Aina Klaava alkoi murtautumaan ulos kuorestaan lukiovuosina, kuten introverteillä tapana on. Hänen ainekirjoituksensa syöksivät tulta ja tappuraa miessukukuntaa kohtaan ja teksti upposi suomenkielen maisteri Hulda Kiiluseen kuin veitsi voihin. Hulda tapasi lukea ääneen parhaimman ainekirjoituksen, joka yleensä osui Aina Klaavan kirjotuksen kohdalle. Vaikka hän oli salaa ylpeä huomiostaan - ja kostostaan - inhoamiansa miehiä kohtaan, hän tunsi selkäpiissä kylmiä väreitä opettajan artikuloidessa jäätäviä piikkejä suustaan; 'miehinen itsetunto', 'sodat ovat miesten keksintöä', 'ylistämällä alistaminen', 'miesten ystävyys on silkkaa piilohomoutta', 'kiveslisä', 'seksistinen asennointi', 'naisen pitää olla 10 kertaa älykkäämpi' ja muita Aina Klaavan raapustamia totuuksia. Luokan pojat pälyilivät tyttöjä selvittääkseen kuka olit tämä fanaattinen femakko ja miesvihaaja. Aina Klaava harjoitteli kasvoilleen mitäänsanomattoman ilmeen, jolla hän onnistui peittämään totuuden kolmen vuoden ajan.
Kavereikseen hän valitsi tyttöjä, jotka eivät pyrkineet miellyttämään poikia. Tarja oli sellainen, koska hänen ulkomuotonsa ei kiinnostanut poikia. Sari oli sellainen, sillä hän ei lainkaan innostunut pojista (Aina Klaava oli ensimmäinen, joka ymmärsi mistä oli kysymys) ja Paula, joka vaihto-oppilaana oli viettänyt yksinäisen vuoden Arizonan luoteiskolkassa lukien huoneessaan Beauvoiria kuin Raamattua. Itseasiassa Paula oli yhtä valmis feministi kuin Aina Klaavakin. Tarja ja Sari vihittiin aatteeseen pikkuhiljaa. Nelivaljakko alkoi harjoitella mieskriittisyyttään hihittämällä pojille, jotka lausuivat tunnilla surkeasti vieraita kieliä. Yhteisvoimin tirskuttiin koulun käytävillä ohikulkeville miehenaluille, jotta nämä tuntisivat olonsa viheliäisiksi. Eräs Mikko piti esitelmän aiheesta 'Tekniikka ja talous', jossa hän antoi ymmärtää Suomen hyvinvoinnin olevan insinööriperinteen ja vientiteollisuuden ansiota. Mikko antoi rivien välistä ymmärtää, että (mies)insinöörit loivat edellytykset kustantaa naisten puuhastelut kulttuurin, taiteen ja hoiva-alan saralla.
Mikon lähtiessä kotiin hänen saappaansa olivat täytetty piripintaan asti vesihanan alla ja pakkasta oli sentään -18 C.
Kavereikseen hän valitsi tyttöjä, jotka eivät pyrkineet miellyttämään poikia. Tarja oli sellainen, koska hänen ulkomuotonsa ei kiinnostanut poikia. Sari oli sellainen, sillä hän ei lainkaan innostunut pojista (Aina Klaava oli ensimmäinen, joka ymmärsi mistä oli kysymys) ja Paula, joka vaihto-oppilaana oli viettänyt yksinäisen vuoden Arizonan luoteiskolkassa lukien huoneessaan Beauvoiria kuin Raamattua. Itseasiassa Paula oli yhtä valmis feministi kuin Aina Klaavakin. Tarja ja Sari vihittiin aatteeseen pikkuhiljaa. Nelivaljakko alkoi harjoitella mieskriittisyyttään hihittämällä pojille, jotka lausuivat tunnilla surkeasti vieraita kieliä. Yhteisvoimin tirskuttiin koulun käytävillä ohikulkeville miehenaluille, jotta nämä tuntisivat olonsa viheliäisiksi. Eräs Mikko piti esitelmän aiheesta 'Tekniikka ja talous', jossa hän antoi ymmärtää Suomen hyvinvoinnin olevan insinööriperinteen ja vientiteollisuuden ansiota. Mikko antoi rivien välistä ymmärtää, että (mies)insinöörit loivat edellytykset kustantaa naisten puuhastelut kulttuurin, taiteen ja hoiva-alan saralla.
Mikon lähtiessä kotiin hänen saappaansa olivat täytetty piripintaan asti vesihanan alla ja pakkasta oli sentään -18 C.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mistähän saatkaan näihin kirjoituksiisi niin ala-asteen ainekirjoitusmaisen sävyn? :)
Abivuonna tytöt keksivät sanan underground. Marimekon paidat ja flanelliruutupaidat. Äiti Teresalle ommeltiin peittoja. Otettiin kerran pullo viiniä ja poltettiin Sari-Annukan hikiset rintsikat ja Päivi-Hintriikan kusenpolttamat alushousut. Vannottiin ikuista ystävyyttä Tavaramarkkinoiden levyn soidessa ja vähän pussailtiin tyttörakkauden merkeissä. Saatiin hyvät pohjat kirjoittaa vanhempina feministipalstalle kunniavakiojäseninä.
Jaa, taisippa kuvata keskivertofeministin nuoruuden aika osuvasti. Kuten tietysti herra Kinnaskin.
Hän oli kone, joka toisti yli-insinöörien kilpailukyky-liturgiaa.