

Kyllä kait me jotenkin kommunikoidaan siellä 'pilvenpäälläkin'. Niin ajattelen.
Nuorempia ihmisiä poistuu elävien kirjoista joka päivä kuolinsivuja luettuani.

Elämä ei kysy lupaasi virratakseen – mutta voit valita, uisitko vastaan vai sen mukana.

Rauha syntyy harvoin melussa, useammin hiljaisuudessa.

Ihminen ei kasva kiireessä, vaan hetkissä, joissa hän pysähtyy.

Jokaisessa kohtaamisessa on siemen, josta voi versoa ystävyys – tai ymmärrys.

Kauneus ei katoa virheisiin, se piiloutuu niihin.

Mitä enemmän jaat lämpöä, sitä vähemmän jäätä jää.

Ihminen, joka osaa kiittää pienestä, löytää suurta.

Kun luovut hallitsemisen tarpeesta, löydät vapauden.

Vain se, joka uskaltaa olla hauras, löytää todellisen voiman.

Jokainen aamu on hiljainen lupaus: vielä on mahdollisuus.

Albert Einstein oli panteisti ja lähellä ateismia.

Einstein on ollut oppositiossa siis
Ateistien oma lähetys saarnaaja
Mutta eihän se ole koko totuus
Noin korkealla tieteessä ei olla enää
Mukana uskomuksissa kuten ateismi
Toisaalta ei myöskään dogmaattisessa
Uskonnollisuudessa isojen laumojen
Tiedemies on irti ja muokkaa oman
Käsityksensä
Perusfilosofia on kuitenkin tuttua

Kuinka moraaliton niljake pitää olla, että keittelee kokoon tällaisia valheita.

Einstein oli ateisti. Hänen YKSITYISET kirjeet, joita on kuoleman jälkeen tulleet julkisuuteen paljastavat tämän täysin.

Kun uskovaisilta puuttuu uskonsa perusteet ja myös rehellisyys, niin he kehittävät tällaisia tarinoita "kassakaapin kaksoispohjasta löytyneistä" käsikirjoituksista. Kun uskonto on tuhonnut moraalin, niin nämä patologiset valehtelijat luulevat, että saa valehdella, jos "tarkoitus on hyvä". Ja ainoa tarkoitus on, että he halauavat omahyväisesti todistella, että he ovat itse oikeassa.

Koko tarina tuollaisesta "Gödelin käsikirjoituksesta" on iljettävää valehtelua.

Einstein oli juutalainen ja oppinsa sen mukainen.

Kuolema tappaa. Sen Einsteinkin on jo huomannut, koska ei valehtele enää.

Vaikka tekoäly saattaa antaa eri vastauksia
Einsteinin suorasta vastauksesta. Ne ovat
arvosteluita jotka jääneet kirjoihin

Skeptikoiden arvosteluja

Samoja aatoksia löytyy monelta muulta.
Tesla ja Edison jopa kilpailivat tiedoistaan.

Sama juttu heillä kuin Einstein.

eikös se ollut huono koulussa , huonot numerot ?

Moro. Minä en jauha paskaa. Miksi?
Tämä menee yli normaalin käsityksen
Mitä tulee kuolleisiin. Kaikki otaksuu että
Hommat päättyy siihen. En voi laittaa mitään
Youtube videoita koska työskentelen kaupallisella
alalla. Ja minut voi tunnistaa
Mutta todellakin saa yhteyden edesmenneisiin.
He ovat tuntemattomia kaikki. ,
Teknisin välinein
Q laudalla yhteys on läheisiin.

Mitä olen oppinut niin se helvetin tuli millä pelotellaan

Ei ole totta. Huonon.. pilkkaavan.. tuhoisan elämän

Toisia ihmisiä tuhoavan elämän jälkeen

On eristys. Tämä tiedostetaan. Koska nämä ihmiset

Tai sielut. Näkevät kyllä Valon yläpuolellaan.

Se on se helvetti.

He ovat kuolleita. Ruumiissa. Mutta ei hengessä.

Pääasiassa yhteys on englannin kielisiin lol

Mutta myös suomen kielisiin lol

Henkiolentoihin. Asiasta voisi saada lähetteen

Pyöreään huoneeseen tai avohoitoon

Monen mielestä. Mutta Ei. Kyllä se on Totta.

ITC eli instrumentaalinen transkommunikaatio on kommunikointimuoto väitettyjen ruumiittomien olentojen (henkien) kanssa elektronisten laitteiden tai teknologian avulla. Perinteisten menetelmien, kuten Ouija-lautojen tai seanssien, sijaan ITC-tutkijat käyttävät instrumentteja, kuten radioita, tietokoneita ja erikoislaitteita, kuten henkilaatikoita tai Oviluksia, havaitakseen ja tulkitakseen viestejä, joiden uskotaan olevan peräisin hengiltä. Nämä viestit voivat ilmetä ääninä valkoisena kohinana, muuttuneina näyttökuvina tai laitteiden ympäristöantureiden tuottamina sanoina.

Kuinka ITC suoritetaan
Elektronisten laitteiden käyttö:
Henkien uskotaan käyttävän elektronisten laitteiden sisällä olevaa energiaa viestien lähettämiseen.
Henkilaatikot:
Henkilaatikoiden kaltaisia ​​laitteita (ja niiden nykyaikaisia ​​versioita, kuten Ovilus 5) käytetään radiotaajuuksien nopeaan pyyhkäisyyn uskoen, että henget voivat manipuloida staattista kohinaa muodostaakseen yhtenäisiä sanoja tai lauseita.

Ympäristöanturit:
Esimerkiksi Ovilus käyttää ympäristöantureita muutosten havaitsemiseen ja muuntaa sitten nämä lukemat sanoiksi ja lauseiksi, jolloin henget voivat "muuttaa ympäristöä" lähettääkseen viestejä.
Muita ilmiöitä:
Muita mahdollisia ITC:n ilmenemismuotoja ovat äkilliset näytön häiriöt, puhelimen valojen syttyminen koskematta tai äänitteissä kuultavat äänet.

Keskeiset näkökohdat ja teemat
Suora radioääni (DRV):
ITC:n sisällä oleva erityinen menetelmä, jossa suoraa ääniviestintää haetaan konfiguroitujen elektronisten asetusten kautta Ron Yacovettin tutkimuksen mukaan teoksessa ITC Technomancy: The Magical World of Electronic Spirit Communication.

Tutkimus ja kokeilu:
Vaikka käytäntöä pidetään toistuvasti havaittuna ilmiönä, sitä on myös testattu kokeellisesti, ja se vetää yhtäläisyyksiä parapsykologian, tietoisuustutkimuksen ja kvanttiteorian kanssa.

Teknomantia:
Termiä "teknomantia" käytetään kuvaamaan sähköisen henkiviestinnän maagisia tai rituaalisia puolia, ja siinä tutkitaan käytännön teknisiä ja filosofisia mahdollisuuksia.

Todisteet selviytymisestä:
Monet ITC:n tutkijat tutkivat ilmiötä mahdollisena todisteena tietoisuuden selviytymisestä kuoleman jälkeen tai elävän agentin psi:n (LAP) muotona

Uskon asioista ei kannata kiistellä.