Älystä olemattomat salvat ei auta.

Ateismi tuli ja uskovat suli.

Ateismin juuret ulottuvat yllättävän kauas historiaan — paljon ennen nykyistä käsitystä uskonnottomuudesta.

Antiikin alku (n. 500 eaa.)

Ensimmäisiä ateismin piirteitä esiintyi muinaisessa Kreikassa noin 500 vuotta ennen ajanlaskun alkua (eaa.).
Tunnettuja varhaisia ajattelijoita olivat mm.

Demokritos ja Epikuros, jotka selittivät maailmaa luonnonlakien eikä jumalien avulla.

Diagoras Meloslainen (400-luvulla eaa.) tunnetaan joskus “ensimmäisenä ateistina”, koska hän julkisesti kielsi jumalien olemassaolon.


Rooman valtakunta (0–300 jaa.)

Roomassa oli ajattelijoita, jotka kyseenalaistivat jumalia, mutta ateismi oli hyvin harvinaista ja jopa vaarallista. Kristinuskon nousu teki uskonnottomuudesta vieläkin riskialttiimpaa.

🕯️ Keskiaika (n. 500–1400 jaa.)

Euroopassa ateismista ei juuri puhuttu — kirkko hallitsi ajattelua. Jos joku epäili Jumalaa, häntä saatettiin syyttää harhaopista tai jopa jumalanpilkasta.

Varsinainen ateistinen ajattelu alkoi vaikuttaa merkittävästi 1600–1700-luvuilla, valistusfilosofien myötä.
Tunnettuja nimiä:

Baruch Spinoza (1600-luku): korvasi Jumalan luonnolla.

Denis Diderot ja Paul d’Holbach (1700-luku): puhuivat avoimesti jumalattomasta maailmasta.

Tämä aika oli siis ateismin syntyaika modernissa mielessä.


Tiede, erityisesti Darwinin evoluutioteoria (1859), vahvisti monien uskoa siihen, että maailmaa voi selittää ilman Jumalaa. Filosofit kuten Karl Marx ja Friedrich Nietzsche levittivät ajatusta “Jumalan kuolemasta” ja uskonnon väistymisestä.

n. 500 eaa. – Ensimmäiset ateistiset ajatukset (Kreikka).

1600–1700-luku – Modernin ateismin synty (valistusfilosofit).

1800-luku – Ateismi leviää tieteen ja filosofian mukana

vastapainoksi hirvittävä tutkimus sarjamurhaajan uhreista jotka ovat siirtyneet jo tuolle puolelle ei suositella lapsille.
Uhrit puhuvat ääneen.
https://youtu.be/AhvBJkSsBRA?si=sH4CvFpYkqyRZtSG