Terveellistä päivää itse kullekin.
Pitkä tarina, mutta itsellenihän sen oikeastaan kirjoitankin.
Olen 20v paljon urheileva nuori mies. Syön normaalisti/terveellisesti. Olen normaalipainoinen ja kaikki arvoni ovat kohdillaan. Olen kärsinyt jatkuvista rintakivuista useita vuosia. Koskaan en ole pystynyt sanomaan yhtä tiettyä kohtaan rinnan alueella jota särkee, vaan kipu on huomattavasti laaja-alaisempaa (ja pitkäkestoista, kahdesta tunnista kahteentoista tuntiin). Ja ehkä oikeampi sana tuntemukselleni on usein puutuneisuus/epämukavuus/ahdistus rinnan alueella kuin varsinainen kipu.
Kipujen alkamisesta on noin 5 vuotta, jolloin kivut tuntuivat lähinnä vasemmalla puolella rintakehää ja eivät olleet yhtä pahoja kuin nyt. Tuolloin minut passitettiin muutamaan röntgeniin, ultraääneen ja sydänfilmiin yms. Niiden lisäksi minulle tehtiin myös vuorokauden mittainen sydämen toiminnan tarkkailu (en tiedä oikeaa nimeä, kuitenkin laite, jonka sensoreita laitetaan ympäri rintakehää ja laite nauhoittaa vuorokauden ajan sydämen toiminnan), ja ei edelleenkään mitään vikaa. Kivut jatkuivat tasaisina, mutta tuolloin ei hirveän pahoina, lähinnä pelottavina. Menin joidenkin kuukausien päästä uudestaan lääkäriin jolloin sanottiin ultraäänen jälkeen että ei muuta löydöstä kuin urheilijan sydän, joka on tavallista kookkaampi, ja se saattaa aiheuttaa erilaisia epämiellyttäviä tuntemuksia silloin tällöin.
Tuntemukset jatkuivat tasaisina muutaman vuoden, kunnes tänä keväänä levisivät koko rintakehän alueelle, ja ajoittain myös vasempaan yläselkään. Pikkuhiljaa kipujen/tuntemusten yksijaksoinen kesto pidentyi, kunnes pahimmillaan kestivät koko päivän. Ja pahimmillaan ovat nyt sellaista luokkaa että tulee niin epämiellyttävä olo rinnan alueelle, että oksettaa ja pyörryttää ja sen takia on täysin lamaantunut olo. Ongelmalliseksi diagnoosin tekemisen tekee se vähän isompi seikka, että kivut tuntuvat nimenomaan levossa. Mitä kauemmin istun paikoillani (varsinkin etukumarassa), sitä varmemmin vietän seuraavat tunnit tuskissa. Jos taas lähden lenkille tai ylipäänsä liikkeelle, kivut helpottavat tai lähtevät pois kokonaan. Ja kivut siis kaikkoavat niin paljon rasituksessa, että ne eivät häiritse yleensä ollenkaan tekemästä hyvinkin raskasta, esim. ~3500m cooperin tulosta tai muutaman tunnin yhtäjaksoista raskasta lenkkiä. Myös nukkuminen on vaikeutunut monina öinä niinkin paljon, että nukkuminen on jäänyt muutamaan tuntiin, kun mikään asento ei tunnu hyvältä – pahimmat ovat kylkiasennot joissa aivan keskelle rintalastaa tulee todella epämiellyttävä olo n. 30 sekunnissa. Normaalit särkylääkkeet helpottavat usein jonkin verran, kunhan muistaa ottaa tarpeeksi ajoissa.
Olen käynyt tänä keväänä/kesänä eri lääkäreillä useita kertoja. Eräs totesi että hän on vakuuttunut minulla olevan refluksitauti, johon söin lääkkeitä hetken kunnes sanoin ettei niillä ole minkäänlaista vaikutusta. Kävin tähystyksessä ja eipä siinäkään tietenkään mitään näkynyt. Olen käynyt myös uudestaan sydänfilmeissä ym. Kaikki arvot näyttävät paperilla erittäin terveiltä.
Jokin aika sitten totesin vasemman rintalihaksen alapuolella, kylkiluun päällä, ison ”patin” tms. joka kuitenkin tuntui lihakselta/kudokselta, mutta on irrallaan lihaksesta eikä tunnu normaalilta. Ja kun nostan käteni ylös, tuntuu se silloin muutaman minuutin jälkeen todella epämiellyttävältä. Lääkäri totesi että se on kylkiluun rustoa/vastaavaa joka on ärtynyt – niitä näkee kuulemma usein sydänpotilailla juuri sen takia että hierovat jatkuvasti rintaansa.
Nyt olen käynyt fysioterapiassa muutaman kerran väänneltävänä, kun tohtorisedät sekä fysioterapeutti sanoivat minulla olevan niin epätavallisen kireät lihakset/nikamat selkärangan vieressä koko selässä, että ne saattavat kiristää rintalastaa ajoittain todella pahasti. Toki tuo on vain yksi uusi diagnoosi muiden joukossa. Kuitenkaan ainakaan vielä ei ole minkäänlaista helpotusta tullut – toisaalta olen käynyt vasta 2 kertaa väänneltävänä, joten toivon mukaan siitä jotakin apua pidemmän päälle tulisi.
Nyt olen myös jonossa magneettikuvaan, jonka toisaalta voisin maksaakin ja mennä saman tien, mutta kun veikkaus lääkäreiltä oli, että siinäkään ei välttämättä mitään näy, ei kiinnosta maksaa montaa sataa euroa.
Tälläkin hetkellä istun tavalliseen tapaani kesätöissäni, lähes 8 tunnin jatkuvassa istumatyössä – melkoisissa tuskissa. Nyt kuitenkin tiedostan jollakin asteella tuntemukset kivuiksi jotka eivät tule aiheuttamaan minulle yhtäkkistä sairaskohtausta, joten pelkotilani ovat kaikonneet aika hyvin. Sen sijaan mietin, mitä teen iltapäivällä kun työt loppuu. Kaikki muu paitsi paikallaoleminen kuulostaa hyvältä. Kertakäyttögrilli, kesään kuuluva pussikalja ja laituri kuulostaa hyvältä – kunhan muistaa pysyä välillä tarpeeksi liikkeessä. Ja kaverit ajattelevat tavalliseen tapaansa ettei minua mikään vaivaa.
Odottelen innolla sitä hetkeä kun pääsee syksyllä jälleen istumaan monta tuntia kuuntelemaan luentoja, tietäen tällä hetkellä ettei kuuntelemisesta ei tule mitään, elleivät kivut helpota.
Kiitoksia teille molemmille jotka jaksoitte lukea stoorini - ja hyvät kesäpäivän jatkot.
Pitkä tarina, mutta itsellenihän sen oikeastaan kirjoitankin.
Olen 20v paljon urheileva nuori mies. Syön normaalisti/terveellisesti. Olen normaalipainoinen ja kaikki arvoni ovat kohdillaan. Olen kärsinyt jatkuvista rintakivuista useita vuosia. Koskaan en ole pystynyt sanomaan yhtä tiettyä kohtaan rinnan alueella jota särkee, vaan kipu on huomattavasti laaja-alaisempaa (ja pitkäkestoista, kahdesta tunnista kahteentoista tuntiin). Ja ehkä oikeampi sana tuntemukselleni on usein puutuneisuus/epämukavuus/ahdistus rinnan alueella kuin varsinainen kipu.
Kipujen alkamisesta on noin 5 vuotta, jolloin kivut tuntuivat lähinnä vasemmalla puolella rintakehää ja eivät olleet yhtä pahoja kuin nyt. Tuolloin minut passitettiin muutamaan röntgeniin, ultraääneen ja sydänfilmiin yms. Niiden lisäksi minulle tehtiin myös vuorokauden mittainen sydämen toiminnan tarkkailu (en tiedä oikeaa nimeä, kuitenkin laite, jonka sensoreita laitetaan ympäri rintakehää ja laite nauhoittaa vuorokauden ajan sydämen toiminnan), ja ei edelleenkään mitään vikaa. Kivut jatkuivat tasaisina, mutta tuolloin ei hirveän pahoina, lähinnä pelottavina. Menin joidenkin kuukausien päästä uudestaan lääkäriin jolloin sanottiin ultraäänen jälkeen että ei muuta löydöstä kuin urheilijan sydän, joka on tavallista kookkaampi, ja se saattaa aiheuttaa erilaisia epämiellyttäviä tuntemuksia silloin tällöin.
Tuntemukset jatkuivat tasaisina muutaman vuoden, kunnes tänä keväänä levisivät koko rintakehän alueelle, ja ajoittain myös vasempaan yläselkään. Pikkuhiljaa kipujen/tuntemusten yksijaksoinen kesto pidentyi, kunnes pahimmillaan kestivät koko päivän. Ja pahimmillaan ovat nyt sellaista luokkaa että tulee niin epämiellyttävä olo rinnan alueelle, että oksettaa ja pyörryttää ja sen takia on täysin lamaantunut olo. Ongelmalliseksi diagnoosin tekemisen tekee se vähän isompi seikka, että kivut tuntuvat nimenomaan levossa. Mitä kauemmin istun paikoillani (varsinkin etukumarassa), sitä varmemmin vietän seuraavat tunnit tuskissa. Jos taas lähden lenkille tai ylipäänsä liikkeelle, kivut helpottavat tai lähtevät pois kokonaan. Ja kivut siis kaikkoavat niin paljon rasituksessa, että ne eivät häiritse yleensä ollenkaan tekemästä hyvinkin raskasta, esim. ~3500m cooperin tulosta tai muutaman tunnin yhtäjaksoista raskasta lenkkiä. Myös nukkuminen on vaikeutunut monina öinä niinkin paljon, että nukkuminen on jäänyt muutamaan tuntiin, kun mikään asento ei tunnu hyvältä – pahimmat ovat kylkiasennot joissa aivan keskelle rintalastaa tulee todella epämiellyttävä olo n. 30 sekunnissa. Normaalit särkylääkkeet helpottavat usein jonkin verran, kunhan muistaa ottaa tarpeeksi ajoissa.
Olen käynyt tänä keväänä/kesänä eri lääkäreillä useita kertoja. Eräs totesi että hän on vakuuttunut minulla olevan refluksitauti, johon söin lääkkeitä hetken kunnes sanoin ettei niillä ole minkäänlaista vaikutusta. Kävin tähystyksessä ja eipä siinäkään tietenkään mitään näkynyt. Olen käynyt myös uudestaan sydänfilmeissä ym. Kaikki arvot näyttävät paperilla erittäin terveiltä.
Jokin aika sitten totesin vasemman rintalihaksen alapuolella, kylkiluun päällä, ison ”patin” tms. joka kuitenkin tuntui lihakselta/kudokselta, mutta on irrallaan lihaksesta eikä tunnu normaalilta. Ja kun nostan käteni ylös, tuntuu se silloin muutaman minuutin jälkeen todella epämiellyttävältä. Lääkäri totesi että se on kylkiluun rustoa/vastaavaa joka on ärtynyt – niitä näkee kuulemma usein sydänpotilailla juuri sen takia että hierovat jatkuvasti rintaansa.
Nyt olen käynyt fysioterapiassa muutaman kerran väänneltävänä, kun tohtorisedät sekä fysioterapeutti sanoivat minulla olevan niin epätavallisen kireät lihakset/nikamat selkärangan vieressä koko selässä, että ne saattavat kiristää rintalastaa ajoittain todella pahasti. Toki tuo on vain yksi uusi diagnoosi muiden joukossa. Kuitenkaan ainakaan vielä ei ole minkäänlaista helpotusta tullut – toisaalta olen käynyt vasta 2 kertaa väänneltävänä, joten toivon mukaan siitä jotakin apua pidemmän päälle tulisi.
Nyt olen myös jonossa magneettikuvaan, jonka toisaalta voisin maksaakin ja mennä saman tien, mutta kun veikkaus lääkäreiltä oli, että siinäkään ei välttämättä mitään näy, ei kiinnosta maksaa montaa sataa euroa.
Tälläkin hetkellä istun tavalliseen tapaani kesätöissäni, lähes 8 tunnin jatkuvassa istumatyössä – melkoisissa tuskissa. Nyt kuitenkin tiedostan jollakin asteella tuntemukset kivuiksi jotka eivät tule aiheuttamaan minulle yhtäkkistä sairaskohtausta, joten pelkotilani ovat kaikonneet aika hyvin. Sen sijaan mietin, mitä teen iltapäivällä kun työt loppuu. Kaikki muu paitsi paikallaoleminen kuulostaa hyvältä. Kertakäyttögrilli, kesään kuuluva pussikalja ja laituri kuulostaa hyvältä – kunhan muistaa pysyä välillä tarpeeksi liikkeessä. Ja kaverit ajattelevat tavalliseen tapaansa ettei minua mikään vaivaa.
Odottelen innolla sitä hetkeä kun pääsee syksyllä jälleen istumaan monta tuntia kuuntelemaan luentoja, tietäen tällä hetkellä ettei kuuntelemisesta ei tule mitään, elleivät kivut helpota.
Kiitoksia teille molemmille jotka jaksoitte lukea stoorini - ja hyvät kesäpäivän jatkot.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Voin vain kuvitella kuinka kamalaa tuollainen on, itselläni oli sydänlihaksen tulehdus muutama vuosi sitten ja kuvauksesi perusteella, kipusi on hyvin samanlaista.
Meinasinkin jo sanoa, että sulla on varmaan sydänlihaksen tulehdus, mutta jos veriarvot ovat kerta kohdallaan, niin ei se voi tulehdus olla.
Tulehduksessani oli kuitenkin kummallinen piirre, mitä lääkärit eivät osanneet selittää.
Ensimmäiset kipuni nimittäin tulivat jo 1,5 vuotta, ennenkuin menin lääkäriin. Kivut olivat sellaisia, että ne tulivat puolen vuoden välein ja kestivät pari viikkoa niin, että joka päivä rinnassa oli muutaman tunnin ajan kipua.
Sitten ne taas katosivat puoleksi vuodeksi.
Viimeisen kerran kun kivut tulivat, olivat ne niin tuskaisia, että oli pakko lähteä sairaalaan.
Levollahan siitä selvittiin.
Itselläni oli myös sama juttu, että urheilu auttoi kipuun, mutta sydänlihaksen tulehdus saattaa johtaa kuolemaan, jos menee urheilemaan liikaa.
Voisit muuten kokeilla, että lopetat urheilun pariksi viikoksi, en tiedä onko mitenkään mahdollista, että sydämessäsi olisikin jonkinlainen tulehdus, mutta itselläni kivut loppuivat viikon sisällä siitä kun lopetin sydämen rasittamisen, mikäli kivut loppuvat, niin kannattaa sen jälkeen vielä muutama kuukausi olla rasittamatta yhtään, että sydän palautuu ennalleen.
Nojoo, kaipa ne lääkärit mua paremmin tietävät ja onhan tuo kestänyt sulla jo ikuisuuden, mutta kaikkea kannattaa kokeilla.
Toivotaan, että ongelman ydin löytyy.
Niin ja sinuna menisin magneettikuvauksiin jos siinä on pienikin mahdollisuus ongelman löytymiseen.
Moro.
Juu eihän tämä liioin hauskaa ole. Aikaisempina vuosina kivut eivät estäneet normaaleja päivätoimintoja lainkaan, tiedostin vain epämukavan olon vasemmalla puolella rintalastaa silloin tällöin.
Nyt kuitenkin tämä pahimmillaan estää kaiken toiminnan sillä tavalla ettei tee mieli olla missään kanssakäymisissä kenenkään kanssa. Ja tuntuu oudolta sanoa kavereille vähän väliä että ei pysty ny lähteen mihinkään - rintaan sattuu.
Ja tosiaan sydänperäiset viat on suljettu pois moneen kertaan. Ja verikokeissa/verenkuvissa on tullut vietettyä jokunen hetki. Samaten keuhkot on tutkittu monella tapaa, ja eipä tuo raskas urheilu oikein keuhkovikaan kaiketi sopisikaan.
Magneettikuvien toivo piilee siinä että löytyisi joku pieni virhe perusrungossa (selkärangassa/rintarangassa/rustoissa?) joka aiheuttaisi jatkuvan painon tunteen tietyissä asennoissa. Ja sinne magnetisoitumaan ollaan tosiaan menossa, mutta jonosta ei tietoa.
Luin vasta nyt viestisi enkä tiedä, seuraatko enää ketjua. Joka tapauksessa minua kiinnostaisi, joko olet ollut magneettikuvassa ja selvisikö mitään. Mulla sydänvaivojen syyksi paljastui aikanaan juuri tuo refluksi-tauti. Nykyisin sydänvaivoja minulle aiheuttaa myös sarkoidoosi. Sitä sulla ei kuitenkaan liene, kun keuhkoissasi ei ole todettu vikaa. Yleensä suomalaisilla sarkoidoosi näkyy ensimmäisenä keuhkoista. Mutta toisaalta sitä myös tutkitaan ensimmäisenä keuhkoista. Ja sydämestä sitä ei nykyisillä tutkimusmenetelmillä pystytä kovin helposti toteamaankaan. On ehkä hassua pelotella tällaisilla melko tuntemattomilla taudeilla kuin sarkoidoosi. Mutta ainakin itse haluan mielúummin aina tietää, mistä on kysymys; kauheinta on olla epätietoinen. En nyt kuitenkaan usko, että sarkoidoosista olisi kysymys, kun kertomuksestasi ei tullut esille muita siihen tautiin viittaavia oireita. Se on merkillistä, että sydänsairauksiakaan ei aina pystytä toteamaan. Mistähän se kiikastaa.
Kiinnostaa todella, onko vaivaasi löytynyt syy?
Ps. Sarkoidoosi on sidekudostauti. Muodostaa kudoksiin muun muassa niin sanottuja jättisoluja, granuloomia. Todetaan usein juuri keuhkojen rtg-kuvasta, jossa voi näkyä suurentuneet keuhkoportin hilusrauhaset tai häikkää nimenomaan keuhkoissa. Usein myös imusolmukkeet kaulalla ja muualla ovat suurentuneet. Toisilla on myös iho-ongelmia, nivelsärkyjä, silmä-, korva- ongelmia, maksa-, munuais- ja sydänvaivoja. Kaikilla yleensä yleiskunto huono ja kova väsymys.
Hei!
Koska näillä sivuilla ei voi mainostaa tai suositella kenenkään hoitoja, anna sähköpostiosoitteesi, niin lähetän siihen osoitteen, minne voisit ottaa yhteyttä.Hän pystyy poistamaan lihasjännitystä. Aina kannattaa yrittää, vaikka suhtautuisi epäilevästi vaihtoehtoisiin hoitomuotoihin, varsinkin jos varsinainen koululääketiede ei löydä syytä vaivaan. Kun itselläni diagnisoitiin imusolmukesyöpä kuukausi sitten, tajusin, että ensin olisi pitänyt hyödyntää koululääketiede ja vasta jos sieltä ei apua löytyisi, vaihtoehtohoidot vasta sitten.