Natsien SA-organisaation jäsenistä jopa 70% entisiä kommunisteja

Hölö, hölö . Äärioikeisto fasisti Hitler tappoi kommunisteja ja vassareita keskitysleireissään niin paljon kuin vaan ehti . 1939 Hitler pommitti Espanjan sisällissodassa vassareita ja kommunisteja ja auttoi näin ystävänsä oikeisto diktaattori Francon voittoon ja valtaan .

1933 Hitler tuhosi Saksan Ay liikkeen ja näin Hitlerillä oli tie auki diktaattoriksi .

Vasemmistoideologiahan natsismi on edelleen.

Hahaha typerä aloitus, Hitler ei ollut 1920 -luvulla sosialidemokraatti, vaan liittyi vuonna 1919 Saksan Työväenpuolueeseen (Deutsche Arbeiterpartei), minkä ideologia oli :

Pansaksalaisuus
Antimarxismi
Antikapitalismi
Antisemitismi
Kansallisnationalismi

Eli puolueen linja oli nationalistinen ja globalismin vastainen, kuten äärioikeisto on nykyäänkin.

Hitler määritteli kantansa sosialismiin melko tyhjentävällä tavalla pitkien puukkojen yössä, jolloin NSDAP:n sosialistisiipi eliminoitiin kerralla.

Hitler oli sosialisti joka ei Leninin tavoin halunnut yhteiskuntaa tuhoavaa sisällissotaa. Hitlerin tavoite oli "rauhallinen vallankumous".

Ja jottei totuus unohtuisi niin millään ryhmittymällä ei ole oikeutta määritellä sosialismia. Siitä on monta tulkintaa joista yksi oli kansallissosialismi. Natsit sosialisoivat suuryritysten voitot ja tekivät yritysjohtajista natsien (Hitlerin) renkejä.

5 päivää ennen Operaatio Barbarassan alkamista kirjoitti Josef Göbbels päiväkirjaansa:

"Nyt viemme Venäjälle oikean sosialismin".
Lähde: George Watson
https://www.independent.co.uk/arts-entertainment/hitler-and-the-socialist-dream-1186455.html

George Watson: "Hitler ja sosialistinen unelma
Hitler julisti, että "kansallissosialismi perustui Marxiin""

"Hän (Hitler) selitti, että hänen erimielisyytensä kommunisteihin olivat vähemmän ideologisia kuin taktisia. Rauschningille hän kertoi, että saksalaiset kommunistit, jotka hän oli tuntenut ennen valtaannousuaan, ajattelivat politiikan tarkoittavan puhumista ja kirjoittamista. He olivat pelkkiä pamflettien kirjoittajia, kun taas "minä olen toteuttanut käytännössä sen, minkä nämä kaupustelijat ja kynäkauppiaat ovat arasti aloittaneet", ja lisäsi paljastavasti, että "koko kansallissosialismi" perustui Marxiin."

Ilmeisesti juuri liberaalit kokevat natsien sosialistisuuden niin kiusallisena että he pyrkivät sen kiistämään. Kyseessähän on natsien lisäys oppiin jossa oli myös rotu ja kansa joka muodostaa kokonaisuuden ja oka pitää ohjata kohti sosialismia. Natsit eivät olleet internationalistionalistisia sosialisteja vaan nationalistisia sosialisteja, siis kuten puolueen nimikin kertoo - kansallissosialisteja.

Tämä tosiasia kiusaa liberaalien lisäksi myös sosialidemokraatteja.

Voidaan jatkaa tätä aloitusta eteenpäin ja kohti nykypäivää.
Kuinka monta prosenttia puolestaan vihreiden organisaatioissa oli alunperin natseja?

100% Sillä vihreät ovat vanhojen SS-miesten perustama liike!

Watsonin kirjoituksen lopputoteama tiivistää asian :
"Göbbels oli toki valehtelija, mutta kukaan ei pysty selittämäön, miksi hän olisi valehdellut omaan päiväkirjaansa. Ja elämänsä loppuun asti hän uskoi, että kansallissosialismissa oli kyse sosialismista."

"Goebbels was a liar, to be sure, but no one can explain why he would lie to his diaries. And to the end of his days he believed that socialism was what National Socialism was about."

Silloin kun Hitlerin ja Röhmin skisma syventyi todella 1933-34 Göbbels näyttää horjuneen ja ollen aluksi jopa Röhmin väkivaltaisen vallankumouksen puolella mutta päätyi lopulta Hitlerin kannalle.

Pitkien puukkojen ja Hitlerin suorittaman puhdistuksen osalta helposti unohtuu että Hitler nitisti myös eräät tärkeimmistä konservatiivisista vastustajistaan. Kaikenkaikkiaan Hitlerin puhdistus johti vain noin sataan kuolonuhriin mutta lähetetty viesti vastustajille tehosi. Saksan armeija antautui aste asteelta Hitlerille ja Hitler aloitti myös otteen kiristämisen liike-elämästä.

"Silti hän (Hitler) myönsi yksityisesti ja kenties jopa julkisesti, että kansallissosialismi perustui Marxiin. Tarkastellessaan asiaa se on johdonmukaista. Dogman perusta ei ole dogma, aivan kuten rakennuksen perustus ei ole rakennus, ja monin tavoin kansallissosialismi perustui marxismiin. Se oli historian teoria eikä, kuten liberalismi tai sosiaalidemokratia, pelkkä lainsäädäntöehdotusten agenda. Ja se oli ihmiskunnan, ei vain Saksan historian teoria, päihdyttävä visio, joka väitti ymmärtävänsä ihmiskunnan koko menneisyyden ja tulevaisuuden. Hitlerin löytö oli, että sosialismi voi olla sekä kansallista että kansainvälistä. Kansallissosialismi saattoi olla olemassa. Näin hän kertoman mukaan puhui natsitoverilleen Otto Wagenerille 1930-luvun alussa. Tulevaisuuden sosialismi perustuisi "kansan yhteisöön", ei internationalismiin, hän väitti, ja hänen tehtävänään oli "kääntää saksalainen kansa sosialismiin tappamatta vain vanhoja individualisteja", eli liberalismin aikakaudelta jäljellä olevia yrittäjä- ja johtajistoluokkia. Heitä tulisi käyttää, ei tuhota. Valtio kykeni hallitsemaan, loppujen lopuksi omistamatta, yhden puolueen ohjaamana, taloutta voitiin suunnitella ja ohjata riistämättä omistavilta luokilta omaisuutta.

Nyt kun individualismin aikakausi oli päättynyt, hän kertoi Wagenerille, tehtävänä oli "löytää ja kulkea tie individualismista sosialismiin ilman vallankumousta"."

Kansallissosialistien ja kommunistien yhtäläisyydet puhuvat Hitlerin ja kansallissosialismin liian yksinkertaista "oikeistolaiseksi" määrittelyä vastaan, minkä Friedrich August Hayek totesi vuonna 1944 ilmestyneessä kirjassaan Tie maaorjuuteen. Hän korosti kansallissosialismin ja kommunismin välisiä yhtäläisyyksiä, jotka hän näki ennen kaikkea niiden perustavanlaatuisissa sosialistisissa vakaumuksissa. Hän huomautti, ettei ollut lainkaan sattumaa, että monet kansallissosialististen ja fasististen puolueiden johtajista ja kannattajista olivat usein entisiä sosialisteja:
"Jokainen, joka on seurannut näiden liikkeiden kasvua Italiassa tai Saksassa, on hämmästynyt siitä, kuinka moni johtava mies, Mussolinista alaspäin (ja Lavalia ja Quislingiä lukuun ottamatta), aloitti sosialisteina ja päätyi fasisteiksi tai natseiksi. Ja se, mikä pätee johtajiin, pätee vielä enemmän liikkeen rivijäseniin. Se, miten suhteellinen helppoa nuoresta kommunistista oli muokata natsitai päinvastoin, oli yleisesti tiedossa Saksassa, parhaiten molempien puolueiden propagandisteille." (Hayek, 2007)

Nimittämällä kansallissosialisteja "fasisteiksi" on vain liberaalien ja valtavirta-sosialistien liian läpinäkyvä yritys peittää se että kansallissosialistit olivat myös sosialisteja. Natsit olivat jopa enemmän sosialisteja kuin sosiaalidemokraatit.

"Mussolini totesi että Stalinista tulisi hyvä fasisti, ellei olisi niin barbaari".
-Yleisradion toimittaja Hannu Reime, elokuussa 1991

*****Penna Tervo*****

"Hitler ei pitänyt itseään vasemmistolaisena tai oikeistolaisena, vaan halusi voittaa molemmat ääripäät – ei kuitenkaan "keskipäässä", vaan uudella ääripäällä, jossa sekä vasemmisto että oikeisto lakkautettiin. 26. toukokuuta 1944 hän sanoi: "Noina päivinä molempien termien määritelmät olivat täysin vastakkaisia. Sitten toinen oli barrikadin oikealla puolella ja toinen vasemmalla, ja minä menin suoraan näiden kahden taistelijan väliin, toisin sanoen kiipesin itse barrikadille, ja siksi molemmat ampuivat minua luonnollisesti. Yritin määritellä uuden termin motolla, että lopulta nationalismi ja sosialismi ovat sama asia yhdellä ehdolla, nimittäin että kansakunta siirtyy kaikkien halujen keskipisteeseen... Noina päivinä minulla oli raskaita taisteluita sekä vasemmalta että oikealta. (Wilhelm, 1976, s. 155)"

https://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1111/ecaf.12551

NATSIEN TALOUSJÄRJESTELMÄ

"Vuonna 1941 julkaistussa artikkelissa kansallissosialismin talousjärjestelmästä Pollock (1981, s. 113) huomautti seuraavaa: "Olen samaa mieltä siitä, että yksityisomistuksen laillinen instituutio säilyi ja että monet kansallissosialismille ominaiset ominaisuudet alkavat ilmetä, vaikkakin vielä epämääräisesti, ei-totalitaarisissa maissa. Mutta tarkoittaako tämä, että yksityisomistuksen tehtävä ei muuttunut? Onko "muutaman ryhmän vallan lisääntyminen" todellakin tapahtuneen muutoksen tärkein seuraus? Uskon, että se ulottuu paljon syvemmälle ja sitä tulisi kuvailla kaikkien yksityisomistuksen olennaisten piirteiden tuhoutumiseksi, yhtä poikkeusta lukuun ottamatta. Jopa mahtavimmilta yrityksiltä evättiin oikeus perustaa uusia liiketoiminta-alueita alueilla, joilla odotettiin suurimpia voittoja, tai keskeyttää tuotanto, jos siitä tuli kannattamatonta. Nämä oikeudet siirrettiin kokonaisuudessaan hallitseville ryhmille. Vallassa olevien ryhmien välinen kompromissi määritti alun perin tuotantoprosessin laajuuden ja suunnan." Tällaisen päätöksen edessä omistusoikeus on voimaton, vaikka se perustuisi osakepääoman valtaenemmistön hallussapitoon, puhumattakaan tilanteesta, jossa omistuksessa on vain vähemmistö."

NATSIEN TALOUSJÄRJESTELMÄ

"Tämä on yksi selkeimmistä analyyseistä kansallissosialismin taloudellisesta rakenteesta, ja se vastaa sitä, mitä Ludwig von Mises kirjoitti New York Timesin päätoimittajalle 21. kesäkuuta 1942 ilmestyneessä kirjeessä:
Saksan sosialismin mallille (Zwangswirtschaft) on ominaista se, että se ylläpitää, vaikkakin vain nimellisesti, joitakin kapitalismin instituutioita. Työvoima ei tietenkään ole enää "hyödyke"; työmarkkinat on juhlallisesti lakkautettu; hallitus vahvistaa palkkatasot ja määrää jokaiselle työntekijälle paikan, jossa hänen on työskenneltävä. Yksityisomistus on pysynyt nimellisesti koskemattomana. Itse asiassa entiset yrittäjät on kuitenkin alennettu kaupanpäällisten (Betriebsführer) asemaan. Hallitus kertoo heille, mitä ja miten tuottaa, millä hinnoilla ja keneltä ostaa, millä hinnoilla ja kenelle myydä. Yritykset voivat valittaa tarkoituksenmukaisista kielloista, mutta lopullinen päätös on viranomaisilla. … Markkinavaihto ja yrittäjyys ovat siis vain huijausta. Hallitus, ei kuluttajien vaatimukset, ohjaa tuotantoa; Hallitus, ei markkinat, määrää jokaisen yksilön tulot ja menot. Tämä on sosialismia, jolla on kapitalismin ulkoinen olemus – kokonaisvaltainen suunnittelu ja hallituksen täydellinen kontrolli kaikkeen taloudelliseen toimintaan. Joitakin kapitalistisen markkinatalouden nimityksiä säilytetään, mutta ne tarkoittavat jotain täysin erilaista kuin mitä ne tarkoittavat aidossa markkinataloudessa. "

1. Nimen "sosialismi" harha.
– Natsipuolueen koko nimi oli Nationalsozialistische Deutsche Arbeiterpartei (NSDAP), mutta sana ”sosialismi” ei tarkoittanut samaa kuin vasemmistolaisessa, marxilaisessa sosialismissa. Se oli lähinnä propagandaa houkutellakseen työläisiä puolelleen. Puolueen ideologia vastusti sekä marxismia että kommunismia raivokkaasti.

2. Äärioikeistolaiset piirteet.
– Kansallissosialismi perustui nationalismiin, äärikonservatiiviseen yhteiskuntajärjestykseen, antisemitismiin, rotuoppeihin ja militarismiin – nämä kaikki ovat perinteisesti oikeistoradikaalin ideologian tunnuspiirteitä.
– Vasemmisto painottaa tasa-arvoa ja solidaarisuutta yli kansallisten ja etnisten rajojen, kun taas natsit perustivat politiikkansa hierarkkiseen rotuajatteluun.

3. Talouspolitiikka.
– Vaikka natsit käyttivät osittain valtion ohjausta, he eivät pyrkineet luokattomaan yhteiskuntaan tai tuotantovälineiden yhteisomistukseen (kuten sosialistit/kommunistit). Yksityinen omistus ja suuryritykset säilyivät, ja natsit tekivät tiivistä yhteistyötä teollisuuseliitin kanssa.
– He murskasivat työväenliikkeen: ammattiliitot kiellettiin, vasemmistolaisia vainottiin ja vangittiin keskitysleireille.

4. Historiallinen yksimielisyys.
– Kaikki vakavasti otettavat historiantutkijat pitävät kansallissosialismia äärioikeistolaisena liikkeenä. Väite sen ”vasemmistolaisuudesta” on 2000-luvulla noussut lähinnä poliittisissa nettikeskusteluissa, ei tutkimuksessa.

"Israelilaisen historioitsija Avraham Barkain mukaan Hitlerin konseptin huomattavin piirre oli hänen "äärimmäinen antiliberalisminsa, yrittäjän rajoittamattoman vapaan markkinatalouden aloiteoikeuden laissez faire -periaatteen perustavanlaatuinen hylkääminen". Hitler ei ollut periaatteessa hylännyt kilpailua, mutta Barkain mukaan hän halusi "ehdoitta alistaa talouden yksilölliset vapaat voimat 'kansallisen yhteisön' ja valtion auktoriteetille". Yritys sovittaa nämä kaksi vastakohtaa oli yksi kansallissosialistisen talouskäsityksen huomattavimmista piirteistä (Barkai, 1977, s. 408–12)."

Keskusteluissaan NSDAP:n talouspoliittisen osaston johtajan Otto Wagenerin kanssa Hitler korosti yhä uudelleen taloussuunnitelmiensa salassapidon tärkeyttä. Esimerkiksi syyskuussa 1931 hän sanoi:

"Johtopäätös tästä on se, mitä olen sanonut koko ajan: tästä ajatuksesta ei tule propagandan tai edes minkäänlaisen keskustelun aihetta, paitsi sisimmässä opintoryhmässä. Se voidaan toteuttaa vain, kun meillä on poliittinen valta käsissämme. Ja silloinkin meillä on juutalaisten lisäksi vastustajina koko yksityinen teollisuus, erityisesti raskas teollisuus, sekä keskisuuret ja suuret maanomistajat ja luonnollisesti pankit." (Wagener, 1978, s. 321)

Ennen vuotta 1933 teollisuusmiehille pitämissään puheissa Hitler esitteli itsensä yksityisomistuksen kannattajana; toisissa puheissa hän hyökkäsi jyrkästi kapitalismia vastaan ​​– usein taktisilla näkökohdilla oli merkitystä, ja joskus hän sanoi vain sen, mitä tiesi yleisönsä haluavan kuulla. Yksi asia on kuitenkin varma: Hitlerin päätarkoituksena oli ilmeisesti sovittaa yhteen kilpailun ja valinnan periaatteiden (sosiaalidarwinistisessa mielessä) edut valtion kontrolloiman talouden etujen kanssa.

Hitler ei jakanut taloudellisen liberalismin uskomuksia, joiden mukaan yhteinen hyvä syntyisi erilaisten omien etujen pelin tuloksena. 13. marraskuuta 1930 pitämässään puheessa hän sanoi:

"Kaikessa liike-elämässä, itse asiassa koko elämässä, meidän on päästävä eroon käsityksestä, jonka mukaan yksilön hyöty on tärkeintä ja että yksilön omasta edusta rakentuu kokonaisuuden hyöty, joten että vain yksilön hyöty muodostaa yhteisön hyödyn. Päinvastoin on totta. Yhteisön hyöty määrää yksilön hyödyn. Yksilön hyöty punnitaan vain yhteisön hyödystä... Jos tätä periaatetta ei hyväksytä, väistämättä kehittyy egoismi, joka tuhoaa yhteisön."

"1930-luvun puolivälistä lähtien Hitlerin varaukset valtion taloussuunnittelua kohtaan vähenivät. Se, kuinka tärkeänä Hitler piti valtion ohjaamaa taloussuunnittelua, käy ilmi siitä, että elokuussa 1936 hän henkilökohtaisesti kirjoitti muistion vuoden 1936 nelivuotissuunnitelmasta. Tässä muistiossa hän ilmaisi ihailunsa ja pelkonsa Neuvostoliiton suunnitelmatalousjärjestelmää kohtaan:

"Saksan talous kuitenkin oppii ymmärtämään uudet taloudelliset tehtävät tai se osoittautuu kyvyttömäksi selviytymään näinä nykyaikaisina aikoina, jolloin Neuvostoliitto laatii jättimäisen suunnitelman" (Hitler, 1955, s. 209).

"Hitler oli vakuuttunut Neuvostoliiton suunnitelmatalousjärjestelmän paremmuudesta kapitalistiseen talousjärjestelmään verrattuna. Tätä on pidettävä olennaisena syynä siihen, miksi hän niin kiivaasti vaati ja pani täytäntöön valtion talouden valvonnan laajentamista myös Saksassa. Viimeistään vuodesta 1940 lähtien Hitleristä tuli yhä enemmän valtion suunnitelmatalouden kannattaja – osittain siksi, että hän oli vakuuttunut Neuvostoliiton ja sen talousjärjestelmän paremmuudesta. Monologeissaan sisäpiirilleen (ns. pöytäkeskusteluissa) 27./28. heinäkuuta 1941 Hitler sanoi, että "Kansakunnan valtuuksien järkevä käyttö voidaan saavuttaa vain ylhäältä tulevalla suunnitelmataloudella" (Hitler, 1980b, s. 50). Noin kaksi viikkoa myöhemmin hän sanoi: "Mitä tulee talouden suunnitteluun, olemme vielä aivan alussa, ja kuvittelen, että kokonaisvaltaisen saksalaisen ja eurooppalaisen talousjärjestyksen rakentaminen olisi jotain todella hienoa" (Hitler, 1980b, s. 56)"

Natsit ja kommunistit olivat vihollisia: Kommunistit (KPD) ja sosialidemokraatit (SPD) olivat natsien päävastustajia 1920–30-luvuilla.

Natsien noustua valtaan 1933 kommunistipuolue kiellettiin välittömästi, sen johtajia vangittiin, karkotettiin tai tapettiin.

Ensimmäiset keskitysleirit (kuten Dachau) perustettiin juuri kommunistien ja sosialistien vangitsemista varten.

Natsien propagandassa "marxistit" ja "bolševikit" olivat demonisoitu vihollinen, joita vastaan koko liike oli rakennettu.

Yksittäisiä ihmisiä saattoi liikkua puolueesta toiseen (esim. pettyneitä, uraohjautuneita tai opportunisteja), mutta natsien organisoitunut johto ja ideologia olivat jyrkästi antikommunistisia.

Kommunistien mukanaolo natsismissa on käytännössä mahdotonta, joten aloittajan väite on VALHETTA.

HITLER JA OMISTAJUUS

"Hitlerille yksityisomistuksen muodollinen ylläpitäminen ei ollut tärkeää. Kun valtiolla on rajoittamaton oikeus määrätä tuotantovälineiden omistajien päätöksistä, yksityisomistuksen muodollinen laillinen instituutio ei enää merkitse kovin paljon. Tätä Pollock, jota aiemmin siteerasin, sanoo todetessaan "kaikkien yksityisomistuksen olennaisten piirteiden tuhoamisen yhtä poikkeusta lukuun ottamatta" (Pollock, 1981, s. 113). Heti kun tuotantovälineiden omistajat eivät voi enää vapaasti päättää investointiensa sisällöstä, ajoituksesta ja koosta, yksityisomistuksen olennaiset piirteet ovat lakanneet, vaikka yksityisomistuksen muodollinen takuu on edelleen olemassa. "

HITLER JA OMISTAJUUS

"Toukokuussa 1937 Hitler julisti:

Sanon esimerkiksi Saksan teollisuudelle: "Teidän on nyt tuotettava sitä ja sitä." Palaan tähän sitten nelivuotissuunnitelmassa. Jos Saksan teollisuus vastaisi minulle: "Emme pysty", sanoisin sille: "Hyvä on, otan sen itse haltuuni, mutta se on tehtävä". Mutta jos teollisuus sanoo minulle: "Teemme sen", olen erittäin iloinen, etten joudu ottamaan sitä itselleni. (von Kotze & Krausnick, 1966, s. 199 ja sitä seuraavat sivut)

Se, etteivät Hitlerin tällaiset lausunnot olleet tyhjiä uhkauksia, kävi teollisuusmiehille selväksi viimeistään 23. heinäkuuta 1937, kun johtava kansallissosialisti Hermann Göring ilmoitti malmikaivos- ja raudasulatusyhtiö Hermann Göringin perustamisesta."

"SS-päällikön(Himmler) heinäkuussa 1944 laatimassa raportissa kysymykseen ”Miksi SS harjoittaa liiketoimintaa?” vastattiin seuraavasti:
Tämän kysymyksen nostivat esiin erityisesti piirit, jotka ajattelevat puhtaasti kapitalismin termein eivätkä halua nähdä julkisten tai ainakaan julkisen luonteen omaavien yritysten kehittyvän. Liberaalin liiketoimintajärjestelmän aikakausi vaati liiketoiminnan ensisijaisuutta, toisin sanoen liiketoiminta on ensin ja sitten valtio. Kansallissosialismi puolestaan ​​omaksuu kannan: valtio ohjaa taloutta, valtio ei ole olemassa liiketoimintaa varten, liiketoiminta on olemassa valtiota varten. (Lainattu Georgissa, 1963, s. 145)

Näin Hitler ja kansallissosialistit näkivät perustamansa talousjärjestelmän ytimen, mutta näin näkivät myös tarkkanäköiset tarkkailijat, kuten Friedrich Pollock ja Ludwig von Mises."

Väite jonka mukaan kansallissosialistit olisivat olleet "äärioikeistolaisia" on täysin naurettava ja se kertoo vain miten huonosti tämän väitteen esittäjät ovat tutustuneet historiaan. Jopa taiteen asiantuntijat havaitsivat miten taiteen kautta kansallissosialistien Neuvostoliiton bolshevikkien maailmankuvat olivat hämmästyttävän samankaltaiset. (tästä kirjoittanut mm ruotsalainen Peter Englund)

(NSDAP) Saksan kansallissosialistinen työväenpuolue

Saksan kansallissosialistinen työväenpuolue, joka nykyisin tunnetaan puhekielessä yleisimmin natsipuolueena, oli Saksan valtakunnan ainoa sallittu puolue vuosina 1933–1945. Keskeinen henkilö puolueen nousussa oli valtakunnankansleriksi noussut Adolf Hitler. Puolueen virallinen ideologia oli kansallissosialismi.

Mistä persut olisivat 'jytkynsä' saaneet , jos eivät entisistä kommunisteista? Demokratian vastustajista?

Ainakin kommarit katosivat puoluekatalta ja persut nousivat tyytymättömien äänillä!

Kansallissosialistit olivat sosialisteja ja he korostivat valtion rooli kaikessa, myös taloudessa ja se oli aivan keskeistä.

"Se, miten suhteellinen helppoa nuoresta kommunistista oli muokata natsi tai päinvastoin, oli yleisesti tiedossa Saksassa, parhaiten molempien puolueiden propagandisteille." (Hayek, 2007)

Siinähän se oli ytimekkäästi todettu. Ja tämä risoo perinteisiä vasemmistolaisia.

Nyky-Venäjän toiminta on täysin Nazi-maista!

Kurt Georg Kiesinger oli korkeassa asemassa natsihierarkiassa, mutta silti kelpasi Kristillisdemokraattisen CDU -puolueen johtoon ja Saksan liittokansleriksi.

Vuonna 1940 hänet kutsuttiin aseisiin, mutta hän vältti mobilisaation etsimällä työtä ulkoministeriön radio - osastolta ja nousi nopeasti osaston varapäälliköksi vuosina 1943–1945 sekä osaston yhteyshenkilöksi propagandaministeriön kanssa . Hän työskenteli Joachim von Ribbentropin alaisuudessa , joka myöhemmin tuomittiin kuolemaan Nürnbergissä . Sodan jälkeen amerikkalaiset internoivat hänet yhteyksiensä vuoksi Ribbentropiin, ja hän vietti 18 kuukautta Ludwigsburgin leirillä ennen kuin hänet vapautettiin väärän henkilöllisyyden vuoksi.

Toimittaja Beate Klarsfeld osoitti Kiesingerin läheiset yhteydet Ribbentropiin ja natsi-Saksan propagandaministeriön johtajaan Joseph Goebbelsiin . Hän väitti myös, että Kiesinger oli ollut pääasiassa vastuussa saksalaisten kansainvälisten lähetysten sisällöstä, joka sisälsi antisemitististä ja sotapropagandaa , ja että hän oli tehnyt tiivistä yhteistyötä SS- funktionaalien Gerhard Rühlen ja Franz Alfred Sixin kanssa . Jälkimmäinen oli vastuussa joukkomurhista natsien miehittämässä Itä-Euroopassa ja häntä syytettiin sotarikollisena Einsatzgruppen-oikeudenkäynnissä Nürnbergissä. Vaikka Kiesinger oli saanut tietää juutalaisten tuhoamisesta , hän oli jatkanut antisemitistisen propagandan tuottamista.

Myös entinen Saksan liittopresidentti Walter Scheel oli ollut NSDAP: n jäsen, mikä osoittaa, ettei natsimenneisyys estänyt sodan jälkeen pääsemästä korkeisiin virkoihin Saksassa.
Walter Scheel oli liberaalisen Vapaan Demokraattisen Puolueen poliitikko, mikä osoittaa, että natsista voi helposti tulla myös liberaali.

"Näin ollen natsit eivät koskaan kyenneet saamaan täydellisyyteen 25 pistettään ja luomaan puhdasta sosialistista järjestelmää – aivan kuten missä tahansa muussakin julistetussa sosialistisessa valtiossa, todellisuus alittaa aina ihanteen. Hitlerin Saksassa keskushallinnon taloussuunnittelijat kuitenkin pääsivät huomattavan pitkälle hallituksen ylivallan varmistamisessa. Lederer päättelee, että "tämä Saksassa rakennettu uusi talousjärjestelmä rakenteellisessa luonteessaan" oli suunniteltu siten, että koko väestö oli "organisoitu hallituksen asettamia tarkoituksia varten"."

(Emil Lederer oli juutalainen taloustieteen professori Berliinin Yliopistossa, hän pakeni Saksasta 1930-luvum puolivälissä)

Eräs saksalainen liikemies valitti uskotulle, että tilanne merkitsi yksityisen teollisuuden tuhoutumista monin eri tavoin, sanoen:

"Teillä ei ole aavistustakaan, kuinka pitkälle valtion valvonta ulottuu ja kuinka paljon valtaa natsien edustajilla on työmme suhteen. ... Nämä natsiradikaalit eivät ajattele mitään muuta kuin 'vaurauden jakamista'. Jotkut liikemiehet ovat jopa alkaneet tutkia marxilaisia ​​teorioita, jotta heillä olisi parempi käsitys nykyisestä talousjärjestelmästä. ... Ette voi kuvitella, kuinka paljon verotus on noussut. Silti kaikki pelkäävät valittaa siitä. Uudet valtion lainat ovat vain yksityisomaisuuden takavarikointia."

Lähde:Reimann, Vampyyri ekonomia

"Kansallissosialistisen keskitetyn suunnittelun, hallituksen valvonnan ja mielivaltaisten voimien järjestelmän vaikutukset tuhosivat kaikki yksityisen talouden elinvoimaisuuden rippeet, ja niiden tarkoituksena oli helpottaa valtion otteen vahvistamista tuotannon kaikilla osa-alueilla. Tavaroiden laatu laski nopeasti hintojen pysyessä vakaina, ja armeija kulutti ahneesti suurimman osan saatavilla olevista vähäisistä raaka-aineista. Näin ollen jo vuonna 1936 "tuotantoa voitiin kontrolloida lähes täydellisesti".

Lähde: Arthur Van Riel, Arthur Schram, “Weimar Economic Decline, Nazi Economic Recovery, and the Stabilization of Political Dictatorship,”

Natsit eivät ainoastaan pyrkineet vaan aika pitkälle myös pääsivät sosialististisen suunnitelmatalouden tavoitteissaan. Tämä ilmeisesti laittaa monet itseään vasemmistolaisina ja "liberaaleina" pitivät kihisemään kiukusta. Eteenkin 1980-luvulta lähtien tutkijat ovat hylänneet teorian natseista "äärioikeistolaisina". Alunperinkin koko väite oli Neuvostoliiton ja sitä myötäilleen Frankfurtin koulukunnan sepittelemä. Kansallissosialismi oli eräs sosialismin versioista. Vasemmistopuppelipoikien olisi tämä jo aika tunnustaa. "Työlästä on sinun potkia tutkainta vastaan".

Hyväksyn näkemyksen että kansallissosialismi oli yksi monista versioista mitä tulee sosialismiin. Asia on nimittäin niin että Moskova, Peking ja vaikkapa Lontoon ns älymystö eivät voi määritellä mitä sosialismi on.

Natsit olivat erittäin kielteisesti laissez-faire talouspolitiikkaa vastustanut vallankumouksellinen poliittinen liike. Taatusti myös tässä suhteessa "vasemmistolaisempia" kuin esim EU-aikakauden sosialidemokraatit.

Ironista että tällä hetkellä venäjällä valtaosa vanhoista kommunisteista on nykyisin natZeja ja fasisteja.

"Kansallissosialismin aikana sinulla on lupa pitää lehmät, mutta valtio ottaa kaiken maidon, ja sinulla on niiden ruokkimisesta aiheutuvat kustannukset ja työ."

-Reimann, Vampyyri ekonomia, sivu 309

Jos natsit olivat "äärioikeistolaisia" niin silloin sosialisti voi olla äärioikeistolainen.

Yhtä hyvin voidaan aloittaa leimakirveen heiluttelu: ääripersu, äärikepulainen, äärivihreä, ääridemari, äärirkp-läinen, äärikokkari...

Miten voi olla äärioikeistolainen jos kannattaa sosialistista suunnitelmataloutta ja eliminoi vapaan kilpailun ja vapaan yritteliäisyyden?

Natsismin ymmärtää parhaiten jos jättää koko politiikan hetkeksi sivuun.
Natsismi sen alkuperäisimmässä, Afrikassa toteutuneessa muodossaan on kaikessa yksinkertaisuudessaan suurta isänmaallisuutta yhdistettynä armottomaan ja ehdottomaan kaikkien muiden pitämiseen ali- ihmisinä, heidän hävittämiseensä tai osan säilyttämiseen elossa heidän pitämisekseen orjatyövoimana saksalaisten kaavailemilla suurtililoilla mm. Ukrainassa.
Siis tämäkin "hieno" ideologia pohjasi muiden omaisuuden ja muiden maiden kuulumiseen natseille ja niiden ottamiseen heille keinoja kaihtamatta, eli taloudelliset näkökohdat olivat taustalla hyvin vahvoina, kuinkas muutenkaan...