3. syyskuuta: 125 vuotta Urho K. Kekkosen syntymästä

Anonyymi-ap

"- Onko maallamme malttia vaurastua?", oli presidentin tunnettu kysymys 60-luvulla.
Mikä se mahtaisi olla tänään?
"Voimmeko enää välttyä tulevalta vararikolta? " -Lienee vähän liian melodramaattinen, mutta niitä "s****nan tunareita "varmasti UKK löytäisi pitkän listan , jos eläisi...............!

23

139

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Suomella on vain yksi mahdollisuus: erota eurosta.

      Sitä ei tulla käyttämään, joten työttömyys tulee säilymään korkeana ja velkaantuminen jatkuu.

      • Anonyymi

        Niin, kun sen €uro:n piti auttaa pitämään Suomea pinnalla....siitä tulikin myllynkivi uimarin kaulalle..:(.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin, kun sen €uro:n piti auttaa pitämään Suomea pinnalla....siitä tulikin myllynkivi uimarin kaulalle..:(.

        Päätöksen tehneet henkilöt eivät ymmärtäneet talouden perusasioitakaan. Päätös tehtiin tunteella ja populismilla, jolla Lipponen muutenkin ratsasti.

        Olisi mielenkiintoista tietää, mikä osuus Venäjällä oli päätökseen. Tuotakin päätöstä myytiin typeryksille "menemisenä länteen", vaikka todellisuudessa siitä taloudellisesti hyötyi myös Venäjä. Ja hyötyy edelleen, vaikka pakotteet ovatkin vähentäneet sitä hyötyä.


      • Anonyymi

        Stubb tukee Ukrainan AZOV rosvoja....


    • Anonyymi

      Jotkut suomalaiset haikailee Kekkosdiktatuurin aikoja.


      Mistä uusi Kekkonen

      https://www.tampereensanomat.fi/uutiset.html?231857


      KEKKOSEN NAAMIO PUTOAA

      Kanava 7/2023 ss, 25-31

      Nootti muutti kaiken


      TEKSTI JUKKA TARKKA

      Teksti on julkaistu alun perin Kanava-lehden numerossa 7/2023.

      https://jukkatarkka.blogspot.com/2023/10/kekkosen-naamio-putoaa.html


      ---

      Kekkosesta löytyy aina vaan lisää ikäviä juttuja... no eipä taida ihan heti tulla uutta "kolmen kirjaimen makasiineista" kun tilanne on Putistanissa nykyisellään...

      Näin Rentola:

      >>Kekkosesta on "kolmelta kirjaimelta" tihkunut negatiivisia otteita ja makasiineissa on epäilemättä lisää". <<

      Mielipide|Kolumni

      Nyt hutkitaan Kekkosta ja Koivistoa

      Soveltuvatko sellaiset käsitteet kuin moraali, kunnia tai häpeä muitta mutkitta kylmään sotaan tai edes suomettumiseen?

      Kimmo Rentola

      23.5.2023 2:00

      https://www.hs.fi/mielipide/art-2000009602201.html

      >>>Toki Kekkosta tai Koivistoa saa ja on syytäkin arvostella, mutta on hyvä silti pysyä faktojen pohjalla, vertailla eri tietoja ja ottaa huomioon, että läntistä tiedustelun aineistoa on niukasti saatavilla.

      Kekkosesta on ”kolmelta kirjaimelta” tihkunut negatiivisia otteita, ja makasiineissa on epäilemättä lisää. Kun V. J. Sukselainen syrjäytettiin keväällä 1964 maalaisliiton johdosta Pravdan rankan arvostelun jälkeen, täällä todisteltiin pontevasti, ettei kirjoitusta tietenkään tilattu, kyllä Moskova itse päättää. Sitten vuonna 2016 julkaistiin Leonid Brežnevin päiväkirja ja siinä neljä sanaa: ”Kekonen – pyytää kaatamaan Sukselaisen.”<<<

      ---

      Eipä tuo Kekkonen oikein suurmieheltä vaikuta.

      Kirjassaan Ettei totuus unohtuisi (1976) Poika (*) kertoo kirjoituksesta, joka oli "vuoden 1941 oloissa merkittävä ja ainutlaatuinen, sillä siihen mennessä ei kukaan huomattava työväenliikkeen ulkopuolinen poliitikko ollut kirjoittanut työväenliikkeestä..." Kyseessä oli kirjoitus, jonka hän itse oli laatinut, ja joka meni Urho Kekkosen nimissä 12.3.1941 Helsingin Sanomiin Väinö Tannerin 60-vuotissyntymäpäivän johdosta.

      (*) Kyseessä on siis Arvo Poika Tuominen)

      Täällä on tuo kyseinen "Kekkosen kirjoitus"

      Väinö Tanner (60-vuotias)

      Kekkonen, Urho (1941-03-12)

      https://www.doria.fi/handle/10024/11751

      https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/11751/TMP.objres.3483.html?sequence=1&isAllowed=y

      JKK kirjoitti joskus näin:

      >>Urho Kekkonen laati Helsingin Sanomiin Tannerin 60-vuotispäivänä päivänsankaria suuresti ylistävän artikkelin, jossa hän kuvaili entisen ministeritoverinsa avuja ja luonteenpiirteitä, joiden katsoi kohottaneen Tannerin demokraattisen johtajatyypin ihanteeksi. Hän näki työväenliikkeen johdossa jatkavassa Tannerissa takeen Suomen kansan itsenäisyystahdon säilymisestä ja lujittumisesta. Kekkonen toteaa artikkelissaan mm: ”Väinö Tannerin työ sosialidemokraattina ja työväenjohtajana on tullut oikeisiin mittasuhteisiin vasta viime aikoina, kun porvarillisissakin piireissä on opittu näkemään järjestyneen työväenliikkeen kansallinen merkitys… sen tunnustaminen itsenäisyytemme, vapautemme ja kansanvaltamme elimelliseksi osaksi”.

      Kekkonen jatkaa: ”Väinö Tannerissa on paljon sellaista, joka on suomalaisinta, mitä miehessä voi olla: hän on varma mielipiteissään, joskus itsepäisyyteen saakka, hän on rehellinen ja luotettava kannanotoissaan, hän on uskollinen asialleen ja tovereilleen, hän on realiteettien mies, kylmä ja kovakin asioissaan, mutta lämmin ihmisenä, hän on humoristinen omalla jäyhällä tavallaan. Hän on rohkea mies, niin rohkea, että hän puolustaa omaa oikeuttaan, työväenluokan oikeuksia ja meidän yhteisiä oikeuksiamme, olivatpa vastassa mitkä voimat tahansa”.

      Viimeisessä lauseessa toteamalleen Kekkonen sai myöhemmin vankkaa lisätodistusta! Tuolloin Kekkosen käyttäytyminen Tanneria kohtaan oli kovasti ristiriidassa edellä lainattujen kirjoitusten ja puheiden kanssa. Se vain kuvasti sitä kaikessa muussakin nähtyä kuulua ”Kekkosen käännöstä”, mitä Väinö Tanner ei koskaan ymmärtänyt eikä hyväksynyt.<<

      Kekkonen hoiteli kepulaiset vastustajansa vankilaan. Näin toimii todellinen vääryysministeri.

      Suosittelen Tannerin muistelmia kaikkien luettavaksi. Ilman näin kovaa miestä Suomen Talvisota olisi voinut huomattavasti huonomminkin.

      Väinö Tanner: Olin ulkoministerinä Talvisodan aikana. Tammi, 1951, Helsinki.

      https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Väinö_Tanner

      Wikipedian artikkelissa on virhe, sillä Tanner ei ollut ministerinä Jatkosodan alkaessa.

      >>Väinö Tanner oli ulkoministerinä 1939–1940 ja Talvisodan jälkeen kauppa- ja teollisuusministerinä 1940–1942 erottuaan Neuvostoliiton vaatimuksesta ulkoministerin virasta.<<

      >>Muodolliseksi syyksi Tanneria vastaan esitettiin hänen jäsenyytensä Linkomiehen hallituksen ulkoasiainvaliokunnassa, ja sen myötä syytettyjen piiriin joutuivat myös maalaisliittolaiset ministerit Antti Kukkonen ja Tyko Reinikka.<<

      Samalla "syyllä" Kekkonen niittasi Tannerin syytteen avulla 2 kilpailijaansa omasta puolueestaan.

      • Anonyymi

        Miksei kaipaisi, silloin köyhienkin asema parani ja yhteiskuntaa rakennettiin, ei purettu kuten nyt.


    • Anonyymi

      Minä ainakin muistelen Kekkosta lämmöllä, oli viisas mies ja kunnioitettu ympäri maailman, monet valtionjohtajat kyselivät häneltä neuvoja ja mielipiteitä kinkkisiin politiikan kysymyksiin, ehkä Suomen parhain presidentti kautta aikain. Sanoi mielipiteensä suoraan ja rehellisesti eikä pelännyt jyrähtää jos tarve vaati! ja ilmaisi suoraan ettei kokoomusta saisi ikinä päästää vallankahvaan: etupäässä pääministeriksi!

    • Anonyymi

      Opittuaan ryyppäämään UKK kirjoitti vieraskirjaan näin:

      "Mä korpin raato raihnainen, mä synnin synkkä pahka, taas viinaa imin itseeni, kuin sateen imee rahka."

      ---

      Oikeasti tämäkin lienee joku körttiveisu...

      ”Mä korpin raato raihnainen, mä kurja synnin pahka. Mä synnin imen itseeni, kuin ihran imee nahka.
      Mä olen rakki raivosuu, oi Herra heitä armoluu. Purista piskin niskaa, ja taivaan iloon viskaa. ”

      Mutta kenen kynästä tämä on ?

      • Anonyymi

        Veli Junttilan Suomi 1950 -kolumni:

        Lemmenloma Italiassa

        Turun Sanomat

        27.12.2000


        https://www.ts.fi/puheenvuorot/1073803989

        Pääministeri Urho Kekkonen matkusti joulukuun 28. päivänä Italiaan yksityiselle lomamatkalle - tai "lääkärin kehoituksesta virkistäytymään", kuten virallisesti tiedotettiin.
        Kekkonen yritti lomailla ingognito, mikä onnistui ilmeisesti vain Suomen Rooman-lähettilään suhteen. Lähettilään tiedetään vakuuttaneen tietämättömyyttään matkasta samaan aikaan kun Kekkonen antoi jo haastatteluja Via Venetolla.
        Tutkija Juhani Suomen mukaan salailuyritykset johtivat myös sensaatiokirjoitteluun ulkomaisissa lehdissä, Kekkosen väitettiin jopa paenneen kotimaastaan poliittisista syistä.
        Kekkonen oli todella lääkärin määräämällä kahden viikon sairaslomalla. Kekkosta rasittivat varsinkin poliittiset paineet - mutta myös alkoholi. Juhani Suomi on löytänyt näiltä ajoilta Kekkosen kirjoittaman kuvaavan runon:
        "Mä korpin raato raihnainen
        mä synnin synkkä pahka,
        taas viinaa imin itseeni
        kuin sateen imee rahka
        Ulkomaailma oli yhtä armoton. Vastustajat sanoivat Kekkosta mm. "saatanan savolaiseksi" tai "helvetin ryssännuolijaksi".

        Suomalaiset lehtimiehet pääsivät pian selville matkan todellisesta laidasta. Kuuluihan matkaseurueeseen Associated Pressin, AP:n Helsingin-kirjeenvaihtaja Anne-Marie Snellman tulkkina sekä Roomassa että Taorminassa Sisiliassa.
        Snellman oli aikaisemminkin nähty Kekkosen seurassa. Nyt lisäaineksia kirjoitteluun antoi se, että Sylvi Kekkonen oli kotimaassa ja hoidettavana sairaalassa.
        Suomen mukaan vihjailevan lehtikirjoittelun aloitti Helsingin Sanomat. Kirjoituksen väitettiin olevan peräti Eljas Erkon laatima - tästä aiheutuikin herroille välirikko.
        Lehdessä luki: "Kuulemamme mukaan aikoo vuoden vaihteessa Italiassa viettää eräitä muitakin julkisen elämämme edustajia. Niinpä mm. amerikkalaisen uutistoimiston AP:n täkäläinen kirjeenvaihtaja, maisteri Anne-Marie Snellman matkusti keskiviikkoiltana lentoteitse Helsingistä Roomaan".
        Kekkosen ja Snellmanin tiedetään vierailleen usein Italiassa, mutta heidän sanotaan jääneen ensi kertaa kiinni juuri vuodenvaihteessa 1950/1951.
        Snellman oli jäänyt jatkosodan aikana leskeksi; sodan jälkeen hän piti Helsingissä poliittista salonkia - lehtinaisena tietoja hankkiessaan.
        Kekkoseen Snellman tutustui salongissaan joskus 1948 ja rakkaussuhde - kiihkeäkin sellainen - jatkui 1960-luvun alkupuolelle, siis myös miltei Kekkosen ensimmäisen presidenttikauden ajankin.


        P.S. Huorintekijäksi tuollaista ennen sanottiin.


    • Anonyymi

      Kekkosen seniorihetkistä ei kansalle kerrottu, vaikka hänen viimeisen kautensa aikana niitä oli usein. Varmaankin muistikatkoja ja taantumisia lapsuusmuistoihin oli viiden viimeisen virkavuoden ajan.

      Pekka Hyvärinen haastatteli Kekkosta telkkariin ja Urkki sekoili puhuen ihan höpöjään. Hyvärin tarjoutui heti sanomaan, ettei näitä esitetä. Silleen se Pekka Hyvärinen yleni peräti JSN:n johtoon.
      Siis Julkisen sanan neuvoston johtoon nuhtelemaan muita medioita.

      Sitten tuli katumus ja hän kirjoitti Kekkosesta kirjan Suomen mies. Siinä kerrotaan tuokin juttu.


      Pekka Hyvärinen kirjassaan ”Suomen mies” sanoo näin:

      ”Suomesta olisi voinut tulla vapaa länsimaa jo 1970-luvulla, jos presidentti Urho Kekkonen olisi malttanut luopua vallasta. Samalla olisi loppunut ahdistava suomettuminen”


      Ote kirjan esittelystä:

      Hyvärisen kirjassa annetaan kuva Kekkosesta älykkäänä ja huumorintajuisena, mutta samalla pitkävihaisena juonittelijana, joka käytti vuosikymmeniä Neuvostoliittoa lyömäaseena valtapelissään ja vastustajien lyömisessä.

      Kirjassa kerrotaan omapäisestä Kekkosesta kansalaissodan vapaaehtoisena teloittajana Haminassa ja kommunistien vihaajana, joka sitten muuttui Neuvostoliiton nootin järjestäjäksi ja Kremlin vaalirahoituksen vastaanottajaksi.

      Kekkosen saama 10 miljoonan lisätuki vuoden 1962 noottivaaleihin, joka nykyrahassa vastaa ehkä miljoonaa markkaa, on Hyväriselle tieto vaiennetusta väärinkäytöksestä, joka hakee vertaistaan.
      - Eikä ole mitään syytä olettaa, etteikö hänen kaikkia vaalikampanjoitaan rahoitettu Moskovasta.

      Samalla kun Hyvärinen pui sitä, miten pahasti Kekkonen oli Neuvostoliiton talutusnuorassa, hän toisaalta antaa tunnustusta tämän taitavuudelle ulkopolitiikan ja diplomatian alalla.

      Punainen lanka onkin se, että Kekkosessa taistelivat vastakkaiset luonteenpiirteet, kuten jalous ja julmuus. Ja voitolle pääsivät useimmiten kielteiset kuin myönteiset piirteet. Näihin kuuluivat myös vieraissa naisissa käynti ja ryyppääminen.

      http://www.verkkouutiset.net/arkisto/Arkisto_2000/1.syyskuu/ukk33500.htm


      Pekka Hyvärisen kirjassaan:

      ”Yksi on kuitenkin esillä eli kauna armeijaa kohtaan. Se johtui tekijän mukaan alun perin siitä, ettei Kekkosen päässyt aikanaan upseerikoulutukseen puukkotappelun vuoksi. Tätä kostettiin koko virkauran ajan armeijalle. Kekkonen antoi lisäksi venäläisten häpäistä ylipäällikkö Mannerheimia, todistelee Hyvärinen pitkin matkaa”

      Kekkonen oli tosin katkera, ettei päässyt hänen varusmiesaikanaan toimeenpannulle 1.4.1920 alkaneelle ensimmäiselle RUK:n kurssille, sillä yhtenä vaihtoehtona hänen tulevaisuuden suunnitelmissaan oli sotilasura.

      • Anonyymi

        MIllä tavalla Suomi ei ollut vapaa 1970-luvulla? En nyt muista yhtään poliittista vankia enkä ketään karkotetun, toisin kuin 1930-luvulla, jolloin kai olimme "länsimaa"?


    • Anonyymi

      Eu on pirun keksintö.
      Nato perkeleen.
      Usa saatanasta.

      • Anonyymi

        Entäpä NL?

        Suomen mies esti maansa lännettymisen


        Suomesta olisi voinut tulla vapaa länsimaa jo 1970-luvulla, jos presidentti Urho Kekkonen olisi malttanut luopua vallasta. Samalla olisi loppunut ahdistava suomettuminen, esittää toimittaja Pekka Hyvärinen tiistaina julkaistussa Kekkos-elämäkerrassa Suomen mies.

        Hyvärisen kirjassa annetaan kuva Kekkosesta älykkäänä ja huumorintajuisena, mutta samalla pitkävihaisena juonittelijana, joka käytti vuosikymmeniä Neuvostoliittoa lyömäaseena valtapelissään ja vastustajien lyömisessä.

        Kirjassa kerrotaan omapäisestä Kekkosesta kansalaissodan vapaaehtoisena teloittajana Haminassa ja kommunistien vihaajana, joka sitten muuttui Neuvostoliiton nootin järjestäjäksi ja Kremlin vaalirahoituksen vastaanottajaksi.

        Kekkosen saama 10 miljoonan lisätuki vuoden 1962 noottivaaleihin, joka nykyrahassa vastaa ehkä miljoonaa markkaa, on Hyväriselle tieto vaiennetusta väärinkäytöksestä, joka hakee vertaistaan.
        - Eikä ole mitään syytä olettaa, etteikö hänen kaikkia vaalikampanjoitaan rahoitettu Moskovasta.

        Samalla kun Hyvärinen pui sitä, miten pahasti Kekkonen oli Neuvostoliiton talutusnuorassa, hän toisaalta antaa tunnustusta tämän taitavuudelle ulkopolitiikan ja diplomatian alalla.

        Punainen lanka onkin se, että Kekkosessa taistelivat vastakkaiset luonteenpiirteet, kuten jalous ja julmuus. Ja voitolle pääsivät useimmiten kielteiset kuin myönteiset piirteet. Näihin kuuluivat myös vieraissa naisissa käynti ja ryyppääminen.


        Mitä toimittajat tekivät

        Käsittelyn kohteeksi tulee Kekkosen ajan itsesensuuri, jossa tiedotusvälineet olivat mukana. Vanhenevan presidentin haparointia peiteltiin viimeiseen saakka kuin sanattomasta sopimuksesta.

        Esimerkiksi kun Kekkonen vuonna 1977 kaatui Islannin kalastusmatkalla jokeen vahvassa humalassa, päättivät kuvaajat, ettei tällaista julkaista.

        Kirjoittaja lukee myös itsensä tähän joukkoon. Hän oma-aloitteisesti leikkasi pois vuonna 1979 tekemästään haastattelusta kohdan, jossa presidentti kadotti täysin tilanteen hallinnan.
        - Järkytyin silloin, kuinka huonossa kunnossa hän oli.

        Hyvärinen on käyttänyt kirjassaan asiantuntijana dosentti Hannu Rautkalliota ja haastatellut muitakin presidentin elämää ja politiikkaa seuranneita henkilöitä.
        - Olen sitä paitsi varastanut surutta aineistoa muilta elämäkertakirjoittajilta.


        Kerättyjä tarinoita ja lähteitä netissä

        Eniten tekijä sanoo oppineensa kirjoittamisen aikana niistä ihmisistä, jotka olivat karismaattisen Kekkosen valtapiirissä; miten tämä nosti ihmisiä ylös tai tuhosi. Surullisin esimerkki lienee Ahti Karjalainen.

        Hyvärisen kirjan kustantaja WSOY ja tekijä ovat laatineet sähköiset kotisivut, joista voi käydä katsomassa tarkemmin kirjassa hyödynnettyjä dokumentteja.

        Hyvärinen itse painottaa käyttäneensä toisin kuin muut niitten ihmisten päiväkirjoja, jotka ovat tavanneet Kekkosta.

        Yksi tärkeistä päiväkirjoista ovat entisen puolustusvoimain komentajan kenraali Lauri Sutelan muistiinpanot yhteistyöstä presidentin kanssa.

        Kirjaa värittävät lukuisat kekkostarinat. Mm. se, että tuleva valtionpäämies olisi ollut mukana heimosotureitten Aunuksen retkellä 1920-luvun alussa, ei kuitenkaan tule pitävästi todistetuksi.

        Tekijä puolustaa tarinoiden limittämistä faktojen joukkoon sillä, että se houkuttaisi muitakin kuin tutkijoita lukemaan kirjaa.


        Suhteita satumaahan

        Motiivina kirjan kirjoittamiseen Hyvärisellä on ollut selvittää, miksi Suomessa ylläpidettiin suhdetta fiktiiviseen Neuvostoliittoon, jota ei ollut olemassa.

        - Toisaalta olen koko elämäni lukenut länsimaisia elämäkertoja, joita ei ole tehty kohteen ehdoilla, kuten Suomessa on paljon ollut tapana. Ratkaiseva tekijä oli silti tapaaminen Hannu Rautkallion kanssa.

        Dosentti Rautkallio on monia vuosia tutkinut Moskovassa Kekkosen yhteyksiä Kremlin johtoon ja hänen sieltä saamaansa tukea. Hänen omissa teoksissaan Kekkosta on käsitelty melkoisen kriittisessä sävyssä.

        Miehet siis löysivät yhteisen sävelen. Hyvärinen itse kehuu karsineensa kirjasta lukuisia henkilökohtaisia kauhisteluitaan Kekkosen moraalittomasta toiminnasta.

        Yksi on kuitenkin esillä eli kauna armeijaa kohtaan. Se johtui tekijän mukaan alun perin siitä, ettei Kekkosen päässyt aikanaan upseerikoulutukseen puukkotappelun vuoksi. Tätä kostettiin koko virkauran ajan armeijalle. Kekkonen antoi lisäksi venäläisten häpäistä ylipäällikkö Mannerheimia, todistelee Hyvärinen pitkin matkaa.

        Kekkonen nähdään myös suomalaisena päätekijänä sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä sekä IKL:n ja Lotta Svärd -järjestön vainoajana.

        Miksi Suomi sitten suomettui, ja olisiko meillä ollut muita vaihtoehtoja? Hyvärinen ei halua jälkiviisastella, mutta hänen mielestään ennen länsimaisuuteen vapautumista eläminen Suomessa nähtiin suhteessa yhteiskuntaan ja vaalittiin ns. kansallista etua.

        - Yksilöllisyyttä ei hyväksytty, vaan nyt on toisin.

        STT-IKK
        1.9.2000

        https://web.archive.org/web/20030518084553/https://www.verkkouutiset.fi/arkisto/Arkisto_2000/1.syyskuu/ukk33500.htm


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Entäpä NL?

        Suomen mies esti maansa lännettymisen


        Suomesta olisi voinut tulla vapaa länsimaa jo 1970-luvulla, jos presidentti Urho Kekkonen olisi malttanut luopua vallasta. Samalla olisi loppunut ahdistava suomettuminen, esittää toimittaja Pekka Hyvärinen tiistaina julkaistussa Kekkos-elämäkerrassa Suomen mies.

        Hyvärisen kirjassa annetaan kuva Kekkosesta älykkäänä ja huumorintajuisena, mutta samalla pitkävihaisena juonittelijana, joka käytti vuosikymmeniä Neuvostoliittoa lyömäaseena valtapelissään ja vastustajien lyömisessä.

        Kirjassa kerrotaan omapäisestä Kekkosesta kansalaissodan vapaaehtoisena teloittajana Haminassa ja kommunistien vihaajana, joka sitten muuttui Neuvostoliiton nootin järjestäjäksi ja Kremlin vaalirahoituksen vastaanottajaksi.

        Kekkosen saama 10 miljoonan lisätuki vuoden 1962 noottivaaleihin, joka nykyrahassa vastaa ehkä miljoonaa markkaa, on Hyväriselle tieto vaiennetusta väärinkäytöksestä, joka hakee vertaistaan.
        - Eikä ole mitään syytä olettaa, etteikö hänen kaikkia vaalikampanjoitaan rahoitettu Moskovasta.

        Samalla kun Hyvärinen pui sitä, miten pahasti Kekkonen oli Neuvostoliiton talutusnuorassa, hän toisaalta antaa tunnustusta tämän taitavuudelle ulkopolitiikan ja diplomatian alalla.

        Punainen lanka onkin se, että Kekkosessa taistelivat vastakkaiset luonteenpiirteet, kuten jalous ja julmuus. Ja voitolle pääsivät useimmiten kielteiset kuin myönteiset piirteet. Näihin kuuluivat myös vieraissa naisissa käynti ja ryyppääminen.


        Mitä toimittajat tekivät

        Käsittelyn kohteeksi tulee Kekkosen ajan itsesensuuri, jossa tiedotusvälineet olivat mukana. Vanhenevan presidentin haparointia peiteltiin viimeiseen saakka kuin sanattomasta sopimuksesta.

        Esimerkiksi kun Kekkonen vuonna 1977 kaatui Islannin kalastusmatkalla jokeen vahvassa humalassa, päättivät kuvaajat, ettei tällaista julkaista.

        Kirjoittaja lukee myös itsensä tähän joukkoon. Hän oma-aloitteisesti leikkasi pois vuonna 1979 tekemästään haastattelusta kohdan, jossa presidentti kadotti täysin tilanteen hallinnan.
        - Järkytyin silloin, kuinka huonossa kunnossa hän oli.

        Hyvärinen on käyttänyt kirjassaan asiantuntijana dosentti Hannu Rautkalliota ja haastatellut muitakin presidentin elämää ja politiikkaa seuranneita henkilöitä.
        - Olen sitä paitsi varastanut surutta aineistoa muilta elämäkertakirjoittajilta.


        Kerättyjä tarinoita ja lähteitä netissä

        Eniten tekijä sanoo oppineensa kirjoittamisen aikana niistä ihmisistä, jotka olivat karismaattisen Kekkosen valtapiirissä; miten tämä nosti ihmisiä ylös tai tuhosi. Surullisin esimerkki lienee Ahti Karjalainen.

        Hyvärisen kirjan kustantaja WSOY ja tekijä ovat laatineet sähköiset kotisivut, joista voi käydä katsomassa tarkemmin kirjassa hyödynnettyjä dokumentteja.

        Hyvärinen itse painottaa käyttäneensä toisin kuin muut niitten ihmisten päiväkirjoja, jotka ovat tavanneet Kekkosta.

        Yksi tärkeistä päiväkirjoista ovat entisen puolustusvoimain komentajan kenraali Lauri Sutelan muistiinpanot yhteistyöstä presidentin kanssa.

        Kirjaa värittävät lukuisat kekkostarinat. Mm. se, että tuleva valtionpäämies olisi ollut mukana heimosotureitten Aunuksen retkellä 1920-luvun alussa, ei kuitenkaan tule pitävästi todistetuksi.

        Tekijä puolustaa tarinoiden limittämistä faktojen joukkoon sillä, että se houkuttaisi muitakin kuin tutkijoita lukemaan kirjaa.


        Suhteita satumaahan

        Motiivina kirjan kirjoittamiseen Hyvärisellä on ollut selvittää, miksi Suomessa ylläpidettiin suhdetta fiktiiviseen Neuvostoliittoon, jota ei ollut olemassa.

        - Toisaalta olen koko elämäni lukenut länsimaisia elämäkertoja, joita ei ole tehty kohteen ehdoilla, kuten Suomessa on paljon ollut tapana. Ratkaiseva tekijä oli silti tapaaminen Hannu Rautkallion kanssa.

        Dosentti Rautkallio on monia vuosia tutkinut Moskovassa Kekkosen yhteyksiä Kremlin johtoon ja hänen sieltä saamaansa tukea. Hänen omissa teoksissaan Kekkosta on käsitelty melkoisen kriittisessä sävyssä.

        Miehet siis löysivät yhteisen sävelen. Hyvärinen itse kehuu karsineensa kirjasta lukuisia henkilökohtaisia kauhisteluitaan Kekkosen moraalittomasta toiminnasta.

        Yksi on kuitenkin esillä eli kauna armeijaa kohtaan. Se johtui tekijän mukaan alun perin siitä, ettei Kekkosen päässyt aikanaan upseerikoulutukseen puukkotappelun vuoksi. Tätä kostettiin koko virkauran ajan armeijalle. Kekkonen antoi lisäksi venäläisten häpäistä ylipäällikkö Mannerheimia, todistelee Hyvärinen pitkin matkaa.

        Kekkonen nähdään myös suomalaisena päätekijänä sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä sekä IKL:n ja Lotta Svärd -järjestön vainoajana.

        Miksi Suomi sitten suomettui, ja olisiko meillä ollut muita vaihtoehtoja? Hyvärinen ei halua jälkiviisastella, mutta hänen mielestään ennen länsimaisuuteen vapautumista eläminen Suomessa nähtiin suhteessa yhteiskuntaan ja vaalittiin ns. kansallista etua.

        - Yksilöllisyyttä ei hyväksytty, vaan nyt on toisin.

        STT-IKK
        1.9.2000

        https://web.archive.org/web/20030518084553/https://www.verkkouutiset.fi/arkisto/Arkisto_2000/1.syyskuu/ukk33500.htm

        Miten Kekkonen esti lännettymisen? Hänhän ajoi Neuvostoliittoa hyväksymään vapaakauppasopimuksen EEC:n kanssa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miten Kekkonen esti lännettymisen? Hänhän ajoi Neuvostoliittoa hyväksymään vapaakauppasopimuksen EEC:n kanssa.

        >>Hänhän ajoi Neuvostoliittoa hyväksymään<<

        Etkö ymmärrä juuri kirjoittamaasi?

        Miksi NLn olisi pitänyt jotain hyväksyä, tai MIKSI siltä ylipäätään olisi pitänyt saada joku hyväksyntä?

        Kekkuli oli ajanut Suomen itänaapurin lautasennuolijaksi.

        Lautasennuolija oli Tannerin käyttämä termi...


        Pääministeri Paasikivi ehdotti alkuvuodesta 1946 Nobelin rauhanpalkintoa NL:n Ruotsin suurlähettiläälle Alexandra Kollontaille. Sitä hänelle ei tietenkään annettu.

        Tanner kommentoi asiaa kirjeessään vaimolleen Lindalle, 15.11.1946, kuinka täällä vankilassakin oli ilonaihetta, sillä ne LAUTASENNUOLIJAT, jotka keväällä sitä kiirehtivät esittämään, saivat tarpeellisen läksyn: Siinä oli mukana koko hallitus Paasikiveä myöten.

        Kekkonenkin oli siis yksi lautasennuolija. Hän oli näet "oikeusministerinä" tuolloin Paasikiven hallituksessa.




        Paasikiven III hallitus

        17.4.1945–26.3.1946

        https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Paasikiven_III_hallitus


        Paasikiven III hallitus oli Suomen tasavallan 30. hallitus, jonka muodostivat SDP, SKDL, Maalaisliitto, Edistyspuolue ja RKP. Hallituskoalitio muodosti enemmistöhallituksen, ja toimi 17. huhtikuuta 1945 – 26. maaliskuuta 1946 eli 344 päivän ajan.

        Arkkikommunisti Kollontai

        https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Aleksandra_Kollontai


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        >>Hänhän ajoi Neuvostoliittoa hyväksymään<<

        Etkö ymmärrä juuri kirjoittamaasi?

        Miksi NLn olisi pitänyt jotain hyväksyä, tai MIKSI siltä ylipäätään olisi pitänyt saada joku hyväksyntä?

        Kekkuli oli ajanut Suomen itänaapurin lautasennuolijaksi.

        Lautasennuolija oli Tannerin käyttämä termi...


        Pääministeri Paasikivi ehdotti alkuvuodesta 1946 Nobelin rauhanpalkintoa NL:n Ruotsin suurlähettiläälle Alexandra Kollontaille. Sitä hänelle ei tietenkään annettu.

        Tanner kommentoi asiaa kirjeessään vaimolleen Lindalle, 15.11.1946, kuinka täällä vankilassakin oli ilonaihetta, sillä ne LAUTASENNUOLIJAT, jotka keväällä sitä kiirehtivät esittämään, saivat tarpeellisen läksyn: Siinä oli mukana koko hallitus Paasikiveä myöten.

        Kekkonenkin oli siis yksi lautasennuolija. Hän oli näet "oikeusministerinä" tuolloin Paasikiven hallituksessa.




        Paasikiven III hallitus

        17.4.1945–26.3.1946

        https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Paasikiven_III_hallitus


        Paasikiven III hallitus oli Suomen tasavallan 30. hallitus, jonka muodostivat SDP, SKDL, Maalaisliitto, Edistyspuolue ja RKP. Hallituskoalitio muodosti enemmistöhallituksen, ja toimi 17. huhtikuuta 1945 – 26. maaliskuuta 1946 eli 344 päivän ajan.

        Arkkikommunisti Kollontai

        https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Aleksandra_Kollontai

        Etkö itse tajua? Miten se Kekkosen vika oli, että Neukku oli niin mustasukkainen naapuri?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Etkö itse tajua? Miten se Kekkosen vika oli, että Neukku oli niin mustasukkainen naapuri?

        Olet näemmä itsekin kekkosajan lautasennuolija.


    • Anonyymi

      Tarvitsisimme uuden Kekkosen laittamaan Suomen asiat kuntoon. Kun Kekkonen jyrähti alkoi ihan oikeasti tapahtua.

    • Anonyymi

      Kyllä Urho on kääntynyt haudassaan jo useamman kerran.

    • Anonyymi

      Orpon vuoroko yrittää suursuomea!

    • Anonyymi

      UKK tukisi Orpon porvarihallitusta, se on selvää.

    • Anonyymi

      Kekkosen mielestä maallamme oli varaa toimia N-liiton kynnysmattona.

      • Anonyymi

        Hävetä saat väitettäsi, ymmärtämätön.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Karhuryhmä

      Kellään tarkempaa tietoa miksi ja missä karhuryhmä ollut? Perheväkivaltaa vai huumeperintää kenties taas?
      Jämsä
      30
      3572
    2. Mitä sä pelkäät

      Ettei tää etene?
      Ikävä
      96
      3256
    3. Raisionkaaren koira hyökkäys

      Taas nähtiin että koiriin ei voi luottaa. Eilen illalla vapaana ollut koira hyökkäsi Raisionkaarella kolmen henkilön kim
      Raisio
      90
      3121
    4. Mitä kaikkea sä

      Olisit valmis tekeen mun eteen vielä? Vai oletko mitään?
      Ikävä
      77
      3078
    5. "Mielipide: Äärivasemmiston uhka on otettava vakavasti"

      Demokratia näyttäisi olevan Halla-aholle enemmänkin välttämätön paha kuin tavoiteltava asia. Väkivallan ihannointi ja m
      Maailman menoa
      67
      2975
    6. Tapa jolla kohtelit minua viimeksi miellytti erityisesti

      Osaat huomioida kauniisti ja katsot aina tilanteita yhteisen hyvän kannalta. Sitä arvostan erityisesti.
      Ikävä
      86
      2718
    7. Ei me saada toisiamme

      Ei vaan saada. On vain haaveita ja uunelmia
      Ikävä
      35
      2520
    8. Mikä on luonteesi parhain ominaisuus

      ja mikä huonoin?
      Ikävä
      66
      2426
    9. Satuit vain olemaan

      Ensimmäinen joka avasi minussa sen nähdyksi ja rakastetuksi tulemisen puolen. Pitäisi vain muistaa että et ole ainoa. Se
      Ikävä
      43
      2265
    10. Vieläkö toivot, että kuulisit

      Minusta? Vai suutuitko kun en pystynyt vastaamaan sinulle?
      Ikävä
      88
      2052
    Aihe