Jos olet syvällisesti tutkiva ihminen, niin uskon, että jaksat lukea ajatukseni. En tarkoittanut näin pitkää ajatuksenjuoksua.
Kristus opetti, että rakastakaa toisianne. Uskon, että hän tarkoitti tätä myös silloin, kun lähimmäisesi ei olisi samaa mieltä uskonnollisista mielipiteistä. Itse suon kaikille oikeuden olla eri mieltä kaikissa asioissa, eritoten uskonnollisissa. Rakastan samalla tasolla niin mormonia kuin hindua. Tiedostan, että mielipiteeni eivät ole monien mormonien mielestä perusteltuja ja oikeita. Mielipiteeni eivät ole toki faktoja, vaan vain mielipiteitä. Mielestäni uskonnossa ei ole olemassa faktaa. Uskonto perustuu uskomuksiin ja mormoneilla on oikeus väittämiinsä siinä missä minullakin. Siksi jokaisen tulisi heittää vakaumuksensa vähäksi aikaa taka-alalle ja pohtia asioita ilman uskonsitoumusta. Ihan vain ”neutraalilta” pohjalta.
Lähes neljäkymmentä vuotta olin ns. "hard-core-mormon", joka puolusti uskontoaan palavasti ja horjumatta. Palvelin lähetyssaarnaajana ulkomailla 1980-luvulla ja tein osuuteni vilpittömästi. Kastoin lähes 20 ihmistä kirkkoon ja sain MAP-kirkolta/lähetystyön johtajalta honorable release-maininnan. Ts, tein työni vilpittömästi. Tuolloin en epäillyt kirkon totuutta vähimmässäkkän määrin!
Lähetystyöni jälkeinen aika oli hienoa hengellistä aikaa. Se oli kuitenkin melko putkinäköaikaa. Olin onnellinen omassa näkemysmaailmassani, mutta oliko se oikea? Silloin se ainakin minulle oli sellaista. Hoidin seurakuntani monia tehtäviä, lopulta myös vaarnantason tehtäviä. Toki eihän tämä ole mikään mittari nöyryydestäni, koska kirkko ei tuijota vain meriitteihin, vaan ihmisen vilpittömyyteen. Näin sen pitääkin olla ja valtaosiltaan kirkko toimii tällä ruohonjuuritasolla. Yleisesti ottaen, kirkko johtoaan myöten toimii vilpittömästi, koska he ovat kasvatettu mormoni-ideologiaan. On kuitenkin huomattava, että myös kirkon sisällä vallitsee byrokratia. On kuitenkin huomattava, että MAP-kirkko ruohonjuuritasolla on organisaatio vailla vertaansa. Hyvän organisaationsa myötä tuloksena on se, että uskollinen, ruohonjuuritason jäsen ei hevin astu ”määrätyltään polulta harhaan”. Kirkon erinomaiset manuaalit pitävät jäsenensä vakaalla orbitaalillaan. Välillä käy kuitenkin, niin, että jotkin uteliaat ja tiedonjanoiset mormonit eksyvät tuolta selestiseltä orbitaaliltaan. He lopulta kohtaavat syvän dilemman löytäessään ristiriitaista informaatiota kirkostaan. Heillä on kaksi tietä valittavinaan: totuus tai luopion status, jota kanssajäsenet halveksivat. Monille tuon jälkimmäisen statuksen ottaminen harteilleen on ylivoimainen ja he päättävät olla kirkossa sosiaalisten paineiden takia.
Valitettavasti, kun mormonihierarkiassa mennään porrasta ylemmäs, alkaakin toinen peli, ns. statuspeli, jossa pelurit nauttivat vaurauden sijasta yhteiskunnallista kunnioitusta. Lähestulkoon kaikki auktoriteetit ovat taloudellisesti jo menestyneitä utahilaisia. Tähän peliin ei suuremmin ole sijaa mattimeikäläisillä. Motivoiva tekijä noille ”valituille” onkin yhteiskunnallinen arvostus. Kirkon yleisauktoriteeteista valtaosa on vauraita utahilaisia. Raha ei ole motiivi. Motiivi on sisäpiirin arvostus. Huomioitavaa on siis, että 85% noista positioista ovat utahilaisten hallussa. Tuohon valioryhmään pääseminen muun kuin amerikkalaisen taustan omaavan on vaikea päästä. Auktoriteetiksi pääsemiseen ei riitä pelkkä uskollisuus, vaan on oltava myös näyttöä ja erityisesti sisäpiirin suhteita. Vielä nykyäänkin kirkon auktoriteeteista 85% ovat päässeet statukseensa suhteiden myötä.
Mutta takaisin ruohonjuuritasolle. Hyvin suorittamani vaarnan ja srk-tehtäväni osoittanevat sen, että olin vilpitön ja uskollinen kaikissa annetuissa tehtävissäni ja täytin ne moitteetta. Vastaavasti mitään pahaa sanottavaa tehtävistäni en löydä vaikka kuinka hakisin. En myöskään löydä mitään pahaa sanottavaa seurakuntani veljistä ja sisarista, vaikka kuinka koettaisin niitä kaivaa. Jos jotain pahaa sanottavaa koetan löytää, niin ne eivät kohdistu jäseniin, vaan elämäni omiin virheisiin.
Viimeisimmässä Tieteen Kuvalehdessä (nro 11/2005, s. 18), psykologin saralla tehdyssä tutkimuksessa saatiin selville seuraavaa: "lapsena ihmisen uskonnollisuus määräytyy pitkälti ympäristötekijöiden, kuten vanhempien ja muiden perheenjäsenten, mukaan mutta aikuisena taipumus uskonnollisuuteen riippuu enemmän geeneistä kuin ympäristötekijöistä."
Omalla kohdallani näen, että tuo pitää erinomaisesti paikkaansa. Kasvoin kirkkoon vanhempieni uskon myötä. Kasvoin siis kirkkoon muiden ihmisten näkemysten/halujen mukaan. En omieni. Vakaumuksellinen mormoni vastaavasti ei myönnä tätä asiaa todeksi, vaan näkee, että olen alusta asti omannut heikon todistuksen evankeliumista. Kenties myös näin, mutta olisi myös erityisen tärkeää havaita ihmisen biologinen minä ja olla asettamatta leimaa kenenkään otsaan. Mormonikirkossa helposti syntyy asetelma me-vastaan-he, jossa unohdetaan ihmisen biologinen minä.
Nyt vanhempana tiedostan, että en ole koskaan ollut perusluonteeltani erityisen uskonnollinen. Sen sijaan olen omannut iloisen ja uteliaisen luonteen elämän eri saroille. Uskonto mielestäni asettaa ihmiselle tietyt rajat, joita ei saa ylittää. Jos ylität ne, olet tehnyt syntiä. Uskonto (ei toki pelkästään mormonismi) latistaa elämän monet eri sektorit, tehden monista mielenkiintoisista asioista synnillisiä. Näin synnin pelossa ihminen ei uskalla toimia oman halun/toteutuksen mukaan, vaan toimii robottimaisesti hänelle asetetun normien mukaan. Omalla kohdalla voin nyt sanoa, että pysyin MAP-kirkossa enemmänkin pelon kuin vakaumuksen takia. Suurin pelkoni nuoruusvuosina oli, että en pääse selestiseen kirkkauteen, jos poikkean muulle polulle kuin mitä kirkko oli minulle määritellyt. Mm. kirkon kielteisen materiaalin lukeminen, puhumattakaan syvällistä tutkimista ei tulisi tehdä, koska paholaisen juoni oli harhauttaa jäsenet tällä materiaalilla pois Kristuksen kirkosta ja korotuksesta!
Koska luonteeltani olin aina ollut utelias oppimaan uutta, niin luonnollisesti kävi lopulta niin, että aloin pohtimaan uskonasioita syvällisemmin omalta kantiltani. En enää muiden ohjaamana, vaan oman aikuisuuden tuomani kokemuksen myötä. Tilalle astui siis oma-ajattelu. Asioita, joihin olin vauvasta asti kasvatettu uskomaan, en pitänyt enää de factona. Lopulta oli aika tutustua uskontooni ihan oikeast, aidosti itseopiskeluna. Ei seminaari tai instituuttiopiskeluohjeiden mukaan, joissa asiat ovat sinulle valmiiksi purtu ja ne syötetään aivokoppaasi totuutena. Laajan ja syvällisen tutkimukseni jälkeen huomasin, että kaikki ei ollutkaan niin valkoista kuin kirkko seminaari- ja instituuttioppaissaan oli esittänyt. Tutkin niin anti- kuin promateriaalia. Luin niin Jeff Lindseyn kuin Tannereiden väittämiä. Vedin omat johtopäätökseni. Siksi on kenenkään turha väittää, että tutustuin vain antimateriaaliin.
Mitä enemmän olen ollut poissa mormonismin vaikutuspiiristä, olen onnistunut ottamaan asioihin universaalista etäisyyttä. Koen, että nyt vihdoin käsitän, että elämämme maapallolla tarjoaa isomman ja avaramman kuvan maailmankaikkeudesta. Mielestäni mormonistinen käsitys maailmankaikkeudesta on hyvin suppea. Ymmärrän, ainakin omasta mielestäni, nyt paremmin mm. mikä on maapallon ja ihmisen kehitys siinä tieteelliseltä näkökulmalta katsoen. Koska tämän myötä mennään pois uskon alueelta tieteen sktorille, niin jätän pohdintani tähän.
Niinpä vastaan muutamaan kysymykseen, joita minulle on heitetty muista threadeista:
Koskien mustien huonoa asemaa Zappax esitti kysymyksen (kirjoittanut zappax 11.7.2005 klo 14.14) :
”mitä tarkoitat huonolla asemalla? Sitäkö että ei tarvitse käyttää aikaansa vaikka jäsenten ongelmien kuuntelemiseen ja heidän ogelmiensa ratkaisemiseen (Piispat...), tai käydä kotiopetuksella kuukausittain? Tässäkin asiassa kolikolla on kaksi puolta...”
VASTAUS: En toki tarkoittanut tuollaisia asioita, vaan ihmisen tasavertaisuutta. Tasavertaisuutta, jonka kriteerinä ei saa olla ihonväri, kulttuuri, tms. Mustien asema kirkossa kieltämättä oli epätasavertainen aina vuoteen 1978 saakka kunnes he saivat pappeuden avulla samanvertaisen aseman valkoisten kanssa. Etkö kokisi itse asemaasi huonommaksi, jos sinua ei asetettaisi organisaatiossasi samaan asemaan muiden veljiesi kanssa, jos omaisit esim. jonkun fyysisen vamman (esim. amputoitu jalka)? Mustat kokivat samaa epätasa-arvoisuutta ihonvärinsä takia.
”Mutta miten on, uskotko Raamattuun?”
VASTAUS: Uskon Raamattuun siinä määrin kuin se on oikein ja vääristelemättä käännetty. On selvääkin selvempää, että Katolinen kirkko vääristeli Raamattua omien tavoitteidensa takia. Se lopulta eräässä konventissaan 400-luvun alussa asetti Jeesuksen asemaan, johon hän ei itseensä asettanut. Siitä alkoi Katolisen kirkon uskon dogma. Näin tehden, löytyy looginen selitys sille miksi mm. Uusi Testamentti asettaa monissa paikoissa itsensä ristiriitaiseen tilaan (esim. kasteen välttämättömyys). Käännökset olivat hutiloituja ja heikosti loppuun ajateltuja, näin myös Vanhan Testamentin kohdalla -> pahoja käännösvirheitä!
”Olenko kristitty?”
VASTAUS: Olen ja en ole. Miksi Jumala asettaisi hindulaiset/buddhalaiset aasialaiset alemmalle tasolle kuin kristillisen tunnuksen omaavat länsimaalaiset? Jos katsotaan maailmankaikkeutta isommasta kuvasta, on huomioitava, että uskonkäsityksestä riippumatta ihmiset uskovat ns. Korkeaan Voimaan, ts. Jumalaan. Tuo Jumala tuntuu olevan sama niin kristitylle, muslimille kuin hindulle. Jos itse olisin Jumala en piittaisi siitä uskovatko lapseni hindulaisesti vai mormonilaisesti.
Sitä mukaa, kun kulttuurit kehittyivät, astui kuvaan myös yliluonnolliset, peloittelu-ajatukset. Nokkamiehet alkoivat oman asemansa tukevoittamiseksi laatimaan omia käsityksiään. Jos et tee tätä, niin sinua seuraa se ja se, useimmiten rankaisijana toimi en minä, vaan jokin yliluonnollinen voima. Heimojohtajat olivat yhteisöjen nokkamiehiä ja asettivat muille pelisäännöt. Luonnollisesti he olivat pelisäännöissä etusijalla ja muut heidän takanaan. Näin uskontoyhteisöt syntyivät. Syntyi samalla yhteiskunnallinen byrokratia, joka perustui yliluonnollisiin uskonkäsityksiin. Mitä pidemmälle hierarkia kehittyi, sitä selvemmäksi kävi seuraa-johtaja-käsitys. Joseph Smith omalla aikakaudellaan toteutti tätä ilmiötä ihan siinä kuin esi-isät tuhansia vuosia aiemmin.
Lukiessaan Joseph Smithin omaa päiväkirjaa ja muistiinpanoja, huomaa kuinka hänen asenteensa 1830-luvun alusta 1840-luvun alkuun muuttui dramaattisesti. Hän muuttui eritoten selkeästi maallisilla vaatimustasoillaan. Näinkö käyttäytyy Jumalan hengellinen profeetta? Päiväkirjoista päätelleen hän oli 1830-luvun alussa enemmän kiinnostunut hengellisistä asioista kuin 10 vuotta myöhemmin. Elämänsä loppupuolella J. Smithin ajatukset olivat erittäin maalliset. Hän mm. vaati jäseniltään koko ajan enemmän rahallista lahjoitusta kirkolle. Päiväkirjoista on aistittavissa, että alkuaikoina hän toki oli kiinnostunut omasta hyvinvoinnistaan, mutta tyytyi silloin vähempään. Tämä on luonnollista kenelle tahansa, joka on tottunut vähempään. Silloin et vaadi suuria. Sitä mukaa kuin hyvinvointisi kasvaa, vaadit enemmän. Jos tulet esim. suoraan opiskelijaelämästä, niin luonnollisesti tyydyt vähempään kuin henkilö, joka on rakentanut elämäänsä jo 10-15 vuotta korkeamman elintason saavuttamiseksi. Luopuminen jo saavutetuista eduista on vaikeampaa. Näin kävi myös Joseph Smithille.
Uskon, että historiallisesta näkökulmasta katsoen Jeesus eli maanpäällä ja opetti hienoja asioita. Hänen opetuksiaan ei voi väheksyä, vaikka monet hänen teoistaan lienevät vääristeltyjä Katolisen kirkon toimesta. Jeesus oli oman yhteiskuntansa, ts. juutalaisen jäykän asenteen omaavan kulttuurin kriitikko, mutta hän ei missään vaiheessa asettanut itseään Jumalan Pojan asemaan. Tämän teki Katolinen kirkko. Jeesus kritisoi juutalaista yhteiskuntajärjestelmää, joka pohjautui vanhoilliseen Mooses-kulttuuriin.
"Ajatukset muuttuu maailman muuttuessa; niin myös mormonikirkko."
Kuten myös kaikki muutkin uskonnot...
VASTAUS: Totta kai.
"Mormonit uskoo, että korotukseen eli luterilaisittain pelastukseen ei ole asiaa ilman naista. "
Eikä ilman miestä.
VASTAUS: Näin on.
Kirjoittanut: Kristuksen kirkossa 13.7.2005 klo 00.59
Voitte höpöttää omia juttujanne ja leikkiä viisasta, mutta tosiasiassa vain Jumalalta tulleen ilmoituksen kautta johdetaan Kristuksen kirkkoa maan päällä. Siihen kuuluivat moniavioisuusaika kuin myös mustille annettu pappeuden palautuskin. Kaikki ihmiset ovat täysin tasa-arvoisia Kristuksen kirkossa, sukupuoleen tai rotuun tai ihonväriin katsomatta.
VASTAUS: Oletko saanut henkilökohtaisen ilmoituksen Jumalalta, että näkemyksesi on oikea? Kuinka todistat sen epäilijöille? Onko ilmoituksesi Jumalasta vai omasta maailmannäkemyksestäsi? Miksi koen, että vastauksessasi loistaa viha? Rakastatko aidosti myös niitä, jotka ovat eri mieltä kanssasi? Seuraatko Kristusta vai omaa ”tiukkaa uskonvakaamustasi?”
Kristus opetti, että rakastakaa toisianne. Uskon, että hän tarkoitti tätä myös silloin, kun lähimmäisesi ei olisi samaa mieltä uskonnollisista mielipiteistä. Itse suon kaikille oikeuden olla eri mieltä kaikissa asioissa, eritoten uskonnollisissa. Rakastan samalla tasolla niin mormonia kuin hindua. Tiedostan, että mielipiteeni eivät ole monien mormonien mielestä perusteltuja ja oikeita. Mielipiteeni eivät ole toki faktoja, vaan vain mielipiteitä. Mielestäni uskonnossa ei ole olemassa faktaa. Uskonto perustuu uskomuksiin ja mormoneilla on oikeus väittämiinsä siinä missä minullakin. Siksi jokaisen tulisi heittää vakaumuksensa vähäksi aikaa taka-alalle ja pohtia asioita ilman uskonsitoumusta. Ihan vain ”neutraalilta” pohjalta.
Lähes neljäkymmentä vuotta olin ns. "hard-core-mormon", joka puolusti uskontoaan palavasti ja horjumatta. Palvelin lähetyssaarnaajana ulkomailla 1980-luvulla ja tein osuuteni vilpittömästi. Kastoin lähes 20 ihmistä kirkkoon ja sain MAP-kirkolta/lähetystyön johtajalta honorable release-maininnan. Ts, tein työni vilpittömästi. Tuolloin en epäillyt kirkon totuutta vähimmässäkkän määrin!
Lähetystyöni jälkeinen aika oli hienoa hengellistä aikaa. Se oli kuitenkin melko putkinäköaikaa. Olin onnellinen omassa näkemysmaailmassani, mutta oliko se oikea? Silloin se ainakin minulle oli sellaista. Hoidin seurakuntani monia tehtäviä, lopulta myös vaarnantason tehtäviä. Toki eihän tämä ole mikään mittari nöyryydestäni, koska kirkko ei tuijota vain meriitteihin, vaan ihmisen vilpittömyyteen. Näin sen pitääkin olla ja valtaosiltaan kirkko toimii tällä ruohonjuuritasolla. Yleisesti ottaen, kirkko johtoaan myöten toimii vilpittömästi, koska he ovat kasvatettu mormoni-ideologiaan. On kuitenkin huomattava, että myös kirkon sisällä vallitsee byrokratia. On kuitenkin huomattava, että MAP-kirkko ruohonjuuritasolla on organisaatio vailla vertaansa. Hyvän organisaationsa myötä tuloksena on se, että uskollinen, ruohonjuuritason jäsen ei hevin astu ”määrätyltään polulta harhaan”. Kirkon erinomaiset manuaalit pitävät jäsenensä vakaalla orbitaalillaan. Välillä käy kuitenkin, niin, että jotkin uteliaat ja tiedonjanoiset mormonit eksyvät tuolta selestiseltä orbitaaliltaan. He lopulta kohtaavat syvän dilemman löytäessään ristiriitaista informaatiota kirkostaan. Heillä on kaksi tietä valittavinaan: totuus tai luopion status, jota kanssajäsenet halveksivat. Monille tuon jälkimmäisen statuksen ottaminen harteilleen on ylivoimainen ja he päättävät olla kirkossa sosiaalisten paineiden takia.
Valitettavasti, kun mormonihierarkiassa mennään porrasta ylemmäs, alkaakin toinen peli, ns. statuspeli, jossa pelurit nauttivat vaurauden sijasta yhteiskunnallista kunnioitusta. Lähestulkoon kaikki auktoriteetit ovat taloudellisesti jo menestyneitä utahilaisia. Tähän peliin ei suuremmin ole sijaa mattimeikäläisillä. Motivoiva tekijä noille ”valituille” onkin yhteiskunnallinen arvostus. Kirkon yleisauktoriteeteista valtaosa on vauraita utahilaisia. Raha ei ole motiivi. Motiivi on sisäpiirin arvostus. Huomioitavaa on siis, että 85% noista positioista ovat utahilaisten hallussa. Tuohon valioryhmään pääseminen muun kuin amerikkalaisen taustan omaavan on vaikea päästä. Auktoriteetiksi pääsemiseen ei riitä pelkkä uskollisuus, vaan on oltava myös näyttöä ja erityisesti sisäpiirin suhteita. Vielä nykyäänkin kirkon auktoriteeteista 85% ovat päässeet statukseensa suhteiden myötä.
Mutta takaisin ruohonjuuritasolle. Hyvin suorittamani vaarnan ja srk-tehtäväni osoittanevat sen, että olin vilpitön ja uskollinen kaikissa annetuissa tehtävissäni ja täytin ne moitteetta. Vastaavasti mitään pahaa sanottavaa tehtävistäni en löydä vaikka kuinka hakisin. En myöskään löydä mitään pahaa sanottavaa seurakuntani veljistä ja sisarista, vaikka kuinka koettaisin niitä kaivaa. Jos jotain pahaa sanottavaa koetan löytää, niin ne eivät kohdistu jäseniin, vaan elämäni omiin virheisiin.
Viimeisimmässä Tieteen Kuvalehdessä (nro 11/2005, s. 18), psykologin saralla tehdyssä tutkimuksessa saatiin selville seuraavaa: "lapsena ihmisen uskonnollisuus määräytyy pitkälti ympäristötekijöiden, kuten vanhempien ja muiden perheenjäsenten, mukaan mutta aikuisena taipumus uskonnollisuuteen riippuu enemmän geeneistä kuin ympäristötekijöistä."
Omalla kohdallani näen, että tuo pitää erinomaisesti paikkaansa. Kasvoin kirkkoon vanhempieni uskon myötä. Kasvoin siis kirkkoon muiden ihmisten näkemysten/halujen mukaan. En omieni. Vakaumuksellinen mormoni vastaavasti ei myönnä tätä asiaa todeksi, vaan näkee, että olen alusta asti omannut heikon todistuksen evankeliumista. Kenties myös näin, mutta olisi myös erityisen tärkeää havaita ihmisen biologinen minä ja olla asettamatta leimaa kenenkään otsaan. Mormonikirkossa helposti syntyy asetelma me-vastaan-he, jossa unohdetaan ihmisen biologinen minä.
Nyt vanhempana tiedostan, että en ole koskaan ollut perusluonteeltani erityisen uskonnollinen. Sen sijaan olen omannut iloisen ja uteliaisen luonteen elämän eri saroille. Uskonto mielestäni asettaa ihmiselle tietyt rajat, joita ei saa ylittää. Jos ylität ne, olet tehnyt syntiä. Uskonto (ei toki pelkästään mormonismi) latistaa elämän monet eri sektorit, tehden monista mielenkiintoisista asioista synnillisiä. Näin synnin pelossa ihminen ei uskalla toimia oman halun/toteutuksen mukaan, vaan toimii robottimaisesti hänelle asetetun normien mukaan. Omalla kohdalla voin nyt sanoa, että pysyin MAP-kirkossa enemmänkin pelon kuin vakaumuksen takia. Suurin pelkoni nuoruusvuosina oli, että en pääse selestiseen kirkkauteen, jos poikkean muulle polulle kuin mitä kirkko oli minulle määritellyt. Mm. kirkon kielteisen materiaalin lukeminen, puhumattakaan syvällistä tutkimista ei tulisi tehdä, koska paholaisen juoni oli harhauttaa jäsenet tällä materiaalilla pois Kristuksen kirkosta ja korotuksesta!
Koska luonteeltani olin aina ollut utelias oppimaan uutta, niin luonnollisesti kävi lopulta niin, että aloin pohtimaan uskonasioita syvällisemmin omalta kantiltani. En enää muiden ohjaamana, vaan oman aikuisuuden tuomani kokemuksen myötä. Tilalle astui siis oma-ajattelu. Asioita, joihin olin vauvasta asti kasvatettu uskomaan, en pitänyt enää de factona. Lopulta oli aika tutustua uskontooni ihan oikeast, aidosti itseopiskeluna. Ei seminaari tai instituuttiopiskeluohjeiden mukaan, joissa asiat ovat sinulle valmiiksi purtu ja ne syötetään aivokoppaasi totuutena. Laajan ja syvällisen tutkimukseni jälkeen huomasin, että kaikki ei ollutkaan niin valkoista kuin kirkko seminaari- ja instituuttioppaissaan oli esittänyt. Tutkin niin anti- kuin promateriaalia. Luin niin Jeff Lindseyn kuin Tannereiden väittämiä. Vedin omat johtopäätökseni. Siksi on kenenkään turha väittää, että tutustuin vain antimateriaaliin.
Mitä enemmän olen ollut poissa mormonismin vaikutuspiiristä, olen onnistunut ottamaan asioihin universaalista etäisyyttä. Koen, että nyt vihdoin käsitän, että elämämme maapallolla tarjoaa isomman ja avaramman kuvan maailmankaikkeudesta. Mielestäni mormonistinen käsitys maailmankaikkeudesta on hyvin suppea. Ymmärrän, ainakin omasta mielestäni, nyt paremmin mm. mikä on maapallon ja ihmisen kehitys siinä tieteelliseltä näkökulmalta katsoen. Koska tämän myötä mennään pois uskon alueelta tieteen sktorille, niin jätän pohdintani tähän.
Niinpä vastaan muutamaan kysymykseen, joita minulle on heitetty muista threadeista:
Koskien mustien huonoa asemaa Zappax esitti kysymyksen (kirjoittanut zappax 11.7.2005 klo 14.14) :
”mitä tarkoitat huonolla asemalla? Sitäkö että ei tarvitse käyttää aikaansa vaikka jäsenten ongelmien kuuntelemiseen ja heidän ogelmiensa ratkaisemiseen (Piispat...), tai käydä kotiopetuksella kuukausittain? Tässäkin asiassa kolikolla on kaksi puolta...”
VASTAUS: En toki tarkoittanut tuollaisia asioita, vaan ihmisen tasavertaisuutta. Tasavertaisuutta, jonka kriteerinä ei saa olla ihonväri, kulttuuri, tms. Mustien asema kirkossa kieltämättä oli epätasavertainen aina vuoteen 1978 saakka kunnes he saivat pappeuden avulla samanvertaisen aseman valkoisten kanssa. Etkö kokisi itse asemaasi huonommaksi, jos sinua ei asetettaisi organisaatiossasi samaan asemaan muiden veljiesi kanssa, jos omaisit esim. jonkun fyysisen vamman (esim. amputoitu jalka)? Mustat kokivat samaa epätasa-arvoisuutta ihonvärinsä takia.
”Mutta miten on, uskotko Raamattuun?”
VASTAUS: Uskon Raamattuun siinä määrin kuin se on oikein ja vääristelemättä käännetty. On selvääkin selvempää, että Katolinen kirkko vääristeli Raamattua omien tavoitteidensa takia. Se lopulta eräässä konventissaan 400-luvun alussa asetti Jeesuksen asemaan, johon hän ei itseensä asettanut. Siitä alkoi Katolisen kirkon uskon dogma. Näin tehden, löytyy looginen selitys sille miksi mm. Uusi Testamentti asettaa monissa paikoissa itsensä ristiriitaiseen tilaan (esim. kasteen välttämättömyys). Käännökset olivat hutiloituja ja heikosti loppuun ajateltuja, näin myös Vanhan Testamentin kohdalla -> pahoja käännösvirheitä!
”Olenko kristitty?”
VASTAUS: Olen ja en ole. Miksi Jumala asettaisi hindulaiset/buddhalaiset aasialaiset alemmalle tasolle kuin kristillisen tunnuksen omaavat länsimaalaiset? Jos katsotaan maailmankaikkeutta isommasta kuvasta, on huomioitava, että uskonkäsityksestä riippumatta ihmiset uskovat ns. Korkeaan Voimaan, ts. Jumalaan. Tuo Jumala tuntuu olevan sama niin kristitylle, muslimille kuin hindulle. Jos itse olisin Jumala en piittaisi siitä uskovatko lapseni hindulaisesti vai mormonilaisesti.
Sitä mukaa, kun kulttuurit kehittyivät, astui kuvaan myös yliluonnolliset, peloittelu-ajatukset. Nokkamiehet alkoivat oman asemansa tukevoittamiseksi laatimaan omia käsityksiään. Jos et tee tätä, niin sinua seuraa se ja se, useimmiten rankaisijana toimi en minä, vaan jokin yliluonnollinen voima. Heimojohtajat olivat yhteisöjen nokkamiehiä ja asettivat muille pelisäännöt. Luonnollisesti he olivat pelisäännöissä etusijalla ja muut heidän takanaan. Näin uskontoyhteisöt syntyivät. Syntyi samalla yhteiskunnallinen byrokratia, joka perustui yliluonnollisiin uskonkäsityksiin. Mitä pidemmälle hierarkia kehittyi, sitä selvemmäksi kävi seuraa-johtaja-käsitys. Joseph Smith omalla aikakaudellaan toteutti tätä ilmiötä ihan siinä kuin esi-isät tuhansia vuosia aiemmin.
Lukiessaan Joseph Smithin omaa päiväkirjaa ja muistiinpanoja, huomaa kuinka hänen asenteensa 1830-luvun alusta 1840-luvun alkuun muuttui dramaattisesti. Hän muuttui eritoten selkeästi maallisilla vaatimustasoillaan. Näinkö käyttäytyy Jumalan hengellinen profeetta? Päiväkirjoista päätelleen hän oli 1830-luvun alussa enemmän kiinnostunut hengellisistä asioista kuin 10 vuotta myöhemmin. Elämänsä loppupuolella J. Smithin ajatukset olivat erittäin maalliset. Hän mm. vaati jäseniltään koko ajan enemmän rahallista lahjoitusta kirkolle. Päiväkirjoista on aistittavissa, että alkuaikoina hän toki oli kiinnostunut omasta hyvinvoinnistaan, mutta tyytyi silloin vähempään. Tämä on luonnollista kenelle tahansa, joka on tottunut vähempään. Silloin et vaadi suuria. Sitä mukaa kuin hyvinvointisi kasvaa, vaadit enemmän. Jos tulet esim. suoraan opiskelijaelämästä, niin luonnollisesti tyydyt vähempään kuin henkilö, joka on rakentanut elämäänsä jo 10-15 vuotta korkeamman elintason saavuttamiseksi. Luopuminen jo saavutetuista eduista on vaikeampaa. Näin kävi myös Joseph Smithille.
Uskon, että historiallisesta näkökulmasta katsoen Jeesus eli maanpäällä ja opetti hienoja asioita. Hänen opetuksiaan ei voi väheksyä, vaikka monet hänen teoistaan lienevät vääristeltyjä Katolisen kirkon toimesta. Jeesus oli oman yhteiskuntansa, ts. juutalaisen jäykän asenteen omaavan kulttuurin kriitikko, mutta hän ei missään vaiheessa asettanut itseään Jumalan Pojan asemaan. Tämän teki Katolinen kirkko. Jeesus kritisoi juutalaista yhteiskuntajärjestelmää, joka pohjautui vanhoilliseen Mooses-kulttuuriin.
"Ajatukset muuttuu maailman muuttuessa; niin myös mormonikirkko."
Kuten myös kaikki muutkin uskonnot...
VASTAUS: Totta kai.
"Mormonit uskoo, että korotukseen eli luterilaisittain pelastukseen ei ole asiaa ilman naista. "
Eikä ilman miestä.
VASTAUS: Näin on.
Kirjoittanut: Kristuksen kirkossa 13.7.2005 klo 00.59
Voitte höpöttää omia juttujanne ja leikkiä viisasta, mutta tosiasiassa vain Jumalalta tulleen ilmoituksen kautta johdetaan Kristuksen kirkkoa maan päällä. Siihen kuuluivat moniavioisuusaika kuin myös mustille annettu pappeuden palautuskin. Kaikki ihmiset ovat täysin tasa-arvoisia Kristuksen kirkossa, sukupuoleen tai rotuun tai ihonväriin katsomatta.
VASTAUS: Oletko saanut henkilökohtaisen ilmoituksen Jumalalta, että näkemyksesi on oikea? Kuinka todistat sen epäilijöille? Onko ilmoituksesi Jumalasta vai omasta maailmannäkemyksestäsi? Miksi koen, että vastauksessasi loistaa viha? Rakastatko aidosti myös niitä, jotka ovat eri mieltä kanssasi? Seuraatko Kristusta vai omaa ”tiukkaa uskonvakaamustasi?”
Vastaukset 19
Vanhimmat
Kiitos vuodatuksesta, oli todellakin paikallaan.
Toivottavasti KUKAAN ei ole niin hölmö että alkaa kanssasi väittelemään. Siunausta sinulle, hyväsydäminen veli!
Sinä olet ollut sanojesi mukaan jäsen perhetaustasi vuoksi. Tietenkin se vaikuttaa sosiaalisten tapojenkin kautta. Myös luonteenpiirteillä on osuutta kuten mainitsemassasi tutkimuksessa todetaan. Eri aikoina eri luonteiset ihmiset ovat vastaanotavaisia evankeliumille. Muistanet, että nyt ovat efraimilaiset enemmistönä kirkossa. Raamatussakin viitataan siihen (Jes. 11:12-13; Hes. 37:15-19). En tiedä onko mahdollista tehdä geenitutkimuksia esim. siitä, mitkä ihmisen geenit saavat liittymään palautettuun kirkkoon ja pysymään siinä. Lisäksi on sellainen erityispiirre, että samaankin sisarusparveen kuuluvat voidaan lukea eri sukukuntiin kuuluviksi. Raamatussa kuvataan eri sukukunnille ominaisia luonteenpiirteitä, jotka voitaneen littää geeniperimään.
Tänä aikana kaikkialla maailmassa kirkkoomme liittyy maahanmuttaneita ja omasta kulttuutipiiristään erossa olevia henkilöitä. Johtuneeko tämä siitä, että he eivät ole niiin sidoksissa perinteisiinsä ja ovat siksi vapaampia omaksumaan uutta ja sellaista, joka on myös totta. Perinäissännöt sitovat ihmisiä kuteen myös sidonnaisuus lähiympäristön mielipiteisiin.
Kirkossa on mukana siinä lapsuudestaan asti mukana olleita ja meitä käännynnäisiä. Suhtautumisemme ovat aika erilaisia ja samoin todistuksen saaminen. Minun todistukseni on alun perin omakohtaisen tutkimisen tulos. Sinä koet sen nähtävästi muilta lainaksi saatuna etkä siksi omaksesi. Kirkossa on monia, jotka eivät ilman kotoa saatuja vaikutuksia kenties olisikaan olleet jäseniä. Sinä näytät olevan niitä.
Käsityksesi Jumalasta on minusta varsin outo. Olet sortunut suhteellisten totuuksien asteelle, kun kirjoitit:
"VASTAUS: Olen ja en ole. Miksi Jumala asettaisi hindulaiset/buddhalaiset aasialaiset alemmalle tasolle kuin kristillisen tunnuksen omaavat länsimaalaiset? Jos katsotaan maailmankaikkeutta isommasta kuvasta, on huomioitava, että uskonkäsityksestä riippumatta ihmiset uskovat ns. Korkeaan Voimaan, ts. Jumalaan. Tuo Jumala tuntuu olevan sama niin kristitylle, muslimille kuin hindulle. Jos itse olisin Jumala en piittaisi siitä uskovatko lapseni hindulaisesti vai mormonilaisesti."
Jumala on oikeudenmukainen ja antaa aikanaan kaikille tilaisuuden ottaa evankeliumi vastaan. Tuntuu kuin unohtaisi evankeliumin saarnaamisen henkimaailmassa.
On totta, että Kristuksen henki ja Pyhä Henki vaikuttavat eri kulttuureissa oleviin ihmisiin saaden aikaan uskoa, mutta se on eri asia, kuin uskonnollinen totuus. Sitä voi saada vain profeettojen ilmoitusten kautta. Vain ilmoituksista tiedämme, mikä on totta eli oikeaa tietoa Jumalasta. Jumala on sama kaikille eikä siis muutu kulttuurista toiseen, vaikka hänestä olisi eri uskomuksia.
"Jumala on sama kaikille eikä siis muutu kulttuurista toiseen, vaikka hänestä olisi eri uskomuksia. "
-Mitähän tuo taas tarkoittaa? Aiemmin julistit että mormonien jumala-käsitys on se ainoa ja oikea...
se jumalakäsitys, joka perustuu oikeisiin ilmoituksiin. Mikä se sinun mielestäsi sitten muuta voisi olla?
Iltaa,
kyllä on muuten mukavaa kun saatiin helle kesä tänne pohjolaankin :)
Tässä olet Tapani ihan oikeilla jäljillä. Jos on olemassa jumala , niinkuin minäkin uskon, on niin että tiedämme hänestä vain sen mitä hän itse on asiasta ilmoittanut. Luonto, maailmankaikkeus jne. voivat olla (uskovaisille ainakin) "ilmoitusta" jumalan olemassaolosta, mutta ei hänen luonteestaan ja "olemuksestaan".
Jos haluamme sanoa millainen hän on jne. on ainoa lähde jumalan oma ilmoitus itsestään. Ja silloinkaan emme liene voi sanoa kovin paljon, sillä (vaikka olisikin niin että olemme hänen lapsiaan) olemme täällä kovin vajaavaisia ymmärtämään mikä voisi olla "ääretön", tai "iankaikkinen" tai "kaikkivaltias", nämäkin tarkoittavat eri ihmisille niin kovin erilaisia asioita, vaikka samoja sanoja käyttäisivätkin.
Mutta mikä sitten on oikea ilmoitus? Siinä lienee punainen lanka. Sinun uskonnollisen perinteesi mukaan se on (en nyt halua laittaa sanoja suuhusi mitä sinä Tapani ajattelet, mutten varmaan ole ihan väärässäkään, jos olen niin korjaa ja nöyrästi myönnän että olin väärässä) se mitä on pyhiin kirjoituksiin kirjattu ja mitä profeetat asiasta opettavat.
Siltikään asia ei ole niin yksiselitteinen, ei edes ja pitäisikö sanoa että ei etenkään mormonismissa. Joseph Smith sanoi nähneensä näyssä isän ja pojan ja puhuneensa heidän kanssaan. Tämä siis sen nyt "kanonisoidun" version mukaan, jonka hän kirjasi noin 18 v väitetyn tapahtuman jälkeen. Sitä ennen talteenkirjatuissa kertomuksissa em. "ensimmäisestä näystä" Joseph ei koskaan maininnut isää ja poikaa, vaan enkeleitä, sanansaattajia ja Jeesuksen, muttei taivaallista isää ja poikaa yhtäaikaa. Itseasiassa ei Isää laisinkaan. Nykyinen profeetta opettaa että tämä näky (siis tämän kanonisoidun version mukaisesti tapahtunut) opetti Josephille yhdessä hetkessä enemmän jumalasta kuin mihin luopunut kristikunta oli yli tuhatvuotisen olemassaolonsa aikana kyennyt. Isällä ja pojalla on "fyysiset" ruumiit ja he ovat erillisiä persoonia.
Kuitenkin Joseph opetti vuosia tuon näyn jälkeen, että Isällä on henkiruumis ja Pojalla fyysinen ruumis. Tämä oppi oli kirjattuna myös Opin ja Liittojen kirjaan, siihen aikanaan painettuun "luentoja uskosta" mukaan. Nyt kirkossa opetetaan, koska noita "luentoja" ei enää paineta osana opin ja liittojen kirjaa, ettei Josephin opetus ollut totta (eli Isälläkin on fyysinen ruumis). Mielenkiintoista kuitenkin on että Joseph itse opetti näin tuon näyn ja ilmoituksen jälkeen. Lisäksi tuo näky ei tietenkään ollut mikään "kaikenkattava" ilmoitus jumaluudesta, sillä Joseph opetti myös, ettei pyhä henki olisi sellainen henkipersoona kuin kirkossa nykyään opetaan, vaan pikemminkin jumalan "mieli" tahi voima. Myöhemmin Joseph toki opetti kuten nyt kirkko opettaa, että kaikki kolme em. jumaluuden jäsenyyttä ovat todellisia erillisiä persoonia, kahdella fyysinen ruumis ja kolmannella henkiruumis.
Josephin seuraaja eli Brigham Young aikoinaan opetti että Adam on meidän Taivaallinen Isämme (eli ruumiidemme isyyden lisäksi myös henkiemme isä). Tätä ei enää opeteta. Mutta profeetta opetti ja kirkkohan opettaa ettei profeetta voi johtaa kirkkoa harhaan. Eikö kuitenkin uskonnon ydin ole jumala ja jumaluus ja jos tässä profeetta voi mennä näin pieleen, niin en tiedä mikä voisi olla pahemmanlaatuista harhaanjohtamista. Koska profeetta on näin opettanut, saako kirkossa tänään näin opettaa? Apostoli Bruce McConkien mukaan ei. Hänen mukaansa Brigham todella opetti ja uskoi vakaasti että Adam on jumalamme - ja tästä huolimatta hän on "mennyt" korotukseensa, mutta jos joku näin nykyään opettaa, hän tekee sen pelastuksensa menettämisen uhalla.
Joseph Smith opetti, että jumala on ollut kerran kuin me, eli ihminen. KAIKKI mormoniprofeetat nykyiseen eli Gordon B Hinckley'yn asti ovat opettaneet näin. GBH kuitenkin median haastattelussa on väittänyt ettei tiedä että näin nykyään opetettaisiin. Väitti muuten näin samana vuonna kun julkaistiin kirkon aikuisluokkiin (pappeuskoorumit ja apuyhdistys naisille)tarkoitettu kirja Brigham Youngin opetuksista. Siinä sanotaan että Brigham opetti että jumala on kerran ollut ihminen. Jos kirkko painaa oppikirjoihinsa tuon profeetan opetuksena, niin kuinka Profeetta Hinckley voi väittää ettei tiedä että ko. oppia nykyään opetettaisiin???????????
Ja sitten vielä se hankala juttu ilmoituksista, ovatko ne jumalasta, ihmisestä vai paholaisesta? Tässä kun itse Josephkin meni sekaisin, niin mistä siis todella voi tietää mihin ilmoituksiin luottaa. Eli mitä oikeastaan voidaan sanoa jumalasta. Ehkäpä vain ja ainoastaan liian paljon.
Aivan liian paljon. Siunausta Sinulle.
Kohdassa
http://www.mormoni.net/artikkelit/art_1naky_selostukset.htm
on selostettu kaikki eri versiot Joseph Smithin ensimmäisestä näystä. Siitä selviävät eri vaiheet ja eri versioiden luonne.
Aadam-Jumala -oppi on saattanut syntyä siitä, että Aadam oli Sanan kanssa luomassa maailmaa. Aadam on Jumalan henkilapsi kuten Kristus (Sana) ja jokainen mestä.
On epätarkaa sanoa, että Jumala on ollut joskus ihminen, sillä ihminen on luotu Jumalan kuvaksi ja kaltaiseksi eikä päinvastoin.
Erinomaista akateemisen tason näkemystä/tutkimusta!! Kiitos!
Täällä on juuri hiljattain esitetty kysymys mormonin ja ei mormonin parisuhteen toimivuudesta, nyt haluaisin esittää kysymyksen teille mormonikirkon jättäneille, myös sinulle ex-lähetyssaarnaaja:
Annata ymmärtää, että olit mormonitehtävissäsi ”onnistunut”, onnistuitko myös perustamaan onnellisen mormoniperheen? Elitkö/elätkö parisuhteessa mormonin kanssa, jos et, olisiko avioliitto mormonin kanssa voinut ”pelastaa” tyytyväisyytesi mormonikirkkoon ja sen tarjoamaan elämäntapaan?
Tällä palstalla puhutaan paljon opista ja uskosta … minulle kuitenkin kirkkoa tutkiessani jäi tunne elämäntapatarjouksesta ja ajattelin silloin, samoin kuin ajattelen nytkin, että ne ihmiset, jotka ovat halukkaita ja pystyviä toteuttamaan onnellinen-perhe suunnitelman tulevat myös hyväksymään ja iloitsemaan opista ja uskosta. Mutta muut, miten heille käy, onko heille varattu paikka tällä palstalla, voiko mormonikirkossa olla onnellinen ilman onnellista mormoniperhettä?
Toivottavasti edellistä kysymystäni ei koettu liian henkilökohtaiseksi, utelevaksi tai kirkonjättämisprosessejanne vähätteleväksi. Olen aviossa ja minulla on kolme lasta. Olen perheessäni ainoa uskonasioista kiinnostunut, muut kaikki harrastavat intohimoisesti jotain muuta. Sanon tarkoituksella harrastavat, koska uskonnollinen kiinnostukseni hyväksytään perheessäni minun harrastuksenani. Kiertelen kirkkoja, valokuvaan kirkkoja ja käyn lähes joka sunnuntai jonkun kirkon jumalanpalveluksessa, mutta vain mormonikirkkoa tukiessani minulle tuli tunne, että voidakseni harrastaa uskontoa, muidenkin perheeni jäsenten pitäisi harrastaa samaa harrastusta.
Toiselta puolen asia tarkastellakseni: Yksi mormoniystävistäni on usein keskusteluissamme kyseenalaistanut samat oppia ja historiaa koskevat asiat kuin minäkin mormonismissa kyseenalaistan, mutta lisää aina perään: ”sittenkin kirkko on hyvä paikka perheelleni”.
Päätelmäni: Mormonikirkkoa on vaikea harrastaa yksilönä, mikäli perhe harrastaa jotain muuta ja toisaalta mormonikirkkoa on vaikea jättää, vaikka haluaisikin, jos ydin perhe (puoliso ja lapset) ovat sitoutuneet sen toimintaan?
Kyllä minä sen koin juuri noin kuinka sen kuvailit.
Liityimme map-kirkkoon eriaikaan mieheni kanssa ja melkovarmasti olisi tullut avioero ennenpitkää jos mieheni ei olisi liittynyt kirkkoon.
Sama toisinpäin. Jos emme olisi eronneet kirkosta koko porukka niin eihän kodissa olisi ollut muuta kuin riitaa!
Minulle liityttyäni heti alettiin toistelemaan sitä että olisi niin tärkeää saada mieskin sinne...
Kun erosimme kirkosta niin yksi jäsen kysyi ettemmekö voisi silti kuljettaa pientä poikaamme kirkossa? ...no comment...
Aikankin yksi minunkin tuttuni on sanonut ettei häntä kiinnosta tietää onko kirkko totta vai ei koska siellä on perheen hyvä olla.
joku pappeudenhaltija.... voi sitä surkuttelun määrää, ellei mies ole "kelvollinen"
"onhan se oikein mukava mies, kyllä on niin sääli, ettei hän ole liittynyt... täytyy jonkun muun aina siunata omaa perhettä..."
ja niin edelleen... kyllä tuota on kuultu liiankin kanssa
säälin sinua ajatuksesi johdosta.
Tiedät varmaan itsekin kuinka tärkeä pappeus on. Valtuus toimia Jumalan nimessä.
Kuinka uskallat ja voit sitä vähätellä...
Vastaus päätelmääsi:
Mormonikirkkoa on vaikea jättää, koska menetät sosiaalisen verkon melko nopeasti. Itse olen sen menettänyt totaalisesti kahdessa vuodessa. Sosiaalinen verkko on kuitenkin iso osa ihmisen elämää ja tärkeä harmoonisen elämän luomisessa.
Myös omalla kohdallani se oli vaikeahkoa: joko hyväksyn totuuden tai ylläpidän sosiaalisen verkon ja perheidyllini. Valitsin ensimmäisen, koska en voinut sanoa ei totuudelle eli kirkon historian faktoille. Luonnollisesti sosiaalisen verkon jättäminen tuotti paljon , mutta suurempi tuska oli väitellä vaimon kanssa totuudesta.
Siten luovuin kirkosta totuuden takia; miinuspuolena minun oli kannettava se, että vaimoni ja mormoniystäväni alkoivat asteittain karttaa minua.
Mormonit nykypäivänä ovat kuitenkin sen verran fiksuja ja moderneja, että he eivät hylkää sinua totaalisesti. Luonnollisesti kuitenkin käy niin, että he eivät enää halua olla sinuun kanssa enää niin intensiivisesti tekemisessä kuin ennen.
Näen, että mormonismi sitoo ihmiset tiukasti verkkoonsa: jos löydät epäilyksiä kirkosta, niin sinulla on pitkälti kaksi tietä edessä: tutkia lisää tai torjua se paholaisen panetteluna, jolloin et jatka tutkimusta. Valtaosa valitsee jälkimmäisen tien ja perheonni säilyy.
Vastaavasti on myös niitä mormoneita, jotka ovat kiinni uskossaan kuin kärpänen kärpäspaperissaan, vaikka he tietäisivät kirkon totuuden olevan kyseenalainen. He eivät vain yksinkertaisesti voi jättää kirkkoa sosiaalisten paineiden takia. Näitä paineita luovat eritoten omat sukulaiset ja ystävät....
Tämä on aivan luonnollista. Ajattele itseäsi: sinun kalloosi on päntätty 30v. kirkon totuutta ja elämäsi soljuu noiden opetusten mukaan sujuvasti. Opetukset kuin opittu elämäntapa ovat osa maailmankäsitystästäsi; niiden hylkäämienen ei käy päivässä, ei kuukaudessa, ei edes vuodessa.... ja jos koskaan edes käy, niin se käy vasta omana oivaltamisena.
Missä toimit? Tietääkseni vain Keski-ja Etelä-Amerikassa sellainen kastemäärä on ollut mahdollinen.
ainaskaan. Englannissa oli joskus niitä pesäpallotekokasteita, niistähän syntyi juttua kirkon sisälläkin niin että niitä oli pakko sitten erottaa kirkosta laumoittain, tuskin pojat edes tiesivät liittyneensä mormonikirkkoon
Aivan, kysymys on irrevelantti, mutta sanottakoon, että toimin 1980-luvulla Pohjois-Amerikassa... pesäpallokasteet kuuluivat muistaakseni 1960-luvulle...
Kenties kysymyksen heittäjä alkaa jäljitysprosessin?? No, hällä väliä...
Kristuksen rakkaudella,
Ex-lähetyssaarnaaja
Kiitän tekstistä (kun en aina kiittele, niin nyt ainakin...).
(minä)mitä tarkoitat huonolla asemalla? ...
(sinä)VASTAUS: En toki tarkoittanut tuollaisia asioita, vaan ihmisen tasavertaisuutta. Tasavertaisuutta, jonka kriteerinä ei saa olla ihonväri, kulttuuri, tms.
Minust atasavertaisuus toteutuu sinnä jos kaikilla on mahdollisuus päästä takaksin Taivaallisen Isän luoke, korotukseen. Ja miunta tuo totetui mustienkin kohdalla, vaikka (siis miehillä) ei ollut pappeutta ennen vuotta 1978... ELi ei pelkästään maanpäällinen elämä ole meille merkityksellinen, vaan elämä jatkuu kuoltuammekin.
(minä)Mutta miten on, uskotko Raamattuun?
(sinä)VASTAUS: Uskon Raamattuun siinä määrin kuin se on oikein ja vääristelemättä käännetty.
Kiitos.
(minä)Olenko kristitty?
(sinä)VASTAUS: Olen ja en ole.
Kiitos.
"Miksi Jumala asettaisi hindulaiset/buddhalaiset aasialaiset alemmalle tasolle kuin kristillisen tunnuksen omaavat länsimaalaiset?"
Kuten Tapani totesikin niin meilä kaikilla tulee olemaan sama mahdollisuus jossakin vaihessa hyväksyä tai hylätä Kristuksen evankeliumi. Itse uskon että kaikki hyvät ihmiset tulevat jokatapauksessa hyväksymään Kristuksen Vapahtajakseen, uskovat sitten tällä hetkellä mihin tahansa.
"Jos katsotaan maailmankaikkeutta isommasta kuvasta, on huomioitava, että uskonkäsityksestä riippumatta ihmiset uskovat ns. Korkeaan Voimaan, ts. Jumalaan."
Katsotaan ja hyväksyn sen että katsotaan. Ja nimenomaan niin tulee tehdä koska Jumala on kaikkien Jumala.
"Tuo Jumala tuntuu olevan sama niin kristitylle, muslimille kuin hindulle. Jos itse olisin Jumala en piittaisi siitä uskovatko lapseni hindulaisesti vai mormonilaisesti."
Varmasti kuitenkin piittaisit siitä tekevätkö he oikein. Ja jos "loppupelissä" on vielä mahdollsita antaa toivoa tai neuvoa jotta lapsesi voivat vieläkin paremmin, niin haluathan tehdä niin?
"Sitä mukaa, kun kulttuurit kehittyivät, astui kuvaan myös yliluonnolliset, peloittelu-ajatukset."
Minusta on ollut aina näin... Paremminkin niin että alkukantaisissa kulttuureissa on juuri sellaien tilanne että poppamies johtaa joukkiota...
"Näin uskontoyhteisöt syntyivät."
Mahdollsesti, en ole lähemmin tutustunut ko. aiheeseen.
"Syntyi samalla yhteiskunnallinen byrokratia, joka perustui yliluonnollisiin uskonkäsityksiin."
Teokratiasta kehittyi erilaisia yhteiskuntamuotoja, aikoinaan siis papit johtivat, nykyään ihmiset (demokratia,...) tai muutama harva (kommunismi...)... näinkö se meni? Historia ei ole vahvimpia aineitani ;-).
"Mitä pidemmälle hierarkia kehittyi, sitä selvemmäksi kävi seuraa-johtaja-käsitys."
Hierarkia kehittyi.
"Joseph Smith omalla aikakaudellaan toteutti tätä ilmiötä ihan siinä kuin esi-isät tuhansia vuosia aiemmin."
Joseph Smith tai Jumala.
"Lukiessaan Joseph Smithin omaa päiväkirjaa..."
Niin, kehitystä tapahtui, se että mistä se johtui on sitten jokaisen mielipidettä, tutkijathan eivät tunnsuta Jumalaa, joten silloin pohdinta jää ympäröivien ja henkilökohtaisten vaikutinten etsintään ja tutkintaaan.
"Elämänsä loppupuolella J. Smithin ajatukset olivat erittäin maalliset. Hän mm. vaati jäseniltään koko ajan enemmän rahallista lahjoitusta kirkolle."
Kirkko kasvoi, jäsenten uskollisuus kasvoi ---> suurempi vaatimus hengellisesti ja fyysisesti, nähdään myös Raamatussa periaatteena "maitoa enenn lihaa".
Ja todella on niin että mitä köyhempi ihminen on sitä vähempään hän tyytyy.
"Uskon, että historiallisesta näkökulmasta katsoen Jeesus eli maanpäällä .... Jeesus kritisoi juutalaista yhteiskuntajärjestelmää, joka pohjautui vanhoilliseen Mooses-kulttuuriin."
Niin, yksi katsontakanta Kristuskeen tämäkin. Mm. Muslimithan kyllä tunnustavat Kristuksen profeetatksi, mutta eivät Vapahtajaksi.
Pitkä oli tekstisi mutta hyvin selkeä.
siihen viimeiseen kysymykseen vastaus:
Voit vain ajatella ja ihmetellä itse MIKSI koet vihaa siinä??
Sillä vihalla sitä ei kirjoitettu, van ainoastaan vastauksena moniin, moniin syytöksiin ja pilkkoihin.
Se on hengellistä faktaa, jota ei voi todistaa koskaan tieteen ja tutkimisen avulla todeksi... kuin ehkä osittain.
Kirkko on PALAUTETTU kirkko kaikkine samoine järjestyksineen ja valtuuksineen mitä oli Jeesuksen kirkossakin kunHän perusti sen Juutalaisten keskuuteen.
Tapahtui täydellinen suuri luopumus siitä ainoasta oikeasta kristillisyydestä ja nyt sitten kaikki kirkkokunnat väittelevät opinkohdista keskenään... se on niin väärin ja turhaan.
Tässä palautetussa Jeesuksen Kristuksen kirkossa EI väitellä EIKÄ moitita toisia ... uskomme että on monia monia vilpittömiä ihmisiä maailmassa monissa muissakin kirkoissa, MUTTA VALTUUTTA niillä ei ole.
Koska VALTUUS ja Jumalan PAPPEUS PALAUTETTIIN maan päälle.
Tästä juuri on kyse. Se muuttaa kaiken ja muutti kaiken. Siksi paholaisellakin on niin kiire todistella vaikka mitä, taikauskoa, nuoruutta, haureutta, rasismia ym. valhetta mitä saamme lukea koko ajan näiltäkin sivuilta.
Mutta siitä huolimatta KIRKKO ON TOSi ja PALAUTETTU maan päälle profeetta Joseph Smithin kautta.Taivaat eivät ole kiinni, vaan meillä on elävä profeetta, joka puhuu ja saa innoitusta kansalleen. Se on hengellistä faktaa, johon vastauksen saa vain vilpittömästi kysymällä rukouksessa Jeesuksen Kristuksen välimiehemme nimessä, eikö ole niin, ja vastaus tulee Pyhän Hengen voimalla... ja kun se on tulee SITÄ EI VOI KIELTÄÄ!!