Tänään Hesarissa uutisoitiin:
Naisjohtajien tulokset yrityksissä parempia kuin miesten - selviää yritys- ja luottotietoyhtiö Suomen Asiakastiedon selvityksestä. Sekä yritysten tuotto että omavaraisuus ovat parempia naisten johtamissa yrityksissä. Lisäksi asiantuntijataho selvittää: Naisten johtajuus kuvastaa myös yritysten moniarvoisuutta. Tällaiset yritykset osaavat hyödyntää resurssejaan ja naisten asiantuntemusta mikä näkyy myös yrityksen tuloksessa.
Yritysten tuotto naisjohtoisissa yrityksissä: 24,6 % , miesten johtamissa: 13,8 %. Yritysten omavaraisuus naisten johtamissa: 55,5 %, miesten 40,8 %.
Artikkeli kokonaisuudessa oli melko laaja.
Naisjohtajien tulokset yrityksissä parempia kuin miesten - selviää yritys- ja luottotietoyhtiö Suomen Asiakastiedon selvityksestä. Sekä yritysten tuotto että omavaraisuus ovat parempia naisten johtamissa yrityksissä. Lisäksi asiantuntijataho selvittää: Naisten johtajuus kuvastaa myös yritysten moniarvoisuutta. Tällaiset yritykset osaavat hyödyntää resurssejaan ja naisten asiantuntemusta mikä näkyy myös yrityksen tuloksessa.
Yritysten tuotto naisjohtoisissa yrityksissä: 24,6 % , miesten johtamissa: 13,8 %. Yritysten omavaraisuus naisten johtamissa: 55,5 %, miesten 40,8 %.
Artikkeli kokonaisuudessa oli melko laaja.
Vastaukset 78
Vanhimmat
Nimimerkki Mies vain tuossa alempana löysikin artikkelin kokonaisuudessaan, hyvä niin.
..kuten jo aikaisemmin todistin, niin en olisi ylpeä jostakin sijoitetun pääoman tuottoprosentista..
..pitäisi mitata yritysten sosiaalista vastuuta, kestävää kehitystä ja muita inhimillisiä arvoja, mutta eihän niitä feministeillä liene..
Hyhhyh sinua j.pukkila, mitähän tulit sanoneeksi:
"pitäisi mitata yritysten sosiaalista vastuuta, kestävää kehitystä ja muita inhimillisiä arvoja,"
Käsitykseni mukaan nämä ovat juuri niitä arvoja joita feministit arvostavat. Mutta ei tietenkään ole sanottua, ovatko kaikki naispuoliset yritysjohtajat feministejä.
..sitäpä en tosiaan tiedä, ovatko kaikki naisjohtajat feministejä, mutta naisjohtajien esimerkki viitoittaa tietä ja mitä idoli edellä sitä muut perässä..
..yritysmaailmassa ei kylläkään muuhun katsota kuin sijoitetun pääoman tuottoon, enkä muista kyllä feministienkään esittäneen mitään kestävää vaihtoehtoa sijoitetun pääoman tuotolle..
Tuottoja voi sijoittaa esimerkiksi sellaisten yritysten osakkeisiin jotka ovat sisällyttäneet yrityskulttuurinsa ja toimintaansa kestävän kehityksen linjan.
ihan kestävän kehityksen linja olisi tässä hektisessä maailmankuvassa mukana - eipä taida näillä vinkeillä päästä sijoitusmiljonääriksi.
Heti kun naisjohtajilla ovat paremmat tunnusluvut johtamissaan yrityksissä, niin johan pitää yrittää mitätöidä tämä.
..kannattaa varmaan lukiessa käyttää silmälaseja, ainakaan minä en ole ketään mitätöimässä, ilmoitinpahan vain, etten olisi erityisen ylpeä riistoa hipovista tuottoprosenteista..
..tottakai tuottoprosentin saa hyväksi kuka tahansa, kun myy omaisuuden, panee väen pellolle eikä tee varauksia tulevaa kehitystä ajatellen, kovin on surkia mittari tuo sijoitetun pääoman tuottoprosentti..
..lähinnä voisikin kysellä, mitä varten yrityksiä yleensä yhteiskunnassa on, eikö olisi parempi lähteä vaikka erämaajärvelle kalaan..
..
Ilmoittelepa samat asiat myös miesten kohdalla.
..kommenttisi on siinä määrin vaikeaselkoinen, että se jäi mysteeriksi..
..jos kysymys on sijoitetun pääoman tuottoprosentista, niin totta helvatussa se on sama olipa kysymyksessä sitten mies tai nainen, vai onko joku keksinyt naiselle tai kenties feministille oman tuottoprosentin..??
Vaan kun ei ole tarvetta vääntää! :D
...että naiset eivät ota niin paljon riskejä, joten he todennäköisesti pyrkivät tarkoituksella vakavaraisten yhtiöiden palvelukseen. Tämän takia keskiarvo tietenkin suosii naisia.
Tietysti on toisaalta hyvä, että riskejä ei oteta paljon, mutta yleensä tällaiset yritykset eivät menesty parhaiten kovassa kilpailussa. (Tietenkään kaikilla aloilla ei vallitse kova kilpailutilanne) Lisäksi yhteiskunnan kannalta on hyvä, että jotkut ottavat riskejä.
Korkea pääoman tuotto ei yksinään kerro kovinkaan paljon yrityksen kilpailukyvystä. Esimerkiksi, jos investoi uusiin koneisiin harvemmin kuin kilpailijat, niin siitä usein seuraa, että pääoman tuotto on korkea. Kilpailussa voi pärjätä paremmin, kun investoi useammin, vaikka pääoman tuotto on matalampi.
Tarvittaisiin kattavampi tutkimus, että siitä varsinaisesti voitaisiin tehdä oikeastaan mitään johtopäätöksiä
Mutta varmasti yritykset, joissa on sopiva määrä erityyppisiä ihmisiä menestyvät muita paremmin. Kuitenkin keskimäärin noin puolet yrityksen asiakkaista on yleensä naisia, joten varmasti on hyvä, jos naiset ovat mukana tuotekehityksessä ja muussakin yrityksen toiminnassa
Terveiset lomareissulta! Kelloakin piti siirtää kokonaista kolme tuntia - eipä ole Antsu aikaisemmin niin kaukana käynytkään.
Mutta nyt lomakokemuksiani paaaal-jon tärkeämpään asiaan: tasa-arvokysymyksiin.
Minulla ei ole nokan koputtamista tuohon uutiseen. Jos muija tekee parempaa tulosta kuin ukko, niin senkun vain! Osasyy tällaisiin tilastojuttuihin saattaa tosin olla se, jonka Telia Soneran suomalainen toimitusjohtaja Anni Vepsäläinen keväällä teki: kun kilpailu kiristyi äärimmilleen, kun tuloksekas johtaminen muuttui yhä hankalammaksi, kun yrityksen imago uhkasi rapistua käsiin, tämä NAISjohtaja... erosi tehtävästään.
Ja kun nainen häipyi paikalta, tilalle nimettiin mies, ja kuinka ollakaan: tässä meillä on taas esimerkki miespuolisen pomon johtamasta rapakuntoisesta yrityksestä!
ole ainoa esimerkki........
500 suurimman yrityksen joukossa tehty tutkimus todellakin kertoo, että tässä joukossa naisten johtamissa yrityksissä talous on keskimäärin paremmalla tolalla kuin miesten johtamissa yrityksissä.
Itsekin tutkijana haluaisin etsiä selityksiä ilmiölle. Enhän halua - tässä tai muissakaan yhteyksissä - väittää tai nähdä väitettävän, että naiset/miehet ovat nimenomaan sukupuolestaan johtuen parempia/älykkäämpiä/lahjakkaampia/whatever kuin miehet/naiset (Sivumennen sanoisin, että yllättävän maltillisia F-kommentitkin aiheesta ovat tässa suhteessa olleet).
No niin. Niitä selittäviä tekijoitä (ja en siis ole mitätöimässä tutkimuksessa esitettyjä tosiasioita, mikä F-fundamentalisteille heti tässä aluksi kerrottakoon;):
- Suuryrityksiin johtajiksi hakeutuvat naiset - joita 500 suurimman yrityksen joukossa on 5.6% - edustavat kaikkein motivoituneinta ja lahjakkainta viittä prosenttia liike-elämässä toimivista naisista. Siis (jos sallittaneen olettaa, että;) naisten ja miesten noin keskimäärin ollessa yhtä lahjakkaita, ei ole ihme, että että näiden naisten johtamissa yrityksissä syntyy keskimäärin ottaen hyvää tulosta. Jos siis otetaan vertailukohdaksi myös miesjohtajien 5% parhaimmisto, en olisi yllättynyt, jos tulokset olisivat jälleen hyvin tasan.
- Naisia johtajiksi palkkaavat yritykset ovat mitä ilmeisimmin yrityskulttuuriltaan muita avarakatseisempia ja kaikin puolin terveempiä. Siis toimivat muutenkin fiksusti kaikissa asioissa (riippumatta siis sen naisjohtajan sukupuolesta). Naisen palkkaaminen johtajaksi ilmentää tätä ennakkoluulottomuutta - ja luo puitteet hyvän taloudellisen tuloksen saavuttamiselle. Tähänhän itse tutkimus (ja avauksen kirjoittajakin) viittasi.
Hesarin jutussa haastateltu naisjohtajahan muuten sanoi, että yksilölliset erot ovat joka tapauksessa paljon merkittävämmät kuin sukupuolesta riippuvat.
Ei ole siis mitään syytä olettaa (eikä ole ollutkaan) etteivätkö naiset olisi päteviä johtajia. Tutkimuksesta ei kuitenkaan voi vetää edellämainituin perustein johtopäätöstä, että nainen olisi sukupuolensa perusteella ilman muuta parempi johtaja kuin mies (tai v.v.).
Tällainen lausuntohan olisi rinnastettavissa rasismiin, vai kuinka?
Aivan niin. Kun varusmiespalvelus 1990-luvulla avattiin myös naisille, alkoi kohta tipahdella tietoa naispuolisten intinkävijöiden paremmasta motivaatiosta, paremmista tuloksista, paremmasta tasosta kaiken kaikkiaan. Se ei tietenkään merkinnyt naissukukunnan yleistä paremmuutta miehiin nähden, vaan hyvin pienen armeijasta kiinnostuneen naisvähemmistön innosta rakentaa sotilasura - omalla vapaaehtoisella päätöksellään.
No niin. Varusmiespalvelus ja liikkeenjohtaminen ovat tietysti kaksi eria asiaa. Jotenkin vain tuo inttijuttu tuli mieleen juuri naisjohtajuuden kehuja kuunnellessani.
Mutta miksi ihmeessä pitää selitellä naisjohtajien menestystä. Jos tulos olisi ollut juuri päinvastainen, eli miehet olisivat olleet parempia, niin eivät Occom, Antsu, eikä Pukkila olisi kirjoittaneet tänne yhtäkään selittelyä. Tämä minua ihmetyttää ja osin suorastaan vituttaa, että kyllä nyt helvetissä NAISEN MENESTYMISELLE pitää jokin selitys keksiä.
Ja mielenkiintoinen pointti tuokin, että äkkiä naisia palkkaava yritys on jotenkin avarakatseisempi. (Siis naisen palkkaaminen onkin positiivinen asia.) MUTTA NAISEN MENESTYS MM. JOHTUU YRITYKSEN AVARAKATSEISUUDESTA, eikä siis siitä yksinkertaisesta syystä, että nainenkin voi olla erinomainen johtaja.
Voi teitä naisiin varauksellisesti suhtautuvat umpiluut!
Terveisin MALTILLINEN feministikommentoija! 8)
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=1500000000000140&posting=22000000009391603
"Hesarin jutussa haastateltu naisjohtajahan muuten sanoi, että yksilölliset erot ovat joka tapauksessa paljon merkittävämmät kuin sukupuolesta riippuvat."
Mielestäni tuossa itsestään selvyydessä on koko asian ydin. Me ihmiset olemme keskenämme erilaisia riippumatta siitä mistä sukupuolesta on kysymys. Vanhat asenteet ja ennakkoluulot ovat olleet terveemmän kehityksen tiellä myös tässä johtajuuskysymyksessä.
Näkisipä vain edes joskus kutsuttavan rasismiksi niitä palstoilla vyöryviä miesten lausuntoja, joissa ns. naisalat, naisten matalapalkkaisuus, urasyrjintä, lasikatto jne. nimetään luonnolliseksi seuraukseksi siitä, että naisten aivot ovat pienemmät, naiset ovat arkoja, naiset ovat aloitteettomia, naiset tarvitsevat itselleen lujia johtajia, naiset eivät osaa käskeä, naiset tykkäävät olla käskettävinä, naiset vain haluavat hoitaa muita .. tätä päätöntä jorinaa.
Jotkut mies- ja naisyksilöt (siis myös miehet) todella halunnevatkin olla masokisteja, uhrautujia, syrjäänvetäytyjiä jne, mutta sohlosovinistit lykkäävät kaikki naisiin kohdistetut ja kohdistuvat epäkohdat naiseuden tiliin. Harva mies kommentoi kriittisesti em. "lausuntoja", mutta moni miestollo ylistää tyyliin "veitpä veli sanat suustani".
Mitähän jos useampi mieskin alkaisi kirjoittaa rehellisemmin?
Osuit hampaan hermoon. Mätääkin jo on, mutta potilas (eräs osa miehistä) haluaa vain puudutuksen, muttei hoitoa.
---
Nainen saattaa olla hyvä siitäkin huolimatta, että on nainen, mutta yleensä ottaen nainen "pruukaa" olla huono siksi, että on nainen.
"Naisia johtajiksi palkkaavat yritykset ovat mitä ilmeisimmin yrityskulttuuriltaan muita avarakatseisempia ja kaikin puolin terveempiä. Siis toimivat muutenkin fiksusti kaikissa asioissa (riippumatta siis sen naisjohtajan sukupuolesta). Naisen .."
..jos nuo naisia palkkaavat yritykset ovat tuollaisia ja pääasiallisena suorituksen arvioinnin kriteerinä pidetään sijoitetun pääoman tuottoa, niin en sanoisi noita yrityksiä terveiksi saati avarakatseisimmiksi..
..pikemminkin yritys, joka tavoittelee pelkästään mahdollisimman suurta tuottoa, voidaan nähdä yhteiskuntien tuholaiseksi..
..
.. kaikki tuo. Kliseisimpiin naisvähättelyihin ei viitsi enää edes reagoida. Sen sijaan jos huomaa, että kirjoittajan päässä on muutakin kuin mätä hammas ja luutuneet asenteet, voi olla edellytyksiä keskustelulle.
Muutama vuosi sitten kirjoittelin täällä enemmän ja silloin väitin "kun miehet nyt vaan ovat parempia"-synodin vakiojäsenille, että fiksut yritykset palkkaavat fiksuja naisia, ottavat parhaat päältä, ja pärjäävät entistä paremmin. "Fiksuilla" en tarkoita vain huippuja, vaan ylimalkaan osaavaa ja vastuullista tekijäainesta, asiantuntijoita työssään - ja siinä seuraavassakin työssä, johon siirtyvät.
Arvokonservatiiviset dinosaurusfirmat ja pienemmät peto- tai tollosaurukset tallaavat entisiä polkujaan ja tuhoutuvat kilpailussa, ne eivät ole käyttäneet tarjolla olleita mahdollisuuksia, eivät pysty muuttumaan riittävän nopeasti.
Näiden välissä on tuulia haisteleva yrityskerrostuma, ne nuuskivat, mikä on muodissa ja seuraavat perässä menestyviä. Tulee aika, eikä se ole kaukana, jolloin yrityksen kuin yrityksen imagoon kuuluu palkata näkyviä naisjohtajia. Aluksi saattaa lyödä vähän jopa yli, mutta kyllä se tasaantuu. Joka tapauksessa, kohta on tärkeää päästä rummuttamaan tasa-arvolla. Asiakkaat, osakkaat, yhteistyö- ja kauppakumppanit alkavat kiinnittää siihen huomiota.
Ai mitä tarkoittaa "kohta"? veikkaan, että noin 15 vuodessa.
Tämä maailma - ja ihmisten yhteiskunta - nyt vain sattuu olemaan sellainen, että on tiettyjä ilmiöitä, asioita ja tapahtumia, ja niiden syyt ja seuraukset. Ja utelias ihminen tahtoo tietää tapahtuman syyn! Ja tietysti nais-johdetun firman menestymiseenkin on syynsä. Se, että firman pomon pöytälaatikossa on Libresse-pakkaus, ei TIETENKÄÄN selitä yrityksen pärjäämistä.
Selitysten "keksiminen" on tietysti aivan eri asia kuin syiden etsintä.
Kaikki johtuukin siitä, että pöytälaatikosta löytyy Allways Libressen sijaan.
Kai ymmärrät, että jos yrityksen johto ei toimi nimenomaan omistajiensa taloudellisten etujen maksimoimiseksi, se voidaan haastaa oikeuteen.
Vähän niinkuin itse veisit rahasi pankkiin ja yrittäessäsi nostaa niitä saisit kuulla, että saat niistä 50% koska pankinjohtaja on lahjoittanut fyrkkasi yhteisvastuukeräykseen eettisistä syistä.
Mistä löysit tekstistäni selittelyä/vähättelyä naisjohtajien tutkimuksessa kiistämättä osoitetulle menestykselle? Mistä löysit kohtia, jossa kieltäisin naisjohtajien erinomaiset tulokset tutkimuksessa? Olenko väittänyt, että nainen ei voisi olla erinomainen johtaja? Mistä tekstissäni löysit kohtia, jossa suhtaudun varauksellisesti naisiin? Eikö naisia palkkaava yritys olekaan muita avarakatseisempi? Väitätkö, etteikö tasa-arvoista palkkapolitiikkaa harjoittava yritys - joka siis käyttää kummankin ihmiskunnan puoliskon kykyjä täysimääräisesti hyväkseen - hyödykään (koko henkilökuntaa koskevasta) tasa-arvoisuudestaan esimerkiksi parempien tulosten muodossa? Mitä feminismiä se tuollainen on;)?
Voi teitä F-kritiikkiin punaisen vaatteen lailla laput silmillä suhtautuvat umpiluut!! ;)
Olisin odottanut itse väittämiini kohdistuvaa kritiikkiä, mutta toisaalta "asenteellista!!!" -puuskahdukset, joita vastaukseksi lähes pelkästään tulvahti - eivät yllättäneet ollenkaan...;)
Terveisin maltillinen ja asiallinen feministikirjoitusten kommentoija;)
Sukupuoleen perustuva ihmisten karsinointi on ilman muuta rinnastettavissa rasismiin, tehtiinpä se sovinismin tai femisnismin nimissä. Eivät naiset ja miehet samanlaisia liene, mutta yhtä kyvykkäitä henkisiltä ominaisuuksiltaan ilman muuta. Tämä on ainakin oman kirjoitteluni johtolanka ollut koko ajan, vaikka minua on sovinismimuottiin täällä palstalla väkisin yritetty toisinaan tunkea...
Tutkitaanpa muuten vertailun vuoksi vaikka seuraavia hypoteettisia väittämiä:
- Valkoiset ovat lahjakkaampia kuin mustat
- Valkoiset ovat älykkäämpiä kuin mustat
- Valkoiset ovat parempia kuin mustat
- Valkoiset ovat fiksumpia kuin mustat
- Valkoiset ovat taitavampia kuin mustat
Kelle tahansa selväjärkiselle nousisi karvat pystyyn moisesta patarasismista. Mutta korvataanpa sana "Valkoiset" sanalla "Naiset" sekä "mustat" sanalla "miehet", niin em. väittämäjoukko (jotka kaikki muuten löytyy tältä samalta palstalta;) muuttuikin analyyttiseksi feministiseksi teoriaksi, jonka kyseenalaistaminen saa vastalausemyrksyn aikaiseksi...(hieman provo, myönnän, mutta tämän mielikuvan osasta kirjoituksia todellakin joskus saa;)
P.S. naisten aivot ovat toki pienemmät (johtuen siitä, että naiset keskimäärin ovat ruumiillisesti pienempiä); mutta voin kertoa uutisen: naisten aivojen osuus ruumiinpainosta on suurempi kuin miehillä... ;)
"Ja mielenkiintoinen pointti tuokin, että äkkiä naisia palkkaava yritys on jotenkin avarakatseisempi. (Siis naisen palkkaaminen onkin positiivinen asia.) MUTTA NAISEN MENESTYS MM. JOHTUU YRITYKSEN AVARAKATSEISUUDESTA.."
- Niin, piti lisäämäni, että tuo edellä mainitsemasi kommenttini (ja luvalla sanoen vastineesi ainoa kirjoitukseni sisältöön edes etäisesti liittyvä kohta), johon niin suurella kiivaudella tartuit, ei ollut oma johtopäätökseni, vaan sekä 1) alkuperäisessä tutkimuksessa, 2) Hesarin uutisessa, että 3) Mezon avauksessa mainittu päätelmä.
Siis, osoita umpiluusyytöksesi muualle, ole hyvä :D
Samaa mieltä kommenttisi alkupuolesta. Kehoitit korvaamaan sanan "valkoinen" naisella, minä puolestani kehoitan korvaamaan sen sanalla "mies". Sellaista tekstiä me tällä feminismipalstalla olemme tottuneet lukemaan miesten kynästä. En tiedä, kauanko olet palstaa seuraillut, minä olen jo usean vuoden ajan. Ei se kovin "analyyttista" ole.
Feministithän eivät kommentoi naisten olevan "luonnostaan" älykkäämpiä, parempia jne. Mutta kun viittaamme tilastoihin tai tutkimuksiin, joiden mukaan naiset suorittavat korkeakoulututkintoja enemmän kuin miehet, naiset eivät etene uralla yhtä hyvin kuin miehet, naiset saavat keskimäärin matalampaa palkkaa kuin miehet, väkivaltaisesti käyttäytyvissä on enemmän miehiä kuin naisia jne, niin nehän ovat faktaa. Samoinkuin avaajan kirjoitus.
Ei niillä tarkoiteta, että kaikki naiset ovat jo biologisesti parempia kuin miehet (tai huonompia), mutta jotain syitä on faktojen takana. Tästä haluaisimme keskustella, mutta jankutukseksi se heti menee, yhdensorttinen miesparvi kiistää tosiasiat kokonaan, toinen vinkuu naisten sortavan ja nalkuttavan miehet maanrakoon ja kolmas sivuuttaa elegantisti lukuisat miesprovot, mutta iskee silmänsä niihin harvoihin palstan naispurkauksiin, joita suurin silmin ihmettelee ("tällaisia ne feministit"). Vain muutama mies pystyy väittelemään asiallisesti.
Ettäkö aivotietosi olisi uutinen, ei toki. Aivot on käsitelty palstalla monen monta kertaa.
Olen vastineen kirjoitukseesi antanut ja se saa riittää.
Arvasin, ettei sinulla ollut paukkuja jatkaa keskustelua, kun et pystynyt asialliseen kommentointiin alun alkaenkaan. Tavataan jossakin toisessa topicissa - kaikessa ystävyydessä:)
Jätä nuo isälliset neuvot poika jollekin ihan muulle. Mutta tosiaan jatketaan toisaalla.
Tiennet, ettei kannata sortua pojitteluun/tytöttelyyn, tai muuhunkaan nimittelyyn, koska siitä tunnistaa keskustelijan, jonka sanainen arkku on argumenteista tyhjentynyt. Mitä asiallisuuteesi tulee, en osaa omakohtaisesi arvioida, kun et ole mitään kirjoittamaani suoranaisesti kommentoinut...;) Myönnän toki, ettet ole palstan pahimmasta päästä:) Provosoiduin toki käyttämään tavanomaista värikkäämpää kieltä provikatiivisesta vastineestasi, joka ei juuri kosketellut väittämiäni... Muutoin kyllä pyrin pysyttelemään tiukasti tarkistettavissa faktoissa näissä keskusteluissa. Hyvää yötä ;)
Ihan asillista pohdintaa. (paitsi nämä f-fundamentalistikommentit, niistä kannattaa luopua asiallisena kirjoittajana kuin olet)
Mutta, mikä johtaa siihen, että niin moni keskivertomies päätyy näiden yritysten johtoon ja naisista vain parhaimmat?
Oma päätelmäni: keskivertomies kuvittelee olevansa hyvä johtaja, kun taas keskivertonainen ei näin tee, mikä taas näkyy johtajuuspaikkojen hakemisessa. Tietenkin myös ennakko-oletukset ( ne sovinistiset) siitä, että mies on perinteisesti parempi johtaja, mikä myös näkyy yritysten rekrytoinnissa.
Jos tilanne olisi ollut päinvastainen, niin enpä uskoisi selittelijöitä löytyvän - ainakaan antifeministien puolelta.
"Mutta, mikä johtaa siihen, että niin moni keskivertomies päätyy näiden yritysten johtoon ja naisista vain parhaimmat? - - - moni keskivertomies kuvittelee olevansa hyvä johtaja, kun taas keskivertonainen ei näin tee, mikä taas näkyy johtajuuspaikkojen hakemisessa."
- Tästä on myös omasta mielestäni kysymys. Naiselle draivi aktiiviseen uran eteenpäinvientiin on pienempi kuin miehelle. Lopputuloksena siis, että naisista punnertaa johtajapaikoille vain se motivoitunein ja lahjakkain viisi prosenttia, kuten mainitsin. Tähän voidaan toki löytää syitä perhesyillä jne, mutta VP- tai toimitusjohtajatason paikoille hakeutuvilla viisikymppisillä harvoin on enää pieniä lapsia korvatulehduskierre- ja päivähoitoruljansseineen....
Kun joku "kuvittelee olevansa hyvä johtaja" tarkoittaa se - positiivisempaa sanavalintaa käyttääkseni - samalla myös suurempaa kunnianhimoa. Joka siis johtaa eteenpäinpyrkimiseen uralla. Ylennysten mukaanaantuoma palkankorotus on myöskin tunnetusti tärkeämpää miehille kuin naisille.
"Tietenkin myös ennakko-oletukset (ne sovinistiset) siitä, että mies on perinteisesti parempi johtaja, mikä myös näkyy yritysten rekrytoinnissa."
- Olisi mielenkiintoista nähdä aineistoa siitä, onko lopultakin eroa keski- ja ylimpään johtoon 1) hakeneiden ja 2) lopulta valittujen naisten suhteessa? Siis, jos naisia todellakin valitaan pienemmässä suhteessa hakeneisiin verrattuna, niin vasta sitten voimme puhua perustellusti syrjinnästä itse rekrytointitapahtumassa. Tällaista vertailua toki vaikeuttaa se, ettei varsinkaan top500-yritysten toimitusjohtajien paikkoja useinkaan laiteta julkiseen hakuun (ilman että paikkoja välttämättä pelkästään saunan lauteilla jaetaan;)
Sohtaistakseni hieman muurahaispesää, naisten miehiä alhaisempi aktiivisuus hakeutua uralla eteenpäin - josta sinänsä tunnumme olevan samaa mieltä - selittää mielestäni ainakin osan "naisten urakehityksen pysäyttävästä" ilmiöstä nimeltä lasikatto.
..ei täällä nyt sentään satuja tarvi kertoa, ketään haasteta mihinkään, jos omistajat haluavat asettaa muita päämääriä kuin voitonmaksimoinnin..
..sen sijaan ryöstö on rikos, tähän pitäisi puuttua tiukemmin ja rukata lainsäädäntöä sillä tavoin, että kiskurihinnoista voitaisiin pamauttaa kunnon rangaistus, mieluusti pallo koipeen ja kiven sisään..
Mutta ei kylläkään voida poistaa sitäkään seikkaa, että niin naisilla kuin miehillä on ennakko-odotuksia tiettyjen tehtävien sp.sidonnaisuuksista koskien myös johtotehtäviä. Aiemmin olen kertonut tutkimuksesta, jossa sekä miehet, että naiset arvioivat naishakijan (koskien miestenalaa) pätemättömämmäksi, silloin kun sp. tiedettiin, ei muulloin. Asenteet muuttuvat hitaasti. Onhan näitä asioita tutkittu, esim. aiemmin postaamassani Hesarin kirjoituksessa. Itsekin taisit hyväksyä sen, että tämä ilmiö kertoo yritysten arvostamisesta naisia kohtaan, moniarvoisuudesta, kuten asia kuvailtiin.
Jotakin asiasta ehkä kertoo kysely (ei-tieteelinen tutkimus), jonka mukaan naisista 40 % oli halukkaita esimies- ja johtotehtäviin, edellisenä vuonna 60%.
"Naiselle draivi aktiiviseen uran eteenpäinvientiin on pienempi kuin miehelle. Lopputuloksena siis, että naisista punnertaa johtajapaikoille vain se motivoitunein ja lahjakkain viisi prosenttia,.."
- Miksi tätä "draivia" olisi vain pätevimmillä naisilla, ei keskivertonaisilla, mutta keskivertomiehellä kylläkin?
"Miksi tätä "draivia" olisi vain pätevimmillä naisilla, ei keskivertonaisilla, mutta keskivertomiehellä kylläkin?"
- Yksinkertaisesti siitä jo aiemmin toistamastani syystä, että keskimäärin ottaen naisilla tuo urapyrkyryys on tunnetusti vähäisempää kuin miehillä. Siis naisia pyrkii aktiivisesti uralla eteenpäin pienempi prosenttiosuus kuin miehistä. Edelleen, lienee luonnollista, että nuo uranrakennukseen riittävän motivoituneet naiset ovat myös juuri niitä osaavimpia. Ja, koska miehistä taas naisia suurempi osa on ura-aktiivisia, joukkoon mahtuu suhteessa naisia enemmän keskivertotallaajia.
Vaikka joukkoon mahtuu miten monta mieskeskivertotallaajaa, niin nyt mukana olivat myös ne erinomaiset huippumiehet, mutta tulos oli mikä oli. Sen me tiedämme toistamattakin.
Ammattitutkijan näkökulmasta on aika turhauttavaa selittää maallikoille näitä tilastoaineiston tulkinnan alkeita, mutta yritetään: No kun ne erinomaiset huippumiehet hukkuivat siihen keskiarvoon, kun naisista mukana olivat vain ne huiput. Jos jostain syystä oltaisiin haluttu vertailla nais- ja miesjohtajien ominaisuuksia mahdollisten muista muuttujista riippumattomien merkitsevien sukupuolierojen selvittämiseksi, oikeutettu vertailu olisi ollut ottaa paras 5% myös miehistä.
Tilastomatemaattinen kikkailu sikseen: Väitätkö tosissasi, että naiset olisivat miehiä lahjakkaampia esimerkiksi johtamisen saralla? Jos väitöskirjassa tulisit tähän johtopäätökseen tässä ketjussa esitellyn aineiston perusteella, en vastaväittäjänä jättäisi opinnäytetyöstäsi mitään jäljelle;)
Ymmärtääkseni tutkimus ei vertaillut miesten ja naisten johtamien yritysten keskiarvoja, vaan yksinkertaisesti sitä, mitkä yritykset olivat vahvoja. En väitä naisista johtamisen saralla yhtään mitään, mutta tuohon otokseen uskon, koska ei ole syytä epäillä sitä. Tulos oli yllätyksellinen positiivisuudellaan. On aivan toinen keskustelunaihe, miksi naisten johtamat yritykset pärjäsivät miehiä paremmin vertailussa.
Kun miehillä on tätä kunnianhimoa, tai draivia, tai miksi nyt haluat sitä kutsuakin siis paljon laajemmalla otannalla, niin miksi naisilla tämä otanta koostuisi vain lahjakkaimmista yksilöistä? Vaikka siis on pienempi määrä naisia, niin luulisi sen naistenkin keskuudessa jakautuvan heikompien ja lahjakkaimpien kesken. (jos siis lähdemme siitä hypoteesista, että naisten ei tarvitsisi olla miestä parempia tullakseen valituiksi) Ts. vaikka määrät ovat erikokoisia, niin luulisi tasojen suhteellisuuden säilyvän, jos kerran keskivertonainen pääsisi johtotehtäviin yhtä helposti kuin keskivertomies.
Vielä siitäkin, että jos katsotaan, että yritys, joka palkkaa myös naisia kuvastaa moniarvoisuutta, niin eikö tämä toimi myös päinvastoin? Eli eikö ole tällöin oletettavaa, että on myös yrityksiä, jotka tälläisiä eivät ole?
Jos vastaat kyllä, niin silloinhan myös myöntänet, että tälläiset yritykset mieluummin valitsevat sen miesehdokkaan.
Ps. Jopa 84 % miesjohtajista on pitänyt sukupuoltaan etuna, kun naisista vain 19%.
"niin miksi naisilla tämä otanta koostuisi vain lahjakkaimmista yksilöistä? Vaikka siis on pienempi määrä naisia, niin luulisi sen naistenkin keskuudessa jakautuvan heikompien ja lahjakkaimpien kesken"
- Perustelut ovat edellisissä kirjoituksissani tässä samassa keskustelussa. Hieman alkaa kiertää kehää tämä keskustelu, mutta toistan ne kuitenkin tässä: Eli siksi, että vain motivoitunein murto-osa naisista todennäköisesti aktiivisesti hakeutuu johtotehtäviin. Tätä motivoitunutta johtajaryhmää ja heidän aikaansaannoksiaan sitten on verrattu kokonaisuutena huomattavasti keskiarvoisempaan miesjohtajaryhmään.
Toistan jälleen, etten yritä vesittää tai vähätellä naisjohtajien hyviä tuloksia selvityksessä.
"...jos katsotaan, että yritys, joka palkkaa myös naisia kuvastaa moniarvoisuutta, niin eikö tämä toimi myös päinvastoin? Eli eikö ole tällöin oletettavaa, että on myös yrityksiä, jotka tälläisiä eivät ole?
Jos vastaat kyllä, niin silloinhan myös myöntänet, että tälläiset yritykset mieluummin valitsevat sen miesehdokkaan."
- Kyllä, nimenomaan. Tasa-arvoista palkkauspolitiikkaa harjoittavat yritykset käyttävät hyödykseen molempien sukupuolten parhaita kykyjä, eli palkkaavat sekä naisia että miehiä kaikkiin tehtäviin, myös johtajiksi. Tai oikeammin unohtavat hakijoiden sukupuolen ja palkkaavat ihmiset vain kykyjen perusteella. Taas vastaavasti, miehiä (tai naisia) suosivat yritykset jättävät hyödyntämättä puolet ihmiskunnan potentiaalista, ja pärjäävät huonommin.
Emme nyt oikein kohdanneet. Ymmärrän kyllä mitä haet takaa, ymmärrätkö sinä sitten lainkaan mitä minä tarkoitan; eli miksi naisten osuus koostuisi vain lahjakkaimmista yksilöistä. Vastaat, että he ovat motivoituneimpia, mutta miksi? Miksei tätä pyrkyryyttä näkyisi myös keskivertonaisten keskuudessa, miksi heillä ei olisi motivaatiota?
Ajatellaan tilanne vaikka siten, että kaikki johtajat koostuisivat miehistä ja johtopaikkoja olisi vain hyvin pieni määrä, niin tällöin olisi varmastikin oletettavaa, että miehistä lahjakkaimmat tulisivat valituiksi, eli keskivertomiehet karsiutuisivat. Nyt siis ajattelen tässä, että keskivertonaiset kyllä karsiutuvat, mutta keskivertomiehet eivät, mikä johtaa siihen, että naisten ryhmässä olisi vain lahjakkaimmat. Eli lähtökohtana on, että naisten mahdollisuudet, eli nämä johtajapaikkamäärät olisisvat pienempiä, mikä karsii siis keskiverrot naisten ryhmästä pois.
Uskotko sinä oikeasti, että keskivertonainen olisi kilpailutilanteessa samalla viivalla keskivertomiehen kanssa?
"...Vastaat, että he ovat motivoituneimpia, mutta miksi? Miksei tätä pyrkyryyttä näkyisi myös keskivertonaisten keskuudessa, miksi heillä ei olisi motivaatiota?"
- Se onkin hyvä kysymys. Haluaisin itsekin tietää miksi; perhesyitä tietysti tarjotaan ensimmäiseksi, mutta CEO- ja VP- tason tehtäviin hakeutuvilla ei usein enää ole pieniä lapsia. Ilmeisesti on niin, että naisten urakunnianhimo pysähtyy tuonne alempaan ja keskijohtoon miehiä useammin. Siis osa "lasikatosta" on naisten itsensä korvien välissä. Tämä on tällä palstalla tietysty kova väite, mutta tätä tukee mm. sukupuolten työelämän arvostuksia koskevat tutkimukset (joihin olen viitannut aiemmin), jossa naiset pitävät mm. urakehityksen tärkeää osatekijää, palkkaa, vähemmän tärkeässa asemassa miehiin verrattuna.
"..Eli lähtökohtana on, että naisten mahdollisuudet, eli nämä johtajapaikkamäärät olisisvat pienempiä..."
- Olen korostanut, että naisista HAKEUTUU johtajanpaikoille pienempi osa kuin miehistä - edellä mainituin perustein. Tämä selittää varmasti ainakin osan naisten pienestä edustuksesta johtotehtävissä.
"Uskotko sinä oikeasti, että keskivertonainen olisi kilpailutilanteessa samalla viivalla keskivertomiehen kanssa?"
- En toki väitä, että tasa-arvo olisi täydellisesti toteutunut työelämässä mm. palkkauksen ja rekrytoinnin osalta. Olen pyrkinyt näissä keskusteluissa sen sijaan tuomaan esille, että naisilla on enemmän vaikutusmahdolisuuksia omaan henkilökohtaiseen ura- ja palkkakehitykseensä kuin (tällä palstalla) halutaan tunnustaa. Naiset eivät ole siis aivan niin voimattomia ajopuita "patriarkaatin" virrassa kuin kaikesta valituksesta voisi päätellä...
Piti vielä tulla katsomaan..
En minä usko, etteikö keskivertonaisilla olisi lainkaan kunnianhimoa. Eihän hänen tarvitsisi kilpailla naisista lahjakkaimpien kanssa, kun on niitä keskivertomiehiäkin. Luulenpahan vain, että keskivertonainen, vaikka kuinka olisi kunnianhimoinen tajuaa itsekin mahdollisuutensa rajallisuuden. En muuten niele sitäkään, että naisilla motivaatio vain pysähtyisi keskijohtoon. Minkä takia he olisivat edes keskijohtoon hakeutuneet?
Mutta myönnät kai sinäkin lasikaton todellisuuden päinvastaisessa tilanteessa myöntäessäsi, että naisia palkkaavat yritykset ovat moniarvoisia, eli osaavat siis arvostaa myös naisten osaamista.
Miksi lie sitten 84 % miesyritysjohtajista katsoi sukupuolestaan olleen heille etua?
"tällä palstalla" ei juuri myönnetä palkkaeroja, ei lasikattoa. Tämä palsta on tämä palsta. Ja tietenkään naiset eivät ole mitään tahdottomia ajopuita. Hitaasti nämä asiat ja asenteet muuttuvat, siis myös naisten omat.
"En minä usko, etteikö keskivertonaisilla olisi lainkaan kunnianhimoa."
- Ei tietenkään voi sanoa ettei lainkaan; On kuitenkin vahvoja viitteitä (mm. mainitsemistani palkka-arvostustutkimuksista), että naisilla on kaiken kaikkiaan miehiä alemmalla prioriteetilla nämä "kylmät" arvot, kuten asema ja raha. Tämä sitten näkyy tilastollisesti siinä, että naiset ovat aliedustettuna johtotehtävissä - osittain omasta urapassiivisuudestaan johtuen. Syynä tähän on siis naisten miehiä vähäisempi hakeutuminen johtoon. Kuten aiemmin totesin, olisi mielenkiintoista nähdä tosiasioita siitä, onko eroa johtotehtäviin hekeneiden ja lopulta valittujen naisten osuuksissa.
"Luulenpahan vain, että keskivertonainen, vaikka kuinka olisi kunnianhimoinen tajuaa itsekin mahdollisuutensa rajallisuuden."
- No, jos tappiomieliala iskee "mahdollisuuksiensa rajallisuuden" tajuamisena ja työpaikkahakemuksen repimisenä jo siinä vaiheessa, kun Hesarissa haetaan johtajaa, kysyn, onko syrjintää tapahtunut?
"Mutta myönnät kai sinäkin lasikaton todellisuuden päinvastaisessa tilanteessa myöntäessäsi, että naisia palkkaavat yritykset ovat moniarvoisia, eli osaavat siis arvostaa myös naisten osaamista. "
- Kuten aiemmin sanoin, en väitä työmarkkinoita täysin tasa-arvoisiksi. Nämä "lasikatto"/"palkkasyrjintä" -keskustelut tuppaavat vain menemään melko KYLLÄ/EI -mustavalkoisiksi - eritoten "tällä palstalla" ;) Tarkoitan siis sitä, että naisilla todellakin on enemmän mahdollisuusia vaikuttaa omaan hlökohtaiseen uraansa ja palkkaansa kuin haluttaisiin tunnustaa. Hyvänä esimerkkinä esimerkiksi Petäjäniemen kiistämättömät havainnot, että naiset pyytävät yksinkertaisesti pienempiä palkkoja kuin miehet. Olisi hämmästynyt, jos sama trendi ei näkyisi urapyrkyryydessä. Tuo lasikatto on mielenkiintoinen termi; oman mielikuvani mukaan huipulle saakka päässeet naiset tuntuvat itse vähättelevän lasikattoilmiötä. Keskijohtoon juuttuneille naisille syntipukki uran tyssäämiseen löytyy vain ja pelkästään lasikatosta - tietenkin oman osaamisen puutteiden tai yleensäkin peilin sijasta; Miehille ei tällaista ylellisyyttä suoda;)
"Miksi lie sitten 84 % miesyritysjohtajista katsoi sukupuolestaan olleen heille etua?"
- On vaikeaa kommentoida yksittäistä irrallista lukua ilman lähdeviitettä. Totean vain, että kyselytytkimukset tunnetusti harvoin antavat luotettavaa kvantitatiivista tietoa (vrt. kansan viinanjuontia mittaavat kysely "tutkimukset" => tulosten ja todellisen kulutuksen välillä on kolminkertainen ero;)
On olemassa epäkohtia, joihin naiset itse voivat hyvin paljon vaikuttaa, siis parantaa asemaansa ja tällöin myös muidenkin asenteita(no minä miellän tämän osaksi feminismiä) Ja kyllähän naisia nyt on enenemissä määrin poliitikan ja yritysmaailmankin johdoissa, miehet ottavat suuremman vastuun lasten hoidosta jne, hitaasti menee, mutta meneepä kuitenkin,.. että ei kai tässä nyt sen kummempaa tällä kertaa..Hyvää yötä.
Sanot että naisia hakeutuu pienempi osa johtopaikoille kuin miehiä. Varmaan niinkin, mutta myöskään NAISIA EI VALITA johtopaikoille samassa suhteessa kuin miehiä.
Mistähän muuten olet saanut käsityksen, että palstalla pidetään feministien keskuudessa naisia voimattomina "ajopuina". Omiin silmiini ei tuollaista kommentointia ole vielä osunut.
Olen jonkin verran lukenut tekstejäsi ja huomaan, että sinulla on selkeästi painotuseroja feministeihin nähden. Kun feministisen elämänkatsomuksen omaava nainen mielellään keskittyy käsittelemään naisista itsestään riippumattomia rajoituksia, ymmärtämään niitä ja sitä kautta etenemään, niin sinä keskityt pelkästään naisten omiin vaikutusmahdollisuuksiin. Jos nainen pyytää vähemmän palkkaa, niin näet hänet jo valmiiksi urallaan etenemishaluttomaksi, vaikka todellisuudessa naisen sijoittuminen keskijohtoon ylipäätään voisi katketa juuri samansuuruiseen palkkapyyntöön miehen kanssa. Itse olen ehdottomasti sitä mieltä, että naisten taakkaa ei kannattaisi enää lisätä hehkuttamalla heidän omaa haluttomuuttaan hyvään palkkaan ja asemaan.
Miksi muuten vähättelet vain minun antamani kyselytutkimuksen tulosta, mutta kuitenkin pidät ilmeisesti faktuaalisena tietona oman lähteesi tulosta? Kyllä se mielestäni kertoo jo aika paljon - ero on huomattava, 19% ja 84 %.
Tässä vielä lähde, missä asiasta mainittiin:
http://www.minna.fi/minna/artikkelit/juuselanaisjohtajat.html
Mitkä olivat sitten tämän oman, usein viittaamasi kyselytutkimuksen prosentuaaliset suhteet? (koski muistaakseni lunnontieteitä)
Entä oliko tässä asetettu jonkinlainen arvoasteikko tyyliin; mitä arvostat eniten ja perässä erilaisia vaihtoehtoja, ja jos oli, niin mitä ne olivat?
En tiedä tästä hakeutuneiden osuuudesta, halukkuudestakin tiedän vain tämän aiemmin antamani kyselyn tuloksen 40% ja ed. vuonna 60%. (otos yli 600 aktiivisesti työelämässä mukana olevaa naista)
__
Olisi ihan mielenkiintoista sekin, mikä on näiden valittujen ja ehdokkaina olleiden johtajien koulutussuhde, (oli tuossa ylempänä ketju, jossa oli esimerkki siitä miten kaupunginhallitus päätyi vähemmän koulutettuun mieheen, vaikka koulun johtokunta ehdotti kolutetumpaa naista.)
Vielä näistä palkkapyynnöistäkin (vieläkään en tiedä mitä ovat nämä erot ja mitä aloja koskivat); olen joskus lukenut, että naiset helposti tukevat palkkapyyntönsä pohjautuen aiempaan palkkatasoonsa. (varmaan myös miehet) - No, tämäkin tilanne osin korjaantuisi, jos naisvaltaisten alojen palkkatasoa nostettaisiin. Ja voihan tietenkin olla, että naisia ei edes valittaisi, jos heillä olisi yhtä kovat palkkapyynnöt, saati vielä miehiä kovemmat.
"Ja voihan tietenkin olla, että naisia ei edes valittaisi, jos heillä olisi yhtä kovat palkkapyynnöt, saati vielä miehiä kovemmat."
- Useimmat firmat taatusti haluavat riveihinsä parhaat kyvyt sukupuolesta riippumatta. En mitenkään usko, että parinsadan euron ero palkkapyynnissä (joka helposti jo yksinään aikaansaa tuon "selittämättömän" 3-6% sukupuolieron palkoissa) ratkaisee kenet valitaan johonkin tehtävään.
Ja pari kommenttia tuohon Minna Juuselan juttuun:
"Naisten urakehitys näyttää usein pysähtyvän ”lasikattoon” – naisia eristää korkeimmasta taloudellisesta vallasta näkymätön este. Nainen kuvittelee, että kun on vastuuntuntoinen ja saa työt sujumaan, se riittää. Tosiasia on, että päästäkseen etenemään naisen pitää erottautua joukosta miestä paremmin"
- Tuota lasikattoa käytetään mielestäni liian yksioikoisesti selittämään kaikkea naisten juuttumista keskijohtoon - kuten aiemminkin olen kirjoittanut. Lasikaton olemassaolo otetaan johtopäätösten lähtökohdaksi purematta: "koska lasikatto on, niin...". Tässäkin suhteessa yksilölliset erot lienevät merkittävämpiä kuin sukupuolierot; edellä mainittu koskee siis aivan samoin miehiä, jotka odottavat kädet ristissä pelkkien hyvien tulosten ja ahkeruuden auttavan uralla eteenpäin; näin se vain ei ole sen paremmin miesten kuin naistenkaan kohdalla. Pitää olla puskua uralle. Ilmeisesti tällainen urapassiivisuus on vain naisilla jostain syystä yleisempää.
"Usein kiltin tytön syndrooma vaivaa naisia vielä aikuisiässäkin. Omaa osaamista vähätellään helposti, eikä kunnianhimoakaan useimmiten ole liikaa."
- Näin epäilemättä on. Johtaa siis pienempiin palkkatoivomuksiin ja epäröintiin uraputkessa. Rakennetaan siis aivan omia "lasikattoja"; ilman että suoranaista syrjintää on tapahtunut.
P.S.
"Miksi muuten vähättelet vain minun antamani kyselytutkimuksen tulosta, mutta kuitenkin pidät ilmeisesti faktuaalisena tietona oman lähteesi tulosta? Kyllä se mielestäni kertoo jo aika paljon - ero on huomattava, 19% ja 84 %. - - - Mitkä olivat sitten tämän oman, usein viittaamasi kyselytutkimuksen prosentuaaliset suhteet? (koski muistaakseni lunnontieteitä)"
No kieltämättä sait minut kiinni pienestä epäjohdonmukaisuudesta... Sen siitä saa kun kirjoittelee kolmelta aamuyöllä;)
Toteaisin kuitenkin, että kyselytutkimuksissa pitää olla tarkkana siitä, että vastaukseksi saa todellakin sitä mitä kysytään, eli mielipiteitä: Siis, jos esimerkiksi kysytään, "Kuinka paljon harrastat liikuntaa viikossa", ja tulosten keskiarvo on "3 kertaa viikossa" - tutkimuksen tulosta ei pidä tulkita, että "suomalaiset harrastavat liikuntaa 3 kertaa viikossa"; tuloksena on se, että "suomalaiset väittävät harrastavansa liikuntaa 3 kertaa viikossa". Tällaisessa tutkimuksessa helposti jokainen roskien ulosvienti tulkitaan liikuntasuoritukseksi. Tai jopa vastataan jonkinlaisen ei-todellisen toivetilan perusteella.
Jos siis kysytään, että "oletko tyytyväinen palkkaasi?" - ja naiset ovat tai ja miehet eivät ole tyytyväisiä pallkkoihinsa, niin voidaan edelleen olettaa, että nuo mielipiteet ja tuntemukset ovat todellisia. Jos siis 84%/19% kokee hyötyneensä sukupuolestaan, se tarkoittaa juuri sitä, että KOKEE hyötyneensä - ei sitä, että olisi todellakin faktisesti hyötynyt. Menee ehkä vähän tieteenfilosofis-tutkimusmetodologiseksi jaaritteluksi;)
Niin, en valitettavasti voi tarkentaa tuota palkkatyyvyväisyystutkimusta, sillä mainitsemasi Luonnontieteiden Akateemiset näyttäisi joutuneen jo paperinkeräykseen...
"Useimmat firmat taatusti haluavat riveihinsä parhaat kyvyt sukupuolesta riippumatta." Juuri näin. Mutta tässä se piilopointti onkin, kun MIEHEN oletetaan olevan paras hakija. Palkkaamalla miehiä jotkut firmat hakevat auktoriteettia toiminnalleen, jotkut palkkaavat miehen, koska mies on muka suoraviivaisempi ja helpompi työntekijänä ja on monenlaisia mielikuvia ja syitä, miksi juuri mies halutaan palkata. Naisen palkkaaminen, ei naiselle tyypilliseen tehtävään, vaatii edelleen tiettyä ennakkoluulottomuutta.
Muutama sana vielä lasikatosta. Luulen, että se on juuri olennainen asia naisten kohdalla, ei niinkään miesten. Miesten välillä on keskinäinen kilpailu kovaa, koska keskitasosta ylöspäin olevia paikkoja on rajatusti. Mutta naisen uralla eteneminen päättyy nimenomaan siihen, että valinta osuu juuri MIEHEN kohdalle.
Tämä ei poissulje sitä seikkaa, että naisilla on myös muita esteitä uralle etenemiselle. Ei ole nimittäin kovin helppoa olla huipulla yksinäisenä naisena, sillä miehet ovat tottuneet naistyökavereihin samanarvoisissa tai vähän alempiarvoisissa tehtävissä, mutta monelle miehelle naisjohtaja on jo kovemman sulattelun paikka. Nainen on tällöin kovan kriittisen tarkastelun kohteena ja kun ihmisiä ollaan, niin jokaisestahan löytyy jokin arvosteltava alue, jos ei muuta, niin ulkonäkö! Myös monet naiset ovat luonnostaan myöteliäämpiä miehen johtajuudelle kuin toisen naisen.
Eli tämä kuvio selittää myös sen, että naiselta vaaditaan rautaisia hermoja pistää päänsä suoraan ampiaispesään. Siis mistään helkkarin urapassiivisuudesta ei olekaan kysymys, eikä siitä, että nainen odottelisi tahdottomana, hyvien tulosten ja ahkeruuden tuovan hänelle itsestään ylenemisen mahdollisuudet.
Ja vielä: Kiltin tytön syndrooman rakentelu alkaa jo lapsuusiässä, jotenka sekin on sukupuolisyrjintää. Ei naiseltakaan voi ensin katkaista jalkoja ja sen jälkeen ihmetellä, että miksi helkutassa tuo nauta ei viitsi edes kävellä!
Ja vielä yksi: "Jos 84 % miesjohtajista kokee sukupuolestaan olevan hyötyä, niin ei se KOKEMUS ihan tyhjästä synny vai olisiko 84 % johtajatason miehistä vainoharhaisia???" Aika veikeetä vai mitä? :)
Tuota tuskin kukaan voi väittää vääräksi.
Niinhän se menee, että mielellään hyväksyy tulokset, jotka itseään miellyttävät, muut ovat näitä "jäätelö lisää hukkumiskuolemia" -tuloksia. (kuten aiemmin tasa-arvobarometrin tulokset)Toki myös näitä arvostustutkimuksia Voi kyseenalaistaa. Esim jos on ollut vaihtoehtoina mitä arvostaa eniten riippuu tietenkin vaihtoehdoista mikä tulee tulokseksi, eikä sekään toisaalta kerro sitä, että arvostaisi vähemmän jotakin. Se taas, että on tyytyväinen johonkin ei tarkoita sitä, etteikö haluaisi tai pyrkisi tilanteen parantamiseen. Onhan näitä tyytymättömiäkin natisijoita, jotka eivät tee mitään asioilleen, paitsi natisevat :)
__
Vänkään vielä tästä selvyyden vuoksi: Kun hyväksyit naisjohtajuutta tutkineen professori Aaltion toteamuksen yritysten moniarvoisuudesta, niin hyväksytkö tässä vain kolikon valoisamman puolen, muttet kääntöpuolta? Syinä siihen miksi naisten johtamistaitoa ei enempää hyödynnetä on Aaltion mukaan se, että on myös yrityksiä, jotka rohkeuden puutteessa tukeutuvat helpommin perinteisiin ratkaisuihin, eli valitsevat siis sen mieskandidaatin.
Tälläisessa yhteydessä voi puhua lasikatosta. Hyväksytkö nyt siis tämän? Että juu vai ei?
Ja kyllä väitän, että myös palkkapyynnöt vaikuttavat henkilön rekrytoinnissa siinä missä vanheimpainlomien kustannuksetkin vaikuttavat naisten pätkätöihin.
"Syinä siihen miksi naisten johtamistaitoa ei enempää hyödynnetä on Aaltion mukaan se, että on myös yrityksiä, jotka rohkeuden puutteessa tukeutuvat helpommin perinteisiin ratkaisuihin, eli valitsevat siis sen mieskandidaatin. "
Tälläisessa yhteydessä voi puhua lasikatosta. Hyväksytkö nyt siis tämän? Että juu vai ei?"
- Siis nyt pitää korostaa, etten edelleenkään ole väittämässä työmarkkinoita täysin tasa-arvoisiksi. On varmasti olemassa hölmöjä yrityksiä ja työhönottajia, jotka antavat hakijan sukupuolen vaikuttaa valintaan. Kuitenkin, jos kirjoituksissani kritisoin lasikatto-termin viisastenkivi-tyyppistä käyttöä yleisselityksenä aivan kaikkeen naisten tilastolliseen miehiä huonompaan urakehitykseen, ei se tarkoita sitäkään, että kieltäsin koko ilmiön olemassaolon.
Viestini tässä keskustelussa on siis se, että vain osaa naisten miehiä huonompaan tilastolliseen urakehitykseen voi soveltaa lasikattotermiä. Osa mielestäni kiistämättä selittyy naisten henkilökohtaisella miehiä pienemmällä urapyrkyryydellä. Kaikessa yksinkertaisuudessaan.
Kuten aiemmissa kirjoituksissani olen todennut, naisille tuntuu olevan patenttiselitys oman uransa tysäämiseen tuo laskikatto. Pääasia että syy löytyy jostain muusta kuin omasta osaamisestaan, peilistä jne. Kysymyshän on jo lukion psykologiassa kuvatuista defenssimekanismeista. Miehellä ei ole ylellisyyttä selittää puolisolleen uransa tyssäämistä tällaisella peikolla.
Missä suhteessa nämä kaksi asiaa, lasikatto ja oma asenne, vaikuttavat, on minulle ainakin mysteeri. Ei liene tutkimustietoa aiheesta. Hyvä arvaus lienee 50/50, kunnes toisin osoitetaan...
"Ja kyllä väitän, että myös palkkapyynnöt vaikuttavat henkilön rekrytoinnissa"
- No, jos olisin itse palkkaamassa jotakuta, en antaisi 100-200 E/kk eron palkkapyynnöissä vaikuttaa siihen, että palkkaan parhaan hakijan. Tässä vastakkaisten mielipiteiden ristiriidassa lienee parasta odotella vaikkapa jotan tutkimusta, joka kertoo meille totuuden palkkapyynnön vaikutuksesta valituksi tulemiseen;)
PS. Näistä arvostustutkimusten kyseenalaisuudesta hyvänä esimerkkinä (toivottavasti tästä ei avaudu uusi myrkyisä ketju;) on euron vaikutus hintoihin: Kiistämätön tosiasia on, että lukemattomissa kyselytytkimuksissa kansan mielestä euro on nostanut hintoja. Ja paljon. Yhtä vankka fakta on se, että hintatason nousu on päinvastoin taittunut vuoden 2002 alusta. Tässä on kysymyksessä kaksi eri asiaa väittelevät yhden yksikäsitteisen asian, eli inflaation, ymparillä...
"Sanot että naisia hakeutuu pienempi osa johtopaikoille kuin miehiä. Varmaan niinkin, mutta myöskään NAISIA EI VALITA johtopaikoille samassa suhteessa kuin miehiä."
- Erinomaista. Tätä olen itsekin korostanut. Eli Molemmat ilmiöt vaikuttavat. Missä suhteessa, en tiedä. 50/50?
"Mistähän muuten olet saanut käsityksen, että palstalla pidetään feministien keskuudessa naisia voimattomina "ajopuina". Omiin silmiini ei tuollaista kommentointia ole vielä osunut."
- Olen saanut käsitykseni tyrmistyneistä kommenteista, joita olen saanut esittäessäni naisilla olevan omiakin vaikutusmahdollisuuksia omaan tasa-arvoisuuteensa. Että naiset olisivat jonkin (miesmafian masinoiman?) patriarkaatin armoilla asemassaan yhteiskunnassa. En oikein hyväksy tällaista näkemystä. Toki fiksuimmat keskustelijat eivät välttämättä edusta tätä näkemystä...
"MIEHEN oletetaan olevan paras hakija"
- Ketkä olettavat? Täytyy muistaa, että olettajissa on myös naisia. Mieleeni muistuu tapaus, jossa erään yrityksen tekniseen asiakaspalveluun soittanut johtaja raivostui, kun puheluun vastasi nainen: "Minulle luvattiin, että tämä puhelu menee tekniikkaan" - "Eikö naisteknikko kelpaa?", oli vastaus. Soittajan punastuminen tuntui lankoja pitkin. Soittaja oli nainen.
"Mutta naisen uralla eteneminen päättyy nimenomaan siihen, että valinta osuu juuri MIEHEN kohdalle"
- Tästä voisi keskustella pitkään, mutta olen aiemminkin kritisoinut juuri tätä lasikattoargumentointia: kun mies valitaan naisen sijasta, syy ei voi olla missään muussa kuin lasikatossa? Ei siis milloinkaan osaamisessa? Naiselle uralla etenemättömyyteen voi aina lohduttautua lasikatolla....
"Naisen palkkaaminen, ei naiselle tyypilliseen tehtävään, vaatii edelleen tiettyä ennakkoluulottomuutta."
- Tuo mainintasi "ei naiselle tyypilliseen tehtävään", sivulauseessa kuvastaa sukupuolten syvää jakautumista naisten ja miesten ammatteihin. Ja sitä jakoa eivät ylläpidä pelkästään (jos edes pääasiassa) miehet, josta olet tämän kommenttisi myötä elävä esimerkki. Tuosta ennakkoluulottomuudesta olen samaa mieltä.
"Kiltin tytön syndrooman rakentelu alkaa jo lapsuusiässä, jotenka sekin on sukupuolisyrjintää."
- Ketkä ovat edelleen kasvattajina (ainakin toistaiseksi) eniten tekemisissä pienten lasten kanssa jatkamassa sukupuolirooleja sukupolvelta toiselle? Ovatko naiset siis kasvatustyönsä kautta - sukupuoliroolien rakentajina - vastussa roolimalleista? Vaikuttaako miesten kasvava vastuunotto lapsista ja perheestä positiivisesti tähän kehitykseen? Toivottavasti.
Taidat olla palstan ainoita antifeministejä (?), joka edes myöntää lasikaton olemassaolon.
Sitä nyt vähän vielä kritisoin, että väittäisit naisten keskuudessa olevan jotenkin yleistä valitella täysin syyttä lasikattoon törmäämisestä. Itseasiassa veikkaisin, että se on hyvinkin harvinaista; eihän nyt se, että esim. kahdesta yhtä hyvästä hakijasta valitaan mies viittaa siihen lainkaan, saati että itse edes paikkaa hakisi. Sen sijaan, jos systemaattisesti valitaan miesehdokas, vaikka tarjolla olisi myös yhtä päteviä ja pätevämpiäkin naiskandidaatteja viittaa tähän. Ja voihan se mieskin tukeutua mainitsemaasi defenssimekanismiin valittamalla esim. että akka se vain kiipesi reittä pitkin..
"Viestini tässä keskustelussa on siis se, että vain osaa naisten miehiä huonompaan tilastolliseen urakehitykseen voi soveltaa lasikattotermiä. Osa mielestäni kiistämättä selittyy naisten henkilökohtaisella miehiä pienemmällä urapyrkyryydellä. Kaikessa yksinkertaisuudessaan."
- Mutta tästähän me olemme samaa mieltä, olemme varmaan kokoajan olleetkin. Eihän kai kukaan feministikään sitä kiistä, että naisia myös vähemmän johtotehtäviin hakeutuu.
"Missä suhteessa nämä kaksi asiaa, lasikatto ja oma asenne, vaikuttavat, on minulle ainakin mysteeri. Ei liene tutkimustietoa aiheesta. Hyvä arvaus lienee 50/50, kunnes toisin osoitetaan.."
- Jos kerran olet ammatiltasi tutkija niin...
Tuota arvostustutkimuksiin liittyvää esimerkkiäsi en oikein ymmärtänyt, ellet nyt sitten halua kyseenalaistaa omaa vetoamistasi näihin. (arvostus asemaan ja palkkaan) ;)
Ps. Joskus kuullut (täällä), että miehillä olisi lasilattia, mikä kylläkin on outo termi. Oikeammin kai se lasilattia(kin) on naisilla. Kevennys vain, eihän nyt kukaan kai estä naisiakaan ryhtymästä esim. puliakoiksi? Tai ehkä naisilla on tiukempi sosiaalinen verkosto, joka tukee ettei "lasilattian" läpi putoa.
Kuinka Helvatan tarkkaan aina pitää mainita, että kyllä vain, myös naisilla on asenteita? Joka lauseessako?
Sanon minäkin esimerkin: Soitin kerran numerotiedusteluun ja kysyin mikä on Anun autokorjaamon numero (nimi muutettu, viittaus pysyy) ja tiukkaan ääneen vastattiin, että ei täältä mitään Manun autokorjaamoa löydy.
Osalla kirjoittajista - ei välttämättä Sinulla - tuntuu olevan mustavalkoinen ja yksinkertainen asenne: mies paha, nainen hyvä.
Miehen oletettu paremmuus on laajalle levinnyt harhakuvitelma.
Lasikatto ei tietenkään selitä kaikkia tapauksia naisten etenemismahdollisuuksien tyrehtymisestä. Mutta tuo osaamattomuus paremmin koulutetulla naisella on VALINTATILANTEESSA melkoisen perustelematon oletus. Kaksi työhistoriaakin eivät tietenkään ole koskaan täysin samanlaisia, mutta ei niitäkään voi tuosta noin laittaa paremmuusjärjestykseen. Eri asia, jos työhistoriaa EI ole.
En minä pidä yllä miesten ja naisten töiden jaottelua, vaan ainoastaan esiin tuon sen tosiasian, että sitä ylläpitävät monet ihmiset yhteiskunnassa. Ei asioiden todentaminen ole sama asia kuin kannatus, veli hyvä.
Tämän siitä saa, kun lukee vain osan tekstiä ja olettaa, ettei loppu kaipaa kuitenkaan kommentointia. :D
Eli en koskaan ole syyllistänyt vain miehiä roolien ylläpitämisestä. Tiedostaneet naiset ovat huomanneet roolit, ja ovat sanoutuneet niistä irti niin kasvatuksessa kuin omassa elämässään ja suhteissaan muihin ihmisiin. Konservatiivit (naiset, miehet) edelleen elävät tiukasti roolisidonnaisessa maailmassa.
Naiset ovat todellakin esimerkkejä pienille tyttärilleen ja vähän suuremmillekin. Voi siinä käydä niinkin, että tytär valitsee erilaisen tien kuin äitinsä on valinnut. Monet ikäiseni naiset sanovat, että heidän äitinsä olivat sellaisia miesten hyysäreitä, jotka aina asettivat miehen ja lapset etusijalle. Mutta että he itse ovat oivaltaneet, ettei kukaan pidä heidän puoliaan, elleivät he itse. On pakko opetella omat rajansa ja tarvittaessa sanoa ei.
Miesten lisääntyvä kiinnostus lastenkasvatukseen ja lastenhoitamiseen, lasten kanssa puuhailuun saattaa jossain määrin tuoda uusia näkökulmia lapsille yleensä. Paljolti riippuu siitä, miten isä kohtelee äitiä.
Palstalla on erittäin paljon miehiä ja joitakin feminismivastaisia naisia, joilla on taipumus nähdä feministien kommentit erittäin mustavalkoisina.
Päivittäin saa olla toistelemassa samaa litaniaa: Ei kaikki miehet, ei kaikki naiset, myös miehet, joitakin naisia, joitakin miehiä, ei kaikki tapaukset, yleisluontoisesti, tapauskohtaisesti, yksilöidysti, ei aina, ei kaikkialla......................huh!
Että ollaanko sitä jo kateellisia lasikatollekin. Ei miehille ole samaa selitystä. No voi sentään, onpa ikävää!
Nytkö jo loppui sanottavasi tähän keskusteluun, kun aloitit tuon tavaramerkkisi, eli asian vierestä piikittelyn ;)
Ihan omasta tekstistäsi lähti tuo ajatus, jotenka vastaa vaan, älä minua syytä. Olen näet aivan syytön sinun kirjoituksiisi. :D
En usko, että miehet ovat kateellisia niille naisille, jotka syyttävät uraputkensa katkeamisesta jotakin "patriarkaalista laskikattoa" tai muuta salaliittoa - oman ammattitaidottomuutensa tai peilin sijaan.
Tyytyväinen?
Eikä olisi tarvettakaan. Teiltä selitykset silloin löytyisivät.
Jos naisjohtoiset yritykset olisivat todella erityisen tuottavia, niin tämä olisi huomattu sijoittajapiireissä jo aikoja sitten.
Tiedättehän ammattisijoittajat? He ovat niitä miehiä ja naisia, jotka omistavat puoli elämäänsä sen pohtimiseen, että mikä tuottaa ja mikä ei. He yrittävät löytää näennäisen kaoottisesta pörssiheilahtelusta lainalaisuuksia. He riemastuvat, jos löytävät jonkin tekijän X, joka vaikuttaa 0,01 % tai 0,02 % tuottoa lisäävästi. Ja jos löytyy jokin tekijä Y, joka lisää tuottoa peräti yhden prosentin... Silloin lienee jo taloustieteen Nobel näköpiirissä...
Ja nyt siis pitäisi uskoa tällaiseen hurjaan uutiseen, että naisjohtoisuus antaa yritykselle useiden prosenttien tuottoedun verrattuna miesjohtoisiin firmoihin? Ja lisäksi pitäisi uskoa siihen, että ammattisijoittajat ovat olleet tälle asialle sokeita aina tähän päivään asti?
Luulenpa että ammattisijoittajat naurahtavat tällaisille Hesarissa julkaistuille tuottotutkimuksille. He eivät aio jatkossakaan painottaa sijoituksiaan naisjohtoisiin yrityksiin, sillä he perustavat päätöksensä faktoihin eivätkä mihinkään trendikkäisiin "naiset ovat erinomaisia johtajia" -tutkimuksiin.
"Itku pitkästä ilosta". Kauankohan nauravat. Aika monet sijoitukset ovat menneet syteen, prognoosit saveen, ja talousbuumit heittelehtivät "yllättävästi". Pah, asiantuntijat, usko tosiaan niihin. Varsinkin samalle uralle juuttuneisiin. Aikansa ne väärentävät kirjanpitoa ja tilinpäätöksiä, sitten kuplat puhkeavat. On nähty.
Kysehän on keskimääräisestä tuotosta. Sen tietäminen ei ilahduta mitenkään sijoittajia. Ratkaisevampaa on se millainen yritys on kyseessä. Pelkän sukupuolen perusteella ei sijoituksia voi ohjata. Keskimäärinen tuotto ei kerro mitään riskeistä ja tuotto-odotuksista yksitätisissä tapauksissa. Jos esimerkiksi naisen johtamalla yrityksellä on tuo pikkuisen korkeampi tuotto-odotus keskimäärin, niin voi olal kannattavamoaa suijoittaa riskialttiimpaan miehen johtamaan frimaan, jossa tuotto voi olal reilusti pienempi tai suurempi.