Maatalouden kansallinen alasajo

Eurostoliitto on Euroopan Neuvostoliitto.

Mistä 500 000 sait?

Kirjoittaja ei selvästikään ole akateeminen, mutta peukalo keskellä kämmentä eikä puheesta löydy
järjen häivää.

Taasko tää kateellinen täällä huutelee,kun ei ymmärrä maataloudesta mitään

Anonyymi kirjoitti:

Taasko tää kateellinen täällä huutelee,kun ei ymmärrä maataloudesta mitään

Jäi sukupolven vaihdoksessa ilman osuutta kotitilaansa??

Maataloustuit tiedetään haitallisiksi, koska ne ovat pelkkää ns. säilyttävää tukea, eikä tuki velvoita tai kannusta kehittämään toimintaa. Ne ovat saavutettuja yhden ammattiryhmän sosiaalitukia, joita maksetaan kansalaisille otetulla velkarahalla. Eli typeryydestä ja osaamattomuudesta palkitaan. Vastaavanlainen sosiaaliavustus kuin työttömyystuki, jossa maksetaan työn tekemättömyydestä.

Suomalaisella maataloudella on toki pitkät vuosituhantiset perinteet, mutta tuotantorakenne on kautta historiansa kulkenut kriisistä kriisiin. Nykyisin näitä osataan jo lieventää, mistä maataloustuki. Viimeisin, lähes nälänhätään johtanut varautumattomuuskriisi nähtiin I maailmansodan aikana, kun Suomi ajautui leipäviljan suhteen lähes kokonaan tuonnin varaan. Kehitys kohti kriisiä alkoi, kun viljelysalan suunnaton kasvu ja maatalouden mekanisoituminen Yhdysvalloissa ja Venäjällä lisäsivät leipäviljan ylituotantoa poikkeuksellisella tavalla. Samoihin aikoihin käynnistyneestä hiilisiirtymästä seuranneet kauppamerenkulun vapautuminen, maailmanlaajuinen rautateiden rakentamisbuumi ja kuljetuskustannuksien yleinen alentuminen aiheuttivat 1870-luvulla viljan maailmanmarkkinoiden räjähdysmäisen laajenemisen ja hintojen romahtamisen. Tästä alkaen leipäviljan viljely tuli vähitellen kannattamattomaksi laajoilla alueilla Länsi- ja Keski-Eurooppaa. Meikäläisen viljanviljelyn kannattavuus alkoi heiketä 1880-luvun tienoissa. Sen sijaan karja- ja meijeritaloudessa Suomi menestyi hyvin.

Siirtyminen moderniin karjatalouteen vaati aiemmasta poiketen peltomaata rehunviljelyyn ja leipäviljan kylvöalat supistuivat. Maailmansodan aattona vuonna 1910 koko maan peltoalan käyttötarkoitus jakaantui niin, että heinänurmella pelloista oli 40 %, rehuviljalla 23 %, leipäviljalla 19 %, juurikasveilla (ml. peruna) 6 % ja kesannolla 12 %. Päätuotantoalueen Etelä-Suomen pelloista oli silloin jo kaksi kolmasosaa rehutuotannossa. Näin ruokahuollon selkärangan, leipäviljan, huoltovarmuus heikkeni, ja maailmansotaan tultaessa Suomen tarvitsemasta viljasta noin 70 % tuotiin ulkomailta, käytännössä Venäjältä. Venäjän tuonnin päätyttyä maaliskuun (Greg.) vallankumouksen jälkeen, jäi Suomi kokonaan hupenevien paikallisvarastojen varaan. Huhtikuusta 1917 lähtien koko kansa eli leipäkorttien varassa, kun tarvittavaa viljantuotantoa ei ollut.

Huoltovarmuuden kannalta markkinaehtoisuus ja keskittäminen ei ole koskaan kestävä vaihtoehto.

Anonyymi kirjoitti:

Jäi sukupolven vaihdoksessa ilman osuutta kotitilaansa??

Luulen kans että näin on käynyt ja siksi pistää maatalous vihaksi, on ehkä saanut vaan pienen osan maapaikasta kun ois halunnut koko maapaikan ,siitä tässä on varmaan kyse

Anonyymi kirjoitti:

Maataloustuit tiedetään haitallisiksi, koska ne ovat pelkkää ns. säilyttävää tukea, eikä tuki velvoita tai kannusta kehittämään toimintaa. Ne ovat saavutettuja yhden ammattiryhmän sosiaalitukia, joita maksetaan kansalaisille otetulla velkarahalla. Eli typeryydestä ja osaamattomuudesta palkitaan. Vastaavanlainen sosiaaliavustus kuin työttömyystuki, jossa maksetaan työn tekemättömyydestä.

Lue lisää

Niih,jopa puoluetuetkin maksetaan aina eduskuntapaikkojen mukaan.

Oletko yksi näistä Loimaan sosiaalipummeista jotka ei viitsi tehdä MITÄÄN

Anonyymi kirjoitti:

Maataloustuit tiedetään haitallisiksi, koska ne ovat pelkkää ns. säilyttävää tukea, eikä tuki velvoita tai kannusta kehittämään toimintaa. Ne ovat saavutettuja yhden ammattiryhmän sosiaalitukia, joita maksetaan kansalaisille otetulla velkarahalla. Eli typeryydestä ja osaamattomuudesta palkitaan. Vastaavanlainen sosiaaliavustus kuin työttömyystuki, jossa maksetaan työn tekemättömyydestä.

Lue lisää

Säilyttävää tukea on, paitsi että edistystä on myös tapahtunut niin työmenetelmissä kuin kasvinjalostuksessa. Kuitenkin tuotannon tarkoitus on pääasiassa ihmisten ruokkiminen joko suoraan kasvintuotannolla tai eläntuotteilla. Ihmisen ravinnontarve on pysyvä olotila ja se vaatii tiettyjen rakenteiden säilyttämistä. Nälkä ei poistu ideologiahumpalla (paitsi ehkä Pohjois-Korassa)

Anonyymi kirjoitti:

Jäi sukupolven vaihdoksessa ilman osuutta kotitilaansa??

Huomanneet ettei pärjäisi niissä hommissa.

Ei ole isänmaan, eikä varsinkaan veronmaksajan, etu kipata rahaa maanviljelijöille, jotka eivät tee työtään.

Anonyymi kirjoitti:

Ei ole isänmaan, eikä varsinkaan veronmaksajan, etu kipata rahaa maanviljelijöille, jotka eivät tee työtään.

Liberaalilla ja globalistilla ei ole isänmaata.

Eikö huoltovarmuuskin kuulu kestävän kehityksen piiriin,josta niin monella suulla milloin missäkin riihessä jauhetaan puoluekannasta riippumatta.

Anonyymi kirjoitti:

Ei ole isänmaan, eikä varsinkaan veronmaksajan, etu kipata rahaa maanviljelijöille, jotka eivät tee työtään.

Mitä muuten itse syöt aterioilla ?

Anonyymi kirjoitti:

Ei ole isänmaan, eikä varsinkaan veronmaksajan, etu kipata rahaa maanviljelijöille, jotka eivät tee työtään.

Ei missään kipata rahaa maanviljelijöille jotka ei tee työtään. Eli ne viljelijät jotka maataloustukea saavat, tekevät työtään.

Anonyymi kirjoitti:

Eikö huoltovarmuuskin kuulu kestävän kehityksen piiriin,josta niin monella suulla milloin missäkin riihessä jauhetaan puoluekannasta riippumatta.

Huoltovarmuus ei ole suoraan kestävää kehitystä, mutta ne tukevat toisiaan ja niiden välillä on yhtymäkohtia. Kestävä kehitys pyrkii turvaamaan tulevien sukupolvien elinmahdollisuudet, kun taas huoltovarmuus varmistaa yhteiskunnan toiminnan häiriötilanteissa.