Isä/Poika/PyhäHenki-palstoilla kirjoitellessani mieleeni juolahti että jos kristillisesti oletetaan että Raamattu puhuu totta ja Jumala puhalsi ihmiseen elämän hengen, eli henki meissä on Jumalasta...
Niin minkä vuoksi sitten uskovaiset korostavat että olemme syntymästämme asti pahoja, suorastaan perisynnin vallassa? Onko Jumalan henki meissä paha? Onko Jumala paha?!
Jos Jumala on hyvä ja hänen henkensä on meissä, niin miten me voisimme yhtäaikaa olla niin suunnattoman pahoja ettei meissä ole mitään hyvää?
Niin minkä vuoksi sitten uskovaiset korostavat että olemme syntymästämme asti pahoja, suorastaan perisynnin vallassa? Onko Jumalan henki meissä paha? Onko Jumala paha?!
Jos Jumala on hyvä ja hänen henkensä on meissä, niin miten me voisimme yhtäaikaa olla niin suunnattoman pahoja ettei meissä ole mitään hyvää?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Jumalan Henki (ts. Pyhä Henki) ei asu ihmisessä itsestäänselvänä syntymälahjana. Fyysinen elämä ei vielä ole osoitus Jumalan Hengen elämästä ihmisessä sisäisesti. Jeesus puhuu kuolleista ihmisistä, jotka ovat kyllä fyysisesti elossa, mutta erossa Jumalasta. Jokainen meistä on ainakin ollut sellaisessa tilassa, toivottavasti mahdollisimman monet eivät enää ole.
Aiheesta kirjoitin aika "kantaaottavasti" ;) tuolla, jos tästä synnin ja uudestisyntymisen (ja jälleensyntymisenkin) aihepiiristä olevat keskustelukirjoitukset kiinnostaa: http://www.nakokulma.net/keskustelu/index.php?topic=3327.0
No minulle se ajatus että Jumala laittaa meihin elämän hengen tarkoittaa nimenomaan sitä että Jumala laittaa meihin itsensä. Mitäpä muutakaan.
Niin. Luoja puhalsi ihmiseen elämän hengen,
eläväksi tekevän hengen ja näin ollen keho on myös tuon hengen temppeli. Ihmisellä on vahva taipumus pahan tekemiseen, pahoihin tekoihin. Perisynti on myös, perinnöllinen ominaisuus, joka tulee heistä, ensimmäisistä ihmisistä, eli taipumus elää synnillisesti, sääntöjä rikkoen, lakeja rikkoen, joihin jokainen ihminen syyllistyy elämänsä aikana
useita kertoja kerta kerran jälkeen, eikä se meistä suinkaan pahoja automaattisesti tee, vaan nimenomaa syntisiä. Ja tuon perisynnin rasite on kuolevaisuus, seuraamus joka on kaikille ihmisille määrätty. Siis kuolemalla täytyy jokaisen ihmisen kuoleman, tulla kuolleeksi, jotta voisi päästä viimeiselle tuomiolle ja sitä kautta saavuttaa iankaikkinen elämän paratiisissa. Synnit saa yleensä ihminen anteeksi pyytämällä, edellyttäen etteivät ne ole niin pahoja ja raskaita, jottei ne ole enää anteeksi annettavissa mitenkään.
>eikä se meistä suinkaan pahoja automaattisesti tee, vaan nimenomaa syntisiä
Tuota sietäisi monenkin ihmisen pohtia! Ehkäpä olisi parempi mieli, kun voisi keskittyä Jumalan hyvyyteen sensijaan että pitää päivät pääksytysten pauhata siitä omasta ja muiden oletetusta pahuudesta. Tai kaikkihan eivät tietenkään pauhaa, jotkut vain kärsivät itsekseen raivoten ITSELLEEN kuinka paha onkaan. Miksi olisi.
me emme ole syntisiä vain siksi että teemme syntiä.
me teemme syntiä koska olemme syntisiä.
Joku viisas on sanonut aijemmin; "sen näemme jota haluamme nähdä". Ja joku toinen; "jospa näkisimme joskus paremmin kuin näemme". Lopuksi
, joku jota en viisaaksi tuntenut; "En nähnyt mitään, mutta näin kuitenkin kaiken".
Jumala loi ihmisen, eikä hän halunnut, että ihmiset joutuvat syntiin.
Mutta Aadam ja Eeva sortuivat kuitenkin jo paratiisissa syntiin, kun söivät sen kielletyn omenan hyvän ja pahan tiedon puusta.
Sen jälkeen he tajusivat olevansa alasti, ja pukivat päällensä viikunanlehtiä.
Paratiisissa ihmisten piti uhrata eläimiä herralle, jotta pelastuisivat ja pääsisivät taivaaseen.
Lukekaa raamatusta esim. se Kainin ja Abelin kohtaus. Toinen pääsi taivaaseen toinen ei.
Mutta sitten Jumala antoi ainokaisen Poikansa!
Jeesus Kristus kärsi Golgatan keskimäisellä ristillä, ja vain siksi, että meidän uskovaisten ei tarvitsisi, kuin uskoa rakkaaseen Jeesukseen, niin pelastumme. Jeesus sovitti syntimme!!
Kannattaa tehdä matkaa katse suunnattuna Jeesukseen!
siunausta!
Tässä tulee tietysti taas ne iänikuiset kysymykset mieleen
1. Minkä vuoksi Jumala laittoi ihmisen kiusaukseen?
2. Eikö Jumala kaikkitietävänä tiennyt että ihminen lankeaa?
3. Minkä vuoksi hyvän ja pahan tietäminen on niin paha juttu että pitää kuolla sen takia?
4. Minkä vuoksi Jumala haluaa että eläimiä kidutetaan ihmisen syntien vuoksi? Tai jopa häntä itseään (Jeesus, jos on Jumala)?
Nämä ikuisuuskysymykset tekevät k-uskosta liian vaikean asian.
Elämä on koulu ja synti on oppimestari tässä koulussa. Jumala tiesi tasan tarkkaan mitä teki ja mitä varten Hän laittoi ihmisen kiusaukseen: opettaakseen häntä. Pointti on siinä, että ihmiselle annetaan monia valintoja, jotta hän lopulta oppisi valitsemaan hyvän. Näin ihmisestä voi tulla Jumalan luotettu ja uskottu, koska hän tietää mitä on paha ja mitä hyvä ja ettei pahan valitseminen kannata.
Kreikankielen sana synnille 'hamartia' = ampua harhaan. Kukaan ei ole seppä syntyessään eikä mestari ilman harjoittelua. Mutta vähitellen tarkkuus kasvaa ja alkaa osua maaliin.
En oikein jaksa uskoa, että Jumala halusi eläimiä kidutettavan ja tapettavan ihmisten syntien takia. Juutalaiset vain laittoivat Jumalan piikkiin omia uskomuksiaan, ja kristityt jatkavat samaa perinnettä.
Kadotus (huom. ei helvetti, koska koko kristillinen helvettikäsitys perustuu mielestäni väärinkäsitykseen - Gehenna=kuolemantuomio, helvetti=ikuinen kidutus) merkitsee tuhoa niille ihmisille, jotka ovat reputtaneet kaikissa kokeissa - ts. eivät ole oppineet mitään lähimmäisenrakkaudesta ja hyvän valitsemisesta. En osaa kuitenkaan sanoa, montako luokkaa tässä koulussa on ja onko mahdollista jäädä luokalleen tai suorittaa ehdot (kiirastuli). Luulisi, että Jumala armossaan antaisi toisen ja x:nnen tilaisuuden kaikille, joilla on vähänkin kehitysmahdollisuuksia.
Raamatussa ei tosin puhuta jälleensyntymisestä lukuunottamatta Jaakobin hämärää viittausta 'elämän pyörään', mutta on paljon muitakin asioita, joista siellä ei puhuta. Yleensä vahvimmaksi todisteeksi jälleensyntymistä vastaan otetaan Hebr 9:27 "heidän on kerran kuoleminen, ja sen jälkeen tulee tuomio", mutta tämä todiste perustuu tulkintaan, että 'kerran' = 'yhden kerran' eikä 'vielä kerran' ja että 'kuoleminen' tarkoittaa nimenomaan fyysistä kuolemaa. Rehellisesti sanoen, minulla ei ole tähän asiaan lopullista kantaa.
Siinä olet oikeassa että kristinusko on vaikea ja ristiriitainen uskonto, varsinkin nykyisessä muodossaan. Haluaisin itsekin päästä 'kärpäsenä katossa' seuraamaan opetuslasten ja alkukristittyjen elämää, jotta näkisin missä kohdin ja miten paljon se poikkeaa nykyisistä kristillisistä käsityksistä. Epäilen että aika paljon.
Mitäpä tuohon sen kummempia lisäämään.
Paitsi että noinkohan se riittäisi että pääsisi kärpäseksi kattoon, sillä saattaa olla että alkukristityt ovat käyttäneet niin runsaasti vertaksia joihin meillä ei enää ole oikeita avaimia, että väistämättäkin ymmärtäisimme väärin sen mistä he puhuvat (sikäli kuin heidän kieliään osaisimme).
Luen tällä hetkellä (hetkittäin) gnostillisia kirjoituksia, ja minusta tuntuu että ymmärrän niitä paljon paremmin kuin Raamattuun valikoituja tekstejä. Mutta tässä olettamassani ymmärryksessäni on mukana koko se tieto mikä minulle on kertynyt vuosien varrella luettuani tietyntyyppisiä kirjoja. Jos aivan ummikkona avaisin jonkun gnostillisen kirjan, en kyllä ymmärtäisi siitä yhtään mitään. Oikeastaan on kai turha moittia literalisti-kristittyjä, että he eivät niitä kirjoja voi sietää, koska heillä ei ole sitä kaikupohjaa missä nuo kirjoitukset soisivat heille selviä säveliä.
Enhän minäkään tiedä tiedänkö niinkuin pitäisi tietää, mutta oletus on vahva. Esim. Gospel of Philip (Filippuksen? evankeliumi) sanoo että totuuteen on monta tietä ja kaikki tiet todistavat yhdestä totuudesta, ja minusta se on loistava oivallus 200-luvun ihmisiltä.
Jos luomiskertomuksesta ottaisi huomioon myös aikajärjestyksen eikä muutenkaan lukisi kaikkea niin kirjaimellisesti niin ongelmaa ei olisi.
Ensin Jumala loi ihmisen ja puhalsi ihmiseen elämän hengen. Sitten Hän loi toisen ihmisen. Ja päätettyään luomisen totesi että hyvää tuli (okei, koski myös muuta kuin viimeisintä luomusta). Sitten nämä ihmiset elivät paratiisissa. Sitten syötiin yhdessä omena ja vasta sitä myötä tuli perisynti.
"Niin minkä vuoksi sitten uskovaiset korostavat että olemme syntymästämme asti pahoja, suorastaan perisynnin vallassa?"
Niinkin voisi tulkita, että jos ei tiedä tekevänsä pahaa, ei voi parantaa tekemisiänsä.