Lapsuus kumoaa kreationismin

Kreationistien mukaan Jumala suunnitteli ihmisen perimän ja ihminen luotiin valmiina aikuisena.

Tämä on mahdotonta (monen muun seikan ohella) siksi, että ihminen on yksilönä kehittymisen ja oppimisen tulos. Vaikka jollain taikatempulla saisi aikaan kerralla valmiin ja toimivan aikuisen ihmisen kehon, niin tuo yksilö ei olisi toimintakykyinen aikuinen vaan luokittelisimme hänet vakavasti vammaiseksi ja kehityshäiriöiseksi.

Ihminen tarvitsee imeväis- ja lapsuusvaiheen, niin että ihmisen ruuansulatus, immuniteetti, motoriikka, psyyke ja kognitiiviset kyvyt kehittyvät normaalisti. Genetiikkamme määrää meille pitkän lapsuuden, jonka aikana kypsymme. Useille kehitysvaiheille on "herkkyysvaiheet" joina ne opitaan. Jos ihminen ei opi mitään kieltä kolmeen ikävuoteen mennessä, hän tuskin oppii puhumaan ikinä ja kun kieli on myös ajatteelun väline, niin ilman puhetta psyykkeemme ja kognitiiviset kykymme ovat kovin toisenlaiset. Sama koskee motoriikkaa, käsi-silmä koordinaatiota, puheentunnistusta jne.

Kun perimämme määrää, että yksilönkehitys vaatiin lapsuuden ja vanhemmat ihmisellä, muilla kädellisillä ja useimmilla nisäkkäillä, niin ihmisen on täytynyt kehittyä vaiheittain. Sukupolvien myötä lapsuus on pidentynyt ja kyky hoivata lapsiamme parantunut askel kerrallaan. Ihmisen on lajina täynyt kasvaa ja kehittyä kasvattamaan ja tukemaan jälkeläistemme kehitystä.

Kerralla toimintakykyiseksi taiottu aikuinen "humanoidi" ei ei olisi ihminen. Hänellä ei voisi olla meidän genomiamme, koska meidän genomi edellyttää lapsuutta, jotta kasvaisimme aikuisiksi. Ja kun "kerralla luotu ihminen" ei voi olla meidän genomillamme varustettu, niin ei hän myöskään voi olla meidän esivanhempamme.