Asiantuntijat korostavat, että on ihan normaalia olla välillä alakuloinen ja surullinen.
Itsediagnosointi netissä ei aina kannata.
https://yle.fi/a/74-20179172
Itsediagnosointi netissä ei aina kannata.
https://yle.fi/a/74-20179172
Itsediagnosointi netissä ei aina kannata.
Anonyymi-ap
19150
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Ensimmäinen on voimakas yksilöllisyyden korostaminen yhteisöllisyyden sijaan.
– On minä, mun tunteet, oikeudet. Velvollisuudet ja pärjäämisen vaatimus tai eetos jää ehkä vähän vähemmälle, sanoo vakuutuslääkäri Schugk.
YLE
Toinen tekijä on Schugkin mukaan liiallinen auktoriteettien kyseenalaistaminen.
– Meidät on opetettu siihen, että oikeastaan mitään ei tarvitse kunnioittaa, oli se sitten poliisi tai lääkäri tai opettaja. Minä tulen ensin ja mun fiilikset on oikeus tuoda esiin ilman, että kukaan oikeastaan on oikeutettu sanomaan, että mitä on kohtuullista tässä tilanteessa tehdä tai jopa tuntea, sanoo Schugk.
YLE
Kolmas itseoikeutettu tekijä on Schugkin mukaan tunteiden ylenmääräinen pöyhiminen. Jokaista asiaa pitää saada käsitellä ja vatvoa sen sijaan, että todettaisiin, että kaikenlaista ikävää sattuu.
– Se kuuluu elämään ja saa olla surullinen, mutta siihen ei pitäisi jäädä jumiin, vaan suunnata eteenpäin, sanoo Schugk ja jatkaa, että nykyisin ymmärretään vähän liikaa sitä, kuinka paljon joku antautuu tunteidensa vietäväksi ja sitä kautta kokee olevansa esimerkiksi työkyvytön.
YLE
Tavanomaisten tunteiden ja vastoinkäymisten medikalisointi, on muuttunut joillekin tavaksi ja perheen tai työpaikan ristiriitoihin liittyvät asiat päätyvät liian helposti lääkärin pöydälle, sanoo Schugk
Schugkin mukaan kliinisen kynnyksen madaltuminen ja se, että mennään lääkärille, on mennyt liian pitkälle.
80 prosentilla alle 35-vuotiaista työkyvyttömyyseläkkeelle päättyvistä eläköitymisen syynä ovat mielenterveyden häiriöt. Tämä koskee vuosittain noin 1 500 työntekijää.
YLE
Eräs armeijan majuri sanoi kerran erään naistenlehden haastattelussa. että moni poika kuulee ensimmäisen kerran elämässään sanan "Ei käy".
Ja eiku: Kotiutetaan.
Vakuutuslääkärin sana on viimeinen sana.
Vasurit ovat huolehtuneet siitä, että vähäinenkin vsstoinkäyminen suorastaan vaatii syvän masennuksen, muuten et ole terve, ja mielenterveyshoitoa.
Ja joka ikinen ikävä mielipide saa aikaan hirvittävän raivonpuuskan. Ja ne mielipiteet pitää sitten kieltää.
Jotain vikaa on, jos ei jotain diagnoosia ole
Sinä se jaksat höpöttää vasureista joka ikinen päivä. Onko sinulla niin paljon ylimäääräistä aikaa että jaksat velloa vasuri mantraasi.
Ei ole näissäkään asioissa kysymys puolueesta vaan siitä millinen ihminen on .
Oikeistolais ajatus on sinulle onkin pakkomielle , jos vaan ollaan kaikki ihmisiä eikä aseteta mihänkään lokeroon sillä mt sairauksia on kaikenlaisissa ihmisissä niin rikkaissa kun köyhissäkin. Ja sinulla niitä näyttää olevan reilusti pakkomielteesi kanssa . Joten unohda tuo sana vasuri ja keksi itsellesi uusi mantra alkaa jotenkin olla niin kulunut tuo sinun sairautesi tuottama .sana.
Mitä tuolla on merkitystä diagnosoiko itse väärin vai tekeekö hoitovirheen sitten ihan aito ammattilainen.
Se kun ei k3lpaa, jos lääkäri on erimieltä.
Ei edes lääkäri voi tuntea sitä mitä jonkun ihmisen terveys tuottaa. Eikö tämä lääkäri ollut hoitokoulussa niillä tunneilla missä puhuttiin autonomisesta hermostosta, jota ei ihminen voi ohjailla vaikka miten haluaisi
Pahaksi on mennyt.
Aina vaan kehutaan, vaikka ei ole aihetta.
Sanoittaisiin edes:
Yritä edes!
Pystyt parempaan!
Ennen vanhaan oli lapsillakin velvollisuuksia kodissa, siis ottaa osaa. Töihin mitä kodissa tehdään. Nykyään eivät edes tiedä miten kodissa kaikilla on velvollisuuksia .. vaan itketään jos on yksi tiskivuoro viikossa , ja vedotaan että lapsityö on kiellettyä. Miten toimettomuudesta sadaan ihmisiä joilla on hyvä itseluottamus .
Äesyttää urheilussa, kun kehitaan, vaikka tulokset on ihan ö luokkaa.
Oiiri ja Suomenmestari voit olla, mutta kun niillä tuloksilla ei kansainvälisissä kisoissa tee mitään.
Ikuisuuden ovat parhaatkinperessä.
Eipä ole mitalia odotettavissa tulevista kisoista.
Eka kerran, kun joku käskee, komentaa, on erimieltä, oistää tekemään uusiksi,.. vasta yli 20 vuotiaana, vaikka töissä, niin maailmahan siitä hajoaa!
Ennen lasten kasvatus oli paljon terveenpää. Kehuttiin vain jos teki jotain erityisen hyvin, mutta jos teki tietoisesti ja uhmassa väärin, niin risua tai remmiä tuli kintuille. Siinä oppi oikean ja väärän sekä auktoriteetin kunnioittamisen.
Kerroppa tuo toimittajille, jotka " Luulevat" tietävänsä muiden mielipiteey, ajatukset ilman haastatteluja!