Unnan tarinan varjoon jäävät ihmiset

Hesari se taas osasi repäistä timanttijutun. Kertakaikkisen ala-arvoista ja puolueellista journalismia.
Unna kuvataan lempeäkatseiseksi, uskolliseksi ja jopa ”pehmoksi”.
Metsästäjistä käytetään sen sijaan toistuvasti rikollissävytteisiä ilmaisuja: ”varustautuneet sotaan”, ”Veijarit”, ”tappaminen viehättää”.
Tämä luo jyrkän vastakkainasettelun ”hyvä eläin vs. paha ihminen”.
31 syytettyä nostetaan vahvasti esiin, mutta HS ei juuri anna tilaa tavallisille metsästäjille, joille laillisuus ja riistanhoito ovat perusarvoja.

Lapsia, koulumatkoja, kotieläinten suojaa tai metsästyskoirien kohtaloa ei käsitellä kuin sivulauseissa. Kuulusteluista nostetaan esiin juuri ne sitaatit, jotka maalaavat metsästäjät tietämättömiksi tai jopa humalaisiksi.

Laillisesti metsästävien näkökulmaa ei tuoda esille. Luken tutkijoita kuvataan sankareina, joiden kanta-arviot ja menetelmät ovat erehtymättömiä.
Sen sijaan paikallisten havaintoja suden määrästä ja arkiturvallisuudesta vähätellään.

Meidän, jotka asumme syrjäseuduilla, maatalouden ja metsästyksen parissa, täytyy huomauttaa, että jutussa jäi näkymättömiin tärkein: ihmisten arki ja turvallisuus.

Maatalousyrittäjät joutuvat pitämään huolta karjasta ja kotieläimistä myös öisin. Kun susi kulkee pihapiirin ohi, kyse ei ole romanttisesta villin luonnon kosketuksesta, vaan uhasta, joka voi merkitä eläinten repimistä tai lasten koulumatkojen vaarantumista. Tätä arjen jatkuvaa huolta ei Hesari tuonut esiin.

Syrjäkylien koululaisille sudet merkitsevät pitkiä ja pelottavia koulumatkoja. HS muistutti, ettei susi ole tappanut ihmistä 1800-luvun jälkeen, mutta se unohti, että lasten ei kuulu joutua testaamaan tätä tilastoa yksin metsäpolulla. Pelko itsessään on todellinen ja raskas taakka.

Metsästäjien kohdalla Hesari antoi kuvan rikollisista jahtiporukoista. On totta, että salametsästys on väärin ja rikkoo lakia. Mutta HS:n jutussa ei annettu ääntä niille metsästäjille, jotka tekevät riistanhoitotyötä vapaaehtoisesti, valvovat suurpetohavaintoja ja kantavat yhteiskunnallista vastuuta metsästyksen kestävyyden puolesta. Heitä on ylivoimainen enemmistö.

Susi on tärkeä osa luontoa, mutta sen rinnalle täytyy asettaa ihmisten oikeus turvalliseen arkeen ja lailliseen metsästyskulttuuriin. Kun journalismi antaa äänen vain toiselle puolelle, se ei rakenna ymmärrystä vaan syventää vastakkainasettelua.