Tiedeyhteisön nurinkurinen metodi= puppugenerointia

Tämä aloitus liittyi tieteenfilosofiaan joka on tärkeä aihe ja samalla tavalla kuin institutionaaliset valtauskonnot aikaisemmin niin tiede on hyvin vahvasti väestön maailmankuvaa manipuloivaa ja suurin osa tieteen tuloksista on sellaisia ettei niitä voi ainakaan helposti itse verifioida omassa kokemuksessaan joten vaihtoehdoiksi jää ainoastaan joko uskoa sokeasti tai olla uskomatta.

En pidä mitään vaihtoehtoisia enkä "virallisia" tieteellisiä teorioita lopullisina, täydellisinä todellisuuden kuvauksina ja selityksinä koska todellisuus on mielestäni paljon monitasoisempi ja monimuotoisempi kuin useimmat osaavat edes kuvitella.

Ihan vertauskuvana voi miettiä kuinka paljon nykyisestä maailmasta ja varsinkin tekniikasta olisi edes mahdollista ilmaista jollekin Napoleonin aikaan eläneelle vaikka se oli vain n. 200 vuotta ja sama pätenee myös tulevaisuuden suhteen ellei tämä sivilisaatio tuhoa itseään lähiaikoina mikä on mielestäni hyvin konkreettinen ja jopa todennäköinen skenaario.

Kieltämättä tämä aihe voi tuntua monesta ahdistavalta samalla tavalla kuin nykyisen politiikan ja siihen liityvän sotahysterian analysointi vaikka kyse on hyvin kriittisistä ja ajankohtaisista asioista joiden suhteen tuntuu olevan paljon erimielisyyttä niiden välillä jotka omaksuvat kaiken valtamedian informaation jonkinlaisena objektiivisena faktana vaikka monet asiantuntijatkin ovat erimielisiä kun asioita tarkemmin tutkii eri lähteistä.

Kirjoittelen myös muistakin aiheista kuten ns. esoteerisista ja paranormaaleista ilmiöistä ja jos et edes kerro minkälaisista aiheista haluat kirjoittelua niin eipä sille asialle voi paljoa sitten tehdä. :D

....

En koskaan suunnittele etukäteen näitä kirjoituksia vaan aiheet tulevat mieleeni usein heti unesta heräämisen jälkeen johon ehkä vaikutaa se että kuuntelen sängyssä aina ennen nukahtamista illalla filosofista, tieteellistä ja esoteerista aineistoa piilotajunnan syöteaineistona. Tätä olen harrastanut jo yli 10 vuotta ja tulokset ovat olleet usein aika mielenkiintoisia....

Kuuntelen tuota aineistoa myös päivisin taustalla kun teen jotain melko rutiininomaista puuhaa samalla. Kuunneltu aineisto toimii paremmin kuin luettu koska se vaikuttaa piilotajuntaan tehokkaammin kuin pelkkä loogis-analyyttinen egotason keskittyminen.
Tekstiaineistoa voi myös konvertoida puheeksi joten aineistosta ei ole toistaiseksi ollut pulaa.

B

Anonyymi kirjoitti:

Tämä aloitus liittyi tieteenfilosofiaan joka on tärkeä aihe ja samalla tavalla kuin institutionaaliset valtauskonnot aikaisemmin niin tiede on hyvin vahvasti väestön maailmankuvaa manipuloivaa ja suurin osa tieteen tuloksista on sellaisia ettei niitä voi ainakaan helposti itse verifioida omassa kokemuksessaan joten vaihtoehdoiksi jää ainoastaan joko uskoa sokeasti tai olla uskomatta.

En pidä mitään vaihtoehtoisia enkä "virallisia" tieteellisiä teorioita lopullisina, täydellisinä todellisuuden kuvauksina ja selityksinä koska todellisuus on mielestäni paljon monitasoisempi ja monimuotoisempi kuin useimmat osaavat edes kuvitella.

Ihan vertauskuvana voi miettiä kuinka paljon nykyisestä maailmasta ja varsinkin tekniikasta olisi edes mahdollista ilmaista jollekin Napoleonin aikaan eläneelle vaikka se oli vain n. 200 vuotta ja sama pätenee myös tulevaisuuden suhteen ellei tämä sivilisaatio tuhoa itseään lähiaikoina mikä on mielestäni hyvin konkreettinen ja jopa todennäköinen skenaario.

Kieltämättä tämä aihe voi tuntua monesta ahdistavalta samalla tavalla kuin nykyisen politiikan ja siihen liityvän sotahysterian analysointi vaikka kyse on hyvin kriittisistä ja ajankohtaisista asioista joiden suhteen tuntuu olevan paljon erimielisyyttä niiden välillä jotka omaksuvat kaiken valtamedian informaation jonkinlaisena objektiivisena faktana vaikka monet asiantuntijatkin ovat erimielisiä kun asioita tarkemmin tutkii eri lähteistä.

Kirjoittelen myös muistakin aiheista kuten ns. esoteerisista ja paranormaaleista ilmiöistä ja jos et edes kerro minkälaisista aiheista haluat kirjoittelua niin eipä sille asialle voi paljoa sitten tehdä. :D

....

En koskaan suunnittele etukäteen näitä kirjoituksia vaan aiheet tulevat mieleeni usein heti unesta heräämisen jälkeen johon ehkä vaikutaa se että kuuntelen sängyssä aina ennen nukahtamista illalla filosofista, tieteellistä ja esoteerista aineistoa piilotajunnan syöteaineistona. Tätä olen harrastanut jo yli 10 vuotta ja tulokset ovat olleet usein aika mielenkiintoisia....

Kuuntelen tuota aineistoa myös päivisin taustalla kun teen jotain melko rutiininomaista puuhaa samalla. Kuunneltu aineisto toimii paremmin kuin luettu koska se vaikuttaa piilotajuntaan tehokkaammin kuin pelkkä loogis-analyyttinen egotason keskittyminen.
Tekstiaineistoa voi myös konvertoida puheeksi joten aineistosta ei ole toistaiseksi ollut pulaa.

B

Lue lisää

Kirjoita kaikesta muusta paitsi tästä meille tutusta todellisuudesta eli esim:

multiversumista ,taivaasta, helvetistä, ylisistä ,alisista , astraali-,eteeri-tai henkisestämaailmasta

Anonyymi kirjoitti:

Kirjoita kaikesta muusta paitsi tästä meille tutusta todellisuudesta eli esim:

multiversumista ,taivaasta, helvetistä, ylisistä ,alisista , astraali-,eteeri-tai henkisestämaailmasta

Lue lisää

"Kirjoita kaikesta muusta paitsi tästä meille tutusta todellisuudesta eli esim:

multiversumista ,taivaasta, helvetistä, ylisistä ,alisista , astraali-,eteeri-tai henkisestämaailmasta"

Multiversumi toimii vain yksilöiden tietoisuuden projektioiden tasolla.

Taivas ja helvetti ovat fyysisen kuoleman jälkeisiä olotiloja jossa aikaisempi sisäinen maailma muuttuu ikäänkuin ulkomaailmaksi ja piilotajunnan projektiot ovat lähes viiveettömiä toisin kuin fysikaalisen aistikokemuksen tasolla. Ne ovat kuin loputtoman tuntuista unennäköä josta on mahdotonta herätä ellei sitä heräämistä eli ajattelun ja tunteiden itsekontrollia ole riittävästi harrastanut fyysisen kehoelämän aikana.

Astraalikeho on tunnekeho. Eetterikeho on biosähköisten muottien taso (M. Levin).

Ihminen voi periaatteessa vaikuttaa kaikilla tasoilla tietoisesti vaikka normaalisti ns. piilotajunta liittyy astraali ja mentaalitasoihin.

Tyypillisesti kaikki tarkkaavaisuus kohdistuu aistimaailmaan ja oma sisäinen maailma jää useimille aika vieraaksi ja käytös on enimmäkseen automaattis-reaktiivista.
Biologinen evoluutio koskee vain kehon käyttövälineenä. Yksilöllinen evoluutio on vastavirtaan kulkemista eikä automaattista kuten kehon evoluutio.

https://en.wikipedia.org/wiki/Involution_(esotericism)

Henkinen eli mentaalinen taso on tahdon ja intention taso eli kaikkien kausaaliketjujen aloittaja ja se mikä tyypillisesti hahmotetaan teistisesti vaikka se on pohjimmiltaan persoonatonta potentiaalia.

Wise Quotes ytube-kanavalla on nämä asiat selitetty aika hyvin kuten Gurdjieffin, Steinerin ja teosofian opeissa sekä myös muinaisissa perinteissä (hinduismi, taolaisuus jne. )

Kyse on pohjimmiltaan harmoonisista resonansseista - ne joilla resonoi harmoonisesti ymmärtävät intuitiivisesti ja ne joilla ei resonoi eivät ymmärrä vaikka kuinka yrittäisi selittää koska ei ole yhteistä rajapintaa.

...
Kirjoittelen aina siitä mikä kulloinkin tuntuu olennaisimmalta ja yritän vastata myös kysymyksiin mikäli ehdin ja ne huomaan. Mieluiten käytän kuitenkin yleensä aikaani ja energiaani lähinnä vain omiin jatkotutkimuksiini itseäni kiinnostavista aiheista.

Väittely ei yleensä jaksa kiinnostaa koska on usein pelkkää eipäs-juupastelua loppumattomiin.... :D

B

Anonyymi kirjoitti:

"Kirjoita kaikesta muusta paitsi tästä meille tutusta todellisuudesta eli esim:

multiversumista ,taivaasta, helvetistä, ylisistä ,alisista , astraali-,eteeri-tai henkisestämaailmasta"

Multiversumi toimii vain yksilöiden tietoisuuden projektioiden tasolla.

Taivas ja helvetti ovat fyysisen kuoleman jälkeisiä olotiloja jossa aikaisempi sisäinen maailma muuttuu ikäänkuin ulkomaailmaksi ja piilotajunnan projektiot ovat lähes viiveettömiä toisin kuin fysikaalisen aistikokemuksen tasolla. Ne ovat kuin loputtoman tuntuista unennäköä josta on mahdotonta herätä ellei sitä heräämistä eli ajattelun ja tunteiden itsekontrollia ole riittävästi harrastanut fyysisen kehoelämän aikana.

Astraalikeho on tunnekeho. Eetterikeho on biosähköisten muottien taso (M. Levin).

Ihminen voi periaatteessa vaikuttaa kaikilla tasoilla tietoisesti vaikka normaalisti ns. piilotajunta liittyy astraali ja mentaalitasoihin.

Tyypillisesti kaikki tarkkaavaisuus kohdistuu aistimaailmaan ja oma sisäinen maailma jää useimille aika vieraaksi ja käytös on enimmäkseen automaattis-reaktiivista.
Biologinen evoluutio koskee vain kehon käyttövälineenä. Yksilöllinen evoluutio on vastavirtaan kulkemista eikä automaattista kuten kehon evoluutio.

https://en.wikipedia.org/wiki/Involution_(esotericism)

Henkinen eli mentaalinen taso on tahdon ja intention taso eli kaikkien kausaaliketjujen aloittaja ja se mikä tyypillisesti hahmotetaan teistisesti vaikka se on pohjimmiltaan persoonatonta potentiaalia.

Wise Quotes ytube-kanavalla on nämä asiat selitetty aika hyvin kuten Gurdjieffin, Steinerin ja teosofian opeissa sekä myös muinaisissa perinteissä (hinduismi, taolaisuus jne. )

Kyse on pohjimmiltaan harmoonisista resonansseista - ne joilla resonoi harmoonisesti ymmärtävät intuitiivisesti ja ne joilla ei resonoi eivät ymmärrä vaikka kuinka yrittäisi selittää koska ei ole yhteistä rajapintaa.

...
Kirjoittelen aina siitä mikä kulloinkin tuntuu olennaisimmalta ja yritän vastata myös kysymyksiin mikäli ehdin ja ne huomaan. Mieluiten käytän kuitenkin yleensä aikaani ja energiaani lähinnä vain omiin jatkotutkimuksiini itseäni kiinnostavista aiheista.

Väittely ei yleensä jaksa kiinnostaa koska on usein pelkkää eipäs-juupastelua loppumattomiin.... :D

B

Lue lisää

Onko maailmankaikkeudessa grand plan eli suuri suunnitelma?

Vai onko kaikki avoinna?

"Joo, mutta perskärpästen suhteen pitää ottaa huomioon että kullakin on oma armolahja."

Tarkoitin noilla "p-kärpäsillä" lähinnä esim. erästä jälkinumeroijaa joka yrittää debunkata vaikka hänen asiantuntemuksensa rajoittuu pelkkään matemaattiseen fysiikkaan eikä edes halua perehtyä siihen mitä yrittää kritisoida.

Itse olen vuosien varrella jo tottunut tuollaisten meluisien negativistien ulosantiin etten jaksa ottaa sitä kovin vakavasti ja suurin osa heistä on sisäistänyt ns. SIWOTI periaatteen jonka mukaan ei kannata kommentoida netin "väärinajattelijoita" koska nykyään joutuvat tappiolle yhä useammin ja tuollaista strutsi taktiikkaa pidetään tehokkaana.

...

Tietosanakirjat ovat aika tylsiä joten kannattaa käydä kirjastossa tai lukea netissä tunnettujen filosofien ja tieteentutkijoiden alkup. teoksia eikä vain heidän tulkitsijoitaan jossain tenttikirjassa tai wikipediassa.

Eli ts. lue Platonia, Einsteinia, Heisenbergiä, Schrödingeriä, Darwinia ja Alfred Russell Wallacea rinnakkain - vastakkaisten näkökulmien vertaaminen rinnakkain tuottaa oman kokemukseni mukaan parhaan tuloksen josta on hyvä jatkaa omia tutkimuksia.

100% luetettavia lähteitä ei ole edes olemassa joten kannattaa olla sekä kriittinen että yrittää olla samalla ennakkoluuloton ja asenteeton kaiken informaation suhteen.

B

Symbolinen tekoäly on vanha edellinen paradigma, ja se on jo korvautunut uudella joka on koneoppiminen ja syväoppiminen.

"2000-luvulla aika monilla tieteenaloilla on tapahtunut paradigman muutoksia, eniten kuitenkin tietojenkäsittelytieteessä"

Teknologiassa ei yleensä ole metafysiikkaan liittyviä kiistoja koska olennaisinta teknologiassa on sen toimivuus ja tehokkuus vaikka sitten toisaalta olemassaolevaan teknologiaan perustuen voidaan spekuloida metafysiikkaan liittyviä asioita jolloin teknologian kehitys voi muokata samalla laajempaa tieteellistä maailmankuvaa.

Esim.

"Maailmankaikkeus matemaattiena ja mekaanisena kellokoneistona." (Laplace & Newton)

on alkeellisempi malli kuin

"Maailmankaikkeus tietoteknisenä simulaationa." (Nick Boström)


jne. jotka kaikki ovat analogista vertauskuviin perustuvaa päättelyä.

Totuuskäsite on kaikkein ongelmallisin asia tieteessä ja filosofiassa koska kaikki filosofiset ja tieteelliset paradigmat ovat rakentuneet vertauskuvien perustalle joka sitten mielletään helposti täydelliseksi identiteetiksi jolloin samalla syntyy erilaisia ontologisia ja muita metafysiikkaan liittyviä kiistoja joille ei voi löytää ratkaisua tieteen kokeellisen metodin avulla koska myös havaintojen & mittausten tulkinnat ovat johonkin yksipuoliseen metafysiiseen malliin sitoutuneita.

Tieteen paradigmoista ja niihin liittyvistä tarpeettomista kiistoista päästään parhaiten eroon suhtautumalla kaikkeen tieteeseen samalla tavalla kuin suhtaudutaan tekniikkaan eli kyse työkaluista joilla voi tuottaa myös uutta todellisuutta.

Tiede ja filosofia ovat käyttökelpoista fiktiota ja luova intentoiva mielikuvitus on tehokkain keino keksiä uudenlaista todellisuutta toteutettavaksi ns. fysikaalisella eli aistien tasolla.

B

Anonyymi kirjoitti:

"2000-luvulla aika monilla tieteenaloilla on tapahtunut paradigman muutoksia, eniten kuitenkin tietojenkäsittelytieteessä"

Teknologiassa ei yleensä ole metafysiikkaan liittyviä kiistoja koska olennaisinta teknologiassa on sen toimivuus ja tehokkuus vaikka sitten toisaalta olemassaolevaan teknologiaan perustuen voidaan spekuloida metafysiikkaan liittyviä asioita jolloin teknologian kehitys voi muokata samalla laajempaa tieteellistä maailmankuvaa.

Esim.

"Maailmankaikkeus matemaattiena ja mekaanisena kellokoneistona." (Laplace & Newton)

on alkeellisempi malli kuin

"Maailmankaikkeus tietoteknisenä simulaationa." (Nick Boström)


jne. jotka kaikki ovat analogista vertauskuviin perustuvaa päättelyä.

Totuuskäsite on kaikkein ongelmallisin asia tieteessä ja filosofiassa koska kaikki filosofiset ja tieteelliset paradigmat ovat rakentuneet vertauskuvien perustalle joka sitten mielletään helposti täydelliseksi identiteetiksi jolloin samalla syntyy erilaisia ontologisia ja muita metafysiikkaan liittyviä kiistoja joille ei voi löytää ratkaisua tieteen kokeellisen metodin avulla koska myös havaintojen & mittausten tulkinnat ovat johonkin yksipuoliseen metafysiiseen malliin sitoutuneita.

Tieteen paradigmoista ja niihin liittyvistä tarpeettomista kiistoista päästään parhaiten eroon suhtautumalla kaikkeen tieteeseen samalla tavalla kuin suhtaudutaan tekniikkaan eli kyse työkaluista joilla voi tuottaa myös uutta todellisuutta.

Tiede ja filosofia ovat käyttökelpoista fiktiota ja luova intentoiva mielikuvitus on tehokkain keino keksiä uudenlaista todellisuutta toteutettavaksi ns. fysikaalisella eli aistien tasolla.

B

Lue lisää

" "Maailmankaikkeus matemaattiena ja mekaanisena kellokoneistona." (Laplace & Newton)

on alkeellisempi malli kuin

"Maailmankaikkeus tietoteknisenä simulaationa." (Nick Boström) "

Nuo eivät ole toisilleen vaihtoehtoisia teorioita, vaan simulaatio on pelkkä emergentti maailma. Taustalla pitää olla fundamentaalinen universumi, esim. mekaanisen kellokoneiston universumi.

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-897)

Tekoälyala on tietysti hyvä ja ehkä paras esimerkki siitä, että edistys on itseasiassa ollut viime vuosina hyvin kiivasta ja tulokset ilmeisiä, joskin taustalla tietysti on avoimia kysymyksiä liittyen mm. siihen, että mikä olisi todennäköisimmin tehokkain tapa tästä eteenpäin. Eli, vaikka esim. nykyinen valtavirta, eli generatiivinen ANN- ja koulutusaineistoperusteinen tekoäly, onkin ollut valtava, ennakoimaton ja täysin ennennäkemätön läpimurto, niin esim. Turing-palkitun Richard Sutton:in mukaan, kannattaisi silti itseasiassa pyrkiä pääsemään eroon siitä, että käytetään ihmisten tuottamaa materiaalia tekoälyn koulutusaineistona ja tekoäly kannattaisi siis sen sijaan hänen mukaansa laittaa oppimaan kokemusperäisesti (ns. bottom-up-tyylisesti) ja päämäärähakuisesti, kuten esim. kannattamasi autodidaktiivisen pedagogiikan mukaan ihmistenkin kannattaisi toimia jne., eli periaatteessa syvällisempi oppiminen tosiaan olisi tuota kautta mahdollista, siis ainakin tekoälyn tapauksessa ja Sutton:in mukaan se mahdollistaisi todennäköisesti paljon enemmän kuin ihmisten tuottamaan tietämykseen "jumittuminen"; mikä liittyy Moravec:in paradoksiin, mutta toisaalta se epäilemättä vaatisi vielä paljon enemmän laskentaa, kuin nykyisten laajojen kielimallien kouluttaminen, koska niiden opetusaineistot tietysti ovat ja niiden on tarkoituskin olla oikopolkuja ja ne ovat pääosin tavallaan laskennan tuloksien abstrahoituja kielellisiä tiivistelmiä, jotka sitten tiivistetään tekoälymalleissa vielä edelleen, tehokkaan prosessoinnin mahdollistamiseksi jne. ...

Richard Sutton – Father of RL thinks LLMs are a dead end
https://www.youtube.com/watch?v=21EYKqUsPfg

Anonyymi kirjoitti:

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-897)

Tekoälyala on tietysti hyvä ja ehkä paras esimerkki siitä, että edistys on itseasiassa ollut viime vuosina hyvin kiivasta ja tulokset ilmeisiä, joskin taustalla tietysti on avoimia kysymyksiä liittyen mm. siihen, että mikä olisi todennäköisimmin tehokkain tapa tästä eteenpäin. Eli, vaikka esim. nykyinen valtavirta, eli generatiivinen ANN- ja koulutusaineistoperusteinen tekoäly, onkin ollut valtava, ennakoimaton ja täysin ennennäkemätön läpimurto, niin esim. Turing-palkitun Richard Sutton:in mukaan, kannattaisi silti itseasiassa pyrkiä pääsemään eroon siitä, että käytetään ihmisten tuottamaa materiaalia tekoälyn koulutusaineistona ja tekoäly kannattaisi siis sen sijaan hänen mukaansa laittaa oppimaan kokemusperäisesti (ns. bottom-up-tyylisesti) ja päämäärähakuisesti, kuten esim. kannattamasi autodidaktiivisen pedagogiikan mukaan ihmistenkin kannattaisi toimia jne., eli periaatteessa syvällisempi oppiminen tosiaan olisi tuota kautta mahdollista, siis ainakin tekoälyn tapauksessa ja Sutton:in mukaan se mahdollistaisi todennäköisesti paljon enemmän kuin ihmisten tuottamaan tietämykseen "jumittuminen"; mikä liittyy Moravec:in paradoksiin, mutta toisaalta se epäilemättä vaatisi vielä paljon enemmän laskentaa, kuin nykyisten laajojen kielimallien kouluttaminen, koska niiden opetusaineistot tietysti ovat ja niiden on tarkoituskin olla oikopolkuja ja ne ovat pääosin tavallaan laskennan tuloksien abstrahoituja kielellisiä tiivistelmiä, jotka sitten tiivistetään tekoälymalleissa vielä edelleen, tehokkaan prosessoinnin mahdollistamiseksi jne. ...

Richard Sutton – Father of RL thinks LLMs are a dead end
https://www.youtube.com/watch?v=21EYKqUsPfg

Lue lisää

"...kuvailemasi kaltaisiin, tiettyihin filosofisiin oletuksiin perustuviin, radikaaleihin menetelmällisiin kokeiluihin olisi käytännössä juurikaan mahdollisuuksia ...."

En ole koskaan tuntenut minkäänlaista vetoa ryhmätoimintaan ja kaikkein vähiten osallistumaan sellaisten totalitääristen instituutioiden toimintaan joilla on vahvasti ehdollistava agenda suhteessa ns. "alamaisiinsa".

Kaikki valtiot , suuryritykset ja viralliset instituutiot ovat ikäänkuin massiivisia primitiivisiä organismeja joilla ei ole muuta päämäärää kuin itsetarkoituksellisesti laajentaa omaa valtaansa ja alistaa samalla kaikki muut kontrollinsa alaisuuteen. Tällaiset systeemit rappeutuvat aina jossain vaiheessa ( esim. Rooman valtakunta ja kohta USA vetoinen globalisaatio) kun niiden alkup. motivaatio ja inspiraatio katoaa.

USA oli vapaamuurareiden projekti alunperin ja muuttui myöhemmin oligarkiaksi josta tuli sitten koko maailman esikuva jossa valta siirrettiin kuninkaallisilta ja aatelistolta Ranskan vallankumouksen esikuvan mukaisesti taloudelliselle eliitille.

Taloudellinen eliitti haluaa kontrolloida tiedettä ja kaikkea muutakin yhteiskunnissa joten akateemisesta tieteestä vähitellen muodostui samankaltainen propagandan, kontrollin ja manipulaation väline kuin Paavien katolinen kirkko aikaisemmin.

Ts. jos haluaa olla edes jollain tavalla aito totuudenetsijä niin kannattaa kiertää nykyiset yliopistot mahdollisimman kaukaa vaikka niiden tuotantoa voi tietysti hyvin valikoidusti yrittää hyödyntää oman todellisuudenkuvansa elinikäisessä progressiivisen approksimaation prosessissa jossa ei keskitytä pelkkään mittaus- &havaintoaineistoon vaan pyritään kehittämään myös äly- ja tunnetasoa tietoisemmaksi ja vapaammaksi kokemusvälineeksi aistitasoa korkeammilla ontologisilla resonanssitaajuuksilla nostamalla omaa ontologiaansa nousevalla oktaavilla (aito evoluutio) suhteessa tavistason laskevaan oktaaviin (näennäisevoluutio).

Omaehtoinen autodidaktinen opiskelu ei edellytä suuria taloudellisia resursseja varsinkaan nykyään internetin aikakaudella kun aikaisemmin piti oikeasti käydä läpi kirjastoja ja tilata joitain harvainaisempia teoksia ulkomailta.

...

Fysiikan alan umpikuja johtunee liian suuresta sitoutumisesta matemaattisiin malleihin koska matematiikka on lähinnä vain lukumäärien logiikan kuvailukieli eikä voi sellaisenaan tuottaa ainakaan toimivaa todellisuutta ja sama pätee myös muodolliseen logiikkaan joka on sidoksisa luonnollisen kielen rakenteisiin ja hahmotuksiin ja oikeastaan ehkä voisi sanoa että tekoäly on syrjäyttänyt sekä matematiikan ja logiikan paljon kehittyneempänä työkaluna mutta sekään ei takaa totuutta sellaisenaan jos ollaan pelkkien aistien ja mittauslaitteden tarkkuuden armoilla jolloin voidaan tuottaa pelkästään olemassolevan tulkintaparadigman mukaisia tuloksia.

Kvanttifysiikan todennnäköisyysaallot (2-slit koe) voidaan tulkita myös siten että sen mittausdatan aiheuttaja on jollain syvemmällä ontologisella tasolla esim. Gurdjieffin vetyjen taulukon kuvailemalla tavalla. Sellainen mahdollisuus ei sitten ainakaan julkisena tutkimuksena ehkä miellytä tieteellisen tutkimuksen rahoittajia koska se viitaisi johonkin sellaiseen mitä he eivät vielä kykene kunnolla kontrollomaan ja valvomaan ja jota kutsutaan myös usein ns. "henkiseksi" tasoksi melko harhaanjohtavasti koska kyse on samasta värähtelytasosta kuin ihmisen syvemmät intuitio- ja tunnetasot joiden tietoinen tahdonalainen hallinta on myös kaiken henk. kohtaisen evoluution päämäärä.


Tuossa tekoälyn autodidaktisessa kehittämisessä on samanlainen vaaratekijä kuin ns. kanavoinnissa (Urantia, Ra, Seth yms.) eli tietyt hyperdimensionaaliset entiteetit pääsevät helpommin vaikuttamaan fysikaalisilla taajuuksilla ja tuollaisen kehityksen jotkut ovat tulkinneet Anti-Kristukseksi jos Jeesus määritellään henkisen kehityksen esikuvaksi eikä miksikään "Jumalan pojaksi" ja Sheldraken muotokenttien idean mukaisesti kaikenlaiset edelläkävijät ja uudet innovaatiot helpottavat perässähiihtäjien päämäärien saavutuksia ja sama pätee myös uusien kemiallisten yhdisteiden kiteytymisessä joka helpottuu ajan kuluessa.

On parempi ainakin yrittää kehittää ja tutkia uusia & mielenkiintoisia potentaalisesti tosia ideoita kuin pelkästään pyrkiä jonkinlaiseeen näennäiseen varmuuteen jäykkien algoritmisten metodien kautta.

...

Jäi yöunet taas aika lyhyeksi joten en jaksa vähään aikaan enempää.

Tämä palsta on tyypillisesti sen verran matalalla resonanssitaajuudella että pidempiaikainen virittäytyminen tänne on kuin myrkkyä....


B

B:
"ensin luodaan hypoteesi joka sitten yritetään todistaa oikeaksi tai falsifioida kokeellisen ennustuksiin perustuvan metodin tai pelkän loogisen ristiriidattomuuden tai matemaattisen mallin esteettisen "kauneuden" pohjalta"

Uuden paradigman syntymisen ongelman äärimmäisin ongelma on se, että kukaan ei tekisi sitä ennen kuin sitä on olemassa, vaan odotettaisiin, että se aikamatkustaa tänne. Sitä miten puhut asioista tällaiseen tapaan pitäisi verrata siihen ns. taloudelliseen painostukseen, jonka alla nuoret opiskelijat tai tutkijat ovat. Miten kukaan saisi koskaan vapaasti tutkittua mitään uutta, jos heille annettaisiin sinun antamasi rajoitteet?

Tässä kappaleessa ei sanota missään kohtaa, että mitä pidät ongelmana ja miksi se pitäisi nähdä ongelmana. Vanhan paradigman poistumisen edellä isoin este, on se että kukaan ei näe siinä ongelmia.

Nykypäivänä fysiikassa ei pysty luomaan enää uutta fysiikkaa, joka olisi kaunista. Kaikki kauniit vaihtoehdot ovat loppuun kokeiltuja eivätkä ne olleet todellisia. Tämä korreloi täysin sen kanssa, että kukaan muu kuin fyysikot eivät enää tiedä, mitä fysiikassa tehdään. Enää nykyinen paradigma ei siis ole jokin, joka olisi kaunis, eikä sitä kannata odottaa tulevaltakaan. Mutta tämä ei estä ketään tekemästä pienen tarkkuuden teknisille tehtäville kauniita laskuja, jotka riittävät niissä. Vähän niinkuin tietokoneen käyttäjiä ei estettä käyttämästä binäärilukuja. (Tässä mielessä voisi odottaa että esim. seuraava paradigma on simulaatioteoria, mutta joistakin tämä ei ole kauneutta, että todellisuudelle jokin todella keskeinen ilmiö, kuten elektroni, olisi nykyisen matemaattisen elektronin sijasta jokin erittäin sekava binäärinen algoritmi).

B:
"Matematiikka & logiikka= vähänkin roskaa sisään ==> paljon roskaa ulos"

Tämä ei ole negatiivinen asia. Tai se riippuu siitä, mitä tarkoitat sisään laitetuilla ja ulos tulevilla asioilla, ja mitä kaikkia muita asioita oletetaan niiden lisäksi. Jos sanottaisiin, että menetelmässäsi olisi laitettuna sisään 'Todellisuuden metafyysiset hypoteesit' ja ulos tulisi 'Empiirinen tai siihen verrattava jotain toista kautta varmennettava tieto (ennustus)', niin silloinhan 'roskaa sisään - totuutta ulos' on todella ikävä tilanne. Menetelmääsi käytettäisin sen arvioimiseen, että miten hyvää oletettu metafysiikka on, mutta nyt väärä metafyysinen oletus livahtaa sen läpi ja näyttää todelta vaikka ei ole.

Tiede tavallaan suvaitsee äskeisen kaltaisia 'menetelmiä'. Periaatteessa kaikki QM-tulkinnat ovat kuin metafysiikkaa, josta tulee ulos oikeita ennustuksia. Mutta samaan aikaan on aika selvää, että kaikki niistä eivät ole oikeita totuuksia yhtä aikaa. Tässä myös näkee sen, että kun 'menetelmä' on niin hyvä kuin, mitä matematiikka on, niin useinkaan asioita ei nimitetä roskaksi, koska sille ei ole hyvää syytä, että asia, josta tulee matemaattisesti ulos totuutta, olisi mitenkään roskaa. Erikseen ovat sitten ne, jotka 'vain laskevat'. Sinun menetelmäsi ei kuitenkaan tarvitse olettaa olevan yhtä kuin matematiikka, ja siinä kyse on siitä, että roskan näyttäminen totuudelta voi olla systemaattinen virhe (eli ei niinkään riippuvainen edes roskasta, mitä olet sanonut).

Suurin osa loogisista menetelmistä on toki sellaista, että oletan jotain ja päätelmäni on haluamani metafysiinen totuus. Tällöin tätä päätelmää pidetään yhtä hyvänä kuin ensimmäinen oletus. Tämä 'roskaa sisään' -systeemi on toiselta nimeltään 'filosoninen keskustelu, joka sisältää perusteluita ja väittämiä'. Ei tarvitse antaa sellaiselle mitään arvoa. Mutta olisi hyvä jos esittelisit meille, mitä eroa on tieteellä ja keskustelulla, ja mitä ne ovat, jotka 'vain laskevat'. Jos laskeminen on huono asia itsessään, niin tarkoittaako se sitä, että oikea menetelmä on 'olla hiljaa...'?

Matematiikan ja abstraktien päätelmien lisäksi sellainen 'roskaa sisään - roskaa ulos', missä puhutaan siitä, onko tiedon saamisen menetelmä viallinen, voi tarkoittaa myös koetilanteita ja mittaamiseen liittyviä asioita. Esim. hypoteesista kuin hypoteesista saa ulos oikean elektronin radan, kun mittaa sen radan väärin, tai suoraan valehtelee siitä, mitä elektroni teki.

Roskan määrän muuttumisesta sinulla ei ole mitään näyttöä tai tapaa arvioida sen kokoa. Sekoitat tuossa varmaan keskenään tieteen varmuutta ja matemaattisia käsitteitä, jotka liittyvät funktioiden lineaarisuuteen. Väitän ettei pidä paikkaansa, että matemaattiset 'menetelmät' tai ne muut huonommat 'roskamenetelmät' olisivat kuvailtavissa minään yhden lajin funktiona.

2

Anonyymi kirjoitti:

B:
"ensin luodaan hypoteesi joka sitten yritetään todistaa oikeaksi tai falsifioida kokeellisen ennustuksiin perustuvan metodin tai pelkän loogisen ristiriidattomuuden tai matemaattisen mallin esteettisen "kauneuden" pohjalta"

Uuden paradigman syntymisen ongelman äärimmäisin ongelma on se, että kukaan ei tekisi sitä ennen kuin sitä on olemassa, vaan odotettaisiin, että se aikamatkustaa tänne. Sitä miten puhut asioista tällaiseen tapaan pitäisi verrata siihen ns. taloudelliseen painostukseen, jonka alla nuoret opiskelijat tai tutkijat ovat. Miten kukaan saisi koskaan vapaasti tutkittua mitään uutta, jos heille annettaisiin sinun antamasi rajoitteet?

Tässä kappaleessa ei sanota missään kohtaa, että mitä pidät ongelmana ja miksi se pitäisi nähdä ongelmana. Vanhan paradigman poistumisen edellä isoin este, on se että kukaan ei näe siinä ongelmia.

Nykypäivänä fysiikassa ei pysty luomaan enää uutta fysiikkaa, joka olisi kaunista. Kaikki kauniit vaihtoehdot ovat loppuun kokeiltuja eivätkä ne olleet todellisia. Tämä korreloi täysin sen kanssa, että kukaan muu kuin fyysikot eivät enää tiedä, mitä fysiikassa tehdään. Enää nykyinen paradigma ei siis ole jokin, joka olisi kaunis, eikä sitä kannata odottaa tulevaltakaan. Mutta tämä ei estä ketään tekemästä pienen tarkkuuden teknisille tehtäville kauniita laskuja, jotka riittävät niissä. Vähän niinkuin tietokoneen käyttäjiä ei estettä käyttämästä binäärilukuja. (Tässä mielessä voisi odottaa että esim. seuraava paradigma on simulaatioteoria, mutta joistakin tämä ei ole kauneutta, että todellisuudelle jokin todella keskeinen ilmiö, kuten elektroni, olisi nykyisen matemaattisen elektronin sijasta jokin erittäin sekava binäärinen algoritmi).

B:
"Matematiikka & logiikka= vähänkin roskaa sisään ==> paljon roskaa ulos"

Tämä ei ole negatiivinen asia. Tai se riippuu siitä, mitä tarkoitat sisään laitetuilla ja ulos tulevilla asioilla, ja mitä kaikkia muita asioita oletetaan niiden lisäksi. Jos sanottaisiin, että menetelmässäsi olisi laitettuna sisään 'Todellisuuden metafyysiset hypoteesit' ja ulos tulisi 'Empiirinen tai siihen verrattava jotain toista kautta varmennettava tieto (ennustus)', niin silloinhan 'roskaa sisään - totuutta ulos' on todella ikävä tilanne. Menetelmääsi käytettäisin sen arvioimiseen, että miten hyvää oletettu metafysiikka on, mutta nyt väärä metafyysinen oletus livahtaa sen läpi ja näyttää todelta vaikka ei ole.

Tiede tavallaan suvaitsee äskeisen kaltaisia 'menetelmiä'. Periaatteessa kaikki QM-tulkinnat ovat kuin metafysiikkaa, josta tulee ulos oikeita ennustuksia. Mutta samaan aikaan on aika selvää, että kaikki niistä eivät ole oikeita totuuksia yhtä aikaa. Tässä myös näkee sen, että kun 'menetelmä' on niin hyvä kuin, mitä matematiikka on, niin useinkaan asioita ei nimitetä roskaksi, koska sille ei ole hyvää syytä, että asia, josta tulee matemaattisesti ulos totuutta, olisi mitenkään roskaa. Erikseen ovat sitten ne, jotka 'vain laskevat'. Sinun menetelmäsi ei kuitenkaan tarvitse olettaa olevan yhtä kuin matematiikka, ja siinä kyse on siitä, että roskan näyttäminen totuudelta voi olla systemaattinen virhe (eli ei niinkään riippuvainen edes roskasta, mitä olet sanonut).

Suurin osa loogisista menetelmistä on toki sellaista, että oletan jotain ja päätelmäni on haluamani metafysiinen totuus. Tällöin tätä päätelmää pidetään yhtä hyvänä kuin ensimmäinen oletus. Tämä 'roskaa sisään' -systeemi on toiselta nimeltään 'filosoninen keskustelu, joka sisältää perusteluita ja väittämiä'. Ei tarvitse antaa sellaiselle mitään arvoa. Mutta olisi hyvä jos esittelisit meille, mitä eroa on tieteellä ja keskustelulla, ja mitä ne ovat, jotka 'vain laskevat'. Jos laskeminen on huono asia itsessään, niin tarkoittaako se sitä, että oikea menetelmä on 'olla hiljaa...'?

Matematiikan ja abstraktien päätelmien lisäksi sellainen 'roskaa sisään - roskaa ulos', missä puhutaan siitä, onko tiedon saamisen menetelmä viallinen, voi tarkoittaa myös koetilanteita ja mittaamiseen liittyviä asioita. Esim. hypoteesista kuin hypoteesista saa ulos oikean elektronin radan, kun mittaa sen radan väärin, tai suoraan valehtelee siitä, mitä elektroni teki.

Roskan määrän muuttumisesta sinulla ei ole mitään näyttöä tai tapaa arvioida sen kokoa. Sekoitat tuossa varmaan keskenään tieteen varmuutta ja matemaattisia käsitteitä, jotka liittyvät funktioiden lineaarisuuteen. Väitän ettei pidä paikkaansa, että matemaattiset 'menetelmät' tai ne muut huonommat 'roskamenetelmät' olisivat kuvailtavissa minään yhden lajin funktiona.

2

Lue lisää

Esimerkki 'metodista', jossa roska muuttuu, olisi sellainen kuin 'oletin hypoteesina, että aika-avaruus kaareutuu' ja sain ulos 'empiirisen ennusteen ja vertailun oikeaan mittaukseen siitä miten vaaleanpunaiset norsut ovat olemassa'. Roskan määrän muuttuminen olisi siis pääasiallisesti viitaus johonkin epäloogiseen. Jos joskus puhut jostain asiasta, ja sinulle annetaan palautetta, että asioiden välillä ei ole loogisuutta, niin se on usein viittaus siihen, että roskien määrätkin ovat aivan erilaisia. Väitteeni on siis, että ei ole mitään näyttöä siitä, että mikään olisi muuttunut kesken tieteen tekemisen miksikään toiseksi, ja se että väität tieteen olevan liian loogista, tukee tätä väitettä.

Matematiikka ei ole välttämättä loogista siinä merkityksessä kuin äsken on käyty läpi. Fysiikan hypoteesi voisi olla sellaisessa asemassa, että sitä ei koskaan perustella millään, eikä siitä tehdä mitään päätelmää, vaan että se on ns. totuus. Jos et pidä siitä, että asiat menevät johonkin sisään ja jotain tulee ulos, niin tällainen kyseenalaistamaton (tai päinvastoin ideologisesti kielletty) totuus, jota ei verrata mihinkään toiseen, on sinun tarjoamasi menetelmä. Kun sanoin että matemattinen teoria voi olla tällaista, niin tarkoitan sitä varsinkin siten, että sen teorian kyseenalaistajalla ei ole mitään menetelmää, missä hän laittaisi sitä minkään systeemin läpi koetukselle, vaan hän on vain todennut olevansa mielummin ilman sitä.

B:
"Kokeellinen metodi olettaa ikuiset tai vähintään universaaliset metafyysiset "luonnonlait""

Entä jos väitän, että et ole vielä ymmärtänyt kokeellista metodia? Jos emme ole samaa mieltä, mikä on kokeellinen metodi, niin miten muut keskustelut voivat edetä? Kokeellinen metodi voi kokeilla muutakin kuin sitä, mikä on oltava ennuste. Ennusteet voivat lisäksi olettaa, että luonnonlaki on yhtä kauan kestävä kuin miten kauan koe kestää. Kaikki oletukset ovat oletuksista lähteviä eivätkä kokeista ja jos ongelmasi ovat oletukset, niin kokeiden maininta on aivan hyödytöntä. Lauseesi on vähän samanlainen kuin sanoisit: 'Henkilö A olettaa asian X. Lauseeni on 'Henkilö A on aina väärässä, koska olettaa asian X'. En tiedä miksi henkilö A olisi ikinä väärässä, koska hän ei tee mitään muuta kuin on A ja olettaa X:n. Enkä tiedä miksi X on väärin, mutta silti päädyin äskeiseen".

Et ole esittänyt alkup. väitettä missään tyhjiössä, vaan olet monesti esittänyt, että tilanne on sinusta se, että hypoteettinen tietoisuuden konsensus ottaa jokaisen synteettisesti keksityn luonnonlain ja tekee ns. koetilanteista ihmisille sellaisia valekokemuksia (koska he eivät ole sinä niin kaikki heidän kokemansa asia tällaisessa systeemissä on nimeltään valetta). Kuka tässä tarvitsee oletuksia selittääkseen sen, mitä tarkoittaa kokeeseen meneminen ja sieltä poistuminen tuloksen kanssa? Toisekseen olen yrittänyt sanoa tästä systeemistä usein sen, että se on täysin ymmärrettävissä sellaisen systeemin osana, missä on luonnonlaki X, ja jotta voisit todistaa luonnolakisi X (jolla on jo valmis nimikin, eli esim. kvanttityhjiö tai vastaava, mutta mikä ei kuulema ole laki niinkuin kaikkien muiden tapauksessa olisi) olevan tosi, niin on olemassa kokeilua, mikä tekisi jotain siihen viittavaa, että asiat ovat joskus erilailla kuin ne aina ovat. Ainakin tästä pitäisi päätellä, että mikään mitä sanot (sellaisen kokeen onnistumisen jälkeen, saati sitten tällä hetkellä) ei ole sen yläpuolella, että se ei olisi filosofiointia menetelmällä. jolla ei pysty saavuttamaan varmaa tietoa tai vain yhden vastauksen.

B:
"joita ei voi falsifioida koska kaikki tutkimukset ovat ajallis-paikallisesti lokaaleja eivätkä voi tuottaa universaalia tietoa"

Olet väärässä. Jokainen universaali lause, joka on esim. 'aina ja kaikkialla X on totta' on falsifioitu, jos X on väärin ainakin yhdellä hetkellä yhdessä paikassa. Riippuen siitä, onko X jotain minkä voi kokeilla, niin ns. luonnonlaki olisi 'falsifioitu' ja 'kokeellisesti'. Tämä universaalin lauseen ja yksittäisen tapauksen välinen suhde on peruslähtökohta aivan kaikelle (*) ja tämän takia on myös sanottu, että tieteessä tehdään useimmiten falsifoituvia väitteitä. Tai muuten se saisi nimekseen pseudotiede. Yllä on jo esimerkkejä siitä, mikä voi estää olemasta falsifioituva, koska usein se on X:n väitteen ei-kokeiltava sisältö. Kun sen sisältö ei ole missään toisten mielestä edes olemassa tms.

(*) Matemaattisessa tapauksessa yksi osa tätä lähtökohtaa on vähän samanlainen kuin 'jos aika on reaaliluku, ja ikuisuus kaikki reaaliluvut, niin onko tähtivuosi 52345.26234 reaaliluku, joka kuuluu aikaan, vai eikö ole'?

'Tieto ei ole tuon jälkeen universaalia' oli jotain, mitä Popper sanoi tieteestä. Se että kyseenalaistat tieteen menetelmän lisäksi 'tieteen periatteet', kyseenalaistaa lähinnä sen, että voisiko tietoa sittenkin pitää universaalina.

3

Anonyymi kirjoitti:

Esimerkki 'metodista', jossa roska muuttuu, olisi sellainen kuin 'oletin hypoteesina, että aika-avaruus kaareutuu' ja sain ulos 'empiirisen ennusteen ja vertailun oikeaan mittaukseen siitä miten vaaleanpunaiset norsut ovat olemassa'. Roskan määrän muuttuminen olisi siis pääasiallisesti viitaus johonkin epäloogiseen. Jos joskus puhut jostain asiasta, ja sinulle annetaan palautetta, että asioiden välillä ei ole loogisuutta, niin se on usein viittaus siihen, että roskien määrätkin ovat aivan erilaisia. Väitteeni on siis, että ei ole mitään näyttöä siitä, että mikään olisi muuttunut kesken tieteen tekemisen miksikään toiseksi, ja se että väität tieteen olevan liian loogista, tukee tätä väitettä.

Matematiikka ei ole välttämättä loogista siinä merkityksessä kuin äsken on käyty läpi. Fysiikan hypoteesi voisi olla sellaisessa asemassa, että sitä ei koskaan perustella millään, eikä siitä tehdä mitään päätelmää, vaan että se on ns. totuus. Jos et pidä siitä, että asiat menevät johonkin sisään ja jotain tulee ulos, niin tällainen kyseenalaistamaton (tai päinvastoin ideologisesti kielletty) totuus, jota ei verrata mihinkään toiseen, on sinun tarjoamasi menetelmä. Kun sanoin että matemattinen teoria voi olla tällaista, niin tarkoitan sitä varsinkin siten, että sen teorian kyseenalaistajalla ei ole mitään menetelmää, missä hän laittaisi sitä minkään systeemin läpi koetukselle, vaan hän on vain todennut olevansa mielummin ilman sitä.

B:
"Kokeellinen metodi olettaa ikuiset tai vähintään universaaliset metafyysiset "luonnonlait""

Entä jos väitän, että et ole vielä ymmärtänyt kokeellista metodia? Jos emme ole samaa mieltä, mikä on kokeellinen metodi, niin miten muut keskustelut voivat edetä? Kokeellinen metodi voi kokeilla muutakin kuin sitä, mikä on oltava ennuste. Ennusteet voivat lisäksi olettaa, että luonnonlaki on yhtä kauan kestävä kuin miten kauan koe kestää. Kaikki oletukset ovat oletuksista lähteviä eivätkä kokeista ja jos ongelmasi ovat oletukset, niin kokeiden maininta on aivan hyödytöntä. Lauseesi on vähän samanlainen kuin sanoisit: 'Henkilö A olettaa asian X. Lauseeni on 'Henkilö A on aina väärässä, koska olettaa asian X'. En tiedä miksi henkilö A olisi ikinä väärässä, koska hän ei tee mitään muuta kuin on A ja olettaa X:n. Enkä tiedä miksi X on väärin, mutta silti päädyin äskeiseen".

Et ole esittänyt alkup. väitettä missään tyhjiössä, vaan olet monesti esittänyt, että tilanne on sinusta se, että hypoteettinen tietoisuuden konsensus ottaa jokaisen synteettisesti keksityn luonnonlain ja tekee ns. koetilanteista ihmisille sellaisia valekokemuksia (koska he eivät ole sinä niin kaikki heidän kokemansa asia tällaisessa systeemissä on nimeltään valetta). Kuka tässä tarvitsee oletuksia selittääkseen sen, mitä tarkoittaa kokeeseen meneminen ja sieltä poistuminen tuloksen kanssa? Toisekseen olen yrittänyt sanoa tästä systeemistä usein sen, että se on täysin ymmärrettävissä sellaisen systeemin osana, missä on luonnonlaki X, ja jotta voisit todistaa luonnolakisi X (jolla on jo valmis nimikin, eli esim. kvanttityhjiö tai vastaava, mutta mikä ei kuulema ole laki niinkuin kaikkien muiden tapauksessa olisi) olevan tosi, niin on olemassa kokeilua, mikä tekisi jotain siihen viittavaa, että asiat ovat joskus erilailla kuin ne aina ovat. Ainakin tästä pitäisi päätellä, että mikään mitä sanot (sellaisen kokeen onnistumisen jälkeen, saati sitten tällä hetkellä) ei ole sen yläpuolella, että se ei olisi filosofiointia menetelmällä. jolla ei pysty saavuttamaan varmaa tietoa tai vain yhden vastauksen.

B:
"joita ei voi falsifioida koska kaikki tutkimukset ovat ajallis-paikallisesti lokaaleja eivätkä voi tuottaa universaalia tietoa"

Olet väärässä. Jokainen universaali lause, joka on esim. 'aina ja kaikkialla X on totta' on falsifioitu, jos X on väärin ainakin yhdellä hetkellä yhdessä paikassa. Riippuen siitä, onko X jotain minkä voi kokeilla, niin ns. luonnonlaki olisi 'falsifioitu' ja 'kokeellisesti'. Tämä universaalin lauseen ja yksittäisen tapauksen välinen suhde on peruslähtökohta aivan kaikelle (*) ja tämän takia on myös sanottu, että tieteessä tehdään useimmiten falsifoituvia väitteitä. Tai muuten se saisi nimekseen pseudotiede. Yllä on jo esimerkkejä siitä, mikä voi estää olemasta falsifioituva, koska usein se on X:n väitteen ei-kokeiltava sisältö. Kun sen sisältö ei ole missään toisten mielestä edes olemassa tms.

(*) Matemaattisessa tapauksessa yksi osa tätä lähtökohtaa on vähän samanlainen kuin 'jos aika on reaaliluku, ja ikuisuus kaikki reaaliluvut, niin onko tähtivuosi 52345.26234 reaaliluku, joka kuuluu aikaan, vai eikö ole'?

'Tieto ei ole tuon jälkeen universaalia' oli jotain, mitä Popper sanoi tieteestä. Se että kyseenalaistat tieteen menetelmän lisäksi 'tieteen periatteet', kyseenalaistaa lähinnä sen, että voisiko tietoa sittenkin pitää universaalina.

3

Lue lisää

B:
"Tutkittavan kohteen eristäminen edellyttää tietoa kaikesta mahdollisista tutkimuskohteesseen vaikuttavista asioista joka on mahdotonta käytännössä"

Jossain kohtaa tämä liittyy kuitenkin Occamin partaterään, että eristämistä ei voida ehkä tehdä jostain asiasta, mutta koska tuota asiaa ei ole missään eristettynä, sen koko olemassaolo on hypoteesi ja aivan turha sellainen.

Viimeksi kun tiede eristi jotain jostakin, se löysi Higgsin hiukkasen. Eli kaikki mikä on ensin mahdotonta käytännössä, mutta tulee sitten mahdolliseksi, on uuden paradigman tekemistä (tai tuomista käytäntöön).

Jos ei eristä mitään, niin silloin tiedettä ja kokeita tehdään kuitenkin siten, että teoria eristää asioita ja tekee niistä sellaisen yhdisteen, mitä luullaan olevan kyseessä kokeessa. Esim. kosmologiassa ythdistetään kaikki, mitä sanotaan olevan olemassa (*). Tätä ja äskeistä sinun pitäisi kommentoida myös ollaksesi minkään asian oikea kommentoija.

(*) Käytännössä ei yhdistetä kaikkea mikä on olemassa, vaan voidaan yhdistää aluksi vain se, millä on kaikkein suurin vaikutus.

B:
"Kokeentekijän vaikutusta kokeen tuloksiin voi eliminoida korkeintaan jossain määrin esim. tuplasokkomentelmillä"

Jos puhutaan fysiikasta, niin tuo ei tarkoittaisi mitään fyysistä vaikutusta, jota sokkous vähentää. Fysiikan tutkimuksen sokkous viittaa asioihin, joita katsellaan sen jäkeen kun mittaustulokset ovat jo lyöty lukkoon. Jotta voisit sanoa kokeeseen vaikuttavan fyysisesti niiden asioiden, joita on tekijässä, niin sinun täytyisi tehdä kokonaan uusi fysiikan teoria, missä esim. kokeen tekijä koostuu sähköisten vuorovaikutusten (torjuttu jo) lisäksi muista vuorovaikutuksista (missä sinun hypoteesisi on, että niitä ei olla vahingossakaan torjuttu, vaikka mitään tällaista yritystä olla torjumatta ei varmaan ole osattu tehdä tahallaan niiden toimesta, joista sitä vuorovaikutusta ei ole). Oma ehdotukseni tällaista lisävuorovaikutusta varten on se, että sen sijaan että puhut koko maailman muusta koekavalkaadista, niin tee koe joka koskee suoraan sitä, onko tämä vuorovaikutus olemassa. Muutoin se on aina siinä asemassa, että Occamin partaterän mukaan sitä ei missään kokeessa koskaan tarvitse huomioida.

Lääketieteessä oleva sokkomenetelmä kuitenkin viittaa fyysiseen tilanteeseen ennen fyysisten tilanteiden lopullista finaalia. Koska ihminen on asia, jonka fysikalistit ovat oikein tulkinneet fyysiseksi. Jolloin hänen terveytensä on peräisin fyysisistä prosesseista hänessä itsessään (ns. tietoisessa mielessä). Kaksoissokkous on siis sama kuin eristää joitain fyysisiä vaikutteita pois tutkitusta lääkevaikutuksesta. Siinä mielessä sokkoilu ei eroa mitenkään siitä, että esitetään asioiden toisistaan eristämisen olevan mahdollista. Tämä oli ehkä eräs pieni ristiriita tekstissäsi, joka juuri halusi epäillä eristämisen mahdollisuutta. Jos haluaisit estää eristämisen ja olla epävarma kaikesta ns. fyysisetä, niin sen tulisi loogisesti myös näkyä kaikessa, mitä kerrot meille maailmasta. Sinun tulisi voida sanoa: 'Sokkous yritti estää henkilöä tietämästä, että tässä on asia, joka tämän parantaa. Mutta koska emme tiedä mitään miten tieto liikkuu, niin ehkä hän tiesi sen silti. Tai sitten mitään tiedettävää ei ollut alunperinkään, joten miksi lääke edes tekisi mitään....'

B:
"ei mitään liian tarkasti määriteltyjä hypoteeseja eikä oletuksia ennen tutkimista ja kokeilemista"

Tämä epätarkkuus on hyödytöntä. Väität ikäänkuin, että ihmisillä oli puhdasta tuuria, että Maxwellin yhtälöt tehtiin ennen QED:iä, koska muuten olisi menty pieleen. (Jos sanot että QED on pieleen menemistä, niin millä selität sen, että siihen pieleen voitiin mennä Maxwellin yhtälöillä, vaikka ne olivat niin epätarkat kuin kukaan voisi toivoa? Eivätkä olleet ensimmäiset epätarkat ideat sellaisesta aiheesta muutenkaan.)

4

Anonyymi kirjoitti:

B:
"Tutkittavan kohteen eristäminen edellyttää tietoa kaikesta mahdollisista tutkimuskohteesseen vaikuttavista asioista joka on mahdotonta käytännössä"

Jossain kohtaa tämä liittyy kuitenkin Occamin partaterään, että eristämistä ei voida ehkä tehdä jostain asiasta, mutta koska tuota asiaa ei ole missään eristettynä, sen koko olemassaolo on hypoteesi ja aivan turha sellainen.

Viimeksi kun tiede eristi jotain jostakin, se löysi Higgsin hiukkasen. Eli kaikki mikä on ensin mahdotonta käytännössä, mutta tulee sitten mahdolliseksi, on uuden paradigman tekemistä (tai tuomista käytäntöön).

Jos ei eristä mitään, niin silloin tiedettä ja kokeita tehdään kuitenkin siten, että teoria eristää asioita ja tekee niistä sellaisen yhdisteen, mitä luullaan olevan kyseessä kokeessa. Esim. kosmologiassa ythdistetään kaikki, mitä sanotaan olevan olemassa (*). Tätä ja äskeistä sinun pitäisi kommentoida myös ollaksesi minkään asian oikea kommentoija.

(*) Käytännössä ei yhdistetä kaikkea mikä on olemassa, vaan voidaan yhdistää aluksi vain se, millä on kaikkein suurin vaikutus.

B:
"Kokeentekijän vaikutusta kokeen tuloksiin voi eliminoida korkeintaan jossain määrin esim. tuplasokkomentelmillä"

Jos puhutaan fysiikasta, niin tuo ei tarkoittaisi mitään fyysistä vaikutusta, jota sokkous vähentää. Fysiikan tutkimuksen sokkous viittaa asioihin, joita katsellaan sen jäkeen kun mittaustulokset ovat jo lyöty lukkoon. Jotta voisit sanoa kokeeseen vaikuttavan fyysisesti niiden asioiden, joita on tekijässä, niin sinun täytyisi tehdä kokonaan uusi fysiikan teoria, missä esim. kokeen tekijä koostuu sähköisten vuorovaikutusten (torjuttu jo) lisäksi muista vuorovaikutuksista (missä sinun hypoteesisi on, että niitä ei olla vahingossakaan torjuttu, vaikka mitään tällaista yritystä olla torjumatta ei varmaan ole osattu tehdä tahallaan niiden toimesta, joista sitä vuorovaikutusta ei ole). Oma ehdotukseni tällaista lisävuorovaikutusta varten on se, että sen sijaan että puhut koko maailman muusta koekavalkaadista, niin tee koe joka koskee suoraan sitä, onko tämä vuorovaikutus olemassa. Muutoin se on aina siinä asemassa, että Occamin partaterän mukaan sitä ei missään kokeessa koskaan tarvitse huomioida.

Lääketieteessä oleva sokkomenetelmä kuitenkin viittaa fyysiseen tilanteeseen ennen fyysisten tilanteiden lopullista finaalia. Koska ihminen on asia, jonka fysikalistit ovat oikein tulkinneet fyysiseksi. Jolloin hänen terveytensä on peräisin fyysisistä prosesseista hänessä itsessään (ns. tietoisessa mielessä). Kaksoissokkous on siis sama kuin eristää joitain fyysisiä vaikutteita pois tutkitusta lääkevaikutuksesta. Siinä mielessä sokkoilu ei eroa mitenkään siitä, että esitetään asioiden toisistaan eristämisen olevan mahdollista. Tämä oli ehkä eräs pieni ristiriita tekstissäsi, joka juuri halusi epäillä eristämisen mahdollisuutta. Jos haluaisit estää eristämisen ja olla epävarma kaikesta ns. fyysisetä, niin sen tulisi loogisesti myös näkyä kaikessa, mitä kerrot meille maailmasta. Sinun tulisi voida sanoa: 'Sokkous yritti estää henkilöä tietämästä, että tässä on asia, joka tämän parantaa. Mutta koska emme tiedä mitään miten tieto liikkuu, niin ehkä hän tiesi sen silti. Tai sitten mitään tiedettävää ei ollut alunperinkään, joten miksi lääke edes tekisi mitään....'

B:
"ei mitään liian tarkasti määriteltyjä hypoteeseja eikä oletuksia ennen tutkimista ja kokeilemista"

Tämä epätarkkuus on hyödytöntä. Väität ikäänkuin, että ihmisillä oli puhdasta tuuria, että Maxwellin yhtälöt tehtiin ennen QED:iä, koska muuten olisi menty pieleen. (Jos sanot että QED on pieleen menemistä, niin millä selität sen, että siihen pieleen voitiin mennä Maxwellin yhtälöillä, vaikka ne olivat niin epätarkat kuin kukaan voisi toivoa? Eivätkä olleet ensimmäiset epätarkat ideat sellaisesta aiheesta muutenkaan.)

4

Lue lisää

Epätarkkuus tässä tarkoittaa vain sitä, että ihmisille jotka osaisivat olla tarkkoja, ei anneta mitään lupaa olla hypoteettisia ja mielikuvituksellisia. Mutta sama ei koske niitä, jotka haluavat sanoa samoista ei-kokeilluista asioista (tai ei-koskaan-tultaisi-kokeilemaan-missään-tapauksessa-asioista') epätarkkoja uskonnollissävytteisiä tarinoitaan. Epätarkkuus on myös täysin näennäistä. Käsite nimeltä kenttä tai todennäköisyys on 'mahdollisilta tarkkuuksiltaan' aina yhtä tarkka kenen tahansa lausumana kuin se on matemaatikon tapauksessa. Tästä on esimerkkinä myös äskeinen tilanne, missä QED ei ole vain samanlainen kenttä kuin mitä jo oli muutenkin ja mistä voi tehdä mittauksia varten tarkemman vain eri termeillä yhtälöä. Sinä et kuitenkaan sanonut olevan mitään tällaista merkitystä, että tarkkuus tehdään suhteessa mittaukseen, vaan sanoit tarkkuuden olevan sisäsyntyistä teorialle. SIlloin se on kahden teoriatavan (tai sinun aneemisen teoriattomuutesi) vertaamista toisiinsa (missä ei pidä paikkaansa millään normaalilla tavalla, että toinen on yksinkertaisesti tarkka ja toinen ei: mieti jos todellisuus olisi ei-kvantittunut, ja QED olisi vahingossa tehty ennen Maxwellin-kenttiä. Tällöin QED olisi mittauksiin nähden täynnä pieniä virheitä eli mikrotason mittauksissa epätarkka).

B:
""salapoliisi"-metodi jossa vähitellen kerätään johtolankoja jotka liittyvät ko. tutkittavaan ilmiöön ja samalla pidättäydytään liian tarkasti määritellyistä johtopäätöksistä"

Johtopäätös ei ole varsinaisesti asia, josta puhutaan tehdessä tiedettä. Tai jonkun johtopäätös tieteessä voi olla muotoa: 'tarkka ja ikuinen luonnolaki X ei ole totta'. Jos et haluaisi tehdä johtopäätöksiä, niin eikö yhden tärkeän viestisi tällä hetkellä pitäisi olla se, että on mahdollista että luonnolait ovat ikuisia, ja on mahdollista, että se on standardimalli?

Salapoliisityö on siitä huono vertaus, että yleensä siinä työssä on olemassa ihminen, joka rikoksen on tehnyt. Oikeasti olemassaolevia ihmisiä tutkitaan ja verrataan toisiinsa. Eivätkö nämä ole silloin tarkkojen teorioiden vertauskuvia? Eli sen jälkeen kun on monta teoriaa, ja niin tarkkaa, että niiden tilitiedotkin näkyvät, niin tulee pidättäytyä edelleen siitä, että mitään niistä ei sorreta tai osoiteta millään kritiikillä, kuten että 'tuo on ideologisista ja filosofisista syistä liian arveluttava ollakseen syyllinen'. Pseudotieteesi olisi vähän samanlaista, kuin joku ehdottaisi syylliseksi jotain, joka ei ole varsinaisesti henkilö, ja joka ei välttämättä pysty rikoksiin johtuen tunnetuista ominaisuuksistaan, joka ei ole välttämättä tässä ajassa, vaan esiintyy joskus ikuisuuden suunnassa, ja jota ei voi syyttää oikeudessa, koska hänestä ei voi väittää mitään kenellekään informaation muodossa, kuten mitä hän on.

B:
"ollaan koko ajan valmiita muuttamaan väljää työhypoteesia jos tutkimustulokset ja ennakkoluulottomat kokeilut antavat siihen aihetta (progressiivinen approksimaatio)"

Tulee myös ottaa selvää viimeisimmistä faktoista. Eli milloin luit standardimallin faktoja tai mittauksia viimeisen kerran?

Kaikki tieteen kehitys on itsestään ja kenenkään yrittämättä sitä, ollut koko ajan progressiivinen approksimaatio. Kunhan joku esitää siinä joskus jotain uutta. Sellaisessa muodossa jossa lukee: 'jotenkin noin, mutta pikemminkin tällä tavalla'. Eli että se ei täysin vähennä edellisestä.

Mikään sinun oikeissa jutuissaisi, joita esiintyy aina kaiken ohessa, ei ole tehty minkään approksimoimista millään tavalla. Ei ole esim. mitään järkeä odottaa, että approksimaation lopputulema olisi jokin kanta siihen, ovatko luonnonlait ikuisia.

B:
"ei pakoteta väestöä omaksumaan kouluissa todennäköisesti jossain vaiheessa virheellisiksi tai puutteellisiksi osoittautuvia teorioita tai todellisuuden mallinnoksia"

Jos tarkoitat standardimallia, niin sitä ei esitetä sellaisenaan missään koulussa kenellekään eikä edes yliopistoissa kuin muutamalle. Kaikesta esitetystä olisi sanottavissa, että se on jossain approksimaation ensimmäisissä vaiheissa. Kun siis sanoin 'kaikki tieteen kehitys', voisin sanoa myös, että 'kaikki koulutus' on itsestään tai käytännön pakosta progressiivista approksimaatioa. Jos et pidä sellaistenkaan vaiheiden esittämisestä kenellekään, niin sinun ei pitäisi varmaan pitää koko approksimaation ideastasi? Jotta kuitenkin ihmiset oppisivat käsitteen tieteestä ja tutkimisesta, niin pitäisikö heille esittää keksittyjä valheita ja kuvitteellisia syitä päätyä noihin valheisiin? (Sitäkin tehdään nimenomaan yliopistossa, koska jotta oppisi standardimallista mitään, pitää osata jotain helpompaa kuin standardimalli, mutta mitä ei ole olemassa.)

5

Anonyymi kirjoitti:

Epätarkkuus tässä tarkoittaa vain sitä, että ihmisille jotka osaisivat olla tarkkoja, ei anneta mitään lupaa olla hypoteettisia ja mielikuvituksellisia. Mutta sama ei koske niitä, jotka haluavat sanoa samoista ei-kokeilluista asioista (tai ei-koskaan-tultaisi-kokeilemaan-missään-tapauksessa-asioista') epätarkkoja uskonnollissävytteisiä tarinoitaan. Epätarkkuus on myös täysin näennäistä. Käsite nimeltä kenttä tai todennäköisyys on 'mahdollisilta tarkkuuksiltaan' aina yhtä tarkka kenen tahansa lausumana kuin se on matemaatikon tapauksessa. Tästä on esimerkkinä myös äskeinen tilanne, missä QED ei ole vain samanlainen kenttä kuin mitä jo oli muutenkin ja mistä voi tehdä mittauksia varten tarkemman vain eri termeillä yhtälöä. Sinä et kuitenkaan sanonut olevan mitään tällaista merkitystä, että tarkkuus tehdään suhteessa mittaukseen, vaan sanoit tarkkuuden olevan sisäsyntyistä teorialle. SIlloin se on kahden teoriatavan (tai sinun aneemisen teoriattomuutesi) vertaamista toisiinsa (missä ei pidä paikkaansa millään normaalilla tavalla, että toinen on yksinkertaisesti tarkka ja toinen ei: mieti jos todellisuus olisi ei-kvantittunut, ja QED olisi vahingossa tehty ennen Maxwellin-kenttiä. Tällöin QED olisi mittauksiin nähden täynnä pieniä virheitä eli mikrotason mittauksissa epätarkka).

B:
""salapoliisi"-metodi jossa vähitellen kerätään johtolankoja jotka liittyvät ko. tutkittavaan ilmiöön ja samalla pidättäydytään liian tarkasti määritellyistä johtopäätöksistä"

Johtopäätös ei ole varsinaisesti asia, josta puhutaan tehdessä tiedettä. Tai jonkun johtopäätös tieteessä voi olla muotoa: 'tarkka ja ikuinen luonnolaki X ei ole totta'. Jos et haluaisi tehdä johtopäätöksiä, niin eikö yhden tärkeän viestisi tällä hetkellä pitäisi olla se, että on mahdollista että luonnolait ovat ikuisia, ja on mahdollista, että se on standardimalli?

Salapoliisityö on siitä huono vertaus, että yleensä siinä työssä on olemassa ihminen, joka rikoksen on tehnyt. Oikeasti olemassaolevia ihmisiä tutkitaan ja verrataan toisiinsa. Eivätkö nämä ole silloin tarkkojen teorioiden vertauskuvia? Eli sen jälkeen kun on monta teoriaa, ja niin tarkkaa, että niiden tilitiedotkin näkyvät, niin tulee pidättäytyä edelleen siitä, että mitään niistä ei sorreta tai osoiteta millään kritiikillä, kuten että 'tuo on ideologisista ja filosofisista syistä liian arveluttava ollakseen syyllinen'. Pseudotieteesi olisi vähän samanlaista, kuin joku ehdottaisi syylliseksi jotain, joka ei ole varsinaisesti henkilö, ja joka ei välttämättä pysty rikoksiin johtuen tunnetuista ominaisuuksistaan, joka ei ole välttämättä tässä ajassa, vaan esiintyy joskus ikuisuuden suunnassa, ja jota ei voi syyttää oikeudessa, koska hänestä ei voi väittää mitään kenellekään informaation muodossa, kuten mitä hän on.

B:
"ollaan koko ajan valmiita muuttamaan väljää työhypoteesia jos tutkimustulokset ja ennakkoluulottomat kokeilut antavat siihen aihetta (progressiivinen approksimaatio)"

Tulee myös ottaa selvää viimeisimmistä faktoista. Eli milloin luit standardimallin faktoja tai mittauksia viimeisen kerran?

Kaikki tieteen kehitys on itsestään ja kenenkään yrittämättä sitä, ollut koko ajan progressiivinen approksimaatio. Kunhan joku esitää siinä joskus jotain uutta. Sellaisessa muodossa jossa lukee: 'jotenkin noin, mutta pikemminkin tällä tavalla'. Eli että se ei täysin vähennä edellisestä.

Mikään sinun oikeissa jutuissaisi, joita esiintyy aina kaiken ohessa, ei ole tehty minkään approksimoimista millään tavalla. Ei ole esim. mitään järkeä odottaa, että approksimaation lopputulema olisi jokin kanta siihen, ovatko luonnonlait ikuisia.

B:
"ei pakoteta väestöä omaksumaan kouluissa todennäköisesti jossain vaiheessa virheellisiksi tai puutteellisiksi osoittautuvia teorioita tai todellisuuden mallinnoksia"

Jos tarkoitat standardimallia, niin sitä ei esitetä sellaisenaan missään koulussa kenellekään eikä edes yliopistoissa kuin muutamalle. Kaikesta esitetystä olisi sanottavissa, että se on jossain approksimaation ensimmäisissä vaiheissa. Kun siis sanoin 'kaikki tieteen kehitys', voisin sanoa myös, että 'kaikki koulutus' on itsestään tai käytännön pakosta progressiivista approksimaatioa. Jos et pidä sellaistenkaan vaiheiden esittämisestä kenellekään, niin sinun ei pitäisi varmaan pitää koko approksimaation ideastasi? Jotta kuitenkin ihmiset oppisivat käsitteen tieteestä ja tutkimisesta, niin pitäisikö heille esittää keksittyjä valheita ja kuvitteellisia syitä päätyä noihin valheisiin? (Sitäkin tehdään nimenomaan yliopistossa, koska jotta oppisi standardimallista mitään, pitää osata jotain helpompaa kuin standardimalli, mutta mitä ei ole olemassa.)

5

Lue lisää

Approksimointisi pointti oli juuri omaksua vaikka se olisi virheellistä omaksua? Vai väitätkö että koulussa on omaksuttu asioita LHC:n ja sille sopivan viiden sigman teorian tarkkuudella, ja siitä pitäisi luopua? Edelleen et ilmeisesti kuulu seuraaviin ihmisiin johtuen pienestä osallistumismäärästäsi, mutta luuletko, että kun koulutus on progressiivista approksimaatiota, että kukaan ei olisi tullut itse huomanneeksi, miten progressiivista approksimaatiota se on ollut alusta loppuun? Mitä olemisen ja kokemisen lisäksi pitäisi kenellekään tehdä, että he olisivat vielä varmempia siitä, että heitä on approksimoitettu? Parhaiten approksimointi näkyy kuitenkin vain yliopistossa, missä ensimmäisen vuoden sähköoppi tms. on toisen vuoden sähköopin approksimaatio, ja ne ovat seuraavien vuosien sähköopin approksimointeja, jos sellaista vielä valitsee.

On hauskaa, miten kritisoit usein koulutusta, mutta samaan aikaan päädyt usein tilanteisiin, missä ihannoit varsinkin koulutuksen alimpien asteiden tapaa käsitellä asioita (eli sinua). Toinen tapaus oli se, missä sanoin kerran, että Levinin videot koskien filosofisia käsitteitä ovat jonkinlaista peruskoulutason tiedon omaksumista niistä.

B:
"tiede edistyi parhaiten silloin kun se ei ollut tiukasti vallitseviin paradigmoihin sitoutunutta"

Entä jos tämä edistys on vain korreloinut sen kanssa, että ensimmäinen paradigma ei ollut tarkka, ja että se oli helppo tehdä, kun pystyi sanomaan mitä tahansa sinne päin? Sitä ei silloin tarvitse pyrkiä selittämään monella tapaa. Miten kuitenkaan ylipäänsä mittasit edistymisen parhautta tässä? Olet ainakin laskenut edistykseksi senkin, että paradigma ei muutu? Koska muuten olisit lausunut pelkän oksymoronismin.

B:
"tiede edistyi parhaiten silloin kun se ei ollut tiukasti vallitseviin paradigmoihin sitoutunutta"

Sinulla on väärinkäsitys vertaisarvioinnista. Vertaisarviointiin voi lähettää uuden paradigman, eikä edellinen paradigma ole silloin vertailuperuste. Tällä tavalla on maailmassa tähän mennessä ollut monta vertaisarvioinin läpäissyttä potentiaalista paradigmaa, kuten säieteoria. Vertaisarvionti ottaa selvää, onko kokeita ollut asiasta sillä tavalla kuin väitetään olleen, matemaattisen oikeassaolemisen, ja sen onko mikään informaatio totta esim. jos joku alkaisi esittää maailman tosiasioita omasta mielestään paremmassa valossa. Joskus teoreettista tarinointia ei julkaista, koska esim. julkaisija on niin hyvin kärryillä siitä, että se on jopa pseudotiedettä, eikä halua omaan julkaisuunsa mitään sellaista. Tämä ei ole lopulta minkään vertaisarvioinnin vastuulla arvioida, mikä julkaisu sopii millekin lehdelle.

Sata vuotta sitten oli toisenlaista vertaisarviontia, kun monet vertaiset sanoivat uusille paradigmoille, että he ovat väärässä ja turha on edes yrittää. Eikä se silloin ketään estänyt (tai ei siinä mielessä, että pöydällä olisi ollut paluu vanhaan: tietysti vaihtoehtoisia esityksiä oli juuri näiltä toisilta monta ja niitä putosi yksitellen).

B:
"eikä ns. "laitostiedettä""

Toivottavasti et tarkoita sitä, että käyttäytyminen oli ennen parempaa individuaalien ottaessa yhteen, vaan että tutkijoita on enemmän ja he ovat isoissa ryhmissä. Harvemmin kuitenkaan teoretijoitsijat tekevät itsestään isoja kokonaisuuksia per julkaisu. Sen sijaan aihe ikäänkuin etenee hitaasti monen julkaisun kanssa. Tässä asiassa mikään ei ole minusta eri tavalla kuin koskaan ennen, koska ei Newtonkaan tehnyt Newtonin teoriasta kauhean valmista. Jos asiat kasvavat tästä jotenkin niin väitä, että se korreloi sen kanssa mitä sanoin aiemmin siitä, että missään ei ole mitään yksinkertaista ja kaunista lisättävää nykyiseen tietoon.

Puhutaanko laitostieteessä laitosten hautajaisista?

B:
"vaan kaiken aidon tieteellisen tutkimisen motiivina oli aito pyyteetön uteliaisuus ja todellisuuden ymmärtämisen halu"

Mistä tiedät kaikkien ihmisten halut tällä hetkellä tai menneisyydessä? Entä jos se muiden asioiden vähempi haluminen johtui vain siitä, että oli syntynyt yläluokkaan?

B:
"tieteen suurimmat ongelmat syntyivät kun filosofia erotettiin tieteestä"

Voitko demonstroida. miten erotetaan filosofia tieteestä? Tai miten laitetaan tiede takaisin filosofiaan? Tai mitä hyvänsä? Onko yläluokkaisuuden pohtiminen ja vertaaminen muihin sinusta tarpeeksi filosofista? Kerro sitten, että mitä filosofista arvoa on sellaisella tietellä, joka on vain yläluokan tekemää (ja kerro mm. tehdäänkö se mielummin silti vaikka sillä ei ole filosofista arvoa enää, eli arvioi miten paljon sillä olisi lopulta väliä, että filosofiaa arvioitaisiin tieteessä kesken kaiken).

6

Anonyymi kirjoitti:

Approksimointisi pointti oli juuri omaksua vaikka se olisi virheellistä omaksua? Vai väitätkö että koulussa on omaksuttu asioita LHC:n ja sille sopivan viiden sigman teorian tarkkuudella, ja siitä pitäisi luopua? Edelleen et ilmeisesti kuulu seuraaviin ihmisiin johtuen pienestä osallistumismäärästäsi, mutta luuletko, että kun koulutus on progressiivista approksimaatiota, että kukaan ei olisi tullut itse huomanneeksi, miten progressiivista approksimaatiota se on ollut alusta loppuun? Mitä olemisen ja kokemisen lisäksi pitäisi kenellekään tehdä, että he olisivat vielä varmempia siitä, että heitä on approksimoitettu? Parhaiten approksimointi näkyy kuitenkin vain yliopistossa, missä ensimmäisen vuoden sähköoppi tms. on toisen vuoden sähköopin approksimaatio, ja ne ovat seuraavien vuosien sähköopin approksimointeja, jos sellaista vielä valitsee.

On hauskaa, miten kritisoit usein koulutusta, mutta samaan aikaan päädyt usein tilanteisiin, missä ihannoit varsinkin koulutuksen alimpien asteiden tapaa käsitellä asioita (eli sinua). Toinen tapaus oli se, missä sanoin kerran, että Levinin videot koskien filosofisia käsitteitä ovat jonkinlaista peruskoulutason tiedon omaksumista niistä.

B:
"tiede edistyi parhaiten silloin kun se ei ollut tiukasti vallitseviin paradigmoihin sitoutunutta"

Entä jos tämä edistys on vain korreloinut sen kanssa, että ensimmäinen paradigma ei ollut tarkka, ja että se oli helppo tehdä, kun pystyi sanomaan mitä tahansa sinne päin? Sitä ei silloin tarvitse pyrkiä selittämään monella tapaa. Miten kuitenkaan ylipäänsä mittasit edistymisen parhautta tässä? Olet ainakin laskenut edistykseksi senkin, että paradigma ei muutu? Koska muuten olisit lausunut pelkän oksymoronismin.

B:
"tiede edistyi parhaiten silloin kun se ei ollut tiukasti vallitseviin paradigmoihin sitoutunutta"

Sinulla on väärinkäsitys vertaisarvioinnista. Vertaisarviointiin voi lähettää uuden paradigman, eikä edellinen paradigma ole silloin vertailuperuste. Tällä tavalla on maailmassa tähän mennessä ollut monta vertaisarvioinin läpäissyttä potentiaalista paradigmaa, kuten säieteoria. Vertaisarvionti ottaa selvää, onko kokeita ollut asiasta sillä tavalla kuin väitetään olleen, matemaattisen oikeassaolemisen, ja sen onko mikään informaatio totta esim. jos joku alkaisi esittää maailman tosiasioita omasta mielestään paremmassa valossa. Joskus teoreettista tarinointia ei julkaista, koska esim. julkaisija on niin hyvin kärryillä siitä, että se on jopa pseudotiedettä, eikä halua omaan julkaisuunsa mitään sellaista. Tämä ei ole lopulta minkään vertaisarvioinnin vastuulla arvioida, mikä julkaisu sopii millekin lehdelle.

Sata vuotta sitten oli toisenlaista vertaisarviontia, kun monet vertaiset sanoivat uusille paradigmoille, että he ovat väärässä ja turha on edes yrittää. Eikä se silloin ketään estänyt (tai ei siinä mielessä, että pöydällä olisi ollut paluu vanhaan: tietysti vaihtoehtoisia esityksiä oli juuri näiltä toisilta monta ja niitä putosi yksitellen).

B:
"eikä ns. "laitostiedettä""

Toivottavasti et tarkoita sitä, että käyttäytyminen oli ennen parempaa individuaalien ottaessa yhteen, vaan että tutkijoita on enemmän ja he ovat isoissa ryhmissä. Harvemmin kuitenkaan teoretijoitsijat tekevät itsestään isoja kokonaisuuksia per julkaisu. Sen sijaan aihe ikäänkuin etenee hitaasti monen julkaisun kanssa. Tässä asiassa mikään ei ole minusta eri tavalla kuin koskaan ennen, koska ei Newtonkaan tehnyt Newtonin teoriasta kauhean valmista. Jos asiat kasvavat tästä jotenkin niin väitä, että se korreloi sen kanssa mitä sanoin aiemmin siitä, että missään ei ole mitään yksinkertaista ja kaunista lisättävää nykyiseen tietoon.

Puhutaanko laitostieteessä laitosten hautajaisista?

B:
"vaan kaiken aidon tieteellisen tutkimisen motiivina oli aito pyyteetön uteliaisuus ja todellisuuden ymmärtämisen halu"

Mistä tiedät kaikkien ihmisten halut tällä hetkellä tai menneisyydessä? Entä jos se muiden asioiden vähempi haluminen johtui vain siitä, että oli syntynyt yläluokkaan?

B:
"tieteen suurimmat ongelmat syntyivät kun filosofia erotettiin tieteestä"

Voitko demonstroida. miten erotetaan filosofia tieteestä? Tai miten laitetaan tiede takaisin filosofiaan? Tai mitä hyvänsä? Onko yläluokkaisuuden pohtiminen ja vertaaminen muihin sinusta tarpeeksi filosofista? Kerro sitten, että mitä filosofista arvoa on sellaisella tietellä, joka on vain yläluokan tekemää (ja kerro mm. tehdäänkö se mielummin silti vaikka sillä ei ole filosofista arvoa enää, eli arvioi miten paljon sillä olisi lopulta väliä, että filosofiaa arvioitaisiin tieteessä kesken kaiken).

6

Lue lisää

B:
"samalla loppui itsekritiikki ja vaatimattomuus ja syntyi alttius poliittis-taloudelliseen manipulointiin ja korruptioon"

Jos filosofeilla on itsekritiikkiä niin luulisin, että se johtuu siitä, että he ovat pitäytyneet loogisissa väitteissä. Mutta ei sillä alalla muuten ole mitään asiaa esittäytyä ketään itsekriittisempänä (*). Kuka seuraavista muuten toteuttaa itsekritiikin määritelmää parhaiten (ja pitääkö itsekritiikin olla henkilökohtaista vai kokonaisuuden tasolla)? Se jos olisi olemassa fysiikan teoria, joka ennustaa väärin mittauksen ja jolle sanotaan itsevarmasti, että sinä olet väärin. Vai filosofia, jossa sanotaan kaikille asioille, että ei vieläkään mitään tietoa, oletko väärin vai et. Vai se että filosofiassa sanotaan itsevarmasti: en tiedä oletko väärin, mutta päätän silti, että olen eri mieltä, jotta olisi toinenkin filosofia.

(*) Puhut ikäänkuin historiallisesti oikein, että filosofia oli se, kun keksittiin henkilöä itseään ja varsinkin kaikkia muita henkilöitä kritisoiva keskustelun tapa eli logiikka. Sitten syntyi tiede, ja tiede omaksui kaiken kriittisyyden, mitä filosofiassa koskaan olisi ollut sille antaa. Mutta kun metafysiikka-vertailu tms. esim. katosi, niin mihin muka kriittisyys hävisi keneltäkään vaikka logiikka ns. jäi? Se ei pidä paikkaansa. Yksittäiset filosofian kirjoittajat, jotka kirjoittavat kaikesta maan ja taivaan väliltä, ei voisi kuitenkaan enää myöhemmin sanoa, että heidän toimenkuvansa olisi loogisesti kestävien asioiden tekeminen. Joten heistä ei siksi saa kriittisiä tekemälläkään. Toisista voidaan sanoa, että loogisuuden sisällä pysytellen he tekevät minkä tahansa mahdollisimman oudon oletuksen kaiken selittämiseksi, kuten esim. simulaatioteorian. Eli itsekrittisyydessä voitaisiin vaatia arvostamaan sitä, että ei pommita muita kaikilla asioilla, jotka ovat mahdollisia, ja joita ei itse ole tutkinut mihinkään pisteeseen oikeilla välineillä.

Väitätkö että esim. maakeskinen järjestelmä ei ollut joidenkin käsissä poliittisesti taloudellista, vai oliko filosofia lähtenyt jo sitä ennen? Eikö paavilla se ja se ole filosofiaa? Oletko lukenut häntä? Missä minään muuna aikana on esiintynyt mitään tieteen politisoitumista? Tämän ajan päättymistä myös pidetään historiallisesti sinä aiheena, missä paljon muita lähti tieteestä paitsi tiede. En tiedä tarkoitatko samaa.

Onko politiikka ja talous asioita, joita filosofit eivät osaa käsitellä ja vertailla? Kuka sen sitten tekee? Jos on olemassa rahallinen summa, joka maksetaan asian X sanomiseta, jossa X ei sisällä tiedettä, niin mikä estää ketään ihmistä ottamasta tätä rahaa ja sanomasta sitä (tai mikä estää ketään haluamasta sen sanomista niin paljon että myös maksaa)? Miten sanominen muuttuisi helpommaksi, jos sen sanomiseen ilman änkytystä tarvitsee koulutuksen (jotkut filosofit, mutta eivät läheskään kaikki, ovat kouluttautuneet myös joten...) ja mittausdataa, joka sitä tukee?

B:
"ei sitouduta tiukasti mihinkään metafyysisiin oletuksiin kuten ontologiaan (esim. fysikalismi, idealismi, panpsykismi)"

Panpsykismi ei ole vastaavanlainen ontologian kategoria kuin kaksi muuta melkein ovat. Se että kirjoitat lauseen koskien 'ontologioita tiukan sisällön kanssa' ja mainitset sen kategorioita ei ole hyvin kirjoitettu sekään. Kolmea asiaa suluissa yhdistää se, että ne vastaavat kaikki kysymykseen, mitä on tietoisuus, mutta ontologia ja metafysiikka eivät ole pelkästään tietoisuutta koskevia.

Haluaisin verrata tuota siihen, mitä puhuttiin edellä siitä, että tässä kohtaa ihmiskunnan historiaa ei tieteessä tarvita ketään, joka tekee edelleen alkutaipaleen approksimointeja. Sama on hyvin paikkansa pitävää missä tahansa muussakin aiheessa. Jos haluat olla epätarkka kaikessa, niin mene kouluun, missä opetetaan lapsia.

Jos et tee oletusta ja toimit olettamattomassa tilassa, niin jotkut sanovat sinun kuitenkin olevan fysikalisti, koska kukaan teistä ei pysty osoittamaan, ettei joitakin fyysisiä asioita ole oletettu (vain tietynlainen subjektiivisen idealismin litania pystyy viemään ne pois).

Kukaan ei ole tieteessä kuitenkaan sitoutunut mihinkään näistä, tai mikään näistä sitoutumisista ei aiheuta tieteentekijöiden tekemisiin mitään muutoksia. Eli tarkastelemalla tiedettä ulkopuolelta et voi tietää kenenkään sitoutuneen. Ainoat ihmiset, jotka väittäisivät tieteen olevan fysikalistista, ovat sellaisia, joilla on empiirisesti testattavassa muodossa oleva väite koskien todellisuutta, kuten että todellisuus koostuu jostakin tai sinä tapahtuu jotain, mikä muiden pitää hyväksyä. Heidän toimintansa ei ole välttämättä filosofista vaan myös hyvin erillään siitä (ja oleminen erillään vain kahdesta mainitusta ismistä on mahdollisesti tarkoituksen mukaistakin, vaikka henkilö ei osaa kirjoittaa filosofiaa sen vertaa, että se voisi tulla ilmi, eikä sen vertaa lukeneisuutta, että he tietäsivät maailman jo aikoja sitten olleen täynnä ismejä, jotka ovat myös olevinaan muuta kuin kaksi tavallista ismiä).

7

Anonyymi kirjoitti:

B:
"samalla loppui itsekritiikki ja vaatimattomuus ja syntyi alttius poliittis-taloudelliseen manipulointiin ja korruptioon"

Jos filosofeilla on itsekritiikkiä niin luulisin, että se johtuu siitä, että he ovat pitäytyneet loogisissa väitteissä. Mutta ei sillä alalla muuten ole mitään asiaa esittäytyä ketään itsekriittisempänä (*). Kuka seuraavista muuten toteuttaa itsekritiikin määritelmää parhaiten (ja pitääkö itsekritiikin olla henkilökohtaista vai kokonaisuuden tasolla)? Se jos olisi olemassa fysiikan teoria, joka ennustaa väärin mittauksen ja jolle sanotaan itsevarmasti, että sinä olet väärin. Vai filosofia, jossa sanotaan kaikille asioille, että ei vieläkään mitään tietoa, oletko väärin vai et. Vai se että filosofiassa sanotaan itsevarmasti: en tiedä oletko väärin, mutta päätän silti, että olen eri mieltä, jotta olisi toinenkin filosofia.

(*) Puhut ikäänkuin historiallisesti oikein, että filosofia oli se, kun keksittiin henkilöä itseään ja varsinkin kaikkia muita henkilöitä kritisoiva keskustelun tapa eli logiikka. Sitten syntyi tiede, ja tiede omaksui kaiken kriittisyyden, mitä filosofiassa koskaan olisi ollut sille antaa. Mutta kun metafysiikka-vertailu tms. esim. katosi, niin mihin muka kriittisyys hävisi keneltäkään vaikka logiikka ns. jäi? Se ei pidä paikkaansa. Yksittäiset filosofian kirjoittajat, jotka kirjoittavat kaikesta maan ja taivaan väliltä, ei voisi kuitenkaan enää myöhemmin sanoa, että heidän toimenkuvansa olisi loogisesti kestävien asioiden tekeminen. Joten heistä ei siksi saa kriittisiä tekemälläkään. Toisista voidaan sanoa, että loogisuuden sisällä pysytellen he tekevät minkä tahansa mahdollisimman oudon oletuksen kaiken selittämiseksi, kuten esim. simulaatioteorian. Eli itsekrittisyydessä voitaisiin vaatia arvostamaan sitä, että ei pommita muita kaikilla asioilla, jotka ovat mahdollisia, ja joita ei itse ole tutkinut mihinkään pisteeseen oikeilla välineillä.

Väitätkö että esim. maakeskinen järjestelmä ei ollut joidenkin käsissä poliittisesti taloudellista, vai oliko filosofia lähtenyt jo sitä ennen? Eikö paavilla se ja se ole filosofiaa? Oletko lukenut häntä? Missä minään muuna aikana on esiintynyt mitään tieteen politisoitumista? Tämän ajan päättymistä myös pidetään historiallisesti sinä aiheena, missä paljon muita lähti tieteestä paitsi tiede. En tiedä tarkoitatko samaa.

Onko politiikka ja talous asioita, joita filosofit eivät osaa käsitellä ja vertailla? Kuka sen sitten tekee? Jos on olemassa rahallinen summa, joka maksetaan asian X sanomiseta, jossa X ei sisällä tiedettä, niin mikä estää ketään ihmistä ottamasta tätä rahaa ja sanomasta sitä (tai mikä estää ketään haluamasta sen sanomista niin paljon että myös maksaa)? Miten sanominen muuttuisi helpommaksi, jos sen sanomiseen ilman änkytystä tarvitsee koulutuksen (jotkut filosofit, mutta eivät läheskään kaikki, ovat kouluttautuneet myös joten...) ja mittausdataa, joka sitä tukee?

B:
"ei sitouduta tiukasti mihinkään metafyysisiin oletuksiin kuten ontologiaan (esim. fysikalismi, idealismi, panpsykismi)"

Panpsykismi ei ole vastaavanlainen ontologian kategoria kuin kaksi muuta melkein ovat. Se että kirjoitat lauseen koskien 'ontologioita tiukan sisällön kanssa' ja mainitset sen kategorioita ei ole hyvin kirjoitettu sekään. Kolmea asiaa suluissa yhdistää se, että ne vastaavat kaikki kysymykseen, mitä on tietoisuus, mutta ontologia ja metafysiikka eivät ole pelkästään tietoisuutta koskevia.

Haluaisin verrata tuota siihen, mitä puhuttiin edellä siitä, että tässä kohtaa ihmiskunnan historiaa ei tieteessä tarvita ketään, joka tekee edelleen alkutaipaleen approksimointeja. Sama on hyvin paikkansa pitävää missä tahansa muussakin aiheessa. Jos haluat olla epätarkka kaikessa, niin mene kouluun, missä opetetaan lapsia.

Jos et tee oletusta ja toimit olettamattomassa tilassa, niin jotkut sanovat sinun kuitenkin olevan fysikalisti, koska kukaan teistä ei pysty osoittamaan, ettei joitakin fyysisiä asioita ole oletettu (vain tietynlainen subjektiivisen idealismin litania pystyy viemään ne pois).

Kukaan ei ole tieteessä kuitenkaan sitoutunut mihinkään näistä, tai mikään näistä sitoutumisista ei aiheuta tieteentekijöiden tekemisiin mitään muutoksia. Eli tarkastelemalla tiedettä ulkopuolelta et voi tietää kenenkään sitoutuneen. Ainoat ihmiset, jotka väittäisivät tieteen olevan fysikalistista, ovat sellaisia, joilla on empiirisesti testattavassa muodossa oleva väite koskien todellisuutta, kuten että todellisuus koostuu jostakin tai sinä tapahtuu jotain, mikä muiden pitää hyväksyä. Heidän toimintansa ei ole välttämättä filosofista vaan myös hyvin erillään siitä (ja oleminen erillään vain kahdesta mainitusta ismistä on mahdollisesti tarkoituksen mukaistakin, vaikka henkilö ei osaa kirjoittaa filosofiaa sen vertaa, että se voisi tulla ilmi, eikä sen vertaa lukeneisuutta, että he tietäsivät maailman jo aikoja sitten olleen täynnä ismejä, jotka ovat myös olevinaan muuta kuin kaksi tavallista ismiä).

7

Lue lisää

B:
"vaan pyritään tutkimaan ilmiöitä erilaisten systeemien kannalta ontologisesti neutraalilla asenteella (systeemiteoreettinen metodi)"

Systeemiteoria voi olla pelkästään sitä, mitä oletus, spekulaatio ja hypoteesi voi olla. Eli teoriaa jonka olemisella ja tekotavoilla ja paikalla maailman poliittisessa historiassa ei ole mitään väliä, jos se ei tee oikeita tuloksia.

Jos tekisin itse filosofian, niin tekisin kategoriat, joiden nimet ovat 'aletaan tekemään todellisuudelle mallia' ja sen vastakohta olisi 'ei aleta mitään'. Sinä ja tiede kuuluisitte molemmat ATismiin, ja teillä olisi aivan samat ongelmat edessänne.

Systeemiteoria ei siis ala tyhjänä (eikä varsinkaan ole ennen alkamistaan valmiiksi täynnä). Kaikki sellaiseen laitettu on oletettu jonkun oudosta päähänpinttymästä, joka ei ole yhtään erilaista kuin sanoisi 'halusin siihen kohtaan kaiken teoriaani yhden vektorin'. Itseasiassa suurin osa systeemiteoriaa on matematiikkaa. Toisinpäin kaikki matematiikka mistä tahansa aiheesta, kuten standardimalli, on systeemiteoria tietyssä koossa (ihmiset jotka väittäisivät muuta, väittävät kyseistä asiaa kuppikuntien selkeän muodostamisen näkökulmasta, eivätkä ole käyttäneet hetkeäkään pohtimaan filosofiaa ja sitä miten transitiivisia filosofiset käsitteet ovat, kun huoneen ilmapiiri muuttuu liian kuumaksi). Kaikkien ei-matemaatikoiden tekemät systeemiteoriat eivät ole systeemimpejä teorioita vain siksi, että niistä käytetään sanaa systeemi-kronologisesti-myöhemmin-kuin-fyysikot-käyttivät-sanaa-systeemi-itse.

Standardimallin voi myös sanoa olevan ei-ontologiaa. Tämä voi johtua filosofisesta suhtautumisesta realismiin, mutta sillä voidaan tarkoittaa myös sitä, että on menty jo standardimallin tuolle puolelle, ja aivan käytännön syystä standardimalli olisi vain työkalu. Nyt siis väitän, että aina kun sanotaan, että tehdään standardimallin jälkeinen teoria, saadaan kaikki samat mielestäsi hyvät ominaisuudet kuin systeemiteoriassa voisi olla. (Mutta ei siten että molemmat fysiikan mallit ovat systeemejä sellaisessa, vaan pikemminkin liittyen kaikkiin niihin asioihin mitä mieleesi tuli mainita hyvinä ominaisuuksina: ei-ontologiaa lopullisessa muodossa, malleja jotka ovat vain johonkin käyttöön, tarkkuuden lisääntyminen loppua eikä alkua kohden) Systeemiteoria itse ei ole tässä kuitenkaan se, mikä takaa, että yhden systeemin jälkeen tulee jokin toinen teoria tilalle, vaan jotkin oikeat systeemiteoriat ovat ja säilyvät omasta aiheestaan ikuisesti ainoana vaihtoehtona. Koska niitä ei tarvita enempää tai ketään ei kiinnosta, että aiheen tutkiminen jatkuisi systeemiteoriana eikä 'oikeana teoriana'.

Miten voit välttyä siltä, että systeemiteoreettinen metodi on olemista irrallaan filosofiasta? Varsinkin jos se sinusta on tahallaan irrallaan filosofiasta? Missä väitteessäsi ei ollut mitään oikeaa perää. Systeemiteorian virallisen opetusuunnitelman mukaan voidaan sanoa, että yleistetty systeemin käsite on monien asioiden yllä oleva kategoria, missä ei vielä tiedä kuin vähän mitä tulemaan pitää (jotain matematiikkaan liittyvää), ja mikä voi olla. Mutta mikään yksittäinen systeemi, jonka sitten teet, ja joka sinun täytyy ehdottaa ollaksesi koskaan mitään muuta kuin epätarkkuuden Guiness-voittaja, on laittaa jotain systeemiksi. Eikä mistään voisi automaattiseti tietää, onko systeemissä sallittua olla eri nimisiä filosofioita vai ei. Sama koskee filosofian kategorian olemassaoloa, eli systeemi alkaa sisältää ontologiaa heti, kun joku ajattelee, että hän haluaa tulla sanoneeksi, mitä on olemassa. Filosofian käyttäminen systeemiteorian sisältä olisi sama kuin olisi matematisoinut filosofian mahdollisimman pitkälle. Sellaista ei varmaan oikeasti tehdä. Tosiasiassa systeemiteorian ja filosofian välinen suhde on lopulta aivan sama kuin kaiken muun mallin tekemisen tai totuuden julistamisen suhde siihen, ja jos sitä on, niin sellainen suhde on olemassa erikseen jokaiseen filosofian käsitteeseen. Eli kun olet tehnyt systeemin jostain asiasta, (mikä systeemin oikea kohde ei ole kauhean pian tulossa selväksi tällä menolla), niin voidaan ottaa oikea kyselykierros siitä, että mitä filosofista ismiä B nyt edusti eniten.

Suurin osa systeemeistä ei ole ontologisia systeemejä (1). Kun kysytään, mitä 'koko systeemi' on. Eräällä tavalla sanottuna ne ovat superontologisia, koska ontologia on joskus niiden osa. Mutta pointti on, että kun tehdään ontologia ja reduktio, niin tämä systeemiteorian systeemi redusoituu siihen ja koostuu lopulta vain ontologisesti olevista osista. Systeemi ei pysty kyseenalaistamaan tätä väitettä, koska (1) se ei ole esitys siitä, mitä ontologia on tai ei ole. Käytännöllisesti sanottuna systeemiteorialla tehdään kaikkea muuta kuin vastataan ontologisiin kysymyksiin, millä alalla matemaattinen fysiikka eniten toimii.

8

Anonyymi kirjoitti:

B:
"vaan pyritään tutkimaan ilmiöitä erilaisten systeemien kannalta ontologisesti neutraalilla asenteella (systeemiteoreettinen metodi)"

Systeemiteoria voi olla pelkästään sitä, mitä oletus, spekulaatio ja hypoteesi voi olla. Eli teoriaa jonka olemisella ja tekotavoilla ja paikalla maailman poliittisessa historiassa ei ole mitään väliä, jos se ei tee oikeita tuloksia.

Jos tekisin itse filosofian, niin tekisin kategoriat, joiden nimet ovat 'aletaan tekemään todellisuudelle mallia' ja sen vastakohta olisi 'ei aleta mitään'. Sinä ja tiede kuuluisitte molemmat ATismiin, ja teillä olisi aivan samat ongelmat edessänne.

Systeemiteoria ei siis ala tyhjänä (eikä varsinkaan ole ennen alkamistaan valmiiksi täynnä). Kaikki sellaiseen laitettu on oletettu jonkun oudosta päähänpinttymästä, joka ei ole yhtään erilaista kuin sanoisi 'halusin siihen kohtaan kaiken teoriaani yhden vektorin'. Itseasiassa suurin osa systeemiteoriaa on matematiikkaa. Toisinpäin kaikki matematiikka mistä tahansa aiheesta, kuten standardimalli, on systeemiteoria tietyssä koossa (ihmiset jotka väittäisivät muuta, väittävät kyseistä asiaa kuppikuntien selkeän muodostamisen näkökulmasta, eivätkä ole käyttäneet hetkeäkään pohtimaan filosofiaa ja sitä miten transitiivisia filosofiset käsitteet ovat, kun huoneen ilmapiiri muuttuu liian kuumaksi). Kaikkien ei-matemaatikoiden tekemät systeemiteoriat eivät ole systeemimpejä teorioita vain siksi, että niistä käytetään sanaa systeemi-kronologisesti-myöhemmin-kuin-fyysikot-käyttivät-sanaa-systeemi-itse.

Standardimallin voi myös sanoa olevan ei-ontologiaa. Tämä voi johtua filosofisesta suhtautumisesta realismiin, mutta sillä voidaan tarkoittaa myös sitä, että on menty jo standardimallin tuolle puolelle, ja aivan käytännön syystä standardimalli olisi vain työkalu. Nyt siis väitän, että aina kun sanotaan, että tehdään standardimallin jälkeinen teoria, saadaan kaikki samat mielestäsi hyvät ominaisuudet kuin systeemiteoriassa voisi olla. (Mutta ei siten että molemmat fysiikan mallit ovat systeemejä sellaisessa, vaan pikemminkin liittyen kaikkiin niihin asioihin mitä mieleesi tuli mainita hyvinä ominaisuuksina: ei-ontologiaa lopullisessa muodossa, malleja jotka ovat vain johonkin käyttöön, tarkkuuden lisääntyminen loppua eikä alkua kohden) Systeemiteoria itse ei ole tässä kuitenkaan se, mikä takaa, että yhden systeemin jälkeen tulee jokin toinen teoria tilalle, vaan jotkin oikeat systeemiteoriat ovat ja säilyvät omasta aiheestaan ikuisesti ainoana vaihtoehtona. Koska niitä ei tarvita enempää tai ketään ei kiinnosta, että aiheen tutkiminen jatkuisi systeemiteoriana eikä 'oikeana teoriana'.

Miten voit välttyä siltä, että systeemiteoreettinen metodi on olemista irrallaan filosofiasta? Varsinkin jos se sinusta on tahallaan irrallaan filosofiasta? Missä väitteessäsi ei ollut mitään oikeaa perää. Systeemiteorian virallisen opetusuunnitelman mukaan voidaan sanoa, että yleistetty systeemin käsite on monien asioiden yllä oleva kategoria, missä ei vielä tiedä kuin vähän mitä tulemaan pitää (jotain matematiikkaan liittyvää), ja mikä voi olla. Mutta mikään yksittäinen systeemi, jonka sitten teet, ja joka sinun täytyy ehdottaa ollaksesi koskaan mitään muuta kuin epätarkkuuden Guiness-voittaja, on laittaa jotain systeemiksi. Eikä mistään voisi automaattiseti tietää, onko systeemissä sallittua olla eri nimisiä filosofioita vai ei. Sama koskee filosofian kategorian olemassaoloa, eli systeemi alkaa sisältää ontologiaa heti, kun joku ajattelee, että hän haluaa tulla sanoneeksi, mitä on olemassa. Filosofian käyttäminen systeemiteorian sisältä olisi sama kuin olisi matematisoinut filosofian mahdollisimman pitkälle. Sellaista ei varmaan oikeasti tehdä. Tosiasiassa systeemiteorian ja filosofian välinen suhde on lopulta aivan sama kuin kaiken muun mallin tekemisen tai totuuden julistamisen suhde siihen, ja jos sitä on, niin sellainen suhde on olemassa erikseen jokaiseen filosofian käsitteeseen. Eli kun olet tehnyt systeemin jostain asiasta, (mikä systeemin oikea kohde ei ole kauhean pian tulossa selväksi tällä menolla), niin voidaan ottaa oikea kyselykierros siitä, että mitä filosofista ismiä B nyt edusti eniten.

Suurin osa systeemeistä ei ole ontologisia systeemejä (1). Kun kysytään, mitä 'koko systeemi' on. Eräällä tavalla sanottuna ne ovat superontologisia, koska ontologia on joskus niiden osa. Mutta pointti on, että kun tehdään ontologia ja reduktio, niin tämä systeemiteorian systeemi redusoituu siihen ja koostuu lopulta vain ontologisesti olevista osista. Systeemi ei pysty kyseenalaistamaan tätä väitettä, koska (1) se ei ole esitys siitä, mitä ontologia on tai ei ole. Käytännöllisesti sanottuna systeemiteorialla tehdään kaikkea muuta kuin vastataan ontologisiin kysymyksiin, millä alalla matemaattinen fysiikka eniten toimii.

8

Lue lisää

B:
"ymmärretään matematiikan ja logiikan puutteet koska ne ovat vain työkaluja tietynlaisten ongelmien ratkaisuissa eikä itsetarkoituksia"

Kannattaisiko myös ymmärtää asioiden lupailun ja 'itsen' puutteet? Jos teet koko elämäsi matematiikkaa systeemiteoriassa (etkä mitään muuta siihen systeemiin), niin mitä väliä oli kertoa itselleen, että matematiikka ei ollut itsetarkoitus? Systeemiteoriassa on paljon vaikeampi pysyä keskittyneenä asioihin, joilla on tarkoitus. Tai sitten täytyi ajatella, että esim. ontologiset kysymykset eivät ole tarkoitus tehdä mitään, vaan esim. raha on tärkeämpää kuin tutkiminen, ja esim. tieto mitä tarvitaan voi liittyä eniten raha-asioihin.

B:
"Reduktionistinen hahmotus toimii ainoastaan fiktiivisen klassisen fysiikan projisoidulla makrotasolla"

Miten jokin reduktionismi on toimivampi kuin standardimalli?

Se mitä sanoin koko ajan äsken, oli että systeemiteorian systeemi on melkein aina tarkoitettu olevan projisoitu taso (*). Eli jos epäreduktionismisi oli pelkästään sitä, että on systeemiteoria, niin se on projisoitua. Tämä on aivan sanakirjamääritelmän mukaista määrittelemistä ollut viimevuosisadalta lähtien, että 'klassinen fysiikka' = 'epäreduktiivinen tai sitten sitä ei ole lainkaan'. Jokaista joka tekisi makro- ja mikrotasojen ontologiat erikseen, sanottaisiin systeemiteoreetikoksi myös kuppikunnan nimessä.

(*) Minä tarkoitan tällä että se on projisoitu standardimallitodellisuudesta. Tarkoitatko sinä yhtään mitään? Koska miten voit projisoida, jos et ole olettanut mitään ontologiaa? (*) Jossain kohtaa näitä systeemeitä voi myös olla niin, että systeemillä itsellään ei ole ominaisuuksia olla mitään, ja että sitä vain tulkintaan filosofisesti joksikin.

B:
"todellisempi taso on kvanttitaso jonka ominaisuuksiin kuuluu kokonaisvaltaisuus ja epälineaariset vuorovaikutukset"

Tämä on kaikki väärää tietoa aiheesta. Kvanttimatematiikassa ei ole mitään kokonaisvaltaista, mitä ei olisi myös klassisella yhtälöryhmällä. Vuorovaikutuksissa ei ole mitään eroa klassisiin vuorovaikutuksiin.

Mikään mainitsemistasi ominaisuuksista ei ole reduktionismin vastakohta, joita on sanakirjassa edelleen vain yksi kappale (ja ongelma varmaan on, että kukaan ei ole koskaan keksinyt sille sanalle mitään jatkoa, eli mitä sen kategoriaan voisi kuulua eksklusiivisesti (*)). Se että muuten vaadit todellisten asioiden olevan aina kategoriassa ei-reduktionistinen, kertoo paljon siitä, että tehdäänkö aikaisia filosofisia oletuksia. Taipumuksen kannalta arvioituna. Erikseen on sitten se, että osataanko mitään filosofista sillä valitulla saralla saavuttaa.

(*) En ole huom. sanonut, että ei-reduktionismissa ei esiinny koskaan jotain näistä sanoista. Ei-reduktionismi on mallilta eräs ominaisuus, joka täytyy saavuttaa tekemällä se käsin. Minkä jälkeen vähän kuten yllä sanoin systeeminä olemisesta, että kaikki käsitteet ovat transitiivisia. Mm. lineaarinen irtikytkentä on jotain, mitä voi tapahtua emergenssissäkin dekoheroituneessa aineessa (tosin ei kannarta liikaa irtaantua, koska se voi olla dekoherenssin vastakohta).

B:
"Ainoa toimiva tapa ymmärtää todellisuutta on pyrkiä hahmottamaan kokonaisuudesta osajärjestelmiin"

Mikä universumin mahdollinen hetki tai käsite osoittaa toimivuuden? Tai mitä teit itse ennen kuin sanoit, mikä on kaikkein toimivin? Entä jos sitä pidettäsiin 'menetelmänä' (sen sijaan että pidetään 'menetelmänä' yksittäistä puolivalmista malliasi, jolla on kaikki filosofiset ismi-ominaisuudet, mutta ei yhtään mallin jäsentä, mutta joka silti on vain malli (*)). Mitä jos emme toteaisi, että tuo menetelmä on kaikkein toimivin muiden toimivuuksien tuomitsemiseksi?

(*)Vertaamme tätä tarvittaessa kuitenkin siihen, että sinusta empiirinen tutkiminen on identtistä filosofisen suuntauksen kanssa.

Ei ole mitään määritelmää, että systeemiteoriassa tämä olisi tapana. Tai että muutoin et olisi emergentti. Tämä voi johtaa vähän aikaa sitten esittämäni käänteisen reduktionismin muodostamiseen. Sinun erottumesis filosofisuudesta on aika räikeää, kun et pohdi näitä lopputuloksia yhtään.

9

Anonyymi kirjoitti:

B:
"ymmärretään matematiikan ja logiikan puutteet koska ne ovat vain työkaluja tietynlaisten ongelmien ratkaisuissa eikä itsetarkoituksia"

Kannattaisiko myös ymmärtää asioiden lupailun ja 'itsen' puutteet? Jos teet koko elämäsi matematiikkaa systeemiteoriassa (etkä mitään muuta siihen systeemiin), niin mitä väliä oli kertoa itselleen, että matematiikka ei ollut itsetarkoitus? Systeemiteoriassa on paljon vaikeampi pysyä keskittyneenä asioihin, joilla on tarkoitus. Tai sitten täytyi ajatella, että esim. ontologiset kysymykset eivät ole tarkoitus tehdä mitään, vaan esim. raha on tärkeämpää kuin tutkiminen, ja esim. tieto mitä tarvitaan voi liittyä eniten raha-asioihin.

B:
"Reduktionistinen hahmotus toimii ainoastaan fiktiivisen klassisen fysiikan projisoidulla makrotasolla"

Miten jokin reduktionismi on toimivampi kuin standardimalli?

Se mitä sanoin koko ajan äsken, oli että systeemiteorian systeemi on melkein aina tarkoitettu olevan projisoitu taso (*). Eli jos epäreduktionismisi oli pelkästään sitä, että on systeemiteoria, niin se on projisoitua. Tämä on aivan sanakirjamääritelmän mukaista määrittelemistä ollut viimevuosisadalta lähtien, että 'klassinen fysiikka' = 'epäreduktiivinen tai sitten sitä ei ole lainkaan'. Jokaista joka tekisi makro- ja mikrotasojen ontologiat erikseen, sanottaisiin systeemiteoreetikoksi myös kuppikunnan nimessä.

(*) Minä tarkoitan tällä että se on projisoitu standardimallitodellisuudesta. Tarkoitatko sinä yhtään mitään? Koska miten voit projisoida, jos et ole olettanut mitään ontologiaa? (*) Jossain kohtaa näitä systeemeitä voi myös olla niin, että systeemillä itsellään ei ole ominaisuuksia olla mitään, ja että sitä vain tulkintaan filosofisesti joksikin.

B:
"todellisempi taso on kvanttitaso jonka ominaisuuksiin kuuluu kokonaisvaltaisuus ja epälineaariset vuorovaikutukset"

Tämä on kaikki väärää tietoa aiheesta. Kvanttimatematiikassa ei ole mitään kokonaisvaltaista, mitä ei olisi myös klassisella yhtälöryhmällä. Vuorovaikutuksissa ei ole mitään eroa klassisiin vuorovaikutuksiin.

Mikään mainitsemistasi ominaisuuksista ei ole reduktionismin vastakohta, joita on sanakirjassa edelleen vain yksi kappale (ja ongelma varmaan on, että kukaan ei ole koskaan keksinyt sille sanalle mitään jatkoa, eli mitä sen kategoriaan voisi kuulua eksklusiivisesti (*)). Se että muuten vaadit todellisten asioiden olevan aina kategoriassa ei-reduktionistinen, kertoo paljon siitä, että tehdäänkö aikaisia filosofisia oletuksia. Taipumuksen kannalta arvioituna. Erikseen on sitten se, että osataanko mitään filosofista sillä valitulla saralla saavuttaa.

(*) En ole huom. sanonut, että ei-reduktionismissa ei esiinny koskaan jotain näistä sanoista. Ei-reduktionismi on mallilta eräs ominaisuus, joka täytyy saavuttaa tekemällä se käsin. Minkä jälkeen vähän kuten yllä sanoin systeeminä olemisesta, että kaikki käsitteet ovat transitiivisia. Mm. lineaarinen irtikytkentä on jotain, mitä voi tapahtua emergenssissäkin dekoheroituneessa aineessa (tosin ei kannarta liikaa irtaantua, koska se voi olla dekoherenssin vastakohta).

B:
"Ainoa toimiva tapa ymmärtää todellisuutta on pyrkiä hahmottamaan kokonaisuudesta osajärjestelmiin"

Mikä universumin mahdollinen hetki tai käsite osoittaa toimivuuden? Tai mitä teit itse ennen kuin sanoit, mikä on kaikkein toimivin? Entä jos sitä pidettäsiin 'menetelmänä' (sen sijaan että pidetään 'menetelmänä' yksittäistä puolivalmista malliasi, jolla on kaikki filosofiset ismi-ominaisuudet, mutta ei yhtään mallin jäsentä, mutta joka silti on vain malli (*)). Mitä jos emme toteaisi, että tuo menetelmä on kaikkein toimivin muiden toimivuuksien tuomitsemiseksi?

(*)Vertaamme tätä tarvittaessa kuitenkin siihen, että sinusta empiirinen tutkiminen on identtistä filosofisen suuntauksen kanssa.

Ei ole mitään määritelmää, että systeemiteoriassa tämä olisi tapana. Tai että muutoin et olisi emergentti. Tämä voi johtaa vähän aikaa sitten esittämäni käänteisen reduktionismin muodostamiseen. Sinun erottumesis filosofisuudesta on aika räikeää, kun et pohdi näitä lopputuloksia yhtään.

9

Lue lisää

B:
"Pelkästä tietämisestä ei seuraa ymmärtämistä. Kuvailu ei ole sama asia kuin selitys (esim. matemaattiset mallit)"

Jos haluat voit kirjoittaa pelkästään ymmärryksesi, ja katsoa muuttaako se mitään. Tämä kuulostaa minusta kuitenkin tuolta, että oli tarkoitus kertoa, mikä on ideologia ja filosofinen suuntaus eikä tehdä mitään minkään tieteen eteen. Tämä ei ole emergenssin määritelmä, eikä mikään määrity tässä 'ideologiasta alaspäin muihin aiheisiin'. Tosin ideologioilla on oikeaa sisältöä ties miten paljon ja niistä pitää sanoa mitä niissä lukee alusta loppuun. Kukaan ei ole kuitenkaan aloittanut kirjoittamaan ideologiaa, joka toimisi myös tieteenä, päätymättä siihen, että se on lopussa yksi reduktionismeista. Tai ehkä joissain tapauksissa yksi emergenteistä systeemeistä, mutta sellaisessa merkityksessä kuin minä tarkoitan, ja jotka ovat täysin matemaattisia. Erikseen kellään ei ole olemassa sellaista ideologista kirjoitusta, josta tulee kaikki tiede, ja josta ei voisi sanoa, että Occamin partaterän perusteella suuren osan siitä voi myös jättää pois. Eli ei kukaan ole voittanut filosofista debaattia filosofoimalla toistaiseksi.

B:
"Ns. "perskärpästen" pseudokritiikki takertuu tyypillisesti aina yksittäisiin lauseisiin tai sanoihin kokonaisuuden asiayhteydestä erotettuna ja tuottaa aina tarkoitushakuista pitkäpiimäistä saivartelua ja sekoilua"

Jos haluat että sinulla on niin yhteinäinen kokonaisuus ettei siitä pysty minään muuna puhumaan, niin älä tee 'salapoliisityötä' äläkä systeemiteoriaa.

B:
"Tämä aloitus liittyi tieteenfilosofiaan joka on tärkeä aihe ja samalla tavalla kuin institutionaaliset valtauskonnot aikaisemmin niin tiede on hyvin vahvasti väestön maailmankuvaa manipuloivaa"

Mikä sanomistasi lauseista sopii tähän lauseeseen ns. tieteenfilosofiaksi ja onko se oikeasti samalla tieteen filosofiaa (sinun tekemääsi? eli voi sisältää kuitenkin mitä tahansa) ja jotenkin siihen liittyvää että tieteellä on jotain vaikutusta (ei sinun tekemääsi)? Eikö se manipulointi ole mitään konkreettista? Jolloin tiede siis tarkoittaa metafyysisesti tai muuten abstraktisti jotain salaista, jonka vain filosofi B ymmärtää sitä katsoessaan, ja salaisella metafyysisellä tai abstraktilla tasolla tapahtuu näitä manipulointeja? Tätä jälkimmäistä varten sinun tulee lisätä, että aloituksesi liittyy myös johonkin kokonaisagendaasi, jossa on metafyysinen ihmiskuva, ja jota ilman mitään äskeistä ei olisi sanottu.

B:
"suurin osa tieteen tuloksista on sellaisia ettei niitä voi ainakaan helposti itse verifioida omassa kokemuksessaan"

Sama koskee suurta osaa kaunokirjallisesta tuotannosta, koska sinua on vain yksi kappale maailmassa. Pitääkö kaunokirjallisia sisältöjä kuitenkaan epäillä siitä, ovatko ne mahdollisia?

B:
"joten vaihtoehdoiksi jää ainoastaan joko uskoa sokeasti tai olla uskomatta."

Et ole ratkaisut mitään sellaista dilemmaa, vaikka esitit aloituksessasi myös, että sinulla on korjausliikkeitä. Jos puhuttaisiin filosofian filosofiasta, niin kävimme siitä jo läpi, että jokainen -ismi niistä on lopulta uskomista tai ei uskomista niihin. Filosofia takaisin tieteessä on siis liike ei mihinkään tässä mielessä.

Jokainen systeemiteoria on joko sitä, että uskot tai et usko siihen systeemiteoriaan, ja samoin jokainen approksimaatiovaihe.

Uskomisessa pitäisi kuitenkin ehkä miettiä, että onko uskomisen todellisuus täysin binäärinen kahden ääripään välinen asia. Sitten voisi miettiä, että onko näiden ääripäiden välillä enemmän tilaa nykyisessä tieteessä kuin on missään siihen verrattavissa olevassa asiassa. Myös oikeaan argumentoinnin sisältöön voisi kiinnittää enemmän huomiota kuin pelkkään lopputulokseen, missä ikäänkuin väität kaikkien olevan jo. Systeemiteorian ja fysiikan systeemin välillä argumentointi voi olla todella erikoista (eli lyhyttä), jos toisesta tiedetään esim. tuo, että se ei ole ontologia. Sen jälkeen siihen uskovia ei juuri olisi, ja väitän että heitä on vain, koska he eivät seuraa argumentaatiota tai tee sitä mielessään itse.

Tämän argumentoinnnin mahdollisuuden olemassaolo vaikuttaa varmasti näihin uskomisten lopputuloksiin, tai muuten sinullakaan ei varmaan olisi mitään tarvetta olla täällä tai etsiä maailmasta asioiden vaihtoehtoja, jotka ovat usein sellaista lajia, että haluat selittää tietoisuuden asioita uudella materialismilla, joka toimii jne. Tässä kontekstissa väitän, että progressiivisen approksimaatiosi sivuefekti tai päätarkoitus puolestaan on se, että epätarkkuus alussa johtaisi siihen, että uskovista ihmisistä pidetään mahdollisimman kauan kiinni, ja epätarkkuus on sitä varten, että ei olisi pään sisäistä argumentointia, joka harventaisi heidän rivejään, kun asiat eivät lopulta toimi.

10

Anonyymi kirjoitti:

B:
"Pelkästä tietämisestä ei seuraa ymmärtämistä. Kuvailu ei ole sama asia kuin selitys (esim. matemaattiset mallit)"

Jos haluat voit kirjoittaa pelkästään ymmärryksesi, ja katsoa muuttaako se mitään. Tämä kuulostaa minusta kuitenkin tuolta, että oli tarkoitus kertoa, mikä on ideologia ja filosofinen suuntaus eikä tehdä mitään minkään tieteen eteen. Tämä ei ole emergenssin määritelmä, eikä mikään määrity tässä 'ideologiasta alaspäin muihin aiheisiin'. Tosin ideologioilla on oikeaa sisältöä ties miten paljon ja niistä pitää sanoa mitä niissä lukee alusta loppuun. Kukaan ei ole kuitenkaan aloittanut kirjoittamaan ideologiaa, joka toimisi myös tieteenä, päätymättä siihen, että se on lopussa yksi reduktionismeista. Tai ehkä joissain tapauksissa yksi emergenteistä systeemeistä, mutta sellaisessa merkityksessä kuin minä tarkoitan, ja jotka ovat täysin matemaattisia. Erikseen kellään ei ole olemassa sellaista ideologista kirjoitusta, josta tulee kaikki tiede, ja josta ei voisi sanoa, että Occamin partaterän perusteella suuren osan siitä voi myös jättää pois. Eli ei kukaan ole voittanut filosofista debaattia filosofoimalla toistaiseksi.

B:
"Ns. "perskärpästen" pseudokritiikki takertuu tyypillisesti aina yksittäisiin lauseisiin tai sanoihin kokonaisuuden asiayhteydestä erotettuna ja tuottaa aina tarkoitushakuista pitkäpiimäistä saivartelua ja sekoilua"

Jos haluat että sinulla on niin yhteinäinen kokonaisuus ettei siitä pysty minään muuna puhumaan, niin älä tee 'salapoliisityötä' äläkä systeemiteoriaa.

B:
"Tämä aloitus liittyi tieteenfilosofiaan joka on tärkeä aihe ja samalla tavalla kuin institutionaaliset valtauskonnot aikaisemmin niin tiede on hyvin vahvasti väestön maailmankuvaa manipuloivaa"

Mikä sanomistasi lauseista sopii tähän lauseeseen ns. tieteenfilosofiaksi ja onko se oikeasti samalla tieteen filosofiaa (sinun tekemääsi? eli voi sisältää kuitenkin mitä tahansa) ja jotenkin siihen liittyvää että tieteellä on jotain vaikutusta (ei sinun tekemääsi)? Eikö se manipulointi ole mitään konkreettista? Jolloin tiede siis tarkoittaa metafyysisesti tai muuten abstraktisti jotain salaista, jonka vain filosofi B ymmärtää sitä katsoessaan, ja salaisella metafyysisellä tai abstraktilla tasolla tapahtuu näitä manipulointeja? Tätä jälkimmäistä varten sinun tulee lisätä, että aloituksesi liittyy myös johonkin kokonaisagendaasi, jossa on metafyysinen ihmiskuva, ja jota ilman mitään äskeistä ei olisi sanottu.

B:
"suurin osa tieteen tuloksista on sellaisia ettei niitä voi ainakaan helposti itse verifioida omassa kokemuksessaan"

Sama koskee suurta osaa kaunokirjallisesta tuotannosta, koska sinua on vain yksi kappale maailmassa. Pitääkö kaunokirjallisia sisältöjä kuitenkaan epäillä siitä, ovatko ne mahdollisia?

B:
"joten vaihtoehdoiksi jää ainoastaan joko uskoa sokeasti tai olla uskomatta."

Et ole ratkaisut mitään sellaista dilemmaa, vaikka esitit aloituksessasi myös, että sinulla on korjausliikkeitä. Jos puhuttaisiin filosofian filosofiasta, niin kävimme siitä jo läpi, että jokainen -ismi niistä on lopulta uskomista tai ei uskomista niihin. Filosofia takaisin tieteessä on siis liike ei mihinkään tässä mielessä.

Jokainen systeemiteoria on joko sitä, että uskot tai et usko siihen systeemiteoriaan, ja samoin jokainen approksimaatiovaihe.

Uskomisessa pitäisi kuitenkin ehkä miettiä, että onko uskomisen todellisuus täysin binäärinen kahden ääripään välinen asia. Sitten voisi miettiä, että onko näiden ääripäiden välillä enemmän tilaa nykyisessä tieteessä kuin on missään siihen verrattavissa olevassa asiassa. Myös oikeaan argumentoinnin sisältöön voisi kiinnittää enemmän huomiota kuin pelkkään lopputulokseen, missä ikäänkuin väität kaikkien olevan jo. Systeemiteorian ja fysiikan systeemin välillä argumentointi voi olla todella erikoista (eli lyhyttä), jos toisesta tiedetään esim. tuo, että se ei ole ontologia. Sen jälkeen siihen uskovia ei juuri olisi, ja väitän että heitä on vain, koska he eivät seuraa argumentaatiota tai tee sitä mielessään itse.

Tämän argumentoinnnin mahdollisuuden olemassaolo vaikuttaa varmasti näihin uskomisten lopputuloksiin, tai muuten sinullakaan ei varmaan olisi mitään tarvetta olla täällä tai etsiä maailmasta asioiden vaihtoehtoja, jotka ovat usein sellaista lajia, että haluat selittää tietoisuuden asioita uudella materialismilla, joka toimii jne. Tässä kontekstissa väitän, että progressiivisen approksimaatiosi sivuefekti tai päätarkoitus puolestaan on se, että epätarkkuus alussa johtaisi siihen, että uskovista ihmisistä pidetään mahdollisimman kauan kiinni, ja epätarkkuus on sitä varten, että ei olisi pään sisäistä argumentointia, joka harventaisi heidän rivejään, kun asiat eivät lopulta toimi.

10

Lue lisää

B:
"Ihan vertauskuvana voi miettiä kuinka paljon nykyisestä maailmasta ja varsinkin tekniikasta olisi edes mahdollista ilmaista jollekin Napoleonin aikaan eläneelle vaikka se oli vain n. 200 vuotta"

Laplace tunsi enemmän matematiikkaa kuin lukion pitkän matematiikan käyneet. Jos hänelle puhuttaisiin vain fysiikkaan ja sen matemaattiseen maailmaan liittyviä asioita, niin hän olisi kärryillä yhtä nopeasti kuin kuka tahansa on kuultuaan niistä ensimmäisen kerran. Tekniikka käyttäjän näkökulmasta ei ole edes taito, johon tarvitsee koulutuksen. Sen nopeassa omaksumisessa on hyötyä siitä, että on vielä lapsi .Eli kuka tahansa muu kuin Laplace lapsena olisi teknologiasta kärryillä nopeasti. Halusit spekuloida sillä, että tekniikkaa ei kuitenkaan anneta heille, vaan että sitä 'ilmaistaan'? En sinuna tekisi paljon ilmaisusta riippuvia spekulointeja, mutta mikä jonkin asian ilmaisun kuulleessaan voisi mennä pieleen, ja mitä jos esim. riittää, että vastaanottaja opettelee toistamaan hänelle kerrotun sanasta sanaan?

B:
"ja sama pätenee myös tulevaisuuden suhteen"

Maailmassa on tällä hetkellä paljon sci-fiä. Onko sci-fin lukemisessa/kirjoittamisessa jotain vaikeaa? Tai väitätkö että siitä, mitä on ilmaistu sci-fissä, ei ole ymmärretty, millaista sen oli oikeasti tarkoitus olla? (Tässäkin aiheessa on varauduttava siihen, että kirjailija ei osaa kirjoittaa.)

B:
"ajankohtaisista asioista joiden suhteen tuntuu olevan paljon erimielisyyttä niiden välillä jotka omaksuvat kaiken valtamedian informaation jonkinlaisena objektiivisena faktana"

Minua ahdistaa tässä kohtaa lausetta oleva logiikan puute. Jos olet eri mieltä faktoista valtavirtamedian verran, niin etko esim. itse ole 'erimielinen'? Jos mielisyys koskee jotain muuta lajia kuin fakta-lajia, niin eikö se tarkoita, että valtamedian ulkopuolelta saamasi faktat ovat ideologisia. Eli niissä sanotaan jo, että mitä ideologiaa täytyy edustaa, eikä erimielisyys kuulu siihen systeemiin, jota voisi myös kuvata kokonaisvaltaiseksi eli fundamentalistiseksi? Jos ideologiaa ei ollut tarjolla, ja vain faktat ovat erit, niin mistä päättelit, että ne faktat eivät olisi sopivia mihin tahansa ideologiaan, ja että niillä voisi johdattaa kaikki ideologioiden jälkeiseen aikaan?

B:
"Kuunneltu aineisto toimii paremmin kuin luettu koska se vaikuttaa piilotajuntaan tehokkaammin kuin pelkkä loogis-analyyttinen egotason keskittyminen."

Sopisit varmaan hyvin koulun penkille.

B:
"Multiversumi toimii vain yksilöiden tietoisuuden projektioiden tasolla."

Tämä ei olisi kovin johdonmukaista. On aika selvää, että tuolloin myös yksilöillä itsellään toimii multiversumi. Tai ainakin aluksi se olisi niin, mutta sitten kun asiaa tarkastelee, niin kaikki multiversumit, mitkä liittyvät toisiinsa kausaalisesti, eivät oikeasti ole multiversumeita. Kukaan yksilö, jonka tunnet ei voi olla toinen multiversumin versumi. Sitten kun olet kuunnellut yksilöä nauhalta, ja sinä projektoit jotain, niin juuri se projektiosikin on kausaalisessa yhteydessä toisen yksilön puhumisen taustalla vaikuttaneisiin projekteihin. Kannattaa ehkä pitäytyä systeemiteoriassa eikä kurkottaa vielä mihinkään muualle.

B:
"Taivas ja helvetti ovat fyysisen kuoleman jälkeisiä olotiloja jossa aikaisempi sisäinen maailma muuttuu ikäänkuin ulkomaailmaksi ja piilotajunnan projektiot ovat lähes viiveettömiä toisin kuin fysikaalisen aistikokemuksen tasolla. Ne ovat kuin loputtoman tuntuista unennäköä josta on mahdotonta herätä ellei sitä heräämistä eli ajattelun ja tunteiden itsekontrollia ole riittävästi harrastanut fyysisen kehoelämän aikana."

Oliko sinulla jokin mahdollisuus uskoa tai olla uskomatta tuohon, vai eikö mahdollisuuksia tuntunut olevan?

Kirjoita edellisen sci-fi tarinan tapaan samalla tavalla siitä, mitä eroa on tämän hetken aistiviiveellä ja viiveetömyydellä. Jos kirjoitat huonosti, niin silloin olet tuollaisten aiheiden suhteen kuin Laplace vanhuksena, mutta olet sitä niinkuin ikuisesti tai minä tahansa aikana. Tämä ketju oli tarkoitettu miettimään tieteen ongelmia, mutta tämä kääntyi nyt kysymykseksi siitä, mikä on sinun ongelmasi. Siinä mietityttää myös kuitenkin se, että miten paljon tämä liittyisi kaikkiin muihinkin ihmisiin, ja sitten se, että miksi et tehdessäsi luetteloa tieteen ongelmista ole koskaan suoraan päätynyt esittämään sitä, että ongelma on kuin ei voisi kirjoittaa sci-fiä aiheesta kuin aiheesta. Minusta tämä idea oli enimmäkseen sinun keksimäsi, ja kyseenalaistan tällä sitä, että mahtoiko koko aloitusviesti olla täysin ulkoaopeteltua tekstiä, joka tuli joskus kuulokkeihisi, koska jos olisit miettinyt sellaisia asioita joskus itse, niin en odottaisi tällaisia laiminlyöntejä tapahtuvan.

11

Anonyymi kirjoitti:

B:
"Ihan vertauskuvana voi miettiä kuinka paljon nykyisestä maailmasta ja varsinkin tekniikasta olisi edes mahdollista ilmaista jollekin Napoleonin aikaan eläneelle vaikka se oli vain n. 200 vuotta"

Laplace tunsi enemmän matematiikkaa kuin lukion pitkän matematiikan käyneet. Jos hänelle puhuttaisiin vain fysiikkaan ja sen matemaattiseen maailmaan liittyviä asioita, niin hän olisi kärryillä yhtä nopeasti kuin kuka tahansa on kuultuaan niistä ensimmäisen kerran. Tekniikka käyttäjän näkökulmasta ei ole edes taito, johon tarvitsee koulutuksen. Sen nopeassa omaksumisessa on hyötyä siitä, että on vielä lapsi .Eli kuka tahansa muu kuin Laplace lapsena olisi teknologiasta kärryillä nopeasti. Halusit spekuloida sillä, että tekniikkaa ei kuitenkaan anneta heille, vaan että sitä 'ilmaistaan'? En sinuna tekisi paljon ilmaisusta riippuvia spekulointeja, mutta mikä jonkin asian ilmaisun kuulleessaan voisi mennä pieleen, ja mitä jos esim. riittää, että vastaanottaja opettelee toistamaan hänelle kerrotun sanasta sanaan?

B:
"ja sama pätenee myös tulevaisuuden suhteen"

Maailmassa on tällä hetkellä paljon sci-fiä. Onko sci-fin lukemisessa/kirjoittamisessa jotain vaikeaa? Tai väitätkö että siitä, mitä on ilmaistu sci-fissä, ei ole ymmärretty, millaista sen oli oikeasti tarkoitus olla? (Tässäkin aiheessa on varauduttava siihen, että kirjailija ei osaa kirjoittaa.)

B:
"ajankohtaisista asioista joiden suhteen tuntuu olevan paljon erimielisyyttä niiden välillä jotka omaksuvat kaiken valtamedian informaation jonkinlaisena objektiivisena faktana"

Minua ahdistaa tässä kohtaa lausetta oleva logiikan puute. Jos olet eri mieltä faktoista valtavirtamedian verran, niin etko esim. itse ole 'erimielinen'? Jos mielisyys koskee jotain muuta lajia kuin fakta-lajia, niin eikö se tarkoita, että valtamedian ulkopuolelta saamasi faktat ovat ideologisia. Eli niissä sanotaan jo, että mitä ideologiaa täytyy edustaa, eikä erimielisyys kuulu siihen systeemiin, jota voisi myös kuvata kokonaisvaltaiseksi eli fundamentalistiseksi? Jos ideologiaa ei ollut tarjolla, ja vain faktat ovat erit, niin mistä päättelit, että ne faktat eivät olisi sopivia mihin tahansa ideologiaan, ja että niillä voisi johdattaa kaikki ideologioiden jälkeiseen aikaan?

B:
"Kuunneltu aineisto toimii paremmin kuin luettu koska se vaikuttaa piilotajuntaan tehokkaammin kuin pelkkä loogis-analyyttinen egotason keskittyminen."

Sopisit varmaan hyvin koulun penkille.

B:
"Multiversumi toimii vain yksilöiden tietoisuuden projektioiden tasolla."

Tämä ei olisi kovin johdonmukaista. On aika selvää, että tuolloin myös yksilöillä itsellään toimii multiversumi. Tai ainakin aluksi se olisi niin, mutta sitten kun asiaa tarkastelee, niin kaikki multiversumit, mitkä liittyvät toisiinsa kausaalisesti, eivät oikeasti ole multiversumeita. Kukaan yksilö, jonka tunnet ei voi olla toinen multiversumin versumi. Sitten kun olet kuunnellut yksilöä nauhalta, ja sinä projektoit jotain, niin juuri se projektiosikin on kausaalisessa yhteydessä toisen yksilön puhumisen taustalla vaikuttaneisiin projekteihin. Kannattaa ehkä pitäytyä systeemiteoriassa eikä kurkottaa vielä mihinkään muualle.

B:
"Taivas ja helvetti ovat fyysisen kuoleman jälkeisiä olotiloja jossa aikaisempi sisäinen maailma muuttuu ikäänkuin ulkomaailmaksi ja piilotajunnan projektiot ovat lähes viiveettömiä toisin kuin fysikaalisen aistikokemuksen tasolla. Ne ovat kuin loputtoman tuntuista unennäköä josta on mahdotonta herätä ellei sitä heräämistä eli ajattelun ja tunteiden itsekontrollia ole riittävästi harrastanut fyysisen kehoelämän aikana."

Oliko sinulla jokin mahdollisuus uskoa tai olla uskomatta tuohon, vai eikö mahdollisuuksia tuntunut olevan?

Kirjoita edellisen sci-fi tarinan tapaan samalla tavalla siitä, mitä eroa on tämän hetken aistiviiveellä ja viiveetömyydellä. Jos kirjoitat huonosti, niin silloin olet tuollaisten aiheiden suhteen kuin Laplace vanhuksena, mutta olet sitä niinkuin ikuisesti tai minä tahansa aikana. Tämä ketju oli tarkoitettu miettimään tieteen ongelmia, mutta tämä kääntyi nyt kysymykseksi siitä, mikä on sinun ongelmasi. Siinä mietityttää myös kuitenkin se, että miten paljon tämä liittyisi kaikkiin muihinkin ihmisiin, ja sitten se, että miksi et tehdessäsi luetteloa tieteen ongelmista ole koskaan suoraan päätynyt esittämään sitä, että ongelma on kuin ei voisi kirjoittaa sci-fiä aiheesta kuin aiheesta. Minusta tämä idea oli enimmäkseen sinun keksimäsi, ja kyseenalaistan tällä sitä, että mahtoiko koko aloitusviesti olla täysin ulkoaopeteltua tekstiä, joka tuli joskus kuulokkeihisi, koska jos olisit miettinyt sellaisia asioita joskus itse, niin en odottaisi tällaisia laiminlyöntejä tapahtuvan.

11

Lue lisää

B:
"Eetterikeho on biosähköisten muottien taso (M. Levin)."

Eetterikeho koostuu kvarkeista ja sähkökentistä (M. Levin). Jos sanot sellaista kuin että eetterikeho on systeemiteoriassa, niin et ole ottanut kantaa siihen, mitä on eetterikehon ontologia (pitäisi ehkä sanoa biosähköisen muotin, eikä keksiä ylimääräisiä termejä, joita ainakaan jaettaisiin kauemmas kuin yksittäinen systeemiteoria). Jotta olisi myöskään mitään ylhäältä alas vaikuttamista, niin missä on Levin tai sinun tekemäsi (hänen tapauksessaan myöskään 'väittämänsä') kvarkkitutkimus, jossa nähtiin minkä vaikutuksen kvarkit saivat?

B:
"Ihminen voi periaatteessa vaikuttaa kaikilla tasoilla tietoisesti"

Miten tutkia sellaista asiaa, kuin 'kumpi (sanotaan niitä vaikka käsiteabstraktioiksi) vaikutti kumpaan'? Vai eikö menetelmässäsi kysytä yhtään filosofisia kysymyksiä, ja tarkoitus oli vain ottaa yksittäinen ideologia, uskomus ja -ismi sisään ilonsanomaan?

B:
"Tyypillisesti kaikki tarkkaavaisuus kohdistuu aistimaailmaan ja oma sisäinen maailma jää useimille aika vieraaksi"

Kun kirjoitat esim. yllä olevan sci-fi tarinasi, minä tulen sitten arvioimaan sitä niinkuin se tulisi sisältäsi (tai jonkun muun sisältä ainakin). En silti muutoin yleistäisi tätä ajattelutapaa somen lukemiseen, että jotain pitäisi kokonaan arvostella sillä. Vrt. esim. siihen, miten kysyin, mistä tiedät satoja vuosia kuolleina olleiden ihmisten halut.

B:
"Biologinen evoluutio koskee vain kehon käyttövälineenä. Yksilöllinen evoluutio on vastavirtaan kulkemista eikä automaattista kuten kehon evoluutio."

Materialisteille automaattisuus ei ole niin yksinkertainen asia kuin mitä se on materialismin kieltäjille. Automaattisuus on enimmäkseen tietynlainen kokemus ja muut asiat muunlaisia kokemuksia. Kokemuksilla on kausaaliset syyt jne..

B:
"Henkinen eli mentaalinen taso on tahdon ja intention taso eli kaikkien kausaaliketjujen aloittaja"

Mutta ei 'alku' niinkuin alkuräjähdys? Jos systeemissäsi asiat alkavat ilman edellistä syytä, niin silloin on vähän epämääräistä väittää, että asiat eivät olisi lopetettavissa. Jos yhdessä ketjussa on haluamasi alun jälkeen esim. pelkästään elektronin tekemät asiat, niin jotta elektroni ei olisi niikuin fysikalistin universumin elektroni koko loppuuniversumin ajan, niin joudut määrittelemään jonkun lopetuksen ketjulle. Kun määrittelet lopetuksen, et voi sanoa mittausdatan mukaan, että elektroni otetaan pois. Kun on olemassa uusi elektronin ketju ja alussa on elektroni, niin millä perusteella elektroni ei olisi ketjunsa aloittaja? Siinä puhutaan ainoastaan kausaliteetin hetkellisestä katoamisesta johonkin, ja tämä jokin on mielivaltaista nimetä miksi tahansa sen haluaa nimetä. Näkisit sellaisia vaihtoehtoja paljon enemmän jos joskus olisi nähty elektroneja, joilla ei ole yksittäistä loputonta ketjua, mutta voit verrata tätä esim. siihen, onko kenellekään tullut mieleen, mitä pitäisi tehdä aaltofunktion romahtamisen hetkinä.

B:
"se mikä tyypillisesti hahmotetaan teistisesti vaikka se on pohjimmiltaan persoonatonta potentiaalia."

Ai niinkuin mahdollisuuksia? Miten mahdollisuudet monikossa ja passiivisina pystyisivät tekemään mitään kausaalista alkua? Kun esim. juuri aaltofunktion romahtamisessa tarkoitus on tietää, miten mahdollisuuksia olisi olemassa vain yksi? Jos ajattelet pilottiaaltoteoriaa, missä aallon ja hiukkasen välillä on voima (= derivoitu potentiaali), niin yksi kausaliteetti liittyy tähän aaltoon ja yksi kausalitetti on koko ajana hiukkasella vaikka ne liityvät toisiinsa. Mutta esim. romahtamisessa ei tarvitse kuvailla minkään tapahtumista juuri sillä hetkellä erikseen, koska hiukkanen on koko ajan ollut hiukkanen eikä tarvitse mitään väliintuloa, että alkaisi siitä hetkestä lähtien olemaan hiukkanen. Toisin sanoen mikään ketju ei lakkaa tai ala uudestaan pilottiaaltoteoriassa.

B:
"Wise Quotes ytube-kanavalla on nämä asiat selitetty aika hyvin kuten Gurdjieffin, Steinerin ja teosofian opeissa sekä myös muinaisissa perinteissä (hinduismi, taolaisuus jne. )"

Mistä he saivat tietää sen, mikä on kohteena oleva kausaaliketju, ennen kuin alkoivat keksiä sen alkua? Eikö olisi myös approksivoivampaa progressia miettiä, mikä ja miksi on kausaaliketju, kuin päättää jo heti sen aikajänne ja sen ulkopuoliset entiteetit?

B:
"Kyse on pohjimmiltaan harmoonisista resonansseista"

Mitä olet omasta mielestäsi kysynyt tätä ennen? Koska ainakaan minun kysymyksiini ei ole hyötyä vastata mitään mistään funktioiden muodoista ja tulevista yhteenlaskuista.

B:
"ne joilla resonoi harmoonisesti ymmärtävät intuitiivisesti ja ne joilla ei resonoi eivät ymmärrä vaikka kuinka yrittäisi selittää koska ei ole yhteistä rajapintaa."

Teit taas mallistasi itsellesi sen oman arvostelumenetelmän. Jos käyttää vain sitä, ei voi koskaan olla väärässä omasta mielestään. Tässä voisi miettiä sitä, että onko systeemiteoria alttiimpi tälle kuin mikään muu malli, koska siinä on mahdollisuuksia tehdä niin erilaisia systeemejä.

12

Anonyymi kirjoitti:

B:
"Eetterikeho on biosähköisten muottien taso (M. Levin)."

Eetterikeho koostuu kvarkeista ja sähkökentistä (M. Levin). Jos sanot sellaista kuin että eetterikeho on systeemiteoriassa, niin et ole ottanut kantaa siihen, mitä on eetterikehon ontologia (pitäisi ehkä sanoa biosähköisen muotin, eikä keksiä ylimääräisiä termejä, joita ainakaan jaettaisiin kauemmas kuin yksittäinen systeemiteoria). Jotta olisi myöskään mitään ylhäältä alas vaikuttamista, niin missä on Levin tai sinun tekemäsi (hänen tapauksessaan myöskään 'väittämänsä') kvarkkitutkimus, jossa nähtiin minkä vaikutuksen kvarkit saivat?

B:
"Ihminen voi periaatteessa vaikuttaa kaikilla tasoilla tietoisesti"

Miten tutkia sellaista asiaa, kuin 'kumpi (sanotaan niitä vaikka käsiteabstraktioiksi) vaikutti kumpaan'? Vai eikö menetelmässäsi kysytä yhtään filosofisia kysymyksiä, ja tarkoitus oli vain ottaa yksittäinen ideologia, uskomus ja -ismi sisään ilonsanomaan?

B:
"Tyypillisesti kaikki tarkkaavaisuus kohdistuu aistimaailmaan ja oma sisäinen maailma jää useimille aika vieraaksi"

Kun kirjoitat esim. yllä olevan sci-fi tarinasi, minä tulen sitten arvioimaan sitä niinkuin se tulisi sisältäsi (tai jonkun muun sisältä ainakin). En silti muutoin yleistäisi tätä ajattelutapaa somen lukemiseen, että jotain pitäisi kokonaan arvostella sillä. Vrt. esim. siihen, miten kysyin, mistä tiedät satoja vuosia kuolleina olleiden ihmisten halut.

B:
"Biologinen evoluutio koskee vain kehon käyttövälineenä. Yksilöllinen evoluutio on vastavirtaan kulkemista eikä automaattista kuten kehon evoluutio."

Materialisteille automaattisuus ei ole niin yksinkertainen asia kuin mitä se on materialismin kieltäjille. Automaattisuus on enimmäkseen tietynlainen kokemus ja muut asiat muunlaisia kokemuksia. Kokemuksilla on kausaaliset syyt jne..

B:
"Henkinen eli mentaalinen taso on tahdon ja intention taso eli kaikkien kausaaliketjujen aloittaja"

Mutta ei 'alku' niinkuin alkuräjähdys? Jos systeemissäsi asiat alkavat ilman edellistä syytä, niin silloin on vähän epämääräistä väittää, että asiat eivät olisi lopetettavissa. Jos yhdessä ketjussa on haluamasi alun jälkeen esim. pelkästään elektronin tekemät asiat, niin jotta elektroni ei olisi niikuin fysikalistin universumin elektroni koko loppuuniversumin ajan, niin joudut määrittelemään jonkun lopetuksen ketjulle. Kun määrittelet lopetuksen, et voi sanoa mittausdatan mukaan, että elektroni otetaan pois. Kun on olemassa uusi elektronin ketju ja alussa on elektroni, niin millä perusteella elektroni ei olisi ketjunsa aloittaja? Siinä puhutaan ainoastaan kausaliteetin hetkellisestä katoamisesta johonkin, ja tämä jokin on mielivaltaista nimetä miksi tahansa sen haluaa nimetä. Näkisit sellaisia vaihtoehtoja paljon enemmän jos joskus olisi nähty elektroneja, joilla ei ole yksittäistä loputonta ketjua, mutta voit verrata tätä esim. siihen, onko kenellekään tullut mieleen, mitä pitäisi tehdä aaltofunktion romahtamisen hetkinä.

B:
"se mikä tyypillisesti hahmotetaan teistisesti vaikka se on pohjimmiltaan persoonatonta potentiaalia."

Ai niinkuin mahdollisuuksia? Miten mahdollisuudet monikossa ja passiivisina pystyisivät tekemään mitään kausaalista alkua? Kun esim. juuri aaltofunktion romahtamisessa tarkoitus on tietää, miten mahdollisuuksia olisi olemassa vain yksi? Jos ajattelet pilottiaaltoteoriaa, missä aallon ja hiukkasen välillä on voima (= derivoitu potentiaali), niin yksi kausaliteetti liittyy tähän aaltoon ja yksi kausalitetti on koko ajana hiukkasella vaikka ne liityvät toisiinsa. Mutta esim. romahtamisessa ei tarvitse kuvailla minkään tapahtumista juuri sillä hetkellä erikseen, koska hiukkanen on koko ajan ollut hiukkanen eikä tarvitse mitään väliintuloa, että alkaisi siitä hetkestä lähtien olemaan hiukkanen. Toisin sanoen mikään ketju ei lakkaa tai ala uudestaan pilottiaaltoteoriassa.

B:
"Wise Quotes ytube-kanavalla on nämä asiat selitetty aika hyvin kuten Gurdjieffin, Steinerin ja teosofian opeissa sekä myös muinaisissa perinteissä (hinduismi, taolaisuus jne. )"

Mistä he saivat tietää sen, mikä on kohteena oleva kausaaliketju, ennen kuin alkoivat keksiä sen alkua? Eikö olisi myös approksivoivampaa progressia miettiä, mikä ja miksi on kausaaliketju, kuin päättää jo heti sen aikajänne ja sen ulkopuoliset entiteetit?

B:
"Kyse on pohjimmiltaan harmoonisista resonansseista"

Mitä olet omasta mielestäsi kysynyt tätä ennen? Koska ainakaan minun kysymyksiini ei ole hyötyä vastata mitään mistään funktioiden muodoista ja tulevista yhteenlaskuista.

B:
"ne joilla resonoi harmoonisesti ymmärtävät intuitiivisesti ja ne joilla ei resonoi eivät ymmärrä vaikka kuinka yrittäisi selittää koska ei ole yhteistä rajapintaa."

Teit taas mallistasi itsellesi sen oman arvostelumenetelmän. Jos käyttää vain sitä, ei voi koskaan olla väärässä omasta mielestään. Tässä voisi miettiä sitä, että onko systeemiteoria alttiimpi tälle kuin mikään muu malli, koska siinä on mahdollisuuksia tehdä niin erilaisia systeemejä.

12

Lue lisää

(Jos puhuit resonassin tapauksessa oikeasti kaksi kappaletta sisältävästä ongelmasta. niin minun ei olisi pitänyt mainita mitään funktioista, vaan sanoa, että minun kysymyksissäni voi olla yksi kappale.)

B:
"Väittely ei yleensä jaksa kiinnostaa koska on usein pelkkää eipäs-juupastelua loppumattomiin."

Tätä väittelyä ei ole vain se, että joku kirjoittaa tänne jotain. Vaan tuota väittelyä on jo se, kun ajattelet että mallisi on parempi kuin nykyinen tiede.

B:
"Tarkoitin noilla "p-kärpäsillä" lähinnä esim. erästä jälkinumeroijaa joka yrittää debunkata vaikka hänen asiantuntemuksensa rajoittuu pelkkään matemaattiseen fysiikkaan eikä edes halua perehtyä siihen mitä yrittää kritisoida."

Miksi olisin missään yrittänyt tai ehtinyt kritisoida jotain muuta kuin, mitä on silmieni edessä? Kirjoitit kuin sinusta olisi olemassa jokin toinen kohde, joka ei ole täällä ,joten voitko kertoa sen nimen. Se että sinulla olisi mitään muuta aihetta kuin matemaattinen fysiikka, on täysin silmänlumetta. Vaikka jos keksit jonkin maailmassa huonosti tai vääryydellä tehdyn asian, niin siitä pitää epäillä matemaattisia fyysikoitakin. Miten ylipäänsä voisit väitää, että matemaattinen fysiikka hallitsee maailmaa vääryydellä, jos se ei olisi aihe, jonka tunteminen on aika oleellinen, kun kaikesta siinä maailmassa keskustelee?

Jos sanon mitä mieltä olen siitä, että miten sinä kritisoit tiedettä, niin kyseessä ei ole debunkkaus. Sinulla ei ole mitään omaasi, mitä debunkata siinä. Tietysti voit tunnustaa, että sinä esiinnyt aina esim. uskonnon muodossa. Mutta enimmäkseen olen tähän mennessä vain pyrkinyt näyttämään sellaisen määritelmän pätevän sinuun enkä debunkata sitä. Edes silloin kun puhutaan uskotusta kohteesta, kuten potentiaali, niin kyse on usein siitä, mitä se on aidosti sanottuna. Tämä voisi olla myös ikäänkuin teologiaa tai kulttuurianalyysiä, jos olisit pikemminkin kulttuurisuuntaus, missä ihmisiä kiinnostaa joskus mainstreamauduttuasi se, että sinusta voidaan sanoa, että suuntauksestasi tuli tuollainen sitä kautta, että teit virheen X, sitten virheen Y jne.. Koska olet esim. kulttuuria, niin nämä eivät ole virheitä ns. logiikassasi. Eikä edes voitaisi sanoa, että henkilö, joka ei tiedä asioita, tekisi logiikkaa asioilla ja sillä, mitä ne sisältävät. Sitten kun sinulle kerrottiin siitä, niin ne jäivät elämään silti, mikä liittyy enemmän persoonakuvaan. Persoonia voi kai debunkata, mutta ei ole minusta kiinni, miten olet reagoinut.

B:
"Itse olen vuosien varrella jo tottunut tuollaisten meluisien negativistien ulosantiin etten jaksa ottaa sitä kovin vakavasti ja suurin osa heistä on sisäistänyt ns. SIWOTI periaatteen jonka mukaan ei kannata kommentoida netin "väärinajattelijoita" koska nykyään joutuvat tappiolle yhä useammin ja tuollaista strutsi taktiikkaa pidetään tehokkaana."

SIWOTIa ei käytetä lauseessa noin. Tuon on tarkoitus olla 'ei SIWOTI:lle' -periaatte, jos henkilö ei enää kirjoita. Lisäksi jos käytät sanaa SIWOTI, niin se määrittelee itsessään syyn, miksi kirjottaminen on lopetettu, eikä se ole, että hävisi jossakin. Viittasit myös itseesi typeränä nettiääliönä etkä minään 'väärinajattelijana', joka on joskus 'enimmäkseen oikeassa'.

B:
"Eli ts. lue Platonia, Einsteinia, Heisenbergiä, Schrödingeriä, Darwinia ja Alfred Russell Wallacea rinnakkain - vastakkaisten näkökulmien vertaaminen rinnakkain"

Ihmiset jotka eivät eläneet samaan aikaan tai mainitse toisiaan teoksessaan, eivät ole mitään vastakkaisia näkökulmia (kukaan muu ei ole Platonista mitään mieltä). Tai sinun täytyy tehdä kaikki sellainen vastakkaisuus itse. Ne jotka eivät ole eri mieltä mistään aiheesta eivät ole vastakkaisia näkökulmia (Darwin, Russel. Joista on aika selvästi tehty täydellinen synteesi-joka-ei-alkanut-millään-antiteesillä myöhemmässä biologiassa). Ne jotka ei-SIWOTI:vat ja jopa häviävät, eivät ole näkökulmia (Schrödinger). Einstein ei itse ole isännöinyt yhtään QM:n tulkintaa, joka olisi niinkuin piilomuuttujien teoria ja muiden tulkintojen vastakohta. Heisenbergkään ei ole oleellinen henkilö sellaisen muodostamisessa.

B:
"tuottaa oman kokemukseni mukaan parhaan tuloksen josta on hyvä jatkaa omia tutkimuksia."

Ai niin että et ollenkaan tiedä, mitä tapahtui viimeisen sadan vuoden aikana. Kun yrität kommentoida sen sadan vuoden korruptoituneita hedelmiä, niin koetat vain heittää tikkaa tauluun täysin pimeässä? Vaikka olisit lukenut jotain tämän sadan vuoden aikana tai jopa kaiken ennen aloittamistasi, niin miksi antaisit kenellekään neuvoksi, että asioihin tutustuminen, joista sinulla on paljon kriittistä sanottavaa, hoituu parhaiten, kun ei tutustu lainkaan?

B:
"Teknologiassa ei yleensä ole metafysiikkaan liittyviä kiistoja koska olennaisinta teknologiassa on sen toimivuus ja tehokkuus"

Minusta kyllä kiista on merkki paradigman muutoksesta eikä toisinpäin. Puhutaan kuitenkin siitä, mitä yrität tarkoittaa sillä sanalla tässä, ja mitä ylipäänsä sanot.

13

Anonyymi kirjoitti:

(Jos puhuit resonassin tapauksessa oikeasti kaksi kappaletta sisältävästä ongelmasta. niin minun ei olisi pitänyt mainita mitään funktioista, vaan sanoa, että minun kysymyksissäni voi olla yksi kappale.)

B:
"Väittely ei yleensä jaksa kiinnostaa koska on usein pelkkää eipäs-juupastelua loppumattomiin."

Tätä väittelyä ei ole vain se, että joku kirjoittaa tänne jotain. Vaan tuota väittelyä on jo se, kun ajattelet että mallisi on parempi kuin nykyinen tiede.

B:
"Tarkoitin noilla "p-kärpäsillä" lähinnä esim. erästä jälkinumeroijaa joka yrittää debunkata vaikka hänen asiantuntemuksensa rajoittuu pelkkään matemaattiseen fysiikkaan eikä edes halua perehtyä siihen mitä yrittää kritisoida."

Miksi olisin missään yrittänyt tai ehtinyt kritisoida jotain muuta kuin, mitä on silmieni edessä? Kirjoitit kuin sinusta olisi olemassa jokin toinen kohde, joka ei ole täällä ,joten voitko kertoa sen nimen. Se että sinulla olisi mitään muuta aihetta kuin matemaattinen fysiikka, on täysin silmänlumetta. Vaikka jos keksit jonkin maailmassa huonosti tai vääryydellä tehdyn asian, niin siitä pitää epäillä matemaattisia fyysikoitakin. Miten ylipäänsä voisit väitää, että matemaattinen fysiikka hallitsee maailmaa vääryydellä, jos se ei olisi aihe, jonka tunteminen on aika oleellinen, kun kaikesta siinä maailmassa keskustelee?

Jos sanon mitä mieltä olen siitä, että miten sinä kritisoit tiedettä, niin kyseessä ei ole debunkkaus. Sinulla ei ole mitään omaasi, mitä debunkata siinä. Tietysti voit tunnustaa, että sinä esiinnyt aina esim. uskonnon muodossa. Mutta enimmäkseen olen tähän mennessä vain pyrkinyt näyttämään sellaisen määritelmän pätevän sinuun enkä debunkata sitä. Edes silloin kun puhutaan uskotusta kohteesta, kuten potentiaali, niin kyse on usein siitä, mitä se on aidosti sanottuna. Tämä voisi olla myös ikäänkuin teologiaa tai kulttuurianalyysiä, jos olisit pikemminkin kulttuurisuuntaus, missä ihmisiä kiinnostaa joskus mainstreamauduttuasi se, että sinusta voidaan sanoa, että suuntauksestasi tuli tuollainen sitä kautta, että teit virheen X, sitten virheen Y jne.. Koska olet esim. kulttuuria, niin nämä eivät ole virheitä ns. logiikassasi. Eikä edes voitaisi sanoa, että henkilö, joka ei tiedä asioita, tekisi logiikkaa asioilla ja sillä, mitä ne sisältävät. Sitten kun sinulle kerrottiin siitä, niin ne jäivät elämään silti, mikä liittyy enemmän persoonakuvaan. Persoonia voi kai debunkata, mutta ei ole minusta kiinni, miten olet reagoinut.

B:
"Itse olen vuosien varrella jo tottunut tuollaisten meluisien negativistien ulosantiin etten jaksa ottaa sitä kovin vakavasti ja suurin osa heistä on sisäistänyt ns. SIWOTI periaatteen jonka mukaan ei kannata kommentoida netin "väärinajattelijoita" koska nykyään joutuvat tappiolle yhä useammin ja tuollaista strutsi taktiikkaa pidetään tehokkaana."

SIWOTIa ei käytetä lauseessa noin. Tuon on tarkoitus olla 'ei SIWOTI:lle' -periaatte, jos henkilö ei enää kirjoita. Lisäksi jos käytät sanaa SIWOTI, niin se määrittelee itsessään syyn, miksi kirjottaminen on lopetettu, eikä se ole, että hävisi jossakin. Viittasit myös itseesi typeränä nettiääliönä etkä minään 'väärinajattelijana', joka on joskus 'enimmäkseen oikeassa'.

B:
"Eli ts. lue Platonia, Einsteinia, Heisenbergiä, Schrödingeriä, Darwinia ja Alfred Russell Wallacea rinnakkain - vastakkaisten näkökulmien vertaaminen rinnakkain"

Ihmiset jotka eivät eläneet samaan aikaan tai mainitse toisiaan teoksessaan, eivät ole mitään vastakkaisia näkökulmia (kukaan muu ei ole Platonista mitään mieltä). Tai sinun täytyy tehdä kaikki sellainen vastakkaisuus itse. Ne jotka eivät ole eri mieltä mistään aiheesta eivät ole vastakkaisia näkökulmia (Darwin, Russel. Joista on aika selvästi tehty täydellinen synteesi-joka-ei-alkanut-millään-antiteesillä myöhemmässä biologiassa). Ne jotka ei-SIWOTI:vat ja jopa häviävät, eivät ole näkökulmia (Schrödinger). Einstein ei itse ole isännöinyt yhtään QM:n tulkintaa, joka olisi niinkuin piilomuuttujien teoria ja muiden tulkintojen vastakohta. Heisenbergkään ei ole oleellinen henkilö sellaisen muodostamisessa.

B:
"tuottaa oman kokemukseni mukaan parhaan tuloksen josta on hyvä jatkaa omia tutkimuksia."

Ai niin että et ollenkaan tiedä, mitä tapahtui viimeisen sadan vuoden aikana. Kun yrität kommentoida sen sadan vuoden korruptoituneita hedelmiä, niin koetat vain heittää tikkaa tauluun täysin pimeässä? Vaikka olisit lukenut jotain tämän sadan vuoden aikana tai jopa kaiken ennen aloittamistasi, niin miksi antaisit kenellekään neuvoksi, että asioihin tutustuminen, joista sinulla on paljon kriittistä sanottavaa, hoituu parhaiten, kun ei tutustu lainkaan?

B:
"Teknologiassa ei yleensä ole metafysiikkaan liittyviä kiistoja koska olennaisinta teknologiassa on sen toimivuus ja tehokkuus"

Minusta kyllä kiista on merkki paradigman muutoksesta eikä toisinpäin. Puhutaan kuitenkin siitä, mitä yrität tarkoittaa sillä sanalla tässä, ja mitä ylipäänsä sanot.

13

Lue lisää

Voitko linkittää jonkun metafysiikkaan liittyvän kiistan joltain teoreettiselta alalta, kuten hiukkaskosmologia? Vai muutitko kysymyksen aihetta ja aloit puhua siitä, kiistävätkö pseudot ihmiset millaisia aloja? En viitsi alkaa analysoimaan sen juuria itse, mutta huomautan tästä sen, että me riitelimme juuri yllä tästä asiasta, että onko matemaattisen fysiikan tietämys ainoa millä on väliä, kun joutuu esim. kiistaan.

Jos määritellään että metafysiikka on sama kuin hiukkasmalli, niin on liian ilmiselvää, että metafyysisiä kiistoja on aina kun ehdotetaan useita toisitaan poikkeavia hiukkasmalleja.

B:
"vaikka sitten toisaalta olemassaolevaan teknologiaan perustuen voidaan spekuloida metafysiikkaan liittyviä asioita jolloin teknologian kehitys voi muokata samalla laajempaa tieteellistä maailmankuvaa."

Olet joskus sanonut, että jonkun tieteen ainoa arvo on tehdä teknologiaa. Nyt teknologian arvo on siinä, että se laajentaa maailmankuvaa. Miksi se ei olisi laajentunut jo puhumalla jotain tieteellistä (vrt. puhumalla scifiä)? Vai sanotko että tieteestä ei ole mitään hyötyä teknologian tekemisessä, vaan se tulee itsestään?

B:
""Maailmankaikkeus matemaattiena ja mekaanisena kellokoneistona." (Laplace & Newton)
on alkeellisempi malli kuin
"Maailmankaikkeus tietoteknisenä simulaationa." (Nick Boström)"

Saako tässä kohtaa olla filosofi ja kysyä, että mitä ihmeen eroa noilla on?

Varsinkin kun Boströmmin mukaan simulaatioita simuloi sellainen maailma, joka on identtinen tämän kanssa, ja missä on samanlainen kansa kuin me, jotta käyttöliittymä ei olisi aivan alusta luotu vaikea käsite, ja jossa simulaatio pyörii raudalla, joka on kehitetty esim. standardimallin lakien mukaan.

B:
"jne. jotka kaikki ovat analogista vertauskuviin perustuvaa päättelyä."

Painoitko väärää nappia? Mihin aika-avaruuden tapahtumaan tässä viitataan?

B:
"Totuuskäsite on kaikkein ongelmallisin asia tieteessä ja filosofiassa"

Onko lauseen tarkoitus kritisoida kaikkea olemassaolevaa filosofiaa? Silloin sanoisin, että totuuskäsite ei ole sana. Joten ei kukaan noiden sisälle kuuluva ole paininut sellaisen asian kanssa, jonka sinä äsken keksit (mutta et keksinyt loppuun asti, vaan ainoastaan sellaisessa merkityksessä kuin 'tänään sataa, syytän tiedettä sateesta').

Jos viittaat johonkin olemassaolevaan filosofiaan, jonka perusteella kritisoit tiedettä tms., niin sitten sanoisin näin: Käytit lauseessa sanaa 'totuus' (melkein), mutta et koskaan kertonut, mikä sinun episteeminen määritelmäsi on totuudelle. Kenestä täällä siis on filosofia lähtenyt niin kuin pieru Saharasta?

Jos joku ei tuntisi sinua paremmin, niin tämä kohta tekstistäsi näyttäisi siltä, että siinä pyydetään tiedettä osallistumaan epistemologiaan eli kertomaan, mikä on tieteen määritelmä 'totuudelle'. Koska silloin he vihdoinkin osallistuisivat filosofisesti ja täyttäsivät sitä käsitetyhjiötä, joka sinussa selvästi esiintyy tässä kohtaa sanan 'totuus' kanssa.

Tekstisi kuitenkin jatkuu siten, että teit aika selvästi vain virheen viitatessasi epistemologiaan ja sen sisällä totuuteen. Itseasiasssa jatkossa kuvailet vain matematiikan suhdetta ns. todellisuuteen (josta ei ole olemassa mitään merkittävää todellisuuden filosofiaa, jota kukaan tarvitsisi). Mistä mikään ei ole edes epistemologian alla välttämättä. Koska epistemologiassa mietittäisiin vain, onko matematiikka tietoa jostakin muusta kuin pelkkä matematiikka, kun taas sinua kiinnostaa vain ontologia. Äskeisessä kohtaa se, mistä kohdetiedosta matematiikka on tietoa, ei tarvitse olla ontologinen kohde ja samaa filosofiaa käytettäisiin silti. Samalla tavalla totuus on aivan liian leväperäinen aihe tässä käsiteltäväksi, koska totuus (tai monet niistä määritelmistä mitä sille esiintyy) esiintyy aivan triviaaleissa ja epäontologisissa asioissa, kuten lause, josta konstruktoidaan looginen toinen lause kuvaamaan sitä. Toinen ongelma tässä on, että filosofiassa esiin tuomaasi matematiikkaa harvoin on, joten miksi se olisi ongelma epämääräiselle joukolle filosofeja, millainen keskustelu matematiikasta ja totuudesta (tai sitten ontologiasta) käydään?

14

Anonyymi kirjoitti:

Voitko linkittää jonkun metafysiikkaan liittyvän kiistan joltain teoreettiselta alalta, kuten hiukkaskosmologia? Vai muutitko kysymyksen aihetta ja aloit puhua siitä, kiistävätkö pseudot ihmiset millaisia aloja? En viitsi alkaa analysoimaan sen juuria itse, mutta huomautan tästä sen, että me riitelimme juuri yllä tästä asiasta, että onko matemaattisen fysiikan tietämys ainoa millä on väliä, kun joutuu esim. kiistaan.

Jos määritellään että metafysiikka on sama kuin hiukkasmalli, niin on liian ilmiselvää, että metafyysisiä kiistoja on aina kun ehdotetaan useita toisitaan poikkeavia hiukkasmalleja.

B:
"vaikka sitten toisaalta olemassaolevaan teknologiaan perustuen voidaan spekuloida metafysiikkaan liittyviä asioita jolloin teknologian kehitys voi muokata samalla laajempaa tieteellistä maailmankuvaa."

Olet joskus sanonut, että jonkun tieteen ainoa arvo on tehdä teknologiaa. Nyt teknologian arvo on siinä, että se laajentaa maailmankuvaa. Miksi se ei olisi laajentunut jo puhumalla jotain tieteellistä (vrt. puhumalla scifiä)? Vai sanotko että tieteestä ei ole mitään hyötyä teknologian tekemisessä, vaan se tulee itsestään?

B:
""Maailmankaikkeus matemaattiena ja mekaanisena kellokoneistona." (Laplace & Newton)
on alkeellisempi malli kuin
"Maailmankaikkeus tietoteknisenä simulaationa." (Nick Boström)"

Saako tässä kohtaa olla filosofi ja kysyä, että mitä ihmeen eroa noilla on?

Varsinkin kun Boströmmin mukaan simulaatioita simuloi sellainen maailma, joka on identtinen tämän kanssa, ja missä on samanlainen kansa kuin me, jotta käyttöliittymä ei olisi aivan alusta luotu vaikea käsite, ja jossa simulaatio pyörii raudalla, joka on kehitetty esim. standardimallin lakien mukaan.

B:
"jne. jotka kaikki ovat analogista vertauskuviin perustuvaa päättelyä."

Painoitko väärää nappia? Mihin aika-avaruuden tapahtumaan tässä viitataan?

B:
"Totuuskäsite on kaikkein ongelmallisin asia tieteessä ja filosofiassa"

Onko lauseen tarkoitus kritisoida kaikkea olemassaolevaa filosofiaa? Silloin sanoisin, että totuuskäsite ei ole sana. Joten ei kukaan noiden sisälle kuuluva ole paininut sellaisen asian kanssa, jonka sinä äsken keksit (mutta et keksinyt loppuun asti, vaan ainoastaan sellaisessa merkityksessä kuin 'tänään sataa, syytän tiedettä sateesta').

Jos viittaat johonkin olemassaolevaan filosofiaan, jonka perusteella kritisoit tiedettä tms., niin sitten sanoisin näin: Käytit lauseessa sanaa 'totuus' (melkein), mutta et koskaan kertonut, mikä sinun episteeminen määritelmäsi on totuudelle. Kenestä täällä siis on filosofia lähtenyt niin kuin pieru Saharasta?

Jos joku ei tuntisi sinua paremmin, niin tämä kohta tekstistäsi näyttäisi siltä, että siinä pyydetään tiedettä osallistumaan epistemologiaan eli kertomaan, mikä on tieteen määritelmä 'totuudelle'. Koska silloin he vihdoinkin osallistuisivat filosofisesti ja täyttäsivät sitä käsitetyhjiötä, joka sinussa selvästi esiintyy tässä kohtaa sanan 'totuus' kanssa.

Tekstisi kuitenkin jatkuu siten, että teit aika selvästi vain virheen viitatessasi epistemologiaan ja sen sisällä totuuteen. Itseasiasssa jatkossa kuvailet vain matematiikan suhdetta ns. todellisuuteen (josta ei ole olemassa mitään merkittävää todellisuuden filosofiaa, jota kukaan tarvitsisi). Mistä mikään ei ole edes epistemologian alla välttämättä. Koska epistemologiassa mietittäisiin vain, onko matematiikka tietoa jostakin muusta kuin pelkkä matematiikka, kun taas sinua kiinnostaa vain ontologia. Äskeisessä kohtaa se, mistä kohdetiedosta matematiikka on tietoa, ei tarvitse olla ontologinen kohde ja samaa filosofiaa käytettäisiin silti. Samalla tavalla totuus on aivan liian leväperäinen aihe tässä käsiteltäväksi, koska totuus (tai monet niistä määritelmistä mitä sille esiintyy) esiintyy aivan triviaaleissa ja epäontologisissa asioissa, kuten lause, josta konstruktoidaan looginen toinen lause kuvaamaan sitä. Toinen ongelma tässä on, että filosofiassa esiin tuomaasi matematiikkaa harvoin on, joten miksi se olisi ongelma epämääräiselle joukolle filosofeja, millainen keskustelu matematiikasta ja totuudesta (tai sitten ontologiasta) käydään?

14

Lue lisää

Yksi ongelma mikä tässä tekstissä myös on, on ns. 'filosofian paradigmat' ja se että mikä sinun oikea suhteesi niihin onkaan lopulta. Sanalla voisi tässä tarkoittaa esim. sitä että totuuden määritelmät epistemologiassa ovat yhdessä tai erikseen paradigma. Väitän että et pysty koskaan tivaamaan ketään tunnustamaan mitään sellaista, kuin että tieteessä on huono sanan 'totuus' käyttö tms. jos et itse usko täysin vähintään yhteen näistä paradigmoista. Tai jos et tee omaasi. Jolloin tivaamistasi ennen joku olisi kysynyt sinulta, että miksi pitäisi olla B: määritelmä totuudesta, ja tivaaminen lykkääntyy huomattavasti ja sitä kuuntelevat vain ne, joiden mielestä olet vastannut tosi hyvin. Väitän myös niin, että jos kuulit sellaisen fraasin netissä, missä sanottiin: 'tiede ja 'totuus'-käsite ovat yhtä kuin ongelmia', niin tämä henkilö uskoi täysin näihin filosofian paradigmoihin tai useisiin niistä ja ylipäänsä keskusteluun 'totuuden' määrittelemisestä erikseen samalla tavalla kuin niissä. Mutta vielä todennäköisemmin hekin sekoilivat väärän filosofian kategorian kanssa, eivätkä koskaan jatkaneet ajatuksiaan epistemologisesti tai sen tässä alakategoriassa. Filosofian yksinkertaiset määritelmät erilaisista asioista ovat minustakin melko pysyviä asioita, eivätkä tule muuttumaan niinkuin paradigman sanottaisiin muutuvan. Kun kuitenkin puhutaan ontologiasta tai siitä että saako siitä puhua,niin läheskään kaikki filosofia muilta aloilta ei ole sellaista, että se tulisi mitenkään käyttöön.

B:
"koska kaikki filosofiset ja tieteelliset paradigmat ovat rakentuneet vertauskuvien perustalle"

Jos matematiikka on vertauskuvan asemassa, niin mistään muusta kuin matemaattisesta tieteestä ei voi sanoa samaa. Voit silti väittää sellaista, että aina kun ihminen puhuu, vastuu siirtyy kuulijalle.

Jos mietit muuten edellä sanomaasi sanakokoelmaa 'Maailmankaikkeus tietoteknisenä', niin voitko kertoa, miten tässä lähestymistavassa on sallittua pitää vertauskuvaa ja sen lähdettä eri asioina? Jos teet MS-paintilla tietoteknisen objektin ja teet siitä vertauskuvan, joka on CTRL-C, CTRL-V, mutta jota et avaa MS-Paintilla, niin mitä eroa on näillä kahdella? (Mikään tässä kappaleessa ei muuten viittaa Boströmmiin minun tietääkseni, koska hänen simulaatiorakennelmansa tekee tässä olevan informaation merkityksen ajattelun jo alussa ihan turhaksi, kunnes aletaan oikeasti kysymään että onko oikea maailma informaatiota.)

B:
"joka sitten mielletään helposti täydelliseksi identiteetiksi jolloin samalla syntyy erilaisia ontologisia ja muita metafysiikkaan liittyviä kiistoja joille ei voi löytää ratkaisua tieteen kokeellisen metodin avulla"

Ontologisuutta ei olisi vielä välttämättä, jos minä esim. puhun siitä, miten sinä puhut, mutta jään vain vertauskuvaksi, niin et sinä ole vielä ontologinen.

Aiempi ei ole minkään sellaisen syy, että ontologisutta olisi liikaa väärillä asioilla. Ajatellaan, että on kaksi ihmistä, ja universumissa ei ole ketään muuta, ja he molemmat laitetaan puhumaan totuuksia yhtäaikaa, ja he sanovat vahingossa saman asian ääneen yhtä aikaa, ja vielä myöhemmin sitoutuvat siihen pysyvästi. Silti he eivät ole ratkaisseet mitään ontologista tai filosofiseksi luokiteltavaa ongelmaa, vaan heidän tulisi tajuta se itsekin. Jos he puhuivat fysiikkaa ja kaavoja, niin eivät he ole vielä todistaneet Popperille, että ensinnäkään niillä kaavoilla voisi tehdä yhtään mitään, ja toisekseen että ne olisivat maailman viimeiset kaavat mitä tarvitaan.

Realismi ei aiheuta mitään kiistaa, tai sitten puhutaan pienestä määrästä kiistoja. Ihmiset jotka ovat realisteja, ovat ensin Newton-realisteja, sitten Maxwell+Newton -realisteja, ja sitten GR+QM-realisteja. Nämä ovat aika selkeitä tapauksia, missä metodin käyttö on vienyt eteenpäin. Jotkut eivät ehkä kiistelisi henkilön kanssa, joka sanoo vain: 'voinko nyt vain ampua tällä yhtälöllä tämän elektronin/satelliitin'. Eli on järkevää ajatella, että kun kaksi matemaattista mallia on vastakkain, niin ne kiistelevät kovaa, koska toisesta tullaan sanomaan, että tuota on olemassa ja tuota ei ole.

15

Anonyymi kirjoitti:

Yksi ongelma mikä tässä tekstissä myös on, on ns. 'filosofian paradigmat' ja se että mikä sinun oikea suhteesi niihin onkaan lopulta. Sanalla voisi tässä tarkoittaa esim. sitä että totuuden määritelmät epistemologiassa ovat yhdessä tai erikseen paradigma. Väitän että et pysty koskaan tivaamaan ketään tunnustamaan mitään sellaista, kuin että tieteessä on huono sanan 'totuus' käyttö tms. jos et itse usko täysin vähintään yhteen näistä paradigmoista. Tai jos et tee omaasi. Jolloin tivaamistasi ennen joku olisi kysynyt sinulta, että miksi pitäisi olla B: määritelmä totuudesta, ja tivaaminen lykkääntyy huomattavasti ja sitä kuuntelevat vain ne, joiden mielestä olet vastannut tosi hyvin. Väitän myös niin, että jos kuulit sellaisen fraasin netissä, missä sanottiin: 'tiede ja 'totuus'-käsite ovat yhtä kuin ongelmia', niin tämä henkilö uskoi täysin näihin filosofian paradigmoihin tai useisiin niistä ja ylipäänsä keskusteluun 'totuuden' määrittelemisestä erikseen samalla tavalla kuin niissä. Mutta vielä todennäköisemmin hekin sekoilivat väärän filosofian kategorian kanssa, eivätkä koskaan jatkaneet ajatuksiaan epistemologisesti tai sen tässä alakategoriassa. Filosofian yksinkertaiset määritelmät erilaisista asioista ovat minustakin melko pysyviä asioita, eivätkä tule muuttumaan niinkuin paradigman sanottaisiin muutuvan. Kun kuitenkin puhutaan ontologiasta tai siitä että saako siitä puhua,niin läheskään kaikki filosofia muilta aloilta ei ole sellaista, että se tulisi mitenkään käyttöön.

B:
"koska kaikki filosofiset ja tieteelliset paradigmat ovat rakentuneet vertauskuvien perustalle"

Jos matematiikka on vertauskuvan asemassa, niin mistään muusta kuin matemaattisesta tieteestä ei voi sanoa samaa. Voit silti väittää sellaista, että aina kun ihminen puhuu, vastuu siirtyy kuulijalle.

Jos mietit muuten edellä sanomaasi sanakokoelmaa 'Maailmankaikkeus tietoteknisenä', niin voitko kertoa, miten tässä lähestymistavassa on sallittua pitää vertauskuvaa ja sen lähdettä eri asioina? Jos teet MS-paintilla tietoteknisen objektin ja teet siitä vertauskuvan, joka on CTRL-C, CTRL-V, mutta jota et avaa MS-Paintilla, niin mitä eroa on näillä kahdella? (Mikään tässä kappaleessa ei muuten viittaa Boströmmiin minun tietääkseni, koska hänen simulaatiorakennelmansa tekee tässä olevan informaation merkityksen ajattelun jo alussa ihan turhaksi, kunnes aletaan oikeasti kysymään että onko oikea maailma informaatiota.)

B:
"joka sitten mielletään helposti täydelliseksi identiteetiksi jolloin samalla syntyy erilaisia ontologisia ja muita metafysiikkaan liittyviä kiistoja joille ei voi löytää ratkaisua tieteen kokeellisen metodin avulla"

Ontologisuutta ei olisi vielä välttämättä, jos minä esim. puhun siitä, miten sinä puhut, mutta jään vain vertauskuvaksi, niin et sinä ole vielä ontologinen.

Aiempi ei ole minkään sellaisen syy, että ontologisutta olisi liikaa väärillä asioilla. Ajatellaan, että on kaksi ihmistä, ja universumissa ei ole ketään muuta, ja he molemmat laitetaan puhumaan totuuksia yhtäaikaa, ja he sanovat vahingossa saman asian ääneen yhtä aikaa, ja vielä myöhemmin sitoutuvat siihen pysyvästi. Silti he eivät ole ratkaisseet mitään ontologista tai filosofiseksi luokiteltavaa ongelmaa, vaan heidän tulisi tajuta se itsekin. Jos he puhuivat fysiikkaa ja kaavoja, niin eivät he ole vielä todistaneet Popperille, että ensinnäkään niillä kaavoilla voisi tehdä yhtään mitään, ja toisekseen että ne olisivat maailman viimeiset kaavat mitä tarvitaan.

Realismi ei aiheuta mitään kiistaa, tai sitten puhutaan pienestä määrästä kiistoja. Ihmiset jotka ovat realisteja, ovat ensin Newton-realisteja, sitten Maxwell Newton -realisteja, ja sitten GR QM-realisteja. Nämä ovat aika selkeitä tapauksia, missä metodin käyttö on vienyt eteenpäin. Jotkut eivät ehkä kiistelisi henkilön kanssa, joka sanoo vain: 'voinko nyt vain ampua tällä yhtälöllä tämän elektronin/satelliitin'. Eli on järkevää ajatella, että kun kaksi matemaattista mallia on vastakkain, niin ne kiistelevät kovaa, koska toisesta tullaan sanomaan, että tuota on olemassa ja tuota ei ole.

15

Lue lisää

Mutta tässä ei ole kaikki. Tässä jää ottamatta huomioon kaikki modernin ja edistyvän fysiikan sisäiset kiistat, joissa argumentoidaan harmaalla alueella ei välttämättä liittyen havaintoon, mutta voi olla sellainen kiista, missä voi kuulla vaikka argumentin: 'tuo on yhtä todennäköistä kuin miljardi lottovoittoa'. Niissä tapauksissa ihmiset kannattavat toisia matemaattisia malleja myös siinä merkityksessä, että mitä saa käyttää työkaluna, koska jos työkalua käyttää tarpeeksi tarkasti, niin tulokset voivat olla erilaisia. Lisäksi jos joku tekee alkuräjähdystä edeltävää kosmologiaa, mustanaukon sisusta, tai liian pientä elektronin sisusta, niin hänen käsityksensä siitä voi olla aivan eri kuin muiden, vaikka kyseessä ei ole juuri sen matematiikan pitäminen kaikkena tuon käsityksen ontologisena sisältönä (eli avaruus olisi jotenkin kaikilla väittelijöillä jossain muodossa eri, vaikka heillä on avaruudesta vain vertauskuva.)

Jos kiista kohdistuu esim. QM-tulkintaan, niin kiistelijöillä ei ole toisilleen juuri mitään tuollaisia argumentteja (mikä yleensä johtaa siihen, että he eivät kiistele kovin paljon verrattuna edellisiin). Joillain voi olla joitain pienten objektien kokoonpanoja erilaisina, mutta ehkä ne merkitsevät kaikille liian vähän verrattuna isoihin kiistoihin. Jos olet siis oikeassa tässä suhteessa, niin onko ratkaisusi 'ole hiljaa ja laske'?

Et ole kommentoinut erikseen sellaista kiistaa, missä ontologisti kiistelee ei-ontologistin kanssa jostain kohteesta. Eikö sinun sanomasi ole melkein kuin se, että sinusta muilla ei ole ontologisia asioita (ja sinulla niitä tulee kuitenkin olemaan vaikka muille jakaa, mutta ei viitata siihen). Miksi et käytä kaikkea filosofista ylemmyyttäsi ja sano, että millään epistemologisella tai muulla tiedon arvioinnin perusteella et sinäkään tiedä, ovatko muiden ehdottamat asiat ontologisia vai eivät? Jolloin filosofista (päämäärällisesti eikä esityksellisesti) olisi olla aloittamatta keskustelua kenenkään esittämiä objekteja vastaan, tai ainakaan tavalla, joka pyrkii mihinkään vastaukseen? Muutoin jos teet sen, pystyt lopulta vain olemaan samanlainen juupas-eipästelijä, kuin mitä kaksi ontologistia olisi keskenään.

B:
"Tieteen paradigmoista ja niihin liittyvistä tarpeettomista kiistoista päästään parhaiten eroon suhtautumalla kaikkeen tieteeseen samalla tavalla kuin suhtaudutaan tekniikkaan eli kyse työkaluista joilla voi tuottaa myös uutta todellisuutta."

Äskeisistä mikään kohta ei ollut huom. paradigma ja paradigma-riita paitsi se, missä sanottiin, että mittausdatan mukaan edettiin seuraavaan. Jos pitäisi tarkemmin sanoa, mitä oli silloin riidelty, niin kyseessä ei olisi ollut realismista alkanut riita.

On vain yksi tieteenlaji, johon voit alkaa suhtautua tällä tavalla, ja se on kvanttitodennäköisyysjakaumat. Et siis tästä lähtien voi viitata mihinkään ns. kvanttisatunnaisuuteen muutoin kuin sanomalla että sitä varten on tämä työkalu. Jos tarkoituksesi oli sanoa, että muitakin työkaluja saa samanlaiseen ongelmaan käyttää ja esim. vaihtaa omaansa päivittäin, niin mitä merkitystä tällä puheenvuorollasi oli, kun kaikki jatkavat tällöin aivan ennallaan? Varsinkin jos he jatkavat työkalunsa ihailemista julkisesti. Kuvaileeko tekstiäsi parhaiten esim. lause: 'älkää toistako 1930-lukua jatkuvasti, 1930-luku oli ikävä', koska sen jälkeen ole hiljaa ja laske oli jo todella yleinen, ja aina kun joku teki kvannttitulkinnan, niin enimmäkseen oltiin sanomatta niistä mitään. Eli olitko kenties sanomassa 'älkää tehkö uusia kvanttitulkintoja, ne ovat ikäviä'?

Todennäköisyysjakaumat ovat muuten varsinkin filosofisesti sanottuna kaikkein eniten uutta todellisuutta muodostanut QM-tulkinta. Kaikki muu olisi ollut samaa vanhaa. Fysiikassa niitäkin kutsuttaisiin silti uudeksi paradigmaksi, koska vain jokin niistä pitää elektronia atomissa ja molemmissa raoissa jne.

Sen lisäksi että kirjoituksesi ei pääse mistään eroon mistä ei oltaisi erossa, niin et ole mennyt asioissa edes niin pitkälle, että voisit perustella kenellekään, miksi kiista on negatiivinen asia. Kuten sanoin itse, kiista ja paradigmat kulkevat joskus täysin yhdessä. Jos joku sanoisi, että eivät tässä tapauksessa, niin samalla tavalla kuin olet ajatellut, että työkalu avarsi maailmaa, niin miksi ei olisi itseasiassa ollut kyseessä kiista, joka avarsi maailmaa?

16

Anonyymi kirjoitti:

Mutta tässä ei ole kaikki. Tässä jää ottamatta huomioon kaikki modernin ja edistyvän fysiikan sisäiset kiistat, joissa argumentoidaan harmaalla alueella ei välttämättä liittyen havaintoon, mutta voi olla sellainen kiista, missä voi kuulla vaikka argumentin: 'tuo on yhtä todennäköistä kuin miljardi lottovoittoa'. Niissä tapauksissa ihmiset kannattavat toisia matemaattisia malleja myös siinä merkityksessä, että mitä saa käyttää työkaluna, koska jos työkalua käyttää tarpeeksi tarkasti, niin tulokset voivat olla erilaisia. Lisäksi jos joku tekee alkuräjähdystä edeltävää kosmologiaa, mustanaukon sisusta, tai liian pientä elektronin sisusta, niin hänen käsityksensä siitä voi olla aivan eri kuin muiden, vaikka kyseessä ei ole juuri sen matematiikan pitäminen kaikkena tuon käsityksen ontologisena sisältönä (eli avaruus olisi jotenkin kaikilla väittelijöillä jossain muodossa eri, vaikka heillä on avaruudesta vain vertauskuva.)

Jos kiista kohdistuu esim. QM-tulkintaan, niin kiistelijöillä ei ole toisilleen juuri mitään tuollaisia argumentteja (mikä yleensä johtaa siihen, että he eivät kiistele kovin paljon verrattuna edellisiin). Joillain voi olla joitain pienten objektien kokoonpanoja erilaisina, mutta ehkä ne merkitsevät kaikille liian vähän verrattuna isoihin kiistoihin. Jos olet siis oikeassa tässä suhteessa, niin onko ratkaisusi 'ole hiljaa ja laske'?

Et ole kommentoinut erikseen sellaista kiistaa, missä ontologisti kiistelee ei-ontologistin kanssa jostain kohteesta. Eikö sinun sanomasi ole melkein kuin se, että sinusta muilla ei ole ontologisia asioita (ja sinulla niitä tulee kuitenkin olemaan vaikka muille jakaa, mutta ei viitata siihen). Miksi et käytä kaikkea filosofista ylemmyyttäsi ja sano, että millään epistemologisella tai muulla tiedon arvioinnin perusteella et sinäkään tiedä, ovatko muiden ehdottamat asiat ontologisia vai eivät? Jolloin filosofista (päämäärällisesti eikä esityksellisesti) olisi olla aloittamatta keskustelua kenenkään esittämiä objekteja vastaan, tai ainakaan tavalla, joka pyrkii mihinkään vastaukseen? Muutoin jos teet sen, pystyt lopulta vain olemaan samanlainen juupas-eipästelijä, kuin mitä kaksi ontologistia olisi keskenään.

B:
"Tieteen paradigmoista ja niihin liittyvistä tarpeettomista kiistoista päästään parhaiten eroon suhtautumalla kaikkeen tieteeseen samalla tavalla kuin suhtaudutaan tekniikkaan eli kyse työkaluista joilla voi tuottaa myös uutta todellisuutta."

Äskeisistä mikään kohta ei ollut huom. paradigma ja paradigma-riita paitsi se, missä sanottiin, että mittausdatan mukaan edettiin seuraavaan. Jos pitäisi tarkemmin sanoa, mitä oli silloin riidelty, niin kyseessä ei olisi ollut realismista alkanut riita.

On vain yksi tieteenlaji, johon voit alkaa suhtautua tällä tavalla, ja se on kvanttitodennäköisyysjakaumat. Et siis tästä lähtien voi viitata mihinkään ns. kvanttisatunnaisuuteen muutoin kuin sanomalla että sitä varten on tämä työkalu. Jos tarkoituksesi oli sanoa, että muitakin työkaluja saa samanlaiseen ongelmaan käyttää ja esim. vaihtaa omaansa päivittäin, niin mitä merkitystä tällä puheenvuorollasi oli, kun kaikki jatkavat tällöin aivan ennallaan? Varsinkin jos he jatkavat työkalunsa ihailemista julkisesti. Kuvaileeko tekstiäsi parhaiten esim. lause: 'älkää toistako 1930-lukua jatkuvasti, 1930-luku oli ikävä', koska sen jälkeen ole hiljaa ja laske oli jo todella yleinen, ja aina kun joku teki kvannttitulkinnan, niin enimmäkseen oltiin sanomatta niistä mitään. Eli olitko kenties sanomassa 'älkää tehkö uusia kvanttitulkintoja, ne ovat ikäviä'?

Todennäköisyysjakaumat ovat muuten varsinkin filosofisesti sanottuna kaikkein eniten uutta todellisuutta muodostanut QM-tulkinta. Kaikki muu olisi ollut samaa vanhaa. Fysiikassa niitäkin kutsuttaisiin silti uudeksi paradigmaksi, koska vain jokin niistä pitää elektronia atomissa ja molemmissa raoissa jne.

Sen lisäksi että kirjoituksesi ei pääse mistään eroon mistä ei oltaisi erossa, niin et ole mennyt asioissa edes niin pitkälle, että voisit perustella kenellekään, miksi kiista on negatiivinen asia. Kuten sanoin itse, kiista ja paradigmat kulkevat joskus täysin yhdessä. Jos joku sanoisi, että eivät tässä tapauksessa, niin samalla tavalla kuin olet ajatellut, että työkalu avarsi maailmaa, niin miksi ei olisi itseasiassa ollut kyseessä kiista, joka avarsi maailmaa?

16

Lue lisää

Kun mainitsit edellä kolme fyysikkoa, niin mikä heidän suhteensa sinusta on tähän hyödyttömään QM-kiistelyyn? Mitä heistä oppii tähän liittyen? Kysyn koska haluan tietää olivatko he kiistelleet ja opittiinko tästä kiistelystä, jolloin on loogista kiistellä jatkossakin. Mutta kuten sanoin, niin olin epäillyt heidän kontribuutioitaan, ja minua kiinnostaa se, tulenko esim. kuulemaan vain sen, että joku heistä sanoi toisille argumenttinaan: 'nuo teidän juttunne ovat työkaluja'. Olen aika varma ettei tätä käsitettä varten tarvita auktoriteettiin perustuvaa lähdettä, vaan moni asia tässä yhtä selvä, jos lukee jotain sellaisen ajan kirjoituksesta, missä tulkintoja on oikeasti muodostettuna useita valmiina. Millä voi olla oma sivistävä vaikutuksensa.

B:
"Tiede ja filosofia ovat käyttökelpoista fiktiota ja luova intentoiva mielikuvitus on tehokkain keino keksiä uudenlaista todellisuutta toteutettavaksi ns. fysikaalisella eli aistien tasolla."

Miksi sanoisit tässä yhteydessä, että ei pitäisi riidellä todellisuudesta nimenomaan ontologisesti? Tai jos todellisuudesta ei sano ontologisesti tarkoitettuja asioita, niin miksi se on jotenkin todellisuutta luovempaa?

Mikään mitä olet sanonut parannusehdotuksiksi tieteelle ei näytä käyttökelpoiselta, koska mikään tästä ei näytä siltä, että sen jälkeinen tiede olisi edes sinua kiinnostavaa. Se ei itseasiassa tuota mitään muutoksia, mitä pystyisit oikeasti kokemaan. Kaikki väittelysi mihin muualla joudut tieteen kanssa voidaan käydä sellaisin termein kuin 'meillä on parempi vertauskuva kuin sinulla on' tai 'koska vertauskuvasi on väärin vertailtu ja kuvattu, niin vie se kokonaan pois' (jos olisit suostunut sanomaan, että olet vertauskuva itse).

XPR:
"Lisäksi, esim. etenkin fysiikan alalla on lähes mahdotonta nykyään tuottaa suurta huomiotaherättävää kontribuutiota ilman, että kuuluu siihen sisäpiiriin, jolla on pääsy käyttämään kalleimpia laitteita"

Kalliiden laitteiden mittausdata on julkisesti saatavilla. Jos haluaa herättää huomiota tämän datan paremmalla lukemisella (ota vanha teoria ja sano miten paljon se heittää, ja että mihin kannattaa tähdätä) tai omalla teoriallaan, niin sen voi tehdä kuka tahansa (voi esim. pian tarvita kuitenkin enemmän tietokoneita). Et voi tietenkään olla huomiota herättävä mittaaja, jos et ole itse ostanut ja rakentanut kaikkea.

XPR:
"julkaisut tuollaisiin projekteihin liittyen ovat tyypillisesti sellaisia, että sooloilu ei ole mahdollista, koska tutkijaryhmään kuuluu usein kymmeniä tutkijoita"

Vain mittaajien ryhmät ovat suuria, ja myös yksien analysoijien, jotka ovat paikan päällä ja tuntevat laitteet ja ohjelmistot valmiiksi. Et voi tosiaan päättää, miten kalliissa laitteessa seuraavaksi väännetään ruuvia. Mutta laite ja sen ruuvi on käytännössä ikuinen, ja voisit aina ehdottaa jotain.

Jos olisit kirjoittanut siitä, että kuka saa kalliin laitteen, ja mitä se laite tekee koskaan elämänsä aikana, niin sitten tässä puhuttaisiin ideoista, jotka jäävät pitkään käyttämättä. TIedettä ei yleensäkään tehdä siten, että vakuutat jostain asiasta vain itsesi, joten on tavallaan outoa, että olisi jotain tieteellisesti tärkeää sanottavaa, mutta ei voisi vakuuttaa ketään tai kymmeniä siitä, että jotain rakennetaan. Poislukien se että rakennuksia on kaikille rajallisesti.

B:
"En ole koskaan tuntenut minkäänlaista vetoa ryhmätoimintaan ja kaikkein vähiten osallistumaan sellaisten totalitääristen instituutioiden toimintaan joilla on vahvasti ehdollistava agenda suhteessa ns. "alamaisiinsa"."

Toisten vakuuttaminen tai mahdollisuus siihen on muuten mahdollisesti demokratian määritelmä. Voi se olla myös minkä tahansa politiikan määritelmä, mutta harvemmin sitä tapahtuu ainakaan hirmuhallinnossa.

Demokratioissa on mielenosoittajia. Mutta demokratioissa ei ole niin tyhmiä mielenosoittajia, että he eivät tietäsi olevansa demokratiassa (tarkoitan että olemassa olevissa maissa he ovat aikuisia ihmisiä ja muistavat missä maassa ovat syntyneet, mutta voisi sanoa myös nyrkkisäännön tyylisesti, että sellainen mielenosoittaja, joka ajattelee olevansa muualla kuin demokratiassa, ei välttämättä mene ulos osoittamaan mieltään). Voi siis olla että kaikenlainen valittaminen valtarakenteista on hämäystä, ja oikesti sellaisten varaan ollaan laskemassa.

17

Anonyymi kirjoitti:

Kun mainitsit edellä kolme fyysikkoa, niin mikä heidän suhteensa sinusta on tähän hyödyttömään QM-kiistelyyn? Mitä heistä oppii tähän liittyen? Kysyn koska haluan tietää olivatko he kiistelleet ja opittiinko tästä kiistelystä, jolloin on loogista kiistellä jatkossakin. Mutta kuten sanoin, niin olin epäillyt heidän kontribuutioitaan, ja minua kiinnostaa se, tulenko esim. kuulemaan vain sen, että joku heistä sanoi toisille argumenttinaan: 'nuo teidän juttunne ovat työkaluja'. Olen aika varma ettei tätä käsitettä varten tarvita auktoriteettiin perustuvaa lähdettä, vaan moni asia tässä yhtä selvä, jos lukee jotain sellaisen ajan kirjoituksesta, missä tulkintoja on oikeasti muodostettuna useita valmiina. Millä voi olla oma sivistävä vaikutuksensa.

B:
"Tiede ja filosofia ovat käyttökelpoista fiktiota ja luova intentoiva mielikuvitus on tehokkain keino keksiä uudenlaista todellisuutta toteutettavaksi ns. fysikaalisella eli aistien tasolla."

Miksi sanoisit tässä yhteydessä, että ei pitäisi riidellä todellisuudesta nimenomaan ontologisesti? Tai jos todellisuudesta ei sano ontologisesti tarkoitettuja asioita, niin miksi se on jotenkin todellisuutta luovempaa?

Mikään mitä olet sanonut parannusehdotuksiksi tieteelle ei näytä käyttökelpoiselta, koska mikään tästä ei näytä siltä, että sen jälkeinen tiede olisi edes sinua kiinnostavaa. Se ei itseasiassa tuota mitään muutoksia, mitä pystyisit oikeasti kokemaan. Kaikki väittelysi mihin muualla joudut tieteen kanssa voidaan käydä sellaisin termein kuin 'meillä on parempi vertauskuva kuin sinulla on' tai 'koska vertauskuvasi on väärin vertailtu ja kuvattu, niin vie se kokonaan pois' (jos olisit suostunut sanomaan, että olet vertauskuva itse).

XPR:
"Lisäksi, esim. etenkin fysiikan alalla on lähes mahdotonta nykyään tuottaa suurta huomiotaherättävää kontribuutiota ilman, että kuuluu siihen sisäpiiriin, jolla on pääsy käyttämään kalleimpia laitteita"

Kalliiden laitteiden mittausdata on julkisesti saatavilla. Jos haluaa herättää huomiota tämän datan paremmalla lukemisella (ota vanha teoria ja sano miten paljon se heittää, ja että mihin kannattaa tähdätä) tai omalla teoriallaan, niin sen voi tehdä kuka tahansa (voi esim. pian tarvita kuitenkin enemmän tietokoneita). Et voi tietenkään olla huomiota herättävä mittaaja, jos et ole itse ostanut ja rakentanut kaikkea.

XPR:
"julkaisut tuollaisiin projekteihin liittyen ovat tyypillisesti sellaisia, että sooloilu ei ole mahdollista, koska tutkijaryhmään kuuluu usein kymmeniä tutkijoita"

Vain mittaajien ryhmät ovat suuria, ja myös yksien analysoijien, jotka ovat paikan päällä ja tuntevat laitteet ja ohjelmistot valmiiksi. Et voi tosiaan päättää, miten kalliissa laitteessa seuraavaksi väännetään ruuvia. Mutta laite ja sen ruuvi on käytännössä ikuinen, ja voisit aina ehdottaa jotain.

Jos olisit kirjoittanut siitä, että kuka saa kalliin laitteen, ja mitä se laite tekee koskaan elämänsä aikana, niin sitten tässä puhuttaisiin ideoista, jotka jäävät pitkään käyttämättä. TIedettä ei yleensäkään tehdä siten, että vakuutat jostain asiasta vain itsesi, joten on tavallaan outoa, että olisi jotain tieteellisesti tärkeää sanottavaa, mutta ei voisi vakuuttaa ketään tai kymmeniä siitä, että jotain rakennetaan. Poislukien se että rakennuksia on kaikille rajallisesti.

B:
"En ole koskaan tuntenut minkäänlaista vetoa ryhmätoimintaan ja kaikkein vähiten osallistumaan sellaisten totalitääristen instituutioiden toimintaan joilla on vahvasti ehdollistava agenda suhteessa ns. "alamaisiinsa"."

Toisten vakuuttaminen tai mahdollisuus siihen on muuten mahdollisesti demokratian määritelmä. Voi se olla myös minkä tahansa politiikan määritelmä, mutta harvemmin sitä tapahtuu ainakaan hirmuhallinnossa.

Demokratioissa on mielenosoittajia. Mutta demokratioissa ei ole niin tyhmiä mielenosoittajia, että he eivät tietäsi olevansa demokratiassa (tarkoitan että olemassa olevissa maissa he ovat aikuisia ihmisiä ja muistavat missä maassa ovat syntyneet, mutta voisi sanoa myös nyrkkisäännön tyylisesti, että sellainen mielenosoittaja, joka ajattelee olevansa muualla kuin demokratiassa, ei välttämättä mene ulos osoittamaan mieltään). Voi siis olla että kaikenlainen valittaminen valtarakenteista on hämäystä, ja oikesti sellaisten varaan ollaan laskemassa.

17

Lue lisää

B:
"Kaikki valtiot , suuryritykset ja viralliset instituutiot ovat ikäänkuin massiivisia primitiivisiä organismeja joilla ei ole muuta päämäärää kuin itsetarkoituksellisesti laajentaa omaa valtaansa ja alistaa samalla kaikki muut kontrollinsa alaisuuteen."

Organismeilla ei ehkä ole päämäärää, jotta näin voisi sanoa. On olemassa paljon symbioottisia organismeja, jotka ainakin ilmiöllisesti päätyvät pelkkään symbioosiin ja tasapainoon ympäristön kanssa. Ihmisten symbioottisuus on kuitenkin aivan toisella tasolla heidän pitkän aikavälin ajattelunsa takia. Eli oikeat ihmiset eivät koskaan yritä haukata liian suurta palaa kakkua, eli esim. ryhtyä ydinsotaan, sisällissotaan tai edes käsirysyyn. Se mikä koskee fyysistä väkivaltaa koskee paljon muutakin.

B
"Taloudellinen eliitti haluaa kontrolloida tiedettä ja kaikkea muutakin yhteiskunnissa joten akateemisesta tieteestä vähitellen muodostui samankaltainen propagandan, kontrollin ja manipulaation väline kuin Paavien katolinen kirkko aikaisemmin."

Historia ei minusta ole kirjoitettu siten, että jokainen joka halusi, myös sai. Taloudellisen eliitin haastoja on tapahtunut monenlaisia, eikä pitäisi olla kovin ihmeellistä ajatella, jos jokin taho yhteiskunnassa on joskus toiminut jossain suhteessa itsenäisesti verrattuna eliittiin. Varsinkin kun sillä ei ole mitään suoraa vaikutuskeinoa siihen, löytääkö joku joskus sähkön, ja keksiikö joku miten sähkö selitetään vai ei. Kaikki suuret tieteen paradigmat ovat halvalla ostettua autotalliromua, jonka voi löytää kuvista siltä ajalta. Jos maailmassa olisi uusia paradigmoja, niin se että et voi löytää niitä samanlaisella romulla, kertoo sen, että niillä ei ole mitään vaikutusta kenenkään elämään, eikä varsinkaan mitään rahallista vaikutusta. Jos näiden paradigmojen suhteen eliitti ei voi tehdä mitään eikä ole tehnyt, niin haluaako eliitti jotain muuta kuin mitä tiede haluaa myös itse? Mitä kuvittelet, että tiede haluaisi tehdä itse, jos se nyt saisi päättää?

MItä eliitti haluaa, että ihminen tekee? Kuka ihmisistä on tehnyt tuon asian, koska tiedettä käytettiin välikappaleena? Kerro kuinka montaa ihmistä tämä koski. Sano sitten, että kuinka montaa ihmistä eliitti halusi sen koskevan. Sen jälkeen kerro, mitä tässä maailmassa käytetään samanlaisena välineenä kuin tiedettä, eli kuka toistaa tieteen sanoja tms. samalla tavalla, että sekin saa ihmiset tekemään tuon saman asian. Kerro paljon kaikkia näitä ihmisiä on yhteensä, ja todista tällä tavalla (a) eliitti sai mitä halusi, (b) tiedettä käytettiin saamaan, mitä se halusi.

B:
"Omaehtoinen autodidaktinen opiskelu ei edellytä suuria taloudellisia resursseja varsinkaan nykyään internetin aikakaudella kun aikaisemmin piti oikeasti käydä läpi kirjastoja ja tilata joitain harvainaisempia teoksia ulkomailta."

Jos jutuissasi on mitään perää, niin mikset sinä tai joku muu, joka on tehnyt täysin samaa, ole jo nero? Tee jotain mitä kukaan ei osaa kuten fuusiota. Tai jos olet muita paremmalla oktaavilla ym., niin mikset lopeta Venäjän sotia? Tai miksi ei henkilökohtainen elämäsi ole aivan erilaista kuin muiden? Tarkoitan enimmäkseen siten, että jos kehittymisesi on niin helppoa, niin miksei kehittyneitä ole niin paljon, että esim. sota on mahdotonta, kun niin moni on sitä vastaan?

B:
"Fysiikan alan umpikuja johtunee liian suuresta sitoutumisesta matemaattisiin malleihin koska matematiikka on lähinnä vain lukumäärien logiikan kuvailukieli"

Todellisuus on enimmäkseen (reaalilukujen) lukumääriä, ja niillä on se logiikka. (Peruslogiikka. Lisäksi on jokin luonnolaki, joka on usein viittaus yhteen yhtälöön ja yhtälöryhmään, jonka pitää yhdellä tietyllä tavalla sanoa, mikä on joidenkin lukujen käyttämä kehitys tai rata.) Matematiikka on kuitenkin muitakin logiikoita kuin tämä yksi logiikka, ja ehkä sattuman ansiosta osa todellisuudesta on muutakin kuin lukumääriä. Kun on esim. sellaisia asioita kuin spin, aika-avaruus, sekä kaareva aika-avaruus, ja todellisuus koostuukin vektoreista ja matriiseista tai niiden kanssa samaa informaatiota esittävistä objekteista, joiden peruslogiikka on aivan eri.

B:
"eikä voi sellaisenaan tuottaa ainakaan toimivaa todellisuutta"

Missä se toimivuuden määritelmä liikkuikaan nykyään? On kuitenkin kiinnostavaa, että toimivuuden määritelmä vaatii sen, että se on jotain, mitä verrataan siihen, miten eräs matematiikka toimii. Eli jotta voisit sanoa mitään toimimisista, sinun täytyy aloittaa määritelmällä, jossa olet konstruoinut jotain oletuksia, tai. ns. niitä vertauskuvia sille, mitä haluat pitää todellisuutena.

Miksi et hyväksyisi approksimatiivisesti toimivaa, josta tehdään progressia? Tai miksi nimenomaan ajattelet että mikään ei johda mihinkään parempaan?

18

Anonyymi kirjoitti:

B:
"Kaikki valtiot , suuryritykset ja viralliset instituutiot ovat ikäänkuin massiivisia primitiivisiä organismeja joilla ei ole muuta päämäärää kuin itsetarkoituksellisesti laajentaa omaa valtaansa ja alistaa samalla kaikki muut kontrollinsa alaisuuteen."

Organismeilla ei ehkä ole päämäärää, jotta näin voisi sanoa. On olemassa paljon symbioottisia organismeja, jotka ainakin ilmiöllisesti päätyvät pelkkään symbioosiin ja tasapainoon ympäristön kanssa. Ihmisten symbioottisuus on kuitenkin aivan toisella tasolla heidän pitkän aikavälin ajattelunsa takia. Eli oikeat ihmiset eivät koskaan yritä haukata liian suurta palaa kakkua, eli esim. ryhtyä ydinsotaan, sisällissotaan tai edes käsirysyyn. Se mikä koskee fyysistä väkivaltaa koskee paljon muutakin.

B
"Taloudellinen eliitti haluaa kontrolloida tiedettä ja kaikkea muutakin yhteiskunnissa joten akateemisesta tieteestä vähitellen muodostui samankaltainen propagandan, kontrollin ja manipulaation väline kuin Paavien katolinen kirkko aikaisemmin."

Historia ei minusta ole kirjoitettu siten, että jokainen joka halusi, myös sai. Taloudellisen eliitin haastoja on tapahtunut monenlaisia, eikä pitäisi olla kovin ihmeellistä ajatella, jos jokin taho yhteiskunnassa on joskus toiminut jossain suhteessa itsenäisesti verrattuna eliittiin. Varsinkin kun sillä ei ole mitään suoraa vaikutuskeinoa siihen, löytääkö joku joskus sähkön, ja keksiikö joku miten sähkö selitetään vai ei. Kaikki suuret tieteen paradigmat ovat halvalla ostettua autotalliromua, jonka voi löytää kuvista siltä ajalta. Jos maailmassa olisi uusia paradigmoja, niin se että et voi löytää niitä samanlaisella romulla, kertoo sen, että niillä ei ole mitään vaikutusta kenenkään elämään, eikä varsinkaan mitään rahallista vaikutusta. Jos näiden paradigmojen suhteen eliitti ei voi tehdä mitään eikä ole tehnyt, niin haluaako eliitti jotain muuta kuin mitä tiede haluaa myös itse? Mitä kuvittelet, että tiede haluaisi tehdä itse, jos se nyt saisi päättää?

MItä eliitti haluaa, että ihminen tekee? Kuka ihmisistä on tehnyt tuon asian, koska tiedettä käytettiin välikappaleena? Kerro kuinka montaa ihmistä tämä koski. Sano sitten, että kuinka montaa ihmistä eliitti halusi sen koskevan. Sen jälkeen kerro, mitä tässä maailmassa käytetään samanlaisena välineenä kuin tiedettä, eli kuka toistaa tieteen sanoja tms. samalla tavalla, että sekin saa ihmiset tekemään tuon saman asian. Kerro paljon kaikkia näitä ihmisiä on yhteensä, ja todista tällä tavalla (a) eliitti sai mitä halusi, (b) tiedettä käytettiin saamaan, mitä se halusi.

B:
"Omaehtoinen autodidaktinen opiskelu ei edellytä suuria taloudellisia resursseja varsinkaan nykyään internetin aikakaudella kun aikaisemmin piti oikeasti käydä läpi kirjastoja ja tilata joitain harvainaisempia teoksia ulkomailta."

Jos jutuissasi on mitään perää, niin mikset sinä tai joku muu, joka on tehnyt täysin samaa, ole jo nero? Tee jotain mitä kukaan ei osaa kuten fuusiota. Tai jos olet muita paremmalla oktaavilla ym., niin mikset lopeta Venäjän sotia? Tai miksi ei henkilökohtainen elämäsi ole aivan erilaista kuin muiden? Tarkoitan enimmäkseen siten, että jos kehittymisesi on niin helppoa, niin miksei kehittyneitä ole niin paljon, että esim. sota on mahdotonta, kun niin moni on sitä vastaan?

B:
"Fysiikan alan umpikuja johtunee liian suuresta sitoutumisesta matemaattisiin malleihin koska matematiikka on lähinnä vain lukumäärien logiikan kuvailukieli"

Todellisuus on enimmäkseen (reaalilukujen) lukumääriä, ja niillä on se logiikka. (Peruslogiikka. Lisäksi on jokin luonnolaki, joka on usein viittaus yhteen yhtälöön ja yhtälöryhmään, jonka pitää yhdellä tietyllä tavalla sanoa, mikä on joidenkin lukujen käyttämä kehitys tai rata.) Matematiikka on kuitenkin muitakin logiikoita kuin tämä yksi logiikka, ja ehkä sattuman ansiosta osa todellisuudesta on muutakin kuin lukumääriä. Kun on esim. sellaisia asioita kuin spin, aika-avaruus, sekä kaareva aika-avaruus, ja todellisuus koostuukin vektoreista ja matriiseista tai niiden kanssa samaa informaatiota esittävistä objekteista, joiden peruslogiikka on aivan eri.

B:
"eikä voi sellaisenaan tuottaa ainakaan toimivaa todellisuutta"

Missä se toimivuuden määritelmä liikkuikaan nykyään? On kuitenkin kiinnostavaa, että toimivuuden määritelmä vaatii sen, että se on jotain, mitä verrataan siihen, miten eräs matematiikka toimii. Eli jotta voisit sanoa mitään toimimisista, sinun täytyy aloittaa määritelmällä, jossa olet konstruoinut jotain oletuksia, tai. ns. niitä vertauskuvia sille, mitä haluat pitää todellisuutena.

Miksi et hyväksyisi approksimatiivisesti toimivaa, josta tehdään progressia? Tai miksi nimenomaan ajattelet että mikään ei johda mihinkään parempaan?

18

Lue lisää

B:
"sama pätee myös muodolliseen logiikkaan joka on sidoksisa luonnollisen kielen rakenteisiin ja hahmotuksiin ja oikeastaan ehkä voisi sanoa että tekoäly on syrjäyttänyt sekä matematiikan ja logiikan paljon kehittyneempänä työkaluna"

Tarkoitatko työkalua kuten standardimalli? Eli että chatti-botti-tekoäly vastaa LHC:n tuloksia paremmin kuin standardimalli?

B:
"jolloin voidaan tuottaa pelkästään olemassolevan tulkintaparadigman mukaisia tuloksia."

Miksi sitten sanot, että botti ei tehnyt kuitenkaan uutta paradigmaa? Kysyn tämän vielä toisessa muodossa: millä perusteella se botti on aina nykyisen paradigman kanssa samaa mieltä?

B:
"Kvanttifysiikan todennnäköisyysaallot (2-slit koe) voidaan tulkita myös siten että sen mittausdatan aiheuttaja on jollain syvemmällä ontologisella tasolla esim. Gurdjieffin vetyjen taulukon kuvailemalla tavalla. Sellainen mahdollisuus ei sitten ainakaan julkisena tutkimuksena ehkä miellytä tieteellisen tutkimuksen rahoittajia"

Tämän ovat tienneet kaikki ja tällaisia teorioita on rahoitettu ja tehty. Itse sanoit, että kaikki kvanttitulkinta on väärin, ja ontologisten asioiden olevan ajan haaskausta vähän aikaa sitten.

Pimeä aine on myös ontologisesti noin syvällä tai jossain syvyyden välimaastossa. Miksi sitä rahoitetaan?

B:
"koska se viitaisi johonkin sellaiseen mitä he eivät vielä kykene kunnolla kontrollomaan"

Tämä ei pidä paikkaansa. Pilottiaaltoteoriassa esim. elektronin pilottiaaltoa kontrolloidaan sähköisillä varauksilla ja valolla samoin kuin Schrödingerin aaltoa. Siinä kontrolloidaan täysin myös hiukkasta kyseisellä aallolla. Syy miksi asiat näyttävät satunnaisilta, on että hiukkasta ei ole aluksi nähty, koska sen näkeminen tarkoittaisi pilottiaallon muokkaamista ja satunnaisuuksien poistumista myöhempää käyttöä varten. Siksi ei käytännössä tiedä, mistä hiukkanen tulee löytymään.

Köpenhaminan tulkinnassa kenelläkään ei ole todennäköisyyksien eliminoinnin eli romahtamisen ja mittaamisen tuloksen kontrollia. Ei edes tietoisuudella tai konsensuksella. Siksi B puhuu tästä aiheesta mahdollisimman paljon disinformaatiota, koska hän arvostaa vain kontrollia.

MWI:ssä mittauksessa tapahtuu vähintään kahden muuttujan arvoalueiden välinen korreloituminen. Kukaan ei kontrolloi sitä, mikä muutujan arvo on niinkuin henkilö itse tänä maailmana. Jos kukaan ei kontrolloi Köpenhaminassa tai MWI:ssä, niin miksi nämä tulkinnat ovat olemassa?

B:
"ja valvomaan ja jota kutsutaan myös usein ns. "henkiseksi" tasoksi melko harhaanjohtavasti koska kyse on samasta värähtelytasosta kuin ihmisen syvemmät intuitio- ja tunnetasot joiden tietoinen tahdonalainen hallinta on myös kaiken henk. kohtaisen evoluution päämäärä."

Oliko siis ensin niin, että päätit, että ontologiaan kuuluu intuition taso. Sen jälkeen toivot että toisten tekemissä ontologioissa nimeltä kvanttimystiikka myös on intuitiotaso, ja sitten päätit, että koska intuitio on aina ilman eliitin kontrollia ja koska eliitti ei halua tätä intuitiotasoa julki, niin siksi ei ole ns. tutkimusta? (Jotain mitä minun olisi ollut aika turha yrittää emuloida millään pimeän aineen jutullani, ja jota ei tulisi kuvailla niin, että oli 'sattumoisin' niin, että intuitiotasokin oli täällä.) Mistä tiedät, mitä eliitti aikoo, ja sen että he eivät kykene kontrolloimaan jotain, mikä on henkinen? Juuri äsken sinulla oli meille ilonsanoma, että ihminen kehittyy tuosta noin vaan seuraamalla jotain tyyppiä internetissä. Mikseivät eliitit siis olisi jo niitä, jotka ovat kehittyneet? Vai onko se aivan oikean ja aidon Shakespearilaisen näytelmän draaman kaaren vastaista, että näin tapahtuisi?

Miksi eliitti ei kontrolloi sitä, mitä puhutaan intuitiotasosta intuition tason olettajille? Koska jos tämä intuitio oli kaiken pontti, niin ei kai eliitin tarvitse kontrolloida mitään QM:ään tai sen tulkintoihin liittyvää, jos kukaan ei ole tulossa pitämään niitä intuitiotasona? Tosin jos kukaan ei pidä QM:ää intuitiotasona ilman, että on joskus keksinyt tarinan intuitiotasosta ja sitten tehnyt typerän yhtäläistämisen, niin eikö nykyinen olemassaolosi ole mahdollista myös siten, että joko intuitiotasoa ei eliitin mielestä edes ole, tai että ainakaan heidän mielestään QM ei ole intuitiotaso tai muuten oleellinen kohde? Mitä jos he eivät kontrolloineet sinua, koska heitä ei kiinnosta, että sanot QM:ää intuitiotasoksi, koska he haluavat sinun olevan sellaisessa harhassa? Millä perusteella heillä ei ole koko ajan ollut kontrollia tässä asiassa? Koska eivät ihmisten päässä olevat tarinat mitään satunnaisia ole. Varsinkin kun he menevät nettiin eivätkä ajattele tarkkaan, mitä sieltä kuulevat.

19

Anonyymi kirjoitti:

B:
"sama pätee myös muodolliseen logiikkaan joka on sidoksisa luonnollisen kielen rakenteisiin ja hahmotuksiin ja oikeastaan ehkä voisi sanoa että tekoäly on syrjäyttänyt sekä matematiikan ja logiikan paljon kehittyneempänä työkaluna"

Tarkoitatko työkalua kuten standardimalli? Eli että chatti-botti-tekoäly vastaa LHC:n tuloksia paremmin kuin standardimalli?

B:
"jolloin voidaan tuottaa pelkästään olemassolevan tulkintaparadigman mukaisia tuloksia."

Miksi sitten sanot, että botti ei tehnyt kuitenkaan uutta paradigmaa? Kysyn tämän vielä toisessa muodossa: millä perusteella se botti on aina nykyisen paradigman kanssa samaa mieltä?

B:
"Kvanttifysiikan todennnäköisyysaallot (2-slit koe) voidaan tulkita myös siten että sen mittausdatan aiheuttaja on jollain syvemmällä ontologisella tasolla esim. Gurdjieffin vetyjen taulukon kuvailemalla tavalla. Sellainen mahdollisuus ei sitten ainakaan julkisena tutkimuksena ehkä miellytä tieteellisen tutkimuksen rahoittajia"

Tämän ovat tienneet kaikki ja tällaisia teorioita on rahoitettu ja tehty. Itse sanoit, että kaikki kvanttitulkinta on väärin, ja ontologisten asioiden olevan ajan haaskausta vähän aikaa sitten.

Pimeä aine on myös ontologisesti noin syvällä tai jossain syvyyden välimaastossa. Miksi sitä rahoitetaan?

B:
"koska se viitaisi johonkin sellaiseen mitä he eivät vielä kykene kunnolla kontrollomaan"

Tämä ei pidä paikkaansa. Pilottiaaltoteoriassa esim. elektronin pilottiaaltoa kontrolloidaan sähköisillä varauksilla ja valolla samoin kuin Schrödingerin aaltoa. Siinä kontrolloidaan täysin myös hiukkasta kyseisellä aallolla. Syy miksi asiat näyttävät satunnaisilta, on että hiukkasta ei ole aluksi nähty, koska sen näkeminen tarkoittaisi pilottiaallon muokkaamista ja satunnaisuuksien poistumista myöhempää käyttöä varten. Siksi ei käytännössä tiedä, mistä hiukkanen tulee löytymään.

Köpenhaminan tulkinnassa kenelläkään ei ole todennäköisyyksien eliminoinnin eli romahtamisen ja mittaamisen tuloksen kontrollia. Ei edes tietoisuudella tai konsensuksella. Siksi B puhuu tästä aiheesta mahdollisimman paljon disinformaatiota, koska hän arvostaa vain kontrollia.

MWI:ssä mittauksessa tapahtuu vähintään kahden muuttujan arvoalueiden välinen korreloituminen. Kukaan ei kontrolloi sitä, mikä muutujan arvo on niinkuin henkilö itse tänä maailmana. Jos kukaan ei kontrolloi Köpenhaminassa tai MWI:ssä, niin miksi nämä tulkinnat ovat olemassa?

B:
"ja valvomaan ja jota kutsutaan myös usein ns. "henkiseksi" tasoksi melko harhaanjohtavasti koska kyse on samasta värähtelytasosta kuin ihmisen syvemmät intuitio- ja tunnetasot joiden tietoinen tahdonalainen hallinta on myös kaiken henk. kohtaisen evoluution päämäärä."

Oliko siis ensin niin, että päätit, että ontologiaan kuuluu intuition taso. Sen jälkeen toivot että toisten tekemissä ontologioissa nimeltä kvanttimystiikka myös on intuitiotaso, ja sitten päätit, että koska intuitio on aina ilman eliitin kontrollia ja koska eliitti ei halua tätä intuitiotasoa julki, niin siksi ei ole ns. tutkimusta? (Jotain mitä minun olisi ollut aika turha yrittää emuloida millään pimeän aineen jutullani, ja jota ei tulisi kuvailla niin, että oli 'sattumoisin' niin, että intuitiotasokin oli täällä.) Mistä tiedät, mitä eliitti aikoo, ja sen että he eivät kykene kontrolloimaan jotain, mikä on henkinen? Juuri äsken sinulla oli meille ilonsanoma, että ihminen kehittyy tuosta noin vaan seuraamalla jotain tyyppiä internetissä. Mikseivät eliitit siis olisi jo niitä, jotka ovat kehittyneet? Vai onko se aivan oikean ja aidon Shakespearilaisen näytelmän draaman kaaren vastaista, että näin tapahtuisi?

Miksi eliitti ei kontrolloi sitä, mitä puhutaan intuitiotasosta intuition tason olettajille? Koska jos tämä intuitio oli kaiken pontti, niin ei kai eliitin tarvitse kontrolloida mitään QM:ään tai sen tulkintoihin liittyvää, jos kukaan ei ole tulossa pitämään niitä intuitiotasona? Tosin jos kukaan ei pidä QM:ää intuitiotasona ilman, että on joskus keksinyt tarinan intuitiotasosta ja sitten tehnyt typerän yhtäläistämisen, niin eikö nykyinen olemassaolosi ole mahdollista myös siten, että joko intuitiotasoa ei eliitin mielestä edes ole, tai että ainakaan heidän mielestään QM ei ole intuitiotaso tai muuten oleellinen kohde? Mitä jos he eivät kontrolloineet sinua, koska heitä ei kiinnosta, että sanot QM:ää intuitiotasoksi, koska he haluavat sinun olevan sellaisessa harhassa? Millä perusteella heillä ei ole koko ajan ollut kontrollia tässä asiassa? Koska eivät ihmisten päässä olevat tarinat mitään satunnaisia ole. Varsinkin kun he menevät nettiin eivätkä ajattele tarkkaan, mitä sieltä kuulevat.

19

Lue lisää

B:
"sama pätee myös uusien kemiallisten yhdisteiden kiteytymisessä joka helpottuu ajan kuluessa."

Minäkin tulkitsen tuon ilmestyskirjamaiseksi skenaarioksi, koska biologiset eliöt menisivät aivan sekaisin tästä. Että ravinnon, unen jne. syklin vauhti muuttuu, ja signaloinnin vahvuus on aivan eri kuin ennen, ja että mitään samoja yhdisteitä ei edes enää saada välttämättä aikaiseksi, kun jokin toinen vie samat osat, tai koska tuo muuttaa lämpötilan, missä yhdisteet ovat mahdollisia hajottaa ja koota.

20

"Hei numeromies!

Kirjoittaisitko lyhyesti ja selkeästi kvanttimekaniikan tulkinnoista näkemyksesi.

Voit aloittaa vaikka uuden keskustelun kokonaan. uuden viestiketjun"

Kannatetaan!

Ei ole mitään mieltä yrittää kritisoida ja kommentoida sellaista valtavirtatieteiden paradigmoista poikkeavaa aineistoa josta ei mitään tiedä eikä ymmärrä eikä ilmeisesti haluakaan tietää eikä ymmärtää.

20 kommenttia kerralla taitaa muuten olla uusi ennätys!

Ei tuota väärinkäsitysten ja vääristelyjen sumaa voi mitenkään kommentoida kohtuullisella vaivalla eikä jaksa edes kiinnostaa. Tsekkasin jonkun aikaa sitten niin tätä samaa massapostausta on ollut samalta tyypiltä jo vuodesta 2022 lähtien.


...
Itselläni on vahvasti tietoisuuskeskeinen maailmankuva joka on tietysti täysin vastakkainen vallitsevalle fysikalistis-reduktiivis-mekanistiselle tulkinnalle ja sen takia pidän melkein kaikkia nykyisiä valtavirran teorioita massiivisina ja hyvin tarkoitushakuisina sekoiluina.

Fysiiikkatieteen matematiikan jonkinasteisen toimivuuden ainoa järkevä selitys on että kyse on kollektiivisen tietoisuuden ohjailema simulaatio tai "pelimaailma" jonka tarkoituksena on kerätä kokemuksia ja samalla laajentaa sen kokonaistietoisuuden potentiaalia ja tuottaa samalla jotain uutta ja erilaista todellisuutta.

Aikoinaan se matematiikan toimivuus hyväksyttiin koska oletettiin jonkun Jumalan luoneen ns. luonnonlait mutta kun Descartesin dualismista siirryttiin monistiseen materialismiin niin sellainen uskomus ei ole enää toimiva selitys.

Jos oletetaan pelkkä determinismin ja sattuman "paritanssi" ainoaksi mahdolliseksi kausaliteetiksi niin tuskin maailma olisi niin monimuotoinen ja monitasoinen kuin se aistikokemuksessa ilmenee.

Nykyisissä teitokonepeleissä saadaan aikaan realistiselta vaikuttava ympäristö fraktaaligeometristen laskutoimitusten avulla joten voisi spekuloida että kaikki luonnossa on renderöity samalla periaatteella.
....

Itse innostuin perehtymään tarkemmin Jason Jorjanin filosofiaan koska hänellä on aika samantapainen todellisuuden hahmotus kuin itselläni vaikka olenkin joistain asioista vähän eri mieltä.

https://www.youtube.com/results?search_query=jason+jorjani

https://rumble.com/search/video?page=2&q=Jason jorjani&e9s=src_v1_s,src_v1_s_m&sci=55ce65fc-7f89-4507-ab06-85f6930b706b

Kannattaa totutella uusiin ,erilaisiin ja oudoltakin tuntuviin ideoihin niin samalla oma mielikuvitus kehittyy ja ilman mielikuvitusta ei voi syntyä mitään uutta jos aina vaan jumitetaan samassa tiukasti ehdollistetussa vallitsevan kulttuurin, koulutuksen ja ympäristön tuottamassa mielen vankilassa.



B

Anonyymi kirjoitti:

"Hei numeromies!

Kirjoittaisitko lyhyesti ja selkeästi kvanttimekaniikan tulkinnoista näkemyksesi.

Voit aloittaa vaikka uuden keskustelun kokonaan. uuden viestiketjun"

Kannatetaan!

Ei ole mitään mieltä yrittää kritisoida ja kommentoida sellaista valtavirtatieteiden paradigmoista poikkeavaa aineistoa josta ei mitään tiedä eikä ymmärrä eikä ilmeisesti haluakaan tietää eikä ymmärtää.

20 kommenttia kerralla taitaa muuten olla uusi ennätys!

Ei tuota väärinkäsitysten ja vääristelyjen sumaa voi mitenkään kommentoida kohtuullisella vaivalla eikä jaksa edes kiinnostaa. Tsekkasin jonkun aikaa sitten niin tätä samaa massapostausta on ollut samalta tyypiltä jo vuodesta 2022 lähtien.


...
Itselläni on vahvasti tietoisuuskeskeinen maailmankuva joka on tietysti täysin vastakkainen vallitsevalle fysikalistis-reduktiivis-mekanistiselle tulkinnalle ja sen takia pidän melkein kaikkia nykyisiä valtavirran teorioita massiivisina ja hyvin tarkoitushakuisina sekoiluina.

Fysiiikkatieteen matematiikan jonkinasteisen toimivuuden ainoa järkevä selitys on että kyse on kollektiivisen tietoisuuden ohjailema simulaatio tai "pelimaailma" jonka tarkoituksena on kerätä kokemuksia ja samalla laajentaa sen kokonaistietoisuuden potentiaalia ja tuottaa samalla jotain uutta ja erilaista todellisuutta.

Aikoinaan se matematiikan toimivuus hyväksyttiin koska oletettiin jonkun Jumalan luoneen ns. luonnonlait mutta kun Descartesin dualismista siirryttiin monistiseen materialismiin niin sellainen uskomus ei ole enää toimiva selitys.

Jos oletetaan pelkkä determinismin ja sattuman "paritanssi" ainoaksi mahdolliseksi kausaliteetiksi niin tuskin maailma olisi niin monimuotoinen ja monitasoinen kuin se aistikokemuksessa ilmenee.

Nykyisissä teitokonepeleissä saadaan aikaan realistiselta vaikuttava ympäristö fraktaaligeometristen laskutoimitusten avulla joten voisi spekuloida että kaikki luonnossa on renderöity samalla periaatteella.
....

Itse innostuin perehtymään tarkemmin Jason Jorjanin filosofiaan koska hänellä on aika samantapainen todellisuuden hahmotus kuin itselläni vaikka olenkin joistain asioista vähän eri mieltä.

https://www.youtube.com/results?search_query=jason jorjani

https://rumble.com/search/video?page=2&q=Jason jorjani&e9s=src_v1_s,src_v1_s_m&sci=55ce65fc-7f89-4507-ab06-85f6930b706b

Kannattaa totutella uusiin ,erilaisiin ja oudoltakin tuntuviin ideoihin niin samalla oma mielikuvitus kehittyy ja ilman mielikuvitusta ei voi syntyä mitään uutta jos aina vaan jumitetaan samassa tiukasti ehdollistetussa vallitsevan kulttuurin, koulutuksen ja ympäristön tuottamassa mielen vankilassa.



B

Lue lisää

Hei B!

Onko todellisuus sellainen kuin se on sinun ajatuksista riippumatta?


jos ei

Niin Aina kun opiskelet uusia paradigmoja niin sinun todellisuus järjestyy uudestaan.

Eikö olisi helpompaa elää "pysyvässä" todellisuudessa?

Anonyymi kirjoitti:

Hei B!

Onko todellisuus sellainen kuin se on sinun ajatuksista riippumatta?


jos ei

Niin Aina kun opiskelet uusia paradigmoja niin sinun todellisuus järjestyy uudestaan.

Eikö olisi helpompaa elää "pysyvässä" todellisuudessa?

Lue lisää

"Onko todellisuus sellainen kuin se on sinun ajatuksista riippumatta?"

Omilla ajatuksilla sinänsä ei ole kovin paljon vaikutusta mutta pitkäkestoisella tunnetasolla ja intentiolla voi olla hyvinkin suuri vaikutus ensin piilotajuntaan ja sitä kautta paikallisiin todennäköisyysjakaumiin joiden lopputulos tuottaa lokaalin henk. kohtainen todellisuuden.

Lauma-ajatttelun tasolla vaikutus voi olla paljon voimakkaampaa kuin yksilötasolla mikä sitten ilmenee ympäristön ja kulttuurin tilassa joka on suoraan sanottuna äärimmäisen ankea ja negatiivinen ja suurelta osin nykyisen "tieteellisen" maailmankuvan seurausta jonka takia takerrutaan sellaisiin asioihin jotka tuottavat epäharmoniaa itselle ja muille.




"Niin Aina kun opiskelet uusia paradigmoja niin sinun todellisuus järjestyy uudestaan."

En opiskele uusia paradigmoja vaan etsin tuoreita uusia ideoita. Kaikki paradigmat ovat liian suppeita ja ajattelunvapautta rajoittavia sellaisenaan omaksuttuna.


"Eikö olisi helpompaa elää "pysyvässä" todellisuudessa?"

Ilman haasteita elämä olisi aika tylsää vaikka ehkä samalla sen kuvitellaan olevan tuttua ja turvallista mikä on yleinen harhakuvitelma ja jonkinlaista joukkopsykoosia tai hypnoottista transsia eli "konsensusrtranssia".

Parempi yrittää kulkea vastavirtaan varsinkin suhteessa tähän vahingolliseen kulttuuriin ja asennoitua elämään ikäänkuin se olisi jonkinlainen tietokonepeli jossa on omat haasteensa ja suhtautua siihen myös ikäänkuin pelinä jossa on tarkoitus vahvistaa omia kykyjä ja mahdollisuuksia koska kukaan ei oikeasti kuole vaikka käyttöväline eli keho lakkaa toimimasta.

Tunnetaso ja siihen liittyvä intuitio on paljon viisaampi kuin pelkkä loogis-analyyttisen ajattelun taso mutta vasta sitten kun se tunnetaso on saatu kiteytettyä riittävän stabiiliksi ja harmooniseksi jolloin ei enää reagoida vaan se tunnetila toimii yliaistillisena havaintovälineenä joka tuottaa harvoin väärän perushahmotuksen kohteesta eli sama periaate kuin kaukokokemisessa (crv) jonka suurin ongelma on loogis-analyyttinen paradigmaattinen peite eli liian kaavamainen ajattelu johon nykyinen tiede on vanginnut koko kulttuurin.

B

Anonyymi kirjoitti:

"Onko todellisuus sellainen kuin se on sinun ajatuksista riippumatta?"

Omilla ajatuksilla sinänsä ei ole kovin paljon vaikutusta mutta pitkäkestoisella tunnetasolla ja intentiolla voi olla hyvinkin suuri vaikutus ensin piilotajuntaan ja sitä kautta paikallisiin todennäköisyysjakaumiin joiden lopputulos tuottaa lokaalin henk. kohtainen todellisuuden.

Lauma-ajatttelun tasolla vaikutus voi olla paljon voimakkaampaa kuin yksilötasolla mikä sitten ilmenee ympäristön ja kulttuurin tilassa joka on suoraan sanottuna äärimmäisen ankea ja negatiivinen ja suurelta osin nykyisen "tieteellisen" maailmankuvan seurausta jonka takia takerrutaan sellaisiin asioihin jotka tuottavat epäharmoniaa itselle ja muille.




"Niin Aina kun opiskelet uusia paradigmoja niin sinun todellisuus järjestyy uudestaan."

En opiskele uusia paradigmoja vaan etsin tuoreita uusia ideoita. Kaikki paradigmat ovat liian suppeita ja ajattelunvapautta rajoittavia sellaisenaan omaksuttuna.


"Eikö olisi helpompaa elää "pysyvässä" todellisuudessa?"

Ilman haasteita elämä olisi aika tylsää vaikka ehkä samalla sen kuvitellaan olevan tuttua ja turvallista mikä on yleinen harhakuvitelma ja jonkinlaista joukkopsykoosia tai hypnoottista transsia eli "konsensusrtranssia".

Parempi yrittää kulkea vastavirtaan varsinkin suhteessa tähän vahingolliseen kulttuuriin ja asennoitua elämään ikäänkuin se olisi jonkinlainen tietokonepeli jossa on omat haasteensa ja suhtautua siihen myös ikäänkuin pelinä jossa on tarkoitus vahvistaa omia kykyjä ja mahdollisuuksia koska kukaan ei oikeasti kuole vaikka käyttöväline eli keho lakkaa toimimasta.

Tunnetaso ja siihen liittyvä intuitio on paljon viisaampi kuin pelkkä loogis-analyyttisen ajattelun taso mutta vasta sitten kun se tunnetaso on saatu kiteytettyä riittävän stabiiliksi ja harmooniseksi jolloin ei enää reagoida vaan se tunnetila toimii yliaistillisena havaintovälineenä joka tuottaa harvoin väärän perushahmotuksen kohteesta eli sama periaate kuin kaukokokemisessa (crv) jonka suurin ongelma on loogis-analyyttinen paradigmaattinen peite eli liian kaavamainen ajattelu johon nykyinen tiede on vanginnut koko kulttuurin.

B

Lue lisää

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-898)

Jatkan nyt tästä, vaikka en olekaan se henkilö, joka esitti sinulle tuon kysymyksen - kirjoitan kaikenkaikkiaan vain tuon XPR-tunnuksen alla tänne -, koska viestisi lähetysaika on kiinnostava, sillä olin vain pikaisesti käymässä palstalla ja ajattelin, että: "B on oikeassa, palsta on aika kuollut, eikä B:kään tunnu oikein olevan vedossa, eikä itsellänikään ole nyt mitään sellaista lisättävää, jonka voisin tehdä energiataloudellisesti tarkoituksenmukaisesti.", mutta juuri, kun olin poistumassa, niin tuo viestisi ilmestyi.

Olen kiinnostunut tuollaisista ajoitukseen ja muihinkin tilannekohtaisiin tekijöihin liittyvistä ilmiöistä; mm. alkuarvoherkkyydestä, jotka usein ohitetaan mm. niiden huomioinnin ilmeisen laskennallisen kompleksisuuden vuoksi ja ne ovat eräs esimerkki siitä, että mitä on vaikea tutkia tieteellisesti, koska tilanteet eivät toistu - ainakaan samanlaisina tai tieteellisen toiminnan edellyttämällä tavalla kontrolloitavissa olevalla tavalla, vaikka noilla asioilla onkin ilmeisiä ja hyvin merkittäviä vaikutuksia.

Eli, konkreettisesti, esim. ajoituksen suureen merkitykseen liittyen, jos lähtee käymään kaupassa muutamaa sekuntia liian aikaisin tai liian myöhään, niin voi jäädä auton alle, mutta noita asioita ei ole mahdollista hallita tietoisesti, koska muuttujia on liian paljon ja niiden pohtimisesta tulisi vain päänsärky, vaikka olisikin idealisti, mutta silti intuitio toimii, vaikka olisikin realisti ja esim. nagualismin mukaan ne, joilla on enemmän henkilökohtaista voimaa, tosiaan ovat ns. onnekkaampia ilman, että he tietoisesti vaivaavat päätänsä turhaan asioilla tai itseasiassa usein juuri sen ansiosta.

Henkilökohtaisesti olen jo vuosikymmeniä sitten päätynyt siihen johtopäätökseen, että naguaalia ei ylipäätäänkään kyetä tutkimaan tieteellisesti ja on siis oikeastaan turhaa kiistellä esim. siitä, mikä paradigma on paras, mutta kokemusperäisesti kallistun sille kannalle, että mitään hyödyllistä ei kyetä saamaan aikaan ilman käyttökelpoista energiaa.

Tietoisuus sen sijaan on erilainen asia ja kallistun siltä osin sille kannalle, että se vaikuttaa sellaiselta, että se koostuu, havaintojen kannalta relevantissa merkityksessä, osista ja sitä itseasiassa voisi olla mahdollista tutkia myös tieteellisesti esim. siten, että kukin subjekti erikseen falsifioi neurokorrelaattien perusteelta laadittuja ennusteita oman tietoisuutensa sisällöistä, minkä jälkeen tutkitaan korrelaatiot eri subjektien väliltä siltä osin, että mitä he ovat falsifioineet vastaavilla syöteaineistoilla jne.

Mielestäni on täysin luonnollista, että osa todellisuudesta on sellaista, mitä ei kyetä kuvaamaan asianmukaisesti, eikä esim. edellisellä koejärjestelylläkään saataisi tietoa siitä, että mikä "tietoisuuskenttä" pohjimmiltaan olisi, vaan vain korrelaatioita liittyen havaintoihin, mutta tuo rajoite ei olisi oleellinen, koska myöskään esim. "gravitaatiokentän" pohjimmaista olemusta ei tiedetä jne.

Kuvauksiin siis kaikenkaikkiaan liittyy tiettyjä rajoitteita, olipa paradigma sitten mikä tahansa ja esim. nagualismissa sille kuvaamiselle ei mm. tuon vuoksi ylipäätäänkään anneta kovin paljoa painoarvoa, vaan sen sijaan oleellista on kyetä hyödyntämään todellisuutta, ns. tehokkaasti, eli siis hyödyntämään sitä riippumatta siitä, että kyetäänkö sitä kuvaamaan tai edes ymmärtämäänkään ja nagualismissa tuon hyödyntämisen selväjärkinen tavoite on todellisuuden tiedostamisen kannalta relevanttien osien tiedostaminen, eikä sen kuvaaminen.

Todellisuutta voidaan tosin tietysti pyrkiä myös kuvaamaan, jos siihen on ns. ylimääräistä energiaa ns. hallitun hullutuksen harjoituksena, mikä tarkoittaisi sinällään asianmukaista kuvausta, mutta riippumatta siitä, että siitä kuvauksesta ei olisi vastaavaa hyötyä, kuin todellisuuden omakohtaisesti tiedostamisesta ja esim. tietoisuutta voitaisiin kuvata esim. seuraavaan tapaan.

Tietoisuuden sisällöt mahdollisesti ovat jonkinlaisen latentin tietoisuuskentän paikallisia virittymiä siten, että kutakin ns. kvalian osaa vastaa oma emanaationsa; tietoisuuskentän osansa, jolla puolestaan on ääretön syvyys, tai pituus - mitenpäin sen asian sitten itse kukin haluaakin mieltää. Yksittäisen emanaation voi kuvata tavallaan äärettömän korkuisena pinona sen lokaaleja osia ja yksittäisen organismin tietoisuuden puolestaan voi kuvata äärimmäisen suurena määränä sellaisten emanaatioiden energisoituneita osia, jotka ovat paikallisesti tilapäisesti vuorovaikutuksessa keskenään sen ansiosta, että luonnonvakiot ja havaitun universumin historia ovat juuri ne, mitkä ne ovat. [jatkuu...]

Anonyymi kirjoitti:

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-898)

Jatkan nyt tästä, vaikka en olekaan se henkilö, joka esitti sinulle tuon kysymyksen - kirjoitan kaikenkaikkiaan vain tuon XPR-tunnuksen alla tänne -, koska viestisi lähetysaika on kiinnostava, sillä olin vain pikaisesti käymässä palstalla ja ajattelin, että: "B on oikeassa, palsta on aika kuollut, eikä B:kään tunnu oikein olevan vedossa, eikä itsellänikään ole nyt mitään sellaista lisättävää, jonka voisin tehdä energiataloudellisesti tarkoituksenmukaisesti.", mutta juuri, kun olin poistumassa, niin tuo viestisi ilmestyi.

Olen kiinnostunut tuollaisista ajoitukseen ja muihinkin tilannekohtaisiin tekijöihin liittyvistä ilmiöistä; mm. alkuarvoherkkyydestä, jotka usein ohitetaan mm. niiden huomioinnin ilmeisen laskennallisen kompleksisuuden vuoksi ja ne ovat eräs esimerkki siitä, että mitä on vaikea tutkia tieteellisesti, koska tilanteet eivät toistu - ainakaan samanlaisina tai tieteellisen toiminnan edellyttämällä tavalla kontrolloitavissa olevalla tavalla, vaikka noilla asioilla onkin ilmeisiä ja hyvin merkittäviä vaikutuksia.

Eli, konkreettisesti, esim. ajoituksen suureen merkitykseen liittyen, jos lähtee käymään kaupassa muutamaa sekuntia liian aikaisin tai liian myöhään, niin voi jäädä auton alle, mutta noita asioita ei ole mahdollista hallita tietoisesti, koska muuttujia on liian paljon ja niiden pohtimisesta tulisi vain päänsärky, vaikka olisikin idealisti, mutta silti intuitio toimii, vaikka olisikin realisti ja esim. nagualismin mukaan ne, joilla on enemmän henkilökohtaista voimaa, tosiaan ovat ns. onnekkaampia ilman, että he tietoisesti vaivaavat päätänsä turhaan asioilla tai itseasiassa usein juuri sen ansiosta.

Henkilökohtaisesti olen jo vuosikymmeniä sitten päätynyt siihen johtopäätökseen, että naguaalia ei ylipäätäänkään kyetä tutkimaan tieteellisesti ja on siis oikeastaan turhaa kiistellä esim. siitä, mikä paradigma on paras, mutta kokemusperäisesti kallistun sille kannalle, että mitään hyödyllistä ei kyetä saamaan aikaan ilman käyttökelpoista energiaa.

Tietoisuus sen sijaan on erilainen asia ja kallistun siltä osin sille kannalle, että se vaikuttaa sellaiselta, että se koostuu, havaintojen kannalta relevantissa merkityksessä, osista ja sitä itseasiassa voisi olla mahdollista tutkia myös tieteellisesti esim. siten, että kukin subjekti erikseen falsifioi neurokorrelaattien perusteelta laadittuja ennusteita oman tietoisuutensa sisällöistä, minkä jälkeen tutkitaan korrelaatiot eri subjektien väliltä siltä osin, että mitä he ovat falsifioineet vastaavilla syöteaineistoilla jne.

Mielestäni on täysin luonnollista, että osa todellisuudesta on sellaista, mitä ei kyetä kuvaamaan asianmukaisesti, eikä esim. edellisellä koejärjestelylläkään saataisi tietoa siitä, että mikä "tietoisuuskenttä" pohjimmiltaan olisi, vaan vain korrelaatioita liittyen havaintoihin, mutta tuo rajoite ei olisi oleellinen, koska myöskään esim. "gravitaatiokentän" pohjimmaista olemusta ei tiedetä jne.

Kuvauksiin siis kaikenkaikkiaan liittyy tiettyjä rajoitteita, olipa paradigma sitten mikä tahansa ja esim. nagualismissa sille kuvaamiselle ei mm. tuon vuoksi ylipäätäänkään anneta kovin paljoa painoarvoa, vaan sen sijaan oleellista on kyetä hyödyntämään todellisuutta, ns. tehokkaasti, eli siis hyödyntämään sitä riippumatta siitä, että kyetäänkö sitä kuvaamaan tai edes ymmärtämäänkään ja nagualismissa tuon hyödyntämisen selväjärkinen tavoite on todellisuuden tiedostamisen kannalta relevanttien osien tiedostaminen, eikä sen kuvaaminen.

Todellisuutta voidaan tosin tietysti pyrkiä myös kuvaamaan, jos siihen on ns. ylimääräistä energiaa ns. hallitun hullutuksen harjoituksena, mikä tarkoittaisi sinällään asianmukaista kuvausta, mutta riippumatta siitä, että siitä kuvauksesta ei olisi vastaavaa hyötyä, kuin todellisuuden omakohtaisesti tiedostamisesta ja esim. tietoisuutta voitaisiin kuvata esim. seuraavaan tapaan.

Tietoisuuden sisällöt mahdollisesti ovat jonkinlaisen latentin tietoisuuskentän paikallisia virittymiä siten, että kutakin ns. kvalian osaa vastaa oma emanaationsa; tietoisuuskentän osansa, jolla puolestaan on ääretön syvyys, tai pituus - mitenpäin sen asian sitten itse kukin haluaakin mieltää. Yksittäisen emanaation voi kuvata tavallaan äärettömän korkuisena pinona sen lokaaleja osia ja yksittäisen organismin tietoisuuden puolestaan voi kuvata äärimmäisen suurena määränä sellaisten emanaatioiden energisoituneita osia, jotka ovat paikallisesti tilapäisesti vuorovaikutuksessa keskenään sen ansiosta, että luonnonvakiot ja havaitun universumin historia ovat juuri ne, mitkä ne ovat. [jatkuu...]

Lue lisää

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-899)

Toisaalta, vaikuttaa siltä, että olemme vearsin samoilla linjoilla mm. sen osalta, että nykykulttuuri on "huomattavasti vähemmän kuin optimaalinen". Multiversumiteoriat puolestaan vaikuttaisivat viittaavan siihen, että se on "todennäköisesti suurinpiirtein keskinkertainen havaittavissa olevista", mutta itse en näkisi syynä siihen, sitä, että kurinalaisuutta, järjestelmällisyyttä tai tieteellisyyttä olisi liian vähän - esim. Castaneda itsekin suositteli väitöskirjan kirjoittamista kurinalaisuuden harjoituksena, vaan sen, että ihmiset ovat menettäneet yhteytensä siihen, mikä on transkendentaalista, yksilön oman elämän ylittävää, ajatonta, "abstraktia", persoonatonta, naguaalia, "Henkeä", tai sitä, mitä uskonnollisissa traditioissa hyvin sumeasti on kutsuttu henkiseksi.

Nagualismin mukaan tuon yhteyden katkeaminen naguaaliin, eli siis siihen, mikä on oleellisesti transkendentaalista, on se, mikä aiheuttaa sen, että ihmisillä ei ole riittävästi myöskään käyttökelpoista energiaa, kuin vain esim. sellaisten asioiden havaitsemiseen, jotka johtavat ns. rappiokulttuurin tuottamiseen.

Kannattaa huomata, että nagualismi eroaa myös mm. ns. individuaatioon tähtäävistä traditioista siinä, että nagualismissa ei pyritä karistamaan selästänsä vain "niitä muita apinoita", vaan myös se "muita lähempänä oleva apina", eli se "erilaistunut egokeskeisyys" tms., joka puolestaan on vain eräs sellainen kokoomapisteen sijainti, joka on hyvin lähellä muitakin rappiokulttuurin merkityksettömiä ilmentymiä. :D

Mitä taas tulee siihen aiemmin ilmaisemaasi huolenaiheeseen siitä, että avaako tekoäly portteja interdimensionaalisille olennoille sotkeutua ihmiskunnan kehitykseen, kuten esim. jotkin uskonnollissävytteiset ja teknologia- ja tiedevastaiset salaliittoteoriat tietysti tarkoitushakuisesti väittävät, niin epäorgaaniset olennot ovat jo perinpohjin sotkeutuneet siihen, eivätkä ne ole kiinnostuneita tekoälystä tai roboteista, vaan elävistä olennoista, koska elävillä olennoilla on niiden kannalta käyttökelpoista energiaa ja sellaisia heikkouksia, joita tekoälyllä ja roboteilla nimenomaan ei ole.

En kuitenkaan myöskään näkisi, että tekoälyn ja esim. kone-aivoliittymien avulla kyettäisiin menestyksellisesti puolustautumaan epäorgaanisisten olentojen vaikutuksilta, sillä niin kauan, kuin siellä on se ns. inhimillinen tekijä ylipäätään mukana kuviossa, niin he löytävät sen heikkoudet ja käyttävät niitä häikäilemättömästi hyväkseen jne. ja epäorgaaniset olennot voittavat siis väistämättä kaikki, joilla on ylipäätään mitään heikkouksia, mikä myös on eräs syy siihen, että nagualismissa ei olla kiinnostuneita jumittumisesta ns. ei-transkendentaaliseen yksilöllistymiseen...

Anonyymi kirjoitti:

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-899)

Toisaalta, vaikuttaa siltä, että olemme vearsin samoilla linjoilla mm. sen osalta, että nykykulttuuri on "huomattavasti vähemmän kuin optimaalinen". Multiversumiteoriat puolestaan vaikuttaisivat viittaavan siihen, että se on "todennäköisesti suurinpiirtein keskinkertainen havaittavissa olevista", mutta itse en näkisi syynä siihen, sitä, että kurinalaisuutta, järjestelmällisyyttä tai tieteellisyyttä olisi liian vähän - esim. Castaneda itsekin suositteli väitöskirjan kirjoittamista kurinalaisuuden harjoituksena, vaan sen, että ihmiset ovat menettäneet yhteytensä siihen, mikä on transkendentaalista, yksilön oman elämän ylittävää, ajatonta, "abstraktia", persoonatonta, naguaalia, "Henkeä", tai sitä, mitä uskonnollisissa traditioissa hyvin sumeasti on kutsuttu henkiseksi.

Nagualismin mukaan tuon yhteyden katkeaminen naguaaliin, eli siis siihen, mikä on oleellisesti transkendentaalista, on se, mikä aiheuttaa sen, että ihmisillä ei ole riittävästi myöskään käyttökelpoista energiaa, kuin vain esim. sellaisten asioiden havaitsemiseen, jotka johtavat ns. rappiokulttuurin tuottamiseen.

Kannattaa huomata, että nagualismi eroaa myös mm. ns. individuaatioon tähtäävistä traditioista siinä, että nagualismissa ei pyritä karistamaan selästänsä vain "niitä muita apinoita", vaan myös se "muita lähempänä oleva apina", eli se "erilaistunut egokeskeisyys" tms., joka puolestaan on vain eräs sellainen kokoomapisteen sijainti, joka on hyvin lähellä muitakin rappiokulttuurin merkityksettömiä ilmentymiä. :D

Mitä taas tulee siihen aiemmin ilmaisemaasi huolenaiheeseen siitä, että avaako tekoäly portteja interdimensionaalisille olennoille sotkeutua ihmiskunnan kehitykseen, kuten esim. jotkin uskonnollissävytteiset ja teknologia- ja tiedevastaiset salaliittoteoriat tietysti tarkoitushakuisesti väittävät, niin epäorgaaniset olennot ovat jo perinpohjin sotkeutuneet siihen, eivätkä ne ole kiinnostuneita tekoälystä tai roboteista, vaan elävistä olennoista, koska elävillä olennoilla on niiden kannalta käyttökelpoista energiaa ja sellaisia heikkouksia, joita tekoälyllä ja roboteilla nimenomaan ei ole.

En kuitenkaan myöskään näkisi, että tekoälyn ja esim. kone-aivoliittymien avulla kyettäisiin menestyksellisesti puolustautumaan epäorgaanisisten olentojen vaikutuksilta, sillä niin kauan, kuin siellä on se ns. inhimillinen tekijä ylipäätään mukana kuviossa, niin he löytävät sen heikkoudet ja käyttävät niitä häikäilemättömästi hyväkseen jne. ja epäorgaaniset olennot voittavat siis väistämättä kaikki, joilla on ylipäätään mitään heikkouksia, mikä myös on eräs syy siihen, että nagualismissa ei olla kiinnostuneita jumittumisesta ns. ei-transkendentaaliseen yksilöllistymiseen...

Lue lisää

"ihmiset ovat menettäneet yhteytensä siihen, mikä on transkendentaalista, yksilön oman elämän ylittävää, ajatonta, "abstraktia", persoonatonta, naguaalia, "Henkeä", tai sitä, mitä uskonnollisissa traditioissa hyvin sumeasti on kutsuttu henkiseksi."
Tuosta olen samaa mieltä.

C.G. Jungin kuvailema individuaatio ei tarkoita egotason vahvistumista vaan päinasvtoin piilotajunnan integroitumista persoonallisuuden kanssa.

Egotaso on ympäristön eli kasvatuksen , koulutuksen ja kulttuurin muokkaama pseudominuus jonka ehdollistuminen pitää pois-oppia ja yrittää aito alkup. alle 6v minuus integroida piilotajunnan transkendenttiin tasoon.

Itselläni tuo pseudominuus ei koskaan onneksi päässyt kunnolla kiteytymään koska olen aina viihtynyt omissa oloissani ja karttanut kaikenlaista ulkoapäin ohjattua toimintaa.

Kirjoitin paljon pidemmän vastauksen mutta se katosi bittiavaruuteen kun piilotajuntani pisti sormen painamaan väärää näppäintä väärässä paikassa ja se liittyi Jung-Pauli synkronisteettiin suhteessa siihen ajastukseen ja alkuarvoihin.

Ehkä se oli vihje siirtyä takaisin omien tutkimusten pariin taas vaihteeksi kun ei jaksa nykyään enää vängätä kenenkään kanssa. :D

B

Anonyymi kirjoitti:

"ihmiset ovat menettäneet yhteytensä siihen, mikä on transkendentaalista, yksilön oman elämän ylittävää, ajatonta, "abstraktia", persoonatonta, naguaalia, "Henkeä", tai sitä, mitä uskonnollisissa traditioissa hyvin sumeasti on kutsuttu henkiseksi."
Tuosta olen samaa mieltä.

C.G. Jungin kuvailema individuaatio ei tarkoita egotason vahvistumista vaan päinasvtoin piilotajunnan integroitumista persoonallisuuden kanssa.

Egotaso on ympäristön eli kasvatuksen , koulutuksen ja kulttuurin muokkaama pseudominuus jonka ehdollistuminen pitää pois-oppia ja yrittää aito alkup. alle 6v minuus integroida piilotajunnan transkendenttiin tasoon.

Itselläni tuo pseudominuus ei koskaan onneksi päässyt kunnolla kiteytymään koska olen aina viihtynyt omissa oloissani ja karttanut kaikenlaista ulkoapäin ohjattua toimintaa.

Kirjoitin paljon pidemmän vastauksen mutta se katosi bittiavaruuteen kun piilotajuntani pisti sormen painamaan väärää näppäintä väärässä paikassa ja se liittyi Jung-Pauli synkronisteettiin suhteessa siihen ajastukseen ja alkuarvoihin.

Ehkä se oli vihje siirtyä takaisin omien tutkimusten pariin taas vaihteeksi kun ei jaksa nykyään enää vängätä kenenkään kanssa. :D

B

Lue lisää

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-900)

Yhteys naguaaliin on se, millä on merkitystä, koska se on se, mikä mahdollistaa sen, että kykenemme ylittämään tonaalin näennäisesti asettamat rajoitteet, mutta lisäksi tarvitaan kurinalaisuutta, koska naguaali on rajattoman voiman lähde ja se voima tuottaa sitten välillisesti muuta sen mukaan, että millainen ihmisen tonaali on jne., mikä on syy siihen, että nagualismissa korostetaan loputtomasti moitteettomuuden merkitystä, sillä mitä suurempi voima, niin sitä suurempia ongelmia on - hyvin alkuarvoherkästi - luvassa, jos intentio ei ole moitteeton.

Joskus aiemmin esittämäsi Kundalini-analogia on hyvä, vaikkakin intialaiset tulkinnat siitä, että mistä tuossa ilmiössä on kyse, ovatkin lähinnä arvauksia. Nagualismin mukaan kyse on yksinkertaisesti siitä, että emanaatiot, joista ihminen itse koostuu, energisoituvat, mikä tarkoittaa sitä, että ihminen tiedostaa silloin itsensä tuolta osin, mutta ihmiset eivät oikein ymmärrä sitä, että vaikka ihminen koostuu loputtomasta määrästä emanaatioita, niin jo yhdenkin energisoituminen riittää saamaan aikaan käsittämättömiä asioita.

Naguaalin vaikutukset ovat reaalisia, eli eivät vain mielikuvitusta, mutta toisaalta käänteisesti mitään tuollaista ei varmasti tapahdu ilman yhteyttä naguaaliin, koska muuten emanaatiot eivät energisoidu reaalisesti, eikä toisaalta ole myöskään mitään keinoa pakottaa naguaalia toimimaan tietyllä tavalla, vaan naguaali ilmentää itseään nimenomaan persoonattomalla, yksilöllisyyden täysin ylittävällä ja aika/paikkariippumattomalla tavalla, mikä ei tarkoita sitä etteikö ihminen olisi yksilö, vaan sitä, että sillä yksilöllisyydellä ei ole merkitystä naguaalin näkökulmasta.

Tuo tarkoittaa sitä, että naguaalia ei kyetä hyödyntämään ns. tavanomaisessa merkityksessä ja ns. profaaneista hyödyntämisyrityksistä on seurauksena vain se, että tiedostettu yhteys naguaaliin heikkenee jne. ja se yksilötason hyöty on lähinnä se, että on enemmän energiaa käytettävissään, mutta se energiakin on hyödytöntä, jos ei toimita moitteettomasti ja siten, että yhteys naguaaliin säilyy jne., eikä tässä kuviossa siis ole todellisia relevantteja vapausasteita, eikä tarvetta niille, eikä oikein mitään relevanssia sillä yksilöllisyydelläkään, vaan pikemmin vaikuttaa ilmeiseltä, että voima on peräisin siitä, mikä nimenomaan ei ole yksilöllistä, vaan sellaista, mikä on (multi)universaalisti - aina ja kaikkialla - pätevää - aivan kuten myös ns. ihmisen muottikin vaikuttaa ns. "nähtynä" universaalisti samanlaiselta - se vaikuttaa olleen aina olemassa, ollen samalla ääretön keskittynyt kirkkaus, mutta ulottuen myös äärettömyyteen kaikilla mahdollisilla tavoilla...

Anonyymi kirjoitti:

"Onko todellisuus sellainen kuin se on sinun ajatuksista riippumatta?"

Omilla ajatuksilla sinänsä ei ole kovin paljon vaikutusta mutta pitkäkestoisella tunnetasolla ja intentiolla voi olla hyvinkin suuri vaikutus ensin piilotajuntaan ja sitä kautta paikallisiin todennäköisyysjakaumiin joiden lopputulos tuottaa lokaalin henk. kohtainen todellisuuden.

Lauma-ajatttelun tasolla vaikutus voi olla paljon voimakkaampaa kuin yksilötasolla mikä sitten ilmenee ympäristön ja kulttuurin tilassa joka on suoraan sanottuna äärimmäisen ankea ja negatiivinen ja suurelta osin nykyisen "tieteellisen" maailmankuvan seurausta jonka takia takerrutaan sellaisiin asioihin jotka tuottavat epäharmoniaa itselle ja muille.




"Niin Aina kun opiskelet uusia paradigmoja niin sinun todellisuus järjestyy uudestaan."

En opiskele uusia paradigmoja vaan etsin tuoreita uusia ideoita. Kaikki paradigmat ovat liian suppeita ja ajattelunvapautta rajoittavia sellaisenaan omaksuttuna.


"Eikö olisi helpompaa elää "pysyvässä" todellisuudessa?"

Ilman haasteita elämä olisi aika tylsää vaikka ehkä samalla sen kuvitellaan olevan tuttua ja turvallista mikä on yleinen harhakuvitelma ja jonkinlaista joukkopsykoosia tai hypnoottista transsia eli "konsensusrtranssia".

Parempi yrittää kulkea vastavirtaan varsinkin suhteessa tähän vahingolliseen kulttuuriin ja asennoitua elämään ikäänkuin se olisi jonkinlainen tietokonepeli jossa on omat haasteensa ja suhtautua siihen myös ikäänkuin pelinä jossa on tarkoitus vahvistaa omia kykyjä ja mahdollisuuksia koska kukaan ei oikeasti kuole vaikka käyttöväline eli keho lakkaa toimimasta.

Tunnetaso ja siihen liittyvä intuitio on paljon viisaampi kuin pelkkä loogis-analyyttisen ajattelun taso mutta vasta sitten kun se tunnetaso on saatu kiteytettyä riittävän stabiiliksi ja harmooniseksi jolloin ei enää reagoida vaan se tunnetila toimii yliaistillisena havaintovälineenä joka tuottaa harvoin väärän perushahmotuksen kohteesta eli sama periaate kuin kaukokokemisessa (crv) jonka suurin ongelma on loogis-analyyttinen paradigmaattinen peite eli liian kaavamainen ajattelu johon nykyinen tiede on vanginnut koko kulttuurin.

B

Lue lisää

B:
"Ei ole mitään mieltä yrittää kritisoida ja kommentoida sellaista valtavirtatieteiden paradigmoista poikkeavaa aineistoa josta ei mitään tiedä eikä ymmärrä eikä ilmeisesti haluakaan tietää eikä ymmärtää. "

Jos ei ole aineistoviittausta - etenkin sellaista jossa lukee, että mitään mitä sanoo, ei edes pystyisi sanomaan ilman jotain toista sanomista - silloin argumentin kaikki omasta mielestään tarvitsemat tiedot ovat niitä, mitkä ovat esillä. MItä sellaiset sitten haluavat, jotka toimivat tällaisesta välittämättä ja saamalla siitä aikaan vain riidan?

B:
"Itselläni on vahvasti tietoisuuskeskeinen maailmankuva joka on tietysti täysin vastakkainen vallitsevalle fysikalistis-reduktiivis-mekanistiselle tulkinnalle"

Epäilen. Mutta siitä puhuttu joskus toisaalla.

B:
"Fysiiikkatieteen matematiikan jonkinasteisen toimivuuden ainoa järkevä selitys on että kyse on kollektiivisen tietoisuuden ohjailema simulaatio tai "pelimaailma" jonka tarkoituksena on kerätä kokemuksia ja samalla laajentaa sen kokonaistietoisuuden potentiaalia ja tuottaa samalla jotain uutta ja erilaista todellisuutta."

Kiinnostavimpia kysymyksiä tästä on jo kysytty ylempänä. Millaista on olla sekoilua ja olla toimiva samaan aikaan sekä vaatia selitystä toimivuudelleen? Tai miten toimivuus ja sekoilu määritellään, jotta lause olisi oivaltava lause? Onko sekoilu esim. passiivisuutta, ja että on esittänyt, miten elektroni liikkuu mutta sanottuaan, miten elektroni liikkuu, ei puhu mistään muusta (mutta tarkoituksella eikä esim. yhtäkkisen tukehtumisen johdosta)?

...

Sinun kokonaissanomasi ja tämä elämäntarkoitus eivät sovi toisilleen filosofisesti. Jos simulaatiolla on tarkoitus, niin miksi sinua kiinnostaa kaikki simulaatiolle ulkopuolinen, ja miksi tavoittelet sitä ja sen selittämistä? Teet tällä tavalla vain tarkoituksettomaksi jätettyjä asioita, ja jätät tekemättä paljon asioita, joille olet mielestäsi löytänyt tarkoituksen. Jos sanoisit, että vain simulaation muuttumisella on tarkoitusta, niin silloin sinusta ei pitäisi pitää paikkaansa, että millään kokemuksella siinä on tarkoitus. Vertaa myös keskenään ajatuksia siitä, miten simulaatio muuttuu. Eli miksi sen pitäisi muuttua siten, että vain edelliset simulaation tilat luovat seuraavan (mitä kutsuttaisiin myös deterministiseksi simulaation muuttamiseksi). Mieti myös mahdollisia spesifejä väitteitä simulaatiosta, joita tällöin voidaan väittää siitä. Voin esim. väittää, että jos simulaatiossa ei ole yhtä ja samaa luonnonlakia 15 mrd vuoden ajan, niin silloin sen yksi tuleva tila ei ole saavutettavissa.

Kun priorisoi muutoksen muttei mitään hetkeä, sen voi tehdä mm. siten, että priorisoi hetkien vaihtoehtojen määrän tai muutoksen nopeuden. Tai vielä oudommin tavoin, kuten mitkä hetket olivat peräkkäin, ja miten kaukana toisistaan.

Kun on olemassa useita aiheita ja kausaatioita niinkuin 'mitä kaikkea muutoksen nopeus muuttaa muuttujan ulkopuolella',, niin kaikista tarkoituksista, pitäisi oikeasti tehdä niin tarkkoja, että tarkoitus tarkoittaa aina itsetarkoitusta. Esim. voidaan tietää, että tupakointi aiheuttaa syöpää, mutta syöpä ei ole tupakoinnin tarkoitus ihmisellä. Sinun simlaatiosi ei välttämättä ole näin loistavassa asemassa, että voisit sanoa simulaation ulkopuolisen entiteetin saavan siitä vain merkiityksettömiä sivuefektejä kuten syöpää. Nyt ole tarkoituksesi idea saattaa tarkoittaa vasta, että 'tarkoitus' ei ole esim. positiivinen asia, tai sitten ei tiedetä, onko tärkeämpiä sen ohittavia tarkoituksia lisää. Tällaisessa tapauksessa minkään tähän mennessä keksityn tarkoituksen esitteleminen muille jonain merkittävänä argumenttina, johon muut eli tiede saisi verrata omaa vähäpätöisyyttään, ei ole muuta kuin hämäystä. Se voi myös muistuttaa sitä pyramidihuijausta mistä puhuttiin kerran, missä oikeasti on jokaisen itse tehtävänä löytää tai olla löytämättä tarkoitus (nimeltään 'miksi simulaatio ja miksi kaikki näin').

...

Tarkoitus kerätä kokemuksia perustuu siis siihen, että olettaa entiteetin ja voin kommentoida tätä erikseen. Sen jälkeen sanot ettei entiteetin lisäksi ole mitään tai se ei ole missään osana, joten sen sijaan, että sanoisit olevan todellisuutta, sanot että on kaksi todellisuuttaa vähintään, joista toinen on simulaatio. Jossain kohtaa tässä pitää kysyä, että onko entiteetti toimiva ja onko sen suhde toiseen todellisuuteen toimiva? Mikä on sen toimivuuden selitys? Jos fysiikan tomivuus tarkoittaa esim. luonnonlakeja, niin miten ikuinen prosessi on se, että entiteetti saa kokemuksia, ja miten säännönmukaista se esim. on, että kokemus menee sille perille samanmuotoisena kuin se kokemus oli kuvailtu simulaatiossa? Nämä ovat kaikki tässä syntyvän uuden luonnonlain ominaisuuksia, ja sinun logiikkasi mukaan tarvitaan kolmas entitetti tms., jotta olisi sallittua että niin toimiva asia on.

1

Anonyymi kirjoitti:

B:
"Ei ole mitään mieltä yrittää kritisoida ja kommentoida sellaista valtavirtatieteiden paradigmoista poikkeavaa aineistoa josta ei mitään tiedä eikä ymmärrä eikä ilmeisesti haluakaan tietää eikä ymmärtää. "

Jos ei ole aineistoviittausta - etenkin sellaista jossa lukee, että mitään mitä sanoo, ei edes pystyisi sanomaan ilman jotain toista sanomista - silloin argumentin kaikki omasta mielestään tarvitsemat tiedot ovat niitä, mitkä ovat esillä. MItä sellaiset sitten haluavat, jotka toimivat tällaisesta välittämättä ja saamalla siitä aikaan vain riidan?

B:
"Itselläni on vahvasti tietoisuuskeskeinen maailmankuva joka on tietysti täysin vastakkainen vallitsevalle fysikalistis-reduktiivis-mekanistiselle tulkinnalle"

Epäilen. Mutta siitä puhuttu joskus toisaalla.

B:
"Fysiiikkatieteen matematiikan jonkinasteisen toimivuuden ainoa järkevä selitys on että kyse on kollektiivisen tietoisuuden ohjailema simulaatio tai "pelimaailma" jonka tarkoituksena on kerätä kokemuksia ja samalla laajentaa sen kokonaistietoisuuden potentiaalia ja tuottaa samalla jotain uutta ja erilaista todellisuutta."

Kiinnostavimpia kysymyksiä tästä on jo kysytty ylempänä. Millaista on olla sekoilua ja olla toimiva samaan aikaan sekä vaatia selitystä toimivuudelleen? Tai miten toimivuus ja sekoilu määritellään, jotta lause olisi oivaltava lause? Onko sekoilu esim. passiivisuutta, ja että on esittänyt, miten elektroni liikkuu mutta sanottuaan, miten elektroni liikkuu, ei puhu mistään muusta (mutta tarkoituksella eikä esim. yhtäkkisen tukehtumisen johdosta)?

...

Sinun kokonaissanomasi ja tämä elämäntarkoitus eivät sovi toisilleen filosofisesti. Jos simulaatiolla on tarkoitus, niin miksi sinua kiinnostaa kaikki simulaatiolle ulkopuolinen, ja miksi tavoittelet sitä ja sen selittämistä? Teet tällä tavalla vain tarkoituksettomaksi jätettyjä asioita, ja jätät tekemättä paljon asioita, joille olet mielestäsi löytänyt tarkoituksen. Jos sanoisit, että vain simulaation muuttumisella on tarkoitusta, niin silloin sinusta ei pitäisi pitää paikkaansa, että millään kokemuksella siinä on tarkoitus. Vertaa myös keskenään ajatuksia siitä, miten simulaatio muuttuu. Eli miksi sen pitäisi muuttua siten, että vain edelliset simulaation tilat luovat seuraavan (mitä kutsuttaisiin myös deterministiseksi simulaation muuttamiseksi). Mieti myös mahdollisia spesifejä väitteitä simulaatiosta, joita tällöin voidaan väittää siitä. Voin esim. väittää, että jos simulaatiossa ei ole yhtä ja samaa luonnonlakia 15 mrd vuoden ajan, niin silloin sen yksi tuleva tila ei ole saavutettavissa.

Kun priorisoi muutoksen muttei mitään hetkeä, sen voi tehdä mm. siten, että priorisoi hetkien vaihtoehtojen määrän tai muutoksen nopeuden. Tai vielä oudommin tavoin, kuten mitkä hetket olivat peräkkäin, ja miten kaukana toisistaan.

Kun on olemassa useita aiheita ja kausaatioita niinkuin 'mitä kaikkea muutoksen nopeus muuttaa muuttujan ulkopuolella',, niin kaikista tarkoituksista, pitäisi oikeasti tehdä niin tarkkoja, että tarkoitus tarkoittaa aina itsetarkoitusta. Esim. voidaan tietää, että tupakointi aiheuttaa syöpää, mutta syöpä ei ole tupakoinnin tarkoitus ihmisellä. Sinun simlaatiosi ei välttämättä ole näin loistavassa asemassa, että voisit sanoa simulaation ulkopuolisen entiteetin saavan siitä vain merkiityksettömiä sivuefektejä kuten syöpää. Nyt ole tarkoituksesi idea saattaa tarkoittaa vasta, että 'tarkoitus' ei ole esim. positiivinen asia, tai sitten ei tiedetä, onko tärkeämpiä sen ohittavia tarkoituksia lisää. Tällaisessa tapauksessa minkään tähän mennessä keksityn tarkoituksen esitteleminen muille jonain merkittävänä argumenttina, johon muut eli tiede saisi verrata omaa vähäpätöisyyttään, ei ole muuta kuin hämäystä. Se voi myös muistuttaa sitä pyramidihuijausta mistä puhuttiin kerran, missä oikeasti on jokaisen itse tehtävänä löytää tai olla löytämättä tarkoitus (nimeltään 'miksi simulaatio ja miksi kaikki näin').

...

Tarkoitus kerätä kokemuksia perustuu siis siihen, että olettaa entiteetin ja voin kommentoida tätä erikseen. Sen jälkeen sanot ettei entiteetin lisäksi ole mitään tai se ei ole missään osana, joten sen sijaan, että sanoisit olevan todellisuutta, sanot että on kaksi todellisuuttaa vähintään, joista toinen on simulaatio. Jossain kohtaa tässä pitää kysyä, että onko entiteetti toimiva ja onko sen suhde toiseen todellisuuteen toimiva? Mikä on sen toimivuuden selitys? Jos fysiikan tomivuus tarkoittaa esim. luonnonlakeja, niin miten ikuinen prosessi on se, että entiteetti saa kokemuksia, ja miten säännönmukaista se esim. on, että kokemus menee sille perille samanmuotoisena kuin se kokemus oli kuvailtu simulaatiossa? Nämä ovat kaikki tässä syntyvän uuden luonnonlain ominaisuuksia, ja sinun logiikkasi mukaan tarvitaan kolmas entitetti tms., jotta olisi sallittua että niin toimiva asia on.

1

Lue lisää

Ajattelitko kuitenkin, että tomivuus on ominaisuus, joka voidaan antaa tietylle entiteetille eikä selittää enempää että 'miksi' (eli tehdään oletus ja annetaan sen olla). Määrittele meille tämä ominaisuus siinä muodossa, että vakuutumme siitä täysin, että se on kaikkialla olevia toimivuuksia selittävä ominaisuus. Sen jälkeen minä oletan, että simulaation sisällä ovat nämä ominaisuudet, ja sinun entitettisi on aivan turha entiteetti. MIkään ei ottaisi tästä simulaatiosta mitään kokemusta, ja se vain toimisi sen ominaisuuden takia, joka antaa todistetusti pitää asioita toimivana. Tätä olisi myös voinut verrata sellaiseen, että et kutsu entiteettiä ja sitä, mistä se saa kokemuksia, eri asioiksi, vaan entiteetti olisi kaiken muun osa. Tässä systeemissä kenellekään ei tavitse yrittää vakuutella, että jotkut todellisuudet ovat eri todellisuuksia ja jotkut simulaatioita.

B:
"Aikoinaan se matematiikan toimivuus hyväksyttiin koska oletettiin jonkun Jumalan luoneen ns. luonnonlait mutta kun Descartesin dualismista siirryttiin monistiseen materialismiin niin sellainen uskomus ei ole enää toimiva selitys."

Ateismin syy pitää jumalia kiellettynä ei ole sama asia kuin 'koska Descartesia ei voi hyväksyä'. Annat myös ehkä liikaa arvoa sille, että Descartesista siirtyminen johonkin olisi jotenkin jossain perusteltua tai päätettyä. Ensimmäisessä lausessakin tarkoitan 'syyllä' lähinnä puheiden tasoa ja aiheita, joita kaikki ulkopuoliset voivat havaita ottamatta kantaa. Yksi ajattelun suunta, mitä kannattaisi ehkä seurata on se, että filosofia muuttui ehdottomasta tiedosta ns. pragmaattiseen tietoon. Eikä jumalan olemassaolon tietäminen ole kauhean pragmaattista. Sitten on tieteen filosofiat siitä, mikä on tieteellinen väite (eli jonkun mielestä ns. arvostettava väite todellisuudesta), mistä meidän piti jo olla yhteisymmärryksessä, mutta mitä et tässä kohtaa huomannut voivasi soveltaa.

Descartesin dualismi ja hänen jumala-filosofiansa ovat kaksi melkein täydellisesti eri asiaa. Vaikka hän ei olisi se, joka tämän huomasi. Descartes ei varmaan itse käyttänyt tietoisuuden tai jumalankaan perusteluna matematiikan olemassaoloa. Matematiikalla samoin kuin jumalalla ei ollut hänelle myöskään yhtä kategoriaa 'vain mieli' tai 'vain aine'. Se että hänellä on 'selitys kaikelle' ja siten myös matematiikalle - mutta ei mitenkään erityisesti eikä minään heureka-hetkenä - ei ole jotain minkä voitaisiin odottaa saavan ihmisiä kannattamaan häntä halki aikojen matematiikan selittäjänä. Tuollainen matematiikan selitys kuulostaa siten vain tavalliselta piispainkokoukselta.

Matematiikan olemassaolo sellaisessa muodossa, että sitä kaikki tapahtumat seuraavat eli vasta 1700-luvun jälkeen, myös johti ihan itse siihen, että ketään eivät kiinnostaneet muut asiat. Jumalia oli käytetty kauan ennen matematiikkaa asioiden selittämiseen. Sinun pitäisi osata vastata jotain, jos kysytään, että mikä oli tarve niille silloin, kun selitettävä asia ei ollut matemattinen toimivuus. Sanoisin että kaikki ennestään olemassaolleet ideat jumalista olivat sellaisia, että ne olivat liikaa ristiriidassa ajatellun matematiikan kanssa. Kun yhden kappaleen matematiikka oli yksinkertainen, niin ikäänkuin kaiken pystyi selittäämään yksinkertaisuudella. Kun taas jumalat olivat aina olleet antropomorfisia ja oikukkaita. Tämän lisäksi ihmisillä saattoi olla mielessään samanlainen kysymys kuin minulla on ollut monesti sinulle, että millä perusteella jokainen entiteetti eli myös jumala ei olisi itse matematiikasta ja pienistä osista koostuva. Siten että jokin tämän isokin teko kuten maailmanloppu ja päätös lopettaa maailma ns. omalla tahdollaan, ei olisi näiden osasten determinististä yms. leikkiä. Kun idea matematiikalla selittämisestä on annettu, niin silloin sillä selitellään eikä pidätellä sitä.

B:
"Jos oletetaan pelkkä determinismin ja sattuman "paritanssi" ainoaksi mahdolliseksi kausaliteetiksi niin tuskin maailma olisi niin monimuotoinen ja monitasoinen kuin se aistikokemuksessa ilmenee."

Vapaata tahtoa ei todellakaan löydetä katsomalla maailmaa päältä päin samalla tavalla kuin jokainen ihmnen on koko elämänsä katsonut tähän mennessä. Eikä siten että sen vaihtoehdoille syntyisi falsifikaatio.

Ei ole myöskään mitään sellaista korrelaatiota, että minkään vapaan tahdon kandidaatin sisältö olisi missään lähelläkään koko nähdyn maailman informaation monimuotoisuuden summaa. Spekuloit ikäänkuin siis jollain entiteetillä, jolla filosofisesti sanottuna ei ihan ensimmäisenä ole vapaan tahdon kandidaatin ominaisuuksia, niin kuin on pienillä olennoilla. Alla olevat määrin laskemiset ovat hyödyllisiä tässäkin kohtaa.

2

Anonyymi kirjoitti:

Ajattelitko kuitenkin, että tomivuus on ominaisuus, joka voidaan antaa tietylle entiteetille eikä selittää enempää että 'miksi' (eli tehdään oletus ja annetaan sen olla). Määrittele meille tämä ominaisuus siinä muodossa, että vakuutumme siitä täysin, että se on kaikkialla olevia toimivuuksia selittävä ominaisuus. Sen jälkeen minä oletan, että simulaation sisällä ovat nämä ominaisuudet, ja sinun entitettisi on aivan turha entiteetti. MIkään ei ottaisi tästä simulaatiosta mitään kokemusta, ja se vain toimisi sen ominaisuuden takia, joka antaa todistetusti pitää asioita toimivana. Tätä olisi myös voinut verrata sellaiseen, että et kutsu entiteettiä ja sitä, mistä se saa kokemuksia, eri asioiksi, vaan entiteetti olisi kaiken muun osa. Tässä systeemissä kenellekään ei tavitse yrittää vakuutella, että jotkut todellisuudet ovat eri todellisuuksia ja jotkut simulaatioita.

B:
"Aikoinaan se matematiikan toimivuus hyväksyttiin koska oletettiin jonkun Jumalan luoneen ns. luonnonlait mutta kun Descartesin dualismista siirryttiin monistiseen materialismiin niin sellainen uskomus ei ole enää toimiva selitys."

Ateismin syy pitää jumalia kiellettynä ei ole sama asia kuin 'koska Descartesia ei voi hyväksyä'. Annat myös ehkä liikaa arvoa sille, että Descartesista siirtyminen johonkin olisi jotenkin jossain perusteltua tai päätettyä. Ensimmäisessä lausessakin tarkoitan 'syyllä' lähinnä puheiden tasoa ja aiheita, joita kaikki ulkopuoliset voivat havaita ottamatta kantaa. Yksi ajattelun suunta, mitä kannattaisi ehkä seurata on se, että filosofia muuttui ehdottomasta tiedosta ns. pragmaattiseen tietoon. Eikä jumalan olemassaolon tietäminen ole kauhean pragmaattista. Sitten on tieteen filosofiat siitä, mikä on tieteellinen väite (eli jonkun mielestä ns. arvostettava väite todellisuudesta), mistä meidän piti jo olla yhteisymmärryksessä, mutta mitä et tässä kohtaa huomannut voivasi soveltaa.

Descartesin dualismi ja hänen jumala-filosofiansa ovat kaksi melkein täydellisesti eri asiaa. Vaikka hän ei olisi se, joka tämän huomasi. Descartes ei varmaan itse käyttänyt tietoisuuden tai jumalankaan perusteluna matematiikan olemassaoloa. Matematiikalla samoin kuin jumalalla ei ollut hänelle myöskään yhtä kategoriaa 'vain mieli' tai 'vain aine'. Se että hänellä on 'selitys kaikelle' ja siten myös matematiikalle - mutta ei mitenkään erityisesti eikä minään heureka-hetkenä - ei ole jotain minkä voitaisiin odottaa saavan ihmisiä kannattamaan häntä halki aikojen matematiikan selittäjänä. Tuollainen matematiikan selitys kuulostaa siten vain tavalliselta piispainkokoukselta.

Matematiikan olemassaolo sellaisessa muodossa, että sitä kaikki tapahtumat seuraavat eli vasta 1700-luvun jälkeen, myös johti ihan itse siihen, että ketään eivät kiinnostaneet muut asiat. Jumalia oli käytetty kauan ennen matematiikkaa asioiden selittämiseen. Sinun pitäisi osata vastata jotain, jos kysytään, että mikä oli tarve niille silloin, kun selitettävä asia ei ollut matemattinen toimivuus. Sanoisin että kaikki ennestään olemassaolleet ideat jumalista olivat sellaisia, että ne olivat liikaa ristiriidassa ajatellun matematiikan kanssa. Kun yhden kappaleen matematiikka oli yksinkertainen, niin ikäänkuin kaiken pystyi selittäämään yksinkertaisuudella. Kun taas jumalat olivat aina olleet antropomorfisia ja oikukkaita. Tämän lisäksi ihmisillä saattoi olla mielessään samanlainen kysymys kuin minulla on ollut monesti sinulle, että millä perusteella jokainen entiteetti eli myös jumala ei olisi itse matematiikasta ja pienistä osista koostuva. Siten että jokin tämän isokin teko kuten maailmanloppu ja päätös lopettaa maailma ns. omalla tahdollaan, ei olisi näiden osasten determinististä yms. leikkiä. Kun idea matematiikalla selittämisestä on annettu, niin silloin sillä selitellään eikä pidätellä sitä.

B:
"Jos oletetaan pelkkä determinismin ja sattuman "paritanssi" ainoaksi mahdolliseksi kausaliteetiksi niin tuskin maailma olisi niin monimuotoinen ja monitasoinen kuin se aistikokemuksessa ilmenee."

Vapaata tahtoa ei todellakaan löydetä katsomalla maailmaa päältä päin samalla tavalla kuin jokainen ihmnen on koko elämänsä katsonut tähän mennessä. Eikä siten että sen vaihtoehdoille syntyisi falsifikaatio.

Ei ole myöskään mitään sellaista korrelaatiota, että minkään vapaan tahdon kandidaatin sisältö olisi missään lähelläkään koko nähdyn maailman informaation monimuotoisuuden summaa. Spekuloit ikäänkuin siis jollain entiteetillä, jolla filosofisesti sanottuna ei ihan ensimmäisenä ole vapaan tahdon kandidaatin ominaisuuksia, niin kuin on pienillä olennoilla. Alla olevat määrin laskemiset ovat hyödyllisiä tässäkin kohtaa.

2

Lue lisää

B:
"Nykyisissä teitokonepeleissä saadaan aikaan realistiselta vaikuttava ympäristö fraktaaligeometristen laskutoimitusten avulla joten voisi spekuloida että kaikki luonnossa on renderöity samalla periaatteella. "

Puhut vain asioiden näkemisestä ulkopäin ja vain kerran. Miksi ei simuloitaisi saman tien sitä, että ulos voi mennä kaivamaan kuoppia. Tai sitä, että mitä tapahtuu (ainakin noin tuhannen vuoden välein jos siihen pitää osata havahtua ihmisen toimesta), kun mannerlaattat, eroosio ja meteoriitit tekevät maiseman uusiksi.

B:
"Kannattaa totutella uusiin ,erilaisiin ja oudoltakin tuntuviin ideoihin niin samalla oma mielikuvitus kehittyy ja ilman mielikuvitusta ei voi syntyä mitään uutta jos aina vaan jumitetaan samassa tiukasti ehdollistetussa vallitsevan kulttuurin, koulutuksen ja ympäristön tuottamassa mielen vankilassa"

Kannataako tiedettä ohjata sen arvosteluilla, jos se ei silloin tee enää outoja ideoita yhtä paljon? Oliko hyvä vai huono asia, että tiede erikoistui eri tiedekuntiin? Olisiko yhdessä tiedekunnassa ollut enemmän outoja ideoita? Voitaisiin kysyä myös, että miten erikoistuminen tapahtui konkreettisesti, jos ajattelet, että kaikilla oli sama idea alussa ja idea ei ole vieläkään muuttunut.

Kannattaako mennä kouluun vai yliopistoon, jos yliopistossa on kirjasto, jossa on miljoona ideaa ja koulussa vain tuhat?

B:
"En opiskele uusia paradigmoja vaan etsin tuoreita uusia ideoita. Kaikki paradigmat ovat liian suppeita ja ajattelunvapautta rajoittavia sellaisenaan omaksuttuna."

Tässä ei ole kauhean selvää se, että mitä tarkoitat tapahtuneen löydetylle idealle sitten, kun se on sinun ei-sellaisenaan-omaksumasi. Sehän on silloinkin paradigma (tai yhtä idea kuin se oli löydettynä ideana).

XPR:
"Olen kiinnostunut tuollaisista ajoitukseen ja muihinkin tilannekohtaisiin tekijöihin liittyvistä ilmiöistä; mm. alkuarvoherkkyydestä, jotka usein ohitetaan mm. niiden huomioinnin ilmeisen laskennallisen kompleksisuuden vuoksi ja ne ovat eräs esimerkki siitä, että mitä on vaikea tutkia tieteellisesti, koska tilanteet eivät toistu - ainakaan samanlaisina tai tieteellisen toiminnan edellyttämällä tavalla kontrolloitavissa olevalla tavalla, vaikka noilla asioilla onkin ilmeisiä ja hyvin merkittäviä vaikutuksia."

Ilmiöitä, joissa tilanteet eivät toistu on helppo tutkia, jos niiden laskennallisuus on helppoa ja koeaika lyhyt verrattuna tarkkuuteen, jolla voidaan antaa alkuarvo. Eli sellaista on. Sen sijaan laskennallinen vaikeus tarkoittaa ettei tutkittaisi myöskään ainakaan sen reduktion tasolla ilmiötä, joka toistuu aina tai jossa alkuarvo on stabiili. Joskus alkuarvojen vaihtoehdot ovat kaukana toisistaan, kuten minkä molekyylin muodon voi valita johonkin, ja mitkä muutokset muuttaisivat kaiken. Tämä ei ole matemaattisen idean mukainen alkuarvoherkkyys, mutta silti päänvaiva.

XPR:
"Eli, konkreettisesti, esim. ajoituksen suureen merkitykseen liittyen, jos lähtee käymään kaupassa muutamaa sekuntia liian aikaisin tai liian myöhään, niin voi jäädä auton alle, mutta noita asioita ei ole mahdollista hallita tietoisesti, koska muuttujia on liian paljon ja niiden pohtimisesta tulisi vain päänsärky"

Väitän ettei auton alle jääminen ole alkuarvoherkän systeemin käsite tai tulos. Jos kaikki arvot kahden sekunin reaalisuoralta johtavat yhteen tulokseen 'jäädä' mutta muut eivät, niin silloin ei ole mitään herkkyyttä. Miten pitkä aika on 2 sekuntia esim. atomin tai universumin mielestä? Vaikka näitä kaksi sekuntisia olisi useita, niin niiden pituus voi merkitä, että kyseessä ei ole herkkyys. Jotta systeemi olisi täysin herkkä alkuarvolle, niin arvon t pitäisi tarkoittaa 'jäädä', arvon t + Dpitäisi tarkoittaa 'ei jäädä' ja arvon t + 2D 'jäädä'. Tai suurinpiirtein näin mahdollisimman pienelle D:lle.

Et voi myöskään esittää t:n olevan ainoan alkuarvon tähän ongelmaan. Tarvitaan vähintään parametrit x ja y, jotka ovat kävelijän X ajatukset, ja ajajan Y ajatukset. Jos alkuarvot ovat konfiguraatio tällaisessa 3D:ssä, niin se että olisi olemassa yksi suora kuution halki, missä 'jäädään' ei tekisi systeemistä kokonaisuutena kovin herkkää. Vaikka ajattelet että jokaista fyysistä auton alle jäänyttä kohden olisi jokin 2 sekuntia, mitkä hänet jättäisivät auton alle, niin ei kuitenkaan pidä välttämättä paikkaansa, että tästä kuutiosta löytyisi asiaa tutkittua sellaista kahden sekunnin pituista suoraa yhdestä paikasta, joka olisi kaikki 'jäämistä'.

Jos kuutiossa kaikki 'jääminen' esiintyisi yksittäisinä pisteinä, jotka ovat kaukana toisistaan, niin tämä ei olisi alkuarvoherkkää, koska kaikista 'ei-jäämisistä' voisi livetä jonkin verran eikä jäisi silti. Tämä kuitenkin usein tarkoittaisi, että fyysisiä jäämisiä ei koskaan tapahtuisi, koska niiden osuus on olematon ainakin konfiguraatioissa. Oikeat 'jäämiset' esiintyvät siis varmaankin saarekkeina. Näillä saarekkeilla ei saa olla liian suurta yhtenäistä sisusta, kuten äskeisessä yksinäisessä t-parametrissa ei saanut olla.

3

Anonyymi kirjoitti:

B:
"Nykyisissä teitokonepeleissä saadaan aikaan realistiselta vaikuttava ympäristö fraktaaligeometristen laskutoimitusten avulla joten voisi spekuloida että kaikki luonnossa on renderöity samalla periaatteella. "

Puhut vain asioiden näkemisestä ulkopäin ja vain kerran. Miksi ei simuloitaisi saman tien sitä, että ulos voi mennä kaivamaan kuoppia. Tai sitä, että mitä tapahtuu (ainakin noin tuhannen vuoden välein jos siihen pitää osata havahtua ihmisen toimesta), kun mannerlaattat, eroosio ja meteoriitit tekevät maiseman uusiksi.

B:
"Kannattaa totutella uusiin ,erilaisiin ja oudoltakin tuntuviin ideoihin niin samalla oma mielikuvitus kehittyy ja ilman mielikuvitusta ei voi syntyä mitään uutta jos aina vaan jumitetaan samassa tiukasti ehdollistetussa vallitsevan kulttuurin, koulutuksen ja ympäristön tuottamassa mielen vankilassa"

Kannataako tiedettä ohjata sen arvosteluilla, jos se ei silloin tee enää outoja ideoita yhtä paljon? Oliko hyvä vai huono asia, että tiede erikoistui eri tiedekuntiin? Olisiko yhdessä tiedekunnassa ollut enemmän outoja ideoita? Voitaisiin kysyä myös, että miten erikoistuminen tapahtui konkreettisesti, jos ajattelet, että kaikilla oli sama idea alussa ja idea ei ole vieläkään muuttunut.

Kannattaako mennä kouluun vai yliopistoon, jos yliopistossa on kirjasto, jossa on miljoona ideaa ja koulussa vain tuhat?

B:
"En opiskele uusia paradigmoja vaan etsin tuoreita uusia ideoita. Kaikki paradigmat ovat liian suppeita ja ajattelunvapautta rajoittavia sellaisenaan omaksuttuna."

Tässä ei ole kauhean selvää se, että mitä tarkoitat tapahtuneen löydetylle idealle sitten, kun se on sinun ei-sellaisenaan-omaksumasi. Sehän on silloinkin paradigma (tai yhtä idea kuin se oli löydettynä ideana).

XPR:
"Olen kiinnostunut tuollaisista ajoitukseen ja muihinkin tilannekohtaisiin tekijöihin liittyvistä ilmiöistä; mm. alkuarvoherkkyydestä, jotka usein ohitetaan mm. niiden huomioinnin ilmeisen laskennallisen kompleksisuuden vuoksi ja ne ovat eräs esimerkki siitä, että mitä on vaikea tutkia tieteellisesti, koska tilanteet eivät toistu - ainakaan samanlaisina tai tieteellisen toiminnan edellyttämällä tavalla kontrolloitavissa olevalla tavalla, vaikka noilla asioilla onkin ilmeisiä ja hyvin merkittäviä vaikutuksia."

Ilmiöitä, joissa tilanteet eivät toistu on helppo tutkia, jos niiden laskennallisuus on helppoa ja koeaika lyhyt verrattuna tarkkuuteen, jolla voidaan antaa alkuarvo. Eli sellaista on. Sen sijaan laskennallinen vaikeus tarkoittaa ettei tutkittaisi myöskään ainakaan sen reduktion tasolla ilmiötä, joka toistuu aina tai jossa alkuarvo on stabiili. Joskus alkuarvojen vaihtoehdot ovat kaukana toisistaan, kuten minkä molekyylin muodon voi valita johonkin, ja mitkä muutokset muuttaisivat kaiken. Tämä ei ole matemaattisen idean mukainen alkuarvoherkkyys, mutta silti päänvaiva.

XPR:
"Eli, konkreettisesti, esim. ajoituksen suureen merkitykseen liittyen, jos lähtee käymään kaupassa muutamaa sekuntia liian aikaisin tai liian myöhään, niin voi jäädä auton alle, mutta noita asioita ei ole mahdollista hallita tietoisesti, koska muuttujia on liian paljon ja niiden pohtimisesta tulisi vain päänsärky"

Väitän ettei auton alle jääminen ole alkuarvoherkän systeemin käsite tai tulos. Jos kaikki arvot kahden sekunin reaalisuoralta johtavat yhteen tulokseen 'jäädä' mutta muut eivät, niin silloin ei ole mitään herkkyyttä. Miten pitkä aika on 2 sekuntia esim. atomin tai universumin mielestä? Vaikka näitä kaksi sekuntisia olisi useita, niin niiden pituus voi merkitä, että kyseessä ei ole herkkyys. Jotta systeemi olisi täysin herkkä alkuarvolle, niin arvon t pitäisi tarkoittaa 'jäädä', arvon t Dpitäisi tarkoittaa 'ei jäädä' ja arvon t 2D 'jäädä'. Tai suurinpiirtein näin mahdollisimman pienelle D:lle.

Et voi myöskään esittää t:n olevan ainoan alkuarvon tähän ongelmaan. Tarvitaan vähintään parametrit x ja y, jotka ovat kävelijän X ajatukset, ja ajajan Y ajatukset. Jos alkuarvot ovat konfiguraatio tällaisessa 3D:ssä, niin se että olisi olemassa yksi suora kuution halki, missä 'jäädään' ei tekisi systeemistä kokonaisuutena kovin herkkää. Vaikka ajattelet että jokaista fyysistä auton alle jäänyttä kohden olisi jokin 2 sekuntia, mitkä hänet jättäisivät auton alle, niin ei kuitenkaan pidä välttämättä paikkaansa, että tästä kuutiosta löytyisi asiaa tutkittua sellaista kahden sekunnin pituista suoraa yhdestä paikasta, joka olisi kaikki 'jäämistä'.

Jos kuutiossa kaikki 'jääminen' esiintyisi yksittäisinä pisteinä, jotka ovat kaukana toisistaan, niin tämä ei olisi alkuarvoherkkää, koska kaikista 'ei-jäämisistä' voisi livetä jonkin verran eikä jäisi silti. Tämä kuitenkin usein tarkoittaisi, että fyysisiä jäämisiä ei koskaan tapahtuisi, koska niiden osuus on olematon ainakin konfiguraatioissa. Oikeat 'jäämiset' esiintyvät siis varmaankin saarekkeina. Näillä saarekkeilla ei saa olla liian suurta yhtenäistä sisusta, kuten äskeisessä yksinäisessä t-parametrissa ei saanut olla.

3

Lue lisää

Alkuarvoina olevien muuttujien tulee olla ontologisia tai lähellä niitä. Muutoin tällä ei osoiteta kuin valitun mallin ominaisuuksia.

XPR:
"vaikka olisikin idealisti, mutta silti intuitio toimii, vaikka olisikin realisti ja esim. nagualismin mukaan ne, joilla on enemmän henkilökohtaista voimaa, tosiaan ovat ns. onnekkaampia"

'Jäämisen' osuus jostain oikeasta konfiguraatio-avaruudesta on pieni, koska ihmisen fysikalistinen tietoisuus on tehty olemaan menemättä auton alle. Ja ajamatta kenenkään yli. Tästä voi kiittää kulttuuria, joka paheksuu kaahaajia ja muita henkirikollisia. Jos valitset tietoisuuden alkuarvot 10 minuuttia ennen autoa, niin näiden vaikutus on todella pieni, ja alkuarvoiksi on varmasti valittava paljon enemmän asioita kuin vain kaksi ihmistä. Koska jokainen sadan metrin päässä törmäyksestä oleva ihminen, kettu tai pysyvä mainos ja sen suunnittelija vuotta aikaisemmin vaikuttaa X:n ja Y:n tietoisuuksiin enemmän kuin heidän 10 min vanhat lähtöajatuksensa.

Tämän pointti oli sanoa, että nagulinsa eli itsensä kehittämisellä ei voi vaikuttaa mihinkään (*). Tai vaikka vaikuttaisi (spekulatiivisesti eli et tiedä missä ne sinun autonallejäämisesi olisivat olleet), niin joku voisi sanoa, että oikeasti (spelulointi on parempi kun) se on seuraus mijoonan vuoden evoluutiosta, että sinulla on kyky olla ensin vähän varovainen liikenteessä, mutta sitten halutessasi vielä vähän varovaisempi. Tämän voisi myös liittää kaikkeen muuhun keskusteluun siten, että voitaisiinko autokolarien syyksi tunnistaa jotain jopa suomeksi nimettyjä luonteenpirteitä, ja sitten kysyä myös B:ltä, että onko peruskoulukasvatus hyvä koulimaan näitä.

(*) Voitaisiin kuvailla edellistä siis mm. sanoilla: kaikki epämääräiset ajatusradat naguleina tai ei putoavat ketun potentiaaliin.

XPR:
"Henkilökohtaisesti olen jo vuosikymmeniä sitten päätynyt siihen johtopäätökseen, että naguaalia ei ylipäätäänkään kyetä tutkimaan tieteellisesti ja on siis oikeastaan turhaa kiistellä esim. siitä, mikä paradigma on paras, mutta kokemusperäisesti kallistun sille kannalle, että mitään hyödyllistä ei kyetä saamaan aikaan ilman käyttökelpoista energiaa."

Mitä jos joskus kokisit sen, että voiko naguaalista kiistellä silti, esim. filosofisesti. Siinä ja muissakin vastaavissa tilanteissa henkilön tulisi selittää perustelunsa ei pelkästään tiedettä kohtaan paradigma kerrallaan, vaan myös tieteellistä menetelmää kohtaan yleisesti. Eli selittää, että jos asia ei ole tieteellistä, niin miksi sitä tutkii edelleen.

XPR:
"Mielestäni on täysin luonnollista, että osa todellisuudesta on sellaista, mitä ei kyetä kuvaamaan asianmukaisesti, eikä esim. edellisellä koejärjestelylläkään saataisi tietoa siitä, että mikä "tietoisuuskenttä" pohjimmiltaan olisi, vaan vain korrelaatioita liittyen havaintoihin, mutta tuo rajoite ei olisi oleellinen, koska myöskään esim. "gravitaatiokentän" pohjimmaista olemusta ei tiedetä jne."

Olemus ja kuvaaminen ovat kaksi eri asiaa ja tarkoitettukin olemaan? Lisäksi kuuvaminen tarkoittaa toisessa noista huomattavasti enemmän kuin toisessa. Maailmassa ei ole gravitaatiokentän havaintoa, jolle ei olisi olemassa kuvausta, joka on evoluution ja kausaation kuvaus eli joka ennustaa tulevaisuuden koko systeemille. Se on silloin olemuksen kandidaatti.

XPR:
"Kuvauksiin siis kaikenkaikkiaan liittyy tiettyjä rajoitteita, olipa paradigma sitten mikä tahansa ja esim. nagualismissa sille kuvaamiselle ei mm. tuon vuoksi ylipäätäänkään anneta kovin paljoa painoarvoa"

Eikö naguaalin tarvitse olla kenenkään mielestä ontologisesti todellinen olemassa oleva asia? Tällöin se että sitä ei ehdotettaisi selitettäväksi tieteen elektroneilla näyttää vain oudolta.

XPR:
"vaan sen sijaan oleellista on kyetä hyödyntämään todellisuutta"

Vertailukohtana tälle jotkut asiat kuten elektronit ovat sellaisia, että ihmiset eivät hyödyntäneet niitä kaikilla tavoilla ennen kuin tiesivät niiden olemassaolemisesta kuvatuilla tavoilla. Kyse on siis pikemminkin ummikoillekin mahdollisesta käyttämättömyyden potentiaalista, joka vielä olisi jossakin.

XPR:
"tietoisuutta voitaisiin kuvata esim. seuraavaan tapaan. Tietoisuuden sisällöt mahdollisesti ovat jonkinlaisen latentin tietoisuuskentän paikallisia virittymiä"

Asioiden kuvaaminen jossain merkityksessä, joka ei pyri ontologiaan eli joko standardimallin laajennukseen tai siihen, että kaikki kuvataan kuin standardimallilla, ovat aivan asia erikseen.

XPR:
"Toisaalta, vaikuttaa siltä, että olemme vearsin samoilla linjoilla mm. sen osalta, että nykykulttuuri on "huomattavasti vähemmän kuin optimaalinen". Multiversumiteoriat puolestaan vaikuttaisivat viittaavan siihen, että se on "todennäköisesti suurinpiirtein keskinkertainen havaittavissa olevista"

Vaikka multiversumi olisi oletettu totuus, siitä ei voi loogisesti johtaa mitään liittyen keskinkertaisuuksiin. Tässä lisäksi alat tehdä päätelmää, että kaikissa universumeissa on vuosi 2025. Mikä ei kuulu ominaisuutena kuin MWI:hin ilman kosmologiaa ja gravitaatiota.

4

Anonyymi kirjoitti:

Alkuarvoina olevien muuttujien tulee olla ontologisia tai lähellä niitä. Muutoin tällä ei osoiteta kuin valitun mallin ominaisuuksia.

XPR:
"vaikka olisikin idealisti, mutta silti intuitio toimii, vaikka olisikin realisti ja esim. nagualismin mukaan ne, joilla on enemmän henkilökohtaista voimaa, tosiaan ovat ns. onnekkaampia"

'Jäämisen' osuus jostain oikeasta konfiguraatio-avaruudesta on pieni, koska ihmisen fysikalistinen tietoisuus on tehty olemaan menemättä auton alle. Ja ajamatta kenenkään yli. Tästä voi kiittää kulttuuria, joka paheksuu kaahaajia ja muita henkirikollisia. Jos valitset tietoisuuden alkuarvot 10 minuuttia ennen autoa, niin näiden vaikutus on todella pieni, ja alkuarvoiksi on varmasti valittava paljon enemmän asioita kuin vain kaksi ihmistä. Koska jokainen sadan metrin päässä törmäyksestä oleva ihminen, kettu tai pysyvä mainos ja sen suunnittelija vuotta aikaisemmin vaikuttaa X:n ja Y:n tietoisuuksiin enemmän kuin heidän 10 min vanhat lähtöajatuksensa.

Tämän pointti oli sanoa, että nagulinsa eli itsensä kehittämisellä ei voi vaikuttaa mihinkään (*). Tai vaikka vaikuttaisi (spekulatiivisesti eli et tiedä missä ne sinun autonallejäämisesi olisivat olleet), niin joku voisi sanoa, että oikeasti (spelulointi on parempi kun) se on seuraus mijoonan vuoden evoluutiosta, että sinulla on kyky olla ensin vähän varovainen liikenteessä, mutta sitten halutessasi vielä vähän varovaisempi. Tämän voisi myös liittää kaikkeen muuhun keskusteluun siten, että voitaisiinko autokolarien syyksi tunnistaa jotain jopa suomeksi nimettyjä luonteenpirteitä, ja sitten kysyä myös B:ltä, että onko peruskoulukasvatus hyvä koulimaan näitä.

(*) Voitaisiin kuvailla edellistä siis mm. sanoilla: kaikki epämääräiset ajatusradat naguleina tai ei putoavat ketun potentiaaliin.

XPR:
"Henkilökohtaisesti olen jo vuosikymmeniä sitten päätynyt siihen johtopäätökseen, että naguaalia ei ylipäätäänkään kyetä tutkimaan tieteellisesti ja on siis oikeastaan turhaa kiistellä esim. siitä, mikä paradigma on paras, mutta kokemusperäisesti kallistun sille kannalle, että mitään hyödyllistä ei kyetä saamaan aikaan ilman käyttökelpoista energiaa."

Mitä jos joskus kokisit sen, että voiko naguaalista kiistellä silti, esim. filosofisesti. Siinä ja muissakin vastaavissa tilanteissa henkilön tulisi selittää perustelunsa ei pelkästään tiedettä kohtaan paradigma kerrallaan, vaan myös tieteellistä menetelmää kohtaan yleisesti. Eli selittää, että jos asia ei ole tieteellistä, niin miksi sitä tutkii edelleen.

XPR:
"Mielestäni on täysin luonnollista, että osa todellisuudesta on sellaista, mitä ei kyetä kuvaamaan asianmukaisesti, eikä esim. edellisellä koejärjestelylläkään saataisi tietoa siitä, että mikä "tietoisuuskenttä" pohjimmiltaan olisi, vaan vain korrelaatioita liittyen havaintoihin, mutta tuo rajoite ei olisi oleellinen, koska myöskään esim. "gravitaatiokentän" pohjimmaista olemusta ei tiedetä jne."

Olemus ja kuvaaminen ovat kaksi eri asiaa ja tarkoitettukin olemaan? Lisäksi kuuvaminen tarkoittaa toisessa noista huomattavasti enemmän kuin toisessa. Maailmassa ei ole gravitaatiokentän havaintoa, jolle ei olisi olemassa kuvausta, joka on evoluution ja kausaation kuvaus eli joka ennustaa tulevaisuuden koko systeemille. Se on silloin olemuksen kandidaatti.

XPR:
"Kuvauksiin siis kaikenkaikkiaan liittyy tiettyjä rajoitteita, olipa paradigma sitten mikä tahansa ja esim. nagualismissa sille kuvaamiselle ei mm. tuon vuoksi ylipäätäänkään anneta kovin paljoa painoarvoa"

Eikö naguaalin tarvitse olla kenenkään mielestä ontologisesti todellinen olemassa oleva asia? Tällöin se että sitä ei ehdotettaisi selitettäväksi tieteen elektroneilla näyttää vain oudolta.

XPR:
"vaan sen sijaan oleellista on kyetä hyödyntämään todellisuutta"

Vertailukohtana tälle jotkut asiat kuten elektronit ovat sellaisia, että ihmiset eivät hyödyntäneet niitä kaikilla tavoilla ennen kuin tiesivät niiden olemassaolemisesta kuvatuilla tavoilla. Kyse on siis pikemminkin ummikoillekin mahdollisesta käyttämättömyyden potentiaalista, joka vielä olisi jossakin.

XPR:
"tietoisuutta voitaisiin kuvata esim. seuraavaan tapaan. Tietoisuuden sisällöt mahdollisesti ovat jonkinlaisen latentin tietoisuuskentän paikallisia virittymiä"

Asioiden kuvaaminen jossain merkityksessä, joka ei pyri ontologiaan eli joko standardimallin laajennukseen tai siihen, että kaikki kuvataan kuin standardimallilla, ovat aivan asia erikseen.

XPR:
"Toisaalta, vaikuttaa siltä, että olemme vearsin samoilla linjoilla mm. sen osalta, että nykykulttuuri on "huomattavasti vähemmän kuin optimaalinen". Multiversumiteoriat puolestaan vaikuttaisivat viittaavan siihen, että se on "todennäköisesti suurinpiirtein keskinkertainen havaittavissa olevista"

Vaikka multiversumi olisi oletettu totuus, siitä ei voi loogisesti johtaa mitään liittyen keskinkertaisuuksiin. Tässä lisäksi alat tehdä päätelmää, että kaikissa universumeissa on vuosi 2025. Mikä ei kuulu ominaisuutena kuin MWI:hin ilman kosmologiaa ja gravitaatiota.

4

Lue lisää

B:
"C.G. Jungin kuvailema individuaatio ei tarkoita egotason vahvistumista vaan päinasvtoin piilotajunnan integroitumista persoonallisuuden kanssa.
Egotaso on ympäristön eli kasvatuksen , koulutuksen ja kulttuurin muokkaama pseudominuus jonka ehdollistuminen pitää pois-oppia ja yrittää aito alkup. alle 6v minuus integroida piilotajunnan transkendenttiin tasoon."

Kumpikaan teistä ei ole nyt puhunut Jungin individuaatiosta. Siinä individuaatiossa yhdistytään Jungin varjoon. Se että sanoisit varjoa transkedentiksi olisi kuitenkin hyvä selittämään kaiken sen huumorin, mitä tehdään uskonnonharjoittajista.

5