Nojoo niin se päivä taas vierähti, läksin torille kattomahan mitä ihmiset siellä touhuaa, äitee sano että ei sielä mitään tartte ostaa ku meillä jo kaappi pullollaan makaroonia ja purkkilihaa mutten mä malttanu, pitihän sinne mennä. Kävellessä jo hengästytti, johan se tuntuu portaissa kun ei oo tottunu, mutta herrahan antaa voiman ku sitä pyytää.
Torilla oli mansikoita ja perunoo mutta kallistahan se on, ajattelin etten minä noita huvikseen ostele ku kela kuitenki maksaa vaan sen verran et jää niukasti ylimäärää. Menin sit siihen marketin viereen ja otin tarjouksesta lenkkimakkaraa, iso pötkö, ajattelin että siinä on matkaevästä niin kotio ku mennessäki. Jo bussipysäkillä aukasin sen, söin suoraa kuori hampaissa naksu, joku mummo katteli mutten välittäny, ajattelin että ihminen ei elä leivästä yksin vaan herran sanasta, mut kyllä makkara kans auttaa jaksamaan.
Äitee toru sit ku näki pussit, se sano taas etten mä elä terveesti, et pitäis syyä salaattia ja porkkanata, mutta minä sanoin että ei sillä oo väliä ku Jeesus kuitenki kohta tulloo ja tempaa meijät kotio taivaasehen. Sillä matkalla ei tartte miettiä kolesteroolia. Mutta myönnetään, söin sen koko makkarapötkön iltaan mennessä, vähän sinappia ja limpparia kaveriksi. Ei jaksanu tiskata niin jätin lautasen pöytään, äitee huokas.
Vaan kyllä se oli hyvä päivä, torilla ku näkee ihmisiä ja kuulee puheensorinaa, tuntuu melkein niinku ois osa maailmaa vielä. Mutta minun tie on selvä, odotan vaan herraa ja sillä välin syön mitä haluttaa.
Korsin Vähälä
Torilla oli mansikoita ja perunoo mutta kallistahan se on, ajattelin etten minä noita huvikseen ostele ku kela kuitenki maksaa vaan sen verran et jää niukasti ylimäärää. Menin sit siihen marketin viereen ja otin tarjouksesta lenkkimakkaraa, iso pötkö, ajattelin että siinä on matkaevästä niin kotio ku mennessäki. Jo bussipysäkillä aukasin sen, söin suoraa kuori hampaissa naksu, joku mummo katteli mutten välittäny, ajattelin että ihminen ei elä leivästä yksin vaan herran sanasta, mut kyllä makkara kans auttaa jaksamaan.
Äitee toru sit ku näki pussit, se sano taas etten mä elä terveesti, et pitäis syyä salaattia ja porkkanata, mutta minä sanoin että ei sillä oo väliä ku Jeesus kuitenki kohta tulloo ja tempaa meijät kotio taivaasehen. Sillä matkalla ei tartte miettiä kolesteroolia. Mutta myönnetään, söin sen koko makkarapötkön iltaan mennessä, vähän sinappia ja limpparia kaveriksi. Ei jaksanu tiskata niin jätin lautasen pöytään, äitee huokas.
Vaan kyllä se oli hyvä päivä, torilla ku näkee ihmisiä ja kuulee puheensorinaa, tuntuu melkein niinku ois osa maailmaa vielä. Mutta minun tie on selvä, odotan vaan herraa ja sillä välin syön mitä haluttaa.
Korsin Vähälä
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.