Turvesuon Härkä ja Ähtärin kaato
Siellä missä suot höyryävät ja traktori soi kuin ukkosen esilaulu, asui Turvesuon Härkä – olento, jonka yläruumis oli miestä mutta alavartalo turpeen ja traktorin sekoitus.
Härkä ei ollut paha, ei hyväkään. Hän vain tiesi paremmin kuin kukaan muu. Kun kylällä ehdotettiin eläinpuiston pelastamista, Härkä ärähti:
“Minä sanon, että ei tuu mitään! Ja jos tulee, minä valitan!”
Ja hän valitti. Hän valitti kuin keväinen kurki – paitsi että kurki vaikenee joskus. Härkä ei. Hän jyräsi paperit, sähköpostit ja someryhmät kuin aurattavan pellon.
Kului päiviä, ja Ähtärin eläinpuisto horjui. Karhut alkoivat etsiä uusia osoitteita, pandat ottivat turistikuvansa ja häipyivät. Kaupungintalolla joku yritti puhua toivosta, mutta Härkä oli jo linjoilla, kirjoittamassa suurin kirjaimin:
“TÄMÄ ON RAHANHAASKUUTA!”
Kun viimeinenkin eläinvaunu rullasi pois Ähtäristä, Härkä jäi seisomaan suonsa reunalle. Tuuli toi mukanaan hiljaisuuden ja pienen, oudon tunteen – oliko se voitto vai tyhjyys?
Traktori hörähti vielä kerran. Härkä katsoi horisonttiin ja murahti:
“Minähän vain halusin, että kaikki tehdään oikein.”
Ja niin Ähtärin eläinpuiston taru päättyi, mutta Turvesuon Härkä jäi – ikuinen muistutus siitä, että joskus suurin voima ei ole rakentamisessa, vaan äänessä, joka jyrää kaiken alleen.
Siellä missä suot höyryävät ja traktori soi kuin ukkosen esilaulu, asui Turvesuon Härkä – olento, jonka yläruumis oli miestä mutta alavartalo turpeen ja traktorin sekoitus.
Härkä ei ollut paha, ei hyväkään. Hän vain tiesi paremmin kuin kukaan muu. Kun kylällä ehdotettiin eläinpuiston pelastamista, Härkä ärähti:
“Minä sanon, että ei tuu mitään! Ja jos tulee, minä valitan!”
Ja hän valitti. Hän valitti kuin keväinen kurki – paitsi että kurki vaikenee joskus. Härkä ei. Hän jyräsi paperit, sähköpostit ja someryhmät kuin aurattavan pellon.
Kului päiviä, ja Ähtärin eläinpuisto horjui. Karhut alkoivat etsiä uusia osoitteita, pandat ottivat turistikuvansa ja häipyivät. Kaupungintalolla joku yritti puhua toivosta, mutta Härkä oli jo linjoilla, kirjoittamassa suurin kirjaimin:
“TÄMÄ ON RAHANHAASKUUTA!”
Kun viimeinenkin eläinvaunu rullasi pois Ähtäristä, Härkä jäi seisomaan suonsa reunalle. Tuuli toi mukanaan hiljaisuuden ja pienen, oudon tunteen – oliko se voitto vai tyhjyys?
Traktori hörähti vielä kerran. Härkä katsoi horisonttiin ja murahti:
“Minähän vain halusin, että kaikki tehdään oikein.”
Ja niin Ähtärin eläinpuiston taru päättyi, mutta Turvesuon Härkä jäi – ikuinen muistutus siitä, että joskus suurin voima ei ole rakentamisessa, vaan äänessä, joka jyrää kaiken alleen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jos Einstein olisi syntynyt Ähtäriin, hän olisi todennäköisesti ollut Kautokurun apupoika, ainakin siihen asti, kun Kuru keksi oman suhteettomuusteorian.
Niin, jos ja jos. Jos Ähtärin seudulla ei olisi harjoitettu vuosisatoja sukurutsaa,olisi ehkä joku älykäs tänne joskus voinut syntyä.
Kiitos Kautokurulle ja veljeksille , laitoitte laillisuus vaihteen Ähtärissä päälle, loppuu rötöstely.
Minulle tekoäly kertoi Ähtärin tilanteesta tämän:
https://yle.fi/a/74-20188320