Esimerkkejä suomalaisten firmojen kommenteista, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan:
“Viimeisen viikon ajan olemme jo nähneet miten suunnatonta kärsimystä sota on aiheuttanut ihmisille. Tämä ei ole mitenkään hyväksyttävää.”
“Hyökkäys teki toimintamme jatkamisesta mahdotonta niin eettisesti kuin liiketoiminnan kannalta.”
Israel toteuttaa Gazassa kansanmurhaa. Unicefin mukaan se on surmannut kahdessa vuodessa yli 17 000 lasta, keskimäärin yhden koululuokallisen päivässä. Kansainvälinen rikostuomioistuin on antanut pidätysmääräyksen Benjamin Netanjahusta.
Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, moni yhtiö reagoi ripeästi. Esimerkiksi muutamassa kuukaudessa kaikki suurimmat suomalaiset Venäjän-kaupan toimijat ilmoittivat vetäytymisestään tai toimintojensa myynnistä.
Israel on aiheuttanut yhtä suunnatonta kärsimystä kuin Venäjä. Gazassa on kuollut siviilejä moninkertaisesti enemmän kuin Ukrainassa. Silti emme näe yhtiöitä vetäytymässä kilvan Israelista. Miksi yritykset jatkavat bisnestä kansanmurhasta huolimatta?
Ensimmäinen selitys löytyy sanktioista. Venäjää vastaan asetettiin nopeasti laajat talouspakotteet, jotka tekivät siellä toimimisen käytännössä mahdottomaksi. Israelin kohdalla pakotteista ei edes keskustella, joten yritykset voivat jatkaa toimintaansa ilman merkittäviä riskejä – ja niin ne myös tekevät. EU ei kykene, eikä Yhdysvallat halua asettaa rajoitteita.
Toiseksi kyse on mielikuvista. Venäjän hyökkäys ja muun muassa Butšan verilöyly oli selkeä moraalinen käännekohta, vaikka sotaa Itä-Ukrainassa oli käyty jo vuosia. Gazan sota on välitön seuraus Hamasin terrori-iskusta ja tilanne on edennyt hitaammin tähän pisteeseen. Yhteistä kollektiivista tuomitsemisen hetkeä ei ole syntynyt. Se tekee yrityksille helpommaksi pysyä hiljaa ja jatkaa bisneksiään.
Yritykset perustelevat usein toimettomuuttaan sillä, että ne ovat vastuussa työntekijöistään, asiakkaistaan ja palveluiden jatkuvuudesta. Heikko argumentti Israelin tapauksessa. Venäjällä vetäytyneiden firmojen työntekijät olivat huomattavasti haavoittuvammassa asemassa suljetun yhteiskunnan ja rajallisempien mahdollisuuksien vuoksi.
Myös palveluntarjoajia on Israelissa helpompi korvata, sillä korkean teknologian avoimilla markkinoilla löytyy uusia toimijoita. Lisäksi Israelissa toimivan tytäryhtiön myyminen tai eriyttäminen on paljon yksinkertaisempaa kuin Venäjällä – ja siitä saa varmaan vielä kohtuullisen hinnankin.
Kenen kärsimys saa myötätuntoa?
Yritysten päätökset eivät synny tyhjiössä, ja sen huomaa siinä, kenen kärsimys herättää myötätuntoa ja kenen ei. Rasismi vaikuttaa. Ukrainan lasten kohtalo koskettaa eri tavalla kuin palestiinalaisten, ja venäläisten työntekijöiden ahdinko herättää vähemmän huolta kuin israelilaisten. Kun 30 000 arabitaustaista turvapaikanhakijaa nähdään pakolaiskriisinä, monikertainen määrä ukrainalaisia otetaan vastaan ongelmattomasti.
Puhe yritysvastuusta, arvoista ja eettisyydestä paljastuu tässä valossa tyhjäksi. Moraalia kyllä korostetaan vuosikertomuksissa ja pridelipuissa, mutta todellisuudessa päätökset tehdään bisnes edellä. Niin Venäjän kuin Israelin tapauksessa.
Yritykset eivät ole moraalisia toimijoita. Ne seuraavat rahaa ja lakeja. Siksi eettiset rajat syntyvät vain julkisen vallan kautta: sanktioilla, verotuksella ja poliittisilla päätöksillä. Ainoa keino pysäyttää kansanmurha olisi talouspakotteet. Se toimi aikoinaan Etelä-Afrikalle ja toimisi nyt paljon pienemmälle Israelille. EU on sen tärkein kauppakumppani, ja pakotteet voitaisiin aloittaa jäädyttämällä assosiaatiosopimus, mikä lopettaisi tullivapauden Eurooppaan.
Jugoslavian sodassa Eurooppa toimi yhdessä Yhdysvaltojen kanssa sotilaallisesti, mutta Israelin kohdalla näin ei tule tapahtumaan. Taloudelliset risteilyohjukset, eli pakotteet, voisivat kuitenkin lopettaa kansanmurhan nopeasti. Sääli toki ettei mitään aloitetta näytä tulevan yrityksiltä itseltään.
https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000011457041.html
“Viimeisen viikon ajan olemme jo nähneet miten suunnatonta kärsimystä sota on aiheuttanut ihmisille. Tämä ei ole mitenkään hyväksyttävää.”
“Hyökkäys teki toimintamme jatkamisesta mahdotonta niin eettisesti kuin liiketoiminnan kannalta.”
Israel toteuttaa Gazassa kansanmurhaa. Unicefin mukaan se on surmannut kahdessa vuodessa yli 17 000 lasta, keskimäärin yhden koululuokallisen päivässä. Kansainvälinen rikostuomioistuin on antanut pidätysmääräyksen Benjamin Netanjahusta.
Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, moni yhtiö reagoi ripeästi. Esimerkiksi muutamassa kuukaudessa kaikki suurimmat suomalaiset Venäjän-kaupan toimijat ilmoittivat vetäytymisestään tai toimintojensa myynnistä.
Israel on aiheuttanut yhtä suunnatonta kärsimystä kuin Venäjä. Gazassa on kuollut siviilejä moninkertaisesti enemmän kuin Ukrainassa. Silti emme näe yhtiöitä vetäytymässä kilvan Israelista. Miksi yritykset jatkavat bisnestä kansanmurhasta huolimatta?
Ensimmäinen selitys löytyy sanktioista. Venäjää vastaan asetettiin nopeasti laajat talouspakotteet, jotka tekivät siellä toimimisen käytännössä mahdottomaksi. Israelin kohdalla pakotteista ei edes keskustella, joten yritykset voivat jatkaa toimintaansa ilman merkittäviä riskejä – ja niin ne myös tekevät. EU ei kykene, eikä Yhdysvallat halua asettaa rajoitteita.
Toiseksi kyse on mielikuvista. Venäjän hyökkäys ja muun muassa Butšan verilöyly oli selkeä moraalinen käännekohta, vaikka sotaa Itä-Ukrainassa oli käyty jo vuosia. Gazan sota on välitön seuraus Hamasin terrori-iskusta ja tilanne on edennyt hitaammin tähän pisteeseen. Yhteistä kollektiivista tuomitsemisen hetkeä ei ole syntynyt. Se tekee yrityksille helpommaksi pysyä hiljaa ja jatkaa bisneksiään.
Yritykset perustelevat usein toimettomuuttaan sillä, että ne ovat vastuussa työntekijöistään, asiakkaistaan ja palveluiden jatkuvuudesta. Heikko argumentti Israelin tapauksessa. Venäjällä vetäytyneiden firmojen työntekijät olivat huomattavasti haavoittuvammassa asemassa suljetun yhteiskunnan ja rajallisempien mahdollisuuksien vuoksi.
Myös palveluntarjoajia on Israelissa helpompi korvata, sillä korkean teknologian avoimilla markkinoilla löytyy uusia toimijoita. Lisäksi Israelissa toimivan tytäryhtiön myyminen tai eriyttäminen on paljon yksinkertaisempaa kuin Venäjällä – ja siitä saa varmaan vielä kohtuullisen hinnankin.
Kenen kärsimys saa myötätuntoa?
Yritysten päätökset eivät synny tyhjiössä, ja sen huomaa siinä, kenen kärsimys herättää myötätuntoa ja kenen ei. Rasismi vaikuttaa. Ukrainan lasten kohtalo koskettaa eri tavalla kuin palestiinalaisten, ja venäläisten työntekijöiden ahdinko herättää vähemmän huolta kuin israelilaisten. Kun 30 000 arabitaustaista turvapaikanhakijaa nähdään pakolaiskriisinä, monikertainen määrä ukrainalaisia otetaan vastaan ongelmattomasti.
Puhe yritysvastuusta, arvoista ja eettisyydestä paljastuu tässä valossa tyhjäksi. Moraalia kyllä korostetaan vuosikertomuksissa ja pridelipuissa, mutta todellisuudessa päätökset tehdään bisnes edellä. Niin Venäjän kuin Israelin tapauksessa.
Yritykset eivät ole moraalisia toimijoita. Ne seuraavat rahaa ja lakeja. Siksi eettiset rajat syntyvät vain julkisen vallan kautta: sanktioilla, verotuksella ja poliittisilla päätöksillä. Ainoa keino pysäyttää kansanmurha olisi talouspakotteet. Se toimi aikoinaan Etelä-Afrikalle ja toimisi nyt paljon pienemmälle Israelille. EU on sen tärkein kauppakumppani, ja pakotteet voitaisiin aloittaa jäädyttämällä assosiaatiosopimus, mikä lopettaisi tullivapauden Eurooppaan.
Jugoslavian sodassa Eurooppa toimi yhdessä Yhdysvaltojen kanssa sotilaallisesti, mutta Israelin kohdalla näin ei tule tapahtumaan. Taloudelliset risteilyohjukset, eli pakotteet, voisivat kuitenkin lopettaa kansanmurhan nopeasti. Sääli toki ettei mitään aloitetta näytä tulevan yrityksiltä itseltään.
https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000011457041.html
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.