"Kadotus oli alun perin juutalaisen apokalyptiikan käsite, joka sisältyi myös alkukristilliseen julistukseen pelastuksesta. Se esiintyy ensimmäisen kerran Raamatussa Danielin kirjassa, Dan. 12:2.
Kadotukselle rinnakkaisia käsitteitä ovat helvetti ja Tuonela. Tuonela viittaa myös mytologisiin kuolleiden asuinsijoihin – sana esiintyy muun muassa Kalevalassa. Kadotus tai helvetti mielletään vastakohtana taivaalle.
Kristillisen uskon mukaan ihminen on luotu elämään rakkauden yhteydessä lähimmäisiinsä ja Jumalaan. Luodessaan olevaisen Jumala kuitenkin antoi mahdollisuuden siihen, ettei hänen hyvää tahtoaan noudateta, vaan ihminen voi valita toisenkin tien.
Kadotus merkitsee sen tien loppuun saattamista, missä ei noudateta rakkautta, hyvää tahtoa, elämän perimmäistä tarkoitusta eikä hyväksytä Jumalan armoa. Kadotus kohtaa niitä, jotka eivät ota vastaan sitä armoa, jonka Jumala Kristuksen sovitustyössä lahjoittaa.
Kadotus on Kristuksen julistuksen peruskäsitteitä hänen opetuksessaan viimeisestä tuomiosta (Matt. 25). Se merkitsee eroa Jumalasta, rakkauden lähteestä. Pienoisevankeliumissa (Joh. 3:16), jota pidetään kristillisen uskon ydinesityksenä Raamatussa, ilmaistaan, kuinka Kristus on ainoa tie kadotuksesta pelastukseen. Tähän pelastuksen ihmeeseen saadaan yhteys armonvälineiden kautta.
Koska kadotus on iankaikkisuudessa, siihen ei liity aika-avaruudellisia käsitteitä. Kadotus merkitsee eroa Kristuksesta. Tässä pimeydessä ovat jo Saatana ja hänen enkelinsä."
Mitä ajatuksia herättää? Kadotuksesta harvemmin puhutaan kirkossamme, vaikka tuo oli suoraa Luterilaisen kirkon tekstiä.
Kadotukselle rinnakkaisia käsitteitä ovat helvetti ja Tuonela. Tuonela viittaa myös mytologisiin kuolleiden asuinsijoihin – sana esiintyy muun muassa Kalevalassa. Kadotus tai helvetti mielletään vastakohtana taivaalle.
Kristillisen uskon mukaan ihminen on luotu elämään rakkauden yhteydessä lähimmäisiinsä ja Jumalaan. Luodessaan olevaisen Jumala kuitenkin antoi mahdollisuuden siihen, ettei hänen hyvää tahtoaan noudateta, vaan ihminen voi valita toisenkin tien.
Kadotus merkitsee sen tien loppuun saattamista, missä ei noudateta rakkautta, hyvää tahtoa, elämän perimmäistä tarkoitusta eikä hyväksytä Jumalan armoa. Kadotus kohtaa niitä, jotka eivät ota vastaan sitä armoa, jonka Jumala Kristuksen sovitustyössä lahjoittaa.
Kadotus on Kristuksen julistuksen peruskäsitteitä hänen opetuksessaan viimeisestä tuomiosta (Matt. 25). Se merkitsee eroa Jumalasta, rakkauden lähteestä. Pienoisevankeliumissa (Joh. 3:16), jota pidetään kristillisen uskon ydinesityksenä Raamatussa, ilmaistaan, kuinka Kristus on ainoa tie kadotuksesta pelastukseen. Tähän pelastuksen ihmeeseen saadaan yhteys armonvälineiden kautta.
Koska kadotus on iankaikkisuudessa, siihen ei liity aika-avaruudellisia käsitteitä. Kadotus merkitsee eroa Kristuksesta. Tässä pimeydessä ovat jo Saatana ja hänen enkelinsä."
Mitä ajatuksia herättää? Kadotuksesta harvemmin puhutaan kirkossamme, vaikka tuo oli suoraa Luterilaisen kirkon tekstiä.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Asioita mistä voi harhaoppisesti kinastella ikuisuuteen asti eikä asia kellekään millään tavalla selviä. Pyhä Henki vain voi antaa kullekin viisautta ymmärtää asioita ja tehdä elämässään ratkaisuja sen perusteella.
Ainahan siitä voi kinastella, ja kinasteleekin he jotka eivät usko sen olemassa oloon, mutta jotka uskovat, ottavat sen niin kuin Sanassa sanotaan.
Minulle PH on antanut sellaisen käsityksen, että se on fiktiota.
Sitten pulinat pois ja pitää uskoa Pyhän Hengen ääntä.
Tuskin Pyhä Henki kuitenkaan sen vuoksi käskee ketään herjaamaan tai vääntelemään Raamatun sanaa.
Silloin asian voi kyseenalaistaa.
olinko kadotuksessa ennen syntymääni ?
"Koska kadotus on iankaikkisuudessa, siihen ei liity aika-avaruudellisia käsitteitä. Kadotus merkitsee eroa Kristuksesta. Tässä pimeydessä ovat jo Saatana ja hänen enkelinsä."
Kadotus = katoaminen = häviäminen olemattomiin.
Kadotukseen joutuva ihminen häviää olemattomiin. Hänestä ei jää mitään jäljelle.
Kadotuksen vastakohta on Jeesuksen tarjoama pelastus iankaikkiseen elämään.
Kadotus on tulijärvi!
Pimeydestä minä huudan sinun puoleesi. Pimeydestä ääneni korotan. Pimeydessä kohotan käteni, Herra, korkeuksia kohti.
Kuule Herra minua! Kuule meitä Jumalamme! Käännä kasvosi meidän puoleemme.
Tällaisen tekstin sain.
Pelastus ei tule mistään armovälineistä, vaan Pyhän Hengen kautta. Pelastuksen sinetin kautta. Joskin senkin saa armosta, eikä omalla öykkäröinnillä.
Suokaamme siis Pyhän Hengen vaikutuksia elämässämme. Jeesushan sen lahjan soi. Ja suo edelleen. Jokaisen kohdalla. Jotka eivät rienaa tai toitota yhtä mantraa tai usko mihinkään.
Herjaamisesta nyt puhumattakaan. Tai kirjoittamatta. Jota voinemme pitää tässä yhteydessä puhumisena.
Herra kyllä puhuu. Me emme sen sijaan, joko emme osaa kuunnella. Tai emme välitä.
Olette kyllä oikeassa, ettei parhainkaan kielilläpuhuja tai profetoija, ennustaja, tai unien-näkijä saa pelastusta sitä tietä. Jeesustietä paremminkin. Sillä se on hyvä tie.