Samat oikeudet tavan naisille

Tämä Sanna Marinin tapaus tuo taas hyvin esiin, kuinka eriarvoisesti suomalainen yhteiskunta reagoi väkivaltaiseen ja vainoavaan käytökseen riippuen siitä, kuka uhri on. Kun kohteena on entinen pääministeri, poliisi toimii kuten kuuluukin ja media käsittelee asiaa julkisesti. Tilanne saa sinällään oikeutetusti suuren huomion, koska siihen liittyy myös demokraattisen järjestelmän turvallisuusulottuvuus, sillä jos poliitikkoja voitaisiin häiritä tai uhkailla ilman välittömiä seurauksia, se uhkaisi koko demokraattista järjestelmää.

Samaan aikaan on kuitenkin syytä muistaa, että vastaavia vainoamisia ja seksuaalisia häirintätapauksia tapahtuu Suomessa jatkuvasti tavallisille naisille. Usein ne eivät johda mihinkään välittömiin pidätyksiin tai kattavaan tutkintaan. Moni ihminen joutuu elämään kuukausia tai jopa vuosia jatkuvan uhkan alla ennen kuin viranomaiset puuttuvat asiaan. Kunniaväkivallan lisääntymisen myötä, liian moni on myös menettänyt henkensä.

Tämä epäsuhta heijastaa koko yhteiskunnan tilannetta, jossa arvovaltaiset ja tunnetut henkilöt saavat usein parempaa suojaa, koska heidän asemansa koetaan symbolisesti tärkeäksi. Sen sijaan tavalliset ihmiset joutuvat usein elämään pelon ja turvattomuuden keskellä, joka usein vielä osaltaan johtuu päättäjien ideologia-pohjaisista päätöksistä, jossa ei suostuta tunnustamaan esimerkiksi eri kulttuureiden välisiä suhtautumiseroja sukupuolten oikeuksiin ja päihdeongelmien aiheuttamaa todellisuutta ihmisten arjessa.

Tämä tapaus nostaa minusta esiin kysymyksen siitä, että pitäisikö oikeusturvan ja viranomaisten reagoinnin - puhumattakaan median antamasta huomiosta - perustua teon vakavuuteen eikä uhrin asemaan. Monet pedofiilit ja törkeimmät raiskaustapaukset lakaistaan meillä maton alle, jopa joukkoraiskauksista ei anneta tuomiota eikä esimerkiksi niiden pitkäaikaisseurauksista uhreille ja näiden läheisille juurikaan puhuta.

Kun väkivallan ja vainoamisen kohteena on kuka tahansa ihminen, suomalaisen yhteiskunnan velvollisuus on toimia yhtä päättäväisesti jokaisen kohdalla - ei vasta silloin, kun kyseessä on julkinen hahmo.

Jos Suomessa ei suhtauduttaisi niin välinpitämättömästi siihen ketä tänne lasketaan ja keiden tänne annetaan jäädä vapaasti oleskelemaan, olisi meillä paljon vähemmän ongelmia. Faktahan on kuitenkin se, että monet näistä tapauksista olisi ollut helppoa ennaltaehkäistä jo sillä, että otettaisiin oppia esimerkiksi Puolan ja Viron maahanmuuttopolitiikasta. Meillä ei tulisi sivuuttaa myöskään tätä näkökulmaa.