Lvivin sobori vuodelta 1946

Eipä katolisella kirkolla ole mitään varaa muutenkaan leikkiä marttyyriä kun vähänkään katsellaan historiaa.

Miten ortodoksien sisäiset liittyvät katolilaisiin?

Kirkko itse ei tietenkään olisi hyväksykäyttänyt piispojen yhteenkokoontumista eli synodia/soboria hyväkseen ilman Neuvostoliiton hallinnon tukea vaan olisi ollut täysin viaton määkivä lammas ilman minkäänlaisia takaa-ajatuksia? :)

Tutkija Natalia Shlikhta kertoo:

Vaikka vuoden 1946 Lvivin soborin otaksuttiin lakkauttavan Ukrainan kreikkalaiskatolisen kirkon, 'jälleenyhdistymisen' prosessi jatkui silti. UKK:n miljoonat seuraajat sekä tuhannet papit ja seurakunnat liitettiin Moskovan patriarkaattiin, josta jälkimmäinen vaikutti hyötyvän. Yksinkertaisen kuvan takana todellisuus oli toisenlainen. Galician kreikkalaiskatolikot eivät vain alistuneet hiljaa 'yhdistettäviksi' alamaisiksi: tämä ei pätenyt ainoastaan 'katakombeihin' sulkeutuneeseen vähemmistöön, vaan muodollisesti ortodokseiksi kääntyneeseen enemmistöön, joka vastusti hallinnon suurta suunnitelmaa päivittäisissä käytännöissään, ... .

Ortodokseiksi taipumisen sijaan he muodostivat 'sisäkkäis-kirkon'— omanlaisen kirkkonsa, jolla oli kreikkalaiskatoliset juuret ja Venäjän ortodoksisen kirkon sisäiset perinteet. Tämä 'sisäkkäis-kirkko' vastusti yhteensulauttamista vuosikymmeniä ja säilytti omaleimaisuutensa, ja näin toimiessaan edesauttoi ukrainalaisen kreikkalaiskatolisen kirkon elpymistä 1980-luvun lopulla.

The Ukrainian Greek Catholic Church After the 1946 ‘Lviv Sobor’: Living Through the Soviet Period

(toim.) Adam DeVille and Daniel Galadza; The ‘Lviv Sobor’ of 1946 and Its Aftermath: Towards Truth and Reconciliation

Eastern Christian Studies 32. (2023), sivut 119-145.

https://www.academia.edu/143054908/The_Ukrainian_Greek_Catholic_Church_After_the_1946_Lviv_Sobor_Living_Through_the_Soviet_Period_The_Lviv_Sobor_of_1946_and_Its_Aftermath_Towards_Truth_and_Reconciliation_Ed_Adam_DeVille_and_Daniel_Galadza_Eastern_Christian_Studies_32_Leuven_Peeters_2023_P_119_145

Samassa edellämainitussa Adam DeVillen ja Daniel Galadzan toimittamassa teoksessa Yury Avvakumov esittää toisen, vuosisatojen aiemman kontekstin huomioon ottavan näkökulman kaikkine ongelmallisuuksineen:

The ‘Lviv Sobor’ of 1946 and Its Aftermath: Towards Truth and Reconciliation
sivut 185-208

Yury Avvakumov

Brest 1596 and Lviv 1946 between Historiography and Propaganda: Ecumenical Lessons of two Dramatic Events in Church History

Yury Avvakumov kertoo, että....

... 'pitkän näkökulman' tarkastelu vuosisatojen aikaväliltä 1596–1946 samaan aikaan sekä luo oman ongelmansa että ratkaisee yhdenlaisen ongelman. Tarkastelu antaa kontekstin vuoden 1946 vale-soborikokoontumiselle, mutta sillä mitä on tapahtunut pyritään myös oikeuttamaan sobori, jolloin 1900-luvulla toimineet tahot voivat välttyä vastuulta. Vuosi 1946 on siis vain mikrokosmos Neuvostoliiton ajan kontekstin ulkopuolelle kurottuvasta ongelmasta kristityille, jotka kamppailevat sen kanssa missä suhteessa historiallinen totuus ja teologiset väitteet kohtaavat ja miten tässä kaikesta vältetään kirkkokuntalähtöisen puolueellisuuden (eli konfessionalismin), kansallismielisyyden (eli nationalismin) ja historiallisen relativismin sudenkuopat.

https://www.academia.edu/99174314/Brest_1596_and_Lviv_1946_between_Historiography_and_Propaganda_Ecumenical_Lessons_of_two_Dramatic_Events_in_Church_History

Itäisten kirkkojen perinteitä tutkivan Pontifical Oriental Instituten paneeli Lvivin soborista

https://www.youtube.com/watch?v=b7saNi9_API


Kanadan Ukraina-tutkimuksen instituutin (Canadian Institute of Ukrainian Studies), joka on julkaissut paljon erinomaisia tutkimusteoksia Ukrainan historiasta, keskustelu Lvivin soboria koskevasta tutkimusteoksesta

The Lviv Sobor of 1946 and Its Aftermath: Towards Truth and Reconciliation

https://www.youtube.com/watch?v=hMsUim_8IiM


Tämäkin on laajalti vaiettu ja vähälle huomiolle jäänyt aihe. Ihme, että koko juttua ei ole aiemmin mainittu näillä palstoilla kaikesta kristillis-marttyyrikertomusten kopioliimailuista huolimatta. Ikään kuin siihen, että ottaa asioista oikeasti selvää, vaadittaisiin enemmän kuin 5 minuuttia vanhojen juttujen aivotonta kopioliimailua. Hirvittävä ajatus, eikö olekin? ;)

Mutta eihän kaupunki ole oikeastaan Ukrainan Lviv koska se on ollut osa itsenäistä Ukrainaa niin kyhyen ajan. Esim. Ukrainan kieltä puhui kaupungin asukkaista WW2.n asti 7- 9 prosenttia.

Kuten amerikkalais-konservatiivijulkaisu on todennut, Ukrainalais-ortodoksikirkkoa (UOC) ei voi syytä Venäjän kanssa veljeilystä, koska UOC on katkaissut nämä siteet ajat sitten.


The American Conservative
Flavius Mihaies
Ukraine’s Two Wars

https://www.theamericanconservative.com/ukraines-two-wars/


Tässä vain muutama ote artikkelista:

... Tapasin Ukrainan erikoisjoukkojen (SBU:n) veteraanin, joka kertoi taistelleensa Donbassissa vuonna 2014 ja käyneensä myöhemmin Venäjällä hengellisellä vierailulla. Hänellä oli erittäin kriittinen suhtautuminen siihen mitä hän luonnehti Ukrainan hallituksen vainoksi hänen kotikirkkoaan, Ukrainalais-ortodoksikirkkoa (UOC), kohtaan. Kyse oli selvästikin enemmän kuin presidentti Zelenskyin narratiivisesta kuvauksesta Ukrainalais-ortodoksikirkosta sisäisenä sabotöörinä – kertomuksesta, jota media Euroopassa ja Yhdysvalloissa toisteli.

....


”He kutsuvat meitä moskovalaisiksi”, sanoi Ivan Verenka, Miliieven UOC-seurakunnan apulaispappi, viitaten kylätovereihinsa. ”Mutta he tuntevat meidät, he tietävät, että olemme ukrainalaisia.” Miksi he sitten sanovat teitä moskovalaisiksi, minä kysyin. Televisio ja muut medialähteet ovat vaikuttaneet yhteisön uskomuksiin, Verenka sanoo. ”He uskovat mediaa, eivät itse kansaa, eivät pappeja”, hän sanoi. Entiset ystävät käyttäytyvät solvaavasti Verenkaa kohtaan ja ovat uhanneet häntä väkivallalla. ”Miten me enää voimme olla ystäviä?”

....

Ukrainalais-ortodoksikirkon papisto, jonka kanssa puhuin, sanoi vastanneensa [Ukrainan hallituksen uskontojärjestelyjen tsaarin] Jelenskin moniin vastaaviin kirjeisiin. He kyseenalaistivat mitä Jelenski tarkoitti "kaikkien siteiden katkaisemisella Venäjän ortodoksiseen kirkkoon". Jos Jelenski viittasi kirkon olevan Moskovan kontrollissa tai tukevan hyökkääjää, Ukrainalais-ortodoksikirkko oli jo katkaissut kaikki tällaiset siteet. Jos Jelenski viittasi Moskovassa sijaitsevan Venäjän ortodoksikirkon kontrolliin tai "tämän hyökkääjän tukemiseen", Ukrainalais-ortodoksikirkolla ei ole sellaisia ​​kytköksiä. Itse asiassa papiston mukaan viimeinen jäljelle jäänyt yhteys Venäjän ortodoksikirkkoon oli sen kirkon patriarkka Kirillin mainitseminen liturgiassa, kuten tehdään kaikkien muidenkin elävien ortodoksipatriarkkojen kanssa. Ukrainan ortodoksisen kirkon neuvosto hyväksyi 27. toukokuuta 2022 uuden lain, joka tekee Ukrainalais-ortodoksikirkosta käytännössä itsehallinnollisen. Ukrainalais-ortodoksikirkolliskokous nimittää itse piispansa ja pappinsa ja on yksin vastuussa heistä. Patriarkka Kirillin mainitseminen liturgiassa on poistettu; pappeja ohjeistetaan mainitsemaan piispansa, arkkipiispansa tai metropoliittansa. Piispoja, arkkipiispoja ja metropoliittoja ohjeistetaan mainitsemaan Hänen Autuutensa Onufriia, Kiovan ja koko Ukrainan metropoliitta.

Ukrainalais-ortodoksikirkon papisto sanoi Viktor Jelenskyin pyyntöjä paitsi perustuslain vastaisiksi ​​myös kylmän keinotteleviksi. He varoittivat, että jos UOK antaisi julkisen poliittisen lausunnon, jossa se julistaisi eroavansa täysin vastineestaan Moskovassa, Venäläis-ortodoksikirkko todennäköisesti laittaisi liikkeelle skismamenettelyn, minkä johdosta muut kansalliset ortodoksikirkot suhtautuisivat UOK:hon eri tavalla ja UOK menettäisi kanonisen arvokkuutensa. UOK:n papisto arveli, että tässä asiassa UOK:n kanonisen aseman vahingoittaminen maailmanlaajuisessa ortodoksisessa yhteisössä saattaa hyvinkin olla Ukrainan hallituksen todellinen tarkoitus.

....

YK:n huoli Ukrainan uskonnonvapaudesta ei alkanut nykyisestä sodasta. Jo lokakuussa 2018 useat YK:n erityisraportoijat lähettivät Ukrainan hallitukselle yhteiskirjeen, jossa he varoittivat hallintoa useista väkivaltaisuuksista, jotka näyttivät loukkaavan kansainvälisesti tunnustettua oikeutta uskonnon- ja vakaumuksenvapauteen. Tapauksiin sisältyi hyökkäyksiä UOK:lle kuuluviin palvontapaikkoihin ja niiden pakkovaltaamista sekä pelottelua ja häirintää, mukaan lukien tappouhkauksia pappeja kohtaan.

...

Korytnessä haastattelin Michaelia, 59-vuotiasta UOK:n seurakuntalaista. Hän kertoi palvelleensa vuoden ja kolme kuukautta nykyisessä sodassa ja taistelleensa Bahmutissa ja Harkovassa. ”Sotilaina autamme toisiamme piittaamatta siitä mihin kirkkoon itse kukin sattuu kuulumaan”, hän sanoi. Hän ilmaisi tyrmistyksensä siitä, että häntä oli solvattu Venäjä-mieliseksi, vaikka oli taistellut Ukrainan puolesta. ”Jos puolustamme patriootteina omaa maatamme, miksi meidän kirkkoamme syytetään Venäjän lonkeroksi?”