Asun helsingissä yksin, pienessä yksiössä jossa ei ole edes parveketta. Enempään ei ole varaa, vaikka töissä käynkin, insinöörismies. Olen asunut täällä 6 kuukautta ja nyt alkaa tuntua ettei tämä ole minun paikka. Olen siis muualta kotoisin ja työn perässä muutin. Muijakin jätti kun muutin tänne, eikä halunnut tulla perässä.
Kysyisinkin mitä tekemistä olisi yksinäiselle miehelle täällä helsingissä? Olen yrittänyt pyöräillä, mutta sekin alkaa maistua puulta. Yksin ei oikein ole mieltä lähteä pelaamaan minigolfia tai uimarannalle, eikä oikein mihinkään. Toki sisäänkään ei viitsisi lukittua aurinkoisina päivinä. Henkireikäni on viikonloput, jolloin käyn kotipaikkakunnallani katsomassa ystäviäni ja sukulaisia. Täältä helsingistä on jotenkin vaikea löytää ystäviä, työkaveritkin ovat pääosin naisia. Monet ovat melko kovan kuoren omaavia, jonka takia tuttavuus jää varsin pinnalliseksi.
Kysyisinkin mitä tekemistä olisi yksinäiselle miehelle täällä helsingissä? Olen yrittänyt pyöräillä, mutta sekin alkaa maistua puulta. Yksin ei oikein ole mieltä lähteä pelaamaan minigolfia tai uimarannalle, eikä oikein mihinkään. Toki sisäänkään ei viitsisi lukittua aurinkoisina päivinä. Henkireikäni on viikonloput, jolloin käyn kotipaikkakunnallani katsomassa ystäviäni ja sukulaisia. Täältä helsingistä on jotenkin vaikea löytää ystäviä, työkaveritkin ovat pääosin naisia. Monet ovat melko kovan kuoren omaavia, jonka takia tuttavuus jää varsin pinnalliseksi.
Vastaukset 8
Vanhimmat
"Muijakin jätti kun muutin tänne, eikä halunnut tulla perässä"
Kai sä ennemminkin jätit muijan sinne landelle, ja lähdit isolle kirkolle duunin perään.
En osaa sanoa mistä saat uusia sydänystäviä itsellesi, mutta eiköhän kevyempi tuttavuus onnistu olemalla aktiivinen vaikkapa kesäterassilla, biitsillä, tms.
Mee tänään Taivallahden minigolfradan tuntumaan, ja kysyt sopivan joutilaan näköistä peliseuraa.
eiköhän löydy.
No mutta siellähän on kaikkea mitä ihminen suurinpiirtein tarvitsee.
Olettaisin että runsaudenpula ennemminkin iskee.
Kirjoittelen tätä keskeltä suomea.Olen asunut opiskeluaikana siellä.
Käy minun puolesta teattereissa,joskus oopperassa,huviajelulla merellä,kiinnostu Helsingin historioista ,kaikesta,istu kesä- kahviloissa,ole avoin,pidä ilmeesi iloisena ,ole huomaavainen niin muuta sinun ei tarvitse tehdä.
Takaan että elämä alkaa hymyillä.
Joka viikonloppu ei kannata mennä entiseen vaikka sitä ikävissään niin vain menee.
Toivon että tilanne korjaantuu ja saat ystäviä ja keksit tekemistä.
Oletko työkavereilta kysynyt .
Kyllähän Helsingissä tekemistä riittää, ei se siitä ole kiinni. Mutta yksin ei tosiaan tule lähdettyä. Olen kolmatta kesää Helsingissä työn vuoksi, ja ongelma on tuttu... Rannalle nyt voi mennä, tai sitten vain kaupungille pyörimään, mutta kauanko se sitten on kivaa?
Ota kirja mukaan ja lähde puistoon lukemaan. Tai ryhdy harrastamaan valokuvausta, se on kiva tapa tutustua uuteen kaupunkiin.
Kuten jo otsikosta selviää, voisit vaikka aloittaa uuden harrastuksen esim. elokuvissa käymisen tai punttisalilla
Kyllä sinä keksit, olethan sinä insinööri
Ala käymään teattereissa ja siten tapaamaan oikeita ihmisiä !
Kaikki ehdottavat jotain teatteria. Ei kiinnosta! Missä on crossimonttu jossa voi revittää, entä kävelypolku joka on idyllinen ja jossa ei ole muita ihmisiä lainkaan, missä järjestetään suunnistusiltamia, hä.
anteeksi teatteri ehdotukset.
Ehkäp Helsinki ei ole sun paikka, jos suunnistusiltamia kaipaat... Rauhallisia paikkoja täältä toki löytyy kunhan lähdet vähän keskustan ulkopuolelle. Hyppää vaikka pyörän selkään tai vaikka kävele Helsingin rajalle esim. Mellunmäen suuntaan ja lähde vaeltamaan metsiin kohti Söderkullaa ja Porvoota.
Itse olen maalta kotoisin, mutta viihdyn erittäin hyvin Helsingissä. On vain osattava etsiä haluamansa paikat, niin kyllä ne sieltä löytyvät. Lähde seikkailemaan tai muuta pois koko Helsingistä. Turha täällä on muille valittaa että "missämissämissä, hä"... Asenneongelma taitaa olla tässä pahin ongelmasi.