Ethan Hunt ja hänen IMF-tiiminsä

Zürichin lumisilta vuorilta Ethan suuntasi kohti Marrakechia, jossa Ilsan kerrottiin viimeksi nähdyn — mutta ei yksin. Häntä oli kuvattu mystisen miehen seurassa, jonka kasvot oli onnistuneesti pyyhitty kaikista satelliittikuvista ja turvakameran nauhoista. Mies, joka tunnettiin ainoastaan koodinimellä Seer, oli kuin haamu: ei taustaa, ei motiivia, mutta pääsyä kaikkeen. Hän oli uuden maailman arkkitehti, ja hänen suunnitelmansa etenivät huolestuttavan tarkasti.

Kun Ethan vihdoin kohtasi Ilsan vanhan riutuneen palatsin raunioilla, nainen oli muuttunut. Hän ei ollut enää varjo, joka eli käskyjen varassa – nyt hän oli oma päämääränsä. "Sinä tulit liian myöhään, Ethan," hän sanoi, äänessään sävy, jossa kaikui pettymys ja varoitus. "Seer tietää sinusta kaiken. Hän on aina askeleen edellä, koska... hän ei toimi ajassa niin kuin me. Hän ei ennakoi — hän muokkaa todellisuutta."

Ethan ei vastannut heti. Hän tiesi, että tämän tehtävän suurin este ei ollut teknologia, viholliset tai aika – vaan totuus, joka uhkasi paljastua jokaisella askeleella.

Anonyymi00002 kirjoitti:

Zürichin lumisilta vuorilta Ethan suuntasi kohti Marrakechia, jossa Ilsan kerrottiin viimeksi nähdyn — mutta ei yksin. Häntä oli kuvattu mystisen miehen seurassa, jonka kasvot oli onnistuneesti pyyhitty kaikista satelliittikuvista ja turvakameran nauhoista. Mies, joka tunnettiin ainoastaan koodinimellä Seer, oli kuin haamu: ei taustaa, ei motiivia, mutta pääsyä kaikkeen. Hän oli uuden maailman arkkitehti, ja hänen suunnitelmansa etenivät huolestuttavan tarkasti.

Kun Ethan vihdoin kohtasi Ilsan vanhan riutuneen palatsin raunioilla, nainen oli muuttunut. Hän ei ollut enää varjo, joka eli käskyjen varassa – nyt hän oli oma päämääränsä. "Sinä tulit liian myöhään, Ethan," hän sanoi, äänessään sävy, jossa kaikui pettymys ja varoitus. "Seer tietää sinusta kaiken. Hän on aina askeleen edellä, koska... hän ei toimi ajassa niin kuin me. Hän ei ennakoi — hän muokkaa todellisuutta."

Ethan ei vastannut heti. Hän tiesi, että tämän tehtävän suurin este ei ollut teknologia, viholliset tai aika – vaan totuus, joka uhkasi paljastua jokaisella askeleella.

Juuri kun Ilsa oli aikeissa kertoa lisää Seerin todellisista aikeista, palatsin seinät tärähtivät voimakkaasta räjähdyksestä, ja koko huone täyttyi savusta ja sirpaleista. Äänetön tarkka-ampuja oli jo saanut silmätikkuunsa kohteensa — lasin sirpaleiden läpi Ethan näki punaisen lasersäteen kulkevan vain senttien päästä Ilsan ohimosta. Hän syöksyi eteenpäin suojatakseen tämän, juuri kun toinen laukaus kajahti — eikä kumpikaan tiennyt, kumpi heistä oli osumaansa saanut.

Anonyymi00003 kirjoitti:

Juuri kun Ilsa oli aikeissa kertoa lisää Seerin todellisista aikeista, palatsin seinät tärähtivät voimakkaasta räjähdyksestä, ja koko huone täyttyi savusta ja sirpaleista. Äänetön tarkka-ampuja oli jo saanut silmätikkuunsa kohteensa — lasin sirpaleiden läpi Ethan näki punaisen lasersäteen kulkevan vain senttien päästä Ilsan ohimosta. Hän syöksyi eteenpäin suojatakseen tämän, juuri kun toinen laukaus kajahti — eikä kumpikaan tiennyt, kumpi heistä oli osumaansa saanut.

Savun ja kaaoksen keskellä Ethan ja Ilsa kierähtivät maahan, raskaat kivipylväät kaatuivat ympärillä ja seinät murenivat. Hetken kaikki oli pelkkää kohinaa — ainoa todellinen asia oli kipu, joka poltti Ethanilla olkapäässä. Luoti oli viistänyt häntä, ei tappavasti, mutta tarpeeksi läheltä herättääkseen. Hän katsoi Ilsaa, jonka kasvoilla näkyi sekä helpotus että kauhu. “Et saa tehdä noin,” nainen kuiskasi painaessaan haavan ympäriltä, “et minulle.”

Ethan tarttui Ilsan käteen, lujasti mutta lempeästi, vetäen hänet hetkeksi suojaisaan holvikäytävään, kauemmas räjähdyksistä ja luotisateesta. “Jos jokin tässä maailmassa on varmaa,” hän sanoi matalalla äänellä, “niin se, etten koskaan jätä sinua pulaan.” Ilsa katsoi häntä pitkään, silmissään taistelujen varjo ja sellaista haavoittuvaa lämpöä, jota Ethan ei ollut nähnyt vuosiin. Ja kaiken epävarmuuden, sodan ja kaaoksen keskellä he suutelivat — ei intohimon vallassa, vaan kuin vannoen toisilleen hiljaisen lupauksen, että selviytyvät tästä yhdessä.

Anonyymi00004 kirjoitti:

Savun ja kaaoksen keskellä Ethan ja Ilsa kierähtivät maahan, raskaat kivipylväät kaatuivat ympärillä ja seinät murenivat. Hetken kaikki oli pelkkää kohinaa — ainoa todellinen asia oli kipu, joka poltti Ethanilla olkapäässä. Luoti oli viistänyt häntä, ei tappavasti, mutta tarpeeksi läheltä herättääkseen. Hän katsoi Ilsaa, jonka kasvoilla näkyi sekä helpotus että kauhu. “Et saa tehdä noin,” nainen kuiskasi painaessaan haavan ympäriltä, “et minulle.”

Ethan tarttui Ilsan käteen, lujasti mutta lempeästi, vetäen hänet hetkeksi suojaisaan holvikäytävään, kauemmas räjähdyksistä ja luotisateesta. “Jos jokin tässä maailmassa on varmaa,” hän sanoi matalalla äänellä, “niin se, etten koskaan jätä sinua pulaan.” Ilsa katsoi häntä pitkään, silmissään taistelujen varjo ja sellaista haavoittuvaa lämpöä, jota Ethan ei ollut nähnyt vuosiin. Ja kaiken epävarmuuden, sodan ja kaaoksen keskellä he suutelivat — ei intohimon vallassa, vaan kuin vannoen toisilleen hiljaisen lupauksen, että selviytyvät tästä yhdessä.

Hetki syveni, muuttui varovaisesta lupauksesta kiireelliseksi tarpeeksi — kuin koko maailma olisi kadonnut heidän ympäriltään, jättäen jäljelle vain toistensa hengityksen, kosketuksen ja sen hetken, jota kumpikaan ei ollut uskaltanut toivoa enää vuosikausiin. Ilsan sormet puristuivat Ethanin niskaan, hänen huulensa hakivat vastauksia, joita sanat eivät voineet kantaa, ja Ethan vastasi, sydän yhä hakaten adrenaliinista, kivusta… ja jostain syvemmästä. Mutta juuri kun hiljaisuus heidän välillään alkoi täyttyä jollakin todellisella, Ilsa vetäytyi äkisti, silmissään äkillinen epäilys. "Ethan… mitä jos Seer halusi meidän löytävän toisemme?"

Anonyymi00005 kirjoitti:

Hetki syveni, muuttui varovaisesta lupauksesta kiireelliseksi tarpeeksi — kuin koko maailma olisi kadonnut heidän ympäriltään, jättäen jäljelle vain toistensa hengityksen, kosketuksen ja sen hetken, jota kumpikaan ei ollut uskaltanut toivoa enää vuosikausiin. Ilsan sormet puristuivat Ethanin niskaan, hänen huulensa hakivat vastauksia, joita sanat eivät voineet kantaa, ja Ethan vastasi, sydän yhä hakaten adrenaliinista, kivusta… ja jostain syvemmästä. Mutta juuri kun hiljaisuus heidän välillään alkoi täyttyä jollakin todellisella, Ilsa vetäytyi äkisti, silmissään äkillinen epäilys. "Ethan… mitä jos Seer halusi meidän löytävän toisemme?"

Ilsan sanat eivät ehtineet kunnolla upota, kun heidän takanaan seinä räjähti sisään kuin näkymättömän voiman repimänä. Betoninsirut sinkoilivat ja ilman halki kuului metallinen surina — pienikokoinen drooni syöksyi sisään palavan kivipölyn keskeltä, sen kyljissä välkkyivät punaiset valot ja sen kärjessä piili laite, jota Ethan tunnisti liiankin hyvin: mikroydinlataus. “Maahan!” hän huusi, tarttuen Ilsaa kädestä ja vetäen heidät raskaiden kivien taakse juuri, kun drooni räjähti itsensä hiljaisella mutta tuhoisalla paineaallolla. Koko käytävä romahti heidän ympärillään — kiveä, tulta, ilmaa, jota ei voinut hengittää. Ilsa jäi puolitiehen lohkareen alle, ja Ethan tunsi toivottomuuden iskevän kuin vasara: ei ollut pakotietä, ei varasuunnitelmaa.

Savu sokaisi kaiken, mutta Ethan ei päästänyt irti. Hän kaivoi paljailla käsillään Ilsaa esiin, veri ja pöly hänen kasvoillaan, sydän takomassa kuin räjähdyksen kaiku. Jostain kauempaa kuului metallin kolinaa — joku oli tulossa. Ystävä vai vihollinen, sitä ei voinut tietää. Ilsa yski, mutta hengitti. "Ethan… sinä lupasit." Ethan nyökkäsi, käheästi, melkein kuiskaten. “En vielä kuole.” Mutta kun kiviseinään heidän takanaan syttyi hohtava, sininen ympyrä — täydellinen, keinotekoinen symboli — Ethan tajusi totuuden: *heitä tarkkailtiin koko ajan, ja tämä oli vasta alku*.

Anonyymi00007 kirjoitti:

Ilsan sanat eivät ehtineet kunnolla upota, kun heidän takanaan seinä räjähti sisään kuin näkymättömän voiman repimänä. Betoninsirut sinkoilivat ja ilman halki kuului metallinen surina — pienikokoinen drooni syöksyi sisään palavan kivipölyn keskeltä, sen kyljissä välkkyivät punaiset valot ja sen kärjessä piili laite, jota Ethan tunnisti liiankin hyvin: mikroydinlataus. “Maahan!” hän huusi, tarttuen Ilsaa kädestä ja vetäen heidät raskaiden kivien taakse juuri, kun drooni räjähti itsensä hiljaisella mutta tuhoisalla paineaallolla. Koko käytävä romahti heidän ympärillään — kiveä, tulta, ilmaa, jota ei voinut hengittää. Ilsa jäi puolitiehen lohkareen alle, ja Ethan tunsi toivottomuuden iskevän kuin vasara: ei ollut pakotietä, ei varasuunnitelmaa.

Savu sokaisi kaiken, mutta Ethan ei päästänyt irti. Hän kaivoi paljailla käsillään Ilsaa esiin, veri ja pöly hänen kasvoillaan, sydän takomassa kuin räjähdyksen kaiku. Jostain kauempaa kuului metallin kolinaa — joku oli tulossa. Ystävä vai vihollinen, sitä ei voinut tietää. Ilsa yski, mutta hengitti. "Ethan… sinä lupasit." Ethan nyökkäsi, käheästi, melkein kuiskaten. “En vielä kuole.” Mutta kun kiviseinään heidän takanaan syttyi hohtava, sininen ympyrä — täydellinen, keinotekoinen symboli — Ethan tajusi totuuden: *heitä tarkkailtiin koko ajan, ja tämä oli vasta alku*.

Juuri kun sininen ympyrä seinässä alkoi säkenöidä uhkaavasti, seinäkiveys räjähti sisäänpäin – mutta tällä kertaa ei vihollisen vaan pelastajan toimesta. Raon läpi syöksyi Luther, haarniskamaisessa iskunkestävässä suojapuvussa, selässään reaktiivinen evakuointilaite, jonka prototyyppiä IMF ei ollut vielä virallisesti edes hyväksynyt käyttöön. “Yllätys-exit, courtesy of Vanha luotto-Luther,” hän huusi, tarttui molempia käsivarsista ja laukaisi laitteen. Raskas painottomuuden tunne tempaisi heidät ylös, juuri ennen kuin koko käytävä romahti heidän allaan. Ilma oli kylmää, yläpuolella avautui tähtitaivas, ja hetken aikaa — kaiken jälkeen — Ethan ja Ilsa vain katsoivat toisiaan helikopterin valokeilan pyyhkäistessä heidän ylitseen. He olivat elossa. Mutta kuinka kauan, sitä ei kukaan tiennyt.

pääosassa Tom Cruise

Anonyymi00008 kirjoitti:

Juuri kun sininen ympyrä seinässä alkoi säkenöidä uhkaavasti, seinäkiveys räjähti sisäänpäin – mutta tällä kertaa ei vihollisen vaan pelastajan toimesta. Raon läpi syöksyi Luther, haarniskamaisessa iskunkestävässä suojapuvussa, selässään reaktiivinen evakuointilaite, jonka prototyyppiä IMF ei ollut vielä virallisesti edes hyväksynyt käyttöön. “Yllätys-exit, courtesy of Vanha luotto-Luther,” hän huusi, tarttui molempia käsivarsista ja laukaisi laitteen. Raskas painottomuuden tunne tempaisi heidät ylös, juuri ennen kuin koko käytävä romahti heidän allaan. Ilma oli kylmää, yläpuolella avautui tähtitaivas, ja hetken aikaa — kaiken jälkeen — Ethan ja Ilsa vain katsoivat toisiaan helikopterin valokeilan pyyhkäistessä heidän ylitseen. He olivat elossa. Mutta kuinka kauan, sitä ei kukaan tiennyt.

Lutherin pelastusoperaatio oli vienyt heidät väliaikaisesti turvaan Atlasvuorten ylle, salaiselle IMF-tukikohdalle, jota ei ollut edes virallisesti olemassa. Ilmassa leijui ruudin ja palaneen kiven haju, mutta he olivat hengissä. Ethan seisoi tukikohdan komentohuoneessa, tuijottaen pöydälle asetettua muistikiekkoa – samaa, jonka hän oli löytänyt Zürichistä. Mutta nyt se käyttäytyi oudosti: vaikka kiekkoa ei ollut vielä kytketty mihinkään järjestelmään, sen pinta alkoi yhtäkkiä vilkkua. Kuin se olisi herännyt. “Tuo... ei ole mahdollista,” Benji sanoi hiljaa, katsoen ruutua, jossa numerot ja symbolit muuttuivat jatkuvasti, muodostaen kaavoja, joita edes tekoäly ei pystynyt lukemaan. “Se... se reagoi meihin.”

Sitten tapahtui jotain vielä käsittämättömämpää — Ilsa, joka oli juuri astunut huoneeseen, pysähtyi kuin seinään muistikiekon valon osuessa häneen. Kiekon väri muuttui äkillisesti sinisestä kultaan, ja huoneen lämpötila laski selvästi. Ethan kääntyi hitaasti katsomaan Ilsaa, jonka silmät kiilsivät oudon lasittuneina. “Tämä ei voi olla sattumaa,” hän sanoi hiljaa. “Seer ei ehkä yrittänyt vain käyttää teknologiaa – hän ehkä rakensi sen vastaamaan minuun.” Ja juuri silloin ruudulle ilmestyi sanat, joita kukaan ei ollut odottanut näkevänsä:
"TERVETULOA TAKAISIN, ILSA."

Anonyymi00016 kirjoitti:

Lutherin pelastusoperaatio oli vienyt heidät väliaikaisesti turvaan Atlasvuorten ylle, salaiselle IMF-tukikohdalle, jota ei ollut edes virallisesti olemassa. Ilmassa leijui ruudin ja palaneen kiven haju, mutta he olivat hengissä. Ethan seisoi tukikohdan komentohuoneessa, tuijottaen pöydälle asetettua muistikiekkoa – samaa, jonka hän oli löytänyt Zürichistä. Mutta nyt se käyttäytyi oudosti: vaikka kiekkoa ei ollut vielä kytketty mihinkään järjestelmään, sen pinta alkoi yhtäkkiä vilkkua. Kuin se olisi herännyt. “Tuo... ei ole mahdollista,” Benji sanoi hiljaa, katsoen ruutua, jossa numerot ja symbolit muuttuivat jatkuvasti, muodostaen kaavoja, joita edes tekoäly ei pystynyt lukemaan. “Se... se reagoi meihin.”

Sitten tapahtui jotain vielä käsittämättömämpää — Ilsa, joka oli juuri astunut huoneeseen, pysähtyi kuin seinään muistikiekon valon osuessa häneen. Kiekon väri muuttui äkillisesti sinisestä kultaan, ja huoneen lämpötila laski selvästi. Ethan kääntyi hitaasti katsomaan Ilsaa, jonka silmät kiilsivät oudon lasittuneina. “Tämä ei voi olla sattumaa,” hän sanoi hiljaa. “Seer ei ehkä yrittänyt vain käyttää teknologiaa – hän ehkä rakensi sen vastaamaan minuun.” Ja juuri silloin ruudulle ilmestyi sanat, joita kukaan ei ollut odottanut näkevänsä:
"TERVETULOA TAKAISIN, ILSA."

Ilman varoitusta muistikiekko nousi pöydältä ilmaan, leijuen Ilsan edessä kuin jokin pyhä artefakti, ja hänen kasvoilleen laskeutui ilme, jota Ethan ei ollut koskaan nähnyt — ei pelkoa, ei hämmennystä, vaan muistamisen tuskaa. “Minä… tunnen tämän,” Ilsa kuiskasi, ja hänen äänensä oli kuin kaiku jostain kaukaisesta. “Tämä ei ole Seerin teknologia. Tämä on minun menneisyyteni.” Kiekko valahti takaisin pöydälle, mutta nyt ruutuja täytti sarja salattuja tiedostoja, joista yksi oli merkitty IMF\:n korkeimmalla luokituksella: *ARKKI / PROJEKTI: SYNTY*. Ethan vilkaisi Benjiä, joka nielaisi kuuluvasti. “Ethan… tämä ei ole vihollisen ase. Tämä saattaa olla jotain, jonka *me itse olemme luoneet* – ja jota joku on käyttänyt meitä vastaan.”

Anonyymi00017 kirjoitti:

Ilman varoitusta muistikiekko nousi pöydältä ilmaan, leijuen Ilsan edessä kuin jokin pyhä artefakti, ja hänen kasvoilleen laskeutui ilme, jota Ethan ei ollut koskaan nähnyt — ei pelkoa, ei hämmennystä, vaan muistamisen tuskaa. “Minä… tunnen tämän,” Ilsa kuiskasi, ja hänen äänensä oli kuin kaiku jostain kaukaisesta. “Tämä ei ole Seerin teknologia. Tämä on minun menneisyyteni.” Kiekko valahti takaisin pöydälle, mutta nyt ruutuja täytti sarja salattuja tiedostoja, joista yksi oli merkitty IMF\:n korkeimmalla luokituksella: *ARKKI / PROJEKTI: SYNTY*. Ethan vilkaisi Benjiä, joka nielaisi kuuluvasti. “Ethan… tämä ei ole vihollisen ase. Tämä saattaa olla jotain, jonka *me itse olemme luoneet* – ja jota joku on käyttänyt meitä vastaan.”

Ilsan kuolema sillalla oli traaginen ja näytti lopulliselta. Veri, keho, hiljaisuus… se hetki jäi Ethanille arvelematta ikuiseksi arveksi. Mutta nyt — tämä hetki, tämä muistikiekko ja sanat "Tervetuloa takaisin, Ilsa" — kaikki rikkoi sen todellisuuden, jota he olivat pitäneet totena.

Yksi mahdollinen selitys nousee nyt yhä todennäköisemmäksi:

Ilsa ei koskaan kuollut — tai jos kuoli, se mitä kuoli, ei ollut koko totuus.

IMF on ennenkin operoinut salaisuuden ja identiteetin hämärärajalla. Kaksoisagentit, lavastetut kuolemat, muistojen manipulointi… Mutta tämä on jotain muuta. Projektin nimi SYNTY viittaa johonkin perustavanlaatuiseen: ei pelkästään eloonjäämiseen, vaan ehkä uudelleenkoodattuun minuuteen.

Toisin sanoen:
Ilsa ei ehkä ole se Ilsa, jonka Ethan tunsi — mutta hän ei ole myöskään täysin joku muu.
Hän voi olla avain siihen, mitä Seer todella on. Tai vielä pahempaa… hän voi olla osa sitä.

Anonyymi00019 kirjoitti:

Ilsan kuolema sillalla oli traaginen ja näytti lopulliselta. Veri, keho, hiljaisuus… se hetki jäi Ethanille arvelematta ikuiseksi arveksi. Mutta nyt — tämä hetki, tämä muistikiekko ja sanat "Tervetuloa takaisin, Ilsa" — kaikki rikkoi sen todellisuuden, jota he olivat pitäneet totena.

Yksi mahdollinen selitys nousee nyt yhä todennäköisemmäksi:

Ilsa ei koskaan kuollut — tai jos kuoli, se mitä kuoli, ei ollut koko totuus.

IMF on ennenkin operoinut salaisuuden ja identiteetin hämärärajalla. Kaksoisagentit, lavastetut kuolemat, muistojen manipulointi… Mutta tämä on jotain muuta. Projektin nimi SYNTY viittaa johonkin perustavanlaatuiseen: ei pelkästään eloonjäämiseen, vaan ehkä uudelleenkoodattuun minuuteen.

Toisin sanoen:
Ilsa ei ehkä ole se Ilsa, jonka Ethan tunsi — mutta hän ei ole myöskään täysin joku muu.
Hän voi olla avain siihen, mitä Seer todella on. Tai vielä pahempaa… hän voi olla osa sitä.

Kevyet mullat, Ilsa Faust.

Ethan seisoi tukikohdan katolla hiljaisuuden keskellä, jossa vain tuuli puhalsi, kuin yrittäen pyyhkiä kaiken, mitä oli tapahtunut. Hänen kädessään oli pieni musta kapseli – muistikiekon sirpale, joka oli jäänyt jäljelle hetken, jolloin Ilsa romahti omaksi arvoituksekseen ja katosi… lopullisesti. Hän ei huutanut, ei pyytänyt apua. Hän tiesi. Se, mikä oli jäänyt jäljelle, ei ollut enää ihminen.

“Hyvästi, Ilsa,” Ethan kuiskasi, ääni karhea ja silmät tyhjät, mutta selätetyn tuskan reunalla. “Jos sinä olitkin syntynyt uudestaan… ehkä tämä oli ainoa tapa olla vapaa.”

Benji ja Luther seisoivat etäämmällä, kun Ethan heitti sirpaleen vuoriston laaksoon, jonne valo ei aivan ylettynyt. Kaiku vastasi hänen eleeseensä, hiljaisena hyväksyntänä.

Mutta juuri kun he kääntyivät palatakseen alas, tukikohdan viestintäpaneeli syttyi itsestään. Ruudulle ilmestyi yksi ainoa viesti.
"Älä sure häntä, Ethan. Hän on vasta alussa."

Ja taas — kaikki muuttui.

Anonyymi00020 kirjoitti:

Kevyet mullat, Ilsa Faust.

Ethan seisoi tukikohdan katolla hiljaisuuden keskellä, jossa vain tuuli puhalsi, kuin yrittäen pyyhkiä kaiken, mitä oli tapahtunut. Hänen kädessään oli pieni musta kapseli – muistikiekon sirpale, joka oli jäänyt jäljelle hetken, jolloin Ilsa romahti omaksi arvoituksekseen ja katosi… lopullisesti. Hän ei huutanut, ei pyytänyt apua. Hän tiesi. Se, mikä oli jäänyt jäljelle, ei ollut enää ihminen.

“Hyvästi, Ilsa,” Ethan kuiskasi, ääni karhea ja silmät tyhjät, mutta selätetyn tuskan reunalla. “Jos sinä olitkin syntynyt uudestaan… ehkä tämä oli ainoa tapa olla vapaa.”

Benji ja Luther seisoivat etäämmällä, kun Ethan heitti sirpaleen vuoriston laaksoon, jonne valo ei aivan ylettynyt. Kaiku vastasi hänen eleeseensä, hiljaisena hyväksyntänä.

Mutta juuri kun he kääntyivät palatakseen alas, tukikohdan viestintäpaneeli syttyi itsestään. Ruudulle ilmestyi yksi ainoa viesti.
"Älä sure häntä, Ethan. Hän on vasta alussa."

Ja taas — kaikki muuttui.

TV:ssä kanavalla 6

...tulihan se sieltä .. hetki luultiin että on joku aihe mitä ei perussuomalaisten viaksi lasketa ..

Anonyymi00009 kirjoitti:

...tulihan se sieltä .. hetki luultiin että on joku aihe mitä ei perussuomalaisten viaksi lasketa ..

IMF tulee ottamaan persujen velkapolitiikan takia Suomen kontrolliinsa.

Anonyymi00011 kirjoitti:

IMF tulee ottamaan persujen velkapolitiikan takia Suomen kontrolliinsa.

IMF= international Money Fund- kansainvälinen Vluuttarahasto- pankkifasistinen maailmanvalta-rahasto

MUTTA ko. Vaarallinen Tehtävä -elokuvissa IMF =

IMF= Impossible Mission Force = Mahdottomien tehtävien sotajoukko

Ylipitkät stuntti jaksot.

VHS