Ovityöstä ja muustakin

Ovityötä ei tehdä pelkästään sen takia, että saadaan tutkisteluja. Kenttäpalveluksen tärkeämpi motivaatio on, että työn tekeminen sitoo todistajia itseään järjestöön. Kultit usein teettävät jäsenillään vaikeita tai kiusallisia asioita, koska ihmisen on vaikea kyseenalaistaa sellaista, minkä eteen hän ponnistelee. Kentällä käyminen, mikä on useimmille vastenmielistä, toimii myös pääsyvaatimuksena porukkaan ja testinä sille, kuka on tosissaan mukana. Kentällä käymättömiä pidetään hengellisesti heikkoina, ei oikeastaan kunnon todistajina ollenkaan.

Tutkistelu ei suinkaan aina johda "edistymiseen", siis joutumiseen yhä syvemmälle Vartiotorni-seuran mielenhallintaan. Kaikki ihmiset vain eivät ole JT-materiaalia, eli riittävän hyvin johdateltavissa. Useimmat tutkistelut loppuvat hedelmättöminä ennemmin tai myöhemmin, eikä henkiöstä koskaan tule jehovantodistajaa.

Demonina on hyvin hauskaa ujuttautua jeesuspartioon, ja mennä jonkun höynäytettävän asuntoon puhumaan peetä jehovasta sun muista satuolennoista. Myös Peräilman päästely ko. tilanteessa on hyvin hauskaa, koska kukaan ei vieraskoreuttaan kehtaa huomauttaa, vaikka olisi sellainen Peräilman katku, että henkeä ahdistaisi ja silmiä kirvelisi.

Minäkin kävin nuorena miehenä kotikänytityössä kohteena olivat Jehovan todistajat. Olin siis luterilainen. Ihan pystymetsästä en siihen ryhtynyt siillä olin ollut Kansanlähetyksen lähettämänä työssä mukana. Mitään kovin sävyisiä jeppulat eivät olleet, kun kävin kertomassa heille Jeesuksesta.

Meikäläisen ovella pitivät puhettaan, muistan siitä kohdasta kun sanoivat että itsestämme me tulemme, ei meitä ole lähetetty. Kun vastasin että tehän teette tästäkin käynnistänne valtakunnsalilla kenttätyöraportin, muuttui ääni kiukkuiseksi "ja mistäs sinä sen tiedät" ... eikä siinä enää pitkään vartiotornia todistettu.

Jos oven avaa joku Raamatun tunteva, ei välttämätta pappi hän kyllä hoitaa puhumisen, sinun ei tarvitse muuta kuin nyökytellä.