Pitää huomioida paikallinen palkkataso, eläkkäiden ja sosiaalitukien suuruus ja palkansaajien keski kk ansio.
Ex Neuvostoliiton valtaeliitti ja politbyroönin jäsenet käyttivät erillisiä, erityisiä elintarvikekauppoja, joita kutsuttiin *"taverni"* (tavern) tai *"perepechka"* (pepechka), mutta tunnetuin näistä kaupoista oli *"berjozka"* (Берёзка), joka oli erityisesti valtaeliitin käytössä.
Nämä myymälät myivät tavaroita ja elintarvikkeita, joita ei ollut saatavilla tavallisille kansalaisille tavallisissa kaupoissa. Berjozkassa myytävät tuotteet olivat usein korkealaatuisempia ja tuontitavaroita, ja niihin pääsy oli rajoitettu vain erityiselle, viralliselle asiakasryhmälle.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Politbyroo
Berjozkassa käymiseen vaadittiin erityinen lupalappu, ja se oli paikka, jossa muun muassa lännen tuotteita (kuten alkoholia, makeisia ja korkealaatuisia elintarvikkeita) oli myynnissä. Tämä kauppa oli tavallisten kansalaisten ulottumattomissa, ja se oli symboli Neuvostoliiton yhteiskuntaluokkien eriarvoisuudelle.
Nykyään Moskovassa ja muissa Venäjän suurimmissa kaupungeissa on useita samanlaista toimintaa muistuttavia liikkeitä, joissa hinnat ovat hyvin korkeat ja jotka houkuttelevat lähinnä turisteja, rikkaampia venäläisiä tai eliittiä. Näiden kauppojen ja ravintoloiden valikoima eroaa tavallisista kaupallisista paikoista, ja ne tarjoavat usein luksustuotteita, tuontielintarvikkeita ja huipputason palveluja. Näitä liikkeitä ei voi suoraan verrata Neuvostoliiton aikaisiin "berjozkaja"-kauppoihin, mutta samankaltaisia eriytymisilmiöitä on nähtävissä.
Esimerkkejä Moskovan ja lähialueiden "luksusliikkeistä":
1. **"GUM" ja "TSUM" - luksuskauppakeskukset**
* **GUM** (Glavny Universalny Magazin) on yksi Moskovan tunnetuimmista ostoskeskuksista, joka sijaitsee Punaisella torilla. Se on historiallisesti ollut valtaeliitin ostoskohde, ja tänä päivänä siellä myydään luksusbrändien vaatteita, kelloja, koruja ja muita kalliita tuotteita.
* **TSUM** on toinen Moskovassa sijaitseva luksusostoskeus, joka keskittyy huippuluokan muotiin ja ylellisiin tuotteisiin. Hinnat ovat korkeat, ja siellä käy paljon sekä venäläistä että kansainvälistä eliittiä.
2. **"Pyatnitsky" - erikoismyymälät**
* Nämä kaupat myyvät erityisesti importoituja ja premium-luokan elintarvikkeita, kuten luksusviinejä, juustoja, lihoja, kaviaaria ja muita herkkuja. Pyatnitsky-kaupat houkuttelevat usein rikkaimpia venäläisiä ja ulkomaisia asiakkaita, sillä tuotteet ovat erittäin hintavia.
3. **Erikoiskaupat ja gourmet-myymälät**
* Esimerkiksi **"Yeliseyevsky"** (Jelisejevin kauppa) on ollut pitkään Moskovassa tunnettu erikoistunut ruokakauppa, jossa myydään harvinaisia ja kalliita elintarvikkeita. Se on suosittu turistien keskuudessa, mutta myös vauraan väestön keskuudessa, koska siellä myydään vain huippulaatuisia tuotteita.
4. **"VkusVill" ja muut premium-elintarvikeketjut**
* Vaikka **VkusVill** on yleisesti tunnettu supermarketketju, se on tuonut markkinoille myös kalliimpia tuotteita ja erikoisempia vaihtoehtoja, jotka ovat suosittuja vauraamman väen keskuudessa. Joissakin VkusVillin myymälöissä on premium-tuotteita, joita ei tavallisista supermarketeista löydy.
Korkeat hinnat ja esteet pääsyyn
Vaikka nykyiset luksuskaupat eivät ole yhtä suljettuja kuin Neuvostoliiton aikaiset erikoismyymälät, hinnoittelu ja tuotetarjonta voivat luoda eräänlaisen esteen tavallisille kansalaisille. Korkeat hinnat, erikoistuneet tuotevalikoimat ja "globaali" kauppakulttuuri (tuontituotteet, eksklusiiviset brändit) tekevät näistä paikoista tavoitettavissa vain tietyille yhteiskuntaluokille.
Kokonaisuutena voisi sanoa, että nyky-Venäjällä on luonteeltaan erottuvia luksusliikkeitä ja ruokakauppoja, joissa hinnat ja tarjonta ovat suunnattu niille, jotka voivat maksaa, ja joissa kävijät eivät ole tavallisia kansalaisia.
Ex Neuvostoliiton valtaeliitti ja politbyroönin jäsenet käyttivät erillisiä, erityisiä elintarvikekauppoja, joita kutsuttiin *"taverni"* (tavern) tai *"perepechka"* (pepechka), mutta tunnetuin näistä kaupoista oli *"berjozka"* (Берёзка), joka oli erityisesti valtaeliitin käytössä.
Nämä myymälät myivät tavaroita ja elintarvikkeita, joita ei ollut saatavilla tavallisille kansalaisille tavallisissa kaupoissa. Berjozkassa myytävät tuotteet olivat usein korkealaatuisempia ja tuontitavaroita, ja niihin pääsy oli rajoitettu vain erityiselle, viralliselle asiakasryhmälle.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Politbyroo
Berjozkassa käymiseen vaadittiin erityinen lupalappu, ja se oli paikka, jossa muun muassa lännen tuotteita (kuten alkoholia, makeisia ja korkealaatuisia elintarvikkeita) oli myynnissä. Tämä kauppa oli tavallisten kansalaisten ulottumattomissa, ja se oli symboli Neuvostoliiton yhteiskuntaluokkien eriarvoisuudelle.
Nykyään Moskovassa ja muissa Venäjän suurimmissa kaupungeissa on useita samanlaista toimintaa muistuttavia liikkeitä, joissa hinnat ovat hyvin korkeat ja jotka houkuttelevat lähinnä turisteja, rikkaampia venäläisiä tai eliittiä. Näiden kauppojen ja ravintoloiden valikoima eroaa tavallisista kaupallisista paikoista, ja ne tarjoavat usein luksustuotteita, tuontielintarvikkeita ja huipputason palveluja. Näitä liikkeitä ei voi suoraan verrata Neuvostoliiton aikaisiin "berjozkaja"-kauppoihin, mutta samankaltaisia eriytymisilmiöitä on nähtävissä.
Esimerkkejä Moskovan ja lähialueiden "luksusliikkeistä":
1. **"GUM" ja "TSUM" - luksuskauppakeskukset**
* **GUM** (Glavny Universalny Magazin) on yksi Moskovan tunnetuimmista ostoskeskuksista, joka sijaitsee Punaisella torilla. Se on historiallisesti ollut valtaeliitin ostoskohde, ja tänä päivänä siellä myydään luksusbrändien vaatteita, kelloja, koruja ja muita kalliita tuotteita.
* **TSUM** on toinen Moskovassa sijaitseva luksusostoskeus, joka keskittyy huippuluokan muotiin ja ylellisiin tuotteisiin. Hinnat ovat korkeat, ja siellä käy paljon sekä venäläistä että kansainvälistä eliittiä.
2. **"Pyatnitsky" - erikoismyymälät**
* Nämä kaupat myyvät erityisesti importoituja ja premium-luokan elintarvikkeita, kuten luksusviinejä, juustoja, lihoja, kaviaaria ja muita herkkuja. Pyatnitsky-kaupat houkuttelevat usein rikkaimpia venäläisiä ja ulkomaisia asiakkaita, sillä tuotteet ovat erittäin hintavia.
3. **Erikoiskaupat ja gourmet-myymälät**
* Esimerkiksi **"Yeliseyevsky"** (Jelisejevin kauppa) on ollut pitkään Moskovassa tunnettu erikoistunut ruokakauppa, jossa myydään harvinaisia ja kalliita elintarvikkeita. Se on suosittu turistien keskuudessa, mutta myös vauraan väestön keskuudessa, koska siellä myydään vain huippulaatuisia tuotteita.
4. **"VkusVill" ja muut premium-elintarvikeketjut**
* Vaikka **VkusVill** on yleisesti tunnettu supermarketketju, se on tuonut markkinoille myös kalliimpia tuotteita ja erikoisempia vaihtoehtoja, jotka ovat suosittuja vauraamman väen keskuudessa. Joissakin VkusVillin myymälöissä on premium-tuotteita, joita ei tavallisista supermarketeista löydy.
Korkeat hinnat ja esteet pääsyyn
Vaikka nykyiset luksuskaupat eivät ole yhtä suljettuja kuin Neuvostoliiton aikaiset erikoismyymälät, hinnoittelu ja tuotetarjonta voivat luoda eräänlaisen esteen tavallisille kansalaisille. Korkeat hinnat, erikoistuneet tuotevalikoimat ja "globaali" kauppakulttuuri (tuontituotteet, eksklusiiviset brändit) tekevät näistä paikoista tavoitettavissa vain tietyille yhteiskuntaluokille.
Kokonaisuutena voisi sanoa, että nyky-Venäjällä on luonteeltaan erottuvia luksusliikkeitä ja ruokakauppoja, joissa hinnat ja tarjonta ovat suunnattu niille, jotka voivat maksaa, ja joissa kävijät eivät ole tavallisia kansalaisia.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Suomi on pieni kommunistien maa.
Koko EU on kommunistinen hanke, EU komissio on uusi politpyroon ja antidemokraattinen harvainvalta. EU:ssa jossa komission sisäpiiri valitsee suljetulla äänestyksellä EU johtajan (korruptoitunut Ursula von de Layen järkyttäväkoronapiikki keissi) ja tekee suurienlinjojen päätökset ilman EU meppejä.
Hyvä aloitus kiitos.
Kiva kun tykkäsit
vähän aikaa sitten käyty paikallisissa kaupoissa, ei mitään puutetta eikä edes pensajonoja)))))
Berjozhkassa pystyi ostamaan ainoastaan länsivaluutalla.
Berjozhkat olivat turistikauppoja. Turistibussilla vaan berjozkan eteen ja ostoksille! Neuvostoliitossa oli myos tavaratalija, mutta tuotteet oli erilaisia, kuin esm. Suomen tavarataloissa.
Stockman ja Sokos tavarataloissa olikin sitten samaa tavaraa, kuin meilläkin. Ja Venäjä aikana niitten omatkin tavaratalot oli, kuten länsimaissa yleensä.
Muutokset Neuvostoliitosta Venäjäksi olivatkin aika rajuja. Se vapauden ihanuus vaikutti varmasti vähän kaikkeen. No, nyt on sota, se taas pistää muutoksen vyöryt päälle!
Mitä isot edellä ... Suomessa oli vuosikymmeniä poliitikoille mahdollista ostaa Alkon hintoja halvemmalla ns. ministeriviinoja.
Suosituin tuote "eioo" oli ilman myyntirajoituksia !
Joo. Kolme eiioota kahden hinnalla.
Heheh! Meillä oli Stockmann jossa kävi ainoastaan varakkaat, ruotsia puhuva eliitti. Kalliit, viimeisen muodin mukaiset tuotteet, ah miten hienoa käydä Stokkalla. Maalaiset ja toverit ei edes uskaltaneet mennä Stokkalle, he kävivät vaan Elannon kaupoissa!