Kauhugalleria-hallitus 2000-luvun Suomesta
Ministeriö ”Ministeri” Kohu / syy
Pääministeri Anneli Jäätteenmäki Irak-muistiokohu → erosi 63 päivän jälkeen.
Valtiovarainministeri Jyrki Katainen Vaalirahakohu 2008–2010, keskustelut Nova Groupin ja KMS:n rahoituksesta.
Ulkoministeri Ilkka Kanerva Tekstiviestikohu 2008 → diplomaattinen viestintä meni liian henkilökohtaiseksi.
Oikeusministeri Jussi Halla-aho Blogikirjoituksista tuomio kiihottamisesta kansanryhmää vastaan (2008–2012).
Sisäministeri Olli Immonen 2015 Facebook-päivitys ”unelmoin yhtenäisestä valkoisesta Suomesta” → kansainvälinen kohu.
Kulttuuriministeri Timo Soini Ulkomaanmatkojen kulukohut (2018) → kulttuurimatkailu veronmaksajien piikkiin.
Liikenneministeri Matti Vanhanen Vaalirahakohu + yksityiselämän ”naissuhdekohut” → liikennöi tiuhaan median otsikoissa.
Opetusministeri Paavo Arhinmäki Sotshin olympialaisten ”kaljakohu” (2014) → opetus kansalle: älä juo VIP-aitiosta väärään aikaan.
Puolustusministeri Stefan Wallin Puolustusvoimien komentajavalintakohu (2012) → syytökset suosimisesta.
Ympäristöministeri Ville Niinistö Kohu Talvivaaran ympäristökatastrofin valvonnasta (2012–2013).
Sosiaali- ja terveysministeri Juha Rehula Sote-uudistuksen kaatumiset ja jatkuvat väännöt → ikuinen kohu ilman ratkaisua.
Mikä tästä tekee ”kauhugallerian”?
Jokainen ministeri on valittu kohun, syytteen tai skandaalin perusteella, ei ansioiden.
Lopputulos on hallitus, jossa pätevyyden mittari on otsikoiden määrä, ei saavutukset.
Ministeriö ”Ministeri” Kohu / syy
Pääministeri Anneli Jäätteenmäki Irak-muistiokohu → erosi 63 päivän jälkeen.
Valtiovarainministeri Jyrki Katainen Vaalirahakohu 2008–2010, keskustelut Nova Groupin ja KMS:n rahoituksesta.
Ulkoministeri Ilkka Kanerva Tekstiviestikohu 2008 → diplomaattinen viestintä meni liian henkilökohtaiseksi.
Oikeusministeri Jussi Halla-aho Blogikirjoituksista tuomio kiihottamisesta kansanryhmää vastaan (2008–2012).
Sisäministeri Olli Immonen 2015 Facebook-päivitys ”unelmoin yhtenäisestä valkoisesta Suomesta” → kansainvälinen kohu.
Kulttuuriministeri Timo Soini Ulkomaanmatkojen kulukohut (2018) → kulttuurimatkailu veronmaksajien piikkiin.
Liikenneministeri Matti Vanhanen Vaalirahakohu + yksityiselämän ”naissuhdekohut” → liikennöi tiuhaan median otsikoissa.
Opetusministeri Paavo Arhinmäki Sotshin olympialaisten ”kaljakohu” (2014) → opetus kansalle: älä juo VIP-aitiosta väärään aikaan.
Puolustusministeri Stefan Wallin Puolustusvoimien komentajavalintakohu (2012) → syytökset suosimisesta.
Ympäristöministeri Ville Niinistö Kohu Talvivaaran ympäristökatastrofin valvonnasta (2012–2013).
Sosiaali- ja terveysministeri Juha Rehula Sote-uudistuksen kaatumiset ja jatkuvat väännöt → ikuinen kohu ilman ratkaisua.
Mikä tästä tekee ”kauhugallerian”?
Jokainen ministeri on valittu kohun, syytteen tai skandaalin perusteella, ei ansioiden.
Lopputulos on hallitus, jossa pätevyyden mittari on otsikoiden määrä, ei saavutukset.
Vastaukset 1
Vanhimmat
tosin kanerva jo mullan alla?