Piispainkokouksen ahdistava päätös

Ikääntyessä oppii arvostamaan itseään ja muita. Vapaudessa ei kukaan voi edistyä, ellei arvosta ja kehitä sekä terveyttään ja elinvoimaansa että eettisyyttään ja itsetuntemustaan. Tärkeintä on aina jokaisen vapaan yksilön itsenäinen toiminta, joka luo hänelle oman hyvän elämän ja siihen liittyvät ratkaisut.

Siksi uskon, että kaikenlaiset anateemat ja yhteisön julkinen lynkkaus eivät kuulu sivistyneen ihmisen elämään.

Sitä oppii katumaan ja sitä oppii muuttumaan.

Pitää muistaa, että sivistynyt ihminen voi itse tiedostaa ja harkita suhteensa uskoon ja uskon kohteeseen. Hänellä on omatunto, joka ilmoittaa oikean ja väärän sekä uskontunto, joka ilmoittaa, mihin uskoa ja mihin ei.

Rakastumista ja uskoon tuloa (fundamentalismia) kuvataan usein autonomian menetyksenä.

Mielestäni ihmisen ei pidä koskaan luovuttaa oman elämänsä valtaa toisille esim. kirkolle.

On silti totta, että Jumalan tahdon seuraamisessa ja elävässä uskossa ihminen palvelee Kolmiyhteistä Jumalaa ja armo sekä palveleminen riittävät hänelle kaiken perustaksi. On myös totta, että elävässä rakkaudessa ihminen on turvassa autiudelta ja rakastetun silmien valo riittää hänelle armoksi. Tämä kaikki sallitaan vapaalle ihmiselle.

Silti jokaisen itsenäisen ja vapaan ihmisen on aina pyrittävä seisomaan omalla perustallaan, ratkaistava omat ongelmansa eikä liikaa luetettava toisten apuun. Mielestäni kannattaa aina säilyttää oma autonomia ja harjoittaa korpifilosofiaa.

Oikeana tavoitteena olisi kyetä luomaan vapaiden yksilöiden ystävyys- ja rakkaussuhteita, jotka vahvistavat vapauttamme eivätkä uhkaa sitä.

Mitä vapaampaa, sen vaativampaa - se on ihmisen osa.

Naispappeuskysymyksessä piispat asettivat riman liian matalalle. Tulisi pyrkiä vaatimusten tasa-arvon nimissä kunnianhimoisiin tulevaisuuden uskoa luoviin ratkaisuihin, joista olisi löydettävissä myös valtiosääntömme kolme peruspilaria: loukkaamaton ihmisarvo, yksilön vapaus ja yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus.

Anonyymi kirjoitti:

Ikääntyessä oppii arvostamaan itseään ja muita. Vapaudessa ei kukaan voi edistyä, ellei arvosta ja kehitä sekä terveyttään ja elinvoimaansa että eettisyyttään ja itsetuntemustaan. Tärkeintä on aina jokaisen vapaan yksilön itsenäinen toiminta, joka luo hänelle oman hyvän elämän ja siihen liittyvät ratkaisut.

Siksi uskon, että kaikenlaiset anateemat ja yhteisön julkinen lynkkaus eivät kuulu sivistyneen ihmisen elämään.

Sitä oppii katumaan ja sitä oppii muuttumaan.

Pitää muistaa, että sivistynyt ihminen voi itse tiedostaa ja harkita suhteensa uskoon ja uskon kohteeseen. Hänellä on omatunto, joka ilmoittaa oikean ja väärän sekä uskontunto, joka ilmoittaa, mihin uskoa ja mihin ei.

Rakastumista ja uskoon tuloa (fundamentalismia) kuvataan usein autonomian menetyksenä.

Mielestäni ihmisen ei pidä koskaan luovuttaa oman elämänsä valtaa toisille esim. kirkolle.

On silti totta, että Jumalan tahdon seuraamisessa ja elävässä uskossa ihminen palvelee Kolmiyhteistä Jumalaa ja armo sekä palveleminen riittävät hänelle kaiken perustaksi. On myös totta, että elävässä rakkaudessa ihminen on turvassa autiudelta ja rakastetun silmien valo riittää hänelle armoksi. Tämä kaikki sallitaan vapaalle ihmiselle.

Silti jokaisen itsenäisen ja vapaan ihmisen on aina pyrittävä seisomaan omalla perustallaan, ratkaistava omat ongelmansa eikä liikaa luetettava toisten apuun. Mielestäni kannattaa aina säilyttää oma autonomia ja harjoittaa korpifilosofiaa.

Oikeana tavoitteena olisi kyetä luomaan vapaiden yksilöiden ystävyys- ja rakkaussuhteita, jotka vahvistavat vapauttamme eivätkä uhkaa sitä.

Mitä vapaampaa, sen vaativampaa - se on ihmisen osa.

Naispappeuskysymyksessä piispat asettivat riman liian matalalle. Tulisi pyrkiä vaatimusten tasa-arvon nimissä kunnianhimoisiin tulevaisuuden uskoa luoviin ratkaisuihin, joista olisi löydettävissä myös valtiosääntömme kolme peruspilaria: loukkaamaton ihmisarvo, yksilön vapaus ja yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus.

Lue lisää

Näin on. Korven kutsua kannattaa kuunnella, jos haluaa säilyttää ihmisarvonsa vapautensa.