Silloin tuli hänen luoksensa eräs kirjanoppinut, joka oli kuullut heidän keskustelunsa ja huomannut hänen hyvin vastanneen heille, ja kysyi häneltä: ”Mikä on ensimmäinen kaikista käskyistä?”
Jeesus vastasi: ”Ensimmäinen on tämä: ’Kuule, Israel: Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi ainoa; ja rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi ja kaikesta voimastasi’.
Toinen on tämä: ’Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi’. Ei ole mitään käskyä, suurempaa kuin nämä.”
Niin kirjanoppinut sanoi hänelle: ”Oikein sanoit, opettaja, totuuden mukaan, että yksi hän on, ja ettei ketään muuta ole, paitsi hän.
Ja rakastaa häntä kaikesta sydämestään ja kaikesta ymmärryksestään ja kaikesta voimastaan, ja rakastaa lähimmäistään niinkuin itseänsä, se on enemmän kuin kaikki polttouhrit ja muut uhrit.”
Kun Jeesus näki, että hän vastasi ymmärtäväisesti, sanoi hän hänelle: ”Sinä et ole kaukana Jumalan valtakunnasta”. Eikä kukaan enää rohjennut häneltä kysyä. Mark. 12: 28-34
Jumalasuhteemme näyttäisi sekä Raamatun ihmisten että meidän elämässämme saavan uusia suuntia henkilökohtaisten konkurssien kautta.
Kun Jumala haluaa saavuttaa oman hyvän tahtonsa tarkoitusta ja kun hän haluaa syventää meidän uskoamme, Hän pysäyttää vauhtimme.
Yksi ja toistuva konkurssi on, että ihmisen silmät avataan näkemään Jumalan pyhyys ja samalla oma syntisyys. Meidän syntisyytemme tulee esiin Jumalan sanan valossa ja monesti myös siinä kun itse epäonnistumme.
Mitä enemmän näemme – ei toisten – vaan omaa syntisyyttämme, sitä enemmän kaipaamme Vapahtajaa! Kun näemme omaa puutteellisuuttamme, emme ehdi juoruilla muiden heikkouksista. Puutteemme keskelle meille lahjoitetaan evankeliumi, joka on itse Jumalan poika.
Jumalalla on suuri työ tehdä meistä tarvitsevia. Olemme autuaita ollessamme niissä kouluissa, joissa kätemme tyhjennetään, jotta ne voisivat ottaa vastaan. Saamme ensin nähdä, ettemme osaa rakastaa, jotta tietäisimme, että meitä rakastetaan. Voi käydä niinkin, että meidän kauttamme rakastetaan. Silloin olemmekin toteuttamassa rakkauden kaksoiskäskyä.
( Lähde: Jaakko Pirttiaho)
s-seutulainen
Jeesus vastasi: ”Ensimmäinen on tämä: ’Kuule, Israel: Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi ainoa; ja rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi ja kaikesta voimastasi’.
Toinen on tämä: ’Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi’. Ei ole mitään käskyä, suurempaa kuin nämä.”
Niin kirjanoppinut sanoi hänelle: ”Oikein sanoit, opettaja, totuuden mukaan, että yksi hän on, ja ettei ketään muuta ole, paitsi hän.
Ja rakastaa häntä kaikesta sydämestään ja kaikesta ymmärryksestään ja kaikesta voimastaan, ja rakastaa lähimmäistään niinkuin itseänsä, se on enemmän kuin kaikki polttouhrit ja muut uhrit.”
Kun Jeesus näki, että hän vastasi ymmärtäväisesti, sanoi hän hänelle: ”Sinä et ole kaukana Jumalan valtakunnasta”. Eikä kukaan enää rohjennut häneltä kysyä. Mark. 12: 28-34
Jumalasuhteemme näyttäisi sekä Raamatun ihmisten että meidän elämässämme saavan uusia suuntia henkilökohtaisten konkurssien kautta.
Kun Jumala haluaa saavuttaa oman hyvän tahtonsa tarkoitusta ja kun hän haluaa syventää meidän uskoamme, Hän pysäyttää vauhtimme.
Yksi ja toistuva konkurssi on, että ihmisen silmät avataan näkemään Jumalan pyhyys ja samalla oma syntisyys. Meidän syntisyytemme tulee esiin Jumalan sanan valossa ja monesti myös siinä kun itse epäonnistumme.
Mitä enemmän näemme – ei toisten – vaan omaa syntisyyttämme, sitä enemmän kaipaamme Vapahtajaa! Kun näemme omaa puutteellisuuttamme, emme ehdi juoruilla muiden heikkouksista. Puutteemme keskelle meille lahjoitetaan evankeliumi, joka on itse Jumalan poika.
Jumalalla on suuri työ tehdä meistä tarvitsevia. Olemme autuaita ollessamme niissä kouluissa, joissa kätemme tyhjennetään, jotta ne voisivat ottaa vastaan. Saamme ensin nähdä, ettemme osaa rakastaa, jotta tietäisimme, että meitä rakastetaan. Voi käydä niinkin, että meidän kauttamme rakastetaan. Silloin olemmekin toteuttamassa rakkauden kaksoiskäskyä.
( Lähde: Jaakko Pirttiaho)
s-seutulainen
Vastaukset 19
Vanhimmat
Niin kaukana uskovan tämän päivän todellisuudesta kuin mitä päivä yöstä.
Että kaukana totuudesta ole, minkälaisia ME olemme.
s-seutulainen
Ei pelkkä sana merkitse mitään ja sen toistelu, vaan miten se on meissä Pyhän Hengen kautta.
Uskova on pyhä ja vanhurskas, ei syntinen ja jumalaton. Jos kuva omasta itsestään on syntinen ja jumalaton, niin ei ole uskossa ensinkään eikä voi pelastua.
1 Sentähden sinä, oi ihminen, et voi millään itseäsi puolustaa, olitpa kuka hyvänsä, joka tuomitset. Sillä mistä toista tuomitset, siihen sinä itsesi syypääksi tuomitset, koska sinä, joka tuomitset, teet samoja tekoja.
2 Ja me tiedämme, että Jumalan tuomio on totuuden mukainen niille, jotka senkaltaisia tekevät.
3 Vai luuletko, ihminen, sinä, joka tuomitset niitä, jotka senkaltaisia tekevät, ja itse samoja teet, että sinä vältät Jumalan tuomion?
( Room. 2 )
s-seutulainen
Oletpa kuka hyvänsä (Room 2:1) - jalo pakana, lainkuuliainen juutalainen tai Kristukseen uskova. Jos näet pahan toisten elämässä, näetkö yhtä herkästi pahaa myös omassa elämässäsi? Etkö vain sinäkin syyllisty samoihin tekoihin? Kun tuomitset niitä, joiden paheet äsken paljastettiin ja kun koet itsesi lähimmäistäsi paremmaksi, asetut toisen tuomariksi. "Olemmeko parempia?" "Emme suinkaan" (Room 3:9). Pahanilkinen on jokaisen ihmisen sydän (Jer 17:9, KR38). Ihmisten kesken vallitsee yksi todellinen tasa-arvoisuus ja se on pahuuden tasa-arvoisuus.
Jumalan edessä syylliseksi tullut ihminen ei näe toisen jumalattomuutta sen suurempana kuin omaa jumalattomuuttaan. "Kristityn laita on niin, että jos hän yhdenkään ihmisen maan päällä löytää huonommassa tilassa kuin itsensä, ei hänen sydämensä ole oikea Herran edessä" (W. Malmivaara). Meidän on nöyryydessä pidettävä toista parempana kuin itseämme. Paavali piti itseään syntisistä suurimpana (1 Tim 1:15). Kun Jumala sitten sellaista armahti, hän koki olevansa kaikille velassa eikä kaikkien tuomari (Room 1:14).
Havaitsemamme lähimmäisen pahuus paljastaa aina myös oman sydämemme piilossa olevaa pahuutta (Mark 7:21-22). Näemme siinä itsemme riisuttuna ja julkitulleena. Sillä "muutamien ihmisten synnit ovat ilmeiset ja joutuvat ennen tuomittaviksi, toisten taas seuraavat jäljestäpäin" (1 Tim 5:24).
Jumalan viha ilmestyy pakanallisen maailman riettautta ja villiintymistä vastaan. Mutta Jumalan paljastavan totuuden on tunkeuduttava myös hyveitten maailmaan. Jumala ei suinkaan ole hyljännyt jokaista ihmistä tämän sydämen himoissa "saastaisuuteen häpäisemään itse oman ruumiinsa" (Room 1:24). Monet ihmiset pystyvät elämään moraalisesti korkeatasoisesti - ainakin omasta mielestään. Paavali näkee hyveellisen elämän Jumalan hyvyyden, kärsivällisyyden ja pitkämielisyyden runsauden ilmauksena (2:4): Mutta se ei koskaan ole ihmisen omaa ansiota, josta ihminen voi ottaa kunnian itselleen ja saada rohkeuden tuomita toisia.
Moni ihminen alentaa lähimmäistään ja korottaa itseään oman onnistuneen elämänsä avulla ja näin kovettuu ja tulee sydämeltään katumattomaksi. Hyvästä elämästä tulee itsekkyyden lujin linnoitus eikä ihminen tajua, että itsekkään elämän osaksi tulee viha ja kiivastus (Room 2:8). "Publikaanit ja portot menevät ennen teitä Jumalan valtakuntaan" (Matt 21:31). Itsekkyytensä ohjaama ihminen ei kenties tee samannäköisiä tekoja kuin Roomalaiskirjeen alussa kuvatut riettauden harjoittajat. Mutta Jumalan loppuarvioinnissa itsekäs hyveellinen elämä on saman tuomion alainen kuin itsekäs paheellinen elämä.
( Otelainaus: Olavi Peltola)
s-seutulainen
Se on kyllä siinä miten Pyhä Henki tärähtää ihmiseen eikä rasittavissa selityksissä.
Raamatussa ei ole sellaista termiä kuin rakkauden kaksoiskäsky.
Jumala antoi kymmenen erillistä käskyä.
Ensimmäinen käsky on kehotus rakastaa Jumalaa ylikaiken. Jumala on itsen ja lähimmäisen yläpuolella.
Puhumalla rakkauden kaksoiskäskystä ja lisäämällä, että ei ole muita käskyjä, yritetään eksyttää luulemaan, että muita käksyjä ei ole olemassakaan.
Se,joka rakastaa yli kaiken, tappaa hänen käskystään. Joka ei rakasta, ei tapa.
Jumala voi tuhota ihmiset, vedenpaisumus, Sodoma ja Gomorra. Jumala ei ole ihminen, että hän katuisi.
Ja vielä pahempaa on tulossa Raamatun mukaan.
Hoos. 14:1
Samaria joutuu syystänsä kärsimään, koska se on niskoitellut Jumalaansa vastaan: he kaatuvat miekkaan, heidän pienet lapsensa ruhjotaan, ja heidän raskaat vaimonsa halkaistaan.
Jumalan profeetoilla oli valta kirota, ei vain siunata. Netanjahu on tämän ajan Elisa.
1. Kun. 19:17
Ja on tapahtuva näin: joka välttää Hasaelin miekan, sen surmaa Jeehu, ja joka välttää Jeehun miekan, sen surmaa Elisa.
2. Kun. 2:24
Ja kun hän kääntyi ja näki heidät, kirosi hän heidät Herran nimeen. Silloin tuli metsästä kaksi karhua ja raateli neljäkymmentä kaksi poikaa kuoliaaksi.
Jumala katui tehneensä ihmisen.
Eihän mitään käskyjä ole, ei käskemällä voi rakastaa.
Niinpä !
Mutta s-seutulainen ei itse vielä sen vertaa ymmärrä.
Kuitenkin Raamatussa se sanotaan selvästi, mihin rakkautemme oikeasti tulee perustua ja perustuu:
1. Joh. 4:19 Me rakastamme, sillä hän on ensin rakastanut meitä.
No, s-seutulainenhan kaiken aikaa yrittää syöttää meille luterilaisten kirjoituksia ja siten oppeja, joten ei ole mikään ihme se, että hän itse kirjittaa käskyistä.
Parhami ja Olseni oli erikostunut siihen poikatyöhän ja poikarakkauteen, sillä se rakkaus peittää syntien pajoudetkin.
1.Johanneksen kirje:
5:3 Sillä rakkaus Jumalaan on se, että pidämme hänen käskynsä. Ja hänen käskynsä eivät ole raskaat
Paavalin rakkaus ilmeni murhina ja valehteluna ja naisten alistamisena.
Svenska Bibeln kääntää,että Paavali oli lunteeltaan epärehellinen...lögnaktighet...
Och å andra sidan, om Guds sannfärdighet genom min lögnaktighet ännu mer har trätt i dagen, honom till ära, varför skall då jag likväl dömas såsom syndare?
s-seutulainen on uskosta osaton ulkokultainen uskovaa näyttelevä luterilainen.