Tämä hyökkäily maatalousyrittäjiä vastaan näyttää olevan korkeakoulutettujen keskusjärjestön, eli Akavalaisen ajatushautomon masinoima provokaatio.
https://www.youtube.com/watch?v=zUcZP6_rTJA
https://www.youtube.com/watch?v=zUcZP6_rTJA
Maatalouden kansallinen alasajo
Anonyymi-ap
26486
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Provokaatio, ihan tulee mielee N.liitto/Venäjä. Tiedä häntä vaikka olisi sieltä lähtöisin.
Eurostoliitto on Euroopan Neuvostoliitto.
Maatalous oli sitten viljaviljely, eläintilat ja näiden tuotteet jatkojalostuksineen niiden kuljetus ja tukku- ja vähittäiskauppa työllistää lähes 500.000 työllistä.
Miten Akava aikoo työllistää ko. alat. Ratkaisu ei ole tuonti koska sitä kautta ruoka kallistuu kaksinkertaiseksi. Eikä kokonaislaatu myrkytyksineen eikä lannoituksineen ole hyväksi
hyvään ruokaan tottuneille suomalaisille.
Mistä 500 000 sait?
Suomessa maanviljely alkoi noin 7000 vuotta sitten. Eikä tukijullit ole tuhansien vuosien aikana tajunneet miten työt pitäisi tehdä.
Melko surkeaa ja laiskaa väkeä. Tuet juoksee ja ukot makailee kämpissään.
Kirjoittaja ei selvästikään ole akateeminen, mutta peukalo keskellä kämmentä eikä puheesta löydy
järjen häivää.
Taasko tää kateellinen täällä huutelee,kun ei ymmärrä maataloudesta mitään
Jäi sukupolven vaihdoksessa ilman osuutta kotitilaansa??
Maataloustuit tiedetään haitallisiksi, koska ne ovat pelkkää ns. säilyttävää tukea, eikä tuki velvoita tai kannusta kehittämään toimintaa. Ne ovat saavutettuja yhden ammattiryhmän sosiaalitukia, joita maksetaan kansalaisille otetulla velkarahalla. Eli typeryydestä ja osaamattomuudesta palkitaan. Vastaavanlainen sosiaaliavustus kuin työttömyystuki, jossa maksetaan työn tekemättömyydestä.
Suomalaisella maataloudella on toki pitkät vuosituhantiset perinteet, mutta tuotantorakenne on kautta historiansa kulkenut kriisistä kriisiin. Nykyisin näitä osataan jo lieventää, mistä maataloustuki. Viimeisin, lähes nälänhätään johtanut varautumattomuuskriisi nähtiin I maailmansodan aikana, kun Suomi ajautui leipäviljan suhteen lähes kokonaan tuonnin varaan. Kehitys kohti kriisiä alkoi, kun viljelysalan suunnaton kasvu ja maatalouden mekanisoituminen Yhdysvalloissa ja Venäjällä lisäsivät leipäviljan ylituotantoa poikkeuksellisella tavalla. Samoihin aikoihin käynnistyneestä hiilisiirtymästä seuranneet kauppamerenkulun vapautuminen, maailmanlaajuinen rautateiden rakentamisbuumi ja kuljetuskustannuksien yleinen alentuminen aiheuttivat 1870-luvulla viljan maailmanmarkkinoiden räjähdysmäisen laajenemisen ja hintojen romahtamisen. Tästä alkaen leipäviljan viljely tuli vähitellen kannattamattomaksi laajoilla alueilla Länsi- ja Keski-Eurooppaa. Meikäläisen viljanviljelyn kannattavuus alkoi heiketä 1880-luvun tienoissa. Sen sijaan karja- ja meijeritaloudessa Suomi menestyi hyvin.
Siirtyminen moderniin karjatalouteen vaati aiemmasta poiketen peltomaata rehunviljelyyn ja leipäviljan kylvöalat supistuivat. Maailmansodan aattona vuonna 1910 koko maan peltoalan käyttötarkoitus jakaantui niin, että heinänurmella pelloista oli 40 %, rehuviljalla 23 %, leipäviljalla 19 %, juurikasveilla (ml. peruna) 6 % ja kesannolla 12 %. Päätuotantoalueen Etelä-Suomen pelloista oli silloin jo kaksi kolmasosaa rehutuotannossa. Näin ruokahuollon selkärangan, leipäviljan, huoltovarmuus heikkeni, ja maailmansotaan tultaessa Suomen tarvitsemasta viljasta noin 70 % tuotiin ulkomailta, käytännössä Venäjältä. Venäjän tuonnin päätyttyä maaliskuun (Greg.) vallankumouksen jälkeen, jäi Suomi kokonaan hupenevien paikallisvarastojen varaan. Huhtikuusta 1917 lähtien koko kansa eli leipäkorttien varassa, kun tarvittavaa viljantuotantoa ei ollut.
Huoltovarmuuden kannalta markkinaehtoisuus ja keskittäminen ei ole koskaan kestävä vaihtoehto.
Luulen kans että näin on käynyt ja siksi pistää maatalous vihaksi, on ehkä saanut vaan pienen osan maapaikasta kun ois halunnut koko maapaikan ,siitä tässä on varmaan kyse
Niih,jopa puoluetuetkin maksetaan aina eduskuntapaikkojen mukaan.
Oletko yksi näistä Loimaan sosiaalipummeista jotka ei viitsi tehdä MITÄÄN
Säilyttävää tukea on, paitsi että edistystä on myös tapahtunut niin työmenetelmissä kuin kasvinjalostuksessa. Kuitenkin tuotannon tarkoitus on pääasiassa ihmisten ruokkiminen joko suoraan kasvintuotannolla tai eläntuotteilla. Ihmisen ravinnontarve on pysyvä olotila ja se vaatii tiettyjen rakenteiden säilyttämistä. Nälkä ei poistu ideologiahumpalla (paitsi ehkä Pohjois-Korassa)
Huomanneet ettei pärjäisi niissä hommissa.
Akateemiset ihmiset arvostavat sitä, että ruoka on kotimaista ja tulee läheltä.
Akateeminen sivistymättömyys on omanlaisensa asia. Samaan aikaa puhutaan kansallisen huoltovarmuuden ja resilienssin, eli kestävyyden tärkeydestä. Nämä hyökkäilyt maataloutta vastaan on kansallista yhtenäisyyttä repivää ja kahtiajakavaa. Ei ole isänmaan etu.
Ei ole isänmaan, eikä varsinkaan veronmaksajan, etu kipata rahaa maanviljelijöille, jotka eivät tee työtään.
Liberaalilla ja globalistilla ei ole isänmaata.
Eikö huoltovarmuuskin kuulu kestävän kehityksen piiriin,josta niin monella suulla milloin missäkin riihessä jauhetaan puoluekannasta riippumatta.
Mitä muuten itse syöt aterioilla ?
Ei missään kipata rahaa maanviljelijöille jotka ei tee työtään. Eli ne viljelijät jotka maataloustukea saavat, tekevät työtään.
Huoltovarmuus ei ole suoraan kestävää kehitystä, mutta ne tukevat toisiaan ja niiden välillä on yhtymäkohtia. Kestävä kehitys pyrkii turvaamaan tulevien sukupolvien elinmahdollisuudet, kun taas huoltovarmuus varmistaa yhteiskunnan toiminnan häiriötilanteissa.
Kuka on kansallisesta historiasta vähääkään kiinnostunut, muistaa kuulleensa, miten viimeiset pahat nälkävuodet Suomessa 1865-1867 kuritti kansaa. Sitä aikaa kutsutaan myös pikku jääkaudeksi, kun vuoden kierto nopeutui hetkellisesti ja meillä maatalous tai viljan viljely ei tuottanut ruokaa ihmisille tai kotieläimille. Yksi syy nälänhätään oli snellmanilainen vakaan markan politiikka joka osui samaan kohtaan maatalouden katovuosien kanssa. Viljan vähyys vaivasi muutakin Eurooppaa ja silloista emämaata Venäjää, mutta ei ollenkaan samassa mitassa, kuin meidän pohjoisilla rajoilla. Venäjän valtion hätäapu tavoitti tämän valtakunnan pohjoisen periferian liian myöhään ja silloinkin se ruoka apu oli jotain ihmisravinnoksi kelpaamatonta homeista ja jäätynyttä melassia, jota petkeleellä hakattiin pienemmäksi silpuksi. Leipäjauhoihin lisättiin petäjäistä, eli pettua ja jäkälää syötiin, kun muuta ei ollut. Jäkälä repi sisuskalut rikki ja tuska oli sen mukainen.
Kun syötävää ei riitä kaikille, ne jää sitä ilman, joilla ei ole omaa kansallista maataloustuotantoa. Tätä tosiasiaa vastaan kansallinen huoltovarmuus on elinehto, jos kansakunta halutaan säilyttää elinvoimaisena. Huoltovarmuuden kannalta markkinaehtoisuus ja keskittäminen ei ole koskaan kestävä vaihtoehto.
SUOMEN MAATALOUTTA PITÄÄ TUKEA. HALUAMME PUHDASTA JA MYRKYTÖNTÄ RUOKAA.👍
Akavan tutkimus väittää etelän ja pohjoisen maataloustuissa olevan 18-kertainen ero. Oikeasti ero on alle kaksinkertainen.
https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/paakirjoitus/dcf18e19-771d-495f-8463-6844f4b542df