Ihan vaan tiedoksi Nato Jampoille.
Kyllä, Ukrainan kansan jakautumiseen länsi- ja itäosan välillä vaikuttaa merkittävästi alueiden erilainen historiallinen tausta — erityisesti se, että Länsi-Ukraina kuului aikanaan Puolaan, Itävalta-Unkariin ja myöhemmin Neuvostoliittoon eri aikoina, kun taas Itä-Ukraina oli pitkään osa Venäjän keisarikuntaa ja myöhemmin Neuvostoliittoa jo aiemmin ja syvällisemmin integroituna. Tässä hieman tarkempaa taustaa:
Länsi-Ukraina:
Galitsia ja Volynia kuuluivat pitkään Itävalta-Unkariin (etenkin Habsburgien hallitsemaan Itävaltaan) 1770-luvulta vuoteen 1918.
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen osa alueesta liitettiin toiseen Puolan tasavaltaan (1919–1939).
Länsi-Ukrainassa kehittyi vahvempi kansallinen identiteetti, kulttuurinen ja kielellinen yhteys Keski-Eurooppaan ja katolilaisuuteen (etenkin Ukrainan kreikkalaiskatolinen kirkko, joka oli Rooman kanssa yhteydessä mutta säilytti itäisen liturgian).
Alueella oli vähemmän venäläistämistä ja pidempään jatkunut paikallinen kulttuurielämä.
Itä-Ukraina:
Oli osa Venäjän keisarikuntaa jo 1600–1700-luvulta lähtien.
Kävi läpi syvempää venäläistämistä 1800-luvulla.
Oli teollistunut voimakkaasti Neuvostoliiton aikana, ja sinne muutti paljon venäjänkielistä väestöä muualta Neuvostoliitosta.
Ortodoksisuus ja venäjän kieli olivat yleisempiä.
Tämän seuraukset:
Kulttuurinen ja poliittinen identiteetti on ollut historiallisesti erilainen: Länsi-Ukrainassa enemmän eurooppalais- ja kansallismielinen, Itä-Ukrainassa venäjämielisempi tai ainakin lähempänä Venäjää kulttuurisesti.
Nämä erot näkyivät esim. vaalikäyttäytymisessä: ennen vuotta 2014 Länsi-Ukraina tuki länsimielisiä ehdokkaita (kuten Juštšenkoa, Tymošenkoa), Itä-Ukraina taas enemmän Venäjä-myönteisiä (kuten Janukovytšia).
Krimin liittäminen Venäjään ja sodan puhkeaminen Donbassissa 2014 jälkeen on entisestään kärjistänyt näitä eroja, vaikka monet identiteetit ovat muuttuneet sodan myötä.
Yhteenveto:
Kyllä, Länsi-Ukrainan aiempi kuuluminen Puolaan (ja Itävalta-Unkariin) on merkittävä historiallinen tausta, joka on vaikuttanut alueen kulttuuriin, identiteettiin ja poliittiseen suuntautumiseen. Se on yksi tärkeimmistä syistä Ukrainan sisäisiin eroihin lännen ja idän välillä.
Kyllä, Ukrainan kansan jakautumiseen länsi- ja itäosan välillä vaikuttaa merkittävästi alueiden erilainen historiallinen tausta — erityisesti se, että Länsi-Ukraina kuului aikanaan Puolaan, Itävalta-Unkariin ja myöhemmin Neuvostoliittoon eri aikoina, kun taas Itä-Ukraina oli pitkään osa Venäjän keisarikuntaa ja myöhemmin Neuvostoliittoa jo aiemmin ja syvällisemmin integroituna. Tässä hieman tarkempaa taustaa:
Länsi-Ukraina:
Galitsia ja Volynia kuuluivat pitkään Itävalta-Unkariin (etenkin Habsburgien hallitsemaan Itävaltaan) 1770-luvulta vuoteen 1918.
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen osa alueesta liitettiin toiseen Puolan tasavaltaan (1919–1939).
Länsi-Ukrainassa kehittyi vahvempi kansallinen identiteetti, kulttuurinen ja kielellinen yhteys Keski-Eurooppaan ja katolilaisuuteen (etenkin Ukrainan kreikkalaiskatolinen kirkko, joka oli Rooman kanssa yhteydessä mutta säilytti itäisen liturgian).
Alueella oli vähemmän venäläistämistä ja pidempään jatkunut paikallinen kulttuurielämä.
Itä-Ukraina:
Oli osa Venäjän keisarikuntaa jo 1600–1700-luvulta lähtien.
Kävi läpi syvempää venäläistämistä 1800-luvulla.
Oli teollistunut voimakkaasti Neuvostoliiton aikana, ja sinne muutti paljon venäjänkielistä väestöä muualta Neuvostoliitosta.
Ortodoksisuus ja venäjän kieli olivat yleisempiä.
Tämän seuraukset:
Kulttuurinen ja poliittinen identiteetti on ollut historiallisesti erilainen: Länsi-Ukrainassa enemmän eurooppalais- ja kansallismielinen, Itä-Ukrainassa venäjämielisempi tai ainakin lähempänä Venäjää kulttuurisesti.
Nämä erot näkyivät esim. vaalikäyttäytymisessä: ennen vuotta 2014 Länsi-Ukraina tuki länsimielisiä ehdokkaita (kuten Juštšenkoa, Tymošenkoa), Itä-Ukraina taas enemmän Venäjä-myönteisiä (kuten Janukovytšia).
Krimin liittäminen Venäjään ja sodan puhkeaminen Donbassissa 2014 jälkeen on entisestään kärjistänyt näitä eroja, vaikka monet identiteetit ovat muuttuneet sodan myötä.
Yhteenveto:
Kyllä, Länsi-Ukrainan aiempi kuuluminen Puolaan (ja Itävalta-Unkariin) on merkittävä historiallinen tausta, joka on vaikuttanut alueen kulttuuriin, identiteettiin ja poliittiseen suuntautumiseen. Se on yksi tärkeimmistä syistä Ukrainan sisäisiin eroihin lännen ja idän välillä.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Venäjä on ennenkin käyttänyt sitä taktiikkaa, että naapurimaan alue täytetään venäläisillä ja kun venäläisiä on alueella tarpeeksi paljon, niin katsotaan alueen olevan osa venäjä, koska enemmistö kansasta on venäläisiä.
Ukraina juttu tapahtui jo 400 vuotta sitten alkaen 1600 luvulta. Silloin ei ollut mitään tuollaista ajattelua.
Latvia oli hyvää vauhtia menossa tuohon, kun kommunismi romahti ja pelasti lättiläiset.
Joo rusnyat on vaan rusnya ja siitä mihinkään muutu
Vielä vuonna 2019 itä-Ukrainan väestön enemmistö halusi gallupissa niiden kuuluvan Ukrainaan, ei Venäjään.
Miksi valehtelet?
Miksi höpötät, tiltu?
Ihan pelkkää faktaa ihan aina.
Et vain ole tietoisesti tyhmä. Gobatshov ja Jeltsin järjestivät kansanäänestyxet kumpaan ne halus kuulua.sillonku NL hajosi tuli Ukraina, Baltia, Azerbaidzhan, Uzbekistan, jne. Krim 68% halus olla Ukraina ja loput yli 90% enemmistöllä. Tyhmänä rusnya et vain ole tyhmä vaan lisäxi venäläinen ku et tunne historiaa
Länsiukrainalaiset tekivät toisen maailmansodan aikana yhteistyötä saksalaisten kanssa, koska Saksa lupasi Ukrainalle itsenäisyyden.
Lupaus oli täyttä kusetusta, todellisuudessa ukrainalaiset oli tarkoitus alempana rotuna likvidoida.
Noin 5 miljoonaa ukrainalaista siviiliä kuoli Saksan miehityksen seurauksena, mm. Presidentti Zelenskyn isoisän perhe murhattiin, he tosin olivat juutalaisia.
Azov, Right sector ja kumppanit ovat Länsi-Ukrainan uusnatsi organisaatiota.
Wagnerit ja Rushistit ovat venäläisiä uusnatsiorganisaatioita.
Miksi valehtelet?
Miksi höpötät, tiltu?
Aivan varmasti on. Vieläpä enemmän kuin Ukrainassa.
Ei mitään ongelmaa, ne jotka tuntee itsensä venäläisiksi voi muuttaa Venäjälle. Sama koskee länsimaita. Ei tule ikävä, morjens.
Taisihan se Puola-Liettuan kuningaskunta ulottua aika pitkälle Ukrainaan. Silloin elettiin kuitenkin kuninkaitten ja lääninherrojen aikaa. Kansat olivat hajallaan mikä minkäkin hallitsijan ja lääninherran alaisuudessa. Itä-Euroopassa jatkui vielä feodalismi. Kansat olivat täysin vailla valtaa. Kansallisuusaate alkoi kunnolla vasta 1800-luvulla ja kansanvalta, demokratia seurasi perässä. 1800-luku oli kuitenkin vielä kolonialististen imperiumien aikaa. Imperiumit hajosivat ja kolonialismi loppui vasta 1900-luvulla. Ukrainalaisten kovana kohtalona oli kuitenkin jääminen Moskovasta johdetun kommunistisen imperiumin sortovallan alle. Varsinkin Stalinin aika oli kovaa aikaa ukrainalaisille. Putin on ilmoittanut ihailevansa Stalinia ja haluaa seurata tämän jalanjälkiä. Ne jäljet ovat karmeita myös suomalaisten, balttien ja puolalaisten historiassa. Ei ihme, että ukrainalaiset eivät enää mistään hinnasta haluaisi palata Venäjän alamaisiksi. Miten muuten on ymmärrettävissä, että ukrainalaiset ovat kyenneet vastustamaan Venäjän hyökkäystä jo neljättä vuotta. Jos se jakolinja jossain kulkee niin se kulkee niiden alueiden sisällä, joissa enemmistö puhuu venäjän kieltä. Epäilen, että hyvin suuri osa venäjänkielisistäkin haluaisi kuulua länsimieliseen Ukrainaan.