LISÄÄ KRIPARIKYSYMYSIÄ

Kyllä mie uskon, että ihminen pyhittyy puhdistuu jne ehtoollisella käydessään. Miusta ei vaan tunnu miltään ehtoollisen jälkeen.

Ei se syntien anteeksiannon itsetarkoitus ole tuntua yhtään miltään. Älä rakas odota mitään kummallisia -äläkä edes ihania- tuntemuksia "palkaksi" ehtoollisella käynnistä.
Se on interatiivinen hetki.

Asioita tarpeeksi tuntemato...: "kun ehtoollista jaettaessa pappi sanoo "syntien anteeksiantamiseksi ja iänkaikkiseksi elämäksi", niin mitä siitä pitäisi olla mieltä?"

***Ennen ehtoollista rukoilemme papin johdolla: "lähetä Sinun Pyhä Henkesi alas meidän päälle ja tee tämä leipä Sinun Kristuksesi kalliiksi Vereksi, että ne niistä osallistuville olisivat sielun valppaudeksi, syntien anteeksi antamiseksi, osallisuudeksi Pyhään Henkeen, taivaan valtakunnan saavuttamiseksi, uskallukseksi Sinun edessä..." --> tätä kaikkea ehtoollinen on ja sinulle lahjoittaa. Kyseessä on salaisuus. Emme älylliseti ymmärrä kuinka näin voi olla - kuinka tilkka rukouksin pyhitettyä viiniä ja leipää antaa osallisuuden Jumalan valtakuntaan, mutta niin se vain on. ; ) Joskus emme tunne ehtoollisella käydessämme mitään tuntemuksia - mutta silti ehtoollinen on kaikkea edellämainittua. Tunteet eivät ole näissä asioissa se ratkaiseva kysymys - vaan se, miten asennoidumme ehtoolliseen. Menenkö kohtaamaan "hartaudessa, rakkaudessa ja Jumalan pelossa" (vaikkei tuntuisikaan miltään) ehtoollisessa - en pappia, vaan Jeesuksen Kristuksen?? Jos en - on parempi jättää ehtoollinen väliin. Mitä tunteisiin tai niiden puuttumiseen ehtoollistilanteessa tulee, niin sen asian voi ilmaista hieman lapsellisesti: vaikka makuaistimuksesi olisi vailla tuntoa (kuten joissakin sairauksissa voi käydä) niin syödessäsi hernekeittoa et koe mitään aistielämyksiä. Tuntemusten puutteesta huolimatta hernekeitto on sitä ihan ihtiään vaikket tunnekkaan mitään ; )
Eli...vaikket tuntisi mitään - ehtoollinen silti on juuri kaikkea sitä, mitä ehtoollisrukous sanoo: "sielun valppaudeksi, syntien anteeksi antamiseksi, osallisuudeksi Pyhään Henkeen, taivaan valtakunnan saavuttamiseksi, uskallukseksi Sinun edessä..." Ehtoollisessa me saamme mm.todellisen syntien anteeksiantamisen ja paljon muuta. Tehtyjä tyhmyyksiämme ei saa tekemättömiksi ja jos mahdollista, ne pitää koittaa aina sopia. (->tämä on ENNEN ehtoolliselle tuloa oleva periaate: sovi riitapuolesi kanssa) Ehtoollinen lahjoittaa Jumalan edessä täydellisen syntien anteeksiantamuksen - koska me nautimme Herran Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan Ruumiin ja Veren. Tulemme siis osalliseksi Hänestä, Jumalan Karitsasta, josta Pyhä Raamattu sanoo: "joka ottaa pois maailman synnin." Tietysti - jos ehtoolliselle menee "hällä väliä" - asenteella, voi kaikki edellämainittu hyvyys jota ehtoollinen lahjoittaa - kääntyä ehtoollisvierasta vastaan. Ehtoollisrukouksessa pyydetään, ettei ehtoollinen olisi meille "tuomioksi."

Asioita tarpeeksi tuntemato... : "Eihän synti katoa mihinkään, miksi katumuksella muuten käydään?"

***Katumuksen sakramentti johon viittaat, kantaa myös toista nimeä: synnin päästön sakramentti. Se perustuu Jeesuksen käskyyn jonka Hän antoi Kirkolleen. Ihminen voidaan sitoa tai päästää synneistään. Sitominen tapahtuu pääsääntöisesti siten, että henkilö ei itse hakeudu sinne missä synneistä päästetään eli katumuksen sakramentille ja ehtoolliselle. Näin ihminen on itse sitonut itsensä ulos sielun parantumisen lähteiltä. Katumukseen kuuluu se, että suullisesti tunnustetaan erityisesti ne raskaimmat synnit jotka vaivaavat mieltä. (kaikkeahan on mahdoton tunnustaa, sillä joka päivähän teemme jotain väärää...ja tietämättämmekin teemme pahaa...mm.asenteillamme jne.) Suullisen tunnustamisen perusidea on siinä, että ihminen avaa näin sydämensä - ei papille - vaan Jumalalle. Tunnustukseen liittyy myös katuva mieli - että haluaa parantaa elämäänsä ja irroittautua vääristä asioista.
Kyse on mielenmuutoksesta, uudelle tielle lähtemisestä ja väärien asioiden hylkäämisestä. Tämä on jatkuva prosessi, asenne jonka tulee säilyä elämän loppuun saakka.
Katumuksen sakramentilla sinulle luetaan synninpäästösanat ja kyse on samasta asiasta kuin ehtoollisessakin. Vaikket tuntisi mitään, niin Jeesus itse on antanut Kirkolle vallan päästää synneistä eli sillä hetkellä kun sinulle luetaan tämä päästö: saat uskoa, että Golgatan keskimmäisellä ristillä sinunkin virheesi ja erheesi on sovitettu - ja tämä Jeesuksen ansion todellisuus VAKUUTETAAN sinulle katumuksen sakramentissa henkilökohtaisesti. Tätä samaa tehdään myös ehtoollisessa. Katumuksen ja ehtoollisen sakramentin tehtävä on rohkaista sinua uskomaan Ylösnousseeseen Kristukseen, joka elää ja hallitsee ja todellisesti jakaa hyvyyttään sinulle. Jumalan edessä samalla tavalla kuin ehtoollisessakin "synti katoaa": sitä ei enää muisteta - se on anteeksi annettu. Synnin tekemisen seuraukset ihminen toki joutua vielä kantamaan ja kantamaan vastuunsa tyhmyyksistään.

Asioita tarpeeksi tuntemato...: "Kyllä uskon että synnin juuret vähenevät..."

**Ystävä hyvä. Synnitöntä sinusta ei tässä ajassa tule. Kirkkomme pyhittäjistä suurimmatkin tunsivat syvästi syntisyytensä - vaikka ulkopuolella olevien oli sitä joskus vaikea uskoa. Jumalan kuva meissä voi kilvoitteluelämän seurauksena kirkastua kulkiessamme kohti Jumalan kaltaisuutta, mutta tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että meistä tulisi synnittömiä. Sen vuoksi Jeesus Kristus meni Golgatalle, vuodatti verensä ja antoi henkensä sekä nousi ylös kuolleista -- että Hänen ansionsa tähden pääsisimme perille taivaaseen, sillä kilvoittelijoista suurimmatkin tarvitsivat tätä Kristuksen ansiota päästäkseen perille. "Kristuksen ansiot peittää heikkoutemme" - sanovat kokeneet ortodoksikilvoittelijat. Tässä tietoisuudessa on turvallista olla - kun joudumme yhä uudelleen toteamaan kuinka heikkoja kilvoittelijoita me olemme. Nikolas Kabasilas sanoo Kristuksesta: "Hän on sekä majatalo, jossa lepäämme yön, että matkamme lopullinen päämäärä."

Jukka Mäntymäki, ort.teol.yo (Joensuun yliopisto)