Ellen G. White oli väkevä eksyttäjä

Adventistien perustaja Ellen G. White oli aikakautemme yksi suurimmista eksyttäjistä. Hänelle Jeesuksen ristinkuolema ei ollut riittävä ja hänen mielestään Jeesus ei sanonut ristillä "Se on täytetty", vaan siirsi nämä Jeesuksen sovituksen päättymisen sanat taivaan pyhäkköön tutkivaan tuomioon. Tämä on valtaisaa eksytystä, koska RAAMATTU sanoo selvästi Jeesuksen saaneen ristinpuulla sovitustyön päätökseen.

Syy miksi White siirsi Jeesuksen sovitustyön taivaaseen oli advenstistien suuressa pettymyksessä, joka tapahtui 1844. William Miller oli julistanut Jeesuksen tulevan takaisin 1844 tai 1845, mutta Jeesus ei tullutkaan takaisin, ja tästä tuli suuri pettymys. Tästä pettymyksen keskeltä White löysi itsensä ja omalla ns. ilmestystiedollaan pyrki selittämään suurta pettymystä eksyttäen kristittyjä. Ellen White oli plagioija, tämän tutki perusteellisesti tri Walter Rae, joka kirjassaan The White Lie paljasti kaiken.

Ellen White kärsi myös epileptisistä kohtauksista, jotka hän sai 13-vuotiaana kun hänen päähänsä iskettiin kivellä. White kärsi eriasteisista hallusinaatiosta sekä harhoista. Näistä syntyivät ilmestystiedot, jotka Jumala hänelle mukamas antoi. Jumala ei syötä valhetta palvelijoilleen, joten Whiten ilmestykset olivat petosta...
201238
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 20

Vanhimmat

Ristinpuulla on sovitus täysin toteutettu, mutta onko meidän mielemme sitten hyväksynyt kohdalleen tämän sovituksen. Siksi Hänen, Jeesuksen tullessa, on palkka hänen omilleen olemassa, ja se on iankaikkinen elämä Kristuksessa.
Kun ihminen elää täällä maailmassa, kääntyy Raamatun sanan vaikutuksesta armoistuimen eteen, on hänen nimensä elämänkirjassa.
Jeesus taivaassa tekee jatkuvasti työtä, rukoilee meidän puolestamme.
On myös lähettänyt puolustajan Pyhän Henkensä puolustajaksemme jne.

Jos menemme ajatukseen, että Golgatan työn päätös on 2000v. sitten päättynyt, niin istutaan kiikkustuoliin ja kaikki on siinä mielessä valmis, kaikki on pelastunut ja lain ja evankeliumin saarnatyö on turhaa, ja kilvoittelu, pyhityselämä jne. sitäkö tarkoitat. seuraajaX.

Pelastus on valmis, mutta Jeesus jätti työn tehtäväksi, tuoda ikuinen evankeliumi julistettavaksi.
Synnin mitta on Jumalan tahdon vastaisuus, ja Jumalan tahto on kirjoitettu lakiin.

SeuraajaX. Kun uskot Jeesukseen, Hän rukoilee ja huolehtii sinusta. Voit lukea Hänen sijaiseksesi, koska Hän kuoli sinun puolestasi, täytti lain, ja osoitti sinulle esimerkin, että armon alla seuraat Hänen viitoittamaa tietä.
Hän sanoi, että "Laista ei katoa pieninkään kirjain tai ainoakaan piirto, ennen kuin taivas ja maa katoaa, eikä Hän ole antanut lupaa opettaakaan niin".
Kaita tie on laitettu ihmisen eteemme. Uuteen Jerusalemiin ei pääse ketään vääryyden tekijää jne.
Jos uskova tekee matkallaan vääryyttä, ja ei tee parannusta, eikös se ole hänen edessään kerran tuomiolla. Ja myös.
Eikös siellä tuomiolla vedottu siihen, että emmekö me tehneet niin ja niin, uskossa vaellettiin, tehtiin työtä, ym. ------- ja Jumalan vastaus on "En tunne teitä, menkää pois minun edestäni te laittomuuden tekijät". Kova oli tuomio, vie uskovan kyllä polvilleen.
Jotain on, että "Se on täytetty" ---- sanoihin liittyy velvoitettakin, ja siitä varmaan Ellenkin matkalaisena, armonkerjäläisenä halusi meitä muistuttaa.

Kyllä taivaassa kirjat on, ja uskovat pitää siitä muistuttaa matkalla toinen toisille.
Ei maailmassa meidän armontie ole yksioikoista, ja vedotaan Golgataan,
ja jos ei ymmärretä sen ristin syvää merkitystä, joka sanana leikkaa sydänjuuria myöten vaatien parannusta, ja pyhitykseen pyrkivää elämää.
Ristin tie, uskovallakin, kieltäymyksen tie. Vai armoon vedoten, kiellämmekö sen olemassaolon?
Jeesus on pelastuksen lähde, ainut tie, ainut, mihin voimme vedota tuomiollamme. Kun Jumala katselee meitä, ja katsoo Kristuksen työn kautta, olemme puhtaat ja pelastetut.
Ja kun olemme näin puhtaat ja pelastetut, niin teemmekö tahallamme syntiä, tehden pilkaksi Jumalan Pojan täytetyn työn tässä ajassa.
NÄitä asioita varmasti tarkastellaan ja voimme sitä miettiä matkamme varrella.
Jeesus elää, ja eläköön se sydämissämme niin, että sydämen ympärileikkaus olisi tapahtunut, ja katse kiinnitettynä luvattuun tekisimme matkaa.

Adventistina uskon Jeesuksen sovitustyön lunastuksen täydellisen riittävyyden elämässäni.
Mutta myös.
Tietoinen ja tahallinen syntiin saattava elämä voi sulkea tien perille, ja siksi tottakai, oikeudenmukainen tuomarimme kun istuu kerran tuomiolle, niin ei siellä ilmasta pyyhkäistä tuomiota, vaan jokainen näkee oman elämänsä kirjon tuomiolla.
Kerran tuomion olemassaolokin, perustuu Raamatun näkemykseen, oikeain ja vääräin.
Todennököisesti sitä ei kukaan kiistä.

Perustuuhan maallinenkin tuomioistuin tosiasioihin, ja tuomari pyrkii tuomitsemaan itse kunkin tapaukseen oikeudenmukaisen lakiin perustuvan oikean tuomion, ja dokumetitkin on olemassa..

Äänestä
  • En usko sanomaasi sillä kukaan muu kirkkokunta ei opeta asioita joita White opetti. Sapattioppikin on lähinnä suuren luokan vitsi. White pakottaa kristikunnan juutalaisten sapatin viettäjäksi vaikka UT ei sano missään että se olisi jotenkin erikoinen. Jos lauantain pyhittäminen olisi pelastumisen kannalta oleellinen asia, olisi Paavali korostanut lepopäivän tärkeyttä mutta eipä korostanut. Miten sunnuntai voisi olla pedon merkki? White nimittäin opettaa että sunnuntaista tulee pedon merkki, mutta miten se liittyy ostamiseen ja myymiseen? Nykyään sunnuntaistakin on tehty normaali ostospäivä. Ei sitä enää pyhitetä.

    White myös sanoo että paavi olisi antikristus. Ei pidä paikkaansa sillä antikristus on Raamatun mukaan koko maailmaa hallitseva peto. Katolisen kirkon alaisuuteen eivät alistu prostestantit tai hindut tai muslimit.

    Äänestä

  • seuraajaX kirjoitti:

    En usko sanomaasi sillä kukaan muu kirkkokunta ei opeta asioita joita White opetti. Sapattioppikin on lähinnä suuren luokan vitsi. White pakottaa kristikunnan juutalaisten sapatin viettäjäksi vaikka UT ei sano missään että se olisi jotenkin erikoinen. Jos lauantain pyhittäminen olisi pelastumisen kannalta oleellinen asia, olisi Paavali korostanut lepopäivän tärkeyttä mutta eipä korostanut. Miten sunnuntai voisi olla pedon merkki? White nimittäin opettaa että sunnuntaista tulee pedon merkki, mutta miten se liittyy ostamiseen ja myymiseen? Nykyään sunnuntaistakin on tehty normaali ostospäivä. Ei sitä enää pyhitetä.

    White myös sanoo että paavi olisi antikristus. Ei pidä paikkaansa sillä antikristus on Raamatun mukaan koko maailmaa hallitseva peto. Katolisen kirkon alaisuuteen eivät alistu prostestantit tai hindut tai muslimit.

    Miksi sitten kirjoihin on kirjoitettu: Elämän kirja ja tekojen kirja. Ystäväni sinä näet vain
    oikotien ilman jumalan antamaa ohje karttaa.

    Ohjeet kertova, että kaikki joutuvat Kristuksen Tuomio istuimen eteen vastaamaan teoistaan, Joten
    Voin hyvällä omalla tunnolla kertoa ; että oiko-tietä ei ole. Kyllä tämä White tunsi Raamattunsa paremmin kuin oikotien etsiä. Kyllähän se pelastuskin tulee aikanaan, mutta
    koeta ensin saada viisumisi kuntoon, nyt kun on vielä aikaa. Matkatavarasi on vain Kristuksen kaltainen luonne. Se pitäisi kasvaa tämän eläman aikana. Toivotan sinulle ystäväni Rakkautta ja rauhaa Kristuksessa Hyvällä muistaen Hermanni

    Äänestä

  • Kirjotit adventistina sellaista johon voin kanssasi täysin yhtyä

    "Ristinpuulla on sovitus täysin toteutettu, mutta onko meidän mielemme sitten hyväksynyt kohdalleen tämän sovituksen"

    Minä olen osaltani hyväksynyt mielessäni tuon täydellisen sovituksen joten sen osalta kaikki hyvin.

    Askarruttaa kuitenkin se mitä Ellen G White ja adventistit usein ovat kertoneet eli Whitea lainaten:

    " Jeesuksen ristinkuolema ei tehnyt syntejä tyhjäksi, vaan Jeesus jatkoi uhripalvelustaan pyhäkön ensimmäisessä osassa taivaassa vuoteen 1844. "

    Tuomoista en ole raamatustani löytänyt joten tuohon en voi yhtyä.

    Minun raamattuni ei kerro että synnit olis siirretty johonki. Ei kerro sellaistakaan että synnit on osittain sovitettu ja että sovitusta joudutaan jatkamaan taivaassa.

    Äänestä

  • kulkija123 kirjoitti:

    Kirjotit adventistina sellaista johon voin kanssasi täysin yhtyä

    "Ristinpuulla on sovitus täysin toteutettu, mutta onko meidän mielemme sitten hyväksynyt kohdalleen tämän sovituksen"

    Minä olen osaltani hyväksynyt mielessäni tuon täydellisen sovituksen joten sen osalta kaikki hyvin.

    Askarruttaa kuitenkin se mitä Ellen G White ja adventistit usein ovat kertoneet eli Whitea lainaten:

    " Jeesuksen ristinkuolema ei tehnyt syntejä tyhjäksi, vaan Jeesus jatkoi uhripalvelustaan pyhäkön ensimmäisessä osassa taivaassa vuoteen 1844. "

    Tuomoista en ole raamatustani löytänyt joten tuohon en voi yhtyä.

    Minun raamattuni ei kerro että synnit olis siirretty johonki. Ei kerro sellaistakaan että synnit on osittain sovitettu ja että sovitusta joudutaan jatkamaan taivaassa.

    Ristinkuolema on kertakaikkinen sovitus.
    Koskee kaikkia, ja saa kaikki, jotka sen vastaanottaa.

    Onko ristinkuolema tehnyt syntejä tyhjäksi henkilöltä joka ei käänny? Ei käsittääkseni.
    Ristinkuoleman sovitustyö on ehdollinen, eli halu ottaa se vastaan.

    Nyt kulkijana, kunkin kohdalla, ennen uskon syntymistä, ristintyö oli kyllä valmis, mutta ei omallakohden toteutunut.

    Sana sai uudestisynnyttää, (vanhanliiton palvelullakin on oma viestinsä).., Jeesus joka on mennyt taivaaseen ja luvannut Pyhän Henkensä, Pyhä Henki on kirkastanut sovitustyön kohdallesi, ja kohdalleni, ymmärsimme sen, että pitää luovuttaa elämänsä Jeesuksen käsiin ja johdon alle.
    Se kertakaikkinen suoritus sijaisesi, on kuollut sinun, minun ja meidän puolesta, synnin takia meidän ei tarvitse kuolla enää, saamme armolahjana iankaikkisen elämän.
    Nyt meitä johtaa Ylimmainen pappi henkensä kautta taivaassa. Hänen verensä on merkkinä lunastuksesta. Hän rukoilee puolestamme, kantaa vaikeuksissa, lankeemuksessa, ja taas noustessa, veren merkki on elämän yllä taivaassa.
    Isä katsoo sinua, minua ja meitä Poikansa kautta.. Voi mikä suuruus ja ihanuus, lunastuksemme ja armon määrä Kristuksessa.

    Raamattu puhuu myös siitä, että voimme langeta lihamme takia, myös lopullisesti, Pyhän Hengen pilkan kautta. Sovitus ei silloin kata, vaikka on täysin ristinpuulla sovitettu.
    Veren merkkiä ei ole silloin Isän edessä taivaassa . ts. pelastus on aina ehdollinen. Ihmisestä kiinni. Jumalan puolelta valmis. Aadam missä olet?.- Jumala aina on ihmistä vastassa ollut, ja lunastus sanat on kaikunut jo ennen maailman luomista, ja Golgatan kummulla lopulliset sanat lausuttuna, voitto julistettu.

    Uskovina, ylösnousemuspäivänä, kilvoituksemme on saanut päämäärän, meidät puetaan täydelliseen taivaassa kudottuun hääpukuun. Täällä olemme matkalla, mutta ei omissa voimissa, vaan Hänen.

    Siunausta sinulle tv. Adv.tisti.

    Äänestä

  • adv.tisti kirjoitti:

    Ristinkuolema on kertakaikkinen sovitus.
    Koskee kaikkia, ja saa kaikki, jotka sen vastaanottaa.

    Onko ristinkuolema tehnyt syntejä tyhjäksi henkilöltä joka ei käänny? Ei käsittääkseni.
    Ristinkuoleman sovitustyö on ehdollinen, eli halu ottaa se vastaan.

    Nyt kulkijana, kunkin kohdalla, ennen uskon syntymistä, ristintyö oli kyllä valmis, mutta ei omallakohden toteutunut.

    Sana sai uudestisynnyttää, (vanhanliiton palvelullakin on oma viestinsä).., Jeesus joka on mennyt taivaaseen ja luvannut Pyhän Henkensä, Pyhä Henki on kirkastanut sovitustyön kohdallesi, ja kohdalleni, ymmärsimme sen, että pitää luovuttaa elämänsä Jeesuksen käsiin ja johdon alle.
    Se kertakaikkinen suoritus sijaisesi, on kuollut sinun, minun ja meidän puolesta, synnin takia meidän ei tarvitse kuolla enää, saamme armolahjana iankaikkisen elämän.
    Nyt meitä johtaa Ylimmainen pappi henkensä kautta taivaassa. Hänen verensä on merkkinä lunastuksesta. Hän rukoilee puolestamme, kantaa vaikeuksissa, lankeemuksessa, ja taas noustessa, veren merkki on elämän yllä taivaassa.
    Isä katsoo sinua, minua ja meitä Poikansa kautta.. Voi mikä suuruus ja ihanuus, lunastuksemme ja armon määrä Kristuksessa.

    Raamattu puhuu myös siitä, että voimme langeta lihamme takia, myös lopullisesti, Pyhän Hengen pilkan kautta. Sovitus ei silloin kata, vaikka on täysin ristinpuulla sovitettu.
    Veren merkkiä ei ole silloin Isän edessä taivaassa . ts. pelastus on aina ehdollinen. Ihmisestä kiinni. Jumalan puolelta valmis. Aadam missä olet?.- Jumala aina on ihmistä vastassa ollut, ja lunastus sanat on kaikunut jo ennen maailman luomista, ja Golgatan kummulla lopulliset sanat lausuttuna, voitto julistettu.

    Uskovina, ylösnousemuspäivänä, kilvoituksemme on saanut päämäärän, meidät puetaan täydelliseen taivaassa kudottuun hääpukuun. Täällä olemme matkalla, mutta ei omissa voimissa, vaan Hänen.

    Siunausta sinulle tv. Adv.tisti.

    Täällä kirjoitellaan paljon sellaista johon ei ole halu vastailla, koska se ei ehkä tuo tulosta, vaan antaa sellaista kuvaa, joka ei rakenna ulkopuolisia.
    Jotkut näköalat, meissä ihmisissä on niin opetuksienkin kautta piintyneitä, että ei nähdä välttämättä puolin ja toisin mitä toinen tarkoittaa.

    Mutta näin todistuksena suunnasta.

    Seurakunnan tehtävä on julistaa armon evankeliumia Kristuksesta ihmisille. Lunastuksemme päämäärä on kerran iankaikkinen elämä, joka on lahja.

    Vaikka ehkä nähdään adventisti "lain alla" vaeltavaksi henkilöksi, ja ehkäpä tuo nimitetty "juutalainen" sapattilepopäivä näköala sen karauttaa joidenkin mielessä tässä adventistit vääräksi, vanhanliiton, ns. lakiliiton pitäjiksi, niin sanoisin kohdaltani, ettei me pelastuta päivien vietolla tai muulla vastaavalla, vaan armosta Kristukseen.

    10 käskyn lain merkitys on Raamatussa kirjattu Jumalan tahdon mittapuuksi, näin tiivistettynä.
    Jo paratiisissa ihmisellä oli näkyvillä Jumalan tahdon ehdollinen suojeleva käsky, "älä syö tuosta puusta".
    Seuraukset tiedämme. ja laki asetettiin rikkomuksen takia jäljestä päin ihmiselle, osoitukseksi Jumalan tahdosta, elämää suojelevaksi, ja siunaukseksi.
    Taas siinä kaikuu Jumalan rakkauden sanat, elämästä, suojeluksesta, turvasta, jne.

    Voi miten hyvä olisi maailma, Jumalan luoma maailma, jos tämä rakkauden käskyt eläisi sydämissä, edes jotenkin meidän uskovien sydämissä..

    Mutta miksi ei? Maailmassa liha ei taivu, ei halua. Maailmassa ihminen on täynnä itsekästä riistoa ym. En halua antaa itseltäni toiselle, vaan otan jopa toisen omaa, rakentaakseni omaa paratiisiani tähän aikaan, joka on uskovallekin suuri vaara ajassa..

    Jumala kutsui kansansa, kuvastamaan Hänen tietään maailman aikaan. No napinaa, ja lihan kautta J-tahdon mitättömäksi tekevää aikaa elettiin (ja vieläkin eletään).
    Tarvittiin tuomareita, ja jopa kuningas, pyydettiin johtamaan, ja ettei Jumalan tahtoa kunnioitettu ollenkaan, ihminen, ihmisen mitta. Riistoa, sortoa, rakkaudettomuutta.
    Haluttiin elää kuin muut, ts. maailman kansat.
    esim: 1 Sam7:3 1 Sam 8:3, 11-22
    Jumala on sama, eilen, tänään ja iankaikkisesti. Kumosiko Hän tahtonsa Golgatalla?
    Seremonialaki kumoutui. Lopullinen uhri toteutui. Sijaisemme Kristus, uhrikaritsa, Jumalan valitsema kuoli, enää ei tarvita uhrata, uskoa vain Häneen.

    Herää kysymys? Eikö laki uudessa liitossa ole voimassa?. Osoittaahan se synnin myös uskovan elämässä. Miksi laki asetetaan uudessa liitossa sydämeen? Suojelisiko se meitä, kun se Pyhän Hengen kautta muistuttaa siitä mittapuusta, mitä meidän pitäisi uskovina edustaa maailmassa, armahdettuna, lunastettuna. Uskova on armahdettu. Laki ei syytä, mutta suojelee. osoittaa suuntaa, mihin ja kuinka eletään. Jeesus sanoi, ettei laista katoa yksikään piirto, eikä sitä ole lupa uudenliiton uskovienkaan väärää oppia opettaa. Matt 5:17-20. Jeesus sen sanoi. Rakkauden käskyt. Uudestisyntyneenä, saan elää niiden mukaan, koska se on siunaus elämässäni. En elä töitä tehden pelastuakseni, koska liha on heikko, mutta kun armosta elän, siitä toteutuu se rakkauden näköala maailmaan, kun Jumalan tahdon mittapuu toteutuu uskovan elämässä.
    Kunnioitanko Jumalan tahdon mittapuuta, 9 käskyläisenä (ajan henki), vai 10 käskyläisenä?

    Asetanko oman mittapuuni tähän? Sanonko Jumalalle, että näin on tehty, kun se on rakentunut eri syistä uudenliiton aikaan, hieman ihmiskäskyisten näköalojen mukaan.

    Tässä on se, missä seison, että tunnustan(ko) Jumalan Pyhän Sanan mittapuun elämääni, myös lepopäivä asiassa, jonka näen luomisessa asetetun, ihmistä varten.
    10 Käskyn laki on kokonaisuus. Joka rikkoo yhdessä kohden, on rikkonut sen kauniin järjestelmän, Jumalan luoman, on rikkonut kaikissa kohdin.

    Ja taas kulkien, armon alla, ei omin töin, vaan luvasta seurata Mestaria.
    Siunaus Jumalalta, ihminen ota se vastaan.
    Ei tässä tarvitse adventistia varsinaisesti puhumaan, mutta kun meidät ajetaan seurakunnistamme ulos, löydämme seurakunnan joka kunnioittaa tässä sitä Raamatun Jumalan näköalaa, Hänen tahtonsa, rakkauden tahdon rikkumattomuutta.

    Kirkastammeko Jumalaa ajassa? Ketä kumarramme.?
    Keijo Lindemania siteeratakseni, (ei adventisti). Ilm 14:7 ..Kumartakaa häntä, joka on luonut taivaan, maan ja meret, ja vesien lähteen. "Missä ihminen voi kumartaa Jumalaa, on se, että hän kunnioittaa myös Jumalan luomisessa asettamaa lepopäivää, viikon seitsemättä päivää."
    oli myös hänen sanansa tähän.

    Jumalan tahto on kokonaisuus, myös lepopäiväkin, ja tuon käskyn "korostaminen" näkyy sen muistutuksena, että joku on hylätty joukosta pois.

    Lue tarkkaan ystävä 2 Moos 20:11.
    Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on, mutta seitsemännen päivän hän lepäsi. (ja painota tarkkaan sanoja) SEN VUOKSI HERRA SIUNASI LEPOPÄIVÄN JA PYHITTI SEN.
    Siis se on Herran pyhittämä ja erottama, ei ihmisen, eikä ihmisen erottamaa ja määräämää ajankohtaa.
    Luojan ja Lunastajamme. Vapahtaja, lepopäivän Herra. Hänen kauttaan ja Häneen on kaikki luotu. Hänen edessään kaikkien on kumarruttava ja polvistuttava sanoen Herrauden oikean olemassaolon. Eikö se ole jo ajassa ihmeellistä, että saamme panna työmme pois, ja levätä Hänen työssään. Samalla julistetaan Luojan työ maailmalle.
    Miksi he lepäävät? kaikuisi maailman lasten suusta. ja vastaus,. Koska Jumala loi kaiken tämän, siksi! Olisi vastaus. Tulisi ehkä uusi kysymys. Kuka on Luoja? Jne. tultaisiin siihen paikkaan, että on tehtävä parannus.
    Luojaahan tässä kumarretaan. Annetaan kunnia Hänelle. Samalla ojentaudutaan muidenkin käskyjen mukaan, koska synti on niitten rikkomus. Ja tässä se kaidan tien suunta on. Lihan naulitseminen ristille Hänen kanssaan ja Hänessä, koska olemme saaneet armon kokea.

    Tämä menee saarnaksi. Mutta jos nyt ymmärtänette sen, että adventisti, haluaa kunnioittaa Jumalan tahdon kokonaisuutta armosta käsin, ei lihan käsivarrella, lain tekoja tehden, vaan Kristuksessa Jeesuksessa, sapatin Herran kanssa kulkien, leväten Hänen töissään sanoen Kiitos Jeesus, että olet Herrani ja Vapahtajani, Lunastajani ja armahtajani, johda tänä armon päivänä, että Pyhä Henki saisi johtaa sanani ja tekoni täyttämään tahtosi tähän hetkeen....
    Ennenkään ihminen ei saanut koskea alttarin kiviin käsityökaluilla, se piti olla koskematon.
    Koskemmeko me armonalttarin kulmakiveen omilla työkaluillamme.?????

    Äänestä

  • adv.tsti kirjoitti:

    Täällä kirjoitellaan paljon sellaista johon ei ole halu vastailla, koska se ei ehkä tuo tulosta, vaan antaa sellaista kuvaa, joka ei rakenna ulkopuolisia.
    Jotkut näköalat, meissä ihmisissä on niin opetuksienkin kautta piintyneitä, että ei nähdä välttämättä puolin ja toisin mitä toinen tarkoittaa.

    Mutta näin todistuksena suunnasta.

    Seurakunnan tehtävä on julistaa armon evankeliumia Kristuksesta ihmisille. Lunastuksemme päämäärä on kerran iankaikkinen elämä, joka on lahja.

    Vaikka ehkä nähdään adventisti "lain alla" vaeltavaksi henkilöksi, ja ehkäpä tuo nimitetty "juutalainen" sapattilepopäivä näköala sen karauttaa joidenkin mielessä tässä adventistit vääräksi, vanhanliiton, ns. lakiliiton pitäjiksi, niin sanoisin kohdaltani, ettei me pelastuta päivien vietolla tai muulla vastaavalla, vaan armosta Kristukseen.

    10 käskyn lain merkitys on Raamatussa kirjattu Jumalan tahdon mittapuuksi, näin tiivistettynä.
    Jo paratiisissa ihmisellä oli näkyvillä Jumalan tahdon ehdollinen suojeleva käsky, "älä syö tuosta puusta".
    Seuraukset tiedämme. ja laki asetettiin rikkomuksen takia jäljestä päin ihmiselle, osoitukseksi Jumalan tahdosta, elämää suojelevaksi, ja siunaukseksi.
    Taas siinä kaikuu Jumalan rakkauden sanat, elämästä, suojeluksesta, turvasta, jne.

    Voi miten hyvä olisi maailma, Jumalan luoma maailma, jos tämä rakkauden käskyt eläisi sydämissä, edes jotenkin meidän uskovien sydämissä..

    Mutta miksi ei? Maailmassa liha ei taivu, ei halua. Maailmassa ihminen on täynnä itsekästä riistoa ym. En halua antaa itseltäni toiselle, vaan otan jopa toisen omaa, rakentaakseni omaa paratiisiani tähän aikaan, joka on uskovallekin suuri vaara ajassa..

    Jumala kutsui kansansa, kuvastamaan Hänen tietään maailman aikaan. No napinaa, ja lihan kautta J-tahdon mitättömäksi tekevää aikaa elettiin (ja vieläkin eletään).
    Tarvittiin tuomareita, ja jopa kuningas, pyydettiin johtamaan, ja ettei Jumalan tahtoa kunnioitettu ollenkaan, ihminen, ihmisen mitta. Riistoa, sortoa, rakkaudettomuutta.
    Haluttiin elää kuin muut, ts. maailman kansat.
    esim: 1 Sam7:3 1 Sam 8:3, 11-22
    Jumala on sama, eilen, tänään ja iankaikkisesti. Kumosiko Hän tahtonsa Golgatalla?
    Seremonialaki kumoutui. Lopullinen uhri toteutui. Sijaisemme Kristus, uhrikaritsa, Jumalan valitsema kuoli, enää ei tarvita uhrata, uskoa vain Häneen.

    Herää kysymys? Eikö laki uudessa liitossa ole voimassa?. Osoittaahan se synnin myös uskovan elämässä. Miksi laki asetetaan uudessa liitossa sydämeen? Suojelisiko se meitä, kun se Pyhän Hengen kautta muistuttaa siitä mittapuusta, mitä meidän pitäisi uskovina edustaa maailmassa, armahdettuna, lunastettuna. Uskova on armahdettu. Laki ei syytä, mutta suojelee. osoittaa suuntaa, mihin ja kuinka eletään. Jeesus sanoi, ettei laista katoa yksikään piirto, eikä sitä ole lupa uudenliiton uskovienkaan väärää oppia opettaa. Matt 5:17-20. Jeesus sen sanoi. Rakkauden käskyt. Uudestisyntyneenä, saan elää niiden mukaan, koska se on siunaus elämässäni. En elä töitä tehden pelastuakseni, koska liha on heikko, mutta kun armosta elän, siitä toteutuu se rakkauden näköala maailmaan, kun Jumalan tahdon mittapuu toteutuu uskovan elämässä.
    Kunnioitanko Jumalan tahdon mittapuuta, 9 käskyläisenä (ajan henki), vai 10 käskyläisenä?

    Asetanko oman mittapuuni tähän? Sanonko Jumalalle, että näin on tehty, kun se on rakentunut eri syistä uudenliiton aikaan, hieman ihmiskäskyisten näköalojen mukaan.

    Tässä on se, missä seison, että tunnustan(ko) Jumalan Pyhän Sanan mittapuun elämääni, myös lepopäivä asiassa, jonka näen luomisessa asetetun, ihmistä varten.
    10 Käskyn laki on kokonaisuus. Joka rikkoo yhdessä kohden, on rikkonut sen kauniin järjestelmän, Jumalan luoman, on rikkonut kaikissa kohdin.

    Ja taas kulkien, armon alla, ei omin töin, vaan luvasta seurata Mestaria.
    Siunaus Jumalalta, ihminen ota se vastaan.
    Ei tässä tarvitse adventistia varsinaisesti puhumaan, mutta kun meidät ajetaan seurakunnistamme ulos, löydämme seurakunnan joka kunnioittaa tässä sitä Raamatun Jumalan näköalaa, Hänen tahtonsa, rakkauden tahdon rikkumattomuutta.

    Kirkastammeko Jumalaa ajassa? Ketä kumarramme.?
    Keijo Lindemania siteeratakseni, (ei adventisti). Ilm 14:7 ..Kumartakaa häntä, joka on luonut taivaan, maan ja meret, ja vesien lähteen. "Missä ihminen voi kumartaa Jumalaa, on se, että hän kunnioittaa myös Jumalan luomisessa asettamaa lepopäivää, viikon seitsemättä päivää."
    oli myös hänen sanansa tähän.

    Jumalan tahto on kokonaisuus, myös lepopäiväkin, ja tuon käskyn "korostaminen" näkyy sen muistutuksena, että joku on hylätty joukosta pois.

    Lue tarkkaan ystävä 2 Moos 20:11.
    Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on, mutta seitsemännen päivän hän lepäsi. (ja painota tarkkaan sanoja) SEN VUOKSI HERRA SIUNASI LEPOPÄIVÄN JA PYHITTI SEN.
    Siis se on Herran pyhittämä ja erottama, ei ihmisen, eikä ihmisen erottamaa ja määräämää ajankohtaa.
    Luojan ja Lunastajamme. Vapahtaja, lepopäivän Herra. Hänen kauttaan ja Häneen on kaikki luotu. Hänen edessään kaikkien on kumarruttava ja polvistuttava sanoen Herrauden oikean olemassaolon. Eikö se ole jo ajassa ihmeellistä, että saamme panna työmme pois, ja levätä Hänen työssään. Samalla julistetaan Luojan työ maailmalle.
    Miksi he lepäävät? kaikuisi maailman lasten suusta. ja vastaus,. Koska Jumala loi kaiken tämän, siksi! Olisi vastaus. Tulisi ehkä uusi kysymys. Kuka on Luoja? Jne. tultaisiin siihen paikkaan, että on tehtävä parannus.
    Luojaahan tässä kumarretaan. Annetaan kunnia Hänelle. Samalla ojentaudutaan muidenkin käskyjen mukaan, koska synti on niitten rikkomus. Ja tässä se kaidan tien suunta on. Lihan naulitseminen ristille Hänen kanssaan ja Hänessä, koska olemme saaneet armon kokea.

    Tämä menee saarnaksi. Mutta jos nyt ymmärtänette sen, että adventisti, haluaa kunnioittaa Jumalan tahdon kokonaisuutta armosta käsin, ei lihan käsivarrella, lain tekoja tehden, vaan Kristuksessa Jeesuksessa, sapatin Herran kanssa kulkien, leväten Hänen töissään sanoen Kiitos Jeesus, että olet Herrani ja Vapahtajani, Lunastajani ja armahtajani, johda tänä armon päivänä, että Pyhä Henki saisi johtaa sanani ja tekoni täyttämään tahtosi tähän hetkeen....
    Ennenkään ihminen ei saanut koskea alttarin kiviin käsityökaluilla, se piti olla koskematon.
    Koskemmeko me armonalttarin kulmakiveen omilla työkaluillamme.?????

    Tule uskoon niin pääset sapatin lepoon Jeesuksessa eikä tarvitse enää pyhitellä viikonpäiviä.

    Äänestä

  • uskoon kirjoitti:

    Tule uskoon niin pääset sapatin lepoon Jeesuksessa eikä tarvitse enää pyhitellä viikonpäiviä.

    Jumalalle kiitos, että joku sanoi sen. Jeesus on totisesti sapatin Herra ja Hänessä vietämme sapattia.

    Äänestä

  • adv.tsti kirjoitti:

    Täällä kirjoitellaan paljon sellaista johon ei ole halu vastailla, koska se ei ehkä tuo tulosta, vaan antaa sellaista kuvaa, joka ei rakenna ulkopuolisia.
    Jotkut näköalat, meissä ihmisissä on niin opetuksienkin kautta piintyneitä, että ei nähdä välttämättä puolin ja toisin mitä toinen tarkoittaa.

    Mutta näin todistuksena suunnasta.

    Seurakunnan tehtävä on julistaa armon evankeliumia Kristuksesta ihmisille. Lunastuksemme päämäärä on kerran iankaikkinen elämä, joka on lahja.

    Vaikka ehkä nähdään adventisti "lain alla" vaeltavaksi henkilöksi, ja ehkäpä tuo nimitetty "juutalainen" sapattilepopäivä näköala sen karauttaa joidenkin mielessä tässä adventistit vääräksi, vanhanliiton, ns. lakiliiton pitäjiksi, niin sanoisin kohdaltani, ettei me pelastuta päivien vietolla tai muulla vastaavalla, vaan armosta Kristukseen.

    10 käskyn lain merkitys on Raamatussa kirjattu Jumalan tahdon mittapuuksi, näin tiivistettynä.
    Jo paratiisissa ihmisellä oli näkyvillä Jumalan tahdon ehdollinen suojeleva käsky, "älä syö tuosta puusta".
    Seuraukset tiedämme. ja laki asetettiin rikkomuksen takia jäljestä päin ihmiselle, osoitukseksi Jumalan tahdosta, elämää suojelevaksi, ja siunaukseksi.
    Taas siinä kaikuu Jumalan rakkauden sanat, elämästä, suojeluksesta, turvasta, jne.

    Voi miten hyvä olisi maailma, Jumalan luoma maailma, jos tämä rakkauden käskyt eläisi sydämissä, edes jotenkin meidän uskovien sydämissä..

    Mutta miksi ei? Maailmassa liha ei taivu, ei halua. Maailmassa ihminen on täynnä itsekästä riistoa ym. En halua antaa itseltäni toiselle, vaan otan jopa toisen omaa, rakentaakseni omaa paratiisiani tähän aikaan, joka on uskovallekin suuri vaara ajassa..

    Jumala kutsui kansansa, kuvastamaan Hänen tietään maailman aikaan. No napinaa, ja lihan kautta J-tahdon mitättömäksi tekevää aikaa elettiin (ja vieläkin eletään).
    Tarvittiin tuomareita, ja jopa kuningas, pyydettiin johtamaan, ja ettei Jumalan tahtoa kunnioitettu ollenkaan, ihminen, ihmisen mitta. Riistoa, sortoa, rakkaudettomuutta.
    Haluttiin elää kuin muut, ts. maailman kansat.
    esim: 1 Sam7:3 1 Sam 8:3, 11-22
    Jumala on sama, eilen, tänään ja iankaikkisesti. Kumosiko Hän tahtonsa Golgatalla?
    Seremonialaki kumoutui. Lopullinen uhri toteutui. Sijaisemme Kristus, uhrikaritsa, Jumalan valitsema kuoli, enää ei tarvita uhrata, uskoa vain Häneen.

    Herää kysymys? Eikö laki uudessa liitossa ole voimassa?. Osoittaahan se synnin myös uskovan elämässä. Miksi laki asetetaan uudessa liitossa sydämeen? Suojelisiko se meitä, kun se Pyhän Hengen kautta muistuttaa siitä mittapuusta, mitä meidän pitäisi uskovina edustaa maailmassa, armahdettuna, lunastettuna. Uskova on armahdettu. Laki ei syytä, mutta suojelee. osoittaa suuntaa, mihin ja kuinka eletään. Jeesus sanoi, ettei laista katoa yksikään piirto, eikä sitä ole lupa uudenliiton uskovienkaan väärää oppia opettaa. Matt 5:17-20. Jeesus sen sanoi. Rakkauden käskyt. Uudestisyntyneenä, saan elää niiden mukaan, koska se on siunaus elämässäni. En elä töitä tehden pelastuakseni, koska liha on heikko, mutta kun armosta elän, siitä toteutuu se rakkauden näköala maailmaan, kun Jumalan tahdon mittapuu toteutuu uskovan elämässä.
    Kunnioitanko Jumalan tahdon mittapuuta, 9 käskyläisenä (ajan henki), vai 10 käskyläisenä?

    Asetanko oman mittapuuni tähän? Sanonko Jumalalle, että näin on tehty, kun se on rakentunut eri syistä uudenliiton aikaan, hieman ihmiskäskyisten näköalojen mukaan.

    Tässä on se, missä seison, että tunnustan(ko) Jumalan Pyhän Sanan mittapuun elämääni, myös lepopäivä asiassa, jonka näen luomisessa asetetun, ihmistä varten.
    10 Käskyn laki on kokonaisuus. Joka rikkoo yhdessä kohden, on rikkonut sen kauniin järjestelmän, Jumalan luoman, on rikkonut kaikissa kohdin.

    Ja taas kulkien, armon alla, ei omin töin, vaan luvasta seurata Mestaria.
    Siunaus Jumalalta, ihminen ota se vastaan.
    Ei tässä tarvitse adventistia varsinaisesti puhumaan, mutta kun meidät ajetaan seurakunnistamme ulos, löydämme seurakunnan joka kunnioittaa tässä sitä Raamatun Jumalan näköalaa, Hänen tahtonsa, rakkauden tahdon rikkumattomuutta.

    Kirkastammeko Jumalaa ajassa? Ketä kumarramme.?
    Keijo Lindemania siteeratakseni, (ei adventisti). Ilm 14:7 ..Kumartakaa häntä, joka on luonut taivaan, maan ja meret, ja vesien lähteen. "Missä ihminen voi kumartaa Jumalaa, on se, että hän kunnioittaa myös Jumalan luomisessa asettamaa lepopäivää, viikon seitsemättä päivää."
    oli myös hänen sanansa tähän.

    Jumalan tahto on kokonaisuus, myös lepopäiväkin, ja tuon käskyn "korostaminen" näkyy sen muistutuksena, että joku on hylätty joukosta pois.

    Lue tarkkaan ystävä 2 Moos 20:11.
    Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on, mutta seitsemännen päivän hän lepäsi. (ja painota tarkkaan sanoja) SEN VUOKSI HERRA SIUNASI LEPOPÄIVÄN JA PYHITTI SEN.
    Siis se on Herran pyhittämä ja erottama, ei ihmisen, eikä ihmisen erottamaa ja määräämää ajankohtaa.
    Luojan ja Lunastajamme. Vapahtaja, lepopäivän Herra. Hänen kauttaan ja Häneen on kaikki luotu. Hänen edessään kaikkien on kumarruttava ja polvistuttava sanoen Herrauden oikean olemassaolon. Eikö se ole jo ajassa ihmeellistä, että saamme panna työmme pois, ja levätä Hänen työssään. Samalla julistetaan Luojan työ maailmalle.
    Miksi he lepäävät? kaikuisi maailman lasten suusta. ja vastaus,. Koska Jumala loi kaiken tämän, siksi! Olisi vastaus. Tulisi ehkä uusi kysymys. Kuka on Luoja? Jne. tultaisiin siihen paikkaan, että on tehtävä parannus.
    Luojaahan tässä kumarretaan. Annetaan kunnia Hänelle. Samalla ojentaudutaan muidenkin käskyjen mukaan, koska synti on niitten rikkomus. Ja tässä se kaidan tien suunta on. Lihan naulitseminen ristille Hänen kanssaan ja Hänessä, koska olemme saaneet armon kokea.

    Tämä menee saarnaksi. Mutta jos nyt ymmärtänette sen, että adventisti, haluaa kunnioittaa Jumalan tahdon kokonaisuutta armosta käsin, ei lihan käsivarrella, lain tekoja tehden, vaan Kristuksessa Jeesuksessa, sapatin Herran kanssa kulkien, leväten Hänen töissään sanoen Kiitos Jeesus, että olet Herrani ja Vapahtajani, Lunastajani ja armahtajani, johda tänä armon päivänä, että Pyhä Henki saisi johtaa sanani ja tekoni täyttämään tahtosi tähän hetkeen....
    Ennenkään ihminen ei saanut koskea alttarin kiviin käsityökaluilla, se piti olla koskematon.
    Koskemmeko me armonalttarin kulmakiveen omilla työkaluillamme.?????

    Ymmärrän kyllä mitä haet kirjoituksellasi. Asiahan on niin että edustat adventisteja ja minä toisen herätysliikkeen suuntaa.

    Itse koko asiaan mentäessä on tunnustettava että meillä on eroavaisuuksia monen opillisen asian kohdalla. Joten tuskin pääsemme kaikissa asioissa yksimielisyyteen. Ehkä olisi viisainta etsiä ne yhdistävät kohdat joita meillä varmasti löytyy.

    Käsityksemme raamatusta taitaa muutenkin vaihdella niin monta kertaa kuin on ihmistäkin. Vaikkakin se on tarkoitettu yhdellä tavalla ymmärrettäväksi.
    Valitettavasti asiat ovat nyt niin ja näin ..ja sen näyttää jo sekin että raamatun mukaista yhtä seurakuntaa ei ole vaan seurakuntia on perustettu tuhansia ja lisää perustetaan jatkossakin... jonkin näkijän tai näkyjen mukaan.

    Itse en paljon tule liikkumaan asemistani. Olen aikoinaan nuoruudessa saanut ottaa vastaan pelastuksen armon Jeesuksessa. Jumalan sanan ja armon kautta.
    Kiitän Jumalaa että jo 4 polvessa, isieni tapaan olen minäkin saanut ottaa myös tämän askeleen. Enkä ole katunut. Jeesus on Herrani jota palvon ja tätä ei ota minulta kukaan pois.

    Äänestä

  • adv.tsti kirjoitti:

    Täällä kirjoitellaan paljon sellaista johon ei ole halu vastailla, koska se ei ehkä tuo tulosta, vaan antaa sellaista kuvaa, joka ei rakenna ulkopuolisia.
    Jotkut näköalat, meissä ihmisissä on niin opetuksienkin kautta piintyneitä, että ei nähdä välttämättä puolin ja toisin mitä toinen tarkoittaa.

    Mutta näin todistuksena suunnasta.

    Seurakunnan tehtävä on julistaa armon evankeliumia Kristuksesta ihmisille. Lunastuksemme päämäärä on kerran iankaikkinen elämä, joka on lahja.

    Vaikka ehkä nähdään adventisti "lain alla" vaeltavaksi henkilöksi, ja ehkäpä tuo nimitetty "juutalainen" sapattilepopäivä näköala sen karauttaa joidenkin mielessä tässä adventistit vääräksi, vanhanliiton, ns. lakiliiton pitäjiksi, niin sanoisin kohdaltani, ettei me pelastuta päivien vietolla tai muulla vastaavalla, vaan armosta Kristukseen.

    10 käskyn lain merkitys on Raamatussa kirjattu Jumalan tahdon mittapuuksi, näin tiivistettynä.
    Jo paratiisissa ihmisellä oli näkyvillä Jumalan tahdon ehdollinen suojeleva käsky, "älä syö tuosta puusta".
    Seuraukset tiedämme. ja laki asetettiin rikkomuksen takia jäljestä päin ihmiselle, osoitukseksi Jumalan tahdosta, elämää suojelevaksi, ja siunaukseksi.
    Taas siinä kaikuu Jumalan rakkauden sanat, elämästä, suojeluksesta, turvasta, jne.

    Voi miten hyvä olisi maailma, Jumalan luoma maailma, jos tämä rakkauden käskyt eläisi sydämissä, edes jotenkin meidän uskovien sydämissä..

    Mutta miksi ei? Maailmassa liha ei taivu, ei halua. Maailmassa ihminen on täynnä itsekästä riistoa ym. En halua antaa itseltäni toiselle, vaan otan jopa toisen omaa, rakentaakseni omaa paratiisiani tähän aikaan, joka on uskovallekin suuri vaara ajassa..

    Jumala kutsui kansansa, kuvastamaan Hänen tietään maailman aikaan. No napinaa, ja lihan kautta J-tahdon mitättömäksi tekevää aikaa elettiin (ja vieläkin eletään).
    Tarvittiin tuomareita, ja jopa kuningas, pyydettiin johtamaan, ja ettei Jumalan tahtoa kunnioitettu ollenkaan, ihminen, ihmisen mitta. Riistoa, sortoa, rakkaudettomuutta.
    Haluttiin elää kuin muut, ts. maailman kansat.
    esim: 1 Sam7:3 1 Sam 8:3, 11-22
    Jumala on sama, eilen, tänään ja iankaikkisesti. Kumosiko Hän tahtonsa Golgatalla?
    Seremonialaki kumoutui. Lopullinen uhri toteutui. Sijaisemme Kristus, uhrikaritsa, Jumalan valitsema kuoli, enää ei tarvita uhrata, uskoa vain Häneen.

    Herää kysymys? Eikö laki uudessa liitossa ole voimassa?. Osoittaahan se synnin myös uskovan elämässä. Miksi laki asetetaan uudessa liitossa sydämeen? Suojelisiko se meitä, kun se Pyhän Hengen kautta muistuttaa siitä mittapuusta, mitä meidän pitäisi uskovina edustaa maailmassa, armahdettuna, lunastettuna. Uskova on armahdettu. Laki ei syytä, mutta suojelee. osoittaa suuntaa, mihin ja kuinka eletään. Jeesus sanoi, ettei laista katoa yksikään piirto, eikä sitä ole lupa uudenliiton uskovienkaan väärää oppia opettaa. Matt 5:17-20. Jeesus sen sanoi. Rakkauden käskyt. Uudestisyntyneenä, saan elää niiden mukaan, koska se on siunaus elämässäni. En elä töitä tehden pelastuakseni, koska liha on heikko, mutta kun armosta elän, siitä toteutuu se rakkauden näköala maailmaan, kun Jumalan tahdon mittapuu toteutuu uskovan elämässä.
    Kunnioitanko Jumalan tahdon mittapuuta, 9 käskyläisenä (ajan henki), vai 10 käskyläisenä?

    Asetanko oman mittapuuni tähän? Sanonko Jumalalle, että näin on tehty, kun se on rakentunut eri syistä uudenliiton aikaan, hieman ihmiskäskyisten näköalojen mukaan.

    Tässä on se, missä seison, että tunnustan(ko) Jumalan Pyhän Sanan mittapuun elämääni, myös lepopäivä asiassa, jonka näen luomisessa asetetun, ihmistä varten.
    10 Käskyn laki on kokonaisuus. Joka rikkoo yhdessä kohden, on rikkonut sen kauniin järjestelmän, Jumalan luoman, on rikkonut kaikissa kohdin.

    Ja taas kulkien, armon alla, ei omin töin, vaan luvasta seurata Mestaria.
    Siunaus Jumalalta, ihminen ota se vastaan.
    Ei tässä tarvitse adventistia varsinaisesti puhumaan, mutta kun meidät ajetaan seurakunnistamme ulos, löydämme seurakunnan joka kunnioittaa tässä sitä Raamatun Jumalan näköalaa, Hänen tahtonsa, rakkauden tahdon rikkumattomuutta.

    Kirkastammeko Jumalaa ajassa? Ketä kumarramme.?
    Keijo Lindemania siteeratakseni, (ei adventisti). Ilm 14:7 ..Kumartakaa häntä, joka on luonut taivaan, maan ja meret, ja vesien lähteen. "Missä ihminen voi kumartaa Jumalaa, on se, että hän kunnioittaa myös Jumalan luomisessa asettamaa lepopäivää, viikon seitsemättä päivää."
    oli myös hänen sanansa tähän.

    Jumalan tahto on kokonaisuus, myös lepopäiväkin, ja tuon käskyn "korostaminen" näkyy sen muistutuksena, että joku on hylätty joukosta pois.

    Lue tarkkaan ystävä 2 Moos 20:11.
    Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on, mutta seitsemännen päivän hän lepäsi. (ja painota tarkkaan sanoja) SEN VUOKSI HERRA SIUNASI LEPOPÄIVÄN JA PYHITTI SEN.
    Siis se on Herran pyhittämä ja erottama, ei ihmisen, eikä ihmisen erottamaa ja määräämää ajankohtaa.
    Luojan ja Lunastajamme. Vapahtaja, lepopäivän Herra. Hänen kauttaan ja Häneen on kaikki luotu. Hänen edessään kaikkien on kumarruttava ja polvistuttava sanoen Herrauden oikean olemassaolon. Eikö se ole jo ajassa ihmeellistä, että saamme panna työmme pois, ja levätä Hänen työssään. Samalla julistetaan Luojan työ maailmalle.
    Miksi he lepäävät? kaikuisi maailman lasten suusta. ja vastaus,. Koska Jumala loi kaiken tämän, siksi! Olisi vastaus. Tulisi ehkä uusi kysymys. Kuka on Luoja? Jne. tultaisiin siihen paikkaan, että on tehtävä parannus.
    Luojaahan tässä kumarretaan. Annetaan kunnia Hänelle. Samalla ojentaudutaan muidenkin käskyjen mukaan, koska synti on niitten rikkomus. Ja tässä se kaidan tien suunta on. Lihan naulitseminen ristille Hänen kanssaan ja Hänessä, koska olemme saaneet armon kokea.

    Tämä menee saarnaksi. Mutta jos nyt ymmärtänette sen, että adventisti, haluaa kunnioittaa Jumalan tahdon kokonaisuutta armosta käsin, ei lihan käsivarrella, lain tekoja tehden, vaan Kristuksessa Jeesuksessa, sapatin Herran kanssa kulkien, leväten Hänen töissään sanoen Kiitos Jeesus, että olet Herrani ja Vapahtajani, Lunastajani ja armahtajani, johda tänä armon päivänä, että Pyhä Henki saisi johtaa sanani ja tekoni täyttämään tahtosi tähän hetkeen....
    Ennenkään ihminen ei saanut koskea alttarin kiviin käsityökaluilla, se piti olla koskematon.
    Koskemmeko me armonalttarin kulmakiveen omilla työkaluillamme.?????

    Se että joku voi vastata kirjoitukseesi toteamalla,että "tule uskoon,niin pääset sapatin lepoon,eikä tarvitse enää pyhitellä viikon päiviä". Osoittaa miten pinttyneitä aseenteemme voivat olla,tietysti myös omani.Sillä minä tulin aivan toisenlaiseen käsitykseen kirjoituksesi perusteella. Koin,että nimimerkillä adv.tsti kirjoittaa nimen omaan uskossa oleva adventisti.Näin me voimme nähdä ja kokea asiat eri tavalla. Vaikka emme ymmärtäisikkään toisiamme,voisimme ainakin yrittä osoittaa kunnioitusta toinen toisiamme kohtaan mielipide eroavaisuuksista huolimatta.

    Äänestä

  • uskoon kirjoitti:

    Tule uskoon niin pääset sapatin lepoon Jeesuksessa eikä tarvitse enää pyhitellä viikonpäiviä.

    "kirjoitit"
    Tule
    uskoon 14.7.2005 klo 13.27

    Tule uskoon niin pääset sapatin lepoon Jeesuksessa eikä tarvitse enää pyhitellä viikonpäiviä.

    vastaan.
    Kiitos Herralle, saan olla uskossa Lunastajaani.

    Vanhan kansan ihmiset olivat hyvin tarkkoja lepopäivästä, joka tässä ajassa on unohtunut valitettavasti tarkoituksellisen opetuksen vuoksi ja joka nousee jo Vapahtajan opetusta vastaan.

    Ennen "pyhittelin" niitä päiviä miten sattuu, ja sitten kuulin oikein väkevän saarnan silloisen kirkkoni pastorin suusta sapattia vastaan, kun joku kysyi siitä. No todella uteliaisuuttani sukelsin Raamatun sanan sisään ko. aiheesta ja löysin todella Raamatun lepopäiväasian.
    No tuloksena ikäänkuin kävelytettiin kirkosta ulos ja sanottiin, että älä sitten puhu täällä.

    Perustani on ollut aina Golgatan sovitus työ, ja sen perustan juurella myös olen kulkenut katsoen Adventtikirkon ovista sisään varauksilla opetuksesta lakihenkisyydestä jne.
    Ei ole tarvinnut kävellä ovista ulos, sen takia, että ristin työ olisi jotenkin jätetty pois. Armonkerjäläisiä kaikki ollaan, ja Kristuksessa saadaan se omistaa matkallamme.

    Se mitä sanoistasi tule uskoon kaikuu kohdalleni, niin näkisin hieman määrätynlaista sanomisen tunnepohjaa mitä itselläni oli joskus 70 luvulla. Kyyditsin yhtä adventistinuorukaista kotikylille, ja matkaa oli yli 200km. Kyllä nuori sai kuulla siitä lainalaisuudesta, armosta, uskoontulosta, vapaudesta, jne. En ymmärtänyt, että uskossahan se oli. Opetuksistani johtuen, luulin heidän olevan vihoviimeisiä lakihenkistä, armonhyljännyttä, jne. porukkaa.
    Miksi näin? No hyvin aivopestiin seurakunnassa ko. kirkkokunnan kohtaa. Toivottavasti emme ole kohdaltamme näitä henkilöitä.

    Kuninkaaltamme on anteeksianto velkaamme saatu, sitä ei ole pystytty maksamaan. Toivottavasti sitten ei oteta rivelistä kiini kanssamatkaajaa, mitä joskus itse tein, kuvainnollisesti sanottuna.

    Tunnen "hengellisen kentän" aika laajasti. Tiedän opetusta mitä missäkin sanotaan. Meillä ei ole mitään muuta kuin Golgatan missio, mitä kuuluu julistaa, ja opettaa ihmisten pitämään se hyvä minkä Jumala tarjoaa ihmiselle.
    Peruskivi on ja siihen kannattaa rakentaa kullasta. Pyhä Henki auttakoon meitä siinä, että ristin Herran näköala olisi aina edessämme. Hinta on siksi kallis. Siunausta sinne ja armosta lepään Sapatin Herran kanssa myös kerran uudessa maassa. Opetellaan jo täällä siihen.

    Äänestä

  • seuraajaX kirjoitti:

    Jumalalle kiitos, että joku sanoi sen. Jeesus on totisesti sapatin Herra ja Hänessä vietämme sapattia.

    Suurenmoista, jos löysit saman. Jeesus on sapatin Herra ja Hänessä me vietämme sapattia.

    Lepo Kristuksessa on tätä. Se myös julistaa aikaan LuojaJumalan valtaisaa sanomaa, että olemme Hänen kättensä tekoa.

    Joka päivä, saamme viettää armon alla, ja sapattina vielä jättää kaikki turha pois.
    "kauppareissut, kirpputorit, ym." Saamme viipyä sanan ääressä, kaikki on valmista, ja lupa tehdä hyvää. Mikäs siinä ihmisen on olla.

    Siunausta sinulle seuraajaX. Jeesus sinua rakastaa.

    Äänestä

  • kulkija123 kirjoitti:

    Ymmärrän kyllä mitä haet kirjoituksellasi. Asiahan on niin että edustat adventisteja ja minä toisen herätysliikkeen suuntaa.

    Itse koko asiaan mentäessä on tunnustettava että meillä on eroavaisuuksia monen opillisen asian kohdalla. Joten tuskin pääsemme kaikissa asioissa yksimielisyyteen. Ehkä olisi viisainta etsiä ne yhdistävät kohdat joita meillä varmasti löytyy.

    Käsityksemme raamatusta taitaa muutenkin vaihdella niin monta kertaa kuin on ihmistäkin. Vaikkakin se on tarkoitettu yhdellä tavalla ymmärrettäväksi.
    Valitettavasti asiat ovat nyt niin ja näin ..ja sen näyttää jo sekin että raamatun mukaista yhtä seurakuntaa ei ole vaan seurakuntia on perustettu tuhansia ja lisää perustetaan jatkossakin... jonkin näkijän tai näkyjen mukaan.

    Itse en paljon tule liikkumaan asemistani. Olen aikoinaan nuoruudessa saanut ottaa vastaan pelastuksen armon Jeesuksessa. Jumalan sanan ja armon kautta.
    Kiitän Jumalaa että jo 4 polvessa, isieni tapaan olen minäkin saanut ottaa myös tämän askeleen. Enkä ole katunut. Jeesus on Herrani jota palvon ja tätä ei ota minulta kukaan pois.

    Siunausta sinulle.
    Armon alla kun vaelletaan, niin veljiähän me olemme Kristuksessa. Kaikkein tärkein on elämässä, että teemme totta mitä Raamatun sana opettaa. Jumalan sana on se mikä valaisee tiemme, ja Hän vie meidät perille.
    On suurenmoista lukea, että suvussanne on Jumalan sana saanut elää, ja viedä teitä eteenpäin jo 4.ssä polvessa. Tässä näemme sen tärkeyden, että "isät" opetamme lapsemme elämän tielle. Kohdaltanikin olisin toivonut, että olisin saanut imeä äidinmaidossa jo uskon siemen, ja iloitsen heistä, jotka ovat sen saaneet kokea kohdallaan.
    Kun tapaamme toisemme, puristakaamme kättä ja toivottakaamme Herran siunausta, Rauhaa, Shalom, toinen toisillemme.
    näin tv. adventistiveli.

    Äänestä

  • adv.tisti kirjoitti:

    Siunausta sinulle.
    Armon alla kun vaelletaan, niin veljiähän me olemme Kristuksessa. Kaikkein tärkein on elämässä, että teemme totta mitä Raamatun sana opettaa. Jumalan sana on se mikä valaisee tiemme, ja Hän vie meidät perille.
    On suurenmoista lukea, että suvussanne on Jumalan sana saanut elää, ja viedä teitä eteenpäin jo 4.ssä polvessa. Tässä näemme sen tärkeyden, että "isät" opetamme lapsemme elämän tielle. Kohdaltanikin olisin toivonut, että olisin saanut imeä äidinmaidossa jo uskon siemen, ja iloitsen heistä, jotka ovat sen saaneet kokea kohdallaan.
    Kun tapaamme toisemme, puristakaamme kättä ja toivottakaamme Herran siunausta, Rauhaa, Shalom, toinen toisillemme.
    näin tv. adventistiveli.

    Hyvin voidaan kaikki uskovat yli seurakunta rajojen puristella kättä ja toivottaa siunausta
    toisillemme.

    Kun luin tuon mitä kirjoitit eli;:

    ""Armon alla kun vaelletaan, niin veljiähän me olemme Kristuksessa. Kaikkein tärkein on elämässä, että teemme totta mitä Raamatun sana opettaa. Jumalan sana on se mikä valaisee tiemme, ja Hän vie meidät perille. ""

    Siunausta ja iloista kesän jatkoa!!

    Äänestä

  • adv.tisti. kirjoitti:

    Suurenmoista, jos löysit saman. Jeesus on sapatin Herra ja Hänessä me vietämme sapattia.

    Lepo Kristuksessa on tätä. Se myös julistaa aikaan LuojaJumalan valtaisaa sanomaa, että olemme Hänen kättensä tekoa.

    Joka päivä, saamme viettää armon alla, ja sapattina vielä jättää kaikki turha pois.
    "kauppareissut, kirpputorit, ym." Saamme viipyä sanan ääressä, kaikki on valmista, ja lupa tehdä hyvää. Mikäs siinä ihmisen on olla.

    Siunausta sinulle seuraajaX. Jeesus sinua rakastaa.

    Aamen kirjoitukseesi. Mennyt viikko oli kaikin puolin kiireinen ja vielä säänkin puolesta kuuma. Hiki valui, vaikka ei olisi mitään tehnytkään. Monenlaiset työt tuli kuitenkin tehtyä niin itsellä kuin tyttärenkin luona.

    Tulimme viime yönä kotiin ja mikä ihana asia; tulossa on sapatti. Saa ihan lakisääteisesti levätä. Sitähän Jumala ihmiselle antoi; aikaa lepoon ja yhteyteen kanssaan. Se on todella konkreettinen lepo sekä hengen että ruumiin puolesta. Niinpä olen löytänyt todellisen levon Kristuksessa. Siispä kaikille tasapuolisesti hyvää ja siunattua sapattia.

    Yksi kysymys loppuun: Mikä on kolmas päivä? Vastaan joskus, kun tulen taas katsomaan juttujanne.

    Äänestä

  • annu42 kirjoitti:

    Aamen kirjoitukseesi. Mennyt viikko oli kaikin puolin kiireinen ja vielä säänkin puolesta kuuma. Hiki valui, vaikka ei olisi mitään tehnytkään. Monenlaiset työt tuli kuitenkin tehtyä niin itsellä kuin tyttärenkin luona.

    Tulimme viime yönä kotiin ja mikä ihana asia; tulossa on sapatti. Saa ihan lakisääteisesti levätä. Sitähän Jumala ihmiselle antoi; aikaa lepoon ja yhteyteen kanssaan. Se on todella konkreettinen lepo sekä hengen että ruumiin puolesta. Niinpä olen löytänyt todellisen levon Kristuksessa. Siispä kaikille tasapuolisesti hyvää ja siunattua sapattia.

    Yksi kysymys loppuun: Mikä on kolmas päivä? Vastaan joskus, kun tulen taas katsomaan juttujanne.

    Kolmas päivä on tiistai. Se on kolmas päivä sapatista, kuten juutalaiset Jeesuksen aikaan laskivat. Kolmantena päivänä pidettiin häitä Kaanassa. Se oli aivan yleinen häidenpitopäivä Jeesuksen aikana. Sinä päivänä juutalaiset laskivat saavansa kaksinkertaisen siunauksen hääparille. Muualla yritetään erilaisissa Raamatun käännöksissä monella tapaa selitellä kolmatta päivää, mutta suomalaisessa Raamatussa se on ihan oikein; kolmas päivä, joka tarkoittaa viikkomme tiistaita.

    Näin lukien on sunnuntai viikon ensimmäinen päivä ja perjantai kuudes. Mitään muuta tapaa ei Jeesuksen aikana ollut viikon eritellä päiviä, kuin laskea ne päiviksi sapatin jälkeen. Tämä tuo mieleeni, että sapatti oli erittäin tärkeä päivä Jeesuksen aikana. Kannattaa lukea historiaa, niin ymmärtää asioita paljon paremmin.

    Äänestä

  • Se, jolla on usko ja kaste. Kaste ja usko. Silloin pelastuu.

    "Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu"

    mikään ei silloin pitäisi olla epävarmaa.

    Äänestä

  • kulkija123 kirjoitti:

    Hyvin voidaan kaikki uskovat yli seurakunta rajojen puristella kättä ja toivottaa siunausta
    toisillemme.

    Kun luin tuon mitä kirjoitit eli;:

    ""Armon alla kun vaelletaan, niin veljiähän me olemme Kristuksessa. Kaikkein tärkein on elämässä, että teemme totta mitä Raamatun sana opettaa. Jumalan sana on se mikä valaisee tiemme, ja Hän vie meidät perille. ""

    Siunausta ja iloista kesän jatkoa!!

    Ei harhaoppinen tule ja sano ”päivää olen harhaoppinen, tulin eksyttämään sinut, harhaan menevät oppini ovat….”, vaan pyrkii keskustelemaan harhautettavan lähtökohdista. Käyttää siis samaa taktiikkaa kuin käärme Eevalle paratiisissa. Eeva meni jo siinä harhaan, kun alkoi keskustelemaan käärmeen kanssa. Sen takia Raamattu vakavasti varoittaakin monessa kohdassa harhaopeista ja niiden opettajista. Raamattu käskee arvostella kaikki ja karttamaan harhaoppisia. Olet aikaisemmin kirjoittanut täällä tosi hyvin, mutta nyt lankesit tähän lipevän uskonnollisen puhujan eksytykseen. Samaa keinoa Veli Matti Lahdesta yritti minuunkin vuosi sitten, jolloin häntä nuhtelin, kehotin parannukseen ja sitten sanoin karttavani:
    http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=680&posting=22000000004160998
    En ole sen jälkeen hänelle vastaillut, jos olen huomannut hänen kirjoittavan. Hänhän on kirjoitellut nimimerkeillä: adv.tisti, riviadventisti, yksi adventisti, adventisti, kirjoittelija, vmp, v.m.p. matkalainen, adventisti uskova, rivi adventisti Lahdesta ja nimimerkittä.

    Vaikka hän kirjoittelee yleisuskonnollisesti, osaahan hän sen, kun on ilmeisesti joskus ollut uskossa. Silti hänen kirjoituksiaan lukiessa sieltä nousee adventistien opit: pyhäkköoppi, sunnuntai pedon merkki, sapattioppi, lopunaikojen täydellinen ellenistinen sekasotku, korvausteologia, helvetin poistaminen, tuonelan poistaminen ja terveysopitkin. Hän vie Ellenin keksimää kolmannen enkelin viestiä (sapattia) maailmalle, niin kuin Ellen käski tehdä, ja houkuttelee adventtikirkkoon.

    Samoin kuin uskoontullut todistaa, miten tuli uskoon, Veli Matti todistaa, miten tuli aventistiksi. Kertomus adventistiliftarista toistuu kerta toisensa jälkeen ja samanlailla kuin tuo liftari eksytti hänet, hän yrittää eksyttää muut. Epäilijä tai vastaan sanoja vakuutetaan ensin, että harhauttaja itse on uskossa. Seuraava vaihe on, että kun hän on kerran uskova, niin sitten hänen oppinsa eivät voi olla kovin tuhoisia ja häntä kuunnellaan. Näin onkin sitten jo ymmärrys hämärtynyt ja ”huomataan”, että harhaoppiset ovatkin veljiä ja sisaria. Sitten päädytään siihen, että adventtikirkko on kristillinen kirkko, vaikka ehkä joissain opeissa opettaa eri tavalla. Näin harhauttaja on saanut yhden taas eksytettyä. Tietysti tavoite on saada ihminen vielä adventtikirkon jäseneksikin, mutta jollei näin käy, niin hyvä niinkin, ettei ole enää paljastamassa heidän vääriä oppejaan ja jopa puolustaa heitä uskovina ja kirkkoaan kristillisenä sumuttaen tällä menettelyllään sitten muita, joista saattaa tullakin adventtikirkon jäseniä.

    Näitä adventistien kertomuksia voi lukea kauhukertomuksina, miten huonosti uskovalle voi käydä, jollei pidä varaansa. Jos alkaa tottua adventistiseen ajattelutapaan positiivisena, on jo vaarassa. Suola alkaa käydä mauttomaksi.

    Äänestä

Itse olet väkevässä eksytyksessä. Tee parannus, niin saat Pyhän Hengen joka johtaa sinut kaikkeen totuuteen.

Äänestä

Jos olisit malttanut odotta lomakauden päättymistä ennen keskustelun avaustasi,niin olisit ehkä saanut paremmin vastakaikua ajatuksillesi.

En ole koskaan ollut EGW:n puolustaja,mutta odottaisin kuitenkin niiltä jotka häntä syyttävät väkeväksi eksyttäjäksi parempaa asiatietoa,ettei heitetä perättömiä väitteitä. Toisin sanoen rehellisyyttä sitä kohtaan jota vastustaa. Lukisit edes ne aikaisemmat kirjoitukset,joissa häntä syytetään harhaopeista,ja varsinkin ne puolustus puheet,joita hänen puolestaan on esitetty.Ettet uudestaan ja uudestaan esittäisi väärää tietoa.

Esimerkiksi EGW ei ole "adventistien"perustaja niinkuin väität. Sitten puhut adventistien suuresta pettymyksestä v.1844. Tietääkseni adventti kirkko syntyi vasta myöhemmin tuon pettymyksen "raunioille". Sitten vielä esimerkki erittäin vapaasta tulkinnasta,jota sovellat EGW:n kirjoituksista. Kun väität,ettei hänelle Jeesuksen ristinkuolema ollut riittävä,ja ettei hänen mielestään Jeesus sanonut ristillä "Se on täytetty". USKOMATONTA!!! Älä sano väärää todistusta!!! Meillä on myös vastuu siitä mitä sanomme(kirjoitamme).Jokaisesta sanastamme pitää meidän tekemän...ja niin edelleen!!!

Äänestä

Kommentoi aloitusta


seuraajaX kirjoitti:

Adventistien perustaja Ellen G. White oli aikakautemme yksi suurimmista eksyttäjistä. Hänelle Jeesuksen ristinkuolema ei ollut riittävä ja hänen mielestään Jeesus ei sanonut ristillä "Se on täytetty", vaan siirsi nämä Jeesuksen sovituksen päättymisen sanat taivaan pyhäkköön tutkivaan tuomioon. Tämä on valtaisaa eksytystä, koska RAAMATTU sanoo selvästi Jeesuksen saaneen ristinpuulla sovitustyön päätökseen.

Syy miksi White siirsi Jeesuksen sovitustyön taivaaseen oli advenstistien suuressa pettymyksessä, joka tapahtui 1844. William Miller oli julistanut Jeesuksen tulevan takaisin 1844 tai 1845, mutta Jeesus ei tullutkaan takaisin, ja tästä tuli suuri pettymys. Tästä pettymyksen keskeltä White löysi itsensä ja omalla ns. ilmestystiedollaan pyrki selittämään suurta pettymystä eksyttäen kristittyjä. Ellen White oli plagioija, tämän tutki perusteellisesti tri Walter Rae, joka kirjassaan The White Lie paljasti kaiken.

Ellen White kärsi myös epileptisistä kohtauksista, jotka hän sai 13-vuotiaana kun hänen päähänsä iskettiin kivellä. White kärsi eriasteisista hallusinaatiosta sekä harhoista. Näistä syntyivät ilmestystiedot, jotka Jumala hänelle mukamas antoi. Jumala ei syötä valhetta palvelijoilleen, joten Whiten ilmestykset olivat petosta...

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu