Naiset ovat tutkimusten mukaan turvallisempia kuskeja kuin miehet. Saattavat ehkä tilastollisesti ollakin, mutta teknisesti he ovat selkeästi miehiä huonompia. Keskimäärin siis.
Oma tyttöystäväni on minulle elävä esimerkki teknisesti keskinkertaisesta kuskista. Periaatteessa hän ajaa ihan hyvin - ei siis ainakaan toistaiseksi ole kolaroinut tai muuten synnyttänyt varsinaisia vaaratilanteita, mutta jos hänen ajotapaansa ja liikennekäyttäytymistä alkaa tarkemmin tarkastelemaan, se on itse asiassa melko alkeellista. Tässä muutamia esimerkkejä:
Moottorijarrutuksia hän ei käytä koskaan. Tullessaan kaupungissa risteykseen, hän rullaa siihen vapaalla tai kytkin pohjassa. Vaihde laitetaan sisään vasta kun vauhti hidastuu - käytännössä joka kerta selkeästi hieman yllättäen.
Välikaasu on hänelle täysin vieras käsite - kun hän esimerkiksi edellämainitussa risteyksessä tai sen jälkeen taas laittaa vaihteen sisään, se on usein "liian pieni", jolloin moottori hieman huudahtaa ja nopeus vähenee entisestään. Tarvittavat kierrokset kerätään siis moottoriin kokonaan kytkimellä, mikä ei tietenkään ole kovin jouhevaa.
Kaupungissa hänen havainnointialue on noin 20-30m pitkä 90 asteen kulmainen sektori auton edessä. Kun itse ajan ja hän on kyydissä, hän saattaa joskus ihmtetellä kaistanvahtojani. Hän ei ymmärrä että ennakoin ja huomaan kaksi tai kolme autoa edellä ajavan auton aikoavan risteyksessä kääntyä vasempaan ja siten hetken päästä tukkivan kaistani. Hänelle itselleen vastaava tilanne tulee aina yllätyksenä, jolloin hän käytännössä joutuu pysähtymään vasemmalle kääntyvän taakse ja hätäisesti vilkuilemaan oikealta kaistalta mentävää rakoa. Varsin usein tässä kohtaa risteystä on kaistojen välissä jo ehjä valkoinen viiva.
Peruutuspeiliin katsotaan ainoastaan kun vaihtetaan kaistaa tai peruutetaan. Siinäkin on ihmettelemistä kun joskus kommentoin jotain jota tapahtuu takanapäin, vaikka siis istun kuskin paikalla.
Maantiellä häneltä usein jää suurin vaihde käyttämättä. Hän ei yksinkertaisesti huomaa että moottori huutaa 4000 rpm, täysin turhaan.
Parkkeeratessa hänen etäsisyydenarviointikyky on tarkkuusluokkaa 1m. Eipähän ole tullut kolhuja ainakaan...
Näitä vastaavia juttuja on monia ja minä en käsitä mistä ne johtuu. Tyttöystäväni ei ole mikään idiootti bimbo vaan älykäs ja fiksu ihminen, joten siitä tämä ei johdu. Hän ajaa yhtä paljon kuin minä ja ajovuosissa/-määrissä on niin pieni ero, ettei sillä voi olla merkitystä. En sitten tiedä johtuuko tämä kaikki puhtaasti epämielenkiinnosta. Hänelle ilmeisesti riittää että pääsee paikasta A paikkaan B. Kiinnostusta ajotekniikan hienosäätöön ja hieomiseen ei yksinkertaisesti löydy.
Onko vastaavia havaintoja?
Oma tyttöystäväni on minulle elävä esimerkki teknisesti keskinkertaisesta kuskista. Periaatteessa hän ajaa ihan hyvin - ei siis ainakaan toistaiseksi ole kolaroinut tai muuten synnyttänyt varsinaisia vaaratilanteita, mutta jos hänen ajotapaansa ja liikennekäyttäytymistä alkaa tarkemmin tarkastelemaan, se on itse asiassa melko alkeellista. Tässä muutamia esimerkkejä:
Moottorijarrutuksia hän ei käytä koskaan. Tullessaan kaupungissa risteykseen, hän rullaa siihen vapaalla tai kytkin pohjassa. Vaihde laitetaan sisään vasta kun vauhti hidastuu - käytännössä joka kerta selkeästi hieman yllättäen.
Välikaasu on hänelle täysin vieras käsite - kun hän esimerkiksi edellämainitussa risteyksessä tai sen jälkeen taas laittaa vaihteen sisään, se on usein "liian pieni", jolloin moottori hieman huudahtaa ja nopeus vähenee entisestään. Tarvittavat kierrokset kerätään siis moottoriin kokonaan kytkimellä, mikä ei tietenkään ole kovin jouhevaa.
Kaupungissa hänen havainnointialue on noin 20-30m pitkä 90 asteen kulmainen sektori auton edessä. Kun itse ajan ja hän on kyydissä, hän saattaa joskus ihmtetellä kaistanvahtojani. Hän ei ymmärrä että ennakoin ja huomaan kaksi tai kolme autoa edellä ajavan auton aikoavan risteyksessä kääntyä vasempaan ja siten hetken päästä tukkivan kaistani. Hänelle itselleen vastaava tilanne tulee aina yllätyksenä, jolloin hän käytännössä joutuu pysähtymään vasemmalle kääntyvän taakse ja hätäisesti vilkuilemaan oikealta kaistalta mentävää rakoa. Varsin usein tässä kohtaa risteystä on kaistojen välissä jo ehjä valkoinen viiva.
Peruutuspeiliin katsotaan ainoastaan kun vaihtetaan kaistaa tai peruutetaan. Siinäkin on ihmettelemistä kun joskus kommentoin jotain jota tapahtuu takanapäin, vaikka siis istun kuskin paikalla.
Maantiellä häneltä usein jää suurin vaihde käyttämättä. Hän ei yksinkertaisesti huomaa että moottori huutaa 4000 rpm, täysin turhaan.
Parkkeeratessa hänen etäsisyydenarviointikyky on tarkkuusluokkaa 1m. Eipähän ole tullut kolhuja ainakaan...
Näitä vastaavia juttuja on monia ja minä en käsitä mistä ne johtuu. Tyttöystäväni ei ole mikään idiootti bimbo vaan älykäs ja fiksu ihminen, joten siitä tämä ei johdu. Hän ajaa yhtä paljon kuin minä ja ajovuosissa/-määrissä on niin pieni ero, ettei sillä voi olla merkitystä. En sitten tiedä johtuuko tämä kaikki puhtaasti epämielenkiinnosta. Hänelle ilmeisesti riittää että pääsee paikasta A paikkaan B. Kiinnostusta ajotekniikan hienosäätöön ja hieomiseen ei yksinkertaisesti löydy.
Onko vastaavia havaintoja?
Vastaukset 25
Vanhimmat
Tosin sillä erolla että tuntemani "ajotekniikan" räpeltäjä on vuosia ajanut mies. Vastaavasti tunnen naisia, jotka pyörittelevät autoa Helsingissä kuin vanhat taksikuskit. Siinä olet oikeassa, että pääsyy eroihin on kiinnostus asiaan. Joillekin tosiaan riittää, että pääsee paikasta toiseen eikä tule edes mieleen yrittää kehittyä paremmaksi kuskiksi.
Miehen ja naisen ajattelutavalla on eroa ja on joissakin neurologian tutkimuksissa voitu todeta, että nainen hahmottaa tilan eri tavalla.
Olen itse entinen ammattiautoilija, takana hieman yli 2 milj. km, joten tiedän miten paljon sai töitä tehdä että oppisi "näkemään."
Myös minulla on ollut vaikeuksia mainitsemasi parkkiasian kanssa - järjestään jäi se metri tilaa!
Samoin vasemmalle kääntyminen vilkasliikenteisellä tiellä tekee varovaiseksi koska naisen tapa tilanhahmottamisessa saa näyttämään siltä, että vastaantulijat olisivat todellisuutta lähempänä!
Itse en enää näillä kilometreillä joudu motitetuksi ja kaistan nopeat vaihdot sujuvat, sillä se oli edellytys työni sujuvuudelle (ajoin H:gissä taksia). Mutta näin ja näen yhä tiellä "sisaria" joiden katseet ulottuvat vain muutamien metrien päähän ja sitten he joutuvatkin "yllättäviin" tilanteisiin.
Autokouluissa tulisi ehdottomasti lisätä auton tekniikan oppimista ja polttomoottorien toimintatapa esitettävä kaaviokuvin. Myös miespuolisilla kuskeilla näkee nykyisin hyvin vähän moottorijarrutuksen käyttöä. Samoin huudatetaan kytkintä ja välikaasua.
Manuaalivaihteistoa ei useinkaan osata käyttää. No, okei, monissa autoissa riittää vääntöä mutta saisi sitä vaihdezebaa kuitenkin käyttääkin. Monikohan tietää niiden yhteydestä venttiilien karstoittumisen? Tai dieseleissä savutukseen? Itselläni oli tapana välillä putsata ajamalla Turun motaria H:gistä Veikkolaan pienellä vaihteella konetta huudattaen kuitenkin siten ettei vahingoitu. Sainpahan ainakin putken pään vaaleammaksi...
Moitin myös kääntymisiä sekä miesten että naisten osalta siinä suhteessa, että luullaan pikku Fiatin ratissa että se käännetään kuin perävaunullinen - näyttää typerältä mutta saattaa tuntua siellä Fiatissa miehekkäältä.
Naisten ajotaidon kohenemiseen auttaisi paljon, jos sillä perheen yhteisellä autolla pyrittäisiin vuorottelemaan tasapuolisesti, jotta molempien ajotaito olisi hanskassa kelillä kuin kelillä. Valitettavan usein naiset syyllistyvät siihen, että isäntä ajaa aina paitsi silloin kun tullaan "kostealta" vierailulta eikä isännästä ole kuskiksi.
Sorry, että piilouduin enkä vastaa vakituisella nikilläni. En vain halua siihen yhdistettävän entistä ammattiani...
On se hienoo, kun löytyy tuollaista suvaitsevuutta, vaikka on jo yli 2 millii takana!!!
Mukana oli myös itseen kohdistunutta ja sit tasapuolisetsi molempiin sukupuoliin.
T: Bussikuskinainen, 8v alalla
Juuri näitä "syy - seuraus" -asioita pitäisi opettaa autokoulussa! Kukaan ei maininnutkaan, että kytkin kuluu tietyissä tilanteissa nopeasti, tai että auton perä löystyy tietyllä ajotavalla jne jne. Joskus särkee sydäntä kun kuulee esim. valoista lähdettäessä kytkintä luistatettavan oikeen huolella. Tai moottori huutaa leipää kaupunkinopeuksissa. Onneks on isäntä, joka on neuvonut miten ei kannata tehdä, jos ei halua olla jotain osia vähän väliä vaihtamassa.
Yks mikä ärsyttää, on jos edelläajava ajaa aivan kiinni toisen perässä ja kun tämä nostaa jalkansa polkimelta, on edelläni ajavan jarrutettava. Ja kun poljinta ollaankin painettu liian lujaa, on taas kiihdytettävä takaisin toisen perään. Eli edelläni ajavan jarruvalot vilkkuvat vähän väliä eikä koskaan tiedä millon se jarruttaa aikoakseen pysähtyä. Sitten oma jalka nytkii jatkuvasti jarrun lähelle valmiina polkasemaan. >:(
Ja toinen, ettei osata ajaa liikenteen mukaan vaan ajetaan just sitä omaa nopeutta. Ihan kuin ei seurattais liikennettä ollenkaan. Jos koko jono ajaa ylinopeutta, mitä sitten? Miks on itsepäisesti ajettava mittarin mukaan juuri se sallittu lukema?
ajaa kuin fittipaldi. Vaihdetaanko? Voisit laittaa kuvan tyttöystävästäsi.
Ei naiselliset naiset osaa autoa ajaa!! Sama vika mun muijassa! No enpä kyllä oo ikinä selvinpäin sen kyydissä ollukkaa... Semmosta perkeleen tiruutusta ja sössimistä koko touhu.
Tosin voi johtua siitäkin että minä ajan lähes poikkeuksetta meillä.
että (kuten jo joku mainitsikin) että kyse
pohjimmiltaan on kiinnostuksesta asiaan. Naiset
ei ole niin kiinnostuneita auton teknillisestä
hallinnasta.
Ja lisäksi harjoitus, monissa perheissä vaimo
saa ajaa vain miehen juoppokuskina.
Meillä on molemmilla omat autot ja voin sanoa
(kuten eräs) että vaimo ajaa kuin Fittipaldi.
Jopa niin, että kun aikataulut kusee ja johonkin
on tosi kiire, niin vaimo ajaa.
tietynlaista itsekkyyttä muita liikkujia kohtaan on tuo kiinnostuksen puute...ihan sama jos itse menisin vaikka ruokakauppaan ja paiskoisin tavaroita kassahihnalle, juoksentelisin siellä päättömästi, tunkisin itseäni toisten eteen, en punnitsisi hedelmiä kuin vasta kassan kehotuksesta niin että muut joutuu odottamaan ja sitä rataa kun ei nyt vaan satu kiinnostamaan yhtään käytöstavat ja toisten huomioiminen, mutta haluan kuitenkin käydä kaupassa.
antanu/laittanu muijan ajamaan, kaikki sujuu muuten hyvin, paitsi peruuttaminen...siitä ei tuu kyllä yhtään mitään...kai se joskus oppii sitten senkin.
löytyy tuolta kiinnostuksesta, mutta on myös totta semmoinen asia, että moni mies on päässyt ajelemaan autoa jo hyvin varhain, kun vastaavasti naisten ajokokemus alkaa karttua sitten, kun on kortti ja silloinkaan ei vielä omaa autoa. Miehillä se on hyvin useasti heti, kun kortin saa.
vasta keski-iässä. Olosuhteiden pakosta. Sitä ennenkin olin ollut tavallaan kiinnostunut esim. eri liikennetilanteista ja kyselin mieheltäni esim. miksi tehtiin niin tai näin. Mies selitti kiltisti. Teoria ja inssi menivät läpi ekalla, mutta nytkään vielä kakkosvaiheen lähestyessä en tunne itseäni erikoisen hyväksi kuskiksi.
Paniikkia aiheuttavat mm. pysäköinti, vieraissa taajamissa ajo, varsinkin pääkaupunkiseudulla jne.
Auton tekniikkaa olen opetellut tuntemaan jonkin verran. Kiitollinen olen nimenomaan kärsivällisille miehille, jotka ystävällisesti jaksavat selittää minulle näitä tekniikan asioita, vaikka välillä olen kysynyt ns. tyhmiä.
Näitä ystävällisiä miehiä ovat olleet oma mieheni, ak-opettajani, korjaamoliikkeiden rassarit, varaosaliikkeiden myyjät jne. Heille suuri kiitos!
Aina kun olen autolla liikkeellä, olen sitä nöyrin mielin. Tilanteita mietin jälkeenpäin tavoitteena oppia paremmaksi. Joskus kysyn niistäkin itseäni viisaammilta.
Moottorijarrutus on minulle tuttu käsite, usein pääsen taajama-ajossa jopa juoheammin vihreää aaltoa, kuin mieheni, joka ajaa ehkä hieman kärsimättömämmällä tyylillä.
Liikennettäkin pystyn havainnoimaan melko ennakoivasti, mutta havainnoinnissani on musta aukko opasteiden kohdalla. Siinä toivon kehittyväni, kun ajokokemusta vielä kertyy?
jäljillä lukemani perusteella ja tiedät selvästi "missä mennään". Tuo opasteiden lukeminen riittävän ajoissa auttaa juuri selviytymään vaikka vieraassa kaupungissa. Tässä juuri on varmasti monella aihetta kertaukseen iselläsi varmaan tuo tilanne on vielä semmoinen kuin vähempi kokemusta niin tuntuu, että ei kaikkia kerkiä ja muista seurata, mutta kun niitä toistaa niin tulee automatiikka siihen, eikä se vie enää huomiota muualle. Peruuttelua kannattaa harjoitella jossain isollaparkkipaikalla jossa on tyhjää tilaa ja vaikka jos löytyy joku hiekkakenttä mihin voi laittaa keppiä pystyyn niin ei tule vahinkoa ja voi todella koittaa niitä rajoja. Lisäksi vinkkinä kaupungeissa pysäköidessä kadunvarsille voi käyttä näyteikkunaa peilinä niin pystyy hämmästyytäviin suorituksiin, mutta elä heti kerro miehellesi kuinka olet tuon oppinut.
Ei ole Sinullekaan kaikki selvää.
Välikaasu on aivan muuta kuin yrität selittää!
koskaan, viimeksi tuli käytettyä autokoulussa kortin C osaa kuorma-autolla ajaesssa.
...ajonopeus vaihtelee moottoritiellä (120 km/h) välillä 90 - 140 jokseenkin irrationaalisesti.
...ei uskalla käyttää vakionopeussäädintä, koska "menee kontrolli autoon" (saisi mennäkin)
...hienosäätö puuttuu: lämpötila, radion voimakkuus, penkin asento jne... kaikki säädetään aina ääripäästä toiseen ja sitten ollaan hetken päästä tekemässä liki yhtä suuria korjausliikkeitä ja korjausliikkeen korjausliikkeitä...
nähnyt autoja tiellä ilman kuskia :)))
No kyllähän noita näkee. Vaikka ite nainen oonkin, pidän yleisesti ottaen naisia huonompina kuskeina. "Ajotaidottomuus" johtunee varmastikin siitä, että useimmat naiset haluavat vain juuri päästä paikasta a paikkaan b, sen kummempia kikkailematta. Ja useinhan mies on se, joka ajaa ja nainen istuu kiltisti kyydissä ja rauhoittelee kärttyileviä pentuja. Epävarmuus saattaa olla myös yksi syy, naiset ja koneethan eivät yleensä tule toimeen keskenään ;) Naiset ovat myöskin tunnollisempia, "nyt en varmastikaan kolhi viereistä autoa", "ajan varmuudeksi alinopeutta", "väistän varmuudeksi kolmion takaa tulevaa kun näyttää lähestyvän niin lujaa" jne jne.
En itsekään ole täydellinen kuski, parannettavaa löytyy tuvallisuuden puolelta. Kyydissä olijaa pelottaa, vaikka ite tiiän mahtuvani johonkin rakoon tmv. Mutta kun on työn puolesta joutunut ajelemaan, on ajovarmuus parantunut huomattavasti. Vielä en ole kolaria ajanut, mutta autoa kolhinut kerran. Ajoin ekaa kertaa pakettiautolla eikä se jalkakäytävältä kääntynytkään niinkuin hlöauto ja niin kolahti liikennemerkkiin...
Miehet hallitsevat itse ajon paremmin, mutta usein turvallisuudessa olis heilläkin parannettavaa. Tarvitseeko esim. kaahailla niin jumalattomasti? Kovin montaa kaahailevaa naista en ole nähnyt (muutamia poikkeuksia lukuunottamatta) vaikka suhteellisen paljon ajankin.
Naiset (ja miehetkin!) vaan rohkeasti rattiin tietoisena heikoista kohdistaan ja korjaamaan niitä! Saattaisi alkaa löytyä uskallusta jos jonkinmoiseen asiaan ja vähentyisi moottorin huudattaminen, kaistoilla poukkoilu, kaiken liikkuvan väistely turhaan, alinopeuden ajaminen jne jne...
välikaasu?
"Oikea" välikaasu on jo enemmän tai vähemmän wanhan liiton juttuja. Silloin, kun autoissa ei ollut vielä synkronoituja vaihteistoja, niin välikaasua tarvittiin vaihteiden välisten pyörimisnopeuksien erojen tasaamiseen alaspäin vaihdettaessa kiihdyttämällä vaihteiston sivuakselia, eli kytkin ylhäällä, vaihde vapaalla ja sopivasti kaasua. Ja sitten kun vaihdekeppiä tarjottiin pienemmälle, niin pienempi vaihde oli "sopivassa vauhdissa" ja vaihde meni päälle. Vastaavasti kaksoispoljentaa (=ajat vaikka kolmosella ja haluat vaihtaa neloselle: kytkin pohjaan, vaihde vapaalle, kytkin ylös hetkeksi, kytkin pohjaan ja nelonen sisään) käytettiin isommalle vaihtaessa, jotta vaihteisto hidasti sivuakselin pyörimisnopeutta joten isompi vaihde menee helpommin päälle, koska se pyörii hitaammin kuin pienempi vaihde. Nykyään synkronit hoitaa nopeuserojen tasaamisen. Harmittavaa on, että monet raiskaavat synkronit pilalle vaihtamalla liian pientä vaihdetta aivan liian kovasta vauhdista. Itse tarjoan välikaasua tarvittaessa, esim. alaspäin vaihteita oikoessa tai pientä vaihdetta kovemmasta vauhdista vaihtaessa. "Yhden kytkimen välikaasua" käytän yhtä alaspäin vaihtaessa, synkronit kyllä hoitaa sen ihan hyvin. Ykkösvaihdetta pidän silti poikkeuksena, eli vaihdan sille vasta pysähdykseen tultaessa tai välikaasun kanssa.
Veikkaan seuraavia syitä naisten osaamattomuuteen: ns. avarauudellinen hahmottaminen ei ole naisilla yhtä hyvä kuin miehillä (olen huomannut sen muussakin kuin autolla ajamisessa ja muillakin naisilla kuin vain itselläni), naiset ajavat vähemmän kuin miehet joten heillä ei ole kokemusta ja naiset ovat varovaisempia kuin miehet.
Minulla on ollut ajokortti 8,5 vuotta ja opeteltavaa on edelleen, tosin monesti näkee keski-ikäisiä miehiäkin joilla sitä opeteltavaa riittäisi vielä :D Minulle on sattunut sikäli hyvä tuuri, että sekä entinen avomieheni että nykyinen avomieheni ovat molemmat ammattiautoilijoita, joten heiltä olen saanut kuulla vinkkejä ja niksejä varmasti paljon enemmän kuin mitä olisin ikinä saanut ei-ammattiautoilijalta.
Nykyisen avomieheni kanssa olemme saaneet monta riitaa aikaiseksi, kun hän on yrittänyt neuvoa minua ja minä olen lopulta turhautunut ja suuttunut. Nykyään osaan ottaa hänen neuvonsa suuttumatta, onneksi hän on jaksanut olla kärsivällinen kanssani tässä asiassa. Joskus jos olemme yhdessä lähdössä ajamaan johonkin, niin annan hänen ihan suosiolla ajaa, kun en jaksa kuunnella kuinka nyt tein hänestä väärin jne. Ja joskus on sattunut tilanteita, joissa minä olen päässyt sanomaan, että "olisi kannattanut tehdä niin ja näin" :D
Tiedän että itselläni peruuttelu on joskus hankalaa ja mieheni on kannustanut minua, että harjoittelisin sitä aina kun vain pystyn, ja niin olen alkanut tekemäänkin. Aina kun mahdollista, niin pyrin esim. peruuttamaan parkkiruutuun. Mieheni ihmetteleekin sitä, että jos ihmiselle jokin juttu on hankalaa tehdä ja hän itse tiedostaa sen, niin miksei ihminen harjoittele sitä? Uhraisi vaikka tunnin tai pari elämästään siihen, että kunnolla harjoittelisi niitä vaikeita asioita ja tilanteita.
Ja muistakaa miehet olla kärsivällisiä, vaikka ärsyttäisikin! Minäkin tosiaan suhteen alussa suutuin ja turhauduin, kun mies huomautteli minulle ajotyylistäni, mutta huomautteluiden avulla taitoni ovat parantuneet. On tietysti olemassa naisia, joihin ei tehoa minkäänlainen sanominen, mutta yrittäkää edes.
Ja naiset: älkää ajako tissit kiinni ratissa, se on ihan kamalaa joka kerta kun sellaista sattuu näkemään. Ja uskaltakaa käyttää vakionopeudensäädintä, sillä kun totutte siihen niin kohta on vaikeaa olla ilman sitä! Ja yrittäkää ajaa rajoitusten mukaan, eikä liian hiljaa tai liian lujaakaan.
>>"Nykyisen avomieheni kanssa olemme saaneet monta riitaa aikaiseksi, kun hän on yrittänyt neuvoa minua ja minä olen lopulta turhautunut ja suuttunut."
MInkälaiset neuvot ovat aiheuttaneet nuo riidat, mikä oli ajotyylissässi vikana?
Se neuvo peruuttamisesta oli hyvä, vaikeita asioita kannattaa harjoitella.
LVK:n tilastojen mukaan mieskuljettajat olivat aiheuttaneet 73,4 prosenttia kaikista liikennevahingoista.
Toisaalta alle 22-vuotiaat aiheuttavat enemmän vahinkoja kuin yli 60-vuotiaat (ilman yläikärajaa).
Lähinnä se oli minun omaa turhautumistani, tuli sellainen olo että "olempas huono kun pitää toisen alkaa neuvomaan sellaisessa asiassa jonka olin luullut osaavani". Siitä sitten kiukustuin ja aina ei mieskään jaksanut lopulta enää vastata kovin ystävällisesti, niin riitahan siitä tuli.
Muutenkin alkuaikoina hermoilin olla ratissa, kun tiesin että mies katsoo koko ajan miten ajan ja siitä tuli minulle paineita. Ja monestihan paineiden alla tulee tehtyä sellaisia virheitä mitä ei normaalisti tekisi. Siinä yritin sitten selitellä, että "en mä yleensä tee tällaista", tuntui ettei mies aina uskonut vaikka selittelin.
Ai melkein 3/4 on miesten aiheuttamia, joskus olen kuullut että 60%. Kiitos tästä tiedosta, tätä on hyvä muistutella jos tulee muminaa :D
Ajaminen on siinä mielessä vaikea aihe koska "kaikki tekevät sitä" ja palautetta eri toimintatavoista ei saa helposti ja nopeasti. Esimerkiksi tarpeettomasti nelosvaihteella ajaminen silloin kun vitosvaihdekin jaksaisi vetää kuluttaa enemmän polttoainetta (pitää tietää ellei seuraa ajotietokonetta).
Liian lähellä ajamista voi tehdä kauan ilman että tuulilasiin lentää kivi joka aiheuttaa halkeaman, tai ilman että tapahtuisi peräänajoa. Tai vain turhia jarrutuksia kun pelkkä jalan nosto kaasulta riittäisi.
Sitten on vielä eri mielipiteet siitä mikä on oikeaa osaamista, arvostaako taloudellista vaiko ns. urheilullista (nopeaa) ajamista.
Tilastossa miesten 73,4 prosentista on poistettu parkkipaikkakolarit, eli kyseessä on ns. oikeat kolarit.
Mä olen sitä mieltä, että nainen, joka ajaa 10 000 km vuodessa, on parempi kuski, kuin nainen, joka ajaa - 2000km / vuosi.
Et näi.